775. KKO 2013:69 ja 70: vapauttavia tuomioita kunnianloukkausjutuissa

1. Suomen valtio on saanut viimeisen kymmenen vuoden aikana Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) tukun eli reippaasti toistakymmentä langettavaa tuomiota sananvapausasioissa. Pikku hiljaa suomalaiset syyttäjäviranomaiset ja tuomioistuimet ovat alkaneet ottaa EIT:n päätöksistä opikseen. Tapauksia, joissa vielä muutama vuosi sitten annettiin aina korkeinta oikeutta (KKO) myöten langettavia tuomioita yksityiselämän loukkaamisesta tai kunnianloukkauksesta, arvioidaan nykyisin toisin, eli nostetut syytteet tulevat lähes järjestään hylätyiksi nimenomaan EIT:n ratkaisukäytäntöön nojautuen.

2. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ilmoitti kesällä 2012 ottavansa käsittelyyn Pääministerin morsian -kirjasta langetetun sakkotuomion. Pääministerin ja yksinhuoltajaäidin suhteesta kertova kirja julkaistiin vuonna 2007. Silloinen pääministeri Matti Vanhanen teki heti keskustalle voitollisten eduskuntavaalien 2007 jälkeen rikosilmoituksen yksityiselämäänsä loukkaavan tiedon levittämisestä. Kirjan kirjoittaja Susan Ruusunen ja kustantaja Kari Ojala tuomittiin vuonna 2010 KKO:ssa sakkoihin pääministerin yksityisyyden loukkaamisesta. Ruusunen ja Ojala valittivat tuomiosta ihmisoikeustuomioistuimeen. EIT tutkii siis parhaillaan, loukkaattiinko tuomiolla sananvapautta, kuten esimerkiksi tässä blogissa on varovaisesti ounasteltu tapahtuneen.

3. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valitsee jutut, jotka se ottaa käsiteltäväkseen. Tämä tapahtuu aika harvoin, mutta Pääministerin morsian -kirjan tapaus on siis ylittänyt sanotun kynnyksen. EIT:n käsittely on hidasta, joten Vanhasen tapauksessa tuomioistuimen päätöstä saataneen odotella vielä kenties vuoden tai parin verran.

4. Matti Vanhasen ja Susan Ruususen tapauksen ratkaisua odoteltaessa on syytä kertoa, että korkein on tänään antamallaan kahdella tuomiolla (ennakkopäätöksellä) hylännyt  7-päivää lehteä vastaan yksityiselämän loukkauksesta ja kunnianloukkauksesta ajetut syytteet.

KKO 2013:69  KKO 2013:70

5. Ratkaisu KKO 2013:69 koski tapausta, jossa Seiska-lehti oli kesäkuussa 2005  kirjoittanut kauppias Vesa Keskisen (X) ja tämän naispuolisen ystävän (Y) juhlinnasta otsikolla  "Yhteisiä hotelliöitä Seinäjoella - X petti H:ta mustan naisen kanssa". Y:n nimeä ei lehtikirjoituksessa mainittu. Kirjoituksessa oli kuvailtu Y:n ihonväriä ja ilmoitettu tämän asuinpaikkana oleva ko. kaupunki. Edelleen kirjoituksessa oli mainittu X:n ja Y:n väliseen kanssakäymiseen liittyviä tiettyjä yksityiskohtia (mm. täysin avoin suutelu hotellin yökerhossa, yhteisen huoneen ottaminen Seinäjoen ykköshotellista jne.). 

6. Helsingin käräjäoikeuden mielestä Vesa Keskisen kohdalla rikos ei ollut törkeä ja tavallinen kunnianloukkaus oli jo vanhentunut, mutta Y:n osalta lehti oli sen sijaan syyllistynyt törkeään kunnianloukkaukseen.  Helsingin hovioikeus sen sijaan piti lehtijuttua kummankin asianomistajan osalta törkeänä kunnianloukkauksena ja tuomitsi lehden toimittajan ja vastaavan toimittajan sakkoon ja maksamaan  X:lle ja Y:lle kärsimyskorvausta. 

7. Korkein oikeus sen sijaan oli toisella kannalla ja hylkäsi syytteet kokonaan. KKO:n mukaan kirjoituksen perusteella lukijalle saattoi tosin syntyä mielikuva, että suhteeseen liittyisi sukupuolista kanssakäymistä. Kirjoituksessa olleet lausumat olivat osittain liioittelevia ja vihjailevia. Ratkaisusta ilmenevillä perusteilla KKO kuitenkin katsoi, että väitteet tai vihjaukset eivät olleet rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla valheellisia eivätkä säännöksen 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla myöskään halventavia. Kirjoituksen laatinut toimittaja B ja vastaava toimittaja A eivät siten olleet syyllistyneet X:ään ja Y:hyn kohdistuneeseen törkeään kunnianloukkaukseen tai  Y:n yksityiselämää loukkaavaan tekoon. KKO hylkäsi myös kärsimyksestä esitetyt korvausvaatimukset.

8. Alempien oikeuksien langettavia tuomioita ei ole syytä liiemmälti kummastella, sillä ne vastasivat tuolloin (2008 ja 2009) oikeuskäytännössä vakiintunutta linjaa. Tämä linja on muuttunut vasta jokin aika sitten KKO:ssa ja tämä on johtunut ilmeisesti Suomen EIT:lta sananvapauden loukkaamisesta saamien langettavien tuomioiden takia, vaikkei sananvapauden suojaan nyt annetun tuomion perusteluissa nimenomaan vedotakaan.

9. Ratkaisussa KKO 2013:70 selostetussa tapauksessa Seiska-lehdessä vuonna 2006 julkaistussa kirjoituksessa oli käsitelty kolmeen henkilöön kohdistunutta epäiltyä henkirikosta. Kirjoituksessa todettiin tekoihin olevan epäiltynä 29-vuotiaan helsinkiläismiehen. Esitutkinnan aikana julkaistussa kirjoituksessa ei ollut mainittu epäiltyä nimeltä, mutta hänestä oli esitetty osittain kasvojen alueelta peitetty kuva. Lehtikirjoituksen otsikko oli ollut seuraava: "Tuttava sarjamurhista epäillystä: Hän on mielistelevä limanuljaska!" Kirjoituksessa oli käsitelty edelleen epäiltynä olevan henkilön suhdetta surmansa saaneisiin henkilöihin, hänen työhistoriaansa sekä taloudellista asemaansa. Korkein oikeus katsoi ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla, etteivät kirjoituksessa esitetyt tiedot olleet virheellisiä eikä kirjoituksen perusteella ollut syntynyt virheellistä käsitystä siitä, että kysymys olisi ollut jo selvitetyistä rikoksista. Myöskään lehtijutun otsikossa käytettyä ilmaisua ei pidetty, ottaen huomioon kirjoituksen asiayhteys ja ilmaisun muotoilu sekä olosuhteet muutoinkin, halventavana. Syyte kunnianloukkauksesta hylättiin.

10. Myös tässä tapauksessa molemmat alemmat oikeudet eli käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat lehden toimittajan ja vastaavan tomittajan kunnianloukkauksesta sakkoon ja maksamaan kärsimyskorvausta asianomistajalle. Näin olisi myös KKO tehnyt vielä vuosina 2007 ja 2009, mutta nykyisin linja on, kuten edellä jo totesin, muuttunut Suomen EIT:lta sananvapausasioissa saamien langettavien tuomioiden johdosta.

11. Ratkaisuissa huomio kiinnittyy asiasisällön lisäksi myös siihen, että asioiden ratkaiseminen KKO:ssa kesti yli kolme ja puoli vuotta, sillä hovioikeus antoi ko. jutuissa ratkaisunsa jo marraskuussa 2009. Ilmeisen vaikeita asioita siis! Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä KKO:ssa tapaukset ratkaistiin esittelyssä yli kaksi vuotta sitten eli 20.9.2011. Esittelyn jälkeen jutun asiakirjat ovat olleet ns. kierrolla eli kaikki viisi jäsentä ovat paneutuneet juttujen asiakirjoihin. Tavallisesti tämä kierto kestää korkeintaan muutaman kuukauden, minä aikana ratkaisun perusteluja hiotaan, mutta näissä kahdessa tapauksessa kyseiseen "viimeistelyyn" kului siis kaksi vuotta. KKO:n jaoston puheenjohtajana toiminut oikeusneuvos Kari Raulos jäi sitä paitsi virastaan eläkkeelle lähes kaksi vuotta sitten. 

12. Miten eläkkeelle siirtynyt tuomari voi paria vuotta myöhemmin köpötellä muina miehinä entiseen virastoonsa ja allekirjoittaa tuomion? Vaikea sanoa, mutta näin vain on voimassa olevan doktriinin mukaan "katsottu" voitavan tehdä ja oikeuskanslerikin on sanotunlaisen käytännön siunannut. Ilmeisesti on lähdetty kylmästi siitä, että kun kerran esittely on pidetty, niin siinä se asia on sitten ratkaistu olkoonkin, että asiakirjojen kierron kuluessa ratkaisu muuttuu täydellisesti siitä, mitä esittelyssä päätettiin.

13. Järkevä ja sitä paitsi myös oikea menettelytapa olisi, että asiassa pidettäisiin uusi esittely, jos ratkaisun antaminen uhkaa pidetyn esittelyn jälkeen asiakirjojen kierron takia kohtuuttomasti pidentyä ja/tai esittelyssä sovitun ratkaisun sisältö muuttua alunperin päätetystä. Mutta tämän uudistuksen on ilmeisesti katsottu aiheuttavan KKO:n jäsenten "työmäärän kohtuutonta kasvua" - kuten usein käytetty sanonta kuuluu - ja siksi siihen ei ole haluttu mennä. Mainittu peruste on sama, johon vedoten KKO ei halua perustella valitusluparatkaisujaan millään tavalla.