1. Oikeusministeriö asetti marraskuussa 2011 työryhmän pohtimaan tuomioistuimia ja tuomareita koskevien säädösten uudistamista. Työryhmän puheenjohtajana toimi oikeusministeriön pitkäaikainen virkamies ja nykyinen hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä ja sen jäseninä oli edustajia yleistä tuomioistuimista, hallintotuomioistuimista ja erityistuomioistuimista sekä tietenkin myös oikeusministeriöstä. Oikeustieteellistä asiantuntemusta edusti professori (emeritus) Matti Niemivuo, joka on niinikään toiminut aiemmin 20-30 vuotta OM:n virkamiehenä. Työryhmän tehtävänä oli laatia hallituksen esityksen muotoon ehdotus tuomioistuimia ja tuomareita koskevaksi laiksi, jolla tuomioistuimia ja niiden henkilökuntaa koskeva keskeinen sääntely siirtyisi laintasoiseksi.
2. Työryhmä otti nimekseen Tuomioistuinlakityöryhmä. Se luovutti mietintönsä "Uusi tuomioistuinlaki" (OM:n julkaisuja ja lausuntoja 26/2014) eilen oikeusministeri Henrikssonille. Mietintö löytyy tästä.
3. Miksi juuri uusi tuomioistuinlaki? Suomessa ei ole aikaisemmin ollut minkäänlaista yhtenäistä ja siis "vanhaa" (entistä) tuomioistuinlakia, vaan eri tuomioistuimia koskevat säännökset ovat olleet hajallaan eri laeissa.
4. Mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi tuomioistuinlaki (siis ilman sanaa "uusi"), jossa säädettäisiin tuomioistuinlaitoksesta ja sen henkilöstöstä. Tämä laki korvaisi nyt voimassa olevat organisaatiolait ja -asetukset sekä tuomareiden nimittämisestä annetun lain ja valtioneuvoston asetuksen.. Ehdotuksen mukaan tuomioistuimista ja tuomareista ei enää säädettäisi asetuksella, sillä kaikki säännökset olisivat laissa; tämä olisi positiivinen uudistus. Lain mukaan tuomioistuimet voisivat entistä itsenäisemmin päättää omasta toiminnastaan työjärjestykseen otettavilla määräyksillä.
5. Laki olisi kaikille tuomioistuimille yhteinen eli koskisi yleisten tuomioistuimien (käräjäokeudet, hovioikeudet ja KKO) ja hallintotuomioistuinten (hallinto-oikeudet ja KHO) lisäksi myös erityistuomioistuimia (markkinaoikeus, työtuomioistuin ja vakuutusoikeus). Laissa olisi tuomioistuimia, niiden organisaatiota sekä johtamista ja hallintoa koskevat säännökset. Lakiin otettaisiin myös tuomareiden ja tuomioistuinten muun henkilökunnan nimittämistä koskevat säännökset. Myös tuomioistuinten asiantuntijajäsenten nimittämisestä ja kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin tuomioistuinlaissa. Siinä säädettäisiin myös tuomareiden virkamiesoikeudellisesta erityisasemasta siltä osin kuin se poikkeaa valtion virkamiehiä koskevasta yleislainsäädännöstä.
6. Laissa täsmennettäisiin tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimisääntelyä. Sivutointen läpinäkyvyyttä ja julkisuutta on tarkoitus lisätä perustamalla tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteri, johon merkittäisiin tuomareiden sidonnaisuuksia koskevat tiedot, myönnetyt sivutoimiluvat sekä sivutoimesta maksetut yhteismäärältään yli 10 000 euroa ylittävät palkkiot (JV: miksi vain nämä palkkot ilmoitettaisiin?)
7. Ehdotuksessa uhotaan uudistaa tuomioistuinten hallinto- ja johtamisjärjestelmiä. Tavoitteena on, että hallinto- ja johtamisjärjestelmät mahdollistaisivat tuomioistuinten tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan. Päällikkötuomareiden virat muuttuisivat määräaikaisiksi niin, että lain voimaantulon jälkeen tuomioistuinten päällikkötuomareiden virkoihin nimitettäisiin kerrallaan seitsemän vuoden määräajaksi. Tämä koskisi ehdotuksen mukaan myös KKO:n ja KHO:n päällikkötuomarin eli presidentin virkoja. (JV: tältä osin ehdotus tuskin tulee kuitenkaan toteutumaan). Hovioikeuksissa ja vakuutusoikeudessa osaston johtajan tehtävät tulisivat määräaikaisiksi samoin kuin jo nyt on käräjä- ja hallinto-oikeuksissa. Hovioikeuden ja vakuutusoikeuden laamannin virat on tarkoitus lakkauttaa. Tuomioistuinten hallinnosta huolehtivan kanslia- tai hallintopäällikön asemaa ja kelpoisuusvaatimuksia ehdotetaan myös uudistettavaksi.
8. Niin, vaikka päällikkötuomareiden nimitysasioissa korostetaan nykyisin niin maan perustellisesti hallinnon merkitystä ja virkaa hakeneiden hallinnolista kykyä ja taitoa, on syytä muistaa, että kaikissa tuomoistuimissa on kuitenkin aina työssä myös todellisia hallinnon ammattilaisia eli hallinto- tai kansalipäällikköjä. Tuomioistuimen päällikkötuomarin olisi siten syytä keskittyä erityisesti lainkäytön eikä hallinnon johtamiseen.
9. Mietinnössä ehdotetaan, että hovioikeuksiin, hallinto-oikeuksiin, markkinaoikeuteen, työtuomioistuimeen ja vakuutusoikeuteen perustettaisiin koulutuksellisista syistä määräajaksi täytettäviä "avustavan tuomarin" virkoja. Niihin nimitettäisiin pääsääntöisesti enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Avustavat tuomarit osallistuisivat muiden tuomareiden tavoin asioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen kyseisessä tuomioistuimessa. Koulutuksen järjestämistä varten perustettaisiin jälleen kerran yksi uusi lautakunta, nyt siis nimeltään koulutuslautakunta. Hm, nämä koulutettavat lakimiehet istuisivat siis kolme vuotta tuomaripöydän takana ja harjoittaisivat tuomitsemistointaa siinä missä "oikeat tuomaritkin".
10. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöiden tuomaria vastaava virassapysymisoikeus ehdotetaan poistettavaksi. Heidän asemansa muutettaisiin vastaamaan muiden tuomioistuinten esittelijöitä. JV: jo oli aikakin! Mutta miksi mieitinnössä ei puututa muuten millään tavalla esittelijöiden asemaan? Olen jo parikymmentä vuotta edustanut kantaa, jonka mukaan kaikkien tuomioistuimien - käräjäoikeuksissa ei ole koskaan esittelijöitä ollutkaan - muutettaisiin kiireesti määräaikaisiksi koulutusviroiksi, joissa tuomarin virkaan tähtäävät juristit voisivat toimia ja harjoitella sanokaamme korkeintaan kolme vuotta.
11. Nykyisin tuomioistuinten organisaatiota koskevissa laeissa olevat säännökset tuomioistuinten kokoonpanosta ja päätösvaltaisuudesta sijoitettaisiin oikeudenkäyntimenettelyä koskeviin lakeihin. Erityistuomioistuimia koskevat lait jäisivät voimaan siltä osin kuin ne sisältävät säännöksiä oikeudenkäynnistä asianomaisessa tuomioistuimessa. Näidenkin tuomioistuinten henkilöstöä, johtamista ja hallintoa koskevat säännökset olisivat kuitenkin tuomioistuinlaissa.
12. Tuomarin valan sijasta tuomareiden olisi ehdotuksen mukaan annettava jatkossa tuomarinvakuutus. Myös tätä koskeva sääntely sijoitettaisiin tuomioistuinlakiin. Tuomioistuinharjoittelusta, käräjäoikeuden lautamiehistä sekä tuomareiden nimeämistä kansainvälisiin tuomioistuimiin säädettäisiin erilliset lait. Esityksellä pyritään toteuttamaan myös väestön kielellisiä oikeuksia ottamalla käyttöön niin sanottuja "kielituomarin" virkoja käräjäoikeuksien lisäksi muissakin kaksikielisissä tuomioistuimissa. - Niin, täytyyhän sen yhden ikuisen hallituspuolueen eli rkp:n erityiseduista toki myös tässä yhteydessä huolehtia, kun oikeusministerinäkin sattuu olemaan muuan Anna-Maja Henriksson (rkp).
13. Paljon on uudessa laissa säädettävää, mutta muuttuisiko asiallisesti kovinkaan moni asia nykyisestä "menosta"? Tuskinpa vain. Vaikka päällikkötumarit nimitettäisiin jatkossa määräajaksi, he voisivat tietenkin hakea virkaa uudelleen saadakseen jatkopostin. Monet asiat jäävät yhä edelleen odottamaan uutta sääntelyä, rempallaan ovat mm. tuomioistuinharjoittelu, tuomarikoulutus, lautamiesten asema ja valintapa sekä tietenkin todella suuren luokan kysymys nykyisin kaksinapaisen tuomioistuinorganisaation kehittämisestä niin, että yleiset tuomioituimet ja hallintotuomioistuimet yhdistetään yhdeksi organisaatioksi.
14. Poliittisesti kaikkein vaikein asia on tuomioistuiminen keskushallinnon siirtäminen pois oikeusministeriöltä sitä varten perustettavalle tuomioistuinvirastolle tai -johtokunnalle. Vaikka Könkkölän mietinnössä hieman hurskastellen todetaan ikään kuin täkyksi - että ehdotuksen tarkoituksena on lisätä tuomioistuinten riippumattomuutta, niin tämä tavoite ei tule toteutumaan, jos ja kun tuomioistuimet ovat jatkossa edelleen hallinnollisesti tiiviisti sidoksissa oikeusministeriöön.
15. Kuten sanottu, tuomioistuinten esittelijöiden virat olisi järkevää muuttaa lyhyt- ja määräaikaisiksi koulutusviroiksi. Mutta tätäkään kysymystä työryhmä ei ole ottanut edes pohdittavakseen! Korkeimpaan oikeuteen on viime vuosina palkattu muutamia ma. esittelijäneuvoksen virkoja, joihin on yritetty saada tuomioistuinten ulkopuolella toimivia lakimiehiä. Tämä ei ole kuitenkaan sopinut Mikko Könkkölän poppoon pirtaan, sillä työryhmä ehdottaa mietinnössään myös näiden ma. virkojen muuttamista vakinaisiksi eläkeviroiksi. Täysin käsittämätöntä!
16. Vielä yksi täysin käsittämätön epäkohta. Työryhmä ehdottaa, etä hovioikeudet ja ylimmät tuomioistuimet ratkaisivat edelleen valitusasiat esittelystä. Siis myös ne asiat, joissa ao. tuomioistuin on pitänyt pääkäsittelyn tai suullisen käsittelyn. Ehdotuksesta ilmenee, että työryhmä vähät välittää prosessioikeudellisten menettelyperaatteiden kunnioittamisesta ja toteutumisesta. Jos asiassa pidetään pääkäsittely tai suullinen käsittely, niin mm. todistelua koskeva välittömyysperiaate tietenkin edellyttää, että asia ratkaistaan suoraan pääkäsittelyssä tai sitä vastaavassa suullisessa käsittelyssä vastaanotetun aineiston perusteella. Toisin sanoen, pääkäsittelyn/suullisen käsittelyn jälkeen ei voida toimittaa enää kirjallista esittelyä, jossa läsnä ovat vain tuomarit ja asianomaisen jutun esittelijä. Ruotsissa ja monissa muissa maissa tämä asia on ymmärretty, mutta Suomessa ei, vaan täällä jumputetaan edelleen - ehkä tsaarinajan muiston kunnioittamiseksi - yhä edelleen esittelyjä esittelyjen perään.
2. Työryhmä otti nimekseen Tuomioistuinlakityöryhmä. Se luovutti mietintönsä "Uusi tuomioistuinlaki" (OM:n julkaisuja ja lausuntoja 26/2014) eilen oikeusministeri Henrikssonille. Mietintö löytyy tästä.
3. Miksi juuri uusi tuomioistuinlaki? Suomessa ei ole aikaisemmin ollut minkäänlaista yhtenäistä ja siis "vanhaa" (entistä) tuomioistuinlakia, vaan eri tuomioistuimia koskevat säännökset ovat olleet hajallaan eri laeissa.
4. Mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi tuomioistuinlaki (siis ilman sanaa "uusi"), jossa säädettäisiin tuomioistuinlaitoksesta ja sen henkilöstöstä. Tämä laki korvaisi nyt voimassa olevat organisaatiolait ja -asetukset sekä tuomareiden nimittämisestä annetun lain ja valtioneuvoston asetuksen.. Ehdotuksen mukaan tuomioistuimista ja tuomareista ei enää säädettäisi asetuksella, sillä kaikki säännökset olisivat laissa; tämä olisi positiivinen uudistus. Lain mukaan tuomioistuimet voisivat entistä itsenäisemmin päättää omasta toiminnastaan työjärjestykseen otettavilla määräyksillä.
5. Laki olisi kaikille tuomioistuimille yhteinen eli koskisi yleisten tuomioistuimien (käräjäokeudet, hovioikeudet ja KKO) ja hallintotuomioistuinten (hallinto-oikeudet ja KHO) lisäksi myös erityistuomioistuimia (markkinaoikeus, työtuomioistuin ja vakuutusoikeus). Laissa olisi tuomioistuimia, niiden organisaatiota sekä johtamista ja hallintoa koskevat säännökset. Lakiin otettaisiin myös tuomareiden ja tuomioistuinten muun henkilökunnan nimittämistä koskevat säännökset. Myös tuomioistuinten asiantuntijajäsenten nimittämisestä ja kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin tuomioistuinlaissa. Siinä säädettäisiin myös tuomareiden virkamiesoikeudellisesta erityisasemasta siltä osin kuin se poikkeaa valtion virkamiehiä koskevasta yleislainsäädännöstä.
6. Laissa täsmennettäisiin tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimisääntelyä. Sivutointen läpinäkyvyyttä ja julkisuutta on tarkoitus lisätä perustamalla tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteri, johon merkittäisiin tuomareiden sidonnaisuuksia koskevat tiedot, myönnetyt sivutoimiluvat sekä sivutoimesta maksetut yhteismäärältään yli 10 000 euroa ylittävät palkkiot (JV: miksi vain nämä palkkot ilmoitettaisiin?)
7. Ehdotuksessa uhotaan uudistaa tuomioistuinten hallinto- ja johtamisjärjestelmiä. Tavoitteena on, että hallinto- ja johtamisjärjestelmät mahdollistaisivat tuomioistuinten tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan. Päällikkötuomareiden virat muuttuisivat määräaikaisiksi niin, että lain voimaantulon jälkeen tuomioistuinten päällikkötuomareiden virkoihin nimitettäisiin kerrallaan seitsemän vuoden määräajaksi. Tämä koskisi ehdotuksen mukaan myös KKO:n ja KHO:n päällikkötuomarin eli presidentin virkoja. (JV: tältä osin ehdotus tuskin tulee kuitenkaan toteutumaan). Hovioikeuksissa ja vakuutusoikeudessa osaston johtajan tehtävät tulisivat määräaikaisiksi samoin kuin jo nyt on käräjä- ja hallinto-oikeuksissa. Hovioikeuden ja vakuutusoikeuden laamannin virat on tarkoitus lakkauttaa. Tuomioistuinten hallinnosta huolehtivan kanslia- tai hallintopäällikön asemaa ja kelpoisuusvaatimuksia ehdotetaan myös uudistettavaksi.
8. Niin, vaikka päällikkötuomareiden nimitysasioissa korostetaan nykyisin niin maan perustellisesti hallinnon merkitystä ja virkaa hakeneiden hallinnolista kykyä ja taitoa, on syytä muistaa, että kaikissa tuomoistuimissa on kuitenkin aina työssä myös todellisia hallinnon ammattilaisia eli hallinto- tai kansalipäällikköjä. Tuomioistuimen päällikkötuomarin olisi siten syytä keskittyä erityisesti lainkäytön eikä hallinnon johtamiseen.
9. Mietinnössä ehdotetaan, että hovioikeuksiin, hallinto-oikeuksiin, markkinaoikeuteen, työtuomioistuimeen ja vakuutusoikeuteen perustettaisiin koulutuksellisista syistä määräajaksi täytettäviä "avustavan tuomarin" virkoja. Niihin nimitettäisiin pääsääntöisesti enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Avustavat tuomarit osallistuisivat muiden tuomareiden tavoin asioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen kyseisessä tuomioistuimessa. Koulutuksen järjestämistä varten perustettaisiin jälleen kerran yksi uusi lautakunta, nyt siis nimeltään koulutuslautakunta. Hm, nämä koulutettavat lakimiehet istuisivat siis kolme vuotta tuomaripöydän takana ja harjoittaisivat tuomitsemistointaa siinä missä "oikeat tuomaritkin".
10. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöiden tuomaria vastaava virassapysymisoikeus ehdotetaan poistettavaksi. Heidän asemansa muutettaisiin vastaamaan muiden tuomioistuinten esittelijöitä. JV: jo oli aikakin! Mutta miksi mieitinnössä ei puututa muuten millään tavalla esittelijöiden asemaan? Olen jo parikymmentä vuotta edustanut kantaa, jonka mukaan kaikkien tuomioistuimien - käräjäoikeuksissa ei ole koskaan esittelijöitä ollutkaan - muutettaisiin kiireesti määräaikaisiksi koulutusviroiksi, joissa tuomarin virkaan tähtäävät juristit voisivat toimia ja harjoitella sanokaamme korkeintaan kolme vuotta.
11. Nykyisin tuomioistuinten organisaatiota koskevissa laeissa olevat säännökset tuomioistuinten kokoonpanosta ja päätösvaltaisuudesta sijoitettaisiin oikeudenkäyntimenettelyä koskeviin lakeihin. Erityistuomioistuimia koskevat lait jäisivät voimaan siltä osin kuin ne sisältävät säännöksiä oikeudenkäynnistä asianomaisessa tuomioistuimessa. Näidenkin tuomioistuinten henkilöstöä, johtamista ja hallintoa koskevat säännökset olisivat kuitenkin tuomioistuinlaissa.
12. Tuomarin valan sijasta tuomareiden olisi ehdotuksen mukaan annettava jatkossa tuomarinvakuutus. Myös tätä koskeva sääntely sijoitettaisiin tuomioistuinlakiin. Tuomioistuinharjoittelusta, käräjäoikeuden lautamiehistä sekä tuomareiden nimeämistä kansainvälisiin tuomioistuimiin säädettäisiin erilliset lait. Esityksellä pyritään toteuttamaan myös väestön kielellisiä oikeuksia ottamalla käyttöön niin sanottuja "kielituomarin" virkoja käräjäoikeuksien lisäksi muissakin kaksikielisissä tuomioistuimissa. - Niin, täytyyhän sen yhden ikuisen hallituspuolueen eli rkp:n erityiseduista toki myös tässä yhteydessä huolehtia, kun oikeusministerinäkin sattuu olemaan muuan Anna-Maja Henriksson (rkp).
13. Paljon on uudessa laissa säädettävää, mutta muuttuisiko asiallisesti kovinkaan moni asia nykyisestä "menosta"? Tuskinpa vain. Vaikka päällikkötumarit nimitettäisiin jatkossa määräajaksi, he voisivat tietenkin hakea virkaa uudelleen saadakseen jatkopostin. Monet asiat jäävät yhä edelleen odottamaan uutta sääntelyä, rempallaan ovat mm. tuomioistuinharjoittelu, tuomarikoulutus, lautamiesten asema ja valintapa sekä tietenkin todella suuren luokan kysymys nykyisin kaksinapaisen tuomioistuinorganisaation kehittämisestä niin, että yleiset tuomioituimet ja hallintotuomioistuimet yhdistetään yhdeksi organisaatioksi.
14. Poliittisesti kaikkein vaikein asia on tuomioistuiminen keskushallinnon siirtäminen pois oikeusministeriöltä sitä varten perustettavalle tuomioistuinvirastolle tai -johtokunnalle. Vaikka Könkkölän mietinnössä hieman hurskastellen todetaan ikään kuin täkyksi - että ehdotuksen tarkoituksena on lisätä tuomioistuinten riippumattomuutta, niin tämä tavoite ei tule toteutumaan, jos ja kun tuomioistuimet ovat jatkossa edelleen hallinnollisesti tiiviisti sidoksissa oikeusministeriöön.
15. Kuten sanottu, tuomioistuinten esittelijöiden virat olisi järkevää muuttaa lyhyt- ja määräaikaisiksi koulutusviroiksi. Mutta tätäkään kysymystä työryhmä ei ole ottanut edes pohdittavakseen! Korkeimpaan oikeuteen on viime vuosina palkattu muutamia ma. esittelijäneuvoksen virkoja, joihin on yritetty saada tuomioistuinten ulkopuolella toimivia lakimiehiä. Tämä ei ole kuitenkaan sopinut Mikko Könkkölän poppoon pirtaan, sillä työryhmä ehdottaa mietinnössään myös näiden ma. virkojen muuttamista vakinaisiksi eläkeviroiksi. Täysin käsittämätöntä!
16. Vielä yksi täysin käsittämätön epäkohta. Työryhmä ehdottaa, etä hovioikeudet ja ylimmät tuomioistuimet ratkaisivat edelleen valitusasiat esittelystä. Siis myös ne asiat, joissa ao. tuomioistuin on pitänyt pääkäsittelyn tai suullisen käsittelyn. Ehdotuksesta ilmenee, että työryhmä vähät välittää prosessioikeudellisten menettelyperaatteiden kunnioittamisesta ja toteutumisesta. Jos asiassa pidetään pääkäsittely tai suullinen käsittely, niin mm. todistelua koskeva välittömyysperiaate tietenkin edellyttää, että asia ratkaistaan suoraan pääkäsittelyssä tai sitä vastaavassa suullisessa käsittelyssä vastaanotetun aineiston perusteella. Toisin sanoen, pääkäsittelyn/suullisen käsittelyn jälkeen ei voida toimittaa enää kirjallista esittelyä, jossa läsnä ovat vain tuomarit ja asianomaisen jutun esittelijä. Ruotsissa ja monissa muissa maissa tämä asia on ymmärretty, mutta Suomessa ei, vaan täällä jumputetaan edelleen - ehkä tsaarinajan muiston kunnioittamiseksi - yhä edelleen esittelyjä esittelyjen perään.
45 kommenttia:
Olisikohan epäkohta kuitenkaan, jos hovioikeudessa viskaali joutuisi virkavastuulla ottamaan kantaa välittömästi pääkäsittelyn jälkeisessä päätösneuvottelussa asian ratkaisuun? Nykyisin viskaali on hovioikeudessa pääkäsittelyjutuissa sihteerin roolissa, jota kuvastaa nimike "valmistelija". Käytännössä moni pääkäsittelyyn siirtyvä juttu kuitenkin edellyttää laajaa valmistelua ja juttuun perehtymistä. Laki ei kuitenkaan mahdollista viskaalille "mietinnön" jättämistä pääkäsittelyasiassa vaikka kokoonpano olisi menossa kuinka pieleen tahansa.
Tämäkään hanke ei epäonnistu ainakaan tavoitteiden puutteen vuoksi. Toivottavasti ei kuitenkaan pyritä ainoastaan siihen, että jutut menevät putkesta läpi mahdollisimman ripeästi.
Päällikköiden tehtävien määräaikaisuus on periaatteellisesti merkittävä uudistus, kunhan käytäntö ei rapauta tätä. Myös päälliköiltä voitaneen odottaa laadullisia ja määrällisiä saavutuksia.
Onko tämä sitä paljon peräänkuulutettua keskittymistä olennaiseen? Ja säästöjä vai kustannuksia?
Tokihan tuomioistuimista, niiden perustamisista ja lakkauttamisista yms. seikoista pitää säätää eduskunnan laeilla, ei joillakin hassuilla valtioneuvoston pelkillä päätöksillä!
Miksi tämä, kuten kaikki muutkin uudistukset tuomioistuinlaitoksessa on taas tehty pelkästään tuomioistuinten sisäisestä näkökulmasta käsin? Ikäänkuin kysymyksessä olisi jokin suljettu systeemi.
Missä on tuomioistuinten asiakkaiden, niissä juttuja hoitavien lakimiesten ja asianosaisten näkökulma? Ai niin, hehän ovat niitä, jotka turhaan rasittavat koko laitosta ja häiritsevät sen muuten mukavasti ja kustannustehokkaasti sujuvaa ja leppoisaa toimintaa.
On kummallista, että tämä perusasia, tuomioistuinten olemassaolon syy, unohtuu näistä uudistuksista aina.
Terveiset äskeiselle täältä sisäisen näkökulman puolelta: leppoisuus on tällä työmäärällä kyllä tosi kaukana.
Kyllä se leppoisuuskin palautuu, kun saadaan asiakkaat pois häiritsemästä, kuten tavoite on.
Sinänsä sympatiani ovat myös laitoksen sisällä. Miksi alle 2:n prosentin meno-osuudestakin pitää säästää järjettömällä tavalla ja lähinnä henkilöstän selkänahasta, kun koko menopotti on samaa suuruusluokkaa, kuin pelkkä marginaalinen järjestelyerä esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön sisällä?
Samaa mieltä. Ansiosidonnainen voitaisiin lyhentää puoleen vuoteen.
Mietinnössä on paljon hyväää, esimerkiksi koulutusvirkojen perustaminen, joka toivottavasti parantaa tuomarien työn laatua ja antaa valitsijoille työkaluja virkanimityksiin. Sen tulisi olla pääsääntöinen reitti tuomariksi. Myös päällikkötuomareiden määräaikaisuus on selkeä parannus: vikavalintoja sattuu. Kummajaisena näen päällikkötuomarin oikeuden nauttia päällillötuomarin palkkaa vielä kahden vuoden ajan siitä, kun hän on siirtynyt tavalliseksi tuomariksi esimerkiksi epäonnistuttuaan tehtävässään. Tällaiset valtion kultaiset kädenpuristukset eivät ole tätä päivää.
Kokonaisuutena Könkkölän porukka on tehnyt perusteellista työtä. Jo on aikakin saada laintasoinen sääntely.
Eikös oikeuslaitoksen osuus valtion menoista ole joitakin promilleja, ei toki prosentteja.
Asiakkaiden häätäminen on jo hyvässä vauhdissa: oikeusministeriön työryhmä on saanut toimekseen värkätä rajut korotukset ja laajennukset tuomioistuinmaksuihin. Varmaan selitetään, että oikeusturvan nimissä toki kaikki tämäkin.
No kas kun blogisti ei ole jo julkaissut Koskelon kolmijako-opin kritiikkiä. Itse katson että kolmijako on tosiaankin vain oppi eikä suinkaan mikään laki, päin vastoin kuin vanhan kansan oikeusoppineet uutterasti jaksavat jankuttaa.
Kolmijako-oppi on vain kankea byrokratian tekele joka pitäisi siivota historian romukoppaan. Virkakoneiston pitää toimia juuri niin kuin Koskelo nyt näyttää esimerkkiä. Kaikki puhaltakoot yhteen hiileen ja lyökööt yhtä rumpua. On jonnin joutavaa resurssien haaskausta maata poteroissa eri virkarakennuksissa kun ongelmat voitaisiin ratkaista yhdellä huitaisulla.
KKO, hovioikeudet, käräjäoikeudet, hallinto-oikeudet ja kaikki vaan pois ja jokainen virkamies päättää asiat kuten parhaaksi näkee ja viestittelee toisille omat näkemyksensä.
Virkakoneesta voidaan tehdä suuri, kaikelle kansalle avoin Byrobook jossa näkemykset saavat sovittautua sulassa sovussa yhteen. Päätökseksi tulee se näkemys joka saa eniten tykkäyksiä. Päätösesitykset annetaan tietyn aika-akkunan sisällä jonka jälkeen ikkuna lyödään säppiin.
Valitusoikeutta ei ole.
Koskelo on uuden ajan airut, aivan kuten Piilaakson suuret miehet Ameriikoissa. Tästä on hyvä jatkaa!!
Äläkä vaan Virolainen saatana väitä vastaan. Sinä vanha, kaavoihin kangistunut kolmijakonikkari.
Kas vin, siellä "koskeloilla päin" on anonyymi tekstistään päätellen näemmä päässyt perjantaipullonsa nauttimisessa tosi hyvään vauhtiin! Sillä lailla!
Perjantaipullo-anonyymin edellinen parahdus perustui tähän uutiseen
http://yle.fi/uutiset/kkon_presidentti_koskelon_sahkopostit_hammentavat_eduskuntaa/7207902
Heh, heh! Kaikenlaisia uutisia sitä tämä "Takatukka-Mölsän" pulju viitsiikin "toimitella"! julkisuuteen.
Mölsä ja kumppanit ovat saaneet vinkin jutuunsa ilmeisesti perustuslakivaliokunnassa aiemmin puuhailleelta Kimmo Sasilta, joka on pöyristynyt Koskelon tavasta viime syksynä rusikoida eduskunnan aiempaa päätöstä pesäköintivalvonta-asiassa.
Kun perustuslakivaliokunta juuri vähää enen vuoden 2011 eduskuntavaaleja teki hölmön päätöksen ja lausunnon pysäköintiasiassa, istui Sasi valiokunnan varapuheenjohtajana. Hän pelkäsi, että Veltto-Virtanen, joka on samasta vaalipiiristä kuin Sasikin eli tampereelta, pudottaisi hänet kokonaan vaaleissa Arkadianmäeltä, ellei valiokunta myötäilisi Velton ja joidenkin muiden persujen älypäiden kantaa ko. asiassa.
Koskelo oli tuossa pysäköimtivalvonta-asiassa aivan oikeassa puolustaessaan KKO:n aikaisempaa ennakkopäätöstä. Hänen lausunnoistaan johtui, että hallituksen uusin esitys, jolla pysäköintifirmat aiotiin todellisuudessa lakkauttaa, meni mönkään eduskunnassa ja perustuslakivaliokuntakin joutui taipumaan ja sen oli pakko tulla asiassa Koskelon linjalle. Tämä näyttää korpeavan Kimmo Sasia yhä edelleen.
No niin, pitkästä aikaa jotakin hauskaa: muunteliko korkeimman oikeuden presidentti Koskelo totuutta kiistäessään lähettäneensä eduskunnalle useampia viestejä!
Koko uutinen vaikuti olevan peräisin sylttytehtaalta. Sitä paitsi ainakin tv-uutisesta puuttui kokonaan yksilöinti, kuinka paljon viestejä on lähetetty, kenelle js niiden sisältö. Ilman tätä on vaikea ottaa kantaa koko asiaan. Se kumastutti, että Koskelo myönsi lähettäneensä ainastaan yhden viestin.
Niin, yksi ainoa viesti, jakelu viidelle "tollolle"!
"Missä on tuomioistuinten asiakkaiden, niissä juttuja hoitavien lakimiesten ja asianosaisten näkökulma?"
Mielestäni mietinnössä pyritään parantamaan juuri näiden tahojen asemaa. Nähtäväksi jää, miten se käytännössä toteutuu. Koulutus, tarkoituksenmukainen tuomioistuimen kokoonpano, ennalta päätetty juttujakosysteemi ja päälliköiden eläkevirkojen lopettaminen palvelevat juuri asianosaisten näkökulmaa eli nopeutta ja laatua.
Tuosta kakkajako-miehen (?) sekavasta purkauksesta on vaikea päätellä, onko kirjoittaja Koskelon puolesta vai Koskeloa vastaan, mutta minä ainakin olen sitä enemmän Koskelon puolella, mitä enemmän olen edesottamuksiaan sivusta seurannut.
Kakkajako-mies voisi aluksi tutustua vaikka Koskelon julkisuudessa käyttämiin puheenvuoroihin, jotka ovat kohdistuneet oikeuslaitoksen resurssien leikkaamiseen. Raaka tosiasia on nimittäin se, että oikeuslaitoksen resursseja leikataan rajusti. Tämä on asia, joka ei voi olla vaikuttamatta kansalaisten oikeusturvaan, ja kakkajako-mies voi itse päätellä sen, kumpaan suuntaan ollaan menossa, hyvään vai huonoon.
Minusta Koskelo tekee erinomaisen hyvää työtä nostaessaan kissaa pöydälle ja tuodessaan näitä ongelmia yleisempään tietoon. Olen täysin samaa mieltä Koskelon kanssa siitä, että Suomessa ei ole poliitikkoa, joka kokisi oikeuslaitoksen toiminnan turvaamisen omaksi asiakseen - tuuliajolla ollaan, tappion maisemissa, kuten kirjailija voisi asian ilmaista.
Kun Koskelon toimintaa vertaa toiseen ylimmän tuomioistuimen presidentin Vihervuoren toimintaan, niin eroa on kuin yöllä ja päivällä: kuka muistaa, että Pekka Vihervuori olisi joskus sanallakaan sivunnut oikeuslaitoksen tulevaisuuden näkymiä saati ilmaissut huolensa siitä suunnasta, johon oikeuslaitosta ollaan kehittämässä?
Ja mitä tulee Koskelon kansanedustajille lähettämiin sähköposteihin, niin suuresti arvostan sellaista ylimmän tuomioistuimen presidenttiä, joka ottaa asiakseen vastata tuomioistuimensa ratkaisuihin kohdistuneeseen kritiikkiin - erityisesti, kun kritiikin taso on kahden pennin juridiikkaa. Zyskowicz, itsekin juristi, on useissa puheenvuoroissaan osoittanut olevansa joko erittäin typerä tai vaihtoehtoisesti erittäin epärehellinen. Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu hyvältä.
Eivät kaksoisrangaistavuuden ongelmat KKO:sta johdu, vaan kysymyksessä on asia, johon lainsäätäjä ei ole halunnut reagoida millään tavalla, vaikka tämäkin asia on ollut - tai ainakin sen olisi pitänyt olla - tiedossa jo hyvän aikaa! Mutta missäs ovat olleet Zyssen ratkaisut, esim. lainsäädäntöaloitteen muotoon tehdyt? Ei, ei, sama levy jauhaa honottavalla äänellä: tuomioistuin suojelee roistoja, verorikolliset pääsevät kuin koira veräjästä... retoriikka on kuin persujen tupaillassa, kun paikallisosaston puheenjohtaja on vihdoin tuonut Tallinnan-tuliaisista tehtyä nuottiöljyä pöytään.
Ja paikallaan on tässä kehua Koskeloa muustakin lainsäätäjiin kohdistamastaan kritiikistä, josta mainita voidaan vaikkapa kieltäytyminen säätämästä ympärileikkausta koskevaa lakia. Kun tällaista ehdotusta ei voida tehdä ilman, että toiseen suuntaan kumartaessa toiseen suuntaan pyllistää, niin sitten ollaan mieluummin tekemättä mitään. Ja seurauksena on se, että viime kädessä ylin tuomioistuin joutuu linjaamaan asiaa rikosoikeudellisesti punnitsemalla vastakkain yhtäältä ruumiillisen koskemattomuuden suojaa ja toisaalta uskonnonvapautta.
Sitä voi kakkajako-mieskin miettiä, mitä tuossa paikassa itse tekisi, jos olisi KKO:n presidentti. Olisiko hiljaa vai tarttuisiko epäkohtiin kiinni? Kuinka on? Ja jos Koskelon toiminnassa on jotakin vikaa, niin mikä se vika on?
Jos kakkajako-miehen ratkaisu oikeuslaitoksen ongelmiin rajoittuu Byrobook-tyyppiseen innovointiin, niin olen ainakin omasta puolestani todella onnellinen, että ylimmän tuomioistuimen johdossa on sellainen presidentti kuin Koskelo on. Koskelo on, käyttääkseni tällaista vähän sovinistista metaforaa, ainoa mies tuomioistuinten päällikkövirkojen haltijoiden joukossa.
Ja Koskelo on tosiaankin uuden ajan airut, ja tämän sanon pelkästään posiitivisessa mielessä. Toivoa sopisi, että muutkin korkeat oikeuslaitoksen virkamiehet osallistuisivat keskusteluun edes joskus. Mutta Vihervuoren kamarista ei taida kuulua kuin sulkakynän hermostunutta rapinaa ja tuskaista ähinää...
Tuon vm. anonyymin puheenvuoro oli asiapitoista ja jämäkkään tekstiä, hyvä!
Johannes Koskinen kaipailee Ylen tekstiuutisissa lisää viestejä Koskelolta! Hän sanoo, että Koskelon pitäisi lähettää viestinsä "kaikille jäsenille", siis esim. kaikille perustuslakivaliokunnan jäsenille.
Koskisen mukaan Koskelo siis syrjii niitä kansanedustajia, joille hän ole viestejään lähettänyt.
Johannes itse ei ole ollut Koskelon viestien jakelulistalla. Hän siis toivoo hartaasti, että Pauliine muistaisi joskus myös häntä viesteillään. Perhaha vieköön, Johannes on sentään tuon "perustuksen" puheenjohtaja!
"Missä on tuomioistuinten asiakkaiden, niissä juttuja hoitavien lakimiesten ja asianosaisten näkökulma?"
Voi olla, että pyritään parantamaan näiden tahojen asemaa, mutta yritykseksi se jää, koskapa tuomioistuinlakityöryhmästä on jätetty varmuuden vuoksi kokonaan pois näiden ryhmien edustus. Mukana on vain ja ainoastaan tuomioistuinten sisältä tulevaa porukkaa, jotta ulkopuoliset eivät pääsisi sotkemaan "meidän asiaamme", ikäänkuin laitos olisi vain itseään varten.
Saattaa olla, että on pyydetty lausuntoa asianajajaliitolta, joka tapansa mukaan lausuu ympäripyöreitä, tyyliin "tulisi kiinnittää huomiota", sen sijaan, että sanoisi selvästi, missä on järkeä, ja missä selvästikään ei ole. Yhtä tyhjän kanssa ovat sen liiton lausunnot.
Koskelo ja Vihervuori ovat olleet napit vastakkain mediassa monia kertoja, nyt kevään aikana näkyvästi ainakin Savon Sanomissa ja Turun Sanomissa.
Napit vastakkain.
Niin, tämä ei ole mikään ihme, sillä näistä kahdesta toinen on edistyksellinen ja toinen taas hieman taantumuksellinen. Ensiksi mainittu kannattaa uutta tuomioistuinorganisaatiota, jossa ei olisi enää erillisiä hallintotumioistumia, toinen vastustaa ko. uudistusta jyrkästi. Toinen puoltaa uuden tuomioistuinviraston perustamista, toinen sen sijaan vastustaa tätäkin hanketta kiivaasti.
Ruotsissa nuoret juristit ovat äänstäneet vuoden juristiksi rikosoikeuden professori Madeleine Lejonhufvudin, "en grym dam med stark röst"". Kymmenen eniten ääniä saaneen joukossa ei muita professoreja sitten ollutkaan, sen sijaan sieltä löytyy kolme korkeimman oikeuden oikeusneuvosta - ei muuten yhtään hallintotuomioistuinten edustajaa - ja 3-4 asianajajaa.
http://www.dagensjuridik.se/2014/04/en-grym-dam-med-stark-rost
Kukahan valiittaisiin Suomessa vuoden juristiksi? Varmaankin Heikki Lampela tai joku muu vastaava "huippujuristi".
Koskelon toiminta (jota hänen tosin ei olisi pitänyt kiistää) osoittaa sitä, että hän seuraa aktiivisesti, missä mennään, ja tuo esille käytännön toimijan näkökulman. Niinhän pitääkin toimia! Koskelon putiikki toimii muutoinkin hyvänä esimerkkinä työn laadun osalta. Tuomiot perustellaan avoimesti ja selkeästi. Siinä on tavoitetta muillekin päälliköille.
Esitetty seitsemän vuotta on liian pitkä aika katsella päällikön toilailuja. Viisi vuotta riittää selvittämään, onko tyypistä mihinkään, ja asianmukainen päällikkö saa aina jatkoajan. Ja kestopäällikkyys pois pikaisesti muiltakin OM:n alaisilta virastoilta. Se on pelkkää rahan säästöä, jos päästään päälliköistä, joilta ei homma hoidu. Määräaikaisuus tuo ryhtiä laiskureihinkin.
Mielenkiintoinen kysymys. Voisiko viestittely toimia toisinkin päin, eli eduskunnasta tuomioistuimeen?
No, en tiedä viestittelystä, mutta "haistattelu" näkyy ainakin toimivan Arkadianmäeltäkin päin.
"Ja mitä tulee Koskelon kansanedustajille lähettämiin sähköposteihin, niin suuresti arvostan sellaista ylimmän tuomioistuimen presidenttiä, joka ottaa asiakseen vastata tuomioistuimensa ratkaisuihin kohdistuneeseen kritiikkiin - erityisesti, kun kritiikin taso on kahden pennin juridiikkaa".
Se, että Koskelo on aktiivinen ja haluaa osallistua ei mielestäni ole ongelma, mutta se, että hän lähestyy viesteillään selektiivisesti vain tiettyjä henkilöitä sen sijaan, että lähettäisi ne kaikille kansanedustajille tai jopa medialle on. Jos viestintä ei ole avointa ja transparentteia syntyy helposti ajatuksia siitä, että hänen tarkoitusperänsä eivät ole kovin ylevät.
Heh, heh! Pitäisikö vastavuoroisesti myös kansanedustjaien sähköpostiliikenne eri ihmisille olla avointa ja kaikkien luettavissa ja "kontrolloitavissa"? Tähän mennessä olemme saaneet tutustua lähinnä vain Ilkka Kanervan naisille lähettämiin tekstiviesteihin.
Kannattaa lukea, mitä Jarkko Sipilä kirjoittaa Könkkölän työryhmän esityksestä koskien tuomareiden välimiestehtäviä
http://blogit.mtv.fi/elinkautinen/2014/04/23/valimiespalkkioissa-riittaa-ihmeteltavaa-jatkossakin/
Minkäänlaista asiallista uudistusta työryhmä ei ole tältä osin ehdottanut. Tuomareiden, esim. hovioikeuden presidenttien, välimiestehtävät pysyvät edelleen salassa, kun on kyse siitä, keiden asianosaisten jutuissa tuomarit hääräävät välimiehinä.
Niin, eihän "välimies kai itsekin" toki lähde sahaamaan omaa oksaansa!
Jos presidentti Koskelo haluaa osallistua keskusteluun niin miksi hän ei tee sitä
julkisesti KKO:n sivuilla (blogi) ja edistä näin hyvää modernia hallinnointia ja avoimuutta? Salakähmäisyys herättää aina ikäviä epäilyjä.
KKO:n kotisivulla on toki julkaistu lukuisia Koskelon eri tilaisuuksissa pitämiä puheita. Lisäksi Koskeloa haastatellaan tuon tuostakin lehdistössä milloin mistäkin oikeudellisesta ongelmasta.
Em. anonymi ei vain ilmeisesti seuraa lainkaan näitä puheenvuoroja. Hän lukee kait vain poliitikkojen lausumia ja vaalilupauksia.
Verottaja pelasti suomalaiset rahasuvut noloilta veropetossyytteiltä määräämällä veronkorotukset asiassa, jossa olisi aivan ehdottomasti pitänyt nostaa rikossyytteet.
Kun köyhältä jää ilmoittamatta KELAAN jokin sosiaalietuuden maksamiseen vaikuttava seikka, se tulkitaan aina mekaanisesti tahalliseksi ja petostuomio heilahtaa. Ei ole KELASSA esim. korotettua takaisinperintää (rangaistusta), jolla estettäisiin ne bis in idem -kiellon mukaisesti rikossyytteet. Veronkiertäjille tällainen mahdollisuus välttyä rikossyytteiltä sen sijaan ilman muuta on tarjolla. Verottaja sitten vain toimii tuomarina ja päättää kenet tuomitaan ja kenet pelastetaan.
On se kumma, jos se oikeuskansleri ei saa ketään sieltä verottajalta vastuuseen tästä emämunauksesta.
Sähköposteilla on tarkoitusuperä -tietenkin - tarkoitus vaikuttaa siihen, että kansanedustaja ymmärtää, mistä asiassa on kyse. Ja viestiketjusta voi vallan hyvin jättää kaikkein tolloimmat pois.
"Määräaikaisuus tuo ryhtiä laiskureihinkin."
Olisikin edes laiska päällikkö, mutta kun on sellainen ideanikkari, joka suoltaa koko ajan uudistuksia, jotka ovat susia tai joiden toteuttaminen jää kesken. Tai niin no, vielä pahempi olisi, jos ne toteutettaisiin. Ja ideat tulevat tietysti omasta päästä muita kuuntelematta. Muodollisesti tietysti kuullaan.
Toimittaja Sipilä on oivaltanut, ettei muistiossa esitetty parannus välimiesmenettelyn avoimuudesta ole lainkaan ongelmaton. Mutta onneksi asia on vasta muistiovaiheessa.
Tässäpä olisi oiva tilaisuus Koskelolle kiinnittää kansanedustajien huomiota asiaan, joka vaarantaa kansalaisten oikeusturvan - vähintäänkin on yse siiitä, miltä asia nyttää: epäilyttävältä.
Apulaisoikeuskansleri Hiekkataipale: Eduskunta ei tarvitse yliopettajamaista opastusta. Eiköhän hommata Koskelolle professorin arvonimi, ettei hänen tarvitse tyytyä yliopettajan titteliin!
Mikä lopulta on tuomareille sovelias tapa tuoda näkemyksiään julkisuuteen? Esimerkiksi sekä KKO:n että KHO:n presidenttien puheita on runsain mitoin ao. tuomioistuinten nettisivuilla, mutta kuinka paljon niitä sieltä luetaan?
"Kuten sanottu, tuomioistuinten esittelijöiden virat olisi järkevää muuttaa lyhyt- ja määräaikaisiksi koulutusviroiksi."
En ole koskaan ymmärtänyt miksi blogisti ja monet muut ovat ajamassa alas tätä nerokasta suomalaista oikeusinnovaatiota: nuori ja fyysisti työkykyisempi tekee raskaan tutkimis- ja valmistelutyön vanhemmille tuomareille, kuullen esittelyissä näiden kommentit alioikeuden tuomiosta ja oppien kirjoittamaan. Esityksen tekeminen omalla vastuulla ylioikeuden tuomioksi opettaa tekemään päätöksiä. Ei tuota parempaa tuomarikoulua olekkaan!
Olen nähnyt monella taustalla olevia tuomareita, mutta kyllä hovioikeuden esittelijätaustaiset ovat parhaita.
Jos asemaa pääkäsittelyssä haluttaisiin kehittää, esittelijästä voisi kehittää valtionasiamiestyyppistä: hän esittelisipääkäsittelyn aluksi jutun aikaisemmat vaiheet ja valituksen. Voisi jopa ajatella, että tekisi päätösehdotuksen julkisesti ja asianosaiset saisivat kommentoida sitä.
Jotta tuomarin ura pysyisi avoimena myös syyttäjille ja asianajajille sekä esittelijöiden "kilpailuttamiseksi" uusi koulutusvirkamalli on perusteltu.
Kukaan, ainkaan minä, ei ole ollut ajamssa alas tätä "nerokasta" suomalaista esittelijäjärjestelmää. Anonyymi on väärässä.
Olen vain esittänyt, että esim. hovioikeuksien ja KKO:n esittelijöiden virat, ainakin puolet niistä, olisi muutettava nykyisistä eläkeviroista määräaikaisiksi toimiksi, toimikautena esimerkiksi kolme vuotta. Tämän jälkeen tuomariksi aikova nuori lakimies siirtyisi toisiin määräaikaisiin harjoitteluvirkoihin esim. syyttäjälaitoksessa, käräjäoikeudessa, asianajolaitoksessa jne.
Tällä tavalla maahan saataisiin aikaa myöten aiemmin monipuolisissa tehtävissä toiminut pätevä tuomarikunta eikä tuomareiksi tarvitsi nimittää esimerkiksi ainoastaan 15-20 vuotta pelkästään hovioikeuden viskaaleina toimineita virkamiehiä.
"tuomareiksi tarvitsi nimittää esimerkiksi ainoastaan 15-20 vuotta pelkästään hovioikeuden viskaaleina toimineita virkamiehiä."
Kysymys kuuluukin, mitä vikaa tuomariksi - ainakin hovioikeudenneuvokseksi - on pelkästään 15-20 vuotta viskaalina toimineessa henkilössä verrattuna saman ajan syyttäjänä tai asianajajana toimineseen henkilöön semminkin jos tuo henkilö on pitkään toiminut sijaisjäsenenä. Jos taas löytyy henkilö, jolla on monipuolinen kokemus hän kyllä tuomarinvallintalautakunnassa hakkaa yksipuolista kokemusta omaavan.
Monipuolisen kokemuksen ongelma pääkaupunkiseudun ulkopuolella on siinä, että se edelyttää perheen ja muun yksityiselämän laiminlyöntiä, joka ei välttämättä ole hyvä ominaisuus tuomarille.
"Esityksellä pyritään toteuttamaan myös väestön kielellisiä oikeuksia ottamalla käyttöön niin sanottuja "kielituomarin" virkoja käräjäoikeuksien lisäksi muissakin kaksikielisissä tuomioistuimissa. - Niin, täytyyhän sen yhden ikuisen hallituspuolueen eli rkp:n erityiseduista toki myös tässä yhteydessä huolehtia, kun oikeusministerinäkin sattuu olemaan muuan Anna-Maja Henriksson (rkp)."
Jag läste din kommentar till den nya domstolslagen, och känner mig något konfunderad.
Orsaken är att jag inte skulle kalla det någon form av "erityisetuja" att det ens finns någon domare som behärskar svenska vid domstolarna.
Ta följande domstolar som exempel:
- Vasa förvaltningsdomstol
- Helsingfors förvaltningsdomstol
- Marknadsdomstolen
- Försäkringsdomstolen
Vad har dessa gemensamt?
Jo, alla verkar inom tvåspråkiga områden var det också finns många svenskspråkiga rättssökanden. Men för alla dessa tjänster som domare och föredragande m.fl. så ställs de språkliga behörighetskraven enligt nedan:
- finska utmärkta kunskaper
- svenska nöjaktiga kunskaper
Det betyder att om den svenskspråkige har otur, så har domaren som handlägger dennes ärende enbart nöjaktiga kunskaper i svenska språket. Du som professor i processrätt har väl en uppfattning om man kan göra en rättvis och rättssäker bedömning av någons rättsfråga om man enbart har nöjaktiga kunskaper i språket i fråga?
- På intet vis inskränker ju det aktuella förslaget finskspråkigas rättigheter, de har ju redan otroligt svulstiga fördelar språkligt i domstol i Finland. T.ex. har ju inte ens Helsingfors förvaltningsdomstol bemödat sig med att översätta sin webbsida till svenska:
http://www.oikeus.fi/tuomioistuimet/hallintooikeudet/sv/index/yhteystiedot.html
Inte så konstigt sist och slutligen att utländska företag väljer att placera huvudkontoren i Sverige när de etablerar sig i Norden, om vi sköter språkfrågor så nonchalant i Finland.
http://www.forummag.fi/sverige-finland-111%E2%80%933
När utländska företag överväger att etablera sig i Finland, så rekommenderar jag att de grundar företaget i Sverige och öppnar en filial i Finland. Som t.ex. Apple Inc och Samsung har gjort. Detta eftersom de trivs bättre med att få sina ärenden avgjorda i möjligaste mån i svenska domstolar, var handläggningsspråket är svenska som påminner mer om engelska, än vad finskan gör.
Oikeusnotaari puhuu kyllä ihan höpön höpöjään!
Ks. blogijuttua 117/24.6.2009, josta mm. ilmenee, miten Pohjanmaan käräjäoikeudesta (ent. Vaasan käräjäoikeus) haluttiin poliitikkojen toimesta tehdä väen väkisin enemmistökieleltään ruotsinkieliseksi, vaikka käräjäoikeuden tuomiopiirin väestöstä puolet on suomenkielisiä ja käräjäoikeudessa käsitellään 8o prosenttisesti suomenkielisten juttuja.
Poliitikkojen hanketta vastustettiin tuomioistuinlaitoksessa ankarasti Pohjanmaalla ja muuallakin, mutta niin vain uudistus runtattiin vastustuksesta huolimatta läpi. Kaikilta Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomareilta vaaditaan nyt siis erinomainen ruotsinkielen taito.
Tänään oikeusministeriön kotisivuilta saimme lukea seuraavan uutisen:
Suomenkielinen osasto Pohjanmaan käräjäoikeuteen
Julkaistu 25.8.2014
Pohjanmaan käräjäoikeuteen perustetaan syyskuun alusta suomenkielinen osasto. Osaston työkieli on suomi. Käräjäoikeus on kaksikielinen ja sen tuomiopiirin väestön enemmistön kieli on ruotsi.
Valtaosa asioista käsitellään käräjäoikeudessa suomeksi. Suomen kielen käyttöä on lisännyt se, että käräjäoikeuteen tulee varsinaisen toimialueen ulkopuolelta mm. ulosottovalituksia, maaoikeusasioita ja yrityssaneerausasioita.
Pohjanmaan käräjäoikeus sijaitsee Vaasassa ja sillä on toimipaikka Kristiinankaupungissa. Myös Pietarsaaressa on istuntopaikka. Vaasan hovioikeus esitti ministeriölle suomenkielisen osaston perustamista käräjäoikeuden aloitteesta.
-----
No hyvä! Kerrankin järkevä uudistus!
Lähetä kommentti