sunnuntai 4. toukokuuta 2014

840. KKO ei antanut valituslupaa Ilkka Kanervan lahjusasiassa

1. Kansanedustaja Ilkka Kanervan Helsingin käräjäoikeudessa 2012 saama lahjustuomio kaatui hovioikeudessa 27.6.2013. Helsingin hovioikeus kumosi tuolloin käräjäoikeuden äänestyksen 2-1 jälkeen antaman tuomion ja hylkäsi Kanervaa vastaan nostetun syytteen törkeästä lahjuksen ottamisesta. Samalla kaatuivat myös liikemiesten Arto Merisalon, Tapani Yli-Saunamäen ja Toivo Sukarin saamat syytteet Kanervan törkeästä lahjomisesta, josta käräjäoikeus oli heidät tuominnut.  Hovioikeus kumosi myös Rovaniemen kaupunginhallituksen ex-puheenjohtajan Ari Ruotsalaisen käräjäoikeudesta saaman lahjustuomion. 

2. Jutussa oli kyse Ilkka Kanervan 60-vuotisjuhlien sponsoroinnista vuonna 2008 ja hänen eduskuntavaaleissa 2007 saamastaan vaalituesta. Syytteen mukaan Arto Merisalo, Toivo Sukari ja Tapani Yli-Saunamäki antoivat Kanervalle etuja 50 000 euron edestä. 

3. Epäilty 50 000 euron arvoinen lahjus liittyi Ilkka Kanervan syntymäpäiväjuhliin, joiden rahoittamiseen liikemiehet osallistuivat. Syytteen mukaan liikemiehet pyrkivät vaikuttamaan Kanervan päätöksiin luottamustehtävässä Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Valtakunnansyyttäjän mukaan eduilla haluttiin vaikuttaa uusien kauppakeskusten sijaintiin maakuntakaavoituksessa.

4. Oikeudessa syytteitä ajoi valtionsyyttäjä Jukka Rappe. Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä lahjusrikoksiin. Heidän mielestään mainitussa asiassa oli kyse normaalista poliittisen toiminnan tukemisesta eli vaalituesta, ei lahjonnasta.

5. Helsingin käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että Kanervan liikemiehiltä saamat etuudet ovat olleet omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Maakuntahallitus päättää muun muassa uusien kauppakeskusten sijainnista. Käräjäoikeus tuomitsi Kanerva törkeästä lahjuksen ottamisesta (RL 40:2) ehdolliseen vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen. Katso blogia nro 584/18.4.2012.


6. Hovioikeus puolestaan korosti, että vaalitukeen on suhtauduttava lähtökohtaisesti lempeämmin kuin poliitikoille perinteisesti annettuihin etuuksiin. Hovioikeus totesi, että vaalituki on erityislaatuinen ja hyväksyttävänä pidettävä etuus, joka annetaan politiikassa jo mukana toimiville henkilöille. Hovioikeuden mukaan vaalituki poikkeaa siten lahjus- ja virkarikoksissa tavanomaisista etuuksista, kuten esimerkiksi matkoista ja erilaisesta kestityksestä. Hovioikeus katsoi, että vaalituki ei ole oikeudeton etu, jollei tuen saaja ole samaan aikaan konkreettisesti edistämässä sponsorinsa hankkeita. Ko. tapauksessa ei hovioikeuden mukaan ollut esitetty näyttöä lahjuksen antamisesta ja ottamisesta. Kun syyte hylättiin, hovioikeus velvoitti valtion korvaamaan Kanervan oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa yhteensä 117 500 eurolla.

7. Lahjusrikosten yleisten oppien mukaan edun antamisen ja vastapalveluksen saamisen ajallinen yhteys voi olla liukuva eli niiden ei tarvitse olla samanaikaisia. Kanervan ja Ruotsalaisen tapauksissa hovioikeus asetti kuitenkin vaalituen etuutena eri asemaan. Oikeuskäytännössä on epäselvää, miten tiivis yhteys annettujen etujen ja ajettavavaksi toivottujen hankkeiden välillä täytyy olla, jotta vaalituessa olisi kyse lahjonnasta. Poliittisen toiminnan tukemisen tarkoituksena voi kuitenkin olla, että etuuksien antamisella halutaan etukäteen varmistaa asetelmia esimerkiksi juuri myöhemmin tapahtuvan rakentamisen ja kaavoituksen suhteen. Ilkka Kanervan tapauksessa mainitunlaiset kaavailut eivät olleet vielä etuuksia annattaessa konkretisoituneet, mutta saattoivat tulla myöhemmin ajankohtaisiksi.

8. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske haki korkeimmalta oikeudelta valituslupaa, koska rajanveto laillisen vaalituen ja laittoman lahjuksen välillä on, kuten alempien oikeuksien erilaisista tuomioistakin ilmenee, käytännössä hankala tehdä. Lahjuspykälän sanamuodon mukaan lahjusrikos on mahdollinen ilman että annettu etu liittyy johonkin konkreettiseen päätökseen (RL 40 luvun 2:n 1 momentin 2 kohta). Lahjusrikokseen vaaditaan kuitenkin, että etu annetaan tai otetaan toiminnasta palvelus- tai luottamussuhteessa, eli etu annetaan vaikuttamismahdollisuuksien vuoksi ja vastaanottaja mieltää sen annetuksi juuri siksi, että nuo mahdollisuudet ovat hänen käytettävissään. Mitä enemmän aikaa kuluu edun ottamisen ja jonkin päätöksen välillä, sitä vaikeampi on osoittaa, että asiat liittyvät toisiinsa.

9. Hovioikeuden perusteluissa edellytetään, että annettu ja vastaanotettu etu on oikeudeton eli lain mukaan rangaistava vain siinä tapauksessa, että sillä nimenomaan pyritään vaikuttamaan saajan toimintaan luottamustoimessa tai palvelussuhteesa. Lain sanamuodon mukaan näin ei kuitenkaan ole välttämättä asianlaita, vaan lahjusrikokseen riittää, että etu on omiaan vaikuttamaan toimintaan (RL 40:2.1:n 2 kohta). Tuomioistuimen tulee siis tehdä objektiivinen arvio siitä, miten annetun edun voidaan yleensä tietyissä olosuhteissa katsoa vaikuttavan edun saajan toimiin. Syyttäjän ei tarvitse esittää näyttöä siitä, että etuudella on pyritty nimenomaan vaikuttamaan tai että se on vaikuttanut.

10. Jos maakuntahallituksen puheenjohtajalle annetaan kymmenien tuhansien eurojen etuuksia, voidaan perustellusti katsoa, että etuudet ovat olleet omiaan vaikuttamaan saajan toimintaan ja että ne on annettu nimenomaan saajan vaikuttamismahdollisuuksien vuoksi. Helsingin hovioikeus kuitenkin katsoi, että mainittua vaikuttamismahdollisuutta eli yhteyttä syntymäpäivärahojen, vaalirahojen ja Kanervan toiminnan välillä ei ollut näytetty toteen. Käräjäoikeus sen sijaan katsoi aiemmin, että Kanervan saamat etuudet olivat olleet omiaan vaikuttamaan hänen asemaansa Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana, koska maakuntahallitus päättää muun muassa kyseisten liikemiesten agendalla olleiden kauppakeskusten sijainnista.

11. Hovoikeuden lahjusrikoksen edellytyksiä koskevaa kannanottoa voidaan pitää tulkinnanvaraisena ja epäselvänä. Hovioikeus olisi perustellusti voinut päätyä tulkinnasssaan samalle kannalle kuin käräjäoikeuskin. Apulaisvaltakunnansyyttäjä on ollut oikealla asialla hakiessaan valituslupaa ja saattaessaan mainitun tulkintakysymyksen korkeimman oikeuden ratkaistavaksi.

12. Syyttäjä haki valituslupaa viime vuoden elokuussa. Tällä viikolla eli Vapunaattona 30.4. korkein oikeus antoi päätöksen hakemukseen. Se ei myöntänyt valituslupaa miltään osin, joten hovioikeuden vapauttava tuomio jäi pysyväksi. Korkeimmassa oikeudessa valituslupa-asia käsiteltiin kahden jäsenen jaostossa (oikeusneuvokset Ilkka Rautio ja Jorma Rudanko).

13. Korkein oikeus ei perustele valituslupapäätöksiään millään tavalla. Me emme tässäkään tapauksessa varmuudella tiedä, miksi mainitut kaksi oikeusneuvosta päättivät hylätä syyttäjän hakemuksen. Kokoomuksen piireissä on iloittu päätöksen johdosta ja annettu ymmärtää, että valtiopäivämies Kanervaa oli roikotettu tapauksen johdosta löysässä hirressä vuosikausia, vaikka hän on ollut selvästi syytön.

14. Ilkka Kanerva on toki syytön, koska syytteet on lainvoimaisella tuomiolla hylätty. Se, epäsikö korkein oikeus syyttäjän valituslupahakemuksen juuri ko. perusteella, on kuitenkin epäselvää. Valituslupa hylätään (muodollisesti), jollei luvan myöntämiselle ole olemassa laissa (OK 30:3) mainittuja edellytyksiä ja perusteita. Perusteet, joilla valituslupa voidaan myöntää, ovat 1) ennakkopäätösperuste, 2) kantelu- ja purkuperuste sekä 3) erittäin painavan syyn peruste. Siis voidaan, lupaa ei ole milloinkaan pakko myötää.

15. Ilkka Kanervan tapauksessa valituslupa olisi voitu ja minusta myös tullut myöntää ennakkopäätösperusteella eli siksi, että Kanervan ja kumppaneiden asia olisi ollut  tärkeätä ottaa korkeimman oikeuden tutkittavaksi "lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi". Kun näin ei tehty, vaan sanottiin lakonisesti ja ilman perusteluja vain,  että "valituslupaa ei myönnetä", poliitikoille annettujen vaalitukien tai -rahojen asema jäi edelleen epäselväksi.

16. On valitettavaa, että korkein oikeus ei perustele mitenkään valituslupapäätöksiään. Tässäkään tapauksessa ei ole tietoa siitä, miten korkein oikeus eli edellä mainitut kaksi oikeusneuvosta ovat suhtautuneet syyllisyyskysymykseen ja mikä oli se ratkaiseva peruste, jolla lupa evättiin. Mahdollista on, että Kanervaa on voitu epäillä vahvoilla perusteilla syyllistyneen lahjuksen ottamiseen, mutta toisaalta on voitu katsottu, että asiaa "ei kannata" ottaa enää korkeimmassa oikeudessa "vatvottavaksi" - "meillähän on näitä hankalia tapauksia tutkittavana muutenkin jo aivan riittävästi". Valituslupahakemusta käsitellessään korkeimman oikeuden lupajaosto ei ota, ainakaan muodollisesti ottaen, kantaa itse pääasiaan, vaan pohtii ainoastaan edellä mainittujen lupaedellytysten olemassaoloa.

17. Korkeimman oikeuden tulisi myöntää valituslupa silloin, kun edellytykset siihen ovat olemassa. Valitusluparatkaisut olisi syytä perustella edes lyhyesti. Hankalissa ja tulkinnanvaraisissa tapauksissa, jollaisesta Kanervan tapauksessakin on ollut kyse, korkeimman oikeuden lupajaostossa tulisi olla kahden jäsenen sijasta kolme jäsentä, mihin laki antaa mahdollisuuden.

















17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hylättyjen valituslupahakemusten perusteleminen olisi suotavaa ainakin ns. tärkeissä asioissa ja olisi omiaan ohjaamaan oikeuskäytäntöä siinä missä ennakkopäätöksetkin. Työlästäkään se ei olisi, koska KKO voisi selostaa millä perusteella valituslupaa on haettu ja perustella hylkäävän päätöksensä valituslupahakemuksessa esitetyn vaatimusperusteen puitteissa.

Anonyymi kirjoitti...

Korkein oikeus on oikeassa.... hankalassa asiassa Emme kaipaa kannanottoa. Jätetään asia siis epäselväksi, sillä sama voi osua bumerangina "omien" nilkkaan. Nyt mukaillaan, Transparencista viis. Nim. L.H. Hoppu

Anonyymi kirjoitti...

Tämä tapaus vaiettiin kuoliaaksi. Miten ihmeessä valitusluvan käsittelemiseen voi mennä lähes 9kk? Jos päätös olisi pitänyt tehdä esim. kuukauden kuluessa niin valituslupa olisi todennäköisesti herunut. Nyt tapaus ikäänkuin lakaistiin maton alle. Ei viitsitty enää "kiusata" Ilkkaa enempää.

Eli mikään ei tule muuttumaan, poliitikkoja voi, ja saa jatkossakin voidella mielin määrin. Kunhan varoo voitelemasta silloin kun olet aloittelemassa jotain suurta rakennusprojektia, johon poliitikko voisi vaikuttaa. Tämä on siis korkeimman oikeuden siunaama linja jatkossa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO:n vauhti tuottaa ja julkaista ennakkopäätöksiä hiipuu vuosittain hiipumistaan.

Tänä vuonna KKO on julkaissut vasta 26 ennakkopäätöstä, mikä enteilee, että ko. vuoden ennakkopäätösten määrä romahtaa selvästi alle 80:n. Viime vuosina KKO on sentään jaksanut antaa noin 100 ennakkopäätöstä vuodessa.

"Kilpakumppani" eli KHO antaa lähes tuplasti enemmän prejudikaatteja kuin KKO. Tänä vuonna KHO on antanut tähän mennessä jo 67 ennakkopäätöstä, siis 40 enemmän kuin KKO!

Tässäkö selitys sille, että valituslupahakemuksia "pitää hylätä" myös sellaisissa todella merkittävissä asioissa kuin esim. Ilkka Kanerva lahjustapaus?

Missä vika, KKO?

Anonyymi kirjoitti...

"On valitettavaa, että korkein oikeus ei perustele mitenkään valituslupapäätöksiään. olemassaoloa...Valitusluparatkaisut olisi syytä perustella edes lyhyesti."

Samaa mieltä kuin blogisti. Siihen KKO:n taholta tuohon kysymykseen liittyvään "kitinään", että sitä aiheutuu suurta työtä, joka on pois ennakkopäätösten - nyk. noin 100 vuodessa (!) - perusteluista, voisi todeta, että jos päätös evätä valituslupa perustuu objektiiviseen harkintaan eikä vaikeden juttujen karttamiseen päätös on helppo perustella ainakin parilla lauseella. Kukaan tuskin vaatii, että noiden perutelujen pitäisi olla niin "timangisia" kuin ennakkopäätöksissä, kunhan jotain lausuttaisiin.

"Korkeimman oikeuden tulisi myöntää valituslupa silloin, kun edellytykset siihen ovat olemassa."

Tämä muuttaisin kyllä KKO:n työtä KHO:n suuntaan, jota en pitäisi hyvänä. Eikö valituslupajärjestelmää säädettäessä esitöihin avoimesti kirjoitettu, että sitä voidaan käyttää myös työn määrän säätelyyn. Silloin KKO taisi olla pahasti ruuhkainen.

Anonyymi kirjoitti...

Sinällään HO:n päätös saattoi olla oikeakin, koska voidaan ajatella politikon "lahjomiskynnyksen" olevan paljon korkeampi kuin virkamiehen. Virkamiehen tehtävä kun on toimia lain mukaan yliseksi hyväksi. Politiikko taas on luottamusmies, jonka nimenomaisena tehtävänä on toimia oman eturyhmänsä arvojen ajamiseksi. Silloin rajanveto siihen, mikä on kielletty yksilöity hanke ei ole selvä. Onhan raha voitu antaa sellaisen oikeistolaisen agendan ajamiseksi, että jokaisella yrittäjällä on oltava aina oikeus rakentaa sellainen marketti kuin haluaa omistamalleen maalle. Vastaavasti voisi olla mahdollista antaa rahaa sellaisen vihreän agendan poliitikolle, että minnekään ei saisi rakentaa mitään automarketteja vaan pitäisi olla vain kivijalkakauppoja.

Politikkojen lahjomisen rajat pitäisi säätää erikseen huomioiden tuo perusero.

Anonyymi kirjoitti...

"Missä vika, KKO?"

Taitaa aika kulua kansanedustajien kanssa sähköpostitteluun ja välimiestehtäviin.

Pentti Hirvonen kirjoitti...

KKO:n tehtävänähän on ohjata oikeuskäytäntöä ennakkopäätöksin. Tässä Kanerva-jutussa on siinä määrin erikoislaatuisia piirteitä, että ainakaan nimenomaan Kanerava osalta olisi ollut vaikea kehittää yleistä oikeusohjetta. - Tai ehkä siitä olisi ollut ohjeeksi vastaavissa tapauksissa, kun siis sp-sankari kuuluu maakuntahallitukseen tms. ja on kansanedustaja, ja kun kaavoista kiinnostuneet liikemiehet ovat pistouvanneet tälle komeat tarjoilut

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ennakkopäätöstä ei olisi toki annettu "Kanervalle", vaan se olisi tarkoitettu tosiasiallisesti sitovaksi oikeusohjeeksi tulevaisuudessa muita vastaavanalaisia tilanteita silmällä pitäen.

Käräjäoikeuden tuomion mukainen ennakkopäätös olisi saanut "liikemiehet" ja suuryhtiöt varovaisiksi vastaanvanlaisten etuuksien tarjoamisessa.

Kun hovoikeuden kanta jäi voimaan, yhtiöt voivat suorastaan hamuta itselleen "sopivia virkamiehiä" esimerkiksi juuri kaavoituspäätösten edullista "sujumista" silmällä pitäen.

Valitusluvan epääminen siis helpotta korruption onnistumista jatkossa.

Anonyymi kirjoitti...

Edelleenkin näyttää olevan niin, että herroja on vaikea saada vastuuseen rikoksista.

Tämä oikeuskysymys olisi tarvinnut KKO:n arvovaltaisen ratkaisun. Kun ei myönnetä lupaa, ei tarvitse vaivata päätään perusteluilla.

Tiina Keskimäki kirjoitti...

Missä viipyy KKO:n ratkaisu VM:n työpaikkakiusaamiskeississä?

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/virkamies-vaatii-kiusaamiskorvauksia-kko-ssa/2376342

Meitä on monta, jotka kaipaisimme pikaisesti tätä ennakkopäätöstä asiassa omia oikeudenkäyntejämme varten.

Anonyymi kirjoitti...

Aika selvältä tuo korkeimman oikeuden kannanotto vaikuttaa: ei haittaa vaikka syötät ja juotat yhteiskunnallista päätöksentekijää mielin määrin. Mitään merkitystä ei ole sillä, että sinulle elintärkeä asia tulee todennäköisesti jossain vaiheessa tuon syötetyn ja juotetun päätöksentekijän ratkaistavaksi. Muutaman kymppitonnin nyt ainakin voi laittaa palamaan! Ja kaipa tuon voi riihikuivanakin antaa, jos oma asia ei juuri sillä hetkellä ole pöydällä.

Anonyymi kirjoitti...

"Valitusluvan epääminen siis helpotta korruption onnistumista jatkossa".

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan noteeraako Transparency International tämän epäkohdan seuraavassa Suomea koskevassa raportissaan. Maamme oikeuslaitosta, suoraan tai välillisesti, ei raporteissa muistaakseni ole koskaan aiemmin kritisoitu.

Anonyymi kirjoitti...

Lahjusrikokset tuntuvat menevän helposti hylkyyn niin kuin muutkin valkokaulusrikokset. Onko kysymys perimmiltään siitä, että tuomarin, myös lautamiehen, on helpompi samaistua akateemiseen syytettyyn kuin vaikkapa työttömään tai moniongelmaiseen? Siistiä, hyvin käyttätyvää henkilöä ei mielletä rikolliseksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Lautamehet eivät enää nykyisin käytännössä osallistu vakavien lahjus- yms. rikosten käsittelyyn käräjäoikeduessa, vaan tuollaiset rikosjutut istutaan kolmen lainoppineen tuomarin kokoonpanossa. Näin tapahtui myös Kanervan jutussa, jossa käräjäoikeus muuten tuomitsi Kanervan lahjuksen ottamisesta!

Anonyymi kirjoitti...

Herrat ja narrit painivat näytön suhteen eri sarjoissa. Kyse on paitsi lopputuloksesta myös perusteluista. Tavallinen pulliainen tuomitaan välillä kiusallisen yleisluontoisin perusteluin. Tämä voi johtua paitsi siitä, että tuomari tuntee helpommin myötätuntoa sivistynyttä henkilöä kohtaan, myös siitä, että näitä rikoksia ei tunnisteta rikoksiksi. Täytyyhän hyvää kaveria voida kestitä! Tämä on häpeäksi oikeuslaitokselle.

Anonyymi kirjoitti...

Finlexistä/Edilexistä voi todeta, että KKO:n perustelut ovat parantuneet huimasti vuosien saatossa. Siitä hatunnosto.

Sen sijaan juttukanta, johon valituslupia myönnetään, kaipaa uusiutumista. Alioikeudet tarvitsevat ohjausta uudenlaiseen rikollisuuteen ja vaativiin juttuihin. Enkä tarkoita vaativalla jutulla sitä rajanvetoa, onko kyseessä murha vai tappo - niitä ratkaisuja on tarpeeksi.