tiistai 7. lokakuuta 2014

884. Oikeustieteilijät kauhistelevat isyyslakiesitystä

1. Helsingin Sanomat julkaisee usein juttuja, joissa oikeustietelijät - yleensä aina samat "naamat"  - kritisoivat ja toisinaan suorastaan kauhistelevat milloin mitäkin uudistusta tai juridista asiaa. Nämä jutut ovat useimmiten toimittaja Petri Sajarin kirjoittamia. 

2. Viime viikolla Petri Sajari kirjoitti tapauksesta, jossa ministeri Jan Vapaavuoren epäiltiin olleen esteellinen hallituksen käsittelemässä Fennovoiman ydinvoimalaitosasiassa. Kaksi Sajarin haastattelemaa oikeustieteilijää (Olli Mäenpää ja Teuvo Pohjalainen) piti vakavana sitä, että Vapaavuori oli esitellyt ja ottanut osaa hallituksen päätöksentekoon, vaikka hän oli ollut asiassa esteellinen. Kirjoitin tapauksesta blogijutussa numero 880/29.9.2014.

3. Jan Vapaavuoren esteellisyydestä kanneltiin HS:n kyseisen jutun innoittamana heti oikeuskanslerille. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ratkaisi kantelut ripeästi eli vajaassa viikossa ja katsoi, että Jan Vapaavuori ei ollut ollut esteellinen. Jonkan lehtilausunnon mukaan tapauksessa ei ollut kysymys edes rajatapauksesta, vaan ministerin esteettömyys oli selvä. Katso Jonkan päätöksestä blogikirjoitusta 882/2.10.2014.

4. Kaksi päivää sitten eli 6.10.2014 Helsingin Sanomat julkaisi uuden kohujutun, joka koskee hallituksen esitystä uudeksi isyyslaiksi (HE 91/2014 vp).  Myös tämän jutun on laatinut Petri Sajari, joka on tällä kerralla haalinut haasteltavakseen neljä oikeustieteilijää. Jutusta löytyy maininta jo lehden uutispääsivulta otsikolla "Professorit tyrmäävät uuden isyyslain". Juttu kokonaisuudessaan on lehden sisäsivulta ja se on varustettu otsikolla "Uusi isyyslaki olisi yhä syrjivä" ja alaotsikolla "Oikeustietelijät kauhistelevat esitystä uudeksi isyyslaiksi".

HS:n juttu oikeusoppineiden kauhistelusta löytyy tästä.

5. Toisin kuin Hesarin otsikossa väitetään, lehden haastattelemat professorit eli Urpo Kangas, Tuomas Ojanen, Martin Scheinin ja Juha Lavapuro eivät  suinkaan kauhistele koko isyyslakiesitystä, vaan heidän kritiikkinsä koskee ainoastaan yhtä ja suhteellisen vähäistä yksityiskohtaa, kuten jäljempänä olevasta esityksestä ilmenee. Lakiesitykseen sisältyy yhteensä  68 pykälää, mutta professoreiden kritiikki, jonka HS tuo esiin, koskee vain lakiesityksen 67 §:ää.

6. Nykyisin voimassa oleva isyyslaki (ISL, 700/1975)), joka tuli voimaan 1.10.1976, koskee eräin poikkeuksin myös lapsia, jotka olivat syntyneet ennen lain voimaantuloa. Isyyslaista tehtiin siis taannnehtiva. Tämä merkitsi mm. sitä, että isyyden vahvistaminen miehen tahdosta riippumatta tuli mahdolliseksi ennen ISL:n voimaantuloa syntyneiden lasten osalta. Aikaisemmin voimassa olleen lain mukaan isyys voitiin vahvistaa vain miehen tunnustamisen perusteella.

7. Kun lapsi oli syntynyt ennen ISL:n 1.10.1976 tapahtunutta voimaantuloa, kanteen nostamiselle asetettiin isyyslain voimaanpanosta annetussa laissa (ISVL, 701/1975) kuitenkin määräaika. Lain 7 §:n 2 momentin mukaan isyyden vahvistamista koskeva kanne oli näissä tapauksissa pantava vireille viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Isyyden vahvistamista koskeva kanne ennen ISL:n voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten osalta oli siten nostettava ennen 1.10.1981. Kannetta ei lisäksi voitu nostaa, jos mies oli kuollut. Kanneajan tarkoituksena oli pakottaa lapsi tai hänen edustajansa tekemään päätöksensä kanteen nostamisesta lyhyehkössä ajassa lain voimaantulosta. Sääntelyllä haluttiin tasapainottaa lain taannehtivuutta.

8. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vuosina 2010 ja 2013 antanut neljä Suomea koskevaa ratkaisua isyyslain voimaanpanolain siirtymäsäännösten soveltamisesta. Tapauksissa Grönmark, Backlund, Laakso ja Röman oli kysymys siitä, oliko perhe- ja yksityiselämän suojaa koskevaa EIS 8 artiklaa loukattu, kun isyyden vahvistamista koskeva kanne oli hylätty viiden vuoden määräaikasäännön nojalla liian myöhään nostettuna. Kaikissa neljässä tapauksessa tuomioistuin päätyi Suomelle langettavaan tuomioon.

9. Kahden ensimmäisen EIT:n tuomion jälkeen korkein oikeus antoi vuonna 2012 päätöksen (KKO 2012:11), jossa se jätti perustuslain (731/1999) 106 §:n nojalla soveltamatta puheena olevan kanneaikaa koskevan säännöksen, koska se oli ilmeisessä ristiriidassa yksityiselämän suojaa koskevan perustuslain 10 §:n kanssa. Soveltamatta jättämisen seurauksena kanne hyväksyttiin ja isyys vahvistettiin. Ks. myös ennakkopäätöstä KKO 2014:13, jossa korkein jätti myös viiden vuoden kanneaikasäännöksen perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta ja vahvisti isyyden.

10. Uutta isyyslakia koskevassa esityksessä (HE/2014 vp) ehdotetaan, että avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneille lapsille, jotka ovat siis nykyisin vähintään 38-vuoden ikäisiä tai sitä vanhempia, annetaan kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi. Kanneoikeudelle ei ole asetettu ehtoja tai rajoituksia, joten ennen nykyisin voimassa olevan isyyslain 1.10.1976 tapahtunutta voimaantuloa syntyneet tulevat samaan asemaan myöhemmin syntyneiden kanssa. Kanneoikeus, joka nykyisen lainsäädännön mukaan vanhentui jo 1.10.1981, palautetaan takautuvalla lainsäädännöllä. Jos ja kun ko. ehdotus hyväksytään, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella ei tule olemaan asian johdosta enää huomauttamista.

11. Helsingin Sanomien edellä mainitussa jutussa tuskin edes mainitaan kyseistä kanneoikeuden laajennusta koskevaa merkittävää uudistusta. Sen sijaan siinä ja oikeustieteilijöiden lausumissa kauhistellaan sitä, että lakiesityksen mukaan avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneillä ei ole perintöoikeutta sellaisen isänpuoleisen perittävän jälkeen, joka on kuollut ennen kuin isyyden vahvistamiseen tuomioistuimessa johtanut kanne tuli vireille. Jos esimerkiksi lapsen isä ja isän isä ovat kuolleet, kun kanne tuli vireille, lapsella ei olisi perintöoikeutta heidän jälkeensä, mutta hänellä on sitä vastoin oikeus, jos isyys vahvistetaan, perintöoikeus isän äidin tai isän sisaruksen jälkeen, joka on elossa mainittuna ajankohtana. Samaa perittävän kuolemaa koskevaa rajoitusta sovellettaisiin lakiesityksen 67 §:n 2 momentin mukaan myös niissä tilanteissa, joissa isyys on ISVL 7.2 §:ssä oleva viiden vuoden määräaikasäännös syrjäyttäen vahvistettu  ennen lakiesityksen 67 §:n voimaantuloa kumottavan lain nojalla.

12. Mainittujen säännösten osalta oikeusoppineet ovat pahoittaneet mielensä täysin. He kritisoivat perintöoikeuden rajoitusta koskevia säännöksiä syrjiviksi,  perustuslain vastaisiksi ja perintökaaren sivuuttaviksi sekä väittävät esityksen asettavan avioliiton ulkopuolella syntyneet ihmiset eriarvoiseen asemaan. Oikeusoppineet käyttävät sellaisia sanoja kuin "virhe", "surullinen" ja "käsittämätön". Heidän mielestään lakiesitys on "ihmisoikeussopimuksen vastainen", perustuu pelkille "arvauksille" ja kuvastaa "lainsäädännön tasoa".

13. Perintöoikeuden rajoitusta tarkoittavasta säännöksestä voidaan toki olla eri mieltä ja esittää näkökohtia puolesta ja vastaan. On aihetta ihmetellä, miksi HS on kuullut juttuaan varten ainoastaan "toista osapuolta" eli niitä oikeustieteilijöitä, jotka vastustavat kiihkeästi esitystä. Lehti on jättänyt kokonaan kuulematta lakiesityksen valmisteluun osallistuneita oikeusministeriön virkamiehiä ja isyyslainsäädäntöön perehtyneitä oikeusoppineita.

14. Lakiesityksen antamista edelsi isyyslain uudistamistyöryhmän mietintö, joka julkaistiin marraskuussa 2013 (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 56/2013). Työryhmän puheenjohtajana oli yksityisoikeuden professori Markku Helin Turun yliopistosta. Hän on toiminut parikymmentä vuotta oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena ja häntä voidaan pitää lapsi-ja perheoikeuden johtavana asiantuntijana Suomessa. Miksi HS ei haastatellut juttuaan varten Heliniä tai jotakuta toista oikeusministeriön em. työryhmän jäsentä? Lehden juttu ei näytä perustuvan asialliseen pro et contra -näkökohtien punnintaan, vaan yksinomaan perintöoikeuden rajoittamista vastustavien professorien kärkkäisiin mielipiteisiin.

15. Hallituksen esityksessä ja erityisesti oikeusministeriön työryhmän edellä mainitussa mietinnössä (s.31-33) perintöoikeuden rajoitusta koskevaa ehdotusta on perusteltu monipuolisesti myös miehen ja hänen perillistensä kannalta eikä vain isyyskanteen nostajan näkökulmasta. Omaisuuden suoja muodostaa tärkeimmän säätämisrajoitteen silloin, kun mies on kuollut. Perinnön saaneiden kannalta olisi hyvin ongelmallista, jos  oikeuteen, jonka he ovat saaneet, puututtaisiin takautuvalla lainsäädännöllä. Isyyden vahvistuttaneelle ei muiden perusoikeussuojaa rikkomatta voida antaa perillisen asemaa tapauksissa, joissa mies on kuollut  ennen isyyskanteen vireille tuloa. Kymmeniä tai kenties jopa satoja kuolinpesiä jouduttaisiin avaamaan ja perintöjä jakamaan uudelleen, jos miehen kuoleman jälkeen isyytensä kanteella vahvistuttanut lapsi vaatisi perintöoikeuttaan. Työryhmän mietinnössä ja hallituksen lakiesityksessä esitetään myös monia muita perintöoikeuden rajoittamista puoltavia näkökohtia.

16. Hallituksen uutta isyyslakia koskeva lakiesitys annettiin eduskunnalle 25.6. ja eduskunta lähetti asian lakivaliokuntaan 2.9. pidetyn keskustelun jälkeen. Lähetekeskustelussa kysymys perintöoikeuden rajoittamisesta ei noussut esille. Lakivaliokunta on pyytänyt esityksestä perustuslakivaliokunnan lausunnon. Perustuslakivaliokunta on kuullut asiassa valtiosääntö- ja perheoikeuden asiantuntijoita, valiokunnan lausuntoa voidaan odottaa  lähiaikoina. On mielenkiintoista nähdä, mihin kantaan valiokunta em. kiistakysymyksessä päätyy,


10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vaikuttaa vahvasti siltä, että ko. HS:ssa julkaistu "kauhistelujuttu" - kuten vastaavanlaiset jutut yleensäkin - ovat jutussa haastateltujen oikeustieteilijöiden tai jonkun heistä toimittajalta tilaamia tai tarjoilemia.

Hesarin jutun tarkoituksena on ollut ilmiselvästi vaikuttaa eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoon ko. kohdin. Valiokunta on kuullut lakiesityksen johdosta asiantuntijansa ja viimeistelee parhaillaan lausuntoaan. HS:n jutulla voidaan - niin ehkä ajatellaan - kivasti vaikuttaa vielä asiaan.

Laehden toimittajan/toimittajien ja näiden niin kovin usein haastateltujen oikeusoppineiden välille on vuosien "yhteistyön" tuloksena muodostunut jonkinlainen kaveruussuhde, joka poikii helposti tällaisia yllättäviä kohu- ja kauhistelujuttuja. Ei niihin tarvita kuin "kilautus" toimittajille, niin kohta juttu onkin valmiina ja präntätty lehteen.

Tällaisissa jutuissa noin 70-80 prosenttia koko teksistä käsittää suoria sitaatteja oikeusoppineiden lausumista. Helppoahan sitä on tällaisia juttuja lehteen väsätä.

Anonyymi kirjoitti...

Lehtimies pääsi aika helposti asiaan, kun kriitikojen mielipie oli ilmestynyt Perustuslakiblogissa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tulin nyt pitkästä aikaan vilkaisseeksi anonyymin mainitsemaa perustuslakiblogia. Siellä asiaa on toki käsitelty laajasti, mutta aika yksipuolisesti. Kyllä tässä - ja etenkin perustuslakivaliokunnassa - tarvitaan Markku Helinin asiantuntemusta! Valiokunta onkin kuullut Heliniä ko. asiassa.

Perustuslakiblogissa mainitaan yhtenä isyyslakiin liittyviä yhdenvartaisuusongelmia koskevana ennakkopäätöksenä ratkaisu KKO 1984:95. Siinä korkein oikeus viittasi silloisen perustuslain eli hallitusmuodon 5 §:n yhdenvertaisuussäännökseen perusteena tulkinnalle, jonka mukaan isyyslain voimaanpanolain mukaista viiden vuoden määräaikaa miehen kanteelle tunnustetun isyyden kumoamiseksi ei tullut soveltaa lain sanamuodon mukaisena eli tunnustamishetkestä alkavana, vaan miehen tuli lain sanamuodosta poiketen saada hyväkseen viiden vuoden määräaika isyyslain voimaantulosta 1.10.1976 lukien.

Kuten perustuslakiblogin kirjoittajat toteavat, ko ratkaisu meni omana aikanaan poikkeuksellisen pitkälle perustuslain suoran soveltamisen tai ainakin vahvan tulkinnallisen vaikutuksen suuntaan, erityisesti ottaen huomioon Hallitusmuodon 92 §:n 2 momentista silloin johdettu tuomioistuimiin kohdistuva kielto tutkia eduskunnan säätämän lain perustuslainmukaisuutta.

Kyllä meni ja tuo ennakkopäätös oli itse asiassa ensimmäinen KKO:n ratkaisu, jossa lain selvästä sanamuodosta poikettiin siksi, että sen katsottiin olevan ristiriidassa perustuslain eli hallitusmuodossa säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Eräät silloiset "johtavat" valtiosääntöoppineet, mm. Antero Jyränki, arvostelivat KKO:n ratkaisua aika kovin sanoin.

Muistan näin 30 vuoden kuluttua tuon vuoden 1984 ratkaisun hyvin siitä, että satuin olemaan silloin KKO:n ko. kokoonpanossa jäsenenä ratkaisua tekemässä. Puheenjohtajana oli presidentti Curt Olsson.

Jutussa oli äänestys. Oikeusneuvos Ole Roos tuli samaan lopputulokseen kuin enemmistö, mutta eri perusteilla. Oikeusneuvos O.Hiltunen puolestaan oli myös lopputuloksesta eri mieltä.

Olli K kirjoitti...

Maallikkona. Tässä nyt näyttäisi lähinnä olevan intresseinä vastakkain luottamus perintösaannon pysyvyyteen ja toisaalta ihmisoikeuskysymys tasavertaisesta kohtelusta. Perintösaannon pysyvyys omaisuudensuojakysymyksenä ei ole myöskään ihan yksinkertainen koska avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen osuus perinnöstä voi myös olla omaisuudensuojan piirissä vaikkei peruste saantoon ollutkaan tiedossa jakohetkellä eikä jako-osuutta siis tullut. Minusta oikeus tasavertaiseen kohteluun on aika vahva oikeus tässä sivuutettavaksi, varsinkin kun sen sivuuttamisen positiivisten vaikutusten arviointi ei perustu tietoon kysymyksen laajuudesta. Kyllä kai sellainen ajatus täytyy hyväksyä, eikä ole vaikeatakaan, että ihmisoikeudet painottuvat koko ajan enemmän ja sivuuttavat muita oikeuksia.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Näin saatetaan toki ajatella, mutta kyllä Olli K:nkin kannattaisi silti tutustua blogijutussa mainitun ja prof. Markku Helinin puheenjohdolla toimineen OM:n työryhmän mietintinnön sivuille 31-33, jossa ehdotettua perintöoikeuden rajoittamista on myöskin perusteltu osin juuri perus- ja ihmisoikeusnäkökohdilla!

Jos perintöosuutta ei rajoiteta, tullaan jatkossa edelleen nostamaan isyyden vahvistuskanteita, vaikka mies on jo kuollut. Kanteiden nostajat ovat vähintään 38-vuotiaita ja sitä vanhempia.

Käytännössä on havaittu, että jo blogijutussa mainittu KKO:n ratkaisu 2012:11 on ollut omiaan vilkastuttamaan mielenkiintoa ko. kanteiden nostamisessa ja tämä on tapahtunut - tietenkin -l lähinnä vain perintöosuuden saamisen toivossa.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä professorit - ainakin ne joita haastatellaan Hesarissa - tietävät ja osaavat kaiken. Nyt myös meille jokaiselle parhaan nukkumaanmenoajan

http://www.hs.fi/terveys/a1305882414511

Anonyymi kirjoitti...

Kysy Jaakolta ja ole hiljaa!

Anonyymi kirjoitti...

Suomen uudistuneessa toimittajakunnassa, varsinkin Hesarissa, on alettu noudattamaan ihmistieteistä, erityisesti naistutkimuksen epistemologiasta tuttua oppia, että "mitään objektiivista ei ole". Tämä on sitten vielä ymmärretty siten, että mihinkään tasapuolisuuteen ei edes pidä pyrkiä. Siksi me saamme jatkuvasti lukea häpeämättömän yksipuolisia juttuja aiheesta kuin aiheesta, joissa kaikki asiantuntijat puhuvat unisonossa ilman yhtään toisennäkökulman dissonanssia.

Anonyymi kirjoitti...

Jaska kulta, Jaska kulta,
herää jo, herää jo...

Anonyymi kirjoitti...

Hesarissakin on vihdoin havaittu, että mahdollisimman yksipuolisesti laaditut ja härskisti tyyliin " Profeesorit kauhistelevat kamalaa lakiesitystä" otsikoidut jutut herättävät huomiota ja myyvät lehteä hyvin.