1. Oikeusministeriön selvitysmiehet ehdottavat viime viikon lopulla julkaistussa selvityksessään summaaristen riita-asioiden siirtämistä käräjäoikeuksista ulosottoviranomaisen käsiteltäväksi. Summaarisiksi asioiksi kutsutaan lähinnä sellaisia riidattomia velkomisasioita, jotka käräjäoikeus voi ratkaista ja käytännössä myös ratkaisee kirjallisessa kansliamenettelyssä. Näiden asioiden käsittelytapaa tulisi selvitysmiesten mukaan samalla kehittää nykyistä yksinkertaisemmaksi sekä lisätä sähköistä asiointia.
2. Olen itse kirjoittanut kyseisen uudistuksen tarpeellisuudesta jo 10-15 vuotta. Blogissa olen käsitellyt asiaa toistakymmentä kertaa, katso esimerkiksi kirjoituksia 488/5.10.2011 ja 581/11.4.2012. Näissä kirjoituksissa olen vaatinut myös riidattomissa velkomisjutuissa vahvistettujen kohtuuttoman korkeiden kulutaksojen alentamista. Vm. uudistus saatiin toteutetuksi vasta kesällä 2012.
3. Nyt myös "huutooni" siirtää riidattomat velkomisasiat ulosottoviranomaiselle ollaan vihdoin ja viimein vastaamassa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä selvitysmiesten tekemä esitys on todella kannatettava ja tarpeellinen uudistus. Sen viipyminen vuosikausia oikeusministeriössä osoittaa jälleen kerran todeksi, miten hitaasti oikeus ja asioiden käsittelytavat käytännössä muuttuvat.
4. Oikeusministeriön asettamina selvitysmiehinä toimivat Helsingin ulosottoviraston johtava kihlakunnanvouti Timo Heikkinen ja Kemi-Tornion käräjäoikeuden laamanni Antti Savela. Vm. toimi tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean toisena päätoimisena sihteerinä 2001-2003. Komitea ehdotti mietinnössään (KM 2003:3 s. 141-150) summaaristen asioiden siirtämistä ulosottoviranomaiselle. Mutta vasta nyt eli yli 10 vuotta komitean mietinnön jättämisen jälkeen uudistuksen toteutumiseksi ollaan tekemässä todella jotakin konkreettista.
Selvitysmiesten ehdotus (OM:n selvityksiä ja ohjeita 52/2014) löytyy tästä.
5. Summaaristen asioiden käsittelyn uudistaminen on osa oikeudenhoidon uudistamis- ja tehostamisohjelmaa. Ohjelman tavoitteena on löytää parhaiten sopiva käsittelyketju kullekin asialle. Tässä tarkoituksessa on tärkeää kohdistaa käräjäoikeuksien työpanos aidosti eli todella riitaisiin asioihin, joihin tarvitaan tuomioistuimen ratkaisu. Selvissä ja riidattomissa velkomusasoissa on kyse lähinnä vain velallisen maksuhaluttomuuteen tai -kyvyttömyyteen perustuvasta saatavien perinnästä, ei tuomioistuinkäsittelyä edellyttävästä lainkäytöstä.
6. Riidattomat velkomukset koskevat pääasiassa pienlainoja ja maksamattomia laskusaatavia. Viime vuosina varsinkin ns. pikavippien perintä on kuormittanut - täysin tarpeettomasti - käräjäoikeuksien työtä ja aiheuttanut turhia lisäkustannuksia. Summaaristen velkomisasioiden määrä on kasvanut viime vuosina reippaasti, esimerkiksi vuonna 2013 niitä tuli käräjäoikeuksissa vireille yli 400 000 kappaletta. Noin 80 prosentissa riidattomista velkomisasioista velkojana on perimisalalla toimiva yritys.
7. Nykyisin käytössä oleva ns. kahden luukun periaate, eli selvien ja riidattomien velkomisasioiden käsittely ensin käräjäoikeuksissa ja sen jälkeen ulosottossa, hyödyttää ainoastaan perimisyrityksiä ja nimenomaan muutamaa suurinta perintäyhtiötä. Velallisten oikeusturva ei vaadi "käräjäoikeuskierrosta" eli saatavan vahvistamista käräjäoikeudessa, sillä kuten jo edellä totesin, riidattomissa asioissa on kyse ainoastaan saatavien perinnästä, ei kahden osapuolen välisestä aidosta oikeusriidasta. Nykyinen menettely ei edistä oikeusturvaa, vaan siitä aiheutuu vain päällekkäistä työtä ja tarpeettomia lisäkustannuksia
8. Käräjäoikeuksissa summaarisia asioita eivät käytännössä käsittele ja ratkaise tuomarit tai edes käräjänotaarit, vaan lainopillista koulutusta vailla olevat käräjäsihteerit. Ratkaisu perustuu velallisen passiivisuuteen eli siihen, että velallinen ei riitauta velkojan vaatimusta. Tällöin asiassa ei anneta asiaratkaisua eli tuomiota, vaan yksipuolinen tuomio. Ainoastaan niissä käytännössä todella harvinaisissa tapauksissa, jolloin velallinen kiistää saatavan, asia siirtyy tuomarin tai notaarin ratkaistavaksi.
9. Selvitysmiesten ehdotuksen mukaan velkojan ei tarvitsisi hakea enää käräjäoikeudelta ratkaisua riidattomasta saatavasta, vaan hakemus tehtäisiin suoraan ulosottoviranomaiselle, joka myös hoitaisi asian käsittelyn alusta loppuun saakka. Ulosottoviranomainen antaisi velkojan vaatimuksen tiedoksi velalliselle ja vahvistaisi saatavan sekä koron ja kustannusten määrän. Ulosottoviranomainen toteaisi myös asian täytäntöönpanokelpoisuuden. Ennen täytäntöönpanoa velallisella olisi mahdollisuus maksaa saatava vapaaehtoisesti. Ruotsissa summaaristen asioiden käsittely on ollut tällainen vuodesta 1990 lähtien.
10. Menettelyä uudistamalla ja päällekkäistä työtä poistamalla voitaisiin selvitysmiesten mukaan tehostaa summaaristen asioiden käsittelyä ja saavuttaa kustannussäästöjä. Ehdotettu menettely olisi nopea ja halpa sekä velkojalle että velalliselle. Velallisen oikeusturva ei uudistuksessa vaarantuisi, sillä hän voisi nykyiseen tapaan kiistää saatavan tai hakea takaisinsaantia. Näissä tapauksissa, joita käytännössä olisi hyvin vähän, asian käsittely siirtyisi käräjäoikeuteen.
11. Velkojien olisi myös jatkossa mahdollista hakea saatavaansa, lähinnä kansainvälisen täytäntöönpanon turvaamista silmällä pitäen, vaihtoehtoisesti käräjäoikeudelta. Selvitysmiesten mukaan ulosottoviranomaisen käsittelymaksun summaarisissa asioissa tulisi olla merkittävästi alhaisempi kuin käräjäoikeuden käsittelymaksu. Tämä ohjaisi velkojat käyttämään ulosottoviranomaisen vahvistusmenettelyä.
12. Selvitysmiehet ehdottavat myös tiedoksiannon helpottamista riidattomissa velkomisasioissa. Velalliselle toimitettaisiin haaste tai muu tiedoksianto ensisijaisesti tavallisena kirjeenä, jos saatavan pääoma on enintään 1 000 euroa. Myös kansalaisen asiointitiliä voitaisiin hyödyntää tiedoksiannossa.Vasta toissijaisesti käytettäisiin nykyisiä tiedoksiantotapoja eli tiedoksiannon toimittamista puhelimitse, haastemiehen viemänä tai postitse vastaanottotodistusta vastaan.
13. Tiedoksiantotoimintaan riidattomissa velkomisasioissa kuluu käräjäoikeuksien haastemiehiltä nykyisin noin 100 henkilötyövuotta. Selvitysmiesten arvion mukaan tavallisen postitiedoksiannon mahdollistaminen vähentäisi haastemiestyötä puoleen nykyisestä. Tiedoksiannon keventämisen vaikutuksia velallisen oikeusturvan kannalta lievennettäisiin pidentämällä velallisen takaisinsaantiaikaa kolmeen kuukauteen, kun nykyisin takaisinsaantia on haettava kuukauden kuluessa. Myös maksuhäiriömerkinnän syntymistä myöhennettäisiin.
14. Uudistuksen vaatimat lainsäädäntö- ja tietojärjestelmämuutokset olisi selvitysmiesten mukaan mahdollista toteuttaa niin, että summaariset asiat siirrettäisiin ulosottolaitokselle vuonna 2017. Ulosottolaitos päättäisi summaaristen asioiden käsittelyn tarkemmasta organisoinnista. Uudistuksen toteuttamisen yhteydessä osa summaarisia asioita hoitavista käräjäoikeuksien kansliahenkilöistä siirtyisi ulosottoviranomaisen palvelukseen. Haastemiehet jäisivät käräjäoikeuksiin hoitamaan tiedoksiantotehtäviä rikos- ja riita-asioissa.
15. Ulosottoviranomaisen vahvistamien saatavien kansainvälinen täytäntöönpano turvattaisiin siirtymävaiheessa säätämällä velkojalle mahdollisuus saattaa asia lisäksi käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Kaksinkertaisesta käsittelystä aiheutuvat ylimääräiset kulut jäisivät velkojan vahingoksi.
15 kommenttia:
Ainoa häviäjä tässä taitaa olla perintätoimistot. Lisäksi tietysti tuomioistuimen tilastot "rumenevat". Velalliselle aiheutuvat kulut ilmeisesti vähenevät, samoin kuin veronmaksajille. Oikeusturvakaan ei kärsi, kun riitaiset asiat siirtyisivät tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Onhan se perin outoa, kun esim. 20-30 euron suuruiset riidattomat velkomukset on vahvistettava ensin "juhlallisesti" käräjäoikeuden yksipuolisella tuomiolla.
Samaan aikaan polisi on jo vuosikymmeniä antanut tietyissä liikennerikosasioissa rikesakkoja ja syyttäjä vahvistanut poliisin vaatimia rangaistusmääräyksiä, joilla ihmisiä tuomitaan sakkkon ja menettämisseuraamuksiin. Ei noita rikosasioita, vaikka ne ovatkin periaatteellisesti riidattomia velkomusasioita paljon vakavampia, ole enää vuosikymmeniin käsitelty tuomioistuimissa.
Nyt mm. KKO:n presidentti on ehdottanut, että turhaa niitä "tavallisia rattejakaan" on saattaa enää jatkossa käräjäoikeuteen, antaa vain syyttäjien lätkiä niistäkin rangaistuksia!
Herättää huomiota, ainakin minun huomiotani, että presidentti Pauliine Koskelo on tuon tuostakin - viimeksi kahdessa viikon sisällä Kuopiossa eli 3.10 ja 10.10. pitämässään puheessa - vaatinut erilaisia toimenpiteitä "oikeudenhoidon uudistamisesta", mutta ei ole kertaakaan ja missään noissa puheissaan ehdottanut riidattomien velkomisasioiden siirtämistä käräjäoikeuksista ulosottoviuranomaisille.
Miksi pikavippien ja muiden selvien ja riidattomien velkomusten tulisi, toisin kuin vähäisimpien rikos- ja sakkojuttujen, olla oikeuslaitoksen ja valtiovallan erityisessä suojeluksessa?
Ihmetystä herättää, miksi tärkeän mutta varsin yksinkertaisen asian eteenpäin vieminen on kestänyt komiteamietinnöstä ehdotusasteelle noin kauan. Olisi mielenkiintoista tietää, keiden pöydillä asia on lepäillyt rauhassa toistakymmentä vuotta! - Ehkäpä ruotsalaisen lakitekstin kääntämisen kanssa on taas ollut vaikeuksia?
Minäkin melkein jouduin kärsimään tästä käytännöstä. Eli minulla oli yksityishenkilönä riita-asia yritystä vastaan. Asiassa annettiin minun edukseni yksipuolinen tuomio. Mutta normaaleja ja aika vähäisiä kulujani oli leikattu rajusti ja perusteluna oli kuulemma se, että näin nykyään menetellään juuri näiden pikavippikeissien takia. Aika outoa, että sitä sovelletaan tällaisiin tapauksiin. noh - onneksi vastapuoli oli niin tyhmä, että maksoi ennen aikojaan koko vaaditun summan eli sain kulut täysimääräisinä vaikka näin ei edes tuomittu.
Mielestäni riidattomat pikkusaatavat voitaisiin vahvistaa suoraan perintätoimistossa. Ei niissä tarvita viranomaisen käsittelyä.
Perintätoimistoissa on tarvittava asiantuntemus ja se on luvanvaraista toimintaa jo nyt.
Velallinen voisi, jos on tyytymätön perintätoimiston vahvistamispäätökseen, hakea takaisinsaantia tuomioistuimesta. Käytännössä se olisi erittäin harvinaista.
Ulosottoviranomaistakaan ei tarvitsisi vaivata, jos velkoja olisi selvillä, missä työssä oleva velallinen on töissä. Perintätoimisto voisi periä vahvistamansa velan suoraan palkasta työnantajalta. Kätevää eikä kenenkään oikeusturva vaarantuisi.
Perintätoimistoilta, luultavasti niiltä "isoimmilta" tai ainakin härskeimmiltä, riittää kyllä hyviä ehdotuksia ja konsteja! Perintätoimisto vahvistaisi saatavat ja panisi sitten "tuomionsa" itse ja kait myös samalla kertaa täytäntöön. Rotevia perimisjannuja voitaisiin hankkia tarvittaessa vaikkapa "lahden takaa".
Eihän saatavien vahvistaminen ja ulosottaminen ole eikä voi olla perustuslaissa tarkoitettua julkisen vallan tai ainakaan merkittävän sellaisen vallan käyttöä, eihän?
Perimistoimistojen pomoille myönnettäisiin kaikille laakista perintälaamannen arvonimi.
Mutta jos nyt kuiteskin edettäisiin järjestyksessä ja yritettäisiin ensteks kokeilla näiden selvtysmiesten tekemän ehdotuksen mukaista uudistusta.
Oppositiojohtajat Juha Sipilä ja Timo Soini huutavat nyt, sopivasti vaalien alla, kurkku suorana, että julkisen sektorin eli valtion ja kuntien palveluksessa on kymmeniä tuhansia turhia virkamiehiä, joile voitaisiin ja myös pitäisi antaa kiiruusti potkut yhteisen hyvän nimissä.
Jep. jep! Mitä me oikeastaan tehdään kaikilla hemmetin sadoilla ja tuhansilla ulosottomiehillä ja voudeilla taikka suurella joukolla tuomareitakaan? Ei mitään. Yksityinen sektori eli tässä tapauksessa menestyvät perintätoimistot voisivat hoitaa koko siiviliprosessin ja sen päälle vielä ulosotonkin tehokkaasti ja korkealla asiantuntemuksella.
Myös vankilat ja koko vankeinhoitolaitos voitaisiin hetimiten yksityistää ja antaa niiden hommat eniten tarjoavalle yksityiselle firmalle, joka palkkaisi vanginvartijat ja muun tarvittavan henkilökunnan.
Mutta se on kyllä saletti, että yksityiset parkkifirmat tulisi hävittää maan päältä, sillä eihän ne voi hoitaa yksityisten mailla tapahtuvaa pysäköinninvalvontaa ja määrätä parkkisakkoja! Se jos mikään on merkittävää julkisen vallan käyttöä, johon yksityisillä firmoilla ei ole minkään valtakunnan oikeutusta! Täytyyhän tässä nyt sentään joku roti olla.
Kyllä oikeuslaitokselle riittää ihan tarpeeksi töitä, vaikka tuo tarpeellinen perintäasioiden siirto toteutettaisiin. Mutta tuo Sipilä on oikeusturvalle aidosti vaarallinen: Mistä muualta ne kymmenettuhannet poispotkittavat virkamiehet voisivat löytyä kuin oikeuksista, syyttäjänvirastoista, poliisista, vankiloista, tullista jne. - eivätkä kyllä vielä riittäisikään.
Virkamies-sanahan on maalaisille kauhistus jo vuosikymmenien takaa. Sipilän tähtäimessä kuitenkin todellisuudessa on pikkuruinen osa julkisen sektorin työntekijöistä, nimittän vielä toistaiseksi työnsä säilyttäneet ely-keskusten virkamiehet. Nehän pitää saada pois valvomasta maataloustukien käyttöä ja jättisikaloita (pieniähän ei enää olekaan). Kunnissa puuhaavaan suureen väkimassaan Sipilä ei tietenkään koske.
Toivottavasti perintätoimistojen isot kulut eivät siirry sellaisinaan ulosottovirastojen toimenpidemaksuihin.
UOV maksut ovat nimittäin hämmästyttävän suuria. Asian tietää omakohtaisesti jokainen yrittäjä joka on joutunut sitä kautta esimerkiksi rästissä olevaa alvia tai muita veroja makselemaan.
Muutaman tonnin verolle saattaa räpsähtää jopa 10 % kuluja. Aivan sairasta.
Ja jos erehdyt maksamaan erissä, sovitustikin, niin jokaisesta osasuorituksesta tulee lisäkulu!!
Että kyllä viranomaisetkin osaavat olla härskejä.
Esimerkki uskomattomista hinnankorotuksista löytyy tuoreesti myös virkatodistusmaksuista. Ne ovat nyt sekä maistraatissa että kirkolla satoja prosentteja korkeammat kuin muutama vuosi sitten. Ei-rintaperillistapauksessa perunkirjoituksen pelkkä sukuselvitys maksaa helposti 500 - 1000 euroa. Että näin.
Meillä siis maksatetaan lisäveroja valtion velkaantumisen hurjan vauhdin johdosta erilaisten korotettujen viranomaistaksojen ja maksujen kautta.
Mitähän oikeuskansleri tähän sanoisi? Piiloverot tuskin ovat perustuslain mukaisia.
Puolukannatuskyselyn tulos ja Sipilän virkamieskannanotto yhdessä löivät lukkoon senkin, että oikeuslaitos maasta lopetetaan lähivuosien aikana. Niin kuin joku tuolla sanoi, kuntiin ei tulla koskemaan.
Höpö höpö!
Joissakin tapauksissa käräjäoikeuksissa otetaan – käytännössä notaarin tai tuomarin toimesta – lähempään tarkasteluun sellaisiakin "härskimpiä" vaatimuksia vaikka vastapuoli ei vastaisikaan.
Näin on käynyt esim. perintä/pikavippifirmojen lainvastaiset kulut ym. vastaava toiminta.
Asiaan voidaan puuttua tuomitsemalla osa vaatimuksista selvästi perusteettomaksi. Ks. esim. KKO 2012:19 ja erityisesti tuoreet valitusluvat VL:2014-96: http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/vl/2014/20140096 ja http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/vl/2014/20140094
Voi toki olla erilaisia näkemyksiä siitä, kuuluuko tuomioistuimen/ulosottomiehen millään lailla tutkia esitettyjä vaatimuksia vai onko tämä sataprosenttisesti vastaajan vastuulla. Mutta jos jollakin lailla vaatimuksia pitäisi tarkastella, on vähän epäselvää miten asia pitäisi parhaiten ratkaista.
Mitä käräjäoikeuksiin jää, kun riidattomat valkomusasiat siivotaan pois? Kolmetuhatta laajaa riita-asiaa vuosittain vai onko niitä enää senkään verran, ja rikosasiat?
Tästähän oikeusministeriön alasajosiipi saa taas aiheen lakkauttaa puolet käräjäoikeuksista.
Oikeuslaitoshan on oikeastaan tarpeeton. Selvittäköön ihmiset riita-asiansa nurkan takana, rikolliset hoidelkoon poliisi. Tämä tuntuu olevan ministeriön käsitys oikeusvaltiosta.
Höpsistä jälleen!
Lähetä kommentti