1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi tänään 16.2.2015 kaksi pysäköintivirhemaksua koskevaa ratkaisua. Niistä vain toinen eli pysäköintikiekon sijaintia autossa koskeva tapaus on ylittänyt uutiskynnyksen, vaikka siitä KHO ei antanut ns. vuosikirjapäätöstä eli periaatteellisesti merkittävää päätöstä, vaan ainoastaan "alempiarvoisen" eli lyhyellä ratkaisuselosteella kuitatun päätöksen,
2. Tapauksesta (taltionumero 388, diaarinumero 632/2/14) on annettu seuraavanlainen lyhyt ratkaisuseloste (asiasanoina mm. "näyvä paikka" ja "lumen peittämä tuulilasi"):
Tieliikennelain 28 a §:n 2 momentin ja pysäköintikiekon käyttämisestä annetun liikenneministeriön päätöksen (924/1990) 3 §:n nojalla pysäköintikiekko on sijoitettava näkyvälle paikalle tuulilasin sisäpuolelle niin, että se on ulkoapäin luettavissa. Auton kuljettaja oli esittämänsä selvityksen mukaan sijoitanut pysäköintikiekon autossaan tuulilasin kuljettajan puoleiseen yläreunaan. Pysäköinnintarkastaja oli tarkastaessaan autoa, jonka uulilasi oli lumen peitossa, pyyhkinyt lumen vain tuulilasin alaosasta eikä ollut havainnut pysäköintikiekkoa. Tarkastaja ei ollut tarkemmin selvittänyt, oliko autossa tuulilasin sisäpuolella pysäköintikiekkoa. Korkein hallinto-oikeus katsoi jääneen näyttämättä, että auto oli ollut pysäköitynä pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyjsen vastaisesti. Pysäköintivirhemaksua ei ollut voitu määrätä.
3. Selvä tapaus, joka ohjaa pysäköinnintarkastajia tarkastamaan myös auton tuulilasin yläreunan, jonne pysäköintikiekko voidaan pätevästi asettaa.
4. Toisessa eli pysäköintilipun katoamista koskevassa tapauksessa KHO antoi vuosikirjapäätöksen (KHO 2015:24). Se on otsikoitu seuraavasti
A oli pysäköinyt moottoripyörän maksulliselle pysäköintipaikalle ja oli kertomansa mukaan kiinnittänyt pysäköintiautomaatista saamansa pysäköintilipukkeen pyörän tuulilasin sisäpuolelle. Pysäköintilipuke oli tuntemattomaksi jääneestä syystä kadonnut, ja pysäköinnintarkastaja oli havaittuaan pysäköintiliputtoman moottoripyörän määrännyt A:n maksettavaksi pysäköintivirhemaksun. Pysäköinninvalvoja oli ilmoituksensa mukaan epäillyt A:n jättäneen pysäköintimaksun maksamatta. KHO katsoi, ettei A:n maksettavaksi voitu määrätä pysäköintivirhemaksua, koska tämä saadun selvityksen perusteella oli maksanut pysäköintimaksun eikä ollut menetellyt pysäköintilipukkeen kiinnittämisen osalta tieliikenneasetuksen 21 §:n ja pysäköintiautomaatissa olleen ohjeen vastaisesti.
KHO 2015:24
5. Ko. tapaus sattui Porvoossa. Pysäköinninvalvoja, jolle A teki oikaisuvaatimuksen, ja Helsingin hallinto-oikeus, jonne A valitti pysäköinninvalvojan päätöksestä, eivät kumonneet maksua ja määränneet sitä palautettavaksi A:lle.
2. Tapauksesta (taltionumero 388, diaarinumero 632/2/14) on annettu seuraavanlainen lyhyt ratkaisuseloste (asiasanoina mm. "näyvä paikka" ja "lumen peittämä tuulilasi"):
Tieliikennelain 28 a §:n 2 momentin ja pysäköintikiekon käyttämisestä annetun liikenneministeriön päätöksen (924/1990) 3 §:n nojalla pysäköintikiekko on sijoitettava näkyvälle paikalle tuulilasin sisäpuolelle niin, että se on ulkoapäin luettavissa. Auton kuljettaja oli esittämänsä selvityksen mukaan sijoitanut pysäköintikiekon autossaan tuulilasin kuljettajan puoleiseen yläreunaan. Pysäköinnintarkastaja oli tarkastaessaan autoa, jonka uulilasi oli lumen peitossa, pyyhkinyt lumen vain tuulilasin alaosasta eikä ollut havainnut pysäköintikiekkoa. Tarkastaja ei ollut tarkemmin selvittänyt, oliko autossa tuulilasin sisäpuolella pysäköintikiekkoa. Korkein hallinto-oikeus katsoi jääneen näyttämättä, että auto oli ollut pysäköitynä pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyjsen vastaisesti. Pysäköintivirhemaksua ei ollut voitu määrätä.
3. Selvä tapaus, joka ohjaa pysäköinnintarkastajia tarkastamaan myös auton tuulilasin yläreunan, jonne pysäköintikiekko voidaan pätevästi asettaa.
4. Toisessa eli pysäköintilipun katoamista koskevassa tapauksessa KHO antoi vuosikirjapäätöksen (KHO 2015:24). Se on otsikoitu seuraavasti
A oli pysäköinyt moottoripyörän maksulliselle pysäköintipaikalle ja oli kertomansa mukaan kiinnittänyt pysäköintiautomaatista saamansa pysäköintilipukkeen pyörän tuulilasin sisäpuolelle. Pysäköintilipuke oli tuntemattomaksi jääneestä syystä kadonnut, ja pysäköinnintarkastaja oli havaittuaan pysäköintiliputtoman moottoripyörän määrännyt A:n maksettavaksi pysäköintivirhemaksun. Pysäköinninvalvoja oli ilmoituksensa mukaan epäillyt A:n jättäneen pysäköintimaksun maksamatta. KHO katsoi, ettei A:n maksettavaksi voitu määrätä pysäköintivirhemaksua, koska tämä saadun selvityksen perusteella oli maksanut pysäköintimaksun eikä ollut menetellyt pysäköintilipukkeen kiinnittämisen osalta tieliikenneasetuksen 21 §:n ja pysäköintiautomaatissa olleen ohjeen vastaisesti.
KHO 2015:24
5. Ko. tapaus sattui Porvoossa. Pysäköinninvalvoja, jolle A teki oikaisuvaatimuksen, ja Helsingin hallinto-oikeus, jonne A valitti pysäköinninvalvojan päätöksestä, eivät kumonneet maksua ja määränneet sitä palautettavaksi A:lle.
8 kommenttia:
On siitä toisestakin jotain mediassa ollut, kuten vaikka tässä:
http://yle.fi/uutiset/kho_kumosi_kaksi_parkkisakkopaatosta/7807729
Autoilijoita kai on median kuluttajissa enemmän kuin motoristeja.
Heh, heh
Eipä noista Ylen jutuistakaan juuri paljon muuta ilmennyt mitä ei olisi sanottu jo KHO:n päätöksessä!
Pysäköintikiekkotapaus on sattunut Tampereella. Hallinto-oikeus ei ollut siinäkään lämmennyt autolijan valitukselle. Oudon virkamieshenkistä porukkaa näissä alueellisissa hallinto-oikeuksissa! Nämäkin tapaukset todistavat osaltaan oikeaksi väitettä siitä, että hallintolainkäyttö on (vain) hallinnon jatketta. Onneksi KHO oli sentään kummassakin tapauksessa hereillä!
Miten mahtaa olla, pätevätkö nuo linjaukset myös yksityisessä parkkivalvonnassa?
Itä-Suomen hallintooikeus ei kumonnut parkkisakkoa, vaikka autoilija oli merkinnyt OIKEIN pysäköintikiekkoon saapumisajan.
Liikennemerkin mukaan kiekkoa oli tullut käyttää klo 8 - 17 välisenä aikana. Pysäköintirajoitus oli enintään kolme tuntia kiekkoa käyttäen. Autoilija oli pysköinyt klo 18:50 autonsa ja merkinnyt kiekkoon saapumisajaksi klo 19.
Tuomioistuimen mukaan pysäköintikiekon käyttövelvollisuutta ei ollut ollut aikarajoituksen voimassaoloajan ulkopuolella, joten kiekkoa oli käytetty väärin.
Kummallista, koska autohan olisi saanut olla pysäköitynä aina klo 11 saakka, koska se oli pysäköity paikalleen edellisenä päivänä klo 18:50.
Käsittämätön oikeusmurha. Tuomioistuimen mukaan autoilijan olisi siis tullut klo 8 aamulla laittaa tuulilasiin kiekko ja merkitä saapumisajaksi klo 8, jotta olisi välttynyt sakolta. Väärin olisi ollut myös laittaa kiekko edellisenä päivänä niin, että saapumisaika on klo 8.
http://www.iltalehti.fi/autot/2015021819217497_au.shtml
Itselleni tapahtui seuraava tapaus:
Sain pysäköintisakon kadunvarressa olleelle invapaikalle pysäköinnistä Helsingin keskustassa. Invapaikkaa osoittava liikennemerkki oli kerrostalon seinässä, mutta sen lisäksi invapaikka oli maalattu katuun valkoisella maalilla, kuten asia usein on.
Liikennemerkki kuitenkin osoitti, että invapaikka alkaa vastaa maalatun invapaikan jälkeen. Autolla tullessani en huomannut tätä "ristiriitaa", vaan tuijotin maalattua aluetta ja pysäköin autoni siitä seuraavalle paikalle, eli maalatun invapaikan ulkopuolelle sen jälkeen.
Kun palasin autolleni minulle oltiin kirjoittamassa sakkoa. Kysyin miksi saan sakot? Pysäköinninvalvoja osoitti talon seinässä olevaa invapaikkamerkkiä ja naureskeli: "katsos vähän minne olet pysäköinyt". Tällöin vasta tajusin, että merkki ja maalaus eivät olleet ikään kuin "syncrossa" keskenään. Autoni oli talon seinässä olleen invapaikkamerkin mukaan invapaikalla, mutta katuun maalatun invapaikan ulkopuolella. Pysäköinninvalvoja sanoi, että invapaikka on aina merkistä eteenpäin. Maalauksella ei kuulemma ole mitään merkitystä. Tiesin, että väittely on turhaa, otin lapun ja jätin tyhmyyksissäni kuvaamatta tilanteen.
Koska en vilpittömästi halunnut pysäköidä invapaikalle, asia jäi kaivelemaan ja päätin vaatia kuitenkin oikaisua. Kerroin oikaisuvaatimuksessani epäselvän tilanteen, kerroin miten autoni oli pysäköity ja liitin mukaan myöhemmin ottamani valokuvat tapahtumapaikalta. Vaadin siis sakon poistamista, koska mielestäni po. ristiriitaisuuksia ei saisi liikennememerkinnöissä olla ja tilanne oli epäselvä. Mukana olivat myös valokuvat seuraavalta viikolta tilanteesta, jossa invaluvan haltija oli nimenomaan pysäköinyt maalatun invapaikan päälle, ei siis liikennemerkin osoittamalle invapaikalle. Katu oli lisäksi lähes tyhjä, eli invapaikan haltija oli todennäköisesti saanut valita paikan vapaasti.
Sakkoa ei oikaistu. Päätös perusteltiin yhdellä virkkeellä: "pysäköinninvalvojalta saadun selvityksen mukaan auto oli invapaikalla".
Tämä on juuri sellaista haista vittu -perustelemista, minkä vuoksi ihmisiltä menee usko virkamiehiin ja viranomaistoimintaan. Koko esittämäni problematiikka sivuutettiin, eikä siihen otettu sanallakaan kantaa. Olisivat vaikka sanoneet, että kohdalla on kaksi liikennemerkintöjen mukaista invapaikkaa, eikä ristiriidalle voida antaa asiassa merkistystä. Tai jotain muuta tämän suuntaista. Ajattelin etten ala pikku asioista jankkaamaan ja annoin asian olla.
Noin kuukauden kuluttua tapahtui jotain outoa. Maalatun invapaikan päälle oli ilmestynyt maahan kiinnitetty polkupyöräteline. Mietin, että jopas sattui. Ehkä se oli jossain Helsingin kaupungin 10-vuotissuunnitelmassa, että kohdalle tultiin juuri tuolloin pulttaamaan pyöräteline. Tai sitten ei.
Asian voi käydä jokainen toteamassa Helsingin yliopiston oppimiskeskus Aleksandrian viereiseltä katuosuudelta, kuinka kadulla olevan pyörätelineen alla näkyy maalatun invapaikan jäännökset.
Katsoin kohtaa myös googlemapsin auton ottamista kuvista myöhemmin. Tuolloin minulle valkeni, miksi kyseinen liikennemerkin ja katumaalauksen välinen "epäsyncro" oli päässyt syntymään. Katu oli vielä googlen kuvattua kohdan kaksisuuntainen kyseiseltä kohdalta. Nykyisin invapaikka on siis tien vasemmalla puolella ja katu on yksisuuntainen. Googlen kuvista näkyy selvästi, kuinka maalaus ja merkki talon seinässä ovat juuri oikein, eli kadussa oleva invapaikkamaalaus alkaa liikennemerkin jälkeen.
Summa summarum: kun tie on muutettu kaksisuuntaiseksi, työmiehet ovat käyneet kääntämässä liikennemerkin kerrostalon seinästä vain ympäri. Siksi merkki ja maalaus eivät enää osoittaneet samaa paikkaa.
Oikeusministeriön oikeusturvaohjelman nykyisiin tulostavoitteisiin kuuluu, että pakollista oikaisun pyytämistä samalta organisaatiolta huomattavasti laajennetaan, tarkoituksens tietysti vaikeuttaa oikeuteen valittamista. Tuloksena ovat juuri tuollaiset hyvää päivää, kirvesvartta -vastaukset.
Kukahan kertoisi ministerillekin, ettei tuommoinen mitään oikeusturvaa ole, oli ohjelmassa eli ei.
Neuvoisin invapaikalle pysäköinnistä pysäköintivirhemaksun saanutta kommentoijaa harkitsemaan perustevalituksen tekemistä hallinto-oikeudelle. Perustevalituksen valitusaika on viisi vuotta sen vuoden vuoden päättymisestä, jona maksu on määrätty.
Tieliikenneasetuksen 19 §:n merkkiä 521 (pysäköintipaikka) koskevan selityksen mukaan kyseisellä merkillä osoitetaan ajoradan ulkopuolella olevaa tai ajoradasta tiemerkinnöin erotettua aluetta, joka on varattu ajoneuvojen pysäköintiin. Saman lain 42 §:n mukaan pysäköintialue erotetaan ajoradasta yhtenäisellä valkoisella viivalla. Puheena olevassa tapauksessa merkin sijoitus on toki ollut virheellinen, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että kyseinen merkki koskee tieliikenneasetuksen mukaan pysäköintiä ajoradasta tiemerkinnöin erotetulla alueella (tai ajoradan ulkopuolisella alueella, josta nyt ei ole kysymys). Kyseisen ohjemerkin osalta ei ole tieliikenneasetuksessa säädetty, että sen vaikutusalue alkaisi merkin kohdalta (vrt. kielto- ja rajoitusmerkkejä koskeva tieliikenneasetuksen 16 §:n 2 momentti). Tilanne olisi erilainen, jos pysäköintirajoitus olisi osoitettu pysäköinti kielletty -liikennemerkillä ja sen lisäkilvellä.
Lähetä kommentti