sunnuntai 27. marraskuuta 2016

1048. Kasvojen peittely oikeudessa

                                               Mielensäpahoittaja oikeudessa

1. Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa Joensuusssa käydään parhaillaan aika merkillisiä käräjiä. Tarkoitan ns. hukuttamissurmia, joista syytetään 51- vuotias kontiolaismiestä. Hänelle vaaditaan rangaistusta vuosien 2007-2014 välillä veneonnettomuuuksien yhteydessä tehdyistä kolmesta taposta ja viidestä tapon yrityksestä. Kaikki kyseissä onnettomuuksissa  menehtyneet ja uhreiksi joutuneet henkilöt olivat tapahtuma-aikoina olleet syytetyn vieraina hänen Viinijärven rannalla sijaitsevalla kesämökillä. Tekotapa oli syytteen mukaan sellainen, että syytetty vei humalatuneet vieraansa souturetkelle, kaatoi veneen ja ui itse maihin. 

2. Tarkoitukseni ei ole nyt syventyä ko. oikeusjuttuun, josta saadaan käräjäoikeuden ratkaisu kukauden tai parin kuluttua. Totean vain, että syytetyn vastaaminen oikeudessa vapaalta jalalta - hän ei siis ole tutkintavanki - on herättänyt ihmetystä. Vastaaja syytetään siis mm. kolmesta murhasta ja esimerkiksi jotkut todistajat ovat kuvailleet hänen käytöstään pelottavaksi ja vaaralliseksi, mies on aiemmin tuomittu rangaistukseen useita kertoja noin 50 erilaisesta rikoksesta. Vangitseminen tuntuisi jo jutun laadun huomioon ottaen - kolme tappoa ja viisi tapon yritystä - varsin perustellulta ratkaisulta. Marraskuussa 2015, jolloin asian esitutkinta oli vielä käynnissä eikä syytettä ollut vielä nostettu, käräjäoikeus määräsikin miehen vangituksi. Itä-Suomen hovioikeus, jonne puolustus vei asian, kuitenkin katsoi tammikuussa, etteivät vangitsemisen edellytykset täyttyneet. Hovioikeuden puheenjohtajana toimineen tuomarin mukaan näyttö epäiltyä vastaan oli sen verran puutteellista, ettei ollut todennäköisiä syitä epäillä miehen syyllistyneen ko. rikoksiin.

3. Hukuttamissurmajutun käsittelyssä on herättänyt huomiota syytetyn tapa peittää kasvonsa tiukasti karvalakilla. Se, että syytetyt uutiskynnyksen ylittävissä oikeudenkäynneissä peittävät kasvonsa eri tavoin kuvaajilta, ei kyllä ole sinänsä mitenkään epätavallista, vaan kyse on yleisestä käytännöstä. Syytetyt eivät kuitenkaan istu koko käsittelyn ajan kasvot peitettyinä, vaan näin he tekevät ainoastaan istunnon alussa, jolloin valokuvaaminen oikeussalissa on oikeuden puheenjohtajan luvalla sallittua. Kuvaaminen on mahdollista vain muutaman minuutin ajan ennen varsinaisen käsittelyn aloittamista. Kun kuvaajat ovat poistuneet salista, syytetyt paljastavat yleensä aina kasvonsa käsittelyn ajaksi. Tämä on tärkeää jo siksi, että syytetyn vastapuolet ja oikeuden jäsenet näkevät syytetyn ja tunnistavat hänet. Tuomioistuimen arvovallan kannalta olisi sopimatonta, jos syytetty esiintyisi koko ajan ja jokaisessa istunnossa karvalakki tai muu päähine visusti päässä.

4. Hukuttamissurmajutussa syytetty ei lehtitietojen mukaan paljastanut kasvojaan ensimmäisessä käsittelyssä lainkaan, ts. hän piti karvalakin tiukasti kasvojensa edessä, vaikkei häntä enää kuvattukaan. Vasta jutun toisessa käsittelyssä syytetty suostui oikeuden puheenjohtajan maanittelujen jälkeen riisumaan hattunsa. Tämän jälkeen hän veti päähänsä tumman pipon, joka jätti kasvot näkyviin.

5. Kuten jo mainitsin, istuntokäsittelyn kuvaaminen on sallittua vain tuomioistuimen luvalla. Käytännössä oikeuden puheenjohtaja antaa kuvaajille luvan kuvata jutun asianosaisia muutaman minuutin verran ja sitten kuvaajat komennetaan ulos, koska kuvaaminen istunnon aikana häiritsisi prosessin kulkua. Vaikka asianosaisia,on luvallista kuvata, he saavat peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi eikä heitä voida velvoittaa paljastamaan kasvojaan. Tästä on muistamani mukaan olemassa Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös. Kannan tueksi voidaan viitata yksityisyyden suojaa koskeviin näköhtiin ja siihen, että syytetty saattaisi kokea kasvojen paljastamispakon lisärangaistukseksi.

6. Huppujen yms. peitteiden sallimista oikeuden istunnossa on usein ihmetelty. Asiasta on tehty ainakin yksi eduskuntakysely. Kansanedustaja Risto Kuisma (sd) nimittäin esitti vuonna 2010 oikeusministerin vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen (KK 883/2010 vp.): 

Huppu päässä tai muuten kasvot peitettyinä esiintyminen oikeudessa on oikeuden halventamista. Oikeusistunnot ovat julkisia, ja on väärin, että siellä hyväksytään esiintyminen pää peitettynä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin nykykäytäntö esiintymisestä oikeudenistunnoissa kasvot peitettyinä perustuu ja
mitä hallitus aikoo tehdä asiantilan korjaamiseksi?

7. Oikeusministeri Tuija Brax pyöritteli vastauksessaan kovin tuttuja ja mitäänsanomattomia näkökohtia kuvaamisen sallimisesta oikeudessa - vaikka tästä Kuisman kysymyksessä ei ollutkaan kysymys - ja totesi sen jälkeen ykskantaan, että asian varsinaisen käsittelyn aikana asianosainen ei voi esiintyä oikeudessa kasvot peitettyinä tai muuten naamioituneena. Braxin mukaan hallitus pitää nykyistä käytäntöä hyväksyttävänä eikä aio ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. Brax ei siis itse asiassa vastannut lainkaan siihen, mitä Kuisma kysyi, sillä hänen vastauksestaan ei ilmene, miksi syytettyjen sallitaan peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi. 

8.Toisaalta on tapauksia, joissa syytetyt myös laajaa ennakkojulkisuutta herättäneissä jutuissa esiintyvät oikeussalissa kuvattaessa ilman kasvo- tai päänsuojia. Näin tapahtui esimerkiksi viikko tai pari sitten Helsngin käräjäoikeudessa pidetyssä istunnossa, jossa käsiteltiin koulusurman valmistelua koskevan asiaa. Syytteen saanut nuori nainen esiintyi istunnossa ilman huppua.

9. Vaatekappaleista, joilla syytetyt haluavat peittää kasvonsa, löytyy mitä erilaisimpia variantteja. Kuka vetää päähänsä vanhan hiihtomyssyn, kuka samantyylisen karvareuhkan, jota Mielensäpahoittajakin käyttää, tai villapaidan taika -huivin, kuka taas tyynyliinan, käsipyyhkeen jne. Muutama vuosi sitten käsitellyssä sieppausjutussa syytetty saapui oikeussaliin kannatellen päänsä päällä isokokoista valkoista liinaa, jonka suojissa hän istui kuvaamisen ajan paikallaan. Erilaisilla kasvo- ja pääsuojilla voidaan viestittää katsojille syytetyn mielialoja.

10. Oikeusministeriö voisi toimiin yhtenäisen kasvo- ja pääsuojan kehittämiseksi, jota käytettäisiin oikeusastejärjestykseen katsomatta kaikissa tuomioistuimissa koko maassa. Asian valmistelu voitaisiin antaa erityiselle oikeussalietiketti -työryhmälle. Se voisi pohtia myös kyysmystä siitä, olisiko Suomessa syytä siirtyä käytäntöön, jossa tuomarit pukeutuisivat oikeudenkäynnissä erityiseen viittaan. Myös oikeudenkäyntejä seuraavan yleisön pukeutumiseen voisi olla aihettaa kiinnittää huomiota.

11. Todettakoon, että RL 17 luvun 13 a §:ssä on kriminalisoitu laiton naamioituminen yleisellä paikalla järjestettävissä kokouksissa ja yleisötilaisuuksissa, jos naamioinnin tarkoituksena on ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta. Oikeussaliin saapunut yleisö tuskin saa naamioitua, vaikka tarkoitus ei olisikaan RL 17:13a:ssä mainitunlainen. Hyviin tapoihin kuuluu, että sisällä ei olla hattu tai lakki päässä, ja sama koskee analogisesti tulkiten myös naamaria.

12. Kolmisen vuotta sitten uutisoitiin Porissa sattuneesta tapauksesta, jossa oikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari kehotti käsittelyä seuraamaan tullutta miestä ottamaan pipon päästään. Mies totteli, mikä olikin järkevää, sillä muutoin tuomari olisi kenties saattanut katsoa miehen syyllistyneen OK 14 luvun 7 §:ssä mainittuun käsittelyn häiritsemiseen tai sopimattomaan käyttäytymiseen, josta voidaan tuomita maksamaan enintään 1 000 euron suuruinen järjestyssakko. 

13. Oikeussalietiketissä ja tuomioistuimen arvovallassa olisi Suomessa paljon parantamisen varaa. Asianajajat tai ns. lupalakimiehet esimerkiksi saattavat toisinaan jopa haistatella tuomarille tai todistajalle, eikä tuomari näytä olevan asiaa aina edes huomaavinaan. Tästä saatiin näyte muutama vuosi sitten Porvoon käräjäoikeuden Ruanda-oikeudenkäynnissä, jossa ruandalaisen syyttäjän piti huomauttaa asiasta ennen kuin käräjäoikeus heräsi nuhtelemaan huonosti käyttäytynyttä asianajajaa.

14. Suomi on Ruotsin kanssa ilmeisesti ainoa maa Euroopassa, jossa tuomarit, syyttäjät ja advokaatit eivät käytä istunnossa kaapua tai viittaa. Meillä ei ole olemassa tässä suhteessa pukeutumiskoodeja tms. sääntöjä tai edes suosituksia, mitä on pidettävä puutteena. Oikeussalietiketissä olisi myös tältä osin pyrittävä yhdenmukaiseen käytäntöön ja ryhdyttävä käyttämään ao, viittaa tai kaapua. Peruukin käyttöä ei kuitenkaan voida suositella.

15. Onko huppupäisenä esiintyminen sallittua muiden maiden tuomioistuimissa kuvaamisen aikana ja onko istuntosalisssa kuvaaminen istuntosalissa ylipäätään mahdollista ja soveliasta? Jos istuntosalissa ei saa kuvata, niin silloin ei ole myöskään syytä kasvojen peittämiseen. Tiettävästi useissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa, kavaaminen on oikeussalissa kokonaan kiellettyä, eli tuomioistuin ei voi antaa siihen lupaa edes ennen varsinaisen oikeudenkäynnin alkua. Monissa maissa saadaan käyttää vain piirtäjiä, ei kuvaajia.

16. Ongelmaan näyttäisi olevan ilman lainsäädäntöä ainakin yksi helppo ratkaisu Jos kerran syytettyjen ja heidän huppujensa kuvaamista pidetään oikeudenkäynnin julkisuuden kannalta tärkeänä, niin tapahtukoon tämä erityisessä kuvaustilassa tai -huonessa, siis oikeussalin ulkopuolella, jos kuvaajat saavat asianosaisilta luvan kuvaamiseen. Sitä vastoin kameramiehiä ei laskettaisi kuvaamaan asianosaisia oikeussalin puolelle, ei edes ennen käsittelyn alkamista. Kuvaussessiot oikeussalissa ovat melkoista pelleilyä, kuten esimerkiksi Jari Aarniota vastaan ajetuissa jutuissa tapahtui. Se ei ole sopusoinnussa tuomioistuimen ja lainkäytön nauttiman arvovallan kanssa.



15 kommenttia:

Vanha jurristi kirjoitti...

Jos Suomessakin päästäisiin siihen, että syytetyltä evättäisiin karvareuhkan käyttö oikeussalissa ja samalla velvoitettaisiin tuomareita, syyttäjiä ja asianajajia käyttämään kaapua tai viittaa (ehä myös peruukkia), kuinka tämä toimisi käytännössä?

Tuomareilla ja syyttäjillä olisi tietysti kotipaikkaetu(forum domesticus)eli oma vaatekaappi istuntosalin lähellä, mutta entä matkatöitäkin tekevät asianajajat? Pitäisikö heidän rahdata tarpeistonsa mukanaan vai saisivatko he käyttää istuntopaikalta heille löytyvää rekvisiittaa (vrt. entinen ravintoloiden portieerien tarjoama kravattipalvelu)? Nämä kysymykset jäivät minua kuumeisesti askarruttamaan.

(Tapahtuipa 80-luvulla: käräjätuomari ei sakottanut tai huomauttanut asianajajaa, mutta kirjoitti kuitenkin tuomion loppuun, että "merkittiin, että asianajaja XX esiintyi oikeudessa villapusero päällä".)

Markku Arponen kirjoitti...

Taannoin syytetty saapui pääkäsittelyyn lakki päässä. Kehotin häntä istumaan pöydän ääreen ja ottamaan lakin päästä. Syytetty piti lakin päässään ja kysyi: "Mihin lakkiin se perustuu, että pittää ottaa lakki päästä?"

Vastasin hänelle sen perustuvan siihen "lakkiin", että minä puheenjohtajana määrään, miten istuntosalissa käyttäydytään. Syytetty otti lakin päästään. Istunto voitiin aloittaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Mutta eipä missään länsimaissa pidetä oikeudessa pipoja päässä!"

Tuo käytäntö, jossa syytetyt peittelevät päätään, tuli Suomeen muista länsimaista. Se olisi oma aiheensa että millä tavoin länsimaissa päätä nykyään peitellään tuomioistuimiin mentäessä. Tässä tyylinäyte Amerikasta:

http://www.nydailynews.com/news/crime/teen-suspected-girl-death-wrote-child-crying-made-smile-article-1.1903399

Itse salissa Amerikassa ei tosin taida saada kuvata lainkaan. Suomessa oikeudenkäynnin puheenjohtaja antaa usein kysyttäessä luvan kuvata oikeussalia ja asianosaisia ainakin ennen käsittelyn aloitusta olevan ajan. Käsittelyn aikaiseen tallentamiseen luvan antaminen on harvinaisempaa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuomari johtaa prosessin ulkoista kulkua, jolloin puhutaan muodollisesta prosessinjohdosta. Siihen kuuluu myös järjestyksen ylläpito käsittelyssä (OK 14:6) ja kurinpitovalta, jonka puitteissa tuomari voi määrätä käsittelyn häirinnästä tai sopimattomasta käyttäytymisestä järjestyssakon (OK 14:7). Tuomarin velvollisuutena on huolehtia menettelyn arvokkuudesta. Asianajajien ja syyttäjien mukaan tuomarit puuttuvat asianosaisten tai todistajien häiriökäyttäytymiseen liian harvoin.

Toisaalta on syytä muistaa, että tuomari voi omalla käyttäytymisellään heikentää prosessin arvokkuutta. Olaus Petrin kokoamiin vanhoihin tuomarinohjeisiin (kohdat 22 ja 23) ja nykyisin myös tuomarin eettisiin periaatteisiin sisältyy kohtia, jonka mukaan tuomarin on suhtauduttava asianosaisiin, oikeudenkäynnin yleisöön, ammattikollegoihin ja työyhteisön jäseniin arvostavasti ja kohteliaasti tavalla, joka ei vahingoita tuomioistuimen arvoa.

Anonyymi kirjoitti...

Ministeri Tuija Braxin vastaus ed. Risto Kuisman kirjalliseen kysymyksen (KK 883/2010 vp). Vastaus on mielestäni hyvä ja riittävä (toisin kuin blogisti väittää).

---

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Risto Kuisman /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 883/2010 vp:

Mihin nykykäytäntö esiintymisestä oikeudenistunnoissa kasvot peitettyinä perustuu ja

mitä hallitus aikoo tehdä asiantilan korjaamiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Syytetyn sallitaan esiintyä tuomioistuimessa kasvot peitettyinä käytännössä vain sen ajan, kun tiedotusvälineet kuvaavat istuntosalia juuri ennen oikeudenkäynnin alkua. Kuvaaminen oikeussalissa on sallittua puheenjohtajan luvalla ja hänen antamiensa ohjeiden mukaisesti. Siitä, millä perusteilla lupa oikeudenkäynnin tallentamiseen voidaan myöntää, säädetään oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (370/2007). Lain 21 §:n mukaan kuvaaminen voidaan sallia ennen käsittelyn alkua ja tuomiota julistettaessa lievemmin perustein kuin asian varsinaisen käsittelyn aikana. Kuvaaminen asian käsittelyn aikana edellyttää muun muassa sitä, että oikeudenkäyntiin osalliset antavat siihen suostumuksensa.

Yleinen käytäntö on, että tiedotusvälineille annetaan lupa kuvata istuntosalia muutaman minuutin ajan ennen asian käsittelyn alkamista. Käytännössä on sallittu, että asianosainen voi tällöin kuvaamisen ajaksi peittää kasvonsa. Tätä ei ole laissa erikseen kielletty eikä tällaista kieltoa ole pidetty tarpeellisena.

Asian varsinaisen käsittelyn aikana asianosainen ei voi esiintyä oikeudessa kasvot peitettyinä tai muuten naamioituneena. Oikeuden puheenjohtajan tehtävänä on valvoa, että oikeussalissa käyttäydytään asianmukaisesti ja että asian käsittely ei häiriinny. Tarvittaessa käsittelyä häiritsevä tai muutoin sopimattomasti käyttäytyvä henkilö voidaan poistaa istunnosta tai hänelle voidaan määrätä järjestyssakko.

Hallitus pitää nykyistä käytäntöä hyväksyttävänä eikä aio ryhtyä asiassa toimenpiteisiin.


Helsingissä 4 päivänä marraskuuta 2010

Oikeusministeri Tuija Brax

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kuten sanoin, oikeusministeri Brax ei tarkkaan ottaen vastannut siihen, mitä kansanedustaja Risto Kuisma kysyi.Kysymys löytyy blogitekstistä.
Braxin vastaus on ympäripyöreä, ylimalkainen ja vihreille poliitikoille tyypillisen ylimielinen.
Hän totesi, että kyllä me tiedämme, mikä on oikein, ja että nykyinen käytäntö on hyvä eikkä sitä lole syytä muuttaa.

Suurin osa järkevistä ja ajattelukykyisistä ihmisistä pitää ko. käytäntöä kuitenkin pelleillyä, jossa kameramiehet häärivät oikeussalissa - tuomarit kyyhöttäessä hiljaa sivustaseuraajina ja mahdollisimman näkymättöminä - syytettyjen kimpussa, jolloin näiden on pakko peittää kasvonsa, täysin aikansa eläneenä ja sopimattomana menettelynä. Oikeussali ei ole missään nimessä oikea paikka tuollaiselle makaaberille toiminnalle. Oikeudenkäynnin julkisuus ei moista touhua tietenkään vaadi tai edellytä.

Joten: Kuvaaminen myös ennen oikeudenkäynnin aloittamista oikeussalissa on syytä kieltää. Menkööt muualle kuvaamaan, jos syytety ja muuta asianosaiset antavat luvan kuvata.Oikeuden puheenjohtajalla on jo nyt lain mukaan valta estää moinen härski tapa, jota iltapäivälehdet ja tv-kanavat hyödyntävät omiin tarkoituksiinsa. Ketä kiinnostaa nähdä lehdissä kuvia huppu- ja karvahattupäisistä syytetyistä? Tuollainen "julkisuusvouhotus" on aidon julkisuusperiaatteetn väärin käyttämistä.

Ajatella: Syytettyjen on pakko tulla oikeuteen, jossa heitä "hyödynnetään" ja nöyryytetään oikein tuomioistuimen luvalla istumaan huppu tai muu vaatekappale kasvojensa edessä minuuttitolkulla kameroiden räiskeessä! On ymmärettävää, että syytetyt kokevat tämän selvänä lisä- tai ennakkorangaistuksena, johon heidän on alistuttava, kun media niin haluaa eikä lainsäätäjä ole tyhmyyttään älynnyt toisin säätää. Tuollaisessa touhussa ei ole kerta kaikkiaan minkäänlaista järkeä!

Anonyymi kirjoitti...

Koska postausta ei ole julkaistu blogin prosessioikeuspuolella (yksinomaan juridiikkaa koskeva), otaksun että bloginpitäjä suo pienen veljellisen naljailun kun linkitän hänen aiemman kirjoituksensa samasta aiheesta 17.6.2013: 745. Miten pukeutua oikeudessa?. Bloggauksen loppuosassa blogisti ehdottaa tuomareille viittaa peruukilla tai ilman ja perustelee sanomistaan näin:

--Tämä olisi kätevä ratkaisu varsinkin kesäisin, sillä kaavun alla voisi joko pitää kevyttä vaatetusta tai olla pitämättä kerrassaan mitään, jos siltä tuntuu. Omilta kaukaisilta tuomarinajoiltani muistelen houkutusta mennä kesäaikaan tuomaripöydän taakse T-paidassa ja shortseissa. Shortseissa oleminen onnistuisi, sillä istuvan tuomarin ei tarvitse välttämättä kohottautua niin ylös, että housutkin tulevat tuomaripöydän takaa näkyviin”.

Katriina Tapanila kirjoitti...

Yllä nimim. Vanha jurristi pohdiskeli, miten asianajajat ja syyttäjät voisivat pukeutua viittoihin ennen istunnon alkua. Niissä maissa, joissa käytössä on viitat, niitä käyttävät pukevat ne ylleen odotustiloissa ja kuljettavat mukanaan salkuissa tms. Tämänkaltaista käytäntöä on tullut seurattua mm. Ranskassa. Asianajajajien ja syyttäjien pukeutuminen viittaan olisi omiaan osoittamaan heidän asemaansa osana oikeudenhoitoa. Ties vaikka vähentäisi asianajajien halua epäasialliseen kommentointiin tai käytökseen, joka lienee Suomessa yleisempää kuin muissa maissa. Suomessa ei esimerkiksi ole tavatonta nähdä asianajajaa istunnossa humalassa, mitä on vaikea kuvitella ns. sivistysvaltioissa.

Anonyymi kirjoitti...

Näyttää Edilex tehnyt blogistin kirjoituksesta uutisen:

https://www-edilex-fi.ezproxy.uef.fi:2443/uutiset/50453

Muutoin vastustan blogistin ajatusta viitoista, sillä itse katselen oikeussalissa mielelläni naistoimijoiden fyysisiä avuja. Muutoin istuminen on välillä niin tylsää

Jarkko Sipilä kirjoitti...

Pari kommenttia aiheesta:

- En kyllä millään muista oikeusasiamiehen ratkaisua kasvojen peittämisestä salissa, eikä löytynyt EOA:n nettihaustakaan. Sen sijaan KKO laajensi 2010 virheellisesti kuvaamiskiellon aulatiloihinsa. Siinä puidaan kuvaamista laajemminkin. Ehkä blogisti muisti tämän, mutta perusasian väärin? Linkki: http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=0.23/1480360163_7911&${TRIPPIFE}=PDF.pdf

- En pidä kuvaussessioita Aarnio-jutussa mitenkään blogistin mainitsemana "pelleilynä". Jos juttu on merkittävä, mediaa on paikalla runsaasti. Samaan tapaan jos jutussa on lukuisia osapuolia, asianajajia on runsaasti. Tiedotusvälineet ovat paikalla tekemässä työtään. Eivät oikeudenkäynnit niin kiinnostavia ole, että toimittajat saapuisivat sinne vapaaehtoisesti. Pelleilyksi sen sijaan voisi kuvata sitä, että Aarnio-jutun alussa oikeus salli muiden vastaajien saapua saliin vasta kuvaajien poistuttua.

- Blogistin toivoman salien kuvauskiellon sijaan Suomessa pitäisi sallia oikeudenkäyntien televisiointi. Niitähän muutama 2000-luvun alussa lähetettiin (Halme, Jäätteenmäki), kunnes silloinen KKO:n presidentti, valtakunnansyyttäjä ja asianajajaliiton puheenjohtaja kirjoittivat yhteisen junttakirjeen asiasta. En ole keksinyt siihen muuta syytä kuin sen, että tv/nettilähetysten kautta syntyi vaara oikeudenkäyntien todellisuuden paljastumisesta kansalle.

- Niin... jos tuomarit, syyttäjät ja asianajajat ottavat viitat, kaavut tai jopa peruukit käyttöön, niin lupaan tulla jatkossa oikeustalolle 1950-luvun lierihatussa, jonka nauhaan on tungettu PRESS-lipuke. Ja toki ottaa sen heti sisällä pois.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jarkko Sipilä on oikeassa, sillä kasvojen peittämisasiasta ei ole EOA:n ratkaisua, siitä on tehty ainoastaan Risto Kuisman eduskuntakysely.

Nyt muistankin - tässä on tullut kirjoitettua blogijuttuja niin runsaasti ettei kaikkia kirjoituksia enää millään muista - että oikeusasiamies nuhteli KKO:ta Sipilän mainitsemasta kuvauskieltoasiassa, josta kantelun teki Oikeustomittajat r.ry. Olen kirjoittanut EOA:n mainitusta ratkaisusta blogijutussa numero 522/22.11.2011, Kirjoitin myös KKO:n syyskuussa 2010 antamasta ko. kuvauskiellosta, jolla kielto tosiaan ulotettiin myös oikeussalin ulkopuolelle ja tässä tapauksessa KKO:n odotustiloihin. KKO:n päätöstä olen kommentoinut blogijutussa numero 315/14.9.2010.

Olen itsekin kannattanut eräiden merkittävien oikeusjuttujen televisiointia. Tästäkin voi löytyä blogikirjoitukseni tai asiasta mainitaan ainakin em. kuvausblogien yhteydessä.

Pidän epäsuotavana, että ennen oikeudenkäynnin alkua - lykätyissä tai siirretyissä jutuissa lähes jokaisen istunnon alussa (!) - asianosaisia ja syytettyjä sallitaan kuvata nimenomaan oikeussalissa. Ei ole mikään ihme, että syytetyt haluavat peittää kasvonsa vaikka sitten karvareuhkilla, jollei parempia päähineitä tai peittoja ole saatavilla. En moiti asiasta toimittajia tai valokuvaajia, vaan mielestäni hieman tumpeloita tuomioistuinten jäseniä ja puheenjohtajia. Mikä ihmeen "julkisuustarve" salissa kuvaamiselle voisi olla olemassa? Kuvaaminen pitäisi suorittaa oikeussalin ulkopuolella, vaikkapa erityisessä "kuvaushuoneessa", jos asianosaiset siihen suostuvat.

Ymmärrän hyvin Aarnio-jutuissa omaksutun kannan siitä, että ne partit ja heidän avustajansa saivat käräjäoikeudelta luvan saapua saliin vasta sen jälkeen,kun Aarniota ja hänen avustajiaan oli ensin kuvattu niin penteleesti! Aarnio ja hänen kaltaisensa julkkikset voivat nauttia julkisuuden sädekehästä - ja vakuuttaa sillä tavalla muka syyttömyyttään ja miellyttävyyttään - mutta aika kummallisen kuvan tuo törkeistä rikoksista syytetyn jatkuva "päällistely" kameramiesten edessä kyllä antoi.

Useimmissa sivistysvaltioissa oikeussalissa kuvaaminen on kielletty kokonaan. Lehdistöllä on kyllä varaa palkata taitavia piirtäjiä, jotka ikuistavat oikeuden näyttämöiden pääosissa esiintyjiä piirroksiksi, joita sitten julkaistaisiin lehdissä.

Anonyymi kirjoitti...

Se ajatus, että vastaaja ei saisi käsittelyn aluksi peittää kasvojaan, tuntuu monella perustuvan siihen, että yleisöllä on oikeus tietää, kuka on syyllinen ja etenkin langettaa moraalinen paheksuntansa syyllisen ylle.
Suomessa vallitsevan syyttömyysolettaman nojalla vastaaja on kuitenkin syytön siihen asti, kunnes hänet on syyksilukevalla tuomiolla tuomittu. Näin ollen on perusteltua ajatella, ettei syyttömällä henkilöllä ole mitään aihetta tai velvollisuutta asettua kuvattavaksi tai sallia tulla kuvatuksi ja yleensä syylliseksi leimatuksi, ennen oikeudenkäyntiä.
Oikeudenkäynnin aikana sen sijaan kasvot tulee paljastaa, vastaajan tunnistamiseksi, oikeudenkäyntimenettelyn sujuvoittamiseksi, oikeuden kunnioittamiseksi jne.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kommentti tuo viimeisin, jossa pipon tai muun sisään piiloutumista perustellaan syyttömyysolettamalla. Näinhän sen pitää olla!

Anonyymi kirjoitti...

Mihin tällä kaapujen käyttämisellä pyritään? Mitä konkreettista hyötyä siitä saadaan oikeudenkäyntiin, että tuomarit pistetään pukeutumaan 1800-luvun tyyliin?

Anonyymi kirjoitti...

Aivan samaa mieltä kahden viimeisen kommentoijan kanssa.Syytettyähän selvästi kuvataan etukäteen syyllisenä.Outo tuo arvostamani blogistin kiihtynyt? kommentti Aarnion "muka syyttömyydestä". Jussi Porvoosta.