855. KKO 2014:46. Suuri kuittikauppajuttu

1. Suureksi kuittikauppajutuksi tai Anton-kuittikauppajutuksi kutsussa tapauksessa syyttäjä vaati käräjäoikeudessa syytetyille rangaistusta muun muassa törkeistä veropetoksista, törkeistä kirjanpitorikoksista, rekisterimerkintärikoksista ja rahanpesusta. Väitettyjen rikosten tekoaika ajottui pääosin vuosille 2003-2005. Kuittitehtaan konttori sijaitsi Herttoniemessä. Jutussa oli lähes sata syytettyä ja juttua on pidetty laajimpana Suomessa käsiteltynä rikosasiana. Sotien jälkeen käsitelty asekätkentäjujttu lienee kuitenkin edelleen maamme laajin rikosjuttu.

2. Helsingin käräjäoikeus antoi tuomion jutussa toukokuussa 2009 ja 44 syytettyä tuomittiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin, 40 ihmistä sai sakkorangaistuksen. Pisin tuomio oli viisi vuotta vankeutta. Viiden pääsyytetyn osalta toiminnan katsottiin olleen järjestäytynyttä rikollisuutta, koska määräävä tekijä toiminnassa oli ollut taloudellisen edun tavoittelu, kyseessä oli vakavat rikokset eli mm. törkeät veropetokset, ryhmän jäsenillä oli omat tehtävänsä rikosten toteuttamiseksi ja toimijoiden välillä vallitsi käskyvaltasuhteet. Syytettyjen joukossa oli useita moottoripyöräjengiläisiä. Osa syytetyistä tuomittiin korvaamaan verottajalle yli 5,5 miljoonaa euroa muun muassa maksamattomista ennakonpidätyksistä ja lähdeveroista.

3. Tuomittujen katsottiin pyörittäneen rakennusyrityksissä laajaa väärennettyjen kuittien kauppaa ja välittäneen pääkaupunkiseudun rakennustyömaille pimeää työvoimaa. Rikollinen toiminta ehti jatkua vuosia kymmenissä uudis- ja jälleenrakennuskohteissa 2000-luvun alkupuolella.

4. Tuomituista 41 henkilöä valitti käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Koska myös syyttäjä ja Verohallinto valittivat, hovioikeudessa asiaa käsiteltiin kaikkiaan 67 syytetyn osalta. Asian pääkäsittely kesti hovioikeudessa 44 istuntopäivää - oikeutta istuttiin siis kuukausikaupalla - ja oikeus kuuli käsittelyssä 177 eri henkilöä .

5. Hovioikeus ratkaisi jutun 16.12.2011 antamallaan tuomiolla. Tuomio käsitti 700, liitteineen yhteensä 950 sivua. Hovioikeus muutti olennaisesti käräjäoikeuden tuomiota, silllä hovioikeus hylkäsi syytteet kokonaan 46 syytetyn osalta. Hovioikeus ei käräjäoikeuden tuomiosta poiketen katsonut, että jutussa vapautetut syytetyt olisivat tehneet töitään jutun päätekijöiden toimistoyhtiöiden lukuun. Hovioikeus ei myöskään pitänyt viiden pääsyytetyn toimintaa järjestäytyneenä rikollisuutena. Hovioikeuden tuomiota on luonnehdittu floppaukseksi jutun kolmelle syyttäjälle.

6. Jutun neljän päätekijän osalta hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että heidän määräysvallassa olleet toimistoyhtiöt olivat myyneet alihankintalaskuja eli kuitteja toisille rakennusalan yrityksille ja maksaneet omille työntekijöilleen pimeitä palkkoja. Yhtiöt olivat rikkoneet myös kirjanpitovelvollisuuttaan. Koska syytteistä vapautettujen syytettyjen ei katsottu tehneet töitään päätekijöiden toimistoyhtiöiden lukuun, toimistoyhtiöiden verovilppi jäi olennaisesti pienemmäksi kuin mitä käräjäoikeus oli todennut.

7. Hovioikeus tuomitsi päätekijät kuitenkin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin muun muassa törkeistä vero- ja kirjanpitorikoksista. Rangaistuksia alennettiin ja niiden pituus vaihteli kahdesta vuodesta ja seitsemästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta. Yhden päätekijän tuomiota alensi merkittävästi se, että hän oli osallistunut asiansa selvittämiseen. Ehdollista tai ehdotonta vankeutta jutussa tuomittiin lisäksi 14 muullekin syytetyylle. Hovioikeus tuomitsi jutussa myös muutaman sakkorangaistuksen.

8. Miten hovoikeuden tuomio erosi syyttäjien näkemyksestä ja käräjäoikeuden ratkaisusta? Veropetosten tekotapana tapauksessa oli nimenkäytöksi kutsuttu menettely. Rakennusmies tai -porukka sopi rakennustyöstä. Kun heillä ei ollut omaa firmaa, tarjosivat pääsyytettyiksi sittemmin joutuneiden toimistoyhtiöiden toimihenkilöt rakennusmiehille mahdollisuuden laskuttaa tehty työ heidän yhtiönsä kautta. Toimistoyhtiölle ilmoitettiin tehdyt tunnit tai urakan määrä, minkä jälkeen toimistossa kirjoitettiin ohjeiden mukaiset laskut, jotka lähetettiin työn tilaajille. Rahat maksettiin laskun mukaisesti toimistoyhtiöiden pankkitilille. Sieltä summat nostettiin käteisenä niin, että 10 % jäi toimistomiehille ja 90 % annettiin työn tehneille. Mitään veroja ei maksettu. 

9. Pääsyytettyjen puolustus perustui siihen, että veropetos oli tehty työn tehneiden omassa verotuksessa, ei toimistomiesten firman verotuksessa, kuten syyttäjät väittivät. Puolustuksen mukaan laittomien kuittien tai laskujen kirjoittaminen ei ole liiketoimintaa, josta pitäisi maksaa veroja. Helsingin hovioikeus asettui tuomiossaan samalla kannalle ja katsoi, että veropetokseen syyllistyy rakennusmies, joka käyttää toimistoyhtiön nimeä oman työnsä laskuttamiseen. Hovioikeuden mukaan veropetos ei siis ole tapahtunut toimistomiesten kuittifirmassa, joka ainoastaan tehtaili kuitteja työstä, jonka ulkopuoliset olivat sopineet tekevänsä. Rakennusmiehet eivät olleet toimineet avunantajina toimistofirmojen veropetoksessa, vaan päinvastoin toimistomiehiä olisi voitu syyttää avunannosta rakennusmiesten veropetoksiin. Kun tästä ei ollut syytetty, hovioikeus hylkäsi valtaosan syytteistä. 

10. Korkein oikeus myönsi  marraskuussa 2012 asiassa syyttäjälle ja Verohallinnolle valitusluvan. Eilen antamassaan päätöksessä KKO 2014:46 korkein oikeus otti veropetoksiin toisenlaisen kannan kuin hovioikeus ja palautti jutun noin 50 syytetyn osalta hovioikeuteen uudelleen käsiteltävksi. Korkeimman oikeuden mukaan syyttäjät eivät siten olleet syytteitä nostaessaan flopanneet tai syyttäneet väärin. Lisäksi korkein oikeus katsoi, että hovioikeus oli menetellyt virheellisesti, kun se oli ottanut tutkittavaksi kysymyksen siitä, olivatko myös ne vastaajat, jotka eivät olleet hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomioon, syyllistyneet ennakonpidätystä koskevaan veropetokseen. Hovioikeus oli toisin sanoen menetellyt vastoin tuomion osittaista lainvoimaa koskevaa säännöstä.

11. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 2014:46 otsikko, josta tapauksen olennaiset kysymykset ilmenevät, on seuraavanlainen:

Veropetos - Törkeä veropetos
Lainvoima - Osittainen lainvoima
Muutoksenhaku
Oikeudenkäyntimenettely - Jutun palauttaminen

Syytteen mukaan rakennustöitä tehneet henkilöt A - D (useita kymmeniä henkilöitä) ja neljän osakeyhtiön toiminnasta vastanneet henkilöt X - Z (useita henkilöitä) olivat sopineet siitä, että rakennustyöt oli tehty yhtiöiden nimissä ja laskutettu yhtiöiden toimesta. Rakennustöistä yhtiöiden tileille maksetut rahasuoritukset oli nostettu tileiltä käteisenä ja rahavarat oli suoritettu A - D:lle siten, että suorituksista oli vähennetty X - Z:lle prosenttimääräiset palkkiot. Syyttäjä oli katsonut, että myös A - D olivat tosiasiassa vastanneet yhtiöiden toiminnasta siltä osin kuin kysymys oli ollut heidän rakennustoiminnastaan, ja vaatinut kaikkien mainittujen henkilöiden tuomitsemista rangaistukseen yhtiöiden verotuksessa tehdyistä veropetoksista, koska yhtiöiden toiminnassa oli laiminlyöty toimittaa ennakonpidätyksiä ja suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksuja sekä arvonlisäverojen tilittäminen. Syytteessä mainittuja veroja ja maksuja koskevat laiminlyönnit oli katsottu yhdeksi veropetokseksi.

Käräjäoikeus oli lukenut menettelyn X - Z:n syyksi veropetoksena ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämisen osalta, mutta oli katsonut A - D:n syyllistyneen veropetokseen vain siltä osin kuin he olivat laiminlyöneet niiden veromäärien maksamisen, jotka olivat vastanneet heille maksettujen palkkojen ennakonpidätysmääriä. Syyttäjä haki hovioikeudessa muutosta A - D:n osalta siltä osin kuin syyte työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämisestä oli hylätty. Osa vastaajista A - D ei valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Hovioikeus katsoi ensin syyttäjän avanneen valituksellaan hovioikeuden tutkittavaksi sen kysymyksen, olivatko väitetyt veropetokset tapahtuneet asianomaisten yhtiöiden toiminnassa myös niiden vastaajien osalta, jotka eivät olleet itse valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta. Tätä kysymystä arvioidessaan hovioikeus katsoi, ettei syytteessä kuvattu menettely ollut tapahtunut yhtiöiden toiminnassa siten, että menettelyyn osalliset A - D sekä X - Z olisivat välttäneet ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen suorittamisen syytteessä väitetyllä tavalla, ja hylkäsi syytteen tällä perusteella.


Korkeimman oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla katsottiin, ettei hovioikeuden olisi tullut ottaa syyttäjän valituksen perusteella tutkittavaksi kysymystä siitä, olivatko A - D sekä X - Z syyllistyneet käräjäoikeuden heidän syykseen lukemaan veropetokseen ennakonpidätysten osalta. Korkein oikeus katsoi edelleen, että syytteessä tarkoitettu menettely voi kaikkien menettelyyn osallisten osalta täyttää yhtiöiden toiminnassa tehdyn ennakonpidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämiseen kohdistuvan veropetoksen. Koska hovioikeus ei ollut arvioinut asian tosiseikastoa tältä pohjalta, asia palautettiin hovioikeuteen.

12. Helsingin hovoikeus oli ilmeisesti katsonut, että koska ns. reformatio in peius -kielto, jonka mukaan valituksenalaista tuomiota ei saa muuttaa yksin muutosta hakevan asianosaisen vahingoksi, ei koske syyttäjän valtusta (tästä säädetään nykyisin OK 26 luvun 2 §:n 1 momentissa),  tämä olisi sellainen (nykyisin) OK 26 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityinen syy, jonka vuoksi hovioikeus voisi rangaistuksen koventamista vaativan syyttäjän valituksen johdosta tutkia, onko syytetty edes syyllistynyt hänen syykseen luettuun rikokseen. Mainittu OK 26:2.2:n säännös ei oikeuta hovioikeutta tutkimaan sellaisen teon syyllisyyskysymystä, jonka osalta käräjäoikeuden tuomio on jo saanut lainvoiman. Voisin viitata tältä osin vuodelta 1977 olevaan väitöskirjaani Reformatio in pejus-kiellosta.

13. Rikosoikeudellisesti korkein oikeus katsoi - toisin kuin hovioikeus - että syytteessä tarkoitettu menettely voi kaikkien menettelyyn osallisten osalta täyttää toimistoyhtiöiden toiminnassa tehdyn ennakkopidätysten, työnantajan sosiaaliturvamaksujen ja arvonlisäverojen välttämiseeen kohdistuvan veropetoksen.

14. Anton-kuittikauppajutussa korkeimmassa oikeudessa käyty ja nyt päättynyt kolmas erä ei siis ollutkaan vielä oikeudenkäynnin viimeinen ja ratkaiseva erä.  Asian käsittely jatkuu kymmenien syytettyjen osalta Helsingin hovioikeudessa ja hovioikeuden tuomiosta on vielä mahdollisuus hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

854. KKO 2014:44. Valtio tuomittiin korvausvelvolliseksi työpaikkakiusaamisesta

1. Korkein oikeus (KKO) on tänään antamallaan tuomiolla tuominnut valtion maksamaan vahingonkorvausta työpaikkakiusaamisen johdosta. KKO:n mukaan työnantajan asemassa ollut valtiovarainministeriö ei ollut ryhtynyt riittäviin toimiin selvittääkseen työpaikkakiusaamistapausta, joten ministeriö oli  laiminlyönyt työturvallisuuslain 28 §:n mukaisen toimimisvelvollisuutensa. Mainitun lainkohdan mukaan  työnantajan on työntekijän epäasiallisesta kohtelusta tiedon saatuaan käytettävissä olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi.

KKO 2014:44

Ratkaisun pääkohdista on julkaistu tiedote.

2. Mainittu kiusaamistapaus ajoittui loppusyksylle 2007, jolloin virkamies (K) eli valtiovarainministeriön apulaiscontrollerin virkaan nimitetty oikeustieteen tohtori Outi Korhonen aloitti työskentelynsä ministeriössä. K riitaantui pian lähiesimiehensä (V) kanssa. K:ta ei muun muassa kutsuttu palavereihin, hänen työtehtäviään ei määritelty eikä esimies suostunut keskustelemaan hänen kanssaan. K jäi jo muutaman kuukauden kuluttua sairauslomalle. K irtisanoutui ko. virasta 12.2.2009.  Hän toimi 21.1.2009 - 9.9.2010 professorina Kairon amerikkalaisessa yliopistossa. Sen jälkeen hänet nimitettiin Turun yliopiston kansainvälisen oikeuden professoriksi.

3. Helsingin käräjäoikeus, jossa K vaati epäasianmukaisen kohtelun johdosta valtiolta korvausta ansionmenetyksestään ynnä muusta,  velvoitti 15.10.2010 antamallaan tuomiolla valtion suorittamaan K:lle yhteensä 118 000 euron korvaukset ansionmenetyksistä, lääke- ja sairauskuluista sekä henkisistä kärsimyksistä. 

4. Helsingin hovioikeus, jonne valtio valitti käräjäoikeuden tuomiosta, kumosi 31.5.2012 käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi K:n kanteen kokonaisuudessaan. 

5. Korkein oikeus myönsi K:lle valitusluvan ja toimitti asiassa suullisen käsittelyn viime vuonna. Jutussa oli kysymys siitä, oliko K:tä kohdeltu työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla epäasiallisesti ja, mikäli näin oli menetelty, oliko työnantaja laiminlyönyt mainitussa lainkohdassa tarkoitetun toimimisvelvollisuutensa ja, jos näin oli tapahtunut, oliko sanotusta laiminlyönnistä aiheutunut K:lle vahinkoa, joka työnantajan oli korvattava, ja mikä oli sanotun vahingon määrä. 

6. K:n mukaan hänen lähiesimiehensä V:n toiminta oli ollut epäasiallista jo sillä perusteella, että K itse oli kokenut sen subjektiivisesti häiritseväksi. KKO:n mukaan toiminnan asianmukaisuus on kuitenkin arvioitava objektiivisin perustein. Tuomion perustelujen mukaan lähiesimies oli muuttanut K:n työn sisältöjä ja vastuita, mikä aiheutti K:lle epätietoisuutta hänelle kuuluvista tehtävistä. Tätä epätietoisuutta lisäsi se, että esimies V oli kieltäytynyt  K:n kanssa kahdenkeskisestä yhteydenpidosta. KKO:n enemmistön mukaan esimiehen mainitusta toiminnasta aiheutui työturvallisuuslain mukaista haittaa K:n terveydelle.

7. Korkeimman oikeuden istunnossa kuultiin K:ta hoitaneita lääkäreitä, joiden mukaan K:n työpaikan tilanteen ja K:n sairastumisen välillä oli syy-yhteys. Sanotun lääketieteellisen selvityksen perusteella KKO katsoi, että virkamies oli sairastunut häneen kohdistuneen epäasiallisen käytöksen takia. Lääkäreiden kertomuksista oli pääteltävissä, että  K:n sairaus oli pitkittynyt, koska työnantajan edustajat eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin epäasiallisen kohtelun poistamiseksi.

8. Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota ja velvoitti valtion suorittamaan  K:lle korvaukseksi ansionmenetyksistä 13 500 euroa sekä lääke-ja sairauskuluja 8 800 euroa. Sen sijaan KKO hylkäsi K:n korvausvaatimuksen henkisistä kärsimyksistä. Tuomion perustelujen mukaan mukaan työnantajan epäasiallinen käytös oli tosin loukannut K:ta, mutta sanottua menettelyä ei kuitenkaan ollut pidettävä K:n ihmisarvon tahallisena tai törkeän huolimattomana loukkauksena. Siten kärsimyskorvauksen tuomitsemiselle ei ollut edellytyksiä.

9. Tapaus ei ole ollut mitenkään selvä. K oli ollut sanotussa tehtävässä vain muutaman kuukauden. Hovioikeus hylkäsi K:n korvausvaatimukset kokonaan ja korkein oikeus tuomitsi valtion korvausvelvolliseksi tasaisen 3-2 -äänestyksen jälkeen. Vähemmistöön jääneen kahden jäsenen mukaan työnantajan eli K:n lähiesimiehenä toimineen V:n menettelyä ei voitu pitää työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitettuna työntekijän häirintänä tai epäasiallisena kohteluna eikä työnantaja ollut laiminlyönyt mainitussa lainkohdassa säädettyä toimisvelvollisuuttaan.

10. Lakitekstissä ei käytetä yleiskielessä käytettävää sanaa "kiusaaminen", vaan työturvallisuuslain 28 §:ssä puhutaan työntekijälle aiheutuvasta terveydellisestä haitasta ja vaaraa aiheuttavasta häirinnästä tai muusta epäasianmukaisesta kohtelusta. 

853. Puren sua

Italian Giorgio Chiellini (edessä) oli Luis Suárezin puremislistalla jo viime vuonna

1. Uruguayn superhyökkääjä Luis Suárez, joka pelaa töikseen futista FC Liverpooolissa, on tullut tunnetuksi epäurheilijamaisesta käyttäytymisestä. Maalien tehtailun ohella Suárezin toiseksi tavaramerkiksi kentällä - salaiseksi sellaiseksi - on muodostunut vastustajien pureminen. Tämän vuoksi Suárez on sanut liikanimen "Vampyyri-Suárez".

2. Hollantilaisseura Ajaxia edustaessaan Suárez puri marraskuussa 2010 liigaottelussa PSV:n Otman Bakkalia. Erotuomari ei nähnyt tilannetta, mutta Hollannin jalkapalloliitto langetti jälkikäteen Luisille kahden ottelun pelikiellon.

3. Huhtikuussa 2013 Englannin jalkapalloliitto antoi Suárezille kymmenen ottelun pelikiellon, kun Luis puri Valioliigan ottelussa Chelsean Branislav Ivanovicia käteen. Tilanne meni tuolloinkin erotuomarilta ohi, mutta liitto langetti rangaistuksensa jälkikäteen.

4. Suárez katui tekoaan ja pyysi heti tekoaan anteeksi Ivanovicilta ja koko jalkapalloilevalta maailmalta. Suarezia on kehotettu menemämään oudon taipumuksensa vuoksi terapiaan, sillä monet ovat arvelleet, että Suárezissa on "hullu geeni".

5. Eilen Brasilian MM-kisojen ottelussa Uruguay - Italia nähtiin Luis S:n kolmas puraisu. Italialaispuolustaja Giorgio Chiellini ja Suárez kamppailivat Italian rangaistusalueella, kun välikohtaus tapahtui. Selin Suáreziin ollut Chiellini näytti tv:n hidastuskuvan perusteella tuuppaavaan uruguaylaishyökkääjää olkapäällään, johon tämä vastasi salamannopeasti näykkäisemällä hampaillaan italialaista hartianseudulle. Chiellini esitteli punertavaa olkapäätään tv-kameroille tuskainen ilme kasvoillaan. Kyllä siinä olkapäässä näytti selvät hampaan jäljet olevan.

6. Suárezin puraisu jäi ottelun meksikolaiserotuomarilta Marco Rodriguezilta näkemättä. Suárez ei kiistänyt tekoaan, vaan selitti ottelun jälkeen "näykäisynsä" syyksi sen, että Chiellini oli ensin tönäissyt häntä olkapäällään. Heti tilanteen jälkeen maassa istuessaan Suárez piteli kaksin käsin hyvin kehittynyttä hammas- eli purukalustoaan. Tämä on ymmärrettävää, sillä moinen näykkäisy tuntuu myös näykkääjän purukalustossa.

7. Ko. ottelun voitti muuten Uruguay - vai pitäisikö sanoa Puruguay. Ottelun jälkeen jotkut ovat ehdottaneet, että ensi kaudella Suárez pitäisi varustaa otteluissa  kuonokopalla, jottei puraisuja enää pääsisi tapahtumaan.  Joka tapauksessa Suárezin uusin purentaepäily menee kansainvälisen jalkapalloliiton eli FIFA:n tarkasteltavaksi ja Suarezille voidaan, jos näyttö Chiellinin puremiseen riittää, langettaa pitkä kilpailukielto.

8. Luis Suŕez yritti näykkäistä hampaillaan samaista Giorgio Chielliniä jo viime vuonna Confederations Cupin ottelussa Italia - Uruguay. Ks. kuva yllä. Outo tyyppi ja merkillinen taipumus. 

9. Noh, selvää joka tapauksessa on, että Suárezin taipumus lisää Meiju Suvaksen jo vuonna 1992 levyttämän menestykappaleen Pure mua menekkiä entisestään. Varsinkin Himoksella esiintyessään Suvas joutuu kuulemma esittämään ko. iskelmän monta kertaa hurmioituneille kuulijoilleen.

Luisin hammas kun jättävi merkin
sitä jäljennä ei käsi Erkin

10. Suarez ohittaa viimeistään eilisellä tempauksellaan sporttimiesten puremistilastoissa nyrkkeilyn raskaansarjan ex-mestarin Mike Tysonin. Tyson puraisi MM-ottelussa 1997 vastustajaansa Evander Holyfieldiä kaksi kertaa, eli kerran kummastakin korvasta; toisesta korvasta irtosi pala.

11. Suomen eduskunnassa kuultiin eilen purevaa kritiikkiä, kun perussuomalaiset ja keskustalaiset mätkivät Alex Stubbin hallituksen ohjelmaa oikein olan takaa. Timo Soini yritti tapansa mukaan olla purevan ivallinen kuvailessaan uuden hallituksen kasvupakettia "kreikkalaistyyliseksi kirjanpidoksi" ja Stubbin hallitusta kokonaisuudessaan "pätkä-, mini- ja odotushallitukseksi" tai "tuulikaappihallitukseksi" jne. Soini ja Juha Sipilä osaavat retoriikan, mutta se ei riitä, sillä tänään uusi hallitus sai eduskunnalta luottamuslauseen äänin 99-79. 

12. Pääministeri Alex Stubbin purukalusto muistuttaa aika paljon Luis Suárezin hampaistoa, mutta sivistyneenä miehenä Alex ei ole joutunut - ainakaan vielä - turvautumaan poliittisissa matseissa epäurheilijamaiseen käytökseen á la Luis. 

13. Eduskunnan lakivaliokunta kaatoi tänään odotetusti avoliittolain sukupuolineutraalia muutosta tarkoittavan kansalaisaloitteen äänin 10-6; homot ja lebot eivät siis näytä saavan vieläkään oikeutta solmia keskenään avioliittoa. Hupaisaa oli, että Mikael Jungner ei ehtinyt valiokunnan äänestykseen, vaikka valiokunta odotteli häntä puoli tuntia. Jungner juuttui taksiin ja oli maksamassa eduskuntatalon edessä kyytiään, kun äänestys valiokunnassa oli jo ohitse.

14. Päivi Räsästä, tätä riihimäkeläistä sisäministeriä, ollaan kampeamassa pois KD:n puheenjohtajan paikalta. Kristillisdemokraatit haluavat jo hyvissä ajoin ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja uudeksi puheenjohtajakseen Sari Essayhjan, kävelyn Euroopan mestaria ja entistä EU-parlamentin jäsentä. Päivi Räsäsen puhti onkin ollut selvästi hiipumaan päin, joten kristilliset ovat aivan oikealla asialla. Räsänen on ollut ministerinä pettymys, sillä hän ei ole saanut edes Mikko Paateroa potkituksi pois virastaan, vaikka tämä on töppäillyt ja haahuillut virassaan useamman kerran.

852. KHO 2014:109. Virkamiehen selvää esteellisyyttä ei vahvistettu

                                              Tunteekohan pollekin nimen Alex?

1. Espooon kaupungin teknisen toimen johtaja Olavi Louko (OL) oli vuosina 2004–2007 osallistunut puolisonsa kanssa Lapin matkoille, joiden kutsujana tai järjestäjänä oli erään kiinteistöalan yhtiön johtohenkilö JYK. Tämä oli puolisoineen (BYK) myös itse osallistunut näille matkoille. Lapin matkoista viimeinen oli tehty maaliskuussa 2007, jolloin JYK oli jäänyt eläkkeelle. Tuolloin Lapin matkalle osallistuivat  ainoastaan OL puolisoineen ja JYK puolisoineen. Mainituille Lapin matkoille ei ollut yleensä osallistunut kuin vähäisessä määrin muita henkilöitä. 

2. Teknisen toimen johtaja OL oli sittemmin tuomittu muun ohella näihin matkoihin vuosien 2005–2007 osalta liittyneistä syistä sakkorangaistuksen lahjusrikkomuksesta. Syyte mainitusta rikoksesta OL:a vastaan oli nostettu 13.7.2010.  Espoon käräjäoikeus oli  26.5.2011 tuominnut OL:n  sanotusta rikoksesta 5 000 euron suuruiseen sakkoon, koska tämä oli puolisonsa kanssa osallistunut alan piiriin kuuluvien yritysten järjestämille matkoille. Helsingin hovioikeus oli myöhemmin eli 7.6.2013 vielä koventanut käräjäoikeuden OL:lle lahjusrikkomuksesta tuomitsemaa rangaistusta.

3. OL oli vuonna 2011 ollut kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa läsnä käsiteltäessä Suurpellossa olevan 6,4 hehtaarin suuruista aluetta koskevaa maankäyttösopimusta ja siihen perustuvan kaupungille tulevan korvauksen maksujärjestelyä. Sopimuksen toisena osapuolena oli G:n kuolinpesä, jonka kolmesta osakkaasta yksi oli edellä mainittu JYK:n aviovaimo BYK. Kaupunki oli tehnyt maankäyttösopimuksen kuolinpesän kanssa kesäkuussa 2006. 

4. Maankäyttösopimukseen liittyvän, kaupungille suoritettavan kehittämiskorvauksen (yli 44 miljoonaa euroa) maksuaikataulua oli päätetty lykätä elokuussa 2008, kun maa-alue ei mennyt kaupaksi yksityisille rakennuttajille, mutta sopimukseen perustuvat korvaukset lankesivat kuitenkin maanomistajan maksettaviksi. Espoon kaupunginhallitus valtuutti tuolloin OL:n sopimaan muutoksista tarkemmin. Vuonna 2011 Espoon kaupunginhallituksen jaosto kehotti salaiseksi määrätyllä päätöksellään OL:n johtamaa toimialaa valmistelemaan sopimuksen, jossa sovittaisiin maankäyttösopimuksen mukaisen korvauksen suorittamisesta kiinteistöjä vaihtamalla.

5. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kysymys erityisesti siitä, oliko OL teknisen toimen johtaja virkamiehen esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen (hallintolaki 28 § 1 momentti 7 kohta) perusteella esteellinen olemaan läsnä asiaa käsiteltäessä. Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen.

KHO 2014:109

6. Virkamiehen esteellisyysperusteista säädetään hallintolain 28 §:ssä. Pykälän 1 momentin 1-6 kohdassa mainitaan virkamiehen erityiset esteellisyysperusteet ja momentin kohdassa 7 taas niin sanottu yleinen esteellisyysperuste. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä (siis muusta kuin 1-6 kohdissa mainitusta syystä) vaarantuu.

7. KHO:n enemmistön (KHO:ssa oli ratkaisua tehtäessä äänestys 6-3) mukaan esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen esitöiden mukaan esteellisyyden aiheuttavan erityisen syyn puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen on oltava suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa (hallintolaki 28 § 1 momentti 1–6 kohta). Yleislausekkeeseen perustuvan esteellisyyden aiheuttavan olosuhteen tulee siten olla sellainen, että luottamus virkamiehen puolueettomuuteen vaarantuu yhtä voimakkaasti kuin hänen osallistuessaan esimerkiksi sellaisen asian käsittelyyn, jossa hänen läheisensä on asianosainen taikka josta hänelle itselleen tai hänelle erityisen läheiselle henkilölle on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

8. KHO:n enemmistön mukaan kyseiset vuodesta toiseen jatkuneet tapaamiset muun ohella edellä mainituilla matkoilla olivat sinänsä synnyttäneet tuttavuus- ja ystävyyssuhteita. KHO:n enemmistön perustelujen mukaan nämä tuttavuus- ja ystävyyssuhteet eivät kuitenkaan sellaisenaan antaneet aihetta olettaa, että virkamiehelle eli OL:lle olisi syntynyt epäterve tarve suosia virkatoimissaan henkilöitä, joihin hän oli näin tai muutoin lähinnä ammatillisissa yhteyksissä tutustunut.

9. OL:n  lahjusrikkomuksesta saama tuomio, jonka perusteena olevilla tapahtumilla oli välillinen henkilöllinen yhteys viranomaisessa eli siis Espoon kaupungin hallinnossa käsiteltävään asiaan, saattoi KHO:n enemmistön perustelujen mukaan sinänsä muodostaa yleislausekkeen perusteella esteellisyyden. Arvioitaessa esteellisyyden perustavan erityisen syyn olemassaoloa oli kuitenkin otettava huomioon ne seikat ja olosuhteet, jotka tuomioon olivat johtaneet.

10. KHO:n enemmistö totesi, että OL:n  tuomioon osaltaan johtaneista kiinteistöalan yhtiön matkoista ensimmäinen oli tehty noin 6,5 vuotta ja viimeinen noin 4,5 vuotta ennen nyt kysymyksessä olleen maksujärjestelyn tekemistä ja hyväksymistä vuonna 2011. Matkojen kutsujana tai järjestäjänä ollut henkilö, siis JYK,  oli jäänyt eläkkeelle vuonna 2007, eikä asiassa ollut  KHO:n enemmistön mukaan selvitetty, että ammatillisista yhteyksistä toisensa tunteneet OL ja JYK olisivat tämän jälkeen jatkaneet tapaamisia vastaavanlaisissa yhteyksissä. Vuonna 2011 toteutetun maksujärjestelyn tarpeen voitiin KHO:n enemmistön mukaan päätellä tulleen todennäköisesti ilmi vasta vuoden 2007 jälkeen.

11. KHO:n enemmistö katsoi, että lahjusrikkomuksena teknisen toimen johtajan (OL) syyksi luettu menettely osoitti moitittavaa suhtautumista viranomaistoiminnan objektiivisuutta ja tasapuolisuutta turvaavien säännösten noudattamiseen. Kun tässä asiassa kuitenkin otettiin muun ohella huomioon vuosien 2005–2007 matkoista kulunut aika ja matkojen aikana vallinneet olosuhteet, teknisen toimen johtajan puolueettomuuden ei enemmistön mukaan voitu sopimusjärjestelyä vuonna 2011 käsiteltäessä katsoa vaarantuneen tavalla, joka olisi voimakkuudeltaan rinnastunut erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa tarkoitettuihin tilanteisiin. Teknisen toimen johtaja ei näin ollen ollut esteellinen olemaan läsnä asiaa käsiteltäessä.

12. KHO:n vähemmistöön jääneen kolmen jäsenen kanta, jonka mukaan OL oli ollut esteellinen, on minusta kuitenkin enemmistön kantaa selvästi perustellumpi. Otetaanpa tähän KHO:n vähemmistön perustelujen pääkohdat, jotka on ensimmäisenä tuonut perusteluissa esille hallintoneuvos Siitari, kas näin:

Asiassa ei ole tullut ilmi sellaista selvitystä, että JYK:ta tai tämän puolisoa BYK:ta tulisi pitää OL:n hallintolain 28 §:n 2 momentissa tarkoitettuina läheisinä. Asiassa käy kuitenkin ilmi, että OL:llä on ollut useiden vuosien ajan jatkunut säännönmukainen yhteys JYK:hon ja tämän puolisoon. Asiassa on siten viitteitä siitä, että kanssakäyminen ja yhteydet ovat perustuneet muuhunkin kuin ammatilliseen yhteistoimintaan.

Hallintolaissa säädetyt esteellisyysperusteet liittyvät yleensä siihen, että järjestelystä koituu joko välitöntä tai välillistä taloudellista hyötyä sellaiselle saajataholle, johon virkamiehellä on mainitussa pykälässä tarkoitettu sukulaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuva yhteys. Sovellettaessa hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua yleislausekejääviyttä edellytetään, että luottamus virkamiehen puolueettomuuteen muusta erityisestä syystä vaarantuu. Tämän vaarantumisen ei tarvitse taloudellisesti tai muutoinkaan rinnastua sellaisenaan hallintolain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin muihin esteellisyystilanteisiin. Yleislausekejääviys voi perustua myös useisiin tekijöihin, jotka yhdessä muodostavat vakavuudeltaan samantasoisen ja objektiivisesti havaittavissa olevan esteellisyysperusteen kuin muutkin lainkohdassa säädetyt esteellisyys­perusteet.

Tässä arvioinnissa otan huomioon, että OL:n yhteydet JYK:hon ja BYK:hon ajoittuvat sekä aikaan ennen maankäyttösopimuksen tekemistä että sen jälkeisiin vaiheisiin, joissa on käynyt selväksi, että kuolinpesä ei tule suorittamaan sovittua kehittämiskorvausta rahana. Kaupunginhallituksen jaosto on lykännyt maksuaikataulua viimeisen kerran 1.2.2010, jolloin samalla on päätetty, että OL valtuutetaan sopimaan tarkemmista muutoksista maankäyttösopimukseen. OL:ää vastaan on tämän jälkeen noin viisi kuukautta myöhemmin nostettu syyte lahjusrikkomuksesta. Käräjäoikeuden tuomiosta 26.5.2011 puolestaan on kulunut vajaa kuukausi aikaa siihen, kun kaupunginhallituksen jaosto 20.6.2011 salaisella päätöksellään on kehottanut OL:n johtamaa toimialaa valmistelemaan sopimuksen korvauksen suorittamisesta kiinteistöjen luovutuksena.

Näissä oloissa katson, että luottamus OL:n puolueettomuuteen on hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetusta erityisestä muusta syystä vaarantunut tavalla, jonka vuoksi hän on ollut esteellinen osallistumaan asiasta käytyyn keskusteluun kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa. Valtuuston päätös on syntynyt OL:n esteellisyyden vuoksi virheellisessä järjestyksessä, minkä vuoksi kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja valtuuston päätöksen."

13. Minusta OL:n esteellisyys on selvä asia. Kaupungin asianomaisen alan johtava virkamies häärää vielä lahjusrikkomuksesta langettavan tuomion ja sakkorangaistuksen saatuaan lomamatkojensa kustantajana toimineen tuttavansa vaimoa läheisesti koskevan sopimuksen maksujärjestelyä koskevassa asiassa niin, että kuolinpesä, jonka osakas mainittu aviopuoliso on, vapautuu sopimuksessa mainitun kehittämiskorvauksen suorittamisesta kaupungille. 

14. Mutta KHO:n enemmistö tuli yllättäen asiassa toisenlaiseen lopputulokseen. KHO:n enemmistön johtopäätös, jonka mukaan muun muassa Lapin matkojen synnyttämät ystävyys- ja tuttavuussuhteet OL:n ja JYK:n perheiden välillä eivät anna aihetta olettaa, että OL:lle olisi syntynyt epäterve tarve suosia JYK:ta tai tämän aviopuolisoa BYK:ta, on esteellisyyden kannalta epäolennainen seikka. Esteellisyyden syntyminen ei edellytä, että virkamiehellä näytettäisiin olleen tai syntyneen sanotunlainen suosimistarve, vaan esteellisyyteen riittää, että tietyn erityisen seikan johdosta luottamus virkamiehen puolueettomuuteen vaarantuu.  Puolueettomuuden kannalta on ratkaisevaa, millaiselta perheystäviltään lahjoja eli matkoja vastaanottaneen ja siitä langettavan lahjustuomion saaneen virkamiehen toiminta mainittujen ystävien asiassa näyttää ulospäin. Herättääkö virkamiehen toiminta näissä olosuhteissa luottamusta? Kyllä ei totisesti herätä.

15. KHO:n enemmistön lopputulos ei anna jatkossa minkäänlaisia takeita siitä, että virkamiehet ymmärtäisivät pysyä erossa sellaisten asioiden käsittelystä, joissa luottamuksen heidän esteettömyytensä ja puolueettomuutensa voidaan perustellusti epäillä vaarantuvan. Hallintolainkäyttö ei saisi olla "hallinnon jatketta" eli toimintaa, jossa etusija annetaan tehokkuudelle ja hallinnon muille tavoitteille, mutta jossa vaatimus hallinnon tasapuolisuudesta ja puolueettomuudesta sivuutetaan näennäisperusteilla, jotka eivät vakuuta.