115. Viina ja villit naiset

Henry Allingham yhden lempinautintonsa parissa

Maailman vanhimman miehen titteli siirtyi viikonloppuna 113-vuotiaalle britille Henry Allinghamille (yllä AFP:n kuvassa). Aiempi tittelinhaltija japanilainen Tomoji Tanabe kuoli viime perjantaina niin ikään 113-vuotiaana. Allingham on toinen vielä elossa olevista ensimmäisen maailmansodan veteraaneista.

Tomoji Tanabe kertoi pitkän ikänsä salaisuudeksi tupakoimattomuuden, alkoholin välttämisen ja maidon juonnin joka aamu. Mutta Henry-papalla sitä vastoin on aivan toisenlaiset lääkkeet, sillä hän on kertonut pitkän ikänsä avaimiksi "tupakan, viinan ja villit naiset."

Voi pahus! Minulla ei taida olla mitään mahdollisuuksia elää läheskään satavuotiaaksi, sillä minähän en ole koskaan tupakoinut. Eikä tässä iässä kannata enää alkaa pöllytellä tupakkaa pitkän iän toivossa. Täytyy vain turvautua entistä enemmän noihin kahteen muuhun Henryn mainitsemiin elämän eliksiireihin, jos tämä jotenkin kompensoisi tupakan puuttumisen arsenaalistani.

Sen sijaan esimerkiksi Matti Vanhanen saattaa elää Tanaben opein hyvinkin vanhaksi, sillä Mattihan ei tupakoi, ei juo viinaa, mutta sen sijaan maidon litkiminen ei taida olla Matille mitenkään vierasta, vaikka hän kuulukin city-kepulaisiin. Zero-juoman vaikutuksista ihmisen elinikään ei vielä ole olemassa tieteellistä näyttöä, sillä sanottu tuote on ollut markkinoilla vasta vähän aikaa; Mattihan on Zeron vankkumaton puolesta puhuja.

Matti Vanhanen on luvannut meille suomalaisille vielä kolmannen kauden pääministerinä. Koska se ei kaikesta päätellen voi tapahtua vielä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, vaan vasta joskus myöhemmin hamassa tulevaisuudessa, on Matin todella oltava hyvässä kondiksessa vielä pitkään.

Mutta alkaako Matti Vanhanen olla jo museokamaa? Hänethän bongattiin eilen - tietysti yhdessä Sirkkansa kanssa - Kreikassa käyttöön vihityn uuden Akropolin museon avajaistilaisuudessa, jossa hän istui Sirkkoineen päivineen eturivissä. Silloin kun ihminen ei enää kuule heinäpellolla sirkan siritystä, hän voi epäillä olevansa tulossa vanhaksi (ei vanhaseksi siis). Tämä tiedoksi myös Matti Vanhaselle. En tiedä, olisiko tästä ollut kyse, mutta sekä Matti että Sirkka näyttivät räpläilevän Akropolis-tilaisuudessa kovasti kuulolaitteitaan.

Juhannuksen viettoon palataksemme Iranin pääkaupungissa Teheranissa on nähty tämän Juhannuksen suurimmat ja komeimmat kokot, kun presidentinvaalien jälkimainingeissa oppositio on hurjistunut ja alkanut osoittaa sankoin joukoin mieltään Teheranin kaduilla sytyttäen kokkoja, poltellen autoja jne.

Täällä Suomessa Juhannuksen vietto on sujunut tavanomaiseen tapaan rauhallisesti. TV ja radio seuraavat tunti tunnilta herkeämättä, kuinka monta uhria Juhannuksen vietto aiheuttaa -ikään kuin hukkumiset, puukotukset, kuolonkolarit ym. olisivat Juhannuksen "vika." Sitä paitsi tähän mennessä on sattunut vain neljä-viisi hukkumistapaustapausta Juhannuksenaikaan. Se on kovin vähän. Silloin kun Hannu Karpo oli vielä nuori, Suomessa hukkui Juhannuksena reilusti kolmattakymmenettä ihmistä, eikä kukaan ollut oikein moksiskaan.

Toinen tiedotusvälineiden mielenkiinnon kohde on joka Juhannus meno- ja paluuliikenteen herkeämätön seuranta. Ja onhan se toki aika ihmeellistä, miten ihmiset suhaavat autoillaan edes takaisin halki Suomen aina Hangosta Petsamoon (tai ainakin Nuorgamiin) vain käydäkseen mökeillä päivän tai pari hyttysten syötävinä vesi- tai raesateessa. Paluuliikenne maalta alkaa kiivaana heti lauantai-aamuna, jolloin vasta menoliikenteen loppuhännät alkavat hävitä pohjoiseen mentäessä horisontista.

P.S.

Maailman vanhimman naisen titteli ei ole selvä, sillä julkisuudessa on esitetty erilaisia tietoja ja väitteitä siitä, kuka olisi tällä hetkellä maailman vanhin nainen.

Suomen kaikkien aikojen vanhin nainen oli ilmeisesti Maria Anderson, joka kuoli 1940-luvulla 117-vuotiaana; hän on myös vanhin suomalainen henkilö ylipäätään. Ikaalilainen Lempi Rothovius on toiseksi vanhin suomalainen, hän kuoli 17.6.2000 ollessaan 113-vuotias.

114. Ihmisoikeustuomioistuin: hovioikeuden raiskaustuomiota koskevan valituksen seulonta teki oikeudenkäynnistä epäoikeudenmukaisen

Juhla ja Juhannusilta...

Ennen Juhannustulille säntäämistä vielä hieman arkista asiaa:

1. Hovioikeuksissa otettiin 1.10.2003 käyttöön niin sanottu seulontamenettely (lakiesitys HE 2002:91). Kysymys on siitä, että hovioikeus voi jättää OK 26 luvun 2 §:n nojalla hovioikeuteen tehdyn valituksen enemmälti tutkimatta (seuloa valituksen) heti tavallaan "kättelyssä", jos hovioikeus pitää selvänä, että 1) käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ei ole virheellinen, 2) jutussa ei ole toimitettava OK 26:15:n nojalla suullista pääkäsittelyä käräjäoikeudessa vastaanotetun henkilötodistelun uskottavuuden uudelleen arvioimista varten, eikä 3) asianosaisen oikeusturva muustakaan syystä edellytetä valituksen varsinaista tutkimista. Kaikkien kolmen edellytyksen tulee olla olemassa, jotta hovioikeus voi seuloa valituksen. Seulonnassa hovioikeus tekee päätöksen - valitus joko seulotaan tai viedään jatkokäsittelyyn eli varsinaiseen käsittelyyn - ainoastaan käräjäoikeuden tuomion ja valituskirjelmän perusteella, menettely on siis summaarista. Jos valitus seulotaan, käräjäoikeuden tuomio tai päätös jää pysyväksi.

2. Seulontamenettelyn tarkoituksena oli karsia varsinaisesta tutkinnasta ilmeisen toivottomat valitukset, jolloin hovioikeus voi kohdentaa voimavaransa entistä paremmin vaikeiden ja hankalien asioiden tutkintaan. Hovioikeudet seulovat jatkokäsittelystä keskimäärin noin 20-25 prosenttia kaikista käräjäoikeudesta hovioikeuksiin tehdyistä valituksista. Lain valmistelu- ja säätämisvaiheessa lakiesitys sai kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton. Hovioikeudet olivat luonnollisesti innokkaasti seulontamenettelyn kannalla, koska ne katsoivat, että seulonta tarjoaa oivan keinon keventää hovioikeuksien työtä.

3. Itse olin hyvin epäileväinen seulontamenettelyä kohtaan ja kirjoitin asiasta artikkelin "Tarvitaanko hovioikeuksissa erillistä seulontamenettelyä?", Defensor Legis 2002, sivut 689-701. Pidin seulontaa arveluttavana, koska muutoksenhakijoiden oikeusturva saattoi helposti vaarantua. Arvelin, että etenkin ruuhkautumisvaarassa olevat hovioikeudet - Helsingin ja Turun hovioikeudet etunenässä - voisivat työmääräänsä keventääkseen ja juttutilastojaan kaunistellakseen seuloa runsaasti sellaisiakin valituksia, joissa seulonnan edellytyksiä ei itse asiassa ole olemassa. Totesin, että minä kyllä tunnen "pappenheimilaiseni", sillä olin työskennellyt aikaisemmin kahdessa eri hovioikeudessa (Helsingin ja Vaasan) ja olin seurannut myös yliopistouralle siirtymiseni jälkeen tarkasti hovioikeuksien toimintaa.

4. Varoitin erityisesti siitä, että vaikka lakiesitys ja sittemmin vahvistettu laki (OK 26:2) ei sallinut OK 26:15:n mukaan pääkäsittelyyn menevien juttujen seulontaa, hovioikeudet voisivat "joustavalla" laintulkinnalla kiertää kyseisen säännöksen, koska seulontapäätöstä ei lain mukaan tarvitse asiallisesti perustella mitenkään; vastustin tietenkin myös seulontapäätöstä koskevan perustelemisvelvollisuuden puuttumista laista. Siten kun laki oli hyväksytty eduskunnassa, kirjoitin vielä laajan artikkelin siitä, miten niukkoja ja hyvin väljiksi muotoiltuja seulontasäännöksiä olisi järkevä tulkita, ks. kirjoitustani "Hovioikeuden seulontasäännösten tulkintaa", Defensor Legis 2003, sivut 963-973.

5. Hovioikeuksissa oli kuitenkin päässyt - kuten olin arvannut - vallalle vahva seulontasäännösten laajentavaa tulkintaa puoltava kanta, voidaan ehkä puhua jopa jonkinlaisesta seulontavimmasta. Kaikkein innokkaimmaksi seulojaksi osoittautui presidentti Markku Arposen johtama Itä-Suomen HO, joka seuloi muutamana vuonna yli 30 prosenttia kaikista valituksista. Hovioikeudet alkoivat seuloa valituksia myös sellaisissa lähinnä rikosasioissa, joissa OK 26:15:n mukaan olisi tullut toimittaa pääkäsittely ja joita siis ei olisi lain selvän sanamuodon mukaan saanut seuloa. Hovioikeudet ryhtyivät siis menettelemään juuri sillä tavalla, josta olin jo ennen lain vahvistamista ja vielä uudelleen lain vahvistamisen jälkeen nimenomaan varoittanut!

6. Hovioikeudet saivat puhetorvekseen OTL Aki Rasilaisen, joka toimi tuolloin Kouvolan hovioikeuden viskaalina. Rasilainen väitti, että olin väärässä juuri edellä mainitun OK 26:15:n huomioon ottamisen suhteen. Oikeusministeri Johannes Koskinen, joka oli ajanut hovioikeuksien kannattamana uutta seulontamenettelyä ja seulontasäännösten laajentavaa tulkinta kuin käärmettä pyssyyn, mieltyi Rasilaisen kananottoihin siinä määrin, että kutsui tämän oitis oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksen virkaan valmistelemaan vielä uusia esityksiä, joilla edelleen voitaisiin rajoittaa muutoksenhakua hovioikeuteen.

7. Lisensiaatti Aki Rasilaisen ja minun Defensor Legis -lehden palstoilla välillä käymä "oppiriita" sai pian ratkaisunsa, sillä KKO antoi vuoden 2004 lopulla ensimmäiset ennakkopäätökset seulontasäännösten tulkinnasta. Kahdessa peräkkäisessä ennakkopäätöksessään KKO asettui selkeästi juuri sille kannalle, jota minä olin kirjoituksissani puoltanut katsoessaan, että seulontasäännöksiä oli tulkittava suppeasti eikä suinkaan laajentavasti. Ratkaisut KKO 2004:116 ja KKO 2004:117 olivat karvasta kalkkia hovioikeuksien ja Rasilaisen osoittamalle seulontainnolle.

8. Ratkaisussa KKO 2004:116 otsikossa todetaan näin: Hovioikeus (Turun HO) oli seulonut valituksen sillä perusteella, että valituksessa esitetty ei antanut aihetta epäillä käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta ja oli selvää, ettei asiassa ollut toimitettava pääkäsittelyä. Sillä seikalla, epäilikö hovioikeus käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta, ei ollut merkitystä OK 26 luvun 15 §:n mukaisen pääkäsittelyn toimittamisen edellytyksiä arvioitaessa. Kun valituksessa oli riitautettu esitetyn suullisen todistelun uskottavuus niin, että asiassa oli sanotun säännöksen nojalla toimitettava pääkäsittely, valitusta ei saanut seuloa. KKO palautti jutun, joka koski pahoinpitelyjä ynnä muuta, hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

9. Ratkaisun KKO 2004:117 otsikko puolestaan on seuraavanlainen: Hovioikeudessa oli ryöstöä koskevassa asiassa kysymys suullisen näytön uskottavuudesta. Lisäksi kyseessä oli epätavallinen teko, jonka rikosoikeudellinen arviointi ja seuraamuksen määrääminen eivät olleet ongelmattomia. Valitusta ei voitu - kuten Itä-Suomen HO oli tehnyt - seuloa.

10. Tämän jälkeen KKO on antanut vuosina 2005-2007 lähes parikymmentä muta seulontamenettelyä koskevia ennakkopäätöstä. Niissä kaikissa, yhtä ennakkopäätöstä lukuun ottamatta, on katsottu, ettei hovioikeus olisi saanut seuloa valitusta, koska OK 26:2:n mukaisia edellytyksiä ei siihen ollut. KKO on siis joutunut antamaan epätavallisen paljon ennakkopäätöksiä kitkeäkseen hovioikeuksien harjoittamaa virheellistä seulontaintoa. Seulonnasta annettiin noina vuosina ennakkopäätöksiä selvästi enemmän kuin mistään muusta yksittäisestä oikeuskysymyksestä.

11. Hovioikeuksien seulonnassa kävi siis juuri siten kuin ennakoin ja varoittelin ennen seulontalain hyväksymistä: laki on niin väljä ja tulkinnanvarainen, että uudesta laista syntyy vain epäselvyyttä ja epäyhtenäistä oikeuskäytäntöä. Mikä pahinta: muutoksenhakijoiden oikeusturva vaarantui, sillä ennen voden 2004 lopussa annettuja ensimmäisiä KKO:n ennakkopäätöksiä hovioikeudet olivat jo ehtineet seuloa runsaasti valituksia, joissa edellytyksiä seulonnalle ei ollut, mutta joista ei osattu edes valittaa KKO:een. Eikä KKO ole voinut kontrolloida kaikkia tapauksia, joissa on pyydetty valituslupaa virheellisen seulonnan takia.

12. Nyt on sitten vihdoin saatu ensimmäinen Europan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisu, joka koskee Suomesta tehtyä valitusta hovioikeuden seulontapäätöksestä. Tapauksessa R.H. v. Suomi 2.6.2009 oli EIT:n ratkaisuselosteen mukaan "kysymys siitä, tekikö seulontamenettelyn käyttäminen oikeudenkäynnin epäoikeudenmukaiseksi hovioikeudessa päätettävinä olleisiin kysymksiin nähden."

13. Tapauksen faktat ovat tiivistettynä seuraavat: Valittaja (R.H.) tapasi tammikuussa 2002 ravintolassa tuttunsa, joka oli kahden hänelle aiemmin tuntemattoman 17-vuoden ikäisen tytön seurassa. Ravintolasta lähdettiin yhdessä taksilla ja valittajan tuttu vietiin ensin kotiinsa. Muut kolme jatkoivat matkaa valittajan asunnolle. Jonkin ajan kuluttua valittaja oman ilmoituksensa mukaan tilasi tytöille taksin ja antoi heille matkarahaa. Tytöt puolestaan kertoivat, että valittaja oli ollut asunnollaan sukupuoliyhteydessä toisen tytön kanssa tämän nukahdettua sohvalle ja yrittänyt raiskata toisen tytön. Tytöt lähtivät kotiinsa ja toisen tytön äiti ilmoitti asiasta poliisille, minkä jälkeen tyttöjä kuulusteltiin.

Valittajaa kuulusteltiin vuoden 2002 toukokuussa ja hän sai syytteet marraskuussa 2003 - siis vasta puolitoista vuoden jälkeen kuulustelusta ja lähes kaksi vuotta väitetystä rikoksesta. Käräjäoikeuden istunnossa 2004 kuultiin vain valittajaa ja tyttöjä. Toukokuussa 2004 käräjäoikeus katsoi äänestyksen jälkeen, että tyttöjen kertomukset olivat valittajan kertomusta luotettavampia. Käräjäoikeuden mukaan tytöt olivat kertoneet samalla tavoin ja johdonmukaisesti eikä ollut uskottavaa, että he olisivat keksineet väitteensä. Käräjäoikeuden mukaan merkitystä ei ollut sillä, että raiskausta väittänyt tyttö ei ollut mennyt heti lääkäriin. Käräjäoikeus tuomitsi valittajan sukupuolirikoksista 8,5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja oheissakkoon.

R.H. valitti hovioikeudelle pyytäen suullista käsittelyä ristiriitaisen näytön vuoksi. Lisäksi raiskaus oli valittajan mielestä niin vakava rikos, että poliisin olisi tullut kuulustella häntä välittömästi ja toimittaa rikospaikkatutkimus hänen asunnollaan. Hovioikeus kuitenkin hylkäsi valittajan suulista käsittelyä koskevan pyynnön ja seuloi valituksen jatkokäsittelystä, joten käräjäoikeuden tuomio jäi pysyväksi. - KKO epäsi maaliskuussa 2005 antamallaan päätöksellä valittajan pyytämän valitusluvan.

14. Kuten arvata saattoi, EIT katsoi, että ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen säännöstä oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä oli rikottu. EIT on ratkaissut valituksen pitkälti Suomen lainsäädännön nojalla. Tuomiossa todetaan, että OK 26:2 ja 2a §:n mukaan seulontamenettelyä saatiin käyttää vain - oikeastaan valitus voitiin seuloa vain (kaikki valituksen menevät nimittäin seulontavaiheen kautta) - jos suullinen käsittely hovioikeudessa ei ollut tarpeen. Hovioikeuden tutkintavaltuudet ulottuvan paitsi oikeus- myös tosiasiakysymyksiin (siis myös näyttökysymyksiin). EIT totesi edelleen, että OK 26:15:n mukaan hovioikeuden tuli pitää suullinen käsittely, jos kysymys oli käräjäoikeudessa vastaanotetun kertomuksen uskottavuudesta. Valittajan valituksen johdosta hovioikeuden oli tullut arvioida hänen syyllisyyttään kaikilta osin, koska hän oli oikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa kiistänyt tehneenä ilmoitetut rikokset. Asianomaisten henkilöiden - siis asianomistajien ja syytetyn - lausumien uskottavuus oli ollut olennaisena kysymyksenä hovioikeudessa. Siitä huolimatta hovioikeus oli ilman suullista käsittelyä ja juttua enemmälti tutkimatta - seulomalla valituksen varsinaisesta käsittelystä - pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion. EIT katsoi, että asianosaisten lausumien uskottavuudesta ei ollut voitu päättää hovioikeudessa arvioimatta välittömästi valittajan ja tyttöjen henkilökohtaisesti antamia kertomuksia hovioikeudessa. EIS 6 artiklan 1 kohtaa oli rikottu.

15. Ihmisoikeustuomioistuimen kannanotto on asiallisesti aivan samansisältöinen kuin mitä olin monessa yhteydessä kirjoituksissani esittänyt, johon kantaan myös KKO oli sittemmin

yhtynyt. On todella hämmästyttää, miten hovioikeus - EIT:n ratkaisuselosteessa ei mainita kyseisen hovioikeuden nimeä - oli kylmästi seulonut valituksen pois varsinaisesta tutkinnasta, vaikka sillä ei ollut pelkästään valituksen ja valituskirjelmän nojalla mitään mahdollisuutta arvioida asianosaisten käräjäoikeudessa antamien suullisten lausumien uskottavuutta. Kaiken lisäksi käräjäoikeudessa oli ollut äänestys syyllisyyskysymyksestä. Valittajan oikeusturva oli hovioikeudessa todella olematon. Ihmetystä herättää myös se, miten KKO ei ollut tässä tapauksessa myöntänyt valituslupaa, vaikka hovioikeus oli tehnyt selkeän oikeudenkäyntivirheen. - KKO voi ratkaista valituslupa-asiat kahden jäsenensä kokoonpanossa. Jos asialla sattuu olemaan "sopiva kaksikko", valituslupa voi jäädä myöntämättä, vaikka hovioikeuden ratkaisu olisi ilmiselvästi syntynyt virheellisessä menettelyssä.

16. EIT:n tapausseloste antaa muutenkin huolestuttavan kuvan siitä, miten rikosjutun esitutkintaa ja oikeuskäsittelyä voidaan pitkittää ja miten poliisi ei esitutkinnassa välitä ryhtyä kaikkiin tarvittaviin tutkintatoimenpiteisiin. Hovioikeudet ovat seuloneet tutkinnastaan varmaan kymmeniä ellei satoja vastaavanalaisia tapauksia, joissa on ollut kyse käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta, josta myös hovioikeuden ratkaisu on riippunut. Kaikissa näissä tapauksissa tuomittu ei ole luultavasti edes valittanut KKO:een ja vaikka olisikin, KKO on voinut jättää valitusluvan myöntämättä.

17. Tällaista on oikeusturva Suomessa. Meillä oikeusministereiden, oikeusministeriön virkamiesten, hovioikeuksien ja niiden presidenttien sekä KKO:n ainoana huolena tuntuu olevan, miten voitaisiin vielä nykyistä tehokkaammin rajoittaa ihmisten oikeusturvaa eli valitusoikeutta käräjäoikeudesta hovioikeuteen ja suullisten käsittelyjen pitämistä hovioikeudessa. Suomessa hovioikeuden menettely on selkeän pääsäännön mukaan kirjallista - vain noin 20-30 prosenttia jutuista menee suulliseen käsittelyyn - kun sen sijaan useimmissa muissa maissa instanssijärjestyksessä toinen oikeusaste käsittelee pääsäännön mukaan valitukset aina suullisessa käsittelyssä.

18. Minusta on selvää, että jos R.H. kantelee EIT:n tuomion perusteella KKO:een sanotun oikeudenkäyntivirheen takia, KKO:n on poistettava hovioikeuden lainvoimainen tuomio ja määrättävä, että hovioikeuden tulee ottaa R.H:n valitus uudelleen käsiteltäväksi ja "siinä laillisesti menetellä, kuten fraasi kuuluu. Hovioikeuden tulee siis järjestää raiskausjutussa suullinen pääkäsittely. Vrt. kuitenkin ratkaisussa KKO 2008:24 selostettua vastaavanlaista tapausta, jossa KKO (ään. 4-1) ei vastoin odotuksia purkanut hovioikeuden sakkotuomiota, vaikka ihmisoikeustuomioistuin oli sanotussa asiassa katsonut, että hovioikeuden ratkaisu oli ihmisoikeussopimuksen vastainen. KKO:n ratkaisua on oikeuskirjallisuudessa perustellusti arvosteltu. - Sanotun purkuhakemuksen käsittely muuten kesti KKO:ssa kaksi ja puoli vuotta.

19. Voin kerskumatta ja itseäni kehumatta sanoa, että jollen minä olisi ollut heti alusta lähtien seulontamenettelyn suhteen kriittinen ja ottanut jo ennen seulontaa koskevan lakiesityksen hyväksymistä kirjoituksissani kantaa muun mussa siihen, että hovioikeudet eivät saa seuloa valituksia, joiden johdosta on OK 26:15:n mukaan toimitettava suullinen pääkäsittely, olisi luultavasti myös KKO hyväksynyt ennakkopäätöksissään hovioikeuksien alun perin noudattaman ja Aki Rasilaisen kirjoituksissaan kannattaman seulontasäännösten laajentavan tulkinnan eli löperön käytännön. Silloin oikeusturva olisi todella ollut suuressa vaarassa.

20. Asia oli nimittäin niin, että tuolloin virassa ollut KKO:n presidentti Leif Sevón otti julkisisuudessa esittämissään lausumissa hovioikeuksien tavoin myönteisen kannan siihen, että hovioikeudet voisivat seuloa myös sellaisia juttuja, joissa OK 26:15:n nojalla olisi näytön uudelleen arvioimiseksi toimitettava pääkäsittely. Presidentti Sevón otti seulontamenettelyn valmistelussa ja säätämisessä hyvin aktiivisen roolin. Vielä sen jälkeen kun eduskunnan lakivalokunta oli antanut asiasta mietintönsä (LaVM 27/2002 vp), presidentti Sevon osallistui eduskunnassa järjestettyyn salaiseen palaveriin yhdessä oikeusministeri Johannes Koskisen, lakivaliokunnan puheenjohtajan Henrik Laxin ja Helsingin hovioikeuden presidentin Olli Huopaniemen kanssa; Huopaniemi kuului seulonnan innokkaimpiin puolesta puhujiin.

21. Tästä palaverista kerrottiin Oikeus-lehden numerossa 1/2003 oikeudellista elämää -sivuilla. Seulontapykälä (OK 26:2) oli saanut lakivaliokunnassa sisällön, joka ei tyydyttänyt hovioikeuksien presidenttejä. Sanotussa palaverissa pohdittiin koko lakiesityksen peruuttamista tai sellaisen nimenomaisen muutoksen tekemistä OK 26:2:ään, joka mahdollistaisi muutoin OK 26:15:n nojalla pääkäsittelyyn menevien valitusten seulomisen. Palaverissa Koskinen, Lax ja Huopaniemi olivat kuitenkin tulleet juuri KKO:n presidentti Leif Sevónin lausumien perusteella vakuuttuneiksi siitä, ettei lakiesitystä tarvitsisi peruuttaa. Sevónin kertoman mukaan OK 26:2:ää voitaisiin nimittäin tulkita hovioikeuksissa ja KKO:ssa "joustavasti" eli siten, että tulkinta mahdollistaisi myös ns. pääkäsittelyjuttujen seulonnan.

22. Kun sain tietää sanotusta salaisesta ja tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta suorastaan hämmästyttävästä palaverista, kirjoitin Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen, jossa paheksuin KKO: presidentin osallistumista sanontunlaiseen neuvonpitoon ja sitä, että Sevón oli mennyt lupaamaan, miten tiettyä tulkinnanvaraista pykälää tultaisiin tulkitsemaan ja soveltamaan, vaikkei lakia ollut muodollisesti vielä edes eduskunnassa hyväksytty (HS 8.5.2003). Sevón myönsi vastineessaan (HS 11.5.) osallistuneensa sanottuun salaiseen kokoukseen, mutta kiisti luvanneensa, että KKO tulisi tulkitsemaan lakia tietyllä tavalla.

23. Kun en ollut sanotussa palaverissa, en voi tarkkaan tietää, mitä siellä oli keskusteltu ja mitä sanontoja käytetty. Mutta asian laita selvisi, kun seulontalakiesitystä käsiteltiin sittemmin eduskunnan täysistunnossa, ks. ptk 189/asia 2/2002 vp. Eduskuntakeskustelussa sekä ministeri Koskinen että lakivaliokunnan puheenjohtaja Henrik Lax vetosivat selvin sanoin siihen, mitä KKO:n presidentti Sevón oli heille kertonut kyseisen pykälän sisällöstä ja tulkinnasta. Olen selostanut näitä Koskisen ja Laxin lausumia Oikeus-lehden numerossa 2/2003 julkaisemassani artikkelissa, sivut 2008- 211.

24. Kun Koskinen ja Lax ovat kumpikin juristeja, joiden voidaan katsoa ymmärtävän, mitä kolmas juristi eli tässä tapauksessa Leif Sevón on heille kertonut, en voi sanotun eduskunnan täysistunnosta laaditun pöytäkirjan perusteella päättyä muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että Sevón oli todella, jollei nyt suorastaan luvannut, niin ainakin "antanut ymmärtää", että seulontapykälää on mahdollista tulkita hovioikeuksia tyydyttävällä tavalla. Koskinen ja Lax ovat tietenkin puhuneet täysistunnossa totta, sillä kuten myös viime päivien uutisista olemme saaneet lukea, Eduskunnan edessä ei koskaan valehdella! Ei ainakaan saisi valehdella...

25. Myös KKO:n muut jäsenet eli oikeusneuvokset olivat innolla mukana seulontamenettelyn valmistelussa ja paria kolmea heistä kuultiin asiantuntijoina eduskunnan lakivaliokunnassa, kuten olen em. Oikeus-lehden numerossa kertonut. En havainnut, että kukaan KKO:n jäsenistä olisi puuttunut siihen minun esille ottamaani ja minusta kaikkein tärkeimpään kysymykseen, eli siihen, että pääkäsittelyyn lain mukaan vietäviä juttuja ei voida seuloa.

26. Minusta Leif Sevónin menettely osallistua eduskunnassa käytyyn salaiseen neuvonpitoon oli tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden sekä ylimmän oikeusasteen toiminnan uskottavuuden kannalta niin arveluttava ja härski temppu, että kantelin siitä oikeuskansleri Paavo Nikulalle. Arvasin toki, että Nikula pesisi Sevónin maineen puhtaaksi, sillä kuten vanha sanonta kuuluu, korppi ei korpin silmää noki. Näin kävikin, mutta en jättänyt asiaa omalta osaltani tähän, vaan kirjoitin oikeuskanslerin 10.2.2005 antamaa päätöstä kritisoivan artikkelin "Oikeuskanslerilta outo päätös Sevón -tapauksessa" Oikeus -lehden numeroon 1/2005, s. 77-80. Kantelustani on se hyöty, että Sevón jääväsi KKO:ssa itsensä kaikista seulontaa koskevien valitusten käsittelystä, kunnes Nikula oli ratkaisunsa antanut. Ennen kuin Paavo Nikulan sanottu päätös ehti tulla, KKO oli jo "järkiintynyt" antaen edellä mainitut kaksi prejudikaattia KKO 2004:116 ja KKO 2004:117.

27. Seulontamenettelyn kääntäminen oikeille ja järkeville raiteille on yksi urani makeimpia voittoja. Tulihan siinä otetuksi monta arvokasta "päänahkaa" alkaen oikeusministeristä, lakivaliokunnan puheenjohtajasta, KKO:n presidentistä, kuudesta hovioikeudesta, Helsingin HO:n presidentistä jne., unohtamatta tyystin myöskään Aki Rasilaista.

28. Nykyisin lähestulkoon kaikki Suomessa ovat sitä mieltä, että seulontamenettely oli joko erehdys tai on muutoin huono järjestelmä, josta on päästävä eroon. Toiset vain ovat tätä mieltä hieman, oikeastaan aivan eri perusteilla kuin toiset! Minusta seulontamenettely ei ollut sinänsä niin kovin huono idea, sillä se oli ainakin tasapuolinen siksi, että kaikki jutut joutuivat läpikäymään seulontavaiheen. Tässäkään asiassa vika ei ollut niinkään laissa, vaan ennen muuta lainkäyttäjissä eli hovioikeustuomareissa, joilta ilmeisesti puuttui tarvittava ammattitaito ja etenkin ammattietiikka soveltaa sangen väljiä säännöksiä oikean tarkoituksen edellyttämällä tavalla. Hovioikeuksissa mentiin läpi tai yli siitä, missä aita oli matalin. Huomattiin, että seulonta oli oiva keino keventää omaa työtä ja etenkin välttyä "turhina" pidettyjen suullisten käsittelyjen pitämisiltä. Kun seulontapäätöksiä ei tarvinnut, ei tarvitse vieläkään, asiallisesti perustella, jouduttiin kiusaukseen asettaa oman työn keventäminen muutoksenhakijoiden oikeusturvan edelle.

29. Seulontaa ollaankin nyt kovalla kiireellä oikeusministeri Braxin johdolla kuoppaamassa Asiaa ja koko hovioikeusmenettelyn uudistusta on pohdittu oikeusneuvos Kari Kitusen johtamassa oikeusministeriön työryhmässä. Valtioneuvoston tarkoituksena on antaa eduskunnalle vielä ennen kesälomia eli ensi viikolla asiaa koskeva lakiesitys eduskunnalle. Olen antanut oikeusministeriölle Kitusen työryhmän mietinnöstä pyydetyn lausunnon, jossa totesin, että lakiehdotuksessa on paljon parannettavaa ja monta merkittävää muuttamista edellytettävää kohtaa. Ruotsissa tuli viime marraskuun alusta voimaan hovioikeusmenettelyn uudistamista koskeva laki, ja sen mukainen uudistus olisi järkevää toteuttaa myös meillä Suomessa. Mutta Kitusen työryhmän mietintö lähtee monessa tärkeässä kohdassa aivan eri linjoille Ruotsin malliin verrattuna. Ei siis näytä hyvältä tälläkään kertaa! Täytynee palata uuteen lakiesitykseen kesän aikana.

30. Nyt on Juhannusaatto, mikä saa tunnetusti suomalaiset mielet hieman herkistelemään. Tällä tekosyyllä totean, että juridiikka on toki hieman kuivaa ja harmaata puuhaa lakimiestenkin kannalta nähtynä, jos esimerkiksi yliopiston professorin pitäisi pysytellä tiukasti omassa ruodussaan, eli tyytyä vain selostamaan voimassa olevan oikeuden sisältöä ja systematisoimaan oikeusjärjestystä. Tuollainen ahdas toimenkuva ei ole minua milloinkaan viehättänyt eikä tyydyttänyt, ja siksi olen pyrkinyt usein myös muuttamaan oikeutta tai ainakin saattamaan pieleen menneitä tai menossa olevia asioita ja lakeja oikealle tolalleen. Tästä oli kyse myös seulontamenettelyssä. Pohjimmiltaan on kyse oikeusturvasta ja sen valvonnasta. Tämä pyrkimys oikeuden muuttamiseen ja järkevöittämiseen tekee juridiikasta ah, niin mielenkiintoisen! Tutkijan ja yliopiston professorin ei tarvitse tyytyä siihen, mitä esimerkiksi korkein oikeus tai oikeuskansleri on jostakin asiasta sanonut, vaan juridiikassa viimeinen sana kuuluu yleensä aina tutkijalle, jos tämä vain haluaa tai osaa käyttää sanottua mahdollisuutta hyväkseen.

31. Tämän blogin avaaminen on todella ollut virkistävä kokemus, joka toivottavasti pelastaa viimeiset virkavuoteni arjen harmaudelta. Välillä voi muistella hyvinkin vanhoja aikoja ja välillä taas pohtia esillä olevia päivänkysymyksiä ja aivan uudenlaisiakin asioita. Suosittelen blogin pitämistä muillekin!

32. Näihin kuviin, näihin sanoihin ja näissä tunnelmissa on aika lopettaa ja sännätä Jussin viettoon. Johan tässä tiettyä lämmikettä alkaa kaivata, kun mittari näyttää puolenpäivän aikoihin ulkona tavanmukaista 11-12 lämpöastetta. Säätiedotus radiosta "soveltuvin osin" kuultuna: Saimaalla liikkuville annetaan varoitus "avatusta uomasta."

P.S.

Nyt kaikki vaativat kuin yhdestä suusta Kevan ja Nova Groupin suhteiden selvittämistä. Tätä ovat tänään ehtineet vaatia ainakin Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi, kokoomuksen Sampsa Kataja (joka sai 5 000 euroa Novalta vaalirahaa), Kevan Markku Kauppinen jne.

Matti Vanhanen vakuuttelee jälleen, ettei hän ole tiennyt mistään yhtikäs mitään. Uskotaan, uskotaan nyt toki vähemmästäkin. Mutta tietämättömyyden sijasta suurempi ongelma Vanhasen kohdalla onkin se, että hänen olisi pitänyt asemansa perusteella tietää. Tiesi tai ainakin olisi pitänyt tietää, niinhän se mala fides menee. Mitä me oikeastaan teemme pääministerillä, joka ei tiedä mitään eikä välitä tietäkään eikä ottaa asioista selvää?

Itse vaatisin mieluummin selvitystä Matti Vanhasen ja Novan välisistä suhteista, Vanhasen ja Topi Sukarin välisistä suhteista, Vanhasen ja Arto Merisalon välisiä suhteita, Vanhasen ja Tapani Yli-Saunamäen välisistä suhteista jne.

Asia ei Kevan erityistilintarkastuksella selviä eikä parane eikä keskusta pöytä puhdistu pääministerin mahtikäskyllä. Näyttää siltä, että Vanhanen on ollut mukana junailemassa eläkevakuutusyhtiön Novan kautta tosiasiallisesti keskustalle tekemää rahoituspäätöstä eli lahjoitusta pääministerin puolueelle. Se, ettei Vanhanen tätä ymmärrä tai ole ymmärtävinään, ei asiaa miksikään muuta.

113. Oikeuskansleri vaatii KKO:n suullisessa käsittelyssä 22.6. käräjätuomarin viraltapanoa

Jyväskylän KO, virkasyytteessä olevan tuomarin nykyinen työpaikka

1. Tuomareita koskevat virkasyytejutut ovat nykyisin aika harvinaisia. Virkarikosjutuissa syytekynnys on käytännössä korkea. Jos syyte nostetaan, ne käsitellään yleensä kirjallisessa menettelyssä. Käräjäoikeustuomareiden virkarikosjutuissa ensimmäinen oikeusaste on hovioikeus.

2. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka määräsi tämän vuoden tammikuussa nostettavaksi syytteen Äänekosken käräjäoikeudessa toiminutta käräjätuomaria vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:10) ja (tahallisesta) virka-aseman väärinkäyttämisestä (RL 40:7). Jonkka vaati syytemääräyksessään, että juttua ajavan valtionsyyttäjän on vaadittava hovioikeudessa käräjätuomaria menettämään virkansa. Kyse ei ole siten mistään pikkuasiasta. Ks. oikeuskanslerin anonymisoitu päätös dnro OKV/15/31/2008.20.1.2009, joka on julkaistu netissä oikeuskanslerin ratkaisutietokannassa. Asia tuli oikeuskanslerin käsiteltäväksi Vaasan hovioikeuden tehtyä asiasta ilmoituksen. Ks. blogijuttuani 29.1.-09, jossa ensimmäisen kerran käsittelin syytettä ja puhuin myös yleensä juttujen viipymisestä.

3. Syytemääräys perustui siihen, että kyseisen käräjätuomarin käsiteltävään olleet kolme asiaa olivat viivästyneet kohtuuttomasti. Viivästymiset eivät olleet näkyneet käräjäoikeuden seurantaraporteissa, sillä tuomari oli peittänyt viivästymiset merkitsemällä asiat asianhallintajärjestelmään ratkaistuiksi.

4. Poliisin suorittamassa esitutkinnassa ilmeni, että tuomarilla viipymään jääneet asiat eivät olleet poikkeuksellisen laajoja tai erityisen vaikeita ratkaista, eikä käräjätuomarilla ollut poikkeuksellisen runsaasti asioita käsiteltävänään. Esitutkinnassa ei tullut esiin oikeudellisesti kestävää selitystä sille, miksi asioiden käsittely oli kestänyt niin kauan. Viivästykset näyttivät oikeuskanslerin mukaan olleen seurausta käräjätuomarin asennoitumisesta työtehtäviinsä ja asioiden viivytyksettömän käsittelyn merkitykseen. Tuomari oli kuusi kertaa merkinnyt asianhallintajärjestelmään ratkaistavaan olleen lainkäyttöasian ratkaistuksi. Nuo merkinnät oli tehty kolmessa eri asiassa vuoden sisällä. Tuomari tunnusti tehneensä virheelliset päiväkirjamerkinnät tahallisesti peittääkseen laiminlyöntejään.

5. Oikeuskanslerin mukaan kyseisenlainen epärehellinen menettely on olennaisesti vastoin sitä, mitä tuomarin viran asianmukaiselta hoitamiselta edellytetään. Jonkan mukaan tuomarin menettely oli omiaan vakavalla tavalla vaarantamaan luottamusta tuomioistuimien toiminnan asianmukaisuuteen.

6. Vaasan hovioikeus toimitti suullisen käsittelyn ja antoi jutussa tuomion 19.3.2009 (dnro E09/187). Hovioikeus totesi, että käräjätuomarin käsiteltävänä olleet kolme asiaa olivat viivästyneet kohtuuttomasti, sillä ne olivat olleet tuomarin ratkaistavina  noin kolmesta vuodesta viidestä kuukaudesta neljään vuoteen kymmeneen kuukauteen. Asioiden käsittelyn viivästymiselle ei tullut esiin hyväksyttävää syytä. Käräjätuomari oli syyllistynyt tältä osin syytteessä mainittuun tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen (RL 40:10).

7. Vakavamman syytekohdan eli virka-aseman väärinkäyttämisväitteen osalta hovioikeus tosin katsoi selvitetyksi, että tuomari oli peittänyt laiminlyöntinsä merkitsemällä asiat kirjaamisjärjestelmään  ratkaistuiksi, minkä vuoksi ne eivät näkyneet käräjäoikeuden juttujen ikärakennejärjestelmässä. Hovioikeus katsoi kuitenkin, ettei tuomarin menettely täyttänyt virka-aseman väärinkäyttämistä koskevan rangaistussäännöksen tunnusmerkistöä. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan  mun muassa sillä, että totuudenvastaisten merkintöjen tekeminen asioiden kirjaamisjärjestelmään ei ole  kyseisen rangaistussäännöksen (RL 40:7) tarkoittamaa päätöksentekoa tai sen valmistelua. Sanottujen väärien merkintöjen tekemisellä ei ole hovioikeuden mielestä ollut vaikutusta lainkäyttöasiassa annettavan lopullisen ratkaisun asiasisältöön tai asianosaisten oikeusasemaan. Hovioikeus piti tekoa virkavelvollisuuden rikkomisena (RL 40:9) ja tuomitsi tuomarin tästä ja edellä mainitusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta yhteiseen 50 päiväsakon suuruiseen rangaistukseen.

8. Myös virkavelvollisuuden tahallisesta rikkomisesta voi lain mukaan seurata viraltapano, jos virkamies on rikkonut jatkuvasti tai olennaisesti virkavelvollisuutensa ja rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi virkaansa (RL 40:9.2). Hovioikeus katsoi tosin, että tuomarin viivyttely osoitti hänessä vakavaa piittaamattomuutta virkavelvollisuuksiaan kohtaan ja virheellisten merkintöjen tekeminen kirjaamisjärjestelmään moitittavaa epärehellisyyttä. Hovioikeuden arvion mukaan käräjätuomarin ei kuitenkaan ollut rikkonut virkavelvollisuuttaan jatkuvasti eikä niin olennaisesti, että rikos osoittaisi hänet ilmeisen sopimattomaksi hoitamaan käräjätuomarin virkaansa. - Hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluivat hovioikeudenneuvokset Seppo Männikkö, Juhani Palmu ja Pirjo Latvala.

9. Hovioikeuden ratkaisua ja sen perusteluja voidaan perustellusti kritisoida. Hovioikeus näyttäisi sivuuttaneen virka-aseman väärinkäyttöä koskevan syytekohdan osalta, että sanotusta rikoksesta (RL 40:7) voidaan tuomita virkamies paitsi silloin, kun hän rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan  virkavelvollisuutensa "osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun", myös  silloin, kun hän käyttää julkista valtaa muissa virkatehtävissään. Hovioikeus on ehkä ajatellut, että sanottujen väärien merkintöjen tekemisessä kirjaamisjärjestelmään oli kyse vain jonkinlaisista jälkitöistä, joita asianomaisessa lainkohdassa eli RL 40:7:ssä ei mainita. 

10. Tuomarin väärissä merkinnöissä on kuitenkin ollut kyse lainkohdassa tarkoitetusta "päätöksenteon valmistelusta" sillä tavalla, että tuomari oli lykännyt ja viivyttänyt, ei vain sanottujen asioiden valmistelua, vaan jo valmistelun aloittamista. Outo on myös hovioikeuden perustelu siltä osin kuin perusteluissa sanotaan, ettei merkinnöillä muka ollut mitään vaikutusta asianosaisten oikeusasemaan. Totta kai jo asioiden kohtuuton viivästys vaikutti haitallisesti asianosaisten asemaan, ja vielä inhottavamman asiasta teki se, että nuo viivästykset tuomari salasi ja peitti väärillä merkinnöillä julkiseen asiakirjaan. - Voitaneen perustellusti sanoa, että tuomarin menettely kokonaisuutena arvioituna osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi virkaansa.

11. Oikeuskansleri ei olekaan tyytynyt hovioikeuden tuomioon, vaan on valittanut siitä KKO:een. Oikeuskansleri on vaatinut valituksessaan hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että käräjätuomari, joka nykyisin on virassa Jyväskylän käräjäoikeudessa, tuomitaan virka-aseman väärinkäyttämisestä ja että hänet tuomitaan viralta pantavaksi. KKO:ssa juttua ajaa jo hovioikeudessa syyttäjänä toiminut valtionsyyttäjä.

12. KKO on päättänyt toimittaa asiassa suullisen käsittelyn. Koska KKO:n oma talo on edelleen remontissa, kyseinen käsittely pidetään korkeimman hallinto-oikeuden eli KHO:n suuressa istuntosalissa Helsingissä maanantaina 22.6.2009 alkaen kello 10.00. Istuntosali on osoitteessa Fabianinkatu 15, toinen kerros, 00130 Helsinki.

13. KKO ei kuuluta tai ilmoita suullisista käsittelyistään yleisölle millään tavalla, ei edes internet-kotisivuillaan. KKO:n kotisivuilla on tosin  palsta tai kohta "ajankohtaista", jossa julkaistaan erilaisia ajankohtaisia tiedotteita ja johon  ilmoitus KKO:n suullisista käsittelyistä myös hyvin sopisi.

14. Sen sijaan KKO tiedottaja lähettää suullisista käsittelyistä ilmoituksen "toimituksille." Sitä, mitä tämä termi pitää sisällään, en tarkkaan tiedä, mutta  ilmeisesti kyse on sanomalehtien toimituksista sekä radion ja tv-kanavien uutistoimituksista. Mielestäni tämä tapa, jossa KKO kyllä palvelee toimituksia ja toimittajia, mutta sivuuttaa täysin suuren yleisön, ei ole oikea tapa eikä täytä laissa oikeudenkäynnin julkisuudelle asetettavia kohtuullisia vaatimuksia. Yleisölle tulisi tiedottaa KKO:n suullisista käsittelyistä, jotta yleisöllä olisi mahdollisuus tulla seuraamaan käsittelyjä paikan päälle. Olen kannellut tästä ja eräistä muista KKO:n käsittelyissä ilmenevistä julkisuutta koskevista epäkohdista Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ks. blogikirjoitustani 24.10.2008. Asia on edelleen oikeusasiamiehenvirastossa ratkaisematta, minulle ei ole toimitettu KKO:n oikeusasiamiehelle antamaa selitystä kanteluni johdosta, jos sellainen on pyydetty.

15. KKO:n suulliset käsittelyt kiinnostaisivat toimittajien ohella esimerkiksi monia juristeja ja oikeustieteen opiskelijoita. KHO:n suuri istuntosali on todella  suuri ja tilava sali, johon mahtunee varmaankin satakunta katsojaa ja kuulijaa. Tilanpuute ei siis voi olla syynä siihen, että KKO ei tiedota suullisista ja julkisista käsittelyistä yleisölle. KKO:n lainkäytön pitää olla avointa ja julkista. Jos valitusasiassa toimitetaan suullinen ja julkinen käsittely, on KKO:n velvollisuutena  tiedottaa asiasta, jotta oikeudenkäynnin julkisuus voisi myös käytännössä tosiasiallisesti toteutua.

16. Sanomalehtien ja sähköisten tiedotusvälineiden toimituksilla, joita KKO informoi tulossa olevista suullisista käsittelyistä, ei ole ollut tapana kertoa etukäteen näistä käsittelyistä lukijoilleen, kuuntelijoilleen tai katselijoilleen, vaan ne kertovat vasta jälkikäteen asiasta ja oikeuden ratkaisuista. Oikeudenkäynnin käsittely- ja yleisöjulkisuus KKO:ssa ei pääse toteutumaan.

112. Jarmo Korhosen eroa vaaditaan, kun hän kertoi totuuden Matti Vanhasen osuudesta Nova Groupin asiassa

Erään entisen kotitalon portaat ja kivijalkaa Karjalan Kannaksella

1. Pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen joutui eilen sangen noloon valoon, kun keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen paljasti, että Vanhanen tiesi Nova Groupin keskustalle antamasta suuresta, lähes 200 000 euron suuruisesta vaaliavustuksesta jo tammikuussa 2007 eli hyvissä ajoin ennen maaliskuun 2007 eduskuntavaaleja.

2. Puoluesihteeri Korhonen kertoi eilen keskustan puoluerahoituksen  "avaamisen" yhteydessä, että hän ja Matti Vanhanen olivat yhdessä tavanneet keskustan vaalirahoittajana toimineen Nova Groupin toimitusjohtajan Tapani Yli-Saunamäen ja Nova Kiinteistökehitys Oy:n toimitusjohtajan Arto Merisalon pääministerin virka-asunnossa tammikuussa 2007, jolloin oli puhuttu Nova Groupin hankkeesta aikoa kerätä keskustalle vaalirahaa 200 000 euroa.

3. Eduskunnan kyselytunnilla 12.6.2008 pääministeri Vanhanen  oli kansanedustaja Jukka Gustafssonin (sdp) suoraan kysymykseen vastatessaan kertonut, että hänellä "ei ole mielikuvaa" siitä, että hän olisi tavannut Yli-Saunamäen ja Merisalon tammikuussa 2007. Vanhasen vastaus  Gustafssonin kysymykseen oli tyypillisen kepulaisen monisanainen ja kiertelevä, mutta Vanhasen vastausta on yleisesti tulkittu siten, että hän  kiisti eduskunnan edessä tavanneensa Nova Groupin sanottuja edustajia kyseisenä aikana. 

4. Korhosen mentyä paljastamaan asian todellisen laidan, Vanhasen oli pakko eilen kertoa Islannista puhelimitse toimittajille, että hän ja Korhonen olivat yhdessä tammikuussa 2007 pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa sopineet Kevan toimitusjohtajan Markku Kauppisen ja Yli-Saunamäen ja Merisalon kanssa konsernin lupaamasta tuesta keskustalle vuoden 2007 vaaleja varten. Vanhanen myönsi tienneensä myös  Nova Groupin tuen suuruusluokan.

5. Vanhanen kertoi kesäkuussa 2008 myös lehdistölle, ettei hän ollut mukana kanavoimassa Kehittyvien maakuntien Suomen (KMS) rahoja keskustalle. Kesärannan tapaamisesta Vanhanen ei ollut kertonut aiemmin medialle, eivätkä myöskään keskustan kansanedustajat olleet kuulleet asiasta. Tänäänkin Vanhasen "tunnustus" oli tai ainakin oli yritetty muotoilla hyvin tulkinnanvaraiseksi, sillä Vanhanen kertoi vastauksensa MTV3:n uutisten mukaan näin: "Kysyjä (Jukka Gustafsson) kysyi tästä samastani henkilökohtaisesta avustuksesta ja missä yhteydessä olin siitä keskustellut, viitaten Kesärannan tapaamiseen. Vastasin niin kuin oli aikaisemmin jo keväällä vastannut, että se mielikuva siitä, missä olin tästä omasta avustuksestani keskustellut, liittyi eduskuntaan. Mutta jos tässä on paikkavirhe, niin se ei ole kauhean suuri virhe." - Osaatkos sen epäselvemmin ilmaista! Jukka Gustafssonin tämän päiväisissä lehdissä siteeratusta kysymksestä ei minusta käy ilmi, että Gustafsson olisi tarkoittanut kysymyksellään nimenmaan Vanhasen saamaa henkilökohtaista vaalitukea.

6. Mutta mikä oli keskustan eduskuntaryhmän kanta tänään Jarmo Korhosen ja Matti Vanhasen paljastuksiin? Olisi luullut, että keskustalaiset edustajat olisivat kilvan kiitelleet Korhosta ja moittineet Vanhasta. Mutta kävikin aivan toisin: kaikki TV1:n uutislähetyksessä haastellut neljä kepun kansanedustajaa (Rehula, Heikkinen, Leppä ja Paloniemi) sanoivat, että nyt mitta on Jarmo Korhosen kohdalla täyttynyt ja Korhosen on erottava! Kaikki haastatellut  pitivät Korhosen toimintaa puoluesihteerinä heikkona. Sitä vastoin kukaan haastateltu kansanedustaja ei moittinut sanallakaan Vanhasta mistään, ei salailusta eikä heikosta puolueen puheenjohtajan tehtävän hoitamisesta. Paloniemi ja Heikkinen äityivät Matti Vanhasta pääministerin tehtävien, mutta itse asiasta eli Vanhasen roolista puolueen puheenjohtajana he eivät maininneet sanaakaan.

7. No, sehän on tiedetty iät ja ajat, ettei totuuden puhujalle tahdo oikein löytyä yösijaa. Sen sai nyt tuta myös Jarmo Korhonen. Mutta ehkä olenkin väärässä. Kenties keskustan kansanedustajien mielestä puoluesihteerin tehtävänä on nimenomaan, varainkeruun ohella, salailu ja valehtelu sekä valehteluun ja kenties muihinkin töppäyksiin syyllistyvän puolueen puheenjohtajan suojeleminen kaikin mahdollisin keinoin. Siltähän tuo vahvasti näyttää, muutoin keskustan eduskuntaryhmän kannanottoa ei juuri voi ymmärtää. Miksi eduskuntaryhmän mitta olisi muuten juuri nyt yhtäkkiä täyttynyt Jarmo Korhosen kohdalla?

8. Muistettakoon kuitenkin, että keskustan eduskuntaryhmä vastusti jo vuosi sitten Jarmo Korhosen uudelleen valintaa puoluesihteeriksi ja ryhmästä nostettiin kansanedustaja Kimmo Tiilikainen Korhosen vastaehdokkaaksi. Puoluekokousväen ylivoimainen enemmistö oli kuitenkin Jarmo Korhosen jatkamisen kannalla, joten eduskuntaryhmä sai äänestyksessä turpiinsa pahemman kerran. Mitenkähän kävisi nyt, jos keskusta kutsusi kokoon ylimääräisen puoluekokouksen? Kummankohan olisi väistyttävä, Jarmo Korhosen vai Matti Vanhasen? No, eduskuntaryhmä ei uskalla  tässä tilanteessa edes ehdottaa ylimääräistä puoluekokousta, vaan se vaatii, että Jarmo Korhonen jättäisi itse eropyyntönsä. Ennen vanhaan tämä olisi junailtu siten, että epäsuosioon joutuneelle puoluesihteerille olisi keksitty jokin kunniallinen virka esimerkiksi maaherrana tai jonkin keskusviraston tai yleisradion napamiehenä, mutta nykyisin nuo virat tahtovat olla kiven alla.

9. Nova Groupin, Tokmannin Kyösti Kakkosen ja Maskun Toivo Sukarin tuki keskustalle (lue Vanhaselle) johtui Kakkosen mukaan kuulemma siitä yksinkertaisesta syystä, että he halusivat vaalien jälkeen pääministeriksi mieluummin Matti Vanhasen kuin Sdp:n Eero Heinäluoman. No, näin yksinkertainen asia ei tietenkään todellisuudessa ollut, kuten Tapani Yli-Saunamäki suorin sanoin paljasti UutisNova -lehdessä vuoden 2008 alussa. Kyse oli paljon raadollisemmasta asiasta eli yksinkertaisesti siitä, että Nova Group halusi saada vaalituellaan ostetuksi poliitikoilta yhtiölle edullisia ratkaisuja. Sama tavoite oli varmaan myös Kyösti Kakkosella ja Toivo Sukarillakin omien yritystensä oalta. Tämä tavoitehan tavallaan realisoitui pääministeri Matti Vanhasen viime vuonna tapahtuneeseen reagointiin, jossa hän puolusti voimakkaasti Sukarin Vihtiin kaavailemaa Ideapark-hanketta.

10. Kyse on siis siitä "itsestään," eli suurten poliittisten puolueiden ja niiden johtavien poliitikkojen tukemisesta, jonka tarkoitus on saada poliitikot ja puolueet valmistelemaan ja säätämään yritystoimintaa suosivaa lainsäädäntöä ja hankkimaan siinä sivussa etuja lahjoittajien omiin yritysryppäisiin kuuluville yrityksille. Tästä toiminnasta käytetään myös nimitystä poliittinen korruptio. Suomessa on tähän asti väitetty, että kyse on vain teoreettisesta korruptiosta. Meidän johtavat poliitikkomme ja puolueemme ovat kilvan korostaneet, että yritysten antamissa vaalituissa ja  -lahjoissa on kyse täysin laillisesta asiasta. Suomalaiset yritysjohtajat ja aiemmin jopa valtakunnansyyttäjä ovat korostaneet, että käytännössä Suomessa ei ole eikä edes voi esiintyä sanotunlaista korruptiota.

11. Mutta kyllä kansa toki tietää, mistä sanotuissa "täysin laillisissa" vaalituissa on kyse! Ja tämähän on tietenkin poliitikkojen ja yritysjohtajien kannalta sangen kiusallista. Tältä kannalta keskustan eduskuntaryhmän tämänpäiväinen hermostunut kannanotto on ymmärrettävissä, ei kuitenkaan hyväksyttävissä.

12. Selvää on, että tällaisen sopan seurauksena ilma on täynnä poliitikkojen ja poliittisten toimijoiden toisilleen heittelemiä valehtelusyytöksiä. Niinpä SAK:n jäsenpalveluosaston johtaja Matti Tukiainen väitti tänään Jarmo Korhosen valehdelleen tämän sanoessa eilen, että  keskustaa tukeneiden yrittäjien vaali-innostuksen taustana oli SAK:n kuuluisa tv-mainos, jossa näyttelijä Oiva Lohtander esitti öykkärikapitalistia. Tukiaisen mukaan Korhosen väite ei voi pitää paikkaansa, koska SAK:ssa sdp:n vaalitukena annettu mainos julkistettiin vasta 26.2.2007 ja Nova Groupin johtajat olivat tavanneet pääministeri Vanhasen ja ja Jarmo Korhosen Kesärannassa jo kuukautta aikaisemmin eli tammikuussa 2007.

13. Mutta ehkä asia olikin niin, että pääministeri Vanhanen ja Jarmo Korhonen tapasivat Nova Groupin johtajistoa ja kenties muitakin yritysjohtajia vielä uudemman kerran eli myös SAK:n Lohtander-mainoksen julkistamisen jälkeen? Tuskinpa nimittäin tässä jupakassa vielä on kerrottu kaikkia yksityiskohtia ja tapaamisia. Pääministeri Matti Vanhasen ja Jarmo Korhosen muisti tuntuu palailevan ikään kuin pätkittäin á la Uuno Turhapuro.

14. On sanottu, että keskustan johto noudattaa  tässä vaalirahoitusasiassa Suomen Hiihtoliiton käyttämään metodia niin sanotussa STT:n doping-uutisoinnin ja sitä seuranneen oikeudenkäynnin yhteydessä. Nyt monen vuoden jälkeen KRP on ryhtynyt uudelleen tutkiman, puhuivatko  SHL:n johtajat ja päävalmentajat totta mainitun oikeusprosessin yhteydessä väittäessään, etteivät he olleet tietoisia edustushiihtäjien dopingin käyttämisestä tai sen sallimisesta. SHL:n johto paljastaa totuutta vähän kerrallaan sitä mukaa kuin sen on pakko tehdä niin johtajiston aikaisempien väittteiden osoittautuessa perättömiksi. Tämä on selvästi myös keskustan puoluejohdon puoluerahoitusasiassa käyttämä taktiikka. Matti Vanhasen eilinenkin monimuotoinen tunnustus voidaan pelkistää sanontaan "muistin ja kerroin totta niin hyvin kuin osasin." - Kukas  keskustan poliitikko se taas olikaan, joka puolustautui itse asiassa juuri samoin sanoin, kun häntä syytettiin aikanaan eduskunnan edessä tapahtuneesta valehtelusta?

15. Ehkä keskustan puoluejohdon muisti- ja mielikuvien tarkentumisen yhteydessä voitaisiin puhua SHL- syndroomasta. Sdp:n kansanedustaja Jacob Söderman vaati tänään, että poliisin pitäisi ryhtyä tutkimaan, onko keskustan ja Nova Groupin yhteyksissä kyse korruptiosta. Södermanin mukaan Suomella pitäisi olla korruption tutkimiseen keskittyvä oma viranomainen. - No, ehkä ennen poliisitutkinnan aloittamista on kuitenkin syytä odotella, milloin Sdp itse aikoo vihdoin avata oman puoluerahoituksensa. 

16. Jacob Söderman voinee tehdä poliisille virallisen tutkintapyynnön keskustan ja Nova Groupin välisestä mahdollisesta korruptiosta ja eduskunta-aloitteen korruption tutkintaan erikoistuvan tutkintayksikön perustamisesta. Muuten Södermanin puheet voidaan tulkita tyypilliseksi helppohintaiseksi poliittisten irtopisteiden keräily-yritykseksi. Muistan hyvin, miten tohkeissaan tämä samainen Jakke-setä oli Kauhajoen koulusurmien jälkeen ja intoili, että hän kyllä tulee huolehtimaan siitä, että sisäministeri Anne Holmlundin vastuu koulusurma-asiassa tutkitaan perinpohjaisesti. Mutta eipä ole tämän jälkeen sitten kuulunutkaan Södermanilta tästä asiasta sen enempää.

17. Keskustan eduskuntaryhmä näyttää syyttävän Jarmo Korhosta erityisesti siitä "paljastuksesta", että Korhonen olisi päättänyt KMS:n kautta yksittäisille kansanedustajaehdokkaille kanavoidusta vaalituista "epädemokraattisesti" eli suosinut tiettyjä ehdokkaita ja jättänyt toiset kokonaan vaille tukea. Äänessä ovat tietenkin olleet ne ehdokkaat ja valituiksi tulleet kansanedustajat, jotka olivat jääneet tässä jaossa nuolemaan näppejään. Jarmo Korhonen on kiistänyt nämä syytökset. Näyttääkin siltä, että Korhosen päälle yritetään kaataa nyt kaikki mahdolliset virheet ja että käsky tähän on tullut ylimmältä puoluejohdolta. En usko, että Jarmo Korhonen on voinut tai edes halunnut yksin päättää sanotusta vaalitukien jaosta, vaan myös puheenjohtaja Vanhanen on osallistunut siihen samoin kuin puolueen varapuheenjohtajistokin. 

18. On tullut ilmi, että äsken käydyissä EU-vaaleissa keskustan ehdokkaat ovat saaneet puolueeltaan tukea hyvin epätasapuolisesti. Valituksi tullut Riikka Manner on saanut puolueeltaan tukea vaalimainontaansa peräti 50 000 euroa, mutta toinen valituksi eli Hannu Takkula vain 500 euroa. Takkula on julkisuudessa arvostellut aika usein Matti Vanhasta. Riikka Manneria voidaan pitää Vanhasen löytönä, sillä Manner on itse kertonut, miten juuri Matti Vanhanen otti häneen  useaan kertaan yhteyttä saadakseen hänet puolueen ehdokkaaksi vaaleihin. Joten voi hyvin arvata, kenen sanan puoluejohdossa painoi, kun Riikka Mannerille myönnettiin sata kertaa enemmän tukea kuin Hannu Takkulalle.