Juhla ja Juhannusilta...
Ennen Juhannustulille säntäämistä vielä hieman arkista asiaa:
1. Hovioikeuksissa otettiin 1.10.2003 käyttöön niin sanottu seulontamenettely (lakiesitys HE 2002:91). Kysymys on siitä, että hovioikeus voi jättää OK 26 luvun 2 §:n nojalla hovioikeuteen tehdyn valituksen enemmälti tutkimatta (seuloa valituksen) heti tavallaan "kättelyssä", jos hovioikeus pitää selvänä, että 1) käräjäoikeuden ratkaisu tai siellä noudatettu menettely ei ole virheellinen, 2) jutussa ei ole toimitettava OK 26:15:n nojalla suullista pääkäsittelyä käräjäoikeudessa vastaanotetun henkilötodistelun uskottavuuden uudelleen arvioimista varten, eikä 3) asianosaisen oikeusturva muustakaan syystä edellytetä valituksen varsinaista tutkimista. Kaikkien kolmen edellytyksen tulee olla olemassa, jotta hovioikeus voi seuloa valituksen. Seulonnassa hovioikeus tekee päätöksen - valitus joko seulotaan tai viedään jatkokäsittelyyn eli varsinaiseen käsittelyyn - ainoastaan käräjäoikeuden tuomion ja valituskirjelmän perusteella, menettely on siis summaarista. Jos valitus seulotaan, käräjäoikeuden tuomio tai päätös jää pysyväksi.
2. Seulontamenettelyn tarkoituksena oli karsia varsinaisesta tutkinnasta ilmeisen toivottomat valitukset, jolloin hovioikeus voi kohdentaa voimavaransa entistä paremmin vaikeiden ja hankalien asioiden tutkintaan. Hovioikeudet seulovat jatkokäsittelystä keskimäärin noin 20-25 prosenttia kaikista käräjäoikeudesta hovioikeuksiin tehdyistä valituksista. Lain valmistelu- ja säätämisvaiheessa lakiesitys sai kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton. Hovioikeudet olivat luonnollisesti innokkaasti seulontamenettelyn kannalla, koska ne katsoivat, että seulonta tarjoaa oivan keinon keventää hovioikeuksien työtä.
3. Itse olin hyvin epäileväinen seulontamenettelyä kohtaan ja kirjoitin asiasta artikkelin "Tarvitaanko hovioikeuksissa erillistä seulontamenettelyä?", Defensor Legis 2002, sivut 689-701. Pidin seulontaa arveluttavana, koska muutoksenhakijoiden oikeusturva saattoi helposti vaarantua. Arvelin, että etenkin ruuhkautumisvaarassa olevat hovioikeudet - Helsingin ja Turun hovioikeudet etunenässä - voisivat työmääräänsä keventääkseen ja juttutilastojaan kaunistellakseen seuloa runsaasti sellaisiakin valituksia, joissa seulonnan edellytyksiä ei itse asiassa ole olemassa. Totesin, että minä kyllä tunnen "pappenheimilaiseni", sillä olin työskennellyt aikaisemmin kahdessa eri hovioikeudessa (Helsingin ja Vaasan) ja olin seurannut myös yliopistouralle siirtymiseni jälkeen tarkasti hovioikeuksien toimintaa.
4. Varoitin erityisesti siitä, että vaikka lakiesitys ja sittemmin vahvistettu laki (OK 26:2) ei sallinut OK 26:15:n mukaan pääkäsittelyyn menevien juttujen seulontaa, hovioikeudet voisivat "joustavalla" laintulkinnalla kiertää kyseisen säännöksen, koska seulontapäätöstä ei lain mukaan tarvitse asiallisesti perustella mitenkään; vastustin tietenkin myös seulontapäätöstä koskevan perustelemisvelvollisuuden puuttumista laista. Siten kun laki oli hyväksytty eduskunnassa, kirjoitin vielä laajan artikkelin siitä, miten niukkoja ja hyvin väljiksi muotoiltuja seulontasäännöksiä olisi järkevä tulkita, ks. kirjoitustani "Hovioikeuden seulontasäännösten tulkintaa", Defensor Legis 2003, sivut 963-973.
5. Hovioikeuksissa oli kuitenkin päässyt - kuten olin arvannut - vallalle vahva seulontasäännösten laajentavaa tulkintaa puoltava kanta, voidaan ehkä puhua jopa jonkinlaisesta seulontavimmasta. Kaikkein innokkaimmaksi seulojaksi osoittautui presidentti Markku Arposen johtama Itä-Suomen HO, joka seuloi muutamana vuonna yli 30 prosenttia kaikista valituksista. Hovioikeudet alkoivat seuloa valituksia myös sellaisissa lähinnä rikosasioissa, joissa OK 26:15:n mukaan olisi tullut toimittaa pääkäsittely ja joita siis ei olisi lain selvän sanamuodon mukaan saanut seuloa. Hovioikeudet ryhtyivät siis menettelemään juuri sillä tavalla, josta olin jo ennen lain vahvistamista ja vielä uudelleen lain vahvistamisen jälkeen nimenomaan varoittanut!
6. Hovioikeudet saivat puhetorvekseen OTL Aki Rasilaisen, joka toimi tuolloin Kouvolan hovioikeuden viskaalina. Rasilainen väitti, että olin väärässä juuri edellä mainitun OK 26:15:n huomioon ottamisen suhteen. Oikeusministeri Johannes Koskinen, joka oli ajanut hovioikeuksien kannattamana uutta seulontamenettelyä ja seulontasäännösten laajentavaa tulkinta kuin käärmettä pyssyyn, mieltyi Rasilaisen kananottoihin siinä määrin, että kutsui tämän oitis oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksen virkaan valmistelemaan vielä uusia esityksiä, joilla edelleen voitaisiin rajoittaa muutoksenhakua hovioikeuteen.
7. Lisensiaatti Aki Rasilaisen ja minun Defensor Legis -lehden palstoilla välillä käymä "oppiriita" sai pian ratkaisunsa, sillä KKO antoi vuoden 2004 lopulla ensimmäiset ennakkopäätökset seulontasäännösten tulkinnasta. Kahdessa peräkkäisessä ennakkopäätöksessään KKO asettui selkeästi juuri sille kannalle, jota minä olin kirjoituksissani puoltanut katsoessaan, että seulontasäännöksiä oli tulkittava suppeasti eikä suinkaan laajentavasti. Ratkaisut KKO 2004:116 ja KKO 2004:117 olivat karvasta kalkkia hovioikeuksien ja Rasilaisen osoittamalle seulontainnolle.
8. Ratkaisussa KKO 2004:116 otsikossa todetaan näin: Hovioikeus (Turun HO) oli seulonut valituksen sillä perusteella, että valituksessa esitetty ei antanut aihetta epäillä käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta ja oli selvää, ettei asiassa ollut toimitettava pääkäsittelyä. Sillä seikalla, epäilikö hovioikeus käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta, ei ollut merkitystä OK 26 luvun 15 §:n mukaisen pääkäsittelyn toimittamisen edellytyksiä arvioitaessa. Kun valituksessa oli riitautettu esitetyn suullisen todistelun uskottavuus niin, että asiassa oli sanotun säännöksen nojalla toimitettava pääkäsittely, valitusta ei saanut seuloa. KKO palautti jutun, joka koski pahoinpitelyjä ynnä muuta, hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
9. Ratkaisun KKO 2004:117 otsikko puolestaan on seuraavanlainen: Hovioikeudessa oli ryöstöä koskevassa asiassa kysymys suullisen näytön uskottavuudesta. Lisäksi kyseessä oli epätavallinen teko, jonka rikosoikeudellinen arviointi ja seuraamuksen määrääminen eivät olleet ongelmattomia. Valitusta ei voitu - kuten Itä-Suomen HO oli tehnyt - seuloa.
10. Tämän jälkeen KKO on antanut vuosina 2005-2007 lähes parikymmentä muta seulontamenettelyä koskevia ennakkopäätöstä. Niissä kaikissa, yhtä ennakkopäätöstä lukuun ottamatta, on katsottu, ettei hovioikeus olisi saanut seuloa valitusta, koska OK 26:2:n mukaisia edellytyksiä ei siihen ollut. KKO on siis joutunut antamaan epätavallisen paljon ennakkopäätöksiä kitkeäkseen hovioikeuksien harjoittamaa virheellistä seulontaintoa. Seulonnasta annettiin noina vuosina ennakkopäätöksiä selvästi enemmän kuin mistään muusta yksittäisestä oikeuskysymyksestä.
11. Hovioikeuksien seulonnassa kävi siis juuri siten kuin ennakoin ja varoittelin ennen seulontalain hyväksymistä: laki on niin väljä ja tulkinnanvarainen, että uudesta laista syntyy vain epäselvyyttä ja epäyhtenäistä oikeuskäytäntöä. Mikä pahinta: muutoksenhakijoiden oikeusturva vaarantui, sillä ennen voden 2004 lopussa annettuja ensimmäisiä KKO:n ennakkopäätöksiä hovioikeudet olivat jo ehtineet seuloa runsaasti valituksia, joissa edellytyksiä seulonnalle ei ollut, mutta joista ei osattu edes valittaa KKO:een. Eikä KKO ole voinut kontrolloida kaikkia tapauksia, joissa on pyydetty valituslupaa virheellisen seulonnan takia.
12. Nyt on sitten vihdoin saatu ensimmäinen Europan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisu, joka koskee Suomesta tehtyä valitusta hovioikeuden seulontapäätöksestä. Tapauksessa R.H. v. Suomi 2.6.2009 oli EIT:n ratkaisuselosteen mukaan "kysymys siitä, tekikö seulontamenettelyn käyttäminen oikeudenkäynnin epäoikeudenmukaiseksi hovioikeudessa päätettävinä olleisiin kysymksiin nähden."
13. Tapauksen faktat ovat tiivistettynä seuraavat: Valittaja (R.H.) tapasi tammikuussa 2002 ravintolassa tuttunsa, joka oli kahden hänelle aiemmin tuntemattoman 17-vuoden ikäisen tytön seurassa. Ravintolasta lähdettiin yhdessä taksilla ja valittajan tuttu vietiin ensin kotiinsa. Muut kolme jatkoivat matkaa valittajan asunnolle. Jonkin ajan kuluttua valittaja oman ilmoituksensa mukaan tilasi tytöille taksin ja antoi heille matkarahaa. Tytöt puolestaan kertoivat, että valittaja oli ollut asunnollaan sukupuoliyhteydessä toisen tytön kanssa tämän nukahdettua sohvalle ja yrittänyt raiskata toisen tytön. Tytöt lähtivät kotiinsa ja toisen tytön äiti ilmoitti asiasta poliisille, minkä jälkeen tyttöjä kuulusteltiin.
Valittajaa kuulusteltiin vuoden 2002 toukokuussa ja hän sai syytteet marraskuussa 2003 - siis vasta puolitoista vuoden jälkeen kuulustelusta ja lähes kaksi vuotta väitetystä rikoksesta. Käräjäoikeuden istunnossa 2004 kuultiin vain valittajaa ja tyttöjä. Toukokuussa 2004 käräjäoikeus katsoi äänestyksen jälkeen, että tyttöjen kertomukset olivat valittajan kertomusta luotettavampia. Käräjäoikeuden mukaan tytöt olivat kertoneet samalla tavoin ja johdonmukaisesti eikä ollut uskottavaa, että he olisivat keksineet väitteensä. Käräjäoikeuden mukaan merkitystä ei ollut sillä, että raiskausta väittänyt tyttö ei ollut mennyt heti lääkäriin. Käräjäoikeus tuomitsi valittajan sukupuolirikoksista 8,5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja oheissakkoon.
R.H. valitti hovioikeudelle pyytäen suullista käsittelyä ristiriitaisen näytön vuoksi. Lisäksi raiskaus oli valittajan mielestä niin vakava rikos, että poliisin olisi tullut kuulustella häntä välittömästi ja toimittaa rikospaikkatutkimus hänen asunnollaan. Hovioikeus kuitenkin hylkäsi valittajan suulista käsittelyä koskevan pyynnön ja seuloi valituksen jatkokäsittelystä, joten käräjäoikeuden tuomio jäi pysyväksi. - KKO epäsi maaliskuussa 2005 antamallaan päätöksellä valittajan pyytämän valitusluvan.
14. Kuten arvata saattoi, EIT katsoi, että ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen säännöstä oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä oli rikottu. EIT on ratkaissut valituksen pitkälti Suomen lainsäädännön nojalla. Tuomiossa todetaan, että OK 26:2 ja 2a §:n mukaan seulontamenettelyä saatiin käyttää vain - oikeastaan valitus voitiin seuloa vain (kaikki valituksen menevät nimittäin seulontavaiheen kautta) - jos suullinen käsittely hovioikeudessa ei ollut tarpeen. Hovioikeuden tutkintavaltuudet ulottuvan paitsi oikeus- myös tosiasiakysymyksiin (siis myös näyttökysymyksiin). EIT totesi edelleen, että OK 26:15:n mukaan hovioikeuden tuli pitää suullinen käsittely, jos kysymys oli käräjäoikeudessa vastaanotetun kertomuksen uskottavuudesta. Valittajan valituksen johdosta hovioikeuden oli tullut arvioida hänen syyllisyyttään kaikilta osin, koska hän oli oikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa kiistänyt tehneenä ilmoitetut rikokset. Asianomaisten henkilöiden - siis asianomistajien ja syytetyn - lausumien uskottavuus oli ollut olennaisena kysymyksenä hovioikeudessa. Siitä huolimatta hovioikeus oli ilman suullista käsittelyä ja juttua enemmälti tutkimatta - seulomalla valituksen varsinaisesta käsittelystä - pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion. EIT katsoi, että asianosaisten lausumien uskottavuudesta ei ollut voitu päättää hovioikeudessa arvioimatta välittömästi valittajan ja tyttöjen henkilökohtaisesti antamia kertomuksia hovioikeudessa. EIS 6 artiklan 1 kohtaa oli rikottu.
15. Ihmisoikeustuomioistuimen kannanotto on asiallisesti aivan samansisältöinen kuin mitä olin monessa yhteydessä kirjoituksissani esittänyt, johon kantaan myös KKO oli sittemmin
yhtynyt. On todella hämmästyttää, miten hovioikeus - EIT:n ratkaisuselosteessa ei mainita kyseisen hovioikeuden nimeä - oli kylmästi seulonut valituksen pois varsinaisesta tutkinnasta, vaikka sillä ei ollut pelkästään valituksen ja valituskirjelmän nojalla mitään mahdollisuutta arvioida asianosaisten käräjäoikeudessa antamien suullisten lausumien uskottavuutta. Kaiken lisäksi käräjäoikeudessa oli ollut äänestys syyllisyyskysymyksestä. Valittajan oikeusturva oli hovioikeudessa todella olematon. Ihmetystä herättää myös se, miten KKO ei ollut tässä tapauksessa myöntänyt valituslupaa, vaikka hovioikeus oli tehnyt selkeän oikeudenkäyntivirheen. - KKO voi ratkaista valituslupa-asiat kahden jäsenensä kokoonpanossa. Jos asialla sattuu olemaan "sopiva kaksikko", valituslupa voi jäädä myöntämättä, vaikka hovioikeuden ratkaisu olisi ilmiselvästi syntynyt virheellisessä menettelyssä.
16. EIT:n tapausseloste antaa muutenkin huolestuttavan kuvan siitä, miten rikosjutun esitutkintaa ja oikeuskäsittelyä voidaan pitkittää ja miten poliisi ei esitutkinnassa välitä ryhtyä kaikkiin tarvittaviin tutkintatoimenpiteisiin. Hovioikeudet ovat seuloneet tutkinnastaan varmaan kymmeniä ellei satoja vastaavanalaisia tapauksia, joissa on ollut kyse käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta, josta myös hovioikeuden ratkaisu on riippunut. Kaikissa näissä tapauksissa tuomittu ei ole luultavasti edes valittanut KKO:een ja vaikka olisikin, KKO on voinut jättää valitusluvan myöntämättä.
17. Tällaista on oikeusturva Suomessa. Meillä oikeusministereiden, oikeusministeriön virkamiesten, hovioikeuksien ja niiden presidenttien sekä KKO:n ainoana huolena tuntuu olevan, miten voitaisiin vielä nykyistä tehokkaammin rajoittaa ihmisten oikeusturvaa eli valitusoikeutta käräjäoikeudesta hovioikeuteen ja suullisten käsittelyjen pitämistä hovioikeudessa. Suomessa hovioikeuden menettely on selkeän pääsäännön mukaan kirjallista - vain noin 20-30 prosenttia jutuista menee suulliseen käsittelyyn - kun sen sijaan useimmissa muissa maissa instanssijärjestyksessä toinen oikeusaste käsittelee pääsäännön mukaan valitukset aina suullisessa käsittelyssä.
18. Minusta on selvää, että jos R.H. kantelee EIT:n tuomion perusteella KKO:een sanotun oikeudenkäyntivirheen takia, KKO:n on poistettava hovioikeuden lainvoimainen tuomio ja määrättävä, että hovioikeuden tulee ottaa R.H:n valitus uudelleen käsiteltäväksi ja "siinä laillisesti menetellä, kuten fraasi kuuluu. Hovioikeuden tulee siis järjestää raiskausjutussa suullinen pääkäsittely. Vrt. kuitenkin ratkaisussa KKO 2008:24 selostettua vastaavanlaista tapausta, jossa KKO (ään. 4-1) ei vastoin odotuksia purkanut hovioikeuden sakkotuomiota, vaikka ihmisoikeustuomioistuin oli sanotussa asiassa katsonut, että hovioikeuden ratkaisu oli ihmisoikeussopimuksen vastainen. KKO:n ratkaisua on oikeuskirjallisuudessa perustellusti arvosteltu. - Sanotun purkuhakemuksen käsittely muuten kesti KKO:ssa kaksi ja puoli vuotta.
19. Voin kerskumatta ja itseäni kehumatta sanoa, että jollen minä olisi ollut heti alusta lähtien seulontamenettelyn suhteen kriittinen ja ottanut jo ennen seulontaa koskevan lakiesityksen hyväksymistä kirjoituksissani kantaa muun mussa siihen, että hovioikeudet eivät saa seuloa valituksia, joiden johdosta on OK 26:15:n mukaan toimitettava suullinen pääkäsittely, olisi luultavasti myös KKO hyväksynyt ennakkopäätöksissään hovioikeuksien alun perin noudattaman ja Aki Rasilaisen kirjoituksissaan kannattaman seulontasäännösten laajentavan tulkinnan eli löperön käytännön. Silloin oikeusturva olisi todella ollut suuressa vaarassa.
20. Asia oli nimittäin niin, että tuolloin virassa ollut KKO:n presidentti Leif Sevón otti julkisisuudessa esittämissään lausumissa hovioikeuksien tavoin myönteisen kannan siihen, että hovioikeudet voisivat seuloa myös sellaisia juttuja, joissa OK 26:15:n nojalla olisi näytön uudelleen arvioimiseksi toimitettava pääkäsittely. Presidentti Sevón otti seulontamenettelyn valmistelussa ja säätämisessä hyvin aktiivisen roolin. Vielä sen jälkeen kun eduskunnan lakivalokunta oli antanut asiasta mietintönsä (LaVM 27/2002 vp), presidentti Sevon osallistui eduskunnassa järjestettyyn salaiseen palaveriin yhdessä oikeusministeri Johannes Koskisen, lakivaliokunnan puheenjohtajan Henrik Laxin ja Helsingin hovioikeuden presidentin Olli Huopaniemen kanssa; Huopaniemi kuului seulonnan innokkaimpiin puolesta puhujiin.
21. Tästä palaverista kerrottiin Oikeus-lehden numerossa 1/2003 oikeudellista elämää -sivuilla. Seulontapykälä (OK 26:2) oli saanut lakivaliokunnassa sisällön, joka ei tyydyttänyt hovioikeuksien presidenttejä. Sanotussa palaverissa pohdittiin koko lakiesityksen peruuttamista tai sellaisen nimenomaisen muutoksen tekemistä OK 26:2:ään, joka mahdollistaisi muutoin OK 26:15:n nojalla pääkäsittelyyn menevien valitusten seulomisen. Palaverissa Koskinen, Lax ja Huopaniemi olivat kuitenkin tulleet juuri KKO:n presidentti Leif Sevónin lausumien perusteella vakuuttuneiksi siitä, ettei lakiesitystä tarvitsisi peruuttaa. Sevónin kertoman mukaan OK 26:2:ää voitaisiin nimittäin tulkita hovioikeuksissa ja KKO:ssa "joustavasti" eli siten, että tulkinta mahdollistaisi myös ns. pääkäsittelyjuttujen seulonnan.
22. Kun sain tietää sanotusta salaisesta ja tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta suorastaan hämmästyttävästä palaverista, kirjoitin Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen, jossa paheksuin KKO: presidentin osallistumista sanontunlaiseen neuvonpitoon ja sitä, että Sevón oli mennyt lupaamaan, miten tiettyä tulkinnanvaraista pykälää tultaisiin tulkitsemaan ja soveltamaan, vaikkei lakia ollut muodollisesti vielä edes eduskunnassa hyväksytty (HS 8.5.2003). Sevón myönsi vastineessaan (HS 11.5.) osallistuneensa sanottuun salaiseen kokoukseen, mutta kiisti luvanneensa, että KKO tulisi tulkitsemaan lakia tietyllä tavalla.
23. Kun en ollut sanotussa palaverissa, en voi tarkkaan tietää, mitä siellä oli keskusteltu ja mitä sanontoja käytetty. Mutta asian laita selvisi, kun seulontalakiesitystä käsiteltiin sittemmin eduskunnan täysistunnossa, ks. ptk 189/asia 2/2002 vp. Eduskuntakeskustelussa sekä ministeri Koskinen että lakivaliokunnan puheenjohtaja Henrik Lax vetosivat selvin sanoin siihen, mitä KKO:n presidentti Sevón oli heille kertonut kyseisen pykälän sisällöstä ja tulkinnasta. Olen selostanut näitä Koskisen ja Laxin lausumia Oikeus-lehden numerossa 2/2003 julkaisemassani artikkelissa, sivut 2008- 211.
24. Kun Koskinen ja Lax ovat kumpikin juristeja, joiden voidaan katsoa ymmärtävän, mitä kolmas juristi eli tässä tapauksessa Leif Sevón on heille kertonut, en voi sanotun eduskunnan täysistunnosta laaditun pöytäkirjan perusteella päättyä muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että Sevón oli todella, jollei nyt suorastaan luvannut, niin ainakin "antanut ymmärtää", että seulontapykälää on mahdollista tulkita hovioikeuksia tyydyttävällä tavalla. Koskinen ja Lax ovat tietenkin puhuneet täysistunnossa totta, sillä kuten myös viime päivien uutisista olemme saaneet lukea, Eduskunnan edessä ei koskaan valehdella! Ei ainakaan saisi valehdella...
25. Myös KKO:n muut jäsenet eli oikeusneuvokset olivat innolla mukana seulontamenettelyn valmistelussa ja paria kolmea heistä kuultiin asiantuntijoina eduskunnan lakivaliokunnassa, kuten olen em. Oikeus-lehden numerossa kertonut. En havainnut, että kukaan KKO:n jäsenistä olisi puuttunut siihen minun esille ottamaani ja minusta kaikkein tärkeimpään kysymykseen, eli siihen, että pääkäsittelyyn lain mukaan vietäviä juttuja ei voida seuloa.
26. Minusta Leif Sevónin menettely osallistua eduskunnassa käytyyn salaiseen neuvonpitoon oli tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden sekä ylimmän oikeusasteen toiminnan uskottavuuden kannalta niin arveluttava ja härski temppu, että kantelin siitä oikeuskansleri Paavo Nikulalle. Arvasin toki, että Nikula pesisi Sevónin maineen puhtaaksi, sillä kuten vanha sanonta kuuluu, korppi ei korpin silmää noki. Näin kävikin, mutta en jättänyt asiaa omalta osaltani tähän, vaan kirjoitin oikeuskanslerin 10.2.2005 antamaa päätöstä kritisoivan artikkelin "Oikeuskanslerilta outo päätös Sevón -tapauksessa" Oikeus -lehden numeroon 1/2005, s. 77-80. Kantelustani on se hyöty, että Sevón jääväsi KKO:ssa itsensä kaikista seulontaa koskevien valitusten käsittelystä, kunnes Nikula oli ratkaisunsa antanut. Ennen kuin Paavo Nikulan sanottu päätös ehti tulla, KKO oli jo "järkiintynyt" antaen edellä mainitut kaksi prejudikaattia KKO 2004:116 ja KKO 2004:117.
27. Seulontamenettelyn kääntäminen oikeille ja järkeville raiteille on yksi urani makeimpia voittoja. Tulihan siinä otetuksi monta arvokasta "päänahkaa" alkaen oikeusministeristä, lakivaliokunnan puheenjohtajasta, KKO:n presidentistä, kuudesta hovioikeudesta, Helsingin HO:n presidentistä jne., unohtamatta tyystin myöskään Aki Rasilaista.
28. Nykyisin lähestulkoon kaikki Suomessa ovat sitä mieltä, että seulontamenettely oli joko erehdys tai on muutoin huono järjestelmä, josta on päästävä eroon. Toiset vain ovat tätä mieltä hieman, oikeastaan aivan eri perusteilla kuin toiset! Minusta seulontamenettely ei ollut sinänsä niin kovin huono idea, sillä se oli ainakin tasapuolinen siksi, että kaikki jutut joutuivat läpikäymään seulontavaiheen. Tässäkään asiassa vika ei ollut niinkään laissa, vaan ennen muuta lainkäyttäjissä eli hovioikeustuomareissa, joilta ilmeisesti puuttui tarvittava ammattitaito ja etenkin ammattietiikka soveltaa sangen väljiä säännöksiä oikean tarkoituksen edellyttämällä tavalla. Hovioikeuksissa mentiin läpi tai yli siitä, missä aita oli matalin. Huomattiin, että seulonta oli oiva keino keventää omaa työtä ja etenkin välttyä "turhina" pidettyjen suullisten käsittelyjen pitämisiltä. Kun seulontapäätöksiä ei tarvinnut, ei tarvitse vieläkään, asiallisesti perustella, jouduttiin kiusaukseen asettaa oman työn keventäminen muutoksenhakijoiden oikeusturvan edelle.
29. Seulontaa ollaankin nyt kovalla kiireellä oikeusministeri Braxin johdolla kuoppaamassa Asiaa ja koko hovioikeusmenettelyn uudistusta on pohdittu oikeusneuvos Kari Kitusen johtamassa oikeusministeriön työryhmässä. Valtioneuvoston tarkoituksena on antaa eduskunnalle vielä ennen kesälomia eli ensi viikolla asiaa koskeva lakiesitys eduskunnalle. Olen antanut oikeusministeriölle Kitusen työryhmän mietinnöstä pyydetyn lausunnon, jossa totesin, että lakiehdotuksessa on paljon parannettavaa ja monta merkittävää muuttamista edellytettävää kohtaa. Ruotsissa tuli viime marraskuun alusta voimaan hovioikeusmenettelyn uudistamista koskeva laki, ja sen mukainen uudistus olisi järkevää toteuttaa myös meillä Suomessa. Mutta Kitusen työryhmän mietintö lähtee monessa tärkeässä kohdassa aivan eri linjoille Ruotsin malliin verrattuna. Ei siis näytä hyvältä tälläkään kertaa! Täytynee palata uuteen lakiesitykseen kesän aikana.
30. Nyt on Juhannusaatto, mikä saa tunnetusti suomalaiset mielet hieman herkistelemään. Tällä tekosyyllä totean, että juridiikka on toki hieman kuivaa ja harmaata puuhaa lakimiestenkin kannalta nähtynä, jos esimerkiksi yliopiston professorin pitäisi pysytellä tiukasti omassa ruodussaan, eli tyytyä vain selostamaan voimassa olevan oikeuden sisältöä ja systematisoimaan oikeusjärjestystä. Tuollainen ahdas toimenkuva ei ole minua milloinkaan viehättänyt eikä tyydyttänyt, ja siksi olen pyrkinyt usein myös muuttamaan oikeutta tai ainakin saattamaan pieleen menneitä tai menossa olevia asioita ja lakeja oikealle tolalleen. Tästä oli kyse myös seulontamenettelyssä. Pohjimmiltaan on kyse oikeusturvasta ja sen valvonnasta. Tämä pyrkimys oikeuden muuttamiseen ja järkevöittämiseen tekee juridiikasta ah, niin mielenkiintoisen! Tutkijan ja yliopiston professorin ei tarvitse tyytyä siihen, mitä esimerkiksi korkein oikeus tai oikeuskansleri on jostakin asiasta sanonut, vaan juridiikassa viimeinen sana kuuluu yleensä aina tutkijalle, jos tämä vain haluaa tai osaa käyttää sanottua mahdollisuutta hyväkseen.
31. Tämän blogin avaaminen on todella ollut virkistävä kokemus, joka toivottavasti pelastaa viimeiset virkavuoteni arjen harmaudelta. Välillä voi muistella hyvinkin vanhoja aikoja ja välillä taas pohtia esillä olevia päivänkysymyksiä ja aivan uudenlaisiakin asioita. Suosittelen blogin pitämistä muillekin!
32. Näihin kuviin, näihin sanoihin ja näissä tunnelmissa on aika lopettaa ja sännätä Jussin viettoon. Johan tässä tiettyä lämmikettä alkaa kaivata, kun mittari näyttää puolenpäivän aikoihin ulkona tavanmukaista 11-12 lämpöastetta. Säätiedotus radiosta "soveltuvin osin" kuultuna: Saimaalla liikkuville annetaan varoitus "avatusta uomasta."
P.S.
Nyt kaikki vaativat kuin yhdestä suusta Kevan ja Nova Groupin suhteiden selvittämistä. Tätä ovat tänään ehtineet vaatia ainakin Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi, kokoomuksen Sampsa Kataja (joka sai 5 000 euroa Novalta vaalirahaa), Kevan Markku Kauppinen jne.
Matti Vanhanen vakuuttelee jälleen, ettei hän ole tiennyt mistään yhtikäs mitään. Uskotaan, uskotaan nyt toki vähemmästäkin. Mutta tietämättömyyden sijasta suurempi ongelma Vanhasen kohdalla onkin se, että hänen olisi pitänyt asemansa perusteella tietää. Tiesi tai ainakin olisi pitänyt tietää, niinhän se mala fides menee. Mitä me oikeastaan teemme pääministerillä, joka ei tiedä mitään eikä välitä tietäkään eikä ottaa asioista selvää?
Itse vaatisin mieluummin selvitystä Matti Vanhasen ja Novan välisistä suhteista, Vanhasen ja Topi Sukarin välisistä suhteista, Vanhasen ja Arto Merisalon välisiä suhteita, Vanhasen ja Tapani Yli-Saunamäen välisistä suhteista jne.
Asia ei Kevan erityistilintarkastuksella selviä eikä parane eikä keskusta pöytä puhdistu pääministerin mahtikäskyllä. Näyttää siltä, että Vanhanen on ollut mukana junailemassa eläkevakuutusyhtiön Novan kautta tosiasiallisesti keskustalle tekemää rahoituspäätöstä eli lahjoitusta pääministerin puolueelle. Se, ettei Vanhanen tätä ymmärrä tai ole ymmärtävinään, ei asiaa miksikään muuta.
21 kommenttia:
Joskus näkee pseudoseulontaa:
Ensiksi selostetaan valittajan vaatimukset. Ilmoitetaan, että vastapuolelle on varattu tilaisuus lausua asiasta ja lopuksi ilmoitetaan, että "Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ole."
Ei minusta kauheasti eroa seulonnasta.
Itse olen jo pitkään mieltänyt suomalaisten oikeusturvan merkittäväksi takeeksi mahdollisuuden saada asiansa pohdittavaksi eurooppalaisten standardien mukaan EIT:ssa. Siellä saadaan oikaistua ne oikeuden hoidon virkamiesten välinpitämättömyyden ja osaamattomuuden aiheuttamat oikeudenloukkaukset, joita suomalainen omahyväinen oikeuskulttuuri aiheuttaa.
KKO on varmastikin kokenut tulleensa nöyryytetyksi, kun sen toiminta on enemmän taikka vähemmän suoraan joutunut toistuvasti EIT:n kritiikin kohteeksi. Mielestäni tuo blogistin viittaama KKO 2008:24 on tuollainen nöyryytetyn orgaanin hätähuuto, jossa yritetään osoittaa omaakin valtaa olevan jäljellä. Valitettavasti tuokin demonstraatio piti tehdä purkua hakeneen kansalaisen oikeuksia loukaten.
Ratkaisussa KKO 2008:24 korkein oikeus perusteli ratkaisuaan mm. sillä, ettei hovioikeuden tuomiota ole syytä purkaa, koska syytetty oli tuomittu "ainoastaan sakkorangaistukseen." Tuo perustelu oli todella hämmästyttävä.
Antti Kortelaisen havainto pseudoseulonnasta on aivan oikea. Tein saman huomion 3-4 vuotta sitten, kun KKO oli ennakkopäätöksillään toppuutellut hovioikeuksien seulontaintoa. Tuollaisissa "ei syytä" -ratkaisuissa on varmaan aika usein kyse valituksen tosiasiallisesta seulonnasta. Tällä tavalla hovioikeudet saavat seulontatilastonsa näyttämään kauniimmilta.
Mutta pseudoseulonnalla ei voida - ei ainakaan pitäisi voida - kiertää OK 26:15:n säännöstä ns. pakkosuullisuudesta.
Suullisten käsittelyjen järjestäminen on se "paha", jota hovioikeudet yrittävät kaikin keinoin kiertää. Valittajan oikeusturva saa siinä pyrkimyksessä unohtua.
Jos tuota KKO 2008:24 lähestyy syyttömyysolettaman kautta, niin kyseisen KKO 2008:24 olisi voinut viedä EIT:lle. Olisi taas tainut tulla satikutia Suomelle. Tietysti kansalainen olisi leimattu suomalaisten viranomaisten toimesta hankalaksi valittajaksi - mutta lopputulos olisi ollut kiinnostava nähdä... EIT:llä on kuitenkin omnipotenssi KKO:n ratkaisuihin.
Mitäs mieltä blogisi on Norjan korkeimman oikeuden kannanotoista sikäläisen seulonnan suhteen? Seulontahan on Suomeen rantautunut Norjasta.
Norjan KKO on jo parikin kertaa katsonut, että YK:n kp-sopimusta on rikottu kun seulontaratkaisua ei ole lainkaan perusteltu. Taustalla on samansisältöinen kannanoto norjalaisjutussa YK:n ihmisoikeuskomiteasta.
Tuoreen tapauksen selostus löytyy Asianajajaliiton uuispalstalta: http://www.asianajajat.fi/
Seulonta tosiaan "rantautui" meille Norjasta, jossa on käytössä siling-menettely hovioikeutta vastaavassa toisen asteen tuomioistuimessa (lagmannsrett).
Täytyy heti aluksi sanoa, etteivät OM:n lainvalmistelijat eivätkä oikein ketkään muutkaan - allekijoittanutta tietenkin lukuun ottamatta - havainneet, että norjalainen lagmannsrett-menettely on sangen erilainen kuin Suomen HO-menettely. Siis se mikä sopii norjalaiseen muutoksenhakumenettelyyn, ei tietenkään sovellu sellaisenaan suomalaiseen ho-menettelyyn.
Lagmannsrettin menettely on suullista, jolloin siis asiat ratkaistaan istunnossa, jossa asianosaiset, todistajat ym. ovat paikalla, kun taas hovioikeusmenettely on selkeän pääsäännön mukaan kirjallista ja asiat ratkaistaan pelkästään asiakirjojen perusteella.
On ymmärrettävää, että Norjassa haluttiin joskus 10-15 vuotta sitten keventää lagmannsrettin menettelyä ja siinä tarkoituksessa otettiin käyttöön kirjallinen siling-käsittely, jossa siis seulotaan tietyt selvät asiat suullisesta pääkäsittelystä.
Suomen ho-menettelyssä sen sijaan seulontakynnyksen ylittyminen ei suinkaan merkitse sitä, että jatkokäsittelyyn päässyt juttu vietäisiin suulliseen käsittelyyn. Valtaosa seulonnan läpäisseistä jutuista ratkaistaan edelleen kirjallisessa esittelymenettelyssä.
Toisin sanoen Suomen hovioikeudessa on käytössä kaksi kirjallista käsittelyvaihetta, ensin seulontavaihe ja sitten kirjallinen "täystutkintavaihe" esittelymenettelyineen. Vain 20-30 prosenttia seulonnan läpäisseistä jutuista viedään suulliseen pääkäsittelyyn.
Tämä jäi lainvalmistelijoiltamme huomaamatta ja se johti omalaatuiseen tilanteeseen, jossa itse asiassa ho-vaiheessa mukaan tuli yksi käsittelyvaihe lisää, vaikka tarkoituksena oli - ainakin sanottiin olevan - käsittelyn keventäminen!
Kiinnitin tietenkin myös tähän selvään epäjohdonmukaisuuteen huomiota jo ennen lakiesityksen eduskuntakäsittelyä (DL 2002), mutta turhaan. Seulontabuumi oli niin kova, etteivät siinä järkipuheet mitään auttaneet!
Norja ylin tuomioistuin eli Høysterett on tosiaan "ojentanut" parissa kolmessa päätöksessään toisen oikeusasteen tuomioistuinta eli lagmannsretteniä siitä, että rikosasiassa annettavat seulontapäätökset eli siling-päätökset pitää perustella.
Høysterett puuttui asiaan viime vuoden joulukuussa (19-12-2008) vahvennetussa kokoonpanossa (storkammer) antamassaan päätöksessä ja kumosi lagmannsrettenin perustelemattoman seulontapäätöksen eli päätöksen siitä, että valitusta alioikeuden (tingsrett) rikosasiassa antamasta tuomiosta ei oteta tarkempaan tutkintaan.
Høysterett katsoi, että perustelematon siling-päätös rikosasiassa rikkoo YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen eli ns. KP-sopimuksen 14 artiklan 5 kohtaa.
Tänä vuonna Høysterett on antanut kaksi samansisältöistä ratkaisua, niistä viimeisin on päätös 23.4.2009 (HR-2009-00877, asia nr. 2009/300).
Toisaalta Høysterett on aivan äskettäin eli 12.6.2009 antamassaan täysistuntopäätöksessään (plenumiin osallistui 16 jäsentä) katsonut, että lagmannsrettiin kuuluvan juryn (lagretten) syyllisyyskysymyksestä antamaa ratkaisua ("guilty or not guilty") ei ole tarpeen perustella, jos lagmannsrettenin käsittely muutoin täyttää oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettavat vaatimukset.
Po. seksuaalirikosjutussa lagmannsrettenin suullinen käsittely kesti neljä päivää ja jury ratkaisi syyllisyyskysymyksen samalla tavalla ("jaa") kuin tingsrett. Tuolloin siis Høysterettenin mukaan syyllisyys- ja näyttökysymyksen ratkaisua ei tarvitse uudelleen perustella. Sitä vastoin rangaistuksen mittaamiskysymys, johon jury ei osallistu, pitää perustella myös lagmannsrettin tuomiossa.
Kysymys oli periaatteellisesti sangen tärkeä, sillä jos Høysterett olisi ottanut toisenlaisen kannan, se olisi merkinnyt itse asiassa sitä, että Norjan pitäisi lakkauttaa koko jury-järjestelmä.
Mutta siling-pätös on kokonaan eri asia kuin juryn antama päätös, joten se pitää perustella.
Suomessa seulontapäätöstä ei tarvitse lain mukaan asiallisesti perustella eivätkä hovioikeudet sitä teekään. Seulontapäätöksessä luetellaan tavallisesti vain laissa (OK 26:2) olevat muodolliset fraasit eli seulonnan edellytykset, mutta tämähän ei vielä ole mitään ratkaisun perustelemista.
Itse olen koko ajan ollut sillä kannalla, että hovioikeuksien pitää perustella seulontaratkaisut asiallisesti, eli siis kertoa esimerkiksi, miksi hovioikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden tuomio ole virheellinen.
Aikoinaan syyttämis- ja tuomitsemispakolle luotiin varoventtiilit, jotta lain mukainen ratkaisu ei yksittäistapauksessa johtaisi epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen. Esimerkiksi tuomitsematta jättäminen oli alkujaan tällainen varoventtiili(nykyisin sen voisi nimetä tuomioistuimen sääliä ruikuttavan kytän normaalituomioksi).
Nyt sekä esitutkinnassa että syyteharkinnassa on monia mahdollisuuksia luopua toimenpiteistä. Mielestäni nämä luopumiset johtavat käytännössä toistuviin kohtuuttomuuksiin - ihmiset eivät enää saa oikeussuojaa asioilleen. Paras tosielämän vitsi on sjp vähäisyys perusteella, kun promillet olivat vain 0,51. Enkä ymmärrä niitä sjp:ä, joissa henkilöä on pahoinpidelty nyrkein kasvoihin lyömässä tai jopa potkimalla.
Näistä normeista on myös tullut virkamiehille liian monimutkaisia - niitä ei osata soveltaa oikein ja niiden kanssa pelaamiseen menee kohtuuttomasti aikaa. Mielestäni tuota viidakko pitäisi ennemmin karsia kuin rönsyttää lisää - taikka sitten rekrytoida yksityiseltä sektorilta sellaiset lakimiehet, joilla kapasiteeti riittää, korvaamaan nykyiset keskinkertaisuudet. Ja seulonta, koska se ei toimi tarkoitetusta, pitäisi lopettaa viipymättä.
Kun tavoitellaan virolaisen mukaista "liian hyvää" oikeudenkäyntimenettelyä, se itseasiassa pahentaa asianosaisten oikeusturvaa.
Mihin Suomessa tarvitaan käräjäoikeuksia, jos muutoksenhaku HO;en on rajoittamatonta niin, että "oikeudenmukainen oikeudenkäynti" vaatii pääkäsittelyn toisintamista, jos joku sitä vain haluaa!?
Eihän HO ole silloin muutoksenhakuinstanssi vaan varsinainen ja todellinen tuomioistuin.
Tälläinen syö resursseja oikeuslaitoksessa joka instanssissa ja sjäpuolella. Ja näin hidastaa kohtalokkaasti oikeuslaitoksen toimintaa, maksaa asianoisaisille poskettomasti.
Paitsi sille maksuttoman saaneelle joutomies-vastaajalle, jonka etuoikeudet ovat jostakin syystä Suomessa vallitseva mittari tai standardi "oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille".
Pitäisi palata 70-luvun ihanteista ja tavoitteista tähän päivään myös oikeudenkäyntimenettelyssä.
Olisiko Virolaisella lääkettä tähän. Seulomisen ja muutoksenhakukieltojen asettamisen kritisoimisen sijasta jotain rakentavaa.
Yksi seulonnan ongelmista on todellakin tuo mainitsemasi työtaakan vähentäminen.
Tutkiva poliisi ajattelee, että tässä voisi ollakin rikos, joten ratkaiskoon syyttäjä. Syyttäjä miettii, että onpas juttu, ratkaiskoon käräjäoikeus. Käräjäoikeus pohtii aikansa ja ajattelee, että ratkaistaan vaikka näin ja hovi sitten muuttaa jos syytä on.
Mutta hovipa seuloa pamauttaa, kun juttu ei paperilla näytä oikein miltään.
Minulla on ollut 20-30 vuoden ajan rakentavia ehdotuksia oikeudenkäyntimenettelyn ja siis myös ho-menettelyn uudistamisen suhteen varmaankin enemmän kuin kellään muulla juristilla Suomessa; ainakin olen tuonut niitä julkisuudessa esiin eniten.
Rakentavaa on myös se, että rohkenee kritisoida selvästi huonoja lakiehdotuksia ja -esityksiä. Mutta olen aina kertonut myös sen, miten oikeudenkäyntiä olisi tarpeen järkevästi kehittää. Kellä on silmät, hän lukekoon ja ottakoon selvää. Kellä on aivot, hän funtsikoon.
Ongelma on ollut vain sinä, että noita jees-miehiä, jotka ovat aina valmiita hyväksymään kaikenlaiset ehdotukset ja esitykset, olivatpa ne kuinka huonoja tahansa, on riittänyt pilvin pimein. Järkeviä ja rakentavia korjausehdotuksia ei haluta kuunnella, kuten kävi esimerkiksi juuri seulontavimman aikana.
Mitä tulee hovioikeusmenettelyn uudistamiseen, annoin talvella lausunnon oikeusneuvos Kari Kitusen työryhmän mietinnöstä ja esitin jälleen kerran rakentavia korjausehdotuksia mietintöön. Ensi viikolla sitten nähdään, onko niitä huomioitu hallituksen eduskunnalle annettavassa lakiesityksessä. Pelkäänpä pahoin, ettei ole.
Ehdotin mm. - lausunnonantajista ainoana - että Suomessa pitäisi Ruotsin uuden lain tarjoaman mallin mukaisesti ryhtyä videoimaan käräjäoikeudessa vastaanotetut todistajankertomukset ja asianosaisten todistelutarkoituksessa antamat lausunnot, jottei hovioikeudessa tarvitsisi enää toimittaa ns. pakkosuullisia käsittelyjä, vaan käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu otettaisiin hovioikeudessa vastaan videotallenteiden avulla. Tämä edellyttäisi asianmukaisten videointilaitteiden hankkimista ja asentamista käräjäoikeuksiin, mutta tällaista ei ole edes valmisteilla.
Kitusen työryhmä vaikeni koko asiasta, vaikka Ruotsin sanottu uudistus, joka on hyvin merkittävä, oli hyvin Kitusen ja kumppanien tiedossa. Kun vaikeni, ei eduskunta ja sen lakivaliokunta saa edes tietää, miten hovioikeusmenettelyä voitaisiin vaihtoehtoisella tavalla kehittää. Kitusen valitsemalla taktiikalla eduskunnalta siis pimitetään tärkeää tietoa.
Veikkaanpa, että pimittämisen onnistumiseksi minulta ei lakivaliokunnassa pyydetä edes lausuntoa lakiesityksestä. Lakivaliokunnassa kuultavista asiantuntijoista päätetään OM:n virkamiesten ja lakivaliokunnan virkamiesten kesken "yhteistuumin."
Jotta lakiesitys menisi mahdollisimman kivuttomasti lävitse, ei "toisinajattelijoita" kutsuta lainkaan kuultaviksi. Tämä on ollut OM:n taktiikkana myös silloin, kun Tuija Brax toimi lakivaliokunnan puheenjohtajana.
Lakivaliokunnassa kuullaan ho-menettelyn uudistamisen osalta sen sijaan esimerkiksi kaikkien kuuden hovioikeuden presidenttejä, jotka kuorossa "huutavat" (mieskuoro "huutajat") että joo, tämähän on oikein hyvä esitys! Täytyyhän lakivaliokunnan jäsenten, joista suurin osa on maallikkoja, tuolloin uskoa "asiantuntijoita" - varsinkin kun todelliset asiantuntijat on kuulemisessa sivuutettu kokonaan.
Asia, johon keskustelussa on viitattu vain vähän, on käräjäoikeuksien taso. Yhä useammin on kaikille itsestään selvää, että käräjäoikeus on tehnyt päätöksensä enemmän tunteen kuin tiedon pohjalta. Käräjäoikeuden päätöksiä pidetään vain jonkinlaisina suosituksina. Varsinaiset päätökset odotetaan saatavan ylemmistä oikeusasteista.
Tältä kannalta valitusoikeus hovioikeuteen on välttämätöntä. Sen sijaan, että tehokkuuden nomissä rajoitetaan valitusoikeutta hoviin, pitäisi parantaa käräjäoikeuksien ammattitaitoa. Myös lautamiesjärjestelmää olisi syytä harkita. Olisiko syytä palata järjestelmään, jossa vain lautamiesten yksimielinen päätös voittaa ammattituomarin kannan?
Joltain sivulta luin kuka saa KKO:n asiansa käsiteltäväksi.
Kyllähän pikku Martinkin luulisi sen ymmärtävän, kuka ohittaa missäkin rivissä kenet?
Tuomaritkin ovat ihmisiä asioiden hoitajina. Luulisi heidänkin tietävän, että asiakkaalta kysytään ennen asian esittämistä vastapuolelle onko jotain kommentoitavaa eikä omana esityksenään viedä sitä vastapuolelle.
Tulee silloin mieleen että mitenkäs tämä on sovittu kyseisten asioiden hoitajien kesken?
Kun kommetoin asiaani kohteliaasti, niin silloinen tuomarini Silvennoinen ilmoitti ettei hän enää avusta minua asiassa.
Vastapuolelle ilmoitti että varata aikaa minun etsiä avustaja. Pesänselvittäjä/jakaja teki nyt kiireellisen päätösen odotetulla tavalla, ollen puolueellinen asiassa.
Aiemmin avustajia on ollut myös julkiselta puolelta, niin sieltäkin eräs mieshenkilö melkein "kimmppuuni" hyppäs pöydän takaa ja jankkas että minä olen koko ajan väärässä. Myös toinen henkilö julkiselta puolelta oli sitä mieltä että minun täytyy luovuttaa asiassa.
Ymmrtääkseni tämä asia ei ole suuritöinen, mutta eräskin asianaja on minulta suuret summat saanut kun olen uskonut että näin kuuluu olla.
Näinhän se on, että hyvää ei saa halvaa ja huonoa ei kannata ottaa.
Kun en voi hyväksyä pesänselvittäjän/jakajan päätöstä, olenkin päättänyt että edustan itse itseäni (ja edesmenyttä aviomiestäni) asiassa, kun haen uuden pesänselvittäjän/jakajan/suullista käsittelyä käräjäoikeuteen.
Silloin tyttären on allekirjottamansa todistus valalla todistettava.
Toivottavasti jaksan vielä oikeutta hakea. Sanot jossain että onko niillä ennakkopäätöksillä mitään virkaa? Mielestäni "jokainen" asia on jollain tavalla ennakkopäätöksen arvoinen.
Olemmehan ihmisetkin ennakkopäätöksiä eläissämme, ja kuollessamme elämän sankareita.
Täällä yksi anonyymi paheksui kommentissaan sitä, että nykysysteemi hovioikeusmenettelyssä on edullinen vain sille "maksuttoman saaneelle joutomies-vastaajalle, jonka etuoikeudet ovat jostakin syystä Suomessa vallitseva mittari tai standardi ´oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille.´
Olisikohan EIT:n Suomelle 2.6.2009 antamassa jutussa hovioikeudessa ollut vallalla tuollainen "joutomies-mentaliteetti", kun hovioikeus päätti seuloa käräjäoikeudessa äänestyksen jälkeen raiskauksesta ynnä muusta vankeusrangaistukseen tuomitun valittajan valituksen?
Yritän seuraavassa miettiä, miten valittajan asia olisi sanotussa raiskausjutussa hovioikeuden seulontakokoonpanossa pohdittu.
HO:n jaoston puheenjohtaja:
- No, tässä meillä on nyt taas tyypillinen turha valitus. Vastaaja, mikä lie työtön merkonomi tai vastaava joutomies, on tuomittu käräjäoikeudessa nuoren 17-vuotiaan tytön raiskauksesta ja toisen saman ikäisen tytön raiskausyrityksessä ainoastaan 8,5 kuukauden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja oheissakkoon. Tästä eli näin hiton lievästä tuomiosta huolimatta mies valittaa tänne, meille hovioikeuteen! Kehtaakin!
Mutta tietysti valittaa, kun sille on myönnetty käräjäoikeudessa maksuton ja avustajaksi tämä saamarin mikä lie varatuomari Naumanen.
Ajatella nyt, mikä tapaus. Mies iskee kapakasta kaksi 17-vuotiasta nuorta tyttöä ja kuljettaa nämä asunnolleen, tietysti tarkoituksella maata molemmat, sitten kun tytöt ovat sammuneet sohvalle juotuaan miehen tarjoamia viinaksia. Todella törkiö tappaus! Tää vastaajahan olis pitänyt tuomita reilusti yli vuoden pituiseen rangaistukseen ja mieluummin ehdottomana, vaikka onkin ensikertalainen näissä asioissa.
Ja tämä saamarin Naumanen kehtaa vielä pyytää suullista käsittelyä tällä hovioikeudessa! No, jo nyt on aikoihin eletty, tosi härskiä meininkiä!
Luuleeko se helevetin Naumanen ihan tosissaan, että me kutsuttaisiin se samperin joutomies tänne hovioikeuteen istuskelemaan meidän hienoilla rokokoo-sohvillamme! Ja tietysiti se joutomies hommaisi tänne jonkun helskutin uuden todistajankin mukanaan. Ne tytöt pitäisi myös kutsua tänne, jotta se Naumanen saisi tilaisuuden kuulustella niitä.
Ei, ei, ei kyllä tule mitään. Eihän me nyt tällaisessa roskajutussa aleta mitään suullista pääkäsittelyä pitää sehän pidettiin jo käräjäoikeudessa.
Käräjäoikeudessa asia on tutkittu ja sillä siisti. Viis siitä, että käräjäoikeudessa puheenjohtaja oli eri mieltä ja olisi hylännyt syytteet kokonaan. Onneksi paikalla oli kolme järkevää lautamiestä, jotka ymmärsivät, mistä asiasta oli kysymys ja tuomitsivat tuon saakelin joutomiehen, vaikkakin hyvin lievästi.
Tällaisia turhia valituksia varten pitäisi se helskutin reformatio in peius -kielto lakkauttaa, jotta konnat ei valittais tänne turhan takia. Jos valittaisi, niin me voitaisiin vielä ankaroittaa rangaistusta. Peius-kiellon poistaminen olis sellainen lääke, joka tepsis näihin saakelin turhiin valituksiin.
No niin, minä ehdotan, että me seulotaan tään joutomiehen valitus täysin turhana, koska käräjäoikeuden tuomio on ihan ok eikä mitään penteleen suullista ole tarvetta meillä pitää. Tuolle Naumaselle meidän pitää määrätä valtion varoista jokin palkkio, vaikka ei se turhasta valituksestaan mistään ansaitsisikaan, olisko jotain 200 euroa sopiva liksa Naumaselle? Mitä sanotaan?
Hovioikeudenneuvos Pekka P:
-Kyllä, Herra Presidentti, olen aivan samaa mieltä kuin tekin, valitus täytyy seuloa.
Hovioikeudenneuvos Astrid Å.:
-Precis, alldeles rätt, Herr President! Minä yhdyn teihin, me olemme toki aina ennenkin seuloneet tällaiset valitukset heti kättelyssä."
Puheenjohtaja:
- No, hyvä! Päästiin siis tästäkin turhasta tapauksesta! On se luojan lykky, että ne Henkka Lax ja Johannes Koskinen saivat läpi tämän seulontamenettelyn. Mehän oltaisiin suoraan sanoen kusessa, jos sitä ei olisi. Minun täytyykin nyt lähteä tästä Hotelli Pörssissä pidettävään välimiesoikeuden istuntoon, jossa toimin puheenjohtajana.
Nyt hää on sitten Sanomat ja Nelkku tehny sen, mihin ei rokokoo pojat ja oikeuslaatos ole kyennä! On tehry oikee tutkius, että mikä nyy on 1999 uuren laih suhe vanhaa tai siis nuorempaa..
No, perkules ku joku viittis tehrä tutkimuksen kaksikertaisest raiskaajast ja yksikertahisest ihmiset, nii kyl maar tykkäisin JA!
Erkki K. Laakso
E-Pohjanmua
Voi ajatella että asiani ei sitten pääsekkään seulontamenttelyä pidemmälle.
1. Olisi mielenkiintoista tietää, miten asiat yleensä etenee oikeudessa jos on julkisilla varoilla kustannettu avustaja?
2. Minkälainen työmoraali on yleensä avustaa "köyhää" ihmistä?
3. Tiedotusvälineistä kyllä saa tietoa, miten vähän arvostetaan ihmishenkeä.
Onko tosiaan maalliset asiat tärkeysjärjetyksessä ykkösenä?
Ei tietenkään ole oikein tuhota toisen elinkeinoa, niin mielestäni suomessa liikaa paapotaan rikollisia.
4. Nauhotuksista sen verran, kun olin erään julkisen asianajan luona, niin sanoin hänelle että kun asiaani käsitellään, hänellä ei varmaan ole mitään sitä vastaan että nauhotan keskustelumme.
Takapuoli tuolilla rauhattomasti liikkui ja hän takeltelee että ei hän oikein tiedä ja nyt tuli luottamuspula. Hän ei voi enää hoitaa asiaani.
Mitä pelättävää hänellä oli?
5. Selvää on, että tuomarikunnassakin väliä on sillä kuka hakee KKO:lta valituslupaa.
Eräs varatuomari sanoi ettei sitä varmaan saa ja toinen sen sai.
6. Miten paljon on puoluellisuuden vuoksi pesänselvittäjä/jakaja eroitettu tehtävästään.
Heti asian alussa halusin hakea uutta pesänselvittäjä/jakaja, niin silloinen tuomari sanoi ettei sitä helpolla vaihdeta.
Olisiko pitänyt olla ponnekkaampi?
Tavallinen ihminen on tyytyväinen kun kuvittelee että lakia lukeneet tekee kaikkensa asiakkaan eteen.
Silloin ei kyseenalaista ja on tyytyväinen kun "köyhäkin" saa "oikeutta".
Edellisessä kommentissani eilen oli yksi pieni virhe. Hotelli, jonne hovioikeuden presidentillä oli kiire välimiesoikeuden istuntoon, olikin nimeltään Pohjanbörssi.
"Tämän blogin avaaminen on todella ollut virkistävä kokemus, joka toivottavasti pelastaa viimeiset virkavuoteni arjen harmaudelta. "
Jep. Ja minun, aktiivisen lukijasi. Eli kaksoivaikutus :)
"Kitusen työryhmä vaikeni koko asiasta, vaikka Ruotsin sanottu uudistus, joka on hyvin merkittävä, oli hyvin Kitusen ja kumppanien tiedossa. Kun vaikeni, ei eduskunta ja sen lakivaliokunta saa edes tietää, miten hovioikeusmenettelyä voitaisiin vaihtoehtoisella tavalla kehittää. Kitusen valitsemalla taktiikalla eduskunnalta siis pimitetään tärkeää tietoa."
Valiokunnille saa myös pyytämättä jättää lausuntoja, jos haluaa näitä asioita tuoda esiin.
Erinomaisen mielenkiintoinen kirjoitus! Mutta juhannusaatto nyt kuitenkin kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
Lähetä kommentti