102. EU-vaalien hyvät, pahat ja persut, osa I

             Vaalikamppailussa ei sentään ole kyse aivan tästä...

1. Aikaansa seuraavan blogistin olisi tietenkin pitänyt kirjoittaa EU-parlamentin vaaleista jo aikoja sitten. Aihe on kuitenkin tuntunut minusta sen verran tympeältä, että en ole viitsinyt siihen aikaisemmin millään tarttua. Parissa blogissa olen tosin sivunnut vaaleja lähinnä silloin, kun on ollut kyse keskusta-kepun ahdingosta ja puoluejohdon turvautumisesta Mertala-korttiin. Siitähän oli kyse Arto Nybergin kevään viimeisessä ohjelmassa nähdystä Sirkka Mertalan asiasisällöltään täysin pinnalliseksi jääneestä tv-haastattelussa. Pääministeri Vanhanen, joka on taistellut oman ja perheensä yksityisyyden suojaamisen puolesta aina rikostutkintaa, oikeusistumia ja hovioikeutta myöten, on nyt poliittisessa hädässään valmis marssittamaan estradeille ja tv-ohjelmiin uuden kihlattunsa. Sirkka Mertala toistelee haastatteluissaan hieman naiivin tuntuisesti, miten kiva homma tämä pääministerin morsiamena toiminen on, vaikka siihen kyllä kaipaisi hänen mukaansa jotain koulutusta! Suomessa toimittajat eivät syö vain poliisin kädestä, sillä kyllä se syönti näyttää maistuvan myös poliitikkojen ja poliittisten puolueiden kädestä oikein hyvin.

2. Vaalit eivät tunnu juuri kiinnostavan suurta yleisöä. Vain harvat tuntuvat olevan perillä siitä, mitä EU-parlamentti oikein tekee ja voiko pieni suomalaismeppien piskuinen joukko - vain 13 jäsentä yhteensä 785  jäsenestä - ylipäätään omata näin suuressa joukossa vaikutusvaltaa. Vaaliehdokkaiden tulisi kampanjassaan tuoda EU:ta tutuksi kansalle ja kertoa, mistä EU:ssa on kysymys, miten parlamentin jäsenet eli mepit työskentelevät, mitä isoja asioita parlamentissa on käsitelty ja tullaan ensi kaudella käsittelemään ja mihin asioihin kukin ehdokas tulisi parlamentissa erityisesti kiinnittämään huomionsa. Näistä asioista on kuitenkin kuultu vaalikampanjassa hyvin vähän, joten kansalaisten eu-tietoisuus ei ole lisääntynyt, vaan jopa entisestään hämärtynyt. Tämä vaikuttaa tietenkin myös äänestysaktiivisuuteen, joka edellisessä vaaleissa jäi suunnilleen 40 prosenttiin eikä taida näissäkään vaaleissa kovin paljon korkeammaksi kohota.

3. EU-parlamentin viime vuoden tärkeimpinä saavutuksina on pidetty uutta ilmastosopimusta ja uutta kemikaalilainsäädäntöä (REACH). Ensi kauden tärkeimpinä asioina, joita uudet mepit joutuvat valmistelemaan ja päättämän, pidetään mm. terveyspalvelujen samanlaista saatavuutta kaikissa EU-maissa, samantasoisen kuluttajansuojan takaamista kaikissa jäsenmaissa, työaikadirektiiviä, rakennusten energiatehokkuutta, perhevapaita, televiestäntäpakettia, lääkkeiden ja reseptilääkkeiden mainonnan sisämarkkinoiden sääntelyä, rekkojen käyttömaksujen sitomista ympäristökuormitukseen jne. Onko joku kuullut suomalaisten vaaliehdokkaiden puhuvan tai nähnyt kirjoittavan näistä asioista ja kysymyksistä? Minä en ainakaan ole.

4. Lähes kaikki vaaliehdokkaat ja jopa nykyisin parlamentissa istuvat suomalaismeeit ovat antaneet äänestäjien uskoa ja ymmärtää, että he ajavat tai ajaisivat EU-parlamentissa nimenomaan Suomen etua. Esimerkiksi jo kaksi kautta eu-parlamentissa istunut ja jälleen ehdolla oleva  Eija-Riitta Korhola julistaa nettisivuillaan estottomasti, että hän on parlamentissa "suomalaisen edun aktiivisin puolustaja." Korholan mukaan vaaleissa on olennaisinta, että "Suomi valitsee kolmetoista edustajaa, joiden harteilla on suomalaisen edun valvonta." Korhola sanoo, että EU:ssa tehdään päätöksiä, joiden takia työpaikkojamme voidaan joko säilyttää tai menettää. Myös monet muut vaaliehdokkaat ovat luvanneet pitää parlamentissa huolta nimenomaan suomalaisten työllisyydestä.

5. Tällainen puhe on kuitenkin paljolti täyttä puppua. Suomalaiset mepit eivät voi parlamentissa edistää suomalaisten työllistymistä tai estää työttömyyden lisääntymistä. Jo lähtökohta, jonka mukaan meppimme edustaisivat parlamentissa Suomea tai Suomen hallitusta, on väärä ja valheellinen. Ajatus perustuu siihen, että EU-parlamentissa olisi puolue tai ryhmittymä nimeltä "Suomi", jota vastassa olisivat muiden maiden mepit. Kun puhutaan Suomen edusta, näyttäisi olevan kyse siitä, että Suomen etua vastassa olisi jokin muu etu, vaikkapa Euroopan etu. Näin ei ole asia laita. Suomalaiset mepit voivat vaikuttaa EU-parlamentissa vain siellä edustettuina olevien poliittisten ryhmien kautta; ryhmän saa kokoon vasta 25 jäsenellä. Perustavaa laatua oleva lainsäädäntötyö ja budjetin valmistelu tehdään parlamentissa poliittisissa ryhmissä. Suomalaiset mepit jakaantuvat eri ryhmiin  siten, että kokoomuksesta valitut mepit kuuluvat myös EU:ssa konservatiivien ryhmään (nykyisin  288 jäsentä), sdp:stä valitut edustajat puolestaan sosiaalidemokraattien ryhmään (nyt 217 jäsentä), keskustasta ja RKP:stä valitut mepit liberaaleihin (99 jäsentä), vihreät vihreiden ryhmään (43 jäsentä) ja vasemmistoliiton vasemmistoryhmään (41 jäsentä). Edes merkittävä asema jossakin pienessä ryhmässä ei välttämättä takaa vaikutusvaltaa, sillä EU-parlamentissakin enemmistö päättää. Toisaalta suuressakaan ryhmässä edustajien vaikutusvalta ei synny itsestään, vaan se on ansaittava asiantuntemuksella ja laadukkaalla työllä. Suomalaiset mepit äänestävät eu-parlamentissa lähes säännönmukaisesti oman puolueryhmänsä kannan mukaisesti.

6. Noin kuukausi sitten EU-parlamentti otti kantaa raskaan liikenteen kuljettajien työaikoihin. Äänestyksessä oli kyse siitä, saavatko kuljetusyrittäjät normaalin työajan jälkeen tehdä autojen huoltotöitä tai vaikkapa kirjanpitohommia. Tässäkään kysymyksessä ei ollut mitään "Suomen etua", vaan suomalaismeppien äänet jakautuvat lakiesityksen puolesta ja sitä vastaan. Toteutuessaan komission lakiesitys heikentäisi työntekijöiden asemaa, ja EU-parlamentin enemmistö vastusti mainitussa äänestyksessä esitystä. Pääministeri Matti Vanhanen moitti äänestyksen jälkeen harvinaisen kovin sanoin niitä suomalaismeppejä, jotka äänestivät asiassa toisin kuin Suomen hallitus olisi edellyttänyt. Vanhanen sanoi, että kaikki meppimme eivät olleet äänestyksessä "Suomen asialla." Vanhasen mukaan EU-parlamentin ajattelutapa on Suomen kannalta suorastaan "sairas", sillä se edustaa suurien kuljetusyritysten intressejä; suomalaisissa kuljetusyrityksissä työskentelee yleensä yksi tai kaksi henkilöä. Vanhasen ajattelu, jonka mukaan kaikkien Suomesta valittujen edustajien olisi oltava yhtenä miehenä ja naisena Suomen asialla eli hallituksen edustamalla kannalla, oli kuitenkin pääministerin tapa tehdä kotimaan politiikkaa EU-politiikalla siinä vaiheessa, kun näyttää siltä, että pääministerin puolue tulee olemaan EU-vaalien suurimpia häviäjiä. 

7. Eija-Riitta Korhola, joka mainostaa olevansa, ei vain  Suomen etujen aktiivisin puolustaja, vaan myös yli 200 -jäsenisen oman ryhmänsä vaikutusvaltaisin jäsen, joutui juuri kuljetusalan työaikadirektiivin osalta noloon valoon. Vaaliväittelyssä demarien Arja Alhon kanssa Korhola ei nimittäin kysyttäessä muistanut, mitä mieltä hän oli asiasta äänestettäessä ollut. Korhola vähätteli koko lakiesitystä sanomalla, että se ei ole sellainen asia, josta edes pitäisi päättää Euroopan tasolla. Korhola sanoi myös, ettei mainittu kysymys ole oikein hänen alaansa. Hetken mietittyään Korhola muisteli äänestäneensä työntekijöiden asemaa heikentävää lakimuutosta vastaan ja "joka tapauksessa" toisin kuin Matti Vanhanen oli suositellut. Myöhemmin Korhola vähätteli vielä lisää sanottua työaikadirektiiviä sanomalla, että mainittu direktiivi oli tämän kevään juttuja, joiden valmistelussa "vähän juosten kustiin." - Vaikuttaako tämä Suomen edun aktiivisimman ajajan ja koko parlamentin vaikutusvaltaisimmaksi edustajaksi itseään mainostaman jäsenen puheelta?

8. Eija-Riitta Korhola ei kuitenkaan liene kehnoimpia suomalaismeppejä. Pätevältä ja vaikutusvaltaiselta mepiltä edellytetään monia eri ominaisuuksia. Hänen tulee olla asiantunteva, aktiivinen, sosiaalinen, kielitaitoinen, ahkera, verkottuva/verkostointikykyinen, kansainvälinen, pitkäjänteinen, neuvottelukykyinen, kokenut, itsenäinen jne. Toisaalta on syytä muistaa, etteivät mepit toimi parlamentissa jonkinlaisina yksinäisinä susina, vaan heillä on suuri joukko avustajia ja lobbareita tukenaan. Myös jokaisella suomalaisella mepillä on kolme vakinaista ja kokopäivätoimista avustajaa, joista kaksi istuu Brysselissä ja kolmas toimii kotimassa. 

9. Lobbareita eli eri alojen asiantuntijoita ja edusmiehiä, jotka ovat meppeihin ja heidän avustajiinsa yhteydessä ja yrittävät saada omien intressitahojensa etuja ajetuiksi, liikuskelee Brysselissä kuulemma lähes 15 000. Lobbari on asiantuntija, aika usein juristi, joka haluaa vaikuttaa politiikan sisältöön eikä vain esimerkiksi tarjota tai antaa juridista tms. neuvontaa. On siinä joukkoa, mistä valita ja keitä kuunnella! Suuryrityksiä, maatalousjärjestöjä, ay-liikkeitä yms. intressitahoja edustavat lobbarit vasta todellisia asiantuntijoita ovat. Heiltä mepit voivat saada lausuntoja, ehdotuksia, aloitteita yms. asiakirjoja, joita mepit sitten panevat hieman muokattuina omissa nimissään asioiden valmistelussa liikkeelle. EU-parlamentin lainsäädäntötyössä jokainen ryhmä antaa direktiivien ja asetusten valmistelu- ja vetovastuun jollekin eli yleensä asianomaisen alan hallitsevalle ja aktiiviselle jäsenelleen. Kyseinen jäsen vastaa ryhmänsä kannasta ja laatii äänestysehdotuksen. Jokainen meppi joutuu istuntokauden aikana valmisteluvastuuseen ainakin yhdestä, usein kahdesta tai kolmestakin lainsäädäntöasiasta. Tässä hommassa, joka on ilmeisesti mepin vaativin tehtävä, ovat hyvät avustajat ja oikeat lobbarit kullanarvoisia. EU-parlamentin lainsäädäntöprosessissa noudatetaan hieman omituiselta kuulostavaa käytäntöä, jonka mukaan asiaa valmisteleva meppi päättää yksin, keitä asiantuntijoita asianomainen valiokunta kuulee asian käsittelyssä.

10. Tulevissa eu-vaaleissa, jotka käydään kaikissa jäsenmaissa samanaikaisesti, ei itse asiassa ole kysymys todellisista eu-asioita koskevista vaaleista. Tämä johtuu jo siitä edellä mainitusta faktasta, etteivät tavalliset ihmiset tunne EU-parlamenttia ja sen tehtäviä. EU-vaaleissa on jokaisessa maassa kysymys enemmän tai vähemmän oman maan sisäisistä asioista ja nimenomaan talouspolitiikan onnistumisen arvioinnista. Vaaleissa punnitaan ensi sijassa vallassa olevan hallituksen ja sen ajaman kansallisen politiikan kannatus. Näin on asian laita, puhutaan mitä puhutaan, myös Suomessa. Tämä nähtiin esimerkiksi hallituksen viime viikolla eduskunnalle esittämästä eu-selonteosta ja siitä käydystä eduskuntakeskustelussa, jolloin äänessä olivat juuri eu-vaaleissa ehdolla olevat kansanedustajat. Myös oppositiopuolueiden esittämässä, työllisyyttä koskevassa välikysymyksessä ja sen  perusteella päivä pari sitten eduskunnassa käydyssä keskustelussa oli havaittavissa sama piirre. Oppositio hiillosti hallitusta työllisyyden heikosta hoidosta ja vaati valtiolta lisää rahaa talouden elvytykseen. Taustalla on varmasti ajatus vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin eu-vaaleissa. Hallitus puolestaan ilmoittaa, että Suomi kuuluu niihin maihin, jotka ovat finanssikriisin aikana satsanneet eu-maista kaikkein eniten elvytykseen ja sen myötä myös työttömyyden hoitoon.

11. Suomessa toimitettavissa eu-vaaleissa puolueet, yhteensä kolmetoista, ovat asettaneet kuin parikymmentä ehdokasta, joita on yhteensä 240. Eduskunnan ulkopuolisilla puolueilla ja ryhmittymillä ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia saada omaa ehdokastaan valituksi, mutta toisaalta jo osallistuminen vaaleihin omilla ehdokkailla on arvokas asia. Eduskuntapuolueiden listoilta taas pyrkii EU-parlamenttiin ehdokkaita, joilla tuskin on käytännössä mahdollisuuksia tulla valituksi. Joukossa on runsaasti uusia ja ensikertalaisia ehdokkaita, jotka eivät todellisuudessa tähtää valituksi tulemiseen juuri näissä vaaleissa, vaan vasta noin puolentoista vuoden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa. EU-vaaleissa on siis kyse eduskuntavaalien jonkinlaisista esivaleista. Uudet ja nuoret ehdokkaat haluavat itselleen nimeä eduskuntavaaleja silmällä pitäen, he ovat varmasti tyytyväisiä, jos sijoittuvat vaaleissa omassa ryhmässään sanokaamme sijoille 4-10. Lisäksi mukana on joukko konkarikansanedustajia tai ex-kansanedustajia, esimerkiksi Kauko Juhantalo, joiden intressissä on, ettei heitä vaan unohdettaisi seuraavia eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Hekään eivät todellisuudessa tähtää valituksi tulemiseen, vaan haluavat viestittää ehdokkuudellaan, että älkää nyt, hyvät äänestäjät, vain unohtako meitä!

12. Suomessa vaalikeskustelu on aaltoillut laidasta laitaan, mutta itse eu-asioista on puhuttu todella vähän. Suomen maahanmuuttopolitiikka hallitsi aluksi vaalikeskustelua ja -tunnelmia. Perussuomalaiset eli kotoisasti persut ovat vaatineet nykyisin maahanmuuttopolitiikan tiukentamista, vaikka todellisuudessa persuilla ei näytä olevan mitään määrättyä maahanmuuttopolitiikkaa, vaan he ratsastavat kunnon populistien tavoin tässäkin kysymyksessä sen mukaan, mikä kulloinkin näyttäisi olevan yleisön keskuudessa suosittua. Kun erilaisissa gallupeissa persujen suosio alkoi viime syksynä nousta ja hipoa jo vasemmistoliiton kannatuslukuja - tämä johtui lähinnä siitä, että lehdistö, Helsingin Sanomat etunenässä otti Timo Soini jostakin syystä lellikikseen -  alkoivat muut puolueet hermostua. Niinpä kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz, maahanmuuttajataustainen henkilö itsekin, läksytti huhtikuussa rajusti maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia (RKP) lepsusta maahanmuuttopolitiikasta ja maahanmuuttokeinottelun sallimisesta. Kokoomuksen lapualainen meppiehdokas Kai Pöntinen nousi julkisuuden parrasvaloihin lahtimainoksessaan, jossa hän antoi ymmärtää maahanmuuttajien olevan sosiaalipummeja. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen tietenkin sanoutui irti Pöntisen vaalimainoksesta. Mutta kun RKP:tä uhkaa ainoan paikan menetys EU-parlamentissa, oli ministeri Astrid Thorsin pakko tulla pari päivää sitten julkisuuteen ja ilmoittaa, että hallituksen aikomuksena on tiukentaa merkittävästi maahanmuuttopyrkijöiden tutkintaa, karsintaa ja maahanmuutosta aiheutuvia kustannuksia. Suomalaisilla mepeillä todellisuudessa liene vaikutusvaltaa Suomen harjoittaman pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan suhteen.

13. Vaalien lähestyessä vaalipuheet ovat menneet yhä useammin lähinnä viihteen puolelle. Persujen Freddy "Somebody" (van Wonterghem) Kotkasta kertoi iltapäivälehdessä vierailleensa nuorena miehenä merillä kulkiessaan bordelleissa ja ostaneensa seksipalveluja ja kuuluneensa 1990-luvulla Kotkan kuuluisan Punaisen talon asiakaskuntaan; tietenkin Freddy oli kertomansa mukaan lopettanut tämän harrastuksensa "jo vuonna 1996." Tästä sai itselleen sopivan vaaliteeman keskustan viime hetkillä ehdokkaakseen valitsema ex-päätoimittaja Johanna Korhonen, joka käy parhaillaan oikeutta Alma-Mediaa vastaan työsuhteensa päättämisestä väitetyn lesbosuhteen takia: Korhonen ilmoitti vastustavansa jyrkästi Freddyn ehdotusta bordellien laillistamisesta Suomessa. Tätä rataa vaalikamppailu on yleensäkin edennyt, eli viihteen puolella liikutaan aika yleisesti, kun asiakysymykset eivät tunnu oikein kiinnostavan sen enempää äänestäjiä kuin ehdokkaitakaan. Tässä kohdin pitää muistuttaa myös Väestöliiton  julkistamasta "selvityksestä", jonka mukaan seksikkäin meppiehdokas on Minna Sirnö (vas).

14. Politiikan tekohan on yleensäkin viihteellistynyt myös Suomessa aina tasavallan presidentin  virkaa ja viranhoitoa myöten. Tämä alkoi Manun kuuluisista sukista, joista julkisuuteen kertoi Tellervo. Martti Ahtisaaren kaudella viihdepuoli korostui entisestään, eikä Tarja Halosen kaudella suunta ole muuttunut miksikään. Tämä on ymmärrettävä, koska tasavallan presidentin valtaoikeuksia on karsittu, eikä presidenteistä näytä oikein olevan mielipidevaikuttajiksi. Silloin hommiin tulee viihteellinen ja kansan suosiota kalasteleva leima. Ei siis ole mikään ihme, kun pari päivää sitten julkistettiin eräs nuorisotutkimus - niitähän tulee nykyisin ulos vähän päästä - jonka mukaan valtakunnassa paras itsetunto on Tarja Halosella ja Duudsonien Jarpilla; Jarppihan esiintyi Duudsonien eräässä jaksossa mm. tikkatauluna.

15. Tämän kirjoitussarjan toisessa osassa huomenna tai ylihuomenna on tarkoitus pohtia eri puolueiden kärkiehdokkaiden mahdollisuuksia vaaleissa ja veikata ja esittää nimilista, keitä suomalaiset tulevat vaaleissa valitsemaan EU-parlamenttiin. Lopuksi lyhyesti vaaliveikkaukseni suomalaisten puolueiden paikkajaosta

- kokoomus 4 paikkaa

- demarit 3 paikkaa

- keskusta 2 paikkaa

- vihreät 2 paikkaa

- persujen ja kd:n (kristilliset) vaaliliitto 2 paikkaa

Ilman paikkaa jäisivät ennusteeni mukaan siis vasemmistoliitto ja RKP, joilla kummallakin on nyt työnsä päättävässä parlamentissa yksi meppi. 

Vaalien osallistumisprosentiksi veikkaan 43 %.

Osallistukaapa, hyvät lukijat,  kommenteillanne vaaliveikkaukseen!

P.S. 

Tänään ja huomenna muistelemme myös Pekingin Taivaallisen aukiolla eli Tiananmenin aukiolla 4.6.1989 toimeenpantua verilöylyä, jossa kansanarmeija surmasi tuhansia mieltään osoittaneita opiskelijoita ja työläisiä. Tästä tarkemmin seuraavassa blogissa.