KRP:n kuva Kauhajoen surmaluokkahuoneesta.1. Turun sieppaustapaus on onnellisesti ohitse ja poliisi on pidättänyt tekijäksi epäillyn miehen. Poliisi on saanut ansaittua tunnustusta hyvin tehdystä työstä. Siinä "siivellä" ovat myös ylipoliisipäällikkö Mikko Paatero ja sisäministeri Holmlundkin päässeet näkyvästi paistattelemaan julkisuudessa kerrankin suotuisissa merkeissä. Holmlundkin kuulemma seuraisi sieppausta "alusta alkaen."
2. Oli varmaankin onni että sieppausdraaman selvittelyn ja tutkinnan johto oli asiantuntevissa käsissä eikä sisäministeriön poliisiosasto mennyt mukaan tapauksen selvittelyyn. Varttuneempien ihmisten muistissa on vielä hyvin se, miten onnettomasti kävi parikymmentä vuotta sitten Helsingin Jakomäestä alkaneessa ja Mikkelin torille päättyneessä panttivankidraamassa, kun silloinen ylipoliisipäällikkö oli mukana tutkinnan johtamisessa eikä kukaan kai oikein tiennyt, kuka johtaa ja mitä ja missä kulloinkin mennään.
3. Poliisi siis selvittänyt "miljoonaperijättären" sieppauksen - miksi muuten lehdissä puhutaan "perijättärestä" ikään kuin hänen "perittävänsä" eli äitinsä olisi kuollut. Sitä vastoin poliisi ja ministeri Holmlund joukkoineen eivät pystyneet estämään Jokelan ja Kauhajoen koulusurmia, joissa sai surmansa kaksikymmentä ihmistä. Tämä on hyvä pitää tasapuolisuuden nimissä mielessä. Poliisi ei pystynyt estämään edes toista koulusurmaa Kauhajoella, koska ensimmäisen surmatapauksen jälkeen lähdettiin siitä, että Jokela oli yksittäistapaus (kuten ministeri Holmlund kertoi) eikä toiseen haluttu tai viitsitty varautua.
4. Entä nyt, pitääkö ministeri Holmlund myös Koneen omistajasukuun kuuluvan naishenkilön sieppausta yksittäisenä tapauksena? Kuten koulusurmista eri puolilla maailmaa on nähty, tällaisilla tapauksilla on ikävä taipumus yleistyä, kun on ensin malli, jota jotkut julkisuuden kipeät ja rikolliset tyypit haluavat seurata.
5. Viime torstaina eli 11.6. KRP sai vihdoin valmiiksi Kauhajoen koulusurmien esitutkinnan. Tutkinnassa varmistui, että ampuja Matti Saari oli toiminut yksin. Polisi tuntui painottavan tiedotustilaisuudessa sitä, että Saari oli suunnitellut tekoa pitkään, kenties useita vuosia ja melko todennäköisesti ainakin kahden vuoden ajan, siis jo ennen Jokelan koulusurmia. Tämä on kuitenkin aika pitkälti vain olettamusta, joka perustuu sekavassa tilassa olleen Saaren omiin kertomuksiin. Viimeisinä hetkinään Saari oli soittanut tyhjästä koulutalosta ystävälleen ja kertonut suunnitelleensa tekoa kaksi vuotta. Olisi kuitenkin syytä muistaa, että Saarella ei ollut mitään tiettyä kohdetta teolleen, eikä mitään tietoa ole siitä, miten Saari olisi suunnitellut toteuttaa tekonsa.
6. Edelleen on erikseen tutkittavana kauhajokista komisariota vastaan nostettu syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja yhden asianomistajan sanottua poliisimiestä vastaan nostama syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta. Tämän jutun käsittely piti olla Kauhajoen käräjillä jo toukokuussa, mutta käsittely jouduttiin peruuttamaan, koska asiassa oli ilmennyt uusia selvittämistä vaativia seikkoja. Kyse on lähinnä siitä, että Matti Saaren tuttava oli lehtitietojen mukaan varoittanut jo viikkoa ennen surmatöiden tapahtumista Saaren kotiseudun poliisia Pohjois-Pohjanmaalla Saaren hälyttävästä ja uhkaavasta käyttäytymisestä. Komisarion menettelyä koskevassa esitutkinnassa selvitetään nyt, kulkeutuiko sanottu tieto koskaan Kauhajoen poliisille ja jos näin ei tapahtunut, mikä tähän oli syynä.
7. Varmaa on, että Kauhajoen poliisi sai jo surmapäivää (tiistai) edeltävänä viikonloppuna (perjantaina) hälyttäviä tietoja Saaren käyttäytymisestä, joiden johdosta poliisi oli valmistautunut tekemään rynnäkön Saaren asuntoon. Tästä aikeesta kuitenkin luovuttiin ilmeisesti siksi, että Saari ei ollut asunnossa, vaan oli matkustanut kotikonnuilleen Pyhäjärvelle Pohjois-Pohjanmaalle. Varmaa on myös se, että päivää ennen surmapäivää komisario, joka oli tiettävästi myöntänyt aseluvan Saarelle vain puolta vuotta aikaisemmin, puhutteli Matti Saarta tämän epäasiallisen aseenkäytön johdosta. Komisario ei kuitenkaan peruuttanut Saaren aselupaa eikä määrännyt asetta otettavaksi Saaren hallusta. Tämä oli jälkikäteen ajatellen kohtalokas virhe, sillä seuraava päivän kello 10.40 Saari marssi koululuokkaan ja aloitti surmatyönsä.
8. Esitutkinnan johtaja rikostarkastaja Jari Neulaniemi sanoi tiedotustilaisuudessa Matti Saaren teon suunnittelusta näin: "Varmaa on ainoastaan se, että Saari oli päättänyt teostaan ja sen ajankohdastaan viimeistään edeltävänä iltana."
9. Mitä siis tapahtui Kauhajoella maanantaina 22.9.-08. Saari kävi tuolloin mainitussa komisarion puhuttelussa ja sai pitää aseensa. Todennäköistä on, että puhuttelussa poliisimies varoitti Saarta, että jos tällaista epäasiallista aseenkäsittelyä vielä jatkossa ilmenee, aselupa tullaan peruuttamaan. Samana päivänä kello 18 jälkeen Saari meni ampumaradalle, jossa hän kuvasi ampumistaan ja kertoi surmaavansa seuraavana päivänä ihmisiä koulussaan. Videolla saari sanoo: "You will die next" ja "Goodbye." Noin tuntia myöhemmin Saari kuvasi ammattikorkeakoulun luona vielä kaksi muuta otosta, joissa näkyy koulurakennus ja Saari itse. Hän sanoo videolla tappavansa koululla seuraavana päivänä ihmisiä. - Ja niinhän siinä sitten myös kävi.
10. Mitä tästä on pääteltävissä? Minusta johtopäätös on selkeä. Poliisin puhuttelusta Matti Saari ymmärsi, että hänellä oli nyt viimeinen tilaisuus toteuttaa aie, jota hän oli ilmeisesti hautonut päässään ennenkin, mutta josta hänellä ei luultavasti ollut aikaisemmin ollut mitään konkreettista suunnitelmaa. Poliisin puhuttelu on siis syy, joka sai Saaren toteuttamaan rikoksensa. Jos tämä johtopäätös on oikea, niin silloin joudutaan todella vakavasti pohtimaan, onko aseen Saaren haltuun jättänyt poliisimies syyllistynyt kuolemantuottamukseen.
11. Varmaa on, että Kauhajoen koulusurmia ei olisi 23.9. tapahtunut, jos Saarta puhutellut poliisi olisi tullut siihen johtopäätökseen, että ase olisi pitänyt ottaa Saarelta pois. Esitutkinnassa ei ole selvinnyt, että Saarella olisi ollut joku toinen eli laiton ase hallussaan tai että hän olisi voinut saada aseen joltakin tuttavaltaan.
12. Jos sisäministeriön poliisiosasto olisi antanut heti Jokelan koulusurmien jälkeen
tiukennetut ohjeet ja määräykset ampuma-aseiden lupamenettelystä, ei Saarelle todennäköisesti olisi koskaan myönnetty käsiaseen hallussapitoon oikeuttavaa lupaa. Tätä ministeri Holmlundin johtama ministeriö ei kuitenkaan tehnyt, vaan uudet ja tiukennetut määräykset annettiin vasta Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Vasta tällöin ministerikin ymmärsi, ettei Jokelassa ollut kyse mistään yksittäisestä tapauksesta.
5 kommenttia:
Mikkelin tapaus oli Urposen aikana. Siinähän oli ongelmana, että ei tiedetty, kuka johtaa - tuon jälkeen poliisin kenttätoimintaan luotiin yleisjohtajan ja kenttäjohtajan tehtäväkuvat. Mikkelin tapauksen osalta jokainen ymmärtää, että asia ryssittiin, koska lopputulemana oli vainajia.
Toinen muistamani tapaus on Helsingistä, kun huumehörhö otti panttivangin ja ajelutti tätä ase ohimolla ympäri pääkaupunkiseutua - poliisisaattue seurasi perässä kykenemättä rationaaliseen toimintaan. Jossain vaiheessa hörhö sammui ja uhattu mies pääsi pakenemaan. Poliisiopistolla oli heti purkupalaveri, jossa Naulapää totesi, että poliisi hoiti homman taas hyvin - vastapuheenvuorossa asioita ymmärtävä komisario ilmoitti, että poliisi ei tehnyt mitään, vaan uhattu pelasti itse itsensä...
Poliisitoiminnan arvioinnin mitta-asteikko on hukassa. Ei terveyslääkärinkään toimintaan voida pitää onnistuneena pelkästään sillä perusteella, että hänen potilaansa eivät yleensä kuole hoitopöydälle. Tähän kidnappaukseen pätee sama - lopputulos oli hyvä, mutta niistä mahdollisista virheistä ja laiminlyönneistä, joiden takia operaatio pitkittyi ja kidnapattu joutui olemaan 'vangittuna' ylimääräisiä päiviä, emme saa koskaan tietää.
Tuo ruotsalaistan radiokuuntelu oli mielenkiintoinen asia. Se taitaa tuon laillisuutensa osalta aiheuttaa jälkipyykkiä.
Kohdassa 11 blogisti kirjoittaa: esitutkinnassa ei ole selvinnyt, että MS olisi voinut saada aseen jostain muualta. Tiedemiehenä (vaikkakin reaaliargumentoijana) blogistin pitäisi ymmärtää, että negatiivisiin eksistenssilauseisiin sisältyy omat ongelmansa.
Ongelmia näkyy riittävän sekä teoreetikoille että reaalitoimijoille. Esitutkinnan mukaan Saarella ei ollut hallussaan muita aseita.
Minulle on jäänyt hieman epäselväksi, miten se, että poliisi olisi ottanut aseen pois Saarelta olisi toteutettu. Suu vaahdossa vain sanotaan, että komisarion olisi pitänyt ottaa ase pois.
Mitäs jos Saari olisi sanonut että ase on varastettu, kotona vanhenpien luona, hukassa?
Jos poliisi perjantaina olisi sanonut että Saaren pitää tuoda ase maanantaina viranomaiselle, olisiko Saari tehnyt niin.
Jos komisario olisi sanonut että ottaa aseluvan pois, niin mitä sitten? Ase olisi ollut edelleen Saaren hallussa.
Monilla on se vankka usko, että viranomaisen sana on raamatusta seuraava, vaikka näin ei tietenkään ole. Viranomaismääräykset ja lait on tehty lähinnä siksi, että viranomainen tai paremminkin yksittäinen virkamies voi todeta että "mitäs minä sanoin".
Spekulointi sillä mitä olisi voitu tehdä on aika turhaa. Vähän sama kuin vuosisatoja sitten kiivailtiin oppineiden taholla siitä onko koiralla tai naisella sielu.
Olen pitkään ihmetellyt tapausta, jossa poliisin tietoon tuli luotettavalta taholta, että henkilö Y oli kertonut hankkineensa luvattoman ampuma-aseen ja surmaavansa sillä henkilön b. Luulin ensin, että poliisi jätti asian kokonaan hoitamatta, koska se ei joko osannut taikka uskaltanut tehdä asialle mitään.
Asiasta joku teki sittemmin kantelunkin ja OKV siunasi poliisin menettelyn. Mikä olisi ollut tilanne, jos henkilö olisi toteuttanutkin uhkauksensa? Mielestäni tässä tapauksessa poliisi töpeksi ja pahasti.Itse pidän poliisin virheellistä menettelyä tässä vakavampana kuin Kauhajoen tapauksessa.
Tietysti blogistin logiikan mukaan puhuttelukin saattaa olla syy-yhteydessä surmatekoihin ... Liekö tässä ollut se perusteltu syy jättää asia 'tarkkailuun'.
Lähetä kommentti