119. Valehdellaan

Keva-cabaret Kesärannan karonkassa?

Suomalaisessa iskelmälyriikassa tuodaan usein julki lyhyesti ja nasevasti elämän perustotuuksia. Iskelmänikkari sanoo laulunpätkässä sen, minkä puimiseen ja jankuttamiseen esimerkiksi eduskunta tarvitse koko kevätistuntokauden, eikä sekään riittäisi, mutta kun väliin tulee Juhannus ja kesälomat. Hyvänä esimerkkinä tästä on juuri nyt esillä ollut jupakka puoluerahoituksesta ja poliittisesta korruptiosta. Poliitikot ja liikemiehet valehtelevat omien ja toistensa tekemisistä niin, että korvat vain heiluvat - jos ne vain voisivat heilua.

Koomisinta on se, että eduskunnassa kansanedustajat eivät saa sanoa toistensa valahtelevan, vaikka parlamentissahan ne valeet vasta lentelevät. Enempää valehdellaan tuskin missään, ehkä tuomioistuimia lukuun ottamatta. Kansanedustajille ja ministereille on muodostunut muutenkin epämääräisen venkoileva ja kiertelevä puhetapa, josta ei koskaan voi varma, mitä puhuja itse asiassa tarkoittaa. Mieleen tulee vain yksi poliitikon lausahdus, jolla ilmeisesti tarkoitettiin juuri mitä sanottiinkin: "Minä juon nyt kahvia" (pääministeri Harri Holkeri).

Katsoin toissa iltana tv:stä tulevan työministeri Anni Sinnemäen haastattelua. Toimittaja esitti kyllä aika typeriä kysymyksiä, kuten esimerkiksi tämän: "Horjuuko hallitus (vaalirahoitusjupakan takia)." Tätä sama asia toimittaja tiukkasi hieman eri muodossa pariin kolmeen otteeseen Sinnemäeltä. Sinnemäki oli selvästi turhautunut, mutta opitun roolinsa vankina hän kierteli ja kaarteli ja vastasi joka kerta näennäisen ystävällisesti sekä pitkään ja hartaasti perustellen hyvin yksinkertaiseen kysymykseen. Katsojakin alkoi kiemurrella tuskasta moista kärsimysnäytelmää seuratessaan.

Jos minä olisin ollut tuleva ministeri ja minulta olisi kysytty yhtä typerää asiaa, olisin vastannut luultavasti jotenkin näin: "Mistä minä tiedän, horjuuko hallitus, koka minä aloitan ministerinä vasta ensi viikolla. Mutta sen voin vakuuttaa, ettei hallitus horju ainakaan sen takia, että minusta tulee ministeri." - Siinä olisi ollut kaikki lyhyesti. "Seuraava kysymys, olkaa hyvä!"

Iskelmälaulussa asiat sanotaan halki kerta heitolla. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa tämä Katri Ylanderin esittämä laulelma "Valehdellaan." Katri on minun suosikkilaulajattariani, joita kuuntelee mielellään esimerkiksi autoradion välityksellä.

Valehdellaan-kappaleen sanat menevät hieman lyhennettynä näin:

-Mitä tapahtuu

Olen heräillä

Eikä kukaan muu, tunne mua niin kuin sä

refrain:

- Valehdellaan pienemmäksi vahinko

Älä muista että kiinni jäätiin jo

Sillä kukaan ei oo edes puoltakaan

Siitä mitä susta saan

Aina kun mua kosketat

Sataantuhanteen vaikka ootetaan

silti etsimättä löydät mut

Yhä uudelleen puhdas liataan

Jos nyt katsot, ehkä sokaistut

Mitä tapahtuu

Olen hereillä

Eikä kukaan muu, tunne mua niinkuin sä

Siinä se tuli, koko totuus, eikä mitään muuta.

Kun Kesärannassa pidetään ehkä myös nyt päättyneen eduskunnan istuntokauden jälkeen tavanmukainen karonkka, jonne pääministeri ja keskustan puoluesihteeri kutsuvat keskustan yhteistyökumppaneita ja rahoittajia, ehdotan, että ohjelmistoon otetaan juuri mainittu Katri Ylanderin menestyskappale "Valehdellaan pienemmäksi vahinko." Se on nimittäin juuri nyt hyvin ajankohtainen.

Mieskvartetti Vanhanen- Korhonen - Kakkonen - Merisalo voisi esittää Kesärannan cabaret-karonkassa tuon Katrin tunnetuksi tekemän laulelman hieman muunnelluin sanoin, jotka kuuluisivat tähän tapaan:

- Valehdellaan pienemmäksi lahjukset

Ei ne meitä kiinni saa, nahjukset

Sillä kokoomus ei oo puoltakaan

Mitä keskustalta saan

Aina kun mä teitä avustan

Olen uskossa

Vaasi putoaa

Eikä kukaan muu, lahjo mua niin kuin sä

Poliitikkojen pitäisi saada tilaisuus ripittäytyä, jos he tulevat "joskus" päästäneeksi suustaan puolitotuuksia tai jopa valheita. Muistamattomuus on sekin pahe, johon ei sentään aina voi vedota, vaikka Matti Vanhasella ei taidakaan olla tässä suhteessa mitään rajaa.

Katolisilla ja ortodokseilla on omat rippinsä ja rituaalinsa. Voisi kuvitella, miten katolinen Timo Soini astelee kaksi numeroa liian pieni Millwallin pelipaita yllään rippituoliin ja kertoo rippi-isälleen poliittisista synneistään, esimerkiksi EU-vaalien alla tunnetuksi tulleesta poliittisesta takinkäännöksestään koskien omaa vaaleihin osallistumista. Paha vain, että poliitikot osaavat esittää syntinsäkin niin kierosti ja taitavasti, että ripin vastaanottajatkin voivat ehkä uskoa, ettei tuo mitään syntiä edes voi olla. Timo Soinin tapauksessa alkaisi siis kenties kuulua rippituolin suunnasta rehvakasta hoilaamista, johon rippi-isäkin voisi yhtyä: Harva meistä on rautaa...minä taivu en koskaan, tahdon takin taas käännättää. ...etc.

Ortodoksien rippi on hieman erimuotoinen, mutta periaatteessa samantapainen kuin katolisillakin. Mutta onko Isä Mitro niin pahassa arkkipiispansa pannassa, ettei hänelle löytyisi Suomesta ripittäjää? Ei hätää, Isä M. voisi tee se itse -miehenä ripittäytyä itse itselleen vaikkapa kesäpaikkansa Siikajärvelle pystytetyssä tsasounassa. Se kävisi varmaan yhtä näppärästi kuin itsetyydytys entiseltä pojalta ja siitäkin voisi saada punaiset posket.

Luterilaiset poliitikot näyttäisivät sitä vastoin olevan tosi pahassa jamassa ripittäytymisen suhteen, koska heidän kirkkonsa ei tunne ripittäytymistä. Mutta jos kerran on keksitty siviilivihkiminen, niin kyllä pitää silloin olla mahdollista myös siviiliripittäytyminen.

Ministereiden rippi-isän rooli sopisi parhaiten oikeuskanslerille. Sitä paitsi meillä on jo näyttöä, miten homma toimii. Muistammehan vielä, miten ministeri Mauri Pekkarinen meni vuosi sitten ripittäytymän oikeuskansleri Jaakko Jonkalle muistamattomuuttaan Suomi-Soffan vaaliavustusasiassa. Yllätyksekseen Pekkarinen saikin Jonkalta "puhtaat paperit" koko asiassa, ja niin Mauri kiirehti oitis eduskunnan puhujapönttöön ja kertoi ääni väristen, että hän olisi kyllä eronnut virastaan heti, jos oikeuskansleri olisi löytänyt hänen muistamattomuudestaan jotain huomautettavaa.

Kas kummaa, kun Matti Vanhanen ei ole vielä kekannut tätä ripittäytymisprosessia ja oikeuskansleri-kuviota, jolla hän voisi puhdistaa ryvettyneen maineensa kertaheitolla. Oikeuskansleri tietenkin toivoo sydämensä pohjasta, ettei Vahanen koskaan keksisikään tuota tietä.

Rippi-isän painajainen: Ääni on kyllä Soffa-Pekkarisen, mutta tukka on kyllä aitoa Keva-Kauppista. Ota nyt kuitenkaan, pentele, näistä puolisavolaisista ja kepulaisista serkuksista selko!

Koska on jo myöhä, lienee aika lukea tässäkin vaalikämpässä iltarukous á la sotamies Honkajoki:

Isä Mitro, joka olet eu:issa

pyhitetty olkoon Repo-nimesi

tulkoon sinun hiippakuntasi

tapahtukoon sinun ja Liisa tahto

niin Siikajärven mökillä kuin Brysselissäkin

anna meille meidän jokavuotiset lahjuksemme

ja anna meille anteeksi meidän sosialistiset puheemme

niin kuin mekin annamme anteeksi persuille

jotka ovat meistä p-kaa puhuneet

äläkä saata meitä hallitukseen

vaan päästä meidät persuista

sillä sinun on kaapusi, ristisi ja sauvasi

nyt, aina ja tulevissa vaaleissakin.

Akkurat.

Siinäpä sitä taas oli, sanaa viikonvaihteeksi!

Tämähän alkaa kohta mennä päin v...twitteriä (latojan huomautus)