108. Johanna Korhonen vs. Alma Media; käräjäoikeuden tuomio on sekava, yksipuolisesti perusteltu ja luultavasti virheellinen

        Helsingin käräjäoikeus on Suomen suurin tuomioistuin, 

        jonka toimitilat ovat Alkon entisessä Salmisaaren viinatehtaassa.

        Kuva on tosin aivan muualta, suuri ja mahtava tämäkin...  

1. Tänään saatiin Helsingin käräjäoikeuden tuomio jutussa Johanna Korhonen vastaan Pohjois-Suomen Media Oy (entinen Lapin Kansa Oy). Kun vastaajayhtiö kuuluu Alma Media konserniin, on johdonmukaista puhua jutusta Korhonen vs. Alma Media. Jutussa oli kyse työsuhteen purkamista koskevasta vahingonkorvauksesta ja väitetyn syrjinnän johdosta vaaditusta hyvityksestä.

2. Johanna Korhonen ja Alma Media allekirjoittivat 1.9.2008 johtajasopimukseksi otsikoidun sopimuksen, jonka mukaan Korhosen oli määrä aloittaa Alma Media konserniin kuuluvan Lapin Kansa -sanomalahden päätoimittajana 15.12.2008. Alma Media kuitenkin ilmoitti 1.10.2008 purkavansa sopimuksen päättyväksi jo samana päivänä. Alma Media ilmoitti 1.10. antamassaan pörssitiedotteessa sopimuksen purkamisen syyksi luottamuspulan. Samana päivänä annetun lehdistötiedotteen mukaan luottamuspulan taustalla oli Korhosen valheellinen esiintyminen työhaastattelussa; työhaastattelut tapahtuivat kesällä 2008.

3. Johanna Korhonen  nosti yhtiötä vastaan kanteen ja vaati yhtiöltä korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaavat 114 000 euroa sekä erokorvausta, laiminlyötyä irtisanomisajan palkkaa ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellon rikkomiseen perustuvaa hyvitystä. Yhteensä Johanna Korhonen vaati Almalta korvauksia noin 230 000 euroa. Oikeudenkäyntikulujen korvausta Korhonen vaati yhtiöltä lähes 24 000 euroa.

4. Korhonen kiisti työnantajan ilmoittamat syyt sopimuksen purkamiselle ja katsoi, ettei yhtiöllä ollut laillista perustetta purkaa hänen työsopimustaan tai edes irtisanoa sitä. Korhonen väitti, että yhtiö oli tosiasiallisesti purkanut työsuhteen syrjivästä syystä eli siksi, että  yhtiö oli saanut tietää, että hänen puolisonsa oli nainen ja ettei hän ollut oma-aloitteisesti oikaissut työnantajan käsitystä hänen puolison sukupuolesta. Korhosen mukaan Alma Median edustajat olivat sanoneet työsuhteen purkamisen yhteydessä, ettei päätoimittajan valinta olisi kohdistunut Korhoseen, jos hänen puolisonsa sukupuoli olisi ollut tiedossa.

5. Yhtiö vaati kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja Korhosen velvoittamista korvamaan sen oikeudenkäyntikulut  63 615 eurolla. Yhtiö kiisti Korhosen esittämän syrjintäväitteen ja kertoi, että syynä johtajasopimuksen purkamiseen oli  työnantajan Korhoseen kohtaan tunnetavan luottamuksen menettäminen. Vastineessa vedottiin myös siihen, ettei Korhonen ollut millään tavalla katunut toimintaansa. Asiasta oli neuvoteltu Korhosen kanssa, mutta neuvottelut olivat päättyneet siihen, että  Korhonen oi 1.10.2008 julkistanut luottamukselliset sovintoneuvottelut lehdistötiedotteella ja ilmoittanut, että yhtiö olisi jo purkanut hänen sopimuksensa väitetyn sukupuolisen suuntautumisen johdosta. Yhtiö oli kuitenkin purkanut sopimuksen vasta tämän lehdistötiedotteen jälkeen.

6. Lapin Kansa/Alma Media on perustanut johtajasopimuksen purkamisen erityisesti kahteen seikkaan. Ensiksikin Korhonen oli julkistanut päätoimittajan nimittämisen kilpailevalle sanomalehdelle antamallaan tiedotteella ennen aikojaan eli jo 8.9., vaikka asianosaisten kesken oli sovittu, että sopimus julkistetaan Alma Median pörssitiedotteella vasta  seuraavana päivänä 9.9.2008. Tästä Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne oli moittinut Korhosta. Toiseksi  syyskuun lopulla 2008 oli ilmennyt, että Korhonen oli työhönottohaastattelussa tarkoituksellisesti valehdellut Alma Median edustajille kertomalla, ettei hän tai hänen puolisonsa ollut poliittisesti aktiivinen. Myöhemmin oli kuitenkin ilmennyt, että Korhosen puoliso oli samaan aikaan erään puolueen kunnallisvaaliehdokkaana. Korhosen sukupuolisella suuntautumisella ei yhtiön mukaan ollut merkitystä asiassa, vaikka  Alma Median edustajat olivat vasta syyskuun lopulla 2008 saaneet tietää, että Korhosen puoliso olikin nainen. Työhönottohaastatteluissa oli yhtiön puolelta puhuttu koko ajan miehestä Korhosen puolisona, minkä Korhonen oli huomannut oikaisematta kuitenkaan yhtiöllä tästä seikasta ollutta väärää käsitystä.

7. Olen käsitellyt tapaus Johanna Korhonen vs. Alma Media blogissani 1.10.2008 eli samana päivänä, jolloin tapaus tuli julkisuuteen. Pohdin tuolloin muun muassa syrjintää ja sitä koskevan todistustaakan jakautumista. Yksityiskohtien osalta viittaan tuohon aikaisempaan kirjoitukseeni.

8. Helsingin käräjäoikeudessa juttu ratkaistiin kolmen lainoppineen tuomarin kokoonpanossa.

Sain tuomion tänään  iltapäivällä ja olen yrittänyt perehtyä siihen. Se ei ole ollut aivan helppoa, sillä tuomio on paitsi pitkä (21 sivua), myös aika sekava. Tässä niin kuin hyvin monissa muissakin näkemissäni käräjäoikeuksien tuomioissa on se vika, että kanteen ja vastineen sisällön selostamiseen  on käytetty suurin osa tuomion sivuista, tässä tuomiossa peräti 12 sivua 21 sivusta, jolloin perusteluille on jäänyt vain kahdeksan sivua. Eivätkö käräjäoikeudet koskaan opi, että kanteen ja vastineen selostaminen ei ole suinkaan tuomion tarkoitus, vaan pääasia on perustelujen seikkaperäisyys ja johdonmukaisuus! Nytkin kannetta on selostettu sivukaupalla kertomalla ummet ja lammet samoja asioita ja seikkoja monen eri kertaan tavalla, jolla ei ole jutun ratkaisun kannalta erityistä tai minkäänlaista merkitystä. Suorastaan huvittavaa (naurettavaa) on esimerkiksi tapa, jolla käräjäoikeus vastineen selostamisen yhteydessä mainitsee pari kolme eri kertaa yhtiön näkemyksen, jonka mukaan lehtitalossa on tärkeämpää voida luottaa päätoimittajaan kuin toimitusjohtajaan. - Tuomion selostusosaa olisi pitänyt tiivistää huomattavasti, jolloin siitä olisi selvitty kolmella tai neljällä sivulla. Ainoastaan kanteen ja vastineen perusteiden eli niin sanottujen oikeustosiseikkojen mainitseminen olisi riittänyt, todistustosiseikkoja ja erilaisia  jutun taustatekijöitä ei olisi tarvinnut juurikaan selostaa. 

9. Myös käräjäoikeuden tuomion perustelut, joita muun muassa kollegani Matti Tolvanen Joensuu yliopistosta on tänään ehtinyt Uuden Suomen verkossa kehua "mielenkiintoisiksi, mutta loogisiksi," ovat minusta sekavat ja puutteelliset. Näytön harkintaa ja todistelutarkoituksessa kuultujen henkilöiden (mm. Johannan Korhonen ja Kai Telanne sekä kaksi muuta Alma Median johtajaa) kertomusten uskottavuutta ei ole itse asiassa perusteltu juuri lainkaan, vaan perusteluissa on tyydytty vain selostamaan, mitä  nuo henkilöt ovat jutussa kertoneet. Eihän tällainen näytön selostaminen ole mitään perustelemista, jolta edellytetään pohtivaa ja analysoivaa otetta. - Kun professori Matti Tolvanen kiertää nykyisin parin muun oppineen juristin kanssa eri puolilla maata pitämässä Lakimiesliiton järjestämiä, myös tuomareille ja asianajajille tarkoitettuja kursseja todistusharkinnasta, olisi toivottavaa, että nuo opit menisivät myös joskus perille kuulijakunnan mieliin. Olisikohan kyseiseltä opetukselta vaadittava hieman enemmän tehokkuutta ja tiukempaa otetta?

10. Minun on myös pakko todeta, että käräjäoikeuden tuomion perustelut ovat jokseenkin yksipuoliset sikäli, että niissä on tuotu esiin lähinnä vain tuomion lopputulosta eli Korhosen kanteen hylkäämistä ja vastaaja yhtiön näkökantoja puoltavia seikkoja, todisteita ja näkökohtia. Niin sanotut contra -perustelut, eli Korhosen kanteen perusteita tukevat seikat on sivuutettu perusteluissa ja tuomion yhteenveto-osassa lähestulkoon tyystin. Pro et contra -tyyppinen perustelutapa puuttuu siis (tästäkin) tuomiosta kokonaan, vaikka sitä on yritetty jo vuositolkulla iskostaa tuomarikunnan mieliin. Mutta ilmeisesti tuomarit eivät yliopisto-opintojensa jälkeen lue ylipäätään juridista kirjallisuutta ja oma työtään käsitteleviä uusimpia oppikirjoja saatikka sitten hieman pitemmälle meneviä tieteellisiä julkaisuja.

11. Ei ollut todellakaan yllätys, kun Johanna Korhonen on tänään polemisoinut tuomion antamisen jälkeen käräjäoikeuden päätöstä ja erityisesti sen perusteluja.. "Erityisen pettynyt olen siihen, että millään, mitä minä sanoin oikeudessa, ei ollut mitään väliä," totesi Korhonen. HS:n haastattelussa Korhonen suorastaan parahti: "Olen erittäin tyrmistynyt ja järkyttynyt päätöksestä ja kauhuissani, ettei minun kertomisillani ollut painoarvoa tuomiossa." Tässä sitä sitten ollaan, kun tuomioistuimet eivät välitä Suomessa käyttää tuomion perusteluissaan edellä mainittua pro et contra -tyyppistä perustelelutapaa, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon myös valittua tuomion lopputulosta vastaan puhuvat seikat ja punnitaan niitä ja pro -perusteita keskenään. Vähänkin vaikeammissa riita-asioissa on lähes säännönmukaista, että vasta hovioikeudessa - eikä aina sielläkään - tai vasta KKO:ssa tuomioita perustellaan siten kuin pitäisi. Pitäisi muistaa, että tuomion asianmukainen perusteleminen on olennainen osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Jos jutun hävinnyt osapuoli havaitsee, ettei hänen ja hänen asianajajansa esittämille perusteille ole annettu tuomion perusteluissa arvoa, pitää hän menettelyä epäoikeudenmukaisena ja tuomiota vääränä, vaikka tuomio olisi itse asiassa kenties aivan oikea.

12. Johanna Korhonen on sitä paitsi edellä mainitussa väitteessään minusta aivan oikeassa. Vaikka jutun pääkysymyksenä ja  -perusteena oli oli juuri Korhosen kanteessa esitetty väite työsuhteen purkamisen perustumisesta todellisuudessa Korhosen  sukupuoliseen suuntautumiseen eli siihen, että hänen puolisonsa ei ole mies vain nainen, on käräjäoikeus ohittanut etenkin tuomion sivulta 19-20 olevassa yhteenveto- ja johtopäätösosassaan tämän kysymyksen kyllä täydellisesti. Tämä on tietenkin paha virhe ja panee aprikoimaan käräjäoikeuden asenteellisuutta ja koko tuomion oikeellisuutta. Korhosen kanteessa on ollut kyse syrjinnästä, mutta jutussa näyttääkin käyneen niin, että käräjäoikeus on, sivuuttaessaan useimmat Korhosen kanteen puolesta esitetyt perusteet ja näkökohdat, syyllistynyt itse Korhosen prosessuaaliseen syrjintään.

13. Käräjäoikeus seuraa perusteluissaan melko orjallisesti yhtiön näkemyksiä ja keskittyy yhteenvedossaan  käsittelemän vain niitä. Käräjäoikeuden pääpointti on aivan sama kuin vastaajayhtiölläkin: päätoimittaja on niin korkeassa ja niin vastuullisessa asemassa, että hänen on ehdottomasti nautittava työnantajansa luottamusta. Tätä asiaa käräjäoikeus toistelee perusteluissaan vähintään yhtä usein kuin tuomiossa selostetussa yhtiön vastineessakin on tehty. Käräjäoikeus näyttäisi olevan vakaasti sitä mieltä, että miten vähäpätöinen päätoimittajan virhe tahansa riittää käräjäoikeuden lehden päätoimittajan työsuhteen purkamiseksi välittömästi. Tässä kohdin käräjäoikeus nojautuu ilmeisesti osin Alma Median tohtori Päivi Tiilikalta tilaaman lausuntoon, jossa - tuomion perustelujen mukaan - kuitenkin ainoastaan toistetaan sitä, mitä jo yhtiön kanteessa on päätoimittajan niin hirvittävän vastuullisesta asemasta lausuttu. - Onko tosiaan näin? Epäilen, sillä jos näin tiukkaa linjaa noudatettaisiin aina, saisi suloisessa Suomessamme potkut varmaan moni päätoimittaja joka vuosi. Käräjäoikeuden tuomio merkitsisi sitä, että  työnantaja saisi sanoa niin sanotussa johtavassa asemassa olevan työntekijänsä aina luottamuspulaan vedoten ilman sen kummempia perusteita. Päätoimittajan työsopimuksen purkaminen olisi aina pelkkä ilmoitusasia samalla tavalla kuin potkujen antaminen osakeyhtiön toimitusjohtajalle.  

14. Käräjäoikeus on on hyväksynyt yhtiön johtajasopimuksen purkamiselle esittämät perusteet sellaisinaan ja ilman tarkempaa pohdintaa. Käräjäoikeus on ensinnäkin katsonut, että Korhosen menettely hänen antaessaan vastoin osapuolten välistä sopimusta haastattelun kilpailevan lehden  toimittajalle - olisiko ollut Oulussa ilmestyvän Kalevan toimittaja - ennen nimityksen julkistamista ja pörssitiedotteen antamista on osoittanut sen asteista harkintakyvyn puutetta, että Lapin Kansan luottamus Korhoseen on perustellusti horjunut.

15. Tässä kohdin käräjäoikeus on kuitenkin sivuuttanut ja ohittanut pari sanottua johtopäätöstä koskevaa ja Korhosen eduksi puhuvaa vastatosiseikkaa. Ensinnäkin  kyse oli aika lievästä virheestä siihen nähden, että tuo "kilpaileva lehti" julkisti uutisen 8.9., kun se olisi Korhosen ja Alma Median välisen sopimuksen mukaan ollut julkistettavissa vasta seuraavana päivänä eli 9.9. Oliko tämä virhe, jonka Korhonen on ainakin tänään myöntänyt julkisesti, kyllin painava syy peruste purkaa sopimus? Epäilen tätä, sillä yhtiö ei ole nähdäkseni edes väittänyt, että päivää liian aikaisin tapahtuneesta  asian julkistamisesta olisi aiheutunut konsernille tai lehdelle jotain vahinkoa. 

16. Edellistä vielä tärkeämpi vastanäkökohta on se, että Alma Median toimitusjohtaja  oli antanut kyseisen virheen Korhoselle anteeksi. Käräjäoikeudessa näet ilmeni, että Kai Telanne oli moittinut Korhosta asian johdosta välittömästi eli heti 8.9. eikä tuolloin asianosaisten kesken ollut ollut puhetta siitä, että kyse olisi niin vakavasta virheestä, että se  saattaisi johtaa jopa johtajasopimuksen purkamiseen tai sen irtisanomiseen. Tähän virheeseen yhtiö ei kiinnittänyt julkisuudessa huomiota myöskään  1.10., jolloin se purki Korhosen sopimuksen, vaan puuttui siihen vasta jälkikäteen oikeudenkäynnissä. Miksiköhän käräjäoikeus ei ole kiinnittänyt näihin vastaseikkoihin mitään huomiota?

17. Toisena yksittäisenä perusteena työsopimuksen purkamiselle mainittiin yhtiön vastineessa, että Korhonen oli ennen työsopimuksen syntymistä - työhönottohaastatteluissa kesällä 2008 - antanut virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta. Kyse oli siis siitä, ettei Korhonen ollut maininnut, että hänen puolisonsa oli lupautunut Helsingissä kunnallisvaaliehdokkaaksi. Käräjäoikeus on hyväksynyt tämänkin perusteen sellaisenaan, vaikka se myöntää - kuten yhtiökin - että kyseinen seikka oli "sinänsä merkitykseltään vähäinen." Sanottu seikka ja yhtiön siitä saama tieto oli käräjäoikeuden mukaan kuitenkin "lisännyt Lapin Kansan tuntemaa epäluottamusta Korhosta kohtaan." - Aika metkasti muotoiltu - vaikka seikka on sinänsä vähäinen, se on kuitenkin, ehkäpä merkityksellisesti, kuitenkin lisännyt sanottua epäluottamusta.

18. Tämänkin perusteen kohdalla käräjäoikeus on sivuuttanut tiettyjä vastatosiseikkoja. Ensinnäkin  työhönottohaastattelut olivat kesällä 2008, jolloin Korhosen puoliso oli lupautunut vaaliehdokkaaksi syksyn kunnallisvaaleihin. Kun syyskuun alussa oli saatu varmuus siitä, että Korhonen tultaisiin nimittämään Lapin Kansan päätoimittajaksi, Korhosen puoliso oli todistajan kertomuksen mukaan ilmoittanut halukkuudestaan luopua ehdokkuudestaan, mutta hänet oli kuitenkin saatu jäämään mukaan niin sanotuksi passiiviehdokkaaksi. Vaaleissa Korhosen puoliso ei ollut tullut valituksi. Sitä paitsi työhönottohaastatteluissa näyttäisi jääneen epäselväksi, oliko yhtiön johto tarkoittanut vain sitä, ettei Korhonen tai hänen puolisonsa voinut osallistua kunnallispolitiikkaan Rovaniemellä tai jossakin muussa Lapin kunnassa, vai oliko "kielto" ehdoton ja koski siis koko maata. 

19. Mutta kaikkein tärkein vastatosiseikka on tältä osin se, että erään toisen Alma Media -konserniin kuuluvan pohjoissuomalaisen lehden päätoimittajan puoliso oli saanut muutama vuosi aikaisemmin olla mukana kunnallispolitiikassa, mistä Alma Median johto ilmeisesti oli tietoinen. - Nämä kaikki vastatosiseikat on sivutettu käräjäoikeuden tuomion yhteenveto-osassa. Niillä olisi toki ollut merkitystä.

20. Mitä tästä kaikesta on sitten pääteltävissä? Jos ja kun toinen niistä perusteista, jotka käräjäoikeus on hyväksynyt Korhosen sopimuksen purkuperusteeksi, oli itse asiassa sellainen, että se oli välittömästi annettu yhtiön toimitusjohtajan toimesta Korhoselle anteeksi, ja toinen peruste oli yhtiön omastakin mielestä "sinänsä vähämerkityksellinen" niin, ettei se olisi voinut kelvata edes työsopimuksen irtisanomisen perusteeksi, ei jutussa voitane päätyä muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että todellinen syy Korhosen työsopimuksen purkamiselle on ollut jokin muu peruste. Mikähän tuo peruste olisi voinut olla? Minusta kyse ei voi olla mistään muusta kuin siitä, että Alma Media -konserni ei halunnut, että lestadiolaisuudestaan tunnetussa Pohjois-Suomessa ilmestyvän sanomalehden päätoimittajana toimisi nainen, jonka puoliso on myös nainen. Konsernin johto oli saanut tietää Korhosen seksuaalisesta suuntautumisesta vain vähän ennen kun Korhonen pyydettiin 29.9.2008 toimeen pantuun toimitusjohtaja Telanteen ja kahden muun yhtiön johtohenkilön puhutteluun. Tässä tilaisuudessa otettiin puheeksi myös se, että Korhonen ei ollut työhönottohaastattelussaan paljastanut, että hänen puolisonsa onkin nainen. Vaikka Telanne oli puhuttelussa todennut Korhoselle, ettei sanotulla lesbosuhteella ollut asiassa merkitystä, ei käräjäoikeuden olisi tarvinnut kritiikittömästi uskoa tätä, vaan se olisi voinut käyttää tuomiota tehdessään  niin sanottua tervettä järkeä ja harkintaa. 

21. Korhosen kanne olisi siis minun käsitykseni mukaan  pitänyt hyväksyä, sillä kuten käräjäoikeus sanoo perusteluissaan, Korhonen ei ollut toiminut vilpillisesti jättäessään työhönottohaastattelussa oikaisematta Telanteen saman virheellisen käsityksen puolisonsa sukupuolesta. Korhosen vaatimat korvaussummat vaikuttavat sen sijaan liian suurilta, mutta niihin ei kannata tässä yhteydessä ottaa lähemmin kantaa. Kannattaa huomata, että käräjäoikeus tuomitsi Korhosen korvaamaan konsernin vaatimista reilusti yli 60 000 euron suuruisista oikeudenkäyntikuluista vain 8 000 euroa, joita se piti kohtuullisena summana. Onkohan käräjäoikeus itsekin hieman epäillyt valitsemansa jutun lopputuloksen oikeellisuutta ja on halunnut näin hieman ikään kuin tulla Korhosta vastaan juttukulujen määrässä?

22. Jutun käsittely jatkuu varmuudella Korhosen valituksella hovioikeudessa, kenties vielä korkeimmassa oikeudessakin.