Vaasan hovioikeuden vuonna 1862 valmistunut talo1. Vuonna 1776 perustetun Vaasan hovioikeuden nykyinen talo on Suomen hovioikeuksista ja ylipäätään suomalaisista oikeustaloista upein sekä ulkoa että varsinkin sisäpuolelta. Se on niitä harvoja suomalaisia oikeustaloja, joita voi ylpeyttä tuntien esitellä myös pohjoismaisille ja eurooppalaisille vieraille. En ryhdy tässä kertoilemaan hovioikeuden talosta, sen historiasta tai taloon 1970- ja 1980 -luvuilla suoritetuista entisöimistöistä. Totean vain, että hovioikeuden presidenttinä 1989-1998 toiminut Erkki Rintala on tehnyt talon fyysisen olemuksen samoin kuin hovioikeuden lainkäytön kehittämisen osalta suurtyön. Vaasan hovioikeutta pidettiin Rintalan presidenttikaudella ja vielä sen jälkeenkin monessa suhteessa yleisesti maan ykköshovioikeutena.
2. Hovioikeudessa on arvokkaita taulu- ja kirjakokoelmia sekä antiikkisia huonekaluja ja oikeuden tunnuksin varustettuja esineitä. Vaasan hovioikeuden yksi ylpeydenaihe on kirjasto, jossa on koti- ja ulkomaista oikeustieteellistä kirjallisuutta ja aikakausijulkaisuja sekä valtiopäiväasiakirjoja aina Porvoon valtiopäiviltä 1809 lähtien. Kirjaston asiakkaina ovat myös Helsingin yliopiston Vaasan oikeustieteellisen koulutuksen opiskelijat ja Vaasan yliopiston opiskelijat ynnä muut tutkijat. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia vierailivat Vaasan hovioikeudessa syyskuussa 2006, jolloin hovioikeuden perustamisesta tuli kuluneeksi 230 vuotta.
3. Erkki Rintalan jälkeen hovioikeuden presidenttinä toimi Ingvar Krook (1998- 2004), joka on hovioikeuden omia kasvatteja ja nimitettiin presidentin virkaan KKO:n oikeusneuvoksen virasta. Ingvar Krook oli yhtiöoikeudesta väitellyt tohtori, jonka perustelutaito näkyy niiden juttujen tuomioissa, joiden ratkaisemiseen hän KKO:ssa osallistui. Krookia seurasi vuonna 2005 presidenttinä - järjestyksessä 31. hovioikeuden presidentti - oikeusneuvos Mikko Könkkölä, joka nimitettiin keväällä Helsingin hovioikeuden presidentiksi Lausi Melanderin jälkeen.
4. Vaasan hovioikeuden asiat kiinnostavat minua erityisesti siksi, että olen itsekin ollut töissä kyseisessä hovioikeudessa, tarkemmin sanottuna hovioikeudenneuvoksena vuosina 1976-78. Tuolloin hovioikeudentalon toisessa päässä toimi vielä Vaasan lääninhallitus, mutta 1980-luvulla talo siirtyi kokonaan hovioikeuden käyttöön. Minulla on miellyttäviä muistoja noilta ajoilta, opin uusia asioita ja tutustuin moniin mielenkiintoisiin tuomareihin, esittelijöihin ja kanslisteihin.
5. Hakuaika avoinna olevaan Vaasan presidentin virkaan päättyi toissa päivänä. Hakijoita oli yllättävän vähän, esimerkiksi KKO:sta virkaa ei hakenut kukaan. Minulle oli yllätys, että esimerkiksi Vaasan hovioikeudessa aiemmin työskennelleet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki ja Hannu Rajalahti eivät hakeneet presidentin virkaa. Vaikka hovioikeudentalo on upea ja virka arvostettu, kuuluu hovioikeuden presidentin työhön nykyisin niin paljon hallintoa, ettei homma ilmeisesti kovin suuresti houkuta.
6. Virkaan oli neljä hakijaa: Vaasan hovioikeudesta hovioikeudenlamannit Olli Varila (60 v.) ja Robert Liljenfeldt (58), Kouvolan hovioikeudesta hovioikeudenneuvos Tapani Vasama (54) ja Turun hovioikeudesta hovioikeudenlaamanni Simo Simola (63). Simolalla on pisin kokemus tuomarina ja Vasama on Suomen Tuomariliiton puheenjohtaja. Silti vaikuttaa siltä, että nimityskisa on kahden kauppa, eli virkaan nimitetään joko Olli Varila tai Robert Liljenfeldt. Varila ja Liljenfeldt ovat Vaasan hovioikeuden omia kasvatteja, jotka ovat aloittaneet uransa juuri hovioikeudessa. Kun itse menin Vaasan vuonna 1976, olivat Varila ja Liljenfeldt myös tulleet äskettäin hovioikeuteen ja aloittaneet siellä ylimääräisinä esittelijöinä eli hovioikeudenviskaaleina.
7. Minun ei ole syytä ryhtyä tässä lähemmin pohtimaan, kummasta pitäisi "tehdä" presidentti, Varilasta vai Liljenfeldtistä. Molemmat ovat päteviä ja sopivia virkaan. Nimitysasiassa antavat lausunnon Vaasan hovioikeus ja KKO, ja virkaesityksen valtioneuvostolle tekee tuomarinvalintalautakunta. Lopullisen nimityspäätöksen tekee Tasavallan presidentti. Niin, ja kaikki viranhakijat joutuvat psykologisiin soveltuvuusteihin. Itse en kyllä tällaisista testeistä paljoakaan perustaisi. Epäluuloni johtuu ehkä siitä, että jos olisin itse aikoinaan joutunut sanotunlaisiin testeihin, olisin melko varma, että minut olisi raakattu pois päällikkötuomarin eli kihlakunnantuomarin viran hakijoiden joukosta. Testeissä olisi kenties ihmetelty, että miten tuollainen tyyppi on ylipäätään joskus voitu nimittää johonkin tuomarinvirkaan! No, tuota päällikkötuomarin hommaa tuli joka tapauksessa hoidettua toistakymmentä vuotta. En voi todeta, että päivääkään tuosta ajasta en vaihtaisi pois, mutta sikäli kun vielä muistan, niin hauskaa ja mielenkiintoistahan tuo puuhailu tuomiokunnassa useimmiten kuitenkin oli, samoin vapaa-ajan vietto tuomareiden ja notaarien kanssa.
8. Kieliasia voi olla yksi merkittävä tekijä uutta hovioikeuden presidenttiä nimitettäessä. En puutu siihen tässä enemmälti, mutta tulkoon todetuksi, että valtioneuvoston asetus 12.6.2008 vuonna 2010 aloittavien uusien ja uljaiden käräjäoikeuksien tuomiopiireistä on herättänyt suurta närää varsinkin Vaasan seudun suomenkielisen väestön ja hovioikeuspiirin tuomarikunnan keskuudessa. Valtioneuvosto päätti, RKP:n vaatimuksesta ja pääministeri Matti Vanhasen antaman lupauksen mukaisesti, että 1.1.2010 aloittava Pohjanmaan käräjäoikeus, jonka kanslia sijaitsee Vaasassa, on enemmistökieleltään ruotsinkielinen. - En muuten pidä lainkaan onnistuneena sitä, että suuri osa uusista käräjäoikeuksista on nimetty maakuntien mukaan: Pohjanmaan käräjäoikeus, Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus jne. Osa uusista käräjäoikeuksista on kuitenkin nimetty, kuten nytkin, sijaitsemispaikkansa mukaan, kuten esimerkiksi Oulun käräjäoikeus, Tuusulan käräjäoikeus, Hyvinkään käräjäoikeus ja tietenkin Helsingin, Vantaan ja Espoon käräjäoikeudet.
9. Tällä hetkellä vielä toiminnassa oleva Vaasan käräjäoikeus on enemmistökieleltään suomenkielinen. Muutos tuli - tai tehtiin - mahdolliseksi, kun nyt vielä toimiva ruotsinkielinen Mustasaaren käräjäoikeus lakkautetaan ja yhdistetään Vaasan käräjäoikeuteen. Tulevan Pohjanmaan käräjäoikeuden väestön niukka enemmistö on tosin ruotsinkielistä, mutta paradoksaalista on, että valtaosa eli peräti 80 prosenttia Pohjanmaan käräjäoikeuden jutuista ja asioista tullaan käsittelemään suomeksi. Laissa olevat kielivaatimukset aiheuttavat sen, että Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomareilta vaaditaan erinomainen ruotsin kielen taito, vaikka toiminnalliset tarpeet eivät tätä edellytä. Tämä johtaa siihen, että tuomareiden rekrytointipohja olennaisesti kapenee kielivaatimusten johdosta.
10. Ruotsinkielisen Pohjamaan käräjäoikeuden perustamista ovat vastustaneet muun muassa Vaasan hovioikeus ja Vaasan käräjäoikeus sekä sen ruotsinkielinen laamanni. Mutta politiikka on politiikkaa ja ikuisena hallituspuolueena tunnetun RKP:nkin täytyy ilmeisesti silloin tällöin saada omia kielipoliittisia vaatimuksiaan lävitse, vaikka siitä kärsisi oikeudenhoito ja pahimmassa tapauksessa ihmisten oikeusturvakin. Kun Mustasaaren käräjäoikeuden ohella toinen nykyisin vielä toimivista mannersuomen enemmistökieleltään ruotsinkielinen käräjäoikeus eli Paraisten käräjäoikeus yhdistetään useiden muiden käräjäoikeuksien kanssa vuoden 2010 alusta Varsinais-Suomen käräjäoikeudeksi, jonka enemmistökieleksi tulee suomi, ajoivat Rkp:n ministerit ja kansanedustajat härkäpäisesti läpi tavoitteensa saada mannersuomeen edes yksi ruotsinkielinen käräjäoikeus eli juuri Vaasan käräjäoikeus. Tämän pääministeri Matti Vanhanen ja keskusta sekä oikeusministeri Tuija Brax hövelisti ruotsalaisille lupasivat.
11. Valtioneuvosto eli hallitus on päättänyt aina asetuksella käräjäoikeuksien lakkauttamisista ja uusien käräjäoikeuksien perustamisesta. Tämä on outoa ja kenties jopa virheellistä, sillä perustuslakihan lähtee siitä, että tuomioistuimet ovat laillisia eli siis lailla perustettuja. Eduskunnan tulisi päättää käräjäoikeuksien perustamisesta, lakkauttamisesta ja yhdistämisestä toisiin käräjäoikeuksiin. Onhan jokaisen hovioikeudenkin perustamisesta päätetty eduskuntalailla, miksi siis käräjäoikeudet, jotka ovat kaiken oikeudenhoidon ja lainkäytön perusta, voidaan perustaa ja lakkauttaa valtioneuvoston päätöksillä? Nämä päätöksethän juuri mahdollistavat sellaisten poliittisten lehmänkauppojen tekemiset, jollaisesta uuden Pohjanmaan käräjäoikeuden perustamisessakin näyttäisi olevan kyse. Tiettävästi eduskunnan oikeusasiamiehelle on tehty kantelu, jossa on pyydetty tutkimaan, onko menettely, jossa uudet käräjäoikeudet on perustettu valtioneuvoston päätöksellä, perustuslain mukainen. Oikeusasiamies saattaa kuitenkin saada kantelun ratkaistuksi vasta sitten, kun uudet käräjäoikeudet ovat jo aloittaneet toimintansa tai kun aikaa vuoden vaihteeseen on enää niin vähän, ettei asiantilan korjaamiseksi ole käytännössä enää mitään tehtävissä, vaikka käräjäoikeuksien perustamispäätös todettaisiinkin perustuslain vastaiseksi.
12. Toivottavasti Vaasan seudulla jylläävä oikeudenhoidollinen kielikiista ei vaikuta hovioikeuden presidentin nimitykseen ratkaisevasti. Vaikka hovioikeuden presidentillä on runsaasti hallintotehtäviä, on hovioikeuden presidentti ennen muuta hovioikeuden ja samalla kaikkien hovioikeuspiirin käräjäoikeuksien lainkäyttöä ohjaava päällikkötuomari. Presidentti voi, jos osaa ja viitsii, kannanotoillaan ja lausumillaan vaikuttaa merkittävästi laintulkintoihin ja käytäntöjen muodostumiseen. Tässäkin suhteessa ex-presidentti Erkki Rintala täytti hyvin paikkansa.
13. Minun idolini lainkäytön osaamisen ja johtamisen suhteen oli Helsingin hovioikeuden presidentti Y.J. Hakulinen (1902-1974). Hän oli todella oppinut ja taitava, vaikka toisaalta hyvin itsetietoinen ja vaativa päällikkötuomari. Hakulisen kriittisyys kohdistui usein silloiseen korkeimpaan oikeuteen, jonka ennakkopäätöksiä hän suorasukaiseen tyyliinsä arvosteli. Hakulinen julkaisi omaa lakikirjaakin, koska hän piti virallista Suomen Laki -teosta huonona. Hakulinen oli saksalaisen käsitelainopin edustaja, jonka väitöskirja perusteettoman edun palauttamisesta oli korkeatasoinen, mutta vaikeaselkoinen. Hakulisen pääteoksena voitaneen pitää hänen tunnettua oppi- ja käsikirjaansa Velvoiteoikeus I, joka kuului pitkään yliopistossa siviilioikeus I:n tenttikirjallisuuteen. Muistan, miten yritin opiskeluaikanani päntätä tuota vaikeaselkoista opusta kallooni ajatellen, että en tulisi ehkä koskaan selviytymään siviilioikeus I:n tentistä juuri Hakulisen kirjan takia. Mutta toisin kävi, sillä läpäisin tuon ensimmäisen ison tentin heti ensimmäisellä yrityksellä arvosanalla "erinomaiset tiedot." Sen jälkeen muiden tenttien läpäiseminen tuntui ikään kuin lasten leikiltä.
14. Hakulinen toimi Helsingin hovioikeuden presidenttinä kaksikymmentä vuotta hovioikeuden perustamisesta vuodesta 1952 lähtien. Itse olin Helsingin hovioikeudessa esittelijänä pari vuotta 1970-luvun alussa. Hakulinen oli karismaattinen juristi, ja kaikki hovioikeudessa arvostivat ja jopa pelkäsivät häntä. Hovioikeuden hallintoon Hakulinen ei käsittääkseni puuttunut paljoakaan, vaan hallinnon hoiti tuolloin hovioikeuden sihteeri käytännöllisesti katsoen yksinään. Lainkäyttöön eli hovioikeuden ratkaisutoimintaan Hakulinen sen sijaan puuttui sitäkin innokkaammin. Hän luki huolellisesti jokaisen hovioikeuden jaoston kaikki tuomio- tai päätöstaltiot ja puuttui usein kysymyksillään ja huomautuksillaan jaoston jo ratkaisemaan asiaan ennen kuin se annettiin talosta "ulos." Hovioikeuksien ratkaisujen tuli noudattaa Hakulisen kantaa, ei siis KKO:n, jos nämä kaksi tulkintaa tai näkemystä olivat ristiriidassa keskenään.
15. Jos hovioikeuden kolmijäsenisen jaoston ratkaisu ei tyydyttänyt presidentti Hakulista, hän määräsi asian käsiteltäväksi viisijäsenisessä jaostossa, jonka puheenjohtaja Hakulinen aina toimi itse. Eikä sitä yhtä lisäjäsentä koskaan arvottu, vaan Hakulinen valitsi itse viisijäseniseen kokoonpanoon sellaisen jäsenen, jonka hän tiesi kannattavan omaa mielipidettään asiassa. En muista koskaan sattuneen tapausta, jossa presidentti Hakulinen olisi jäänyt "omassa hovioikeudessaan" vähemmistöön.
16. Itse olin esittelijänä kahdessa jutussa, jotka Hakulinen määräsi johtamansa vahvennetun jaoston käsiteltäväksi. Kumpikin tapaus koski prosessuaalista kysymystä, toisessa oli kyse tuohon aikaan paljon kiistaa ja erimielisyyttä aiheuttaneesta probleemasta, joka tunnettiin nimellä "jatketun rikoksen oikeusvoima." Tuota kysymystä koskevat tapaukset olivat usein joiltakin vähäisiltä osin hieman erilaisia, mutta tiesin hyvin, että presidentti Hakulisen kanta erosi tässäkin asiassa perusteiltaan tyystin siitä, jonka KKO oli aiemmin parissa ennakkopäätöksessään ottanut. Koska pidin - aivan vilpittömästi - Hakulisen kantaa oikeana, kirjoitin esittelymuistioni ja oman ratkaisuehdotukseni tältä pohjalta. Muistan hyvin, että kun rohkenin esittelytilaisuudessa hieman arvostella KKO:n kantaa, Hakulinen nyökkäsi hyväksyvän oloisesti ja tuhahti ääneen, että "tästäkin nyt näkee, millainen KKO meillä oikein on!"
17. Sanotun jutun esittely pidettiin kauniina kesäkuun alkupäivänä vuonna 1971. Muistan, että presidentti Hakulinen määräsi esittelyssä tauon, jolloin me lähdimme koko porukka, presidentti Hakulinen, neljä hovioikeudenneuvosta ja minä, kävelylle hovioikeuden talolta eli Marmoripalatsilta Kaivopuiston läpi merenrantaan, josta ostimme jäätelöt ja kävelimme sitten takaisin jatkamaan istuntoamme. Ja niinhän siinä kävi, että esittelyssä nuijittiin hovioikeuden ratkaisuksi esittelijän ehdotus, joka oli - tietenkin- ristiriidassa KKO:n ennakkopäätöksen kanssa. Hakulinen otti hovioikeuden sanotun ratkaisun lakikirjaansa "ainoana oikeana ratkaisuna" jatketun rikoksen oikeusvoimaa koskevasta problematiikasta. Sittemmin eli 1980-luvulla lainsäätäjä poisti lailla kyseisen ongelman oikeushistorian hämäriin.
18. Y.J.Hakulisen taipumus olla eri mieltä KKO:n samoin kuin useimpien muiden oikeusoppineiden kanssa oli yleisesti tiedossa. Jonkinlaiseksi lentäväksi lauseeksi muodostuikin tuohon aikaan kirjallisuusviittauksissa usein esiintynyt lausahdus "toisin kuitenkin Hakulinen." Hakulinen kuitenkin yleensä aina perusteli oman kantansa. Etunimilyhenne Y.J. tulee muuten nimistä Yrjö Juho. Minä olen tavallaan Y.J:n kaima, sillä etunimeni ovat Jyrki Juhani. Olisiko tällä kenties jotakin tekemistä sen kanssa, että minullakin on kuulemma ilmennyt - silloin tällöin - taipumusta kritisoida KKO:n ratkaisuja? Mene ja tiedä, mutta sen voin kyllä vilpittömästi sanoa, että minuun teki nuorena juristina suuren vaikutuksen Y.J.Hakulisen tapa argumentoida ja myös rohkeus olla eri mieltä, jos asia sitä edellytti. Hakulisen edustamasta käsitelainopista tosin pyrin eroon aika pian hovioikeudesta lähdettyäni. Käsitelainoppia enemmän minua on viehättänyt skandinaavinen realismi ja ratkaisujen perustaminen reaalisiin näkökohtiin ja asia-argumentteihin, ei lain kirjaimen orjallinen seuraaminen (legalismi) tai käsitteistä päätteleminen.
19. Ehkä lukija nyt ymmärtää, miksi en anna kovin suurta arvoa sille, että hovioikeuden presidentti - olipa kyse mistä hovioikeudesta tahansa - on lähinnä vain innokas ja hyvä hallintomies ja -johtaja. Arvostan paljon enemmän hovioikeuden presidenttinä lainkäytön johtajaa, joka omalla esimerkillään ja taidoillaan innostaisi muitakin tuomareita samoin kuin esittelijöitä perehtymään ja panostamaan juridiikkaan, lainkäytön ja ratkaisutoiminnan laatuun sekä tuomioiden perustelemiseen. Presidentti ei voi toki hoitaa hallintoa ikään kuin "vasemmalla kädellä", mutta hallinnossa presidentti ei toimi yksin, vaan häntä avustaa kansliapäällikkö, joka myös paljolti vastaa hovioikeuden rutiinihallinnosta, sekä suuri joukko hovioikeuden henkilökuntaa.
6 kommenttia:
Blogissani 113/17.6.-09 kerroin, että olin tiedustellut KKO:n tiedottajalta, mille kaikille toimituksille KKO tiedottaa etukäteen tulossa olevista suullisista käsittelyistään.
Eilen sitten sain ystävällisen vastauksen KKO:n viestintäpäällikkö Pia Siveltä. Vastauksesta ilmenee, että KKO tiedottaa peräti 31 eri puolilla maata oleville lehdille sekä Ylelle, MTV3:lle ja STT:lle asiasta. Lisäksi selvisi, että tieto asiasta menee myös joillekuille free lancer -toimittajille, jotka ovat ilmoittautuneet KKO:lle toiveestaan saada tietoja KKO:n suullisista käsittelyistä.
Sanottu tiedotus on kyllä kattava, mutta oleellista on minusta kuitenkin se, että suuri yleisö tai edes ns. suppeampi oikeusyhteisö, johon kuuluvat esimerkiksi oikeustieteelliset tiedekunnat, eivät kuulu KKO:n jakelun piiriin. Eikä lehdistön kautta tieto kulje yleisölle, sillä en ole juuri koskaan nähnyt lehdissä tietoja KKO:ssa tulossa olevista suullisista käsittelyistä.
Uutiskynnys ylittyy hyvin harvoin myöskin KKO:n suullisten käsittelyjen jälkeen; niin kävi myös em. blogissani käsitellyssä tapauksessa. Vain MTV3.fi näytti uutisoivan asian. Varmaan asiasta oli juttua myös esimerkiksi Keskisuomalaisessa, mutta tuota lehteä en yleensä seuraa.
On myös yksi hyvä uutinen: ilmoittauduin itse sanotulle free lancer -listalle ja viestintäpäällikkö lupasi, että vastedes tiedot suullisista lähetetään myös minulle etukäteen. Hyvää palvelua, kiitos!
Niin, ja KKO:n tiedottaja Juho Vesakin on "löytynyt" ja on taas hommissa. Ilmeni, että Vesa on Lapin yliopiston oikeustieteen opiskelijoita! Sillä tavalla - meidän poikamme maailmalla!
Hienoa, että blogisti on päässyt KKO:n "freelancer"-listalle. Ehkäpä blogisti nyt voi toimia välikätenä ja ilmoitella mielenkiintoisista KKO:n suullisista käsittelyistä blogissaan.
Kysymys päällikkötuomarilta vaadittavista ominaisuuksista on mielenkiintoinen. Omien tuomioistuinkokemusteni perusteella olen taipuvainen olemaan jokseenkin samaa mieltä blogistin kanssa. Tuomioistuin on asiantuntijaorganisaatio, jonka työntekijöillä on poikkeuksellisen itsenäinen asema. Sellaisen orkesterin johtaminen ei oikein tunnu onnistuvan muuta kuin henkilöltä, joka nauttii tuomarikollegojensa ammatillista arvostusta. Tietysti muitakin ominaisuuksia vaaditaan, kuten oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä ym., mutta nekin taitavat olla hyvään tuomariin yhdistettäviä ominaisuuksia.
Päällikkötuomarilla voi olla auktoriteettiin perustuvaa ohjausvaltaa lainkäyttötoimintaan ja sen kehittämiseen, jos on halua ja kykyä sellaista käyttää. Olen nähnyt toki sellaistakin lainkäyttötoiminnan "kehittämistä", joka tapahtuu vailla ymmärrystä lainkäytön olemuksesta. Lainkäytön todellinen kehittäminen kuitenkin edellyttää päällikön omalla esimerkillä vaikuttamista, mikä on useimmiten tehokkainta mahdollista johtamista asiantuntijaorganisaatiossa.
Mielenkiintoista seurata myös päällikkötuomareiden nimityskuvioita blogin välityksellä. Jäädään odottamaan, mitä Vaasassa tämän asian tiimoilta tapahtuu.
Tuosta maanantain aiheesta...KKO:n suullisessa istunnossa maaliskuussa (pori) neuvokset sentään osoittivat jonkinnäköistä aktiivisuutta. Jokainen taisi kysyä edes jotain. Ei ollut nukkuvia jäseniä niin kuin usein hovissa, jossa puheenjohtaja ainakin esittää seuraavansa ja kaksi muuta "nukkuvat" ikään kuin kostoksi siitä, ettei juttua ole voinut seuloa. Ei ole vaikea arvata, muuttuuko käräjien tuomio noissa tilanteissa. Noh, täytyy kyllä myöntää että paljon hovin suulliseen tulee täysin selviäkin juttuja. Maksuttomia oikeudenkäyntejä, joissa avustaja oikein yllyttää valittamaan varman palkkion takia. Tai tuomittu haluaa valittaa, ettei joutuisi vaan kesällä lusimaan. Valitukseen ei tarvitse laittaa muuta kuin että todistakan kertomus ei ollut luotettava ja viitattava näytön arviointiin niin "pääsee läpi". Avustajat osaavat tuon.
Kyynikko voisi ajatella, että KKO:n jäsenten aktiivisuuteen Porissa vaikutti, että paikalla useita toimittajia. Jos olisi nukahtanut salissa, olisi saanut lukea asiasta lehdestä.
En ole toki väittänyt, että viime maanantain (22.6.) jutussa KKO:n jäsenet olisivat nukkuneet tai edes torkkuneet istunnossa, kun kukaan heistä ei esittänyt istunnossa yhtään kysymystä!
Kaikki olivat toki hyvin hereillä ja näyttivät tekevän ahkerasti muistiinpanoja - eihän tuossa 25 minuutissa, jonka istunto kesti, edes ehtiskääni kunnolla torkahtaa!
KKO:n suullisessa istunnossa käsittelemien juttujen laatu ja vaikeusaste tietenkin vaihtelee suuresti. Anonyymin mainitsemassa "Pori-jutussa" oli ilmeisestikin kyse tapauksesta KKO 2009:43, joka koski tappoa ja jossa KKO piti suullisen käsittelyn ilmeisesti Porin käräjäoikeuden tiloissa 12.3.2009, tuomio jutussa annettiin 2.6.
Uskon kyllä, että tuossa Porin jutussa KKO:n jäsenet olivat aktiivisia ja esittivät kysymyksiä, sillä jutussa oli kyse riitaisesta näytöstä; toki KKO:n jäsenet yleensä aina vakuuttavat, ettei KKO (muka) voisi edes ottaa tutkittavakseen "puhtaita" näyttökysymyksiä, mutta tämä väite ei näytä käytännössä pitävän lainkaan paikkaansa.
Se, että Porissa oli paikalla toimittajia, ei varmastikaan vaikuttanut KKO:n jäsenten kyselyintoon. Porin tappojutussa oli kyse nimenomaan näytöstä ja todisteiden arvioinnista ja siihen perustuen siitä, olivatko syytetyt syyllistyneet tappoon vai ainoastaan törkeään kuolemantuottamuksen.
Porissa KKO kuuli henkilökohtaisesti paitsi kahta syytettyä, myös ainakin neljää asiantuntijatodistajaa eli oikeuslääkäriä, neuropatologian professoria, anestesiologian erikoislääkäriä ja ortopedian ja traumatologian erikoislääkäriä.
KKO päätyi siihen, että syytetyt olivat syyllistyneet tappoon. Vaasan HO oli ollut samaa mieltä äänin 2-1. Porin käräjäoikeus oli sen sijaan tuominnut syytetyt törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Muuten, KKO.n kotisivuillaan julkaisema jutun ja tuomion ratkaisuseloste on merkillinen siinä suhteessa, että siinä ei mainita lainkaan niitä rangaistuksia, joihin eri oikeusasteet olivat syytetyt päätöksillään tuominneet. En ymmärrä tätä, vaikka rangaistuksen mittaaminen ei ollutkaan jutussa se kysymys, jonka vuoksi valituslupa oli myönnetty.
Kyllä KKO:n pitäisi ajatella vähän myös suurta yleisöä, jota kiinnostaa ennen muuta se, miten ankaran rangaistuksen tuomitut oikein saavat teoistaan. Kovasti tuntuvat KKO:n herrat etääntyneen tavallisen kansan ajatusmaailmasta! He kirjoittelevat ratkaisuselosteitaan ikään kuin vain toinen toisilleen.
Tuo Porin juttu oli kyllä vaikea näytöllisesti. Asiakin oli vakava. Silti kysyisin asiaa tuntevalta, miten perustella tuon ottamista suulliseen käsittelyyn verrattuna lukuisiin ja taas lukuisiin muihin näytöllisesti vaikeisiin, riitaisiin ja epäselviin juttuihin, joita ei oteta. Eihän ratkaisusta kai ilmene mitään oikeuskäytännön yhteneväisyyteen tai lain soveltamiseen liittyvää tulkintaohjetta? (Tai no ehkä tuo että syyksilukeminen ei välttämättä edellytä tietoa väkivallan toteuttamistavasta?) Toivottavasti suulliseen ottaminen tarkoittaisi, että KKO muuttanut linjaansa näyttöjuttujen ottamisen suhteen. Tuskinpa. Bloginpitäjä varmaan asiasta kirjoittanutkin, mutta olisiko Suomessa ratkaisuksi Ruotsissa kuulemani mukaan harjoitettava videointi? Hovi ja KKO katsoisi videot läpi. Menettely kevenisi. Täytyy kyllä heti sanoa että videointitapauksessa olisi Porin jutussakin jäänyt tulematta ilmi yhden lääkärin kannanmuutos. Lääkäri muutti kantaansa KKO:n istunnossa näkemiensä kuvien perusteella. Tuo kannanmuutos saattoi lopulta jopa ratkaista sen, kummalle puolelle vaaka kallistuu.
Emme voi koskaan tietää, miksi KKO ottaa jonkin jutun tai jotkut jutut ja tapaukset tutkittavakseen eli antaa valitusluvan ja toimittaa suullisen käsittelyn, ja miksi taas valtaosassa jutuista (90-95 %) valituslupaa ei myönnetä eikä pyydettyä suullista käsittelyä toimiteta.
Tämä johtuu sitä yksinkertaisesta syystä, että KKO ei millään tavalla perustele valituslupapäätöksiään, vaan toteaa kielteisissä tapauksissa ykskantaan, että "valituslupaa ei myönnetä." Ota siitä sitten selvä!
Ko. tapauksessa KKO 2009:43 oli KKO:n ratkaisuselosteen mukaan kyse yksinomaan näytöstä, sillä ennakkopäätöksen otsikko kuuluu: "Kysymys näytön arvioinnista henkirikosta koskevassa asiassa." Otsikossa ei siis puhuta yhtään mitään siitä, että ennakkopäätös olisi annettu esim. teon rikosoikeudellisen rubrisoinnin vuoksi.
KKO antaa vuosittain 2-4 ennakkotapausta yksinomaan "näytön arvioimiseksi", vaikka toisaalta KKO:n jäsenet aina julkisissa puheenvuoroissaan kertovat, ettei KKO muka voisi antaa valituslupaa eikä edes tutkia pelkästään näyttökysymyksiä. Näin mm. oikeusneuvos Pertti Välimäki KKO:n kotisivuille otetussa esityksessään.
Kovin tuntuu ristiriitaiselta, mutta kun mitään valitusluparatkaisuja ei tarvitse millään tavalla (KKO:n omasta mielestä) perustella, niin helpostihan tuollainen ristiriitaisuus näkyy KKO:n jäsenistölle onnistuvan!
HO-käsittelyn videoinnista olen jo kertonut aikaisemmin. Käräjäoikeusprosessin videointi ei estä hovioikeutta tai KKO:ta toimittamasta normaalia suullista käsittelyä, ja esim. juuri vakavissa rikosjutuissa pitää käytännössä aina toimittaa ylioikeudessa suullinen käsittely.
Tasavallan presidentin huomisessa esittelyssä annetaan eduskunnalle hallituksen lakiesitys muutoksenhakua hovioikeuteen koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Se ei sisällä käräjäoikeusprosessin videointia suullisen todistelun osalta, eli tässä(kin) suhteessa myös tuleva laki on Suomessa huonompi kuin Ruotsissa viime marraskuussa voimaan tullut lain muutos.
Toisin sanoen muutoksenhakijan oikeusturva heikkenee, koska hänen oikeuttaan hovioikeuden suulliseen käsittelyyn rajoitetaan entisestään. Nykyisin suomalaiset hovioikeudet toimittavat suullisen käsittelyn noin 30 prosentissa tapauksista, kun taas Ruotsissa suullisten käsittelyjen osuus hovioikeuksissa on 60-70 prosenttia kaikista tapauksista.
Lähetä kommentti