torstai 27. marraskuuta 2008

49. Yksityinen "parkkisakko" on laillinen

Turisti voi törmätä yksityiseen pysäköinninvalvojaan myös maaseudulla...

1. Viimeksi kuluneen viikon ykköspuheenaiheisiin kuuluu yksityisen pysäköinninvalvontaa harjoittavan yhtiön oikeus periä niin sanottuja valvontamaksuja yksityisen kiinteistönomistajan alueelle autonsa väärin pysäköidyn auton haltijalle. Helsingin hovioikeus pysytti 20.11.2008 antamallaan tuomiolla (nro 3254, asian diaarinro S 08/359) Vantaan käräjäoikeuden 14.12.2007 antaman tuomion lopputuloksen, jonka mukaan yksityisellä pysäköintivalvontayhtiöllä ei ole oikeutta määrätä valvontamaksua autonsa virheellisesti pysäköidyn auton haltijalle. Hovioikeuden tuomion mukaan pysäköintivirhemaksuja saa määrätä vain poliisi ja kunnallinen pysäköinninvalvoja.

2. ParkCom -niminen pysäköintivalvontayhtiö, joka oli sanotussa jutussa kantajana ja yritti siis oikeusteitse periä vastaajana olleelta henkilöauton haltijalta valvontamaksua, on ilmoittanut vievänsä asian korkeimpaan oikeuteen (KKO) ja vaativansa siellä hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä. On ilmeistä, että KKO myöntää valitusluvan ja ottaa asian tutkittavakseen. Onhan kyseessä merkittävä asia sekä yhtiön että autoilijoiden kannalta. KKO:n ennakkopäätös on välttämätön oikeuskäytännön ohjaamisen ja yhtenäisyyden kannalta. Jos hovioikeuden tuomio jäisi voimaan, yhtiön koko toimintaidealta putoaisi pohja ja se joutuisi ilmeisesti vaadittaessa palauttamaan autoilijoilta perimänsä valvontamaksut.

3. Yksityiset pysäköintiyhtiöt valvovat mm. kauppakeskusten ja asunto-osakeyhtiöiden pysäköintialueita. ParkCom on lehtitietojen mukaan Suomen suurin yksityinen pysäköintivalvontayhtiö. Yhtiö on tehnyt yli 300 maanomistajan kanssa sopimuksia, joiden perusteella se valvoo noin 700 pysäköintialuetta. Toisena suurena pysäköintivalvontayhtiönä on mainittu Parkpatrol -niminen yhtiö. Pysäköintikohteiden joukossa on erilaisia yksityisiä alueita ja kiinteistöjä: maksullisia pysäköintialueita, pysäköintikiekon käyttöön velvoittavia alueita, pysäköinnin kieltäviä piha-alueita ja kerrostalojen asukaspysäköintialueita.

4. Seuraavassa on tarkoitus hieman kommentoida asiaa käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioiden valossa. En ole seurannut muutoin kyseistä oikeudenkäyntiä - lehtijuttuja lukuun ottamatta - tai ollut asian kanssa tekemisissä. Kommentoin oikeusjuttuja yksinäisten iltojeni ratoksi vähän samaan tapaan kuin toiset ratkovat ristisanatehtäviä. Eihän sitä aina viitsi vain juoda viiniä kotona tai lähteä kapakkaan juomaan päätään täyteen; välillä pitää toki olla joitain älyllisempiäkin harrastuksia. Aikanaan, ehkä vajaan vuoden kuluttua, saamme sitten jutussa korkeasti oikeusoppineiden ja oikeamielisten KKO:n tuomareiden lopullisen ratkaisun, jota kaikki asianomaiset noudattakoot (t.k.a.n.). Silloin ehkä voidaan todeta, että taas se bloginisti V. oli väärässä.

5. Onko oikeusjutussa aina edes olemassa yhtä ainoata ehdottomasti oikeata ratkaisua? Oikeusteoreetikot ovat kirjoittaneet asiasta paksuja kirjoja ja tulleet siihen johtopäätökseen, ettei tämä olisi periaatteessa koskaan mahdollista. Väite vaikuttaa oikealta ainakin silloin, kun laki on tulkinnanvarainen, kuten aika usein on asian laita. Esimerkiksi monissa KKO:n ennakkopäätöksellä ratkaisemissa jutuissa voitaisiin perustella myös vastakkaista ratkaisua mihin KKO on päätynyt. Ei ole mitenkään harvinaista, että KKO:ssa asioista joudutaan äänestämään.

6. Tuomioistuimen ratkaisun oikeellisuus perustuu lopputuloksen ja perustelujen hyväksyttävyyteen; lopputuloksen hyväksyttävyys riippuu siitä, millä tavalla tuomioistuin on onnistunut perustelemaan ratkaisunsa. Jos tuomioistuin on perustellut ratkaisunsa seikkaperäisesti, ymmärrettävästi ja muutenkin vakuuttavasti, voidaan ratkaisua pitää hyväksyttävänä. Sen sijaan niukat, epäselvät ja ristiriitaiset tuomionperustelut eivät välttämättä vakuuta asianosaisia ja yleisöä ratkaisun oikeellisuudesta, vaikka ratkaisu voikin olla sinänsä aivan lainmukainen ja oikea. Toisaalta on syytä huomauttaa, että vaikka tuomio saattaa näyttää muodollisesti oivallisesti perustellulta, sen lopputulos voi osoittautua silti vääräksi. Yleensä heikot perustelut herättävät epäilyn lopputuloksen oikeellisuudesta. Mutta koska oikeusjärjestys on pakkojärjestystä, huonoillakin perusteilla varustettu lainvoimainen tuomio on pysyvä ja sitä on noudatettava; tuomiota ei voida purkaa tai poistaa siksi, että sen perustelut eivät täytä lain vaatimuksia (vrt. kuitenkin KKO 1999:84).

7. Tuomarikunta suhtautuu toisinaan kyllä aika skeptisesti perustelujen merkityksen korostamiseen. Niinpä Itä-Suomen hovioikeuden nyt jo eläkkeellä oleva presidentti Markku Arponen totesi kerran: Vaikka kirjoittaisi perustelut ja tuomion enkelien kielellä, vakuuttaminen ei onnistu. Vakuuttamisella Arponen tarkoitti lukijoiden vakuuttautumista ratkaisun oikeellisuudesta perustelujen perusteella. Markku Arponen esitti joskus jopa sellaista, että mitä yksityiskohtaisemmin ja seikkaperäisimmin tuomio perustellaan, sitä herkemmin jutun hävinnyt osapuoli on taipuvainen epäilemään tuomion oikeellisuutta ja sitä hanakammin hän valittaa tuomiosta.

8. Minua kiinnostavat tuomioissa - lopputuloksen ohella - juuri perustelut ja niiden kirjoitustapa ja -tyyli, samoin tietyt muut prosessuaaliset seikat. Puheena olevassa tapauksessa juttu, joka on siis riita- eikä rikosasia - lautamiehet eivät osallistu riita-asian käsittelyyn - olisi voitu ratkaista käräjäoikeudessa yhden lainoppinen jäsenen kokonpanossa, kuten yleensä käytännössä myös tapahtuu. Riita-asia voidaan kuitenkin ratkaista myös kolmen ammattituomarin tapauksessa, ja niin on tässä tapauksessa tehty, sillä Vantaan käräjäoikeuden kokoonpanoon on kuulunut kolme käräjätuomaria. Näin ilmeisesti siksi, että juttua, vaikka sen rahallinen intressi onkin vähäinen - kyse on ollut yhteensä 360 euron suuruisten valvontamaksujen velkomisesta - on pidetty käräjäoikeudessa juridisesti merkittävänä. Sitä se epäilemättä onkin, joten kokoonpanon valinta on ollut perusteltu.

9. Hovioikeudessa juttu on käsitelty suullisessa pääkäsittelyssä. Tämäkin on hyvä asia, koska suullinen käsittely tarjoaa tuomioistuimelle paremmat mahdollisuudet jutun selvittämiseen kuin yksinomaan asiakirjojen perusteella tapahtuva jutun ratkaiseminen. Hovioikeudessa jutun ovat ratkaisseet kolme hovioikeudenneuvosta. Myös lainoppineen esittelijän nimi mainitaan hovioikeuden tuomiossa, vaikka pääkäsittelyssä juttua ei voidakaan ratkaista esittelystä eli esittelijän ehdotuksen pohjalta.

10. Kun hovioikeus on tuomioistuimien hierarkiassa käräjäoikeuden yläpuolella, voitaisiin odottaa, että hovioikeuden perustelut olisivat laadullisesti käräjäoikeuden perusteluja paremmat. Tässä tapauksessa vaaka kuitenkin kallistuu, jos minulta kysytään, käräjäoikeuden puolelle. Hovioikeuden perustelut ovat kyllä laajat, mutta ne vaikuttavat jotenkin epäjohdonmukaisilta eikä pohdinta ole kovin syvällistä - ikään kuin hovioikeuden oikeudellisessa päättelyssä olisi ollut punainen lanka jotenkin kadoksissa. Hovioikeuden perusteluissa ei anneta vastausta kaikkiin asianosaisten hovioikeudessa esittämiin perusteisiin ja väitteisiin.

11. Käräjäoikeuden tuomion perustelut etenevät jouhevasti, kysymyksenasettelu on johdonmukaista ja adekvaattia ja kaikkiin ongelmakohtiin annetaan myös perusteltu vastaus. Eri kysymykset ja niiden käsittely on erotettu perusteluissa toisistaan väliotsakkeilla, joita on tuomiossa peräti kolmisenkymmentä; ehkä hieman vähempikin määrä olisi riittänyt. Toisin kuin hovioikeus, käräjäoikeus viittaa perusteluissaan lainsäännösten ja lakien esitöiden ohella oikeuslähteinä myös oikeuskirjallisuuden kannanottoihin ja, mikä on erityisen ilahduttavaa, myös muiden pohjoismaiden oikeuskäytäntöön puheena olevassa asiassa. Perusteluissaan käräjäoikeus tuo esiin - ainakin jossakin määrin - myös vastakkaista lopputulosta puoltavia näkökohtia. Tämä on aivan oikea ja suositeltava tapa, kuten olen yrittänyt tuomareita ja opiskelijoita opettaa. Hovioikeuden tuomion perusteluista sen sijaan ei ilmene tällaista pro et contra -argumentointia. Ehkäpä hovioikeus on katsonut, että tuonkaltainen "toisaalta ja toisaalta" - perustelutapa heikentäisi jotenkin hovioikeuden arvovaltaa ja lopputuloksen uskottavuutta, mutta tästähän pro et contra -perusteluissa ei ole kyse. Käräjäoikeuden perustelutkaan eivät kuitenkaan ole mitenkään täydelliset, kuten myöhemmin voidaan havaita.

12. Vaikka käräjäoikeuden tuomion perustelut ovat kattavat, olisin kuitenkin itse päätynyt jutussa toisenlaiseen lopputulokseen. Perustelujen seikkaperäisyys ja muodollinen asianmukaisuus ei siis vielä ole varma tae tai "merkki" siitä, että myös ratkaisun lopputulos olisi oikea; nyt on tietenkin kyse vain minun mielipiteestäni. Käräjäoikeuden perustelut eivät ole silti menneet mitenkään hukkaan, sillä juuri niiden avulla ainakin minä olen pystynyt havaitsemaan, missä kohdin käräjäoikeuden juridinen päättely on mennyt niin sanotusti "metsään."

13. Mutta mennäänpä itse asiaan. - Jutun faktat ovat aika yksinkertaiset. ParkCom oli tehnyt vuonna 2006 Jakomäessä sijaitsevan kiinteistöyhtiön kanssa sopimuksen pysäköinnin valvomisesta mm. Jakomäentie 6:n kohdalla olevan kerrostalon piha-alueella. Kyseisen piha-alueen sisäänmenoreitit oli merkitty ParkComin nimen ja puhelinnumeron sisältävällä, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi kirjoitetulla kyltillä tai opastetaululla, jonka teksti kuuluu olennaisilta osin suomeksi:

Yksityisalue
Pysäköinti sallittu merkityille paikoille pysäköintiluvan saaneille

Ehtojen vastaisesta pysäköinnistä veloitetaan valvontamaksu 40 €

Pysäköimällä hyväksyt ehdot

Opastetaulu on ollut varsin kookas, lehtikuvien perusteella arvioituna sen korkeus voisi olla 3-4 metriä.

14. Autoilija X oli pysäköinyt pysyvässä hallinnassaan olleen henkilöautonsa sanotun kerrostalon piha-alueelle yhden rakennuksen sisäänkäyntirapun eteen. X:n auto ei ollut ollut pysäköitynä sanotulla tavalla vain kerran, vaan kaikkiaan yhdeksän kertaa ja aina samassa paikassa 9.8 - 6.12.2006 välisenä aikana. Jokaisella kerralla yhtiön palveluksessa henkilö oli kiinnittänyt X:n auton tuulilasiin "yksityisoikeudellinen valvontamaksu" -nimisen lipukkeen, johon oli liitetty tilisiirtolomake 40 euron määräisen valvontamaksun maksamisesta 14 päivän kuluessa. Maksun syyksi lipukkeeseen oli rastitettu kohta "pysäköinti muualle kuin sallitulle alueelle."
Kantajayhtiö oli maksumuistutuksilla yrittänyt periä X:ltä sanottuja valvontamaksuja, yhteensä 360 euroa, mutta X oli joka kerta reklamoinut yhtiölle ja ilmoittanut kiistävänsä maksuvelvollisuutensa.

15. Yhtiö on X:ää vastaan ajamassaan velkomuskanteessa vaatinut X:n velvoittamista suorittamaan mainitut valvontamaksut, yhteensä siis 360 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen sekä X:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.

16. Entä sitten kanteen perusteet? Tässä kohtaa on syytä hieman "tukistaa" käräjäoikeutta tuomion asiaselostuksen kirjoittamisen osalta, sillä selosteesta ei ilmene pelkistetysti niitä perusteita eli oikeustosiseikkoja, joihin kanne on perustunut. Käräjäoikeus on sortunut aivan tarpeettomaan laajaan asian ja aineiston selostukseen, joka sisältää mitä erilaisempia kysymyksiä (tosiseikkoja, todisteita, taustaselvitystä, oikeudellista argumentointia jne). Tämä käytäntö on suomalaisten tuomioistuimien helmasynti, josta ei näköjään päästä eroon. Kanteen ja vastineen sekava selostamistapa tuomion perusteluissa saattaa olla merkki sitä, että asian selvittäminen ei ole oikeudenkäynnissä ehkä aina kunnolla tuomioistuimen "hanskassa."

17. Kanne perustuu lyhyesti sanottuna siihen, että yhtiön ja X:n välille oli X:n jokaisella pysäköintikerralla syntynyt piha-alueelle sijoitetusta opastetaulusta ilmenevin ehdoin yksityisoikeudellinen pysäköintiä koskeva sopimus, jonka ehtoja X ei ollut omalta osaltaan täyttänyt pysäköimällä autonsa yhdeksän eri kertaa talon rapun eteen, jossa pysäköinti oli kielletty. X oli rikkonut myös sopimukseen perustuvan maksuvelvollisuutensa jättäessään yhtiön häneltä sopimusehtojen perusteella karhuamat valvontamaksut maksamatta. - Mitään muuta asiaa kohdassa "kanteen perusteet" ei olisi tarvinnut eikä pitänytkään tuomiossa selostaa. Kaikki muu aineisto olisi tullut säästää myöhemmäksi ja käsitellä sitä näyttökysymyksen ja oikeudellisten perustelujen yhteyteen.

18. Samaa selkeää ja ymmärrettävää kirjoitustapaa noudattaen X:n vastine sisältää kolme perustetta (asiaväitettä), joiden nojalla X on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Ensiksi X on vedonnut siihen, että hänen ja yhtiön välille ei ollut syntynyt eikä voinutkaan syntyä kanteessa väitettyä X:n käyttäytymiseen perustuvaa sopimusta pysäköintiehtojen noudattamisesta ja niiden rikkomisen seuraamuksesta eli valvontamaksun maksuvelvollisuudesta.

Toiseksi X on kiistänyt, että hän olisi toiminut kyseisen auton kuljettajana kanteessa ilmoitettuina auton pysäköintiaikoina, joita X ei sinänsä kiistänyt.

Kolmanneksi X on väittänyt, että vaikka hänen ja yhtiön välille olisikin syntynyt edellä mainittu sopimus, yhtiöllä ei kuitenkaan ollut oikeutta sopimuksen perusteella periä valvontamaksuja, koska valvontamaksuissa oli tosiasiallisesti kysymys rangaistuksenluontoisista, pysäköintivirhemaksuun rinnastettavista seuraamuksista, joiden määrääminen tieliikennelain (TLL) ja pysäköintivirhemaksusta annetun lain (PVML) nojalla kuuluu yksinomaan poliisille tai kunnalliselle pysäköinninvalvonnalle.

20. Tontinomistajan ja sen toimeksiannosta toimineen kantajayhtiön oikeus sanotunlaisten rangaistuksenluonteisten valvontamaksujen määräämiseen ja perimiseen olisi X:n mukaan edellyttänyt, että yksityisten valvontamaksujen perimisestä olisi säädetty laissa, mutta näin ei ollut asian laita. X on siis väittänyt, että edellä mainittu sopimus, vaikka se olisikin syntynyt, on kuitenkin ollut lainvastaisena mitätön tai pätemätön, koska valvontamaksusta ei voida lain mukaan sopia.

21. Oliko asianosaisten välille syntynyt - tai voinut syntyä - kanteessa väitetty, X:n tosiasialliseen käyttäytymisen eli piha-alueelle pysäköinnin johdosta alueelle pystytetystä yhtiön opastetaulusta ilmeneviin ehtoihin perustuva sopimus? Myöhemmin otan kantaa siihen, onko sopimus mahdollisesti ollut lainvastaisena pätemätön.

22. TLL 28 §:n 2 momentin mukaan pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan lupaa on kielletty. Pysäköintiä koskevat määräykset yksityisellä alueella on sanotun lainkohdan mukaan ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla.
Vastaajan mukaan kantajan väittämää sopimusta ei ollut voinut syntyä vain yhtiön talon pihalle asettaman opastetaulun tai kyltin ohi ajamalla. Tällaisen menettelytavan omaksuminen johtaisi vastaajan mielestä "kylttiviidakkoon, missä erilaisten sopimusperusteisten velvoitteiden selvittäminen kävisi yksityishenkilöille lähes mahdottomaksi ja kuluttajalle kohtuuttomaksi."

23. Selvää kuitenkin on, että sopimus voi syntyä, paitsi nimenomaisten kirjallisten tai suullisten tahdonilmaisujen vaihdon tuloksena, myös sopimusosapuolen tosiasiallisen toiminnan tai käyttäytymisen perusteella. Siten kyseisessä asiassa pysäköintiä koskeva sopimus on voinut syntyä pätevästi vastaajan ajaessa alueelle, jos pysäköinnissä noudatettavat ehdot ovat olleet niin selvästi merkityt pysäköintialueen reunaan pystytettyyn opastetaululuun, että autoilija on voinut kohtuullista tarkkuutta noudattaen nuo ehdot havaita.

24. Käräjäoikeus lausuu ehtojen selvyydestä näin: "Valokuvien, karttojen ja henkilötodistelun avulla on yksiselitteisesti näytetty toteen, että kysymyksessä oleva alue on kattavasti merkitty kylteillä, joista selviää alueella noudatettavat pysäköinnin ehdot, noiden ehtojen rikkomisen seuraamukset ja sitoutuminen ehtoihin pysäköimällä. Kyltit täyttävät TLL 28 §:n 2 momentin asettamat informaation tason ja selvyyden edellytykset." Kylteissä tai opastetauluissa on nimenomaan mainittu, että "pysäköinti on sallittu merkityille paikoille pysäköintiluvan saaneille." X:n auto oli pysäköity joka kerta rapun eteen, jota ei ole merkitty pysäköintipaikaksi. X ei ole edes väittänyt, että hän olisi saanut opastetaulussa edellytetyn pysäköintiluvan.

25. Vastaaja X on kysymyksessä olevan auton pysyvä haltija. Käräjäoikeuden tuomion mukaan valokuvin ja henkilötodistelulla on näytetty, että juuri kyseinen X:n hallinnassa ollut auto oli ollut kyseisinä päivinä pysäköitynä Jakomäentie 6:n piha-alueelle talonrapun eteen.

26. Mutta oliko X itse pysäköinyt autonsa piha-alueelle? PVML:n mukaan pysäköintivirhemaksun suorittamisesta on auton ja moottoripyörän osalta vastuussa kuljettajan ohella ajoneuvon omistaja ja pysyvä haltija. Sääntelyllä on haluttu helpottaa näyttövaikeuksia, joten valvojan ei tarvitse ryhtyä selvittämään, kuka ajoneuvoa kuljetti, vaan maksu voidaan määrätä ajoneuvon rekisterinumeron perustella selvitetylle omistajalle tai pysyvälle haltijalle.

27. Yksityisessä pysäköinninvalvonnan osalta tilanne on toinen, sillä siinä sopimukseen vetoavan osapuolen eli pysäköinninvalvontayhtiön on näytettävä toteen sopimuksen syntyminen ja väitetty ehtojen rikkominen. Väärin pysäköidyn ajoneuvonomistaja ei ole yhtiön sopimuskumppani, jollei hän ole samalla myös kuljettanut autoa. Jos siis yhtiö haluaa periä valvontamaksun ajoneuvon omistajalta tai pysyvältä haltijalta, sen on näytettävä, että omistaja tai haltija myös kuljetti autoa ja pysäköi sen valvotulle alueelle.

28. Jakomäen tapauksessa kantajayhtiö on vaatinut maksua X:ltä vain sillä perusteella, että X oli itse pysäköinyt autonsa sanotulle piha-alueelle. Kantajayhtiö on, ymmärrettävillä perusteilla, vedonnut sillä oleviin näyttövaikeuksiin ja siihen, että vastaajan olisi paljon helpompi selvittää, ettei hän itse ajanut autoa. Yhtiön mukaan sen valvontaa tekevät työntekijät eivät voi valokuvata pysäköityjen ajoneuvojen kuljettajia vaan ainoastaan ajoneuvoja. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat kuitenkin katsoneet, että todistustaakan kääntäminen kantajan edellyttämällä tavalla vastaaja X:lle olisi kuluttajasuojalainsäädännön periaatteiden vastaista. Tämä onkin varmasti oikea tulkinta.

29. Yleiseen elämänkokemukseen perustuvan säännön mukaan lähtökohta on toisaalta se, että auton omistaja tai haltija yleensä kuljettaa autoaan itse tai ainakin tietää, kenen käytössä auto kulloinkin on. Vastaaja X on selittänyt, ettei hän muista, kuka hänen autoaan olisi kyseisinä päivinä kuljettanut. X on kertonut, että kuljettajan henkilöiksi on useita vaihtoehtoja, mutta hän ei ole osannut nimetä näistä ketään. Ensimmäisessä sähköpostin välityksellä yhtiölle maksumuistutuksen johdosta tekemässään reklamaatiossa X ei ollut esittänyt väitettä, että hän ei ollut itse kuljettanut autoa, vaan oli vain väittänyt, ettei mitään sopimusta ollut syntynyt. Valvontamaksujen antoaikana X oli kertonut osallistuneensa internetkeskusteluun, jossa keskustelijoita oli neuvottu kiistämään ajaminen.

30. Käräjäoikeudella ja hovioikeudella on ollut helppo tehtävä päätellä, että X:n väitteet, joiden mukaan hän ei tiennyt, kuka hänen autoaan oli kuljettanut ja että autoa olisi siis kuljettanut hänen sijastaan joku muu "tuntematon mies", eivät olleet uskottavia. Vaikka siis todistustaakka on ollut kantajalla, yhtiö on selviytynyt siitä, koska näyttökynnystä ei voida puheena olevassa tilanteessa asettaa kovinkaan korkealle, ja se on tässä tapauksessa ylittynyt muun muassa X:n todistelutarkoituksessa antamien epäuskottavien kertomusten perusteella. Vaikka X:llä ei ole todistustaakkaa, hänellä on ollut selitystaakka, josta X ei ole selviytynyt kunnialla; X ei ole keksinyt "hyvää selitystä", miksi joku toinen henkilö olisi käynyt yhdeksän kertaa pysäköimässä hänen autonsa kiellettyyn paikkaan.

31. Mutta onko yhtiön ja X:n välinen sopimus, jonka ehtoja X on rikkonut, kuitenkin mitätön siksi, että laki estäisi, kuten X on väittänyt, yksityisiä kiinteistönomistajia perimästä sanotunlaisia valvontamaksuja? Tämän kysymyksen tiimoilta on esitetty monenlaisia väitteitä ja tulkintoja.

32. On sanottu, että valvontamaksussa olisi kyse aivan samasta asiasta kuin pysäköintivirhemaksussa, jonka saa määrätä vain polisi tai kunnallinen pysäköinninvalvoja. Pysäköintivirhemaksua on pidetty oikeuskirjallisuudessa joko rangaistuksenluonteisena tai rangaistuksenkaltaisena seuraamuksena taikka hallinnollisena sanktiomaksuna. Siten yksityisen kiinteistönomistajan "määräämää" valvontamaksua on luonnehdittu pysäköintivirhemaksuun rinnastettavaksi "rangaistuksenluonteinen maksuksi." On vedottu siihen, että vaikka sopimusvapaus saa suojaa peruslakiin otetun omaisuudensuojasäännöksen kautta, lainvastaiset oikeustoimet eivät nauti perustuslain suojaa.

33. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat päätyneet siihen, että valvontamaksussa olisi kyse "julkisen vallan käytöstä" ja rangaistuksenluontoisen seuraamuksen määräämisestä, mikä edellyttäisi, että siitä on säädetty lailla. Kun tällaista lakia ei Suomessa ole, oikeus yksityisellä alueella tapahtuvista pysäköintivirheistä rankaisemiseen kuuluu perustuslain 2 §:n 3 momentin ja 124 §:ssä tarkoitettuna julkisen vallan käyttönä viranomaisen tehtävin.

34. Hovioikeuden mukaan asiassa olisi siis ilmeisesti noudatettava periaatetta: Kaikki se (tässä tapauksessa siis omaisuuden käyttö ja sitä koskevan sopimuksen tekeminen), mitä ei ole laissa nimenomaan sallittu, on kiellettyä. Rohkenen vahvasti epäillä tällaisen lähtökohdan oikeellisuutta ja perimmiltään juuri sanotunlaiseen ajatteluun perustuvia hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomioita. Tuo malli ja ajattelutapa, jota käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot näyttäisivät edustavan, soveltuisi kyllä ehkä hyvin totalitäärisen valtion oikeusjärjestykseen. Mutta demokraattisen valtion oikeusjärjestelmään, joka perustuu lähtökohtaisesti yksityiseen omistusoikeuteen ja sopimusvapauteen, malli ei minusta sovellu. Tällaisen länsimaisen oikeusjärjestyksen voisi sanoa perustuvan päin vastoin lähtökohtaan, jonka mukaan kaikki se, mitä ei ole nimenomaan lailla kielletty, on sallittua.

35. TLL 28 § kieltää pysäköinnin yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan lupaa. Tuon lainkohdan nojalla ja perustuslain valossa on selvää, että yksityinen kiinteistönomistaja voi päättää alueellaan pysäköintiä koskevista ehdoista. Omaisuudensuojaan kuuluu myös oikeus sopia omaisuuden käyttämisestä vastiketta vastaan ja sopimuksen rikkomisesta seuraavasta korvauksesta tai sopimussakosta. Tällaisesta sopimusvapauteen perustuvasta toiminnasta on kyse myös yksityisen pysäköinninvalvonnassa, jonka kiinteistön omistaja on siirtänyt valvontaa harjoittavalle yhtiölle. Missään laissa ei ole kielletty tekemästä pysäköintiä koskevaa sopimusta, jonka ehtojen rikkomisesta on seuraamuksena valvontamaksuksi tai joksikin muuksi nimetty korvaus tai sopimussakko. Laissa ei ole myöskään kielletty yksityistä pysäköinninvalvontayritystä perimästä sille pysäköintiä koskevan sopimuksen rikkomisesta sopimuksen mukaan kuuluvaa hyvikettä tai sopimussakon luontoista maksua.

36. Valvontamaksuksi nimetty vastike/sopimussakko/korvaus ei ole mikään rangaistuksenluontoinen seuraamus tai pysäköintivirhemaksuun rinnastettava maksu. Valvontamaksu on puhtaasti yksityisoikeudellinen velvoite, mikä ilmenee siitäkin, että sitä ei voida periä ja ulosottaa maksuvelvolliselta ilman tuomiota tai päätöstä kuten sakkoa tai pysäköintivirhemaksua. Valvontamaksu periminen tapahtuu, kuten muidenkin yksityisoikeudellisten saatavien perintä, tuomioistuimessa väitettyä sopimusrikkojaa vastaan nostettavalla kanteella, jolloin vasta tuomioistuimen lainvoimainen tuomio kelpaa ulosoton perusteeksi.

37. Valvontamaksun perimisessä ei ole tietenkään kyse minkäänlaisesta julkisen vallan käytöstä. Termi "valvontamaksun määrääminen", jota käräjäoikeus ja hovioikeus ovat käyttäneet, on harhaanjohtava ja jopa virheellinen, sillä valvontamaksussa ja sen perimisessä on kyse ainoastaan sopimukseen perustuvasta maksuvelvollisuudesta ja sen toteuttamisesta. Se tosiasia, että yhtiön valvoja asettaa valvonnan yhteydessä auton tuulilasiin kunnallisessa pysäköinninvalvonnassa käytettävää maksulipuketta muistuttavan lipukkeen, ei luonnollisestikaan oikeuta sanomaan, että kyse on maksun määräämisestä. Vasta tuomioistuin, jonne maksuasia mahdollisesti etenee, voi ulosottokelpoisella tuomiolla määrätä valvontamaksun autoilijan suoritettavaksi. Sanotussa lipukkeessa sitäpaitsi lukee selvästi, että kyse on nimenomaan yksityisoikeudellisesta valvontamaksusta. Autoilija tuskin voi erehtyä pitämään valvontamaksua pysäköintivirhemaksuna, sillä onhan hänen pitänyt jo pysäköintialueelle ajaessaan opastetaulusta tai -kyltistä havaita, mistä on kysymys.

38. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioiden perusteluissa esitetyt pohdinnat pysäköintivirhemaksun ja toisaalta valvontamaksun "luonteesta" osoittavat, että tuomioistuintemme laintulkinta perustuu yhä edelleen paljolti pikkutarkkaan legalismiin ja 1800-luvulla saksalaisessa oikeustieteessä kehitettyyn käsitelainoppiin, jossa lähinnä oikeuskirjallisuudessa muodostetuista juridisista käsitteistä tehdään oikeudellisia päätelmiä ja johdetaan tulkinnassa käytettäviä normeja. Kyseisessä tapauksessa siitä, että valvontamaksun tarkoitus on pohjimmiltaan samalainen kuin pysäköintivirhemaksunkin, on päätelty, että molemmat maksut ovat "samanluonteisia", joten siis valvontamaksunkin täytyy olla pysäköintivirhemaksun tavoin "rangaistuksenluontoinen." Kun rangaistuksenluontoisten maksujen "määrääminen" kuuluu ainoastaan viranomaisille, täytyy siis myös valvontamaksussa olla kyse maksun määräämisestä ja samanlaisesta julkisen vallan käytöstä kuin pysäköintivirhemaksun määräämisessäkin. Yksityinen kiinteistönomistaja ei kuitenkaan voi sanotun päättelyn mukaan käyttää julkista valtaa eli määrätä valvontamaksua ja periä sitä, koska siihen ei ole annettu laissa lupaa!

39. Tuomioistuimet ovat näköjään unohtaneet tai sivuuttaneet sen tosiasian, että valvontamaksun pohjana on aivan normaali yksityisoikeudellinen sopimus ja sen rikkomisesta sovitun maksun/sopimussakon periminen, eikä tätä ole missään laissa kielletty. Julkisoikeudellinen pysäköintivirhemaksu ja yksityisoikeudellinen valvontamaksu ovat kaksi täysin eri asiaa. Valvontamaksun perimisessä ei ole kyse mistään julkisen vallan käytöstä.

40. Käräjäoikeus on perusteluissaan todennut, että valvontamaksun osalta ei ole oikeusturvan takeita, kun taas pysäköintivirhemaksuun liittyy oma muutoksenhakujärjestelmä. Mutta mitenhän tämän asian kanssa oikein on?

41. Valvontamaksulipukkeen saaneen autoilijan ei ole mikään pakko heti maksaa häneltä lipukkeella "karhuttua" maksua, vaan hän voi aina reklamoida saamastaan maksusta valvontayhtiölle. Maksulipukkeessa on annettu yksityiskohtaiset ohjeet, miten ja missä ajassa reklamaatio on tehtävä; reklamaation voi lähettää valvontayhtiölle internetin välityksellä, sähköpostitse, postitse tai faksilla. Osaltaan myös autoilijan oikeusturvan takaamiseksi yhtiön valvojat ottavat jokaisesta autosta valokuvan valvontamaksun antaessaan. Jos autoilija ei ole tyytyväinen yhtiöltä reklamaation johdosta saamaansa kirjalliseen vastaukseen, hän voi pyytää neuvoa kunnalliselta kuluttajaneuvojalta tai antaa asian kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi. ParkCom on ilmoittanut noudattavansa kuluttajariitalautakunnan antamia ratkaisusuosituksia.

42. Maksamattomat valvontamaksut käyvät läpi normaalin muistutus- ja perintäprosessin ja saatavat peritään yhtiön ilmoituksen mukaan saatavien perintälain mukaisesti noudattaen hyvää perintätapaa. Edellä oli jo puhetta sitä, että pysäköintivirhemaksu on siltä osin valvontamaksua "oikeusturvattomampi", että se voi voidaan periä ilman tuomioistuimen päätöstä tai tuomiota. Sen sijaan valvontamaksun perintä edellyttää kanteen nostamista käräjäoikeudessa ja sitä, että käräjäoikeus antaa tuomion, jolla maksuvelvollisuus määrätään. Vasta tuomio kelpaa ulosottoperusteeksi. Käräjäoikeuden ratkaisussaan ilman perusteluja esittämä lausahdus, jonka mukaan valvontamaksuun ei liity oikeusturvan takeita, näyttäisi siis jäävän perusteettomaksi väitteeksi.

43. Tuomioistuin on perustelut kantaansa, jonka mukaan siis valvontamaksussa olisi tosiasiallisesti kyse pysäköintivirhemaksun määräämisestä, myös sillä, että julkinen pysäköintivalvontajärjestelmä ulottuu myös yksityisellä alueella tapahtuvaan valvontaan. Toisin sanoen yksityinen kiinteistönomistaja voi kääntyä ongelmallisessa pysäköintitilanteessa, jossa hänen mielestään rikotaan kiinteistölle asetettuja pysäköintiehtoja, aina kunnallisen pysäköinninvalvojan puoleen, jolla on oikeus määrätä pysäköintivirhemaksu. Tästä käräjäoikeus, jonka perustelut hovioikeus on ilmeisesti hyväksynyt, päättelee, että koska näin on, niin silloin yksityinen pysäköinninvalvonta tai ainakaan valvontamaksun periminen ei voi olla sallittua.

44. Oikeusistuin siis ajattelee, että vain sillä edellytyksellä, että kunnallisella pysäköinninvalvojalla ei lain mukaan olisi toimivaltaa ja oikeutta valvoa pysäköintiä yksityisillä alueilla, voitaisiin yksityinen pysäköinninvalvonta ja valvontamaksut hyväksyä. Tämä on minusta virheellinen tulkinta, joka perustuu juuri edellä mainittuun konstruktiiviseen, käsiteistä päättelemiseen käsittävään laintulkintaan. Kunnallisilla pysäköinninvalvojilla tosin lienee, vaikka tästä(kin) on esitetty erilaisia mielipiteitä, oikeus harjoittaa pysäköinninvalvontaa myös yksityisillä kiinteistöillä. Pysäköinninvalvoja voi siis määrätä myös yksityisellä alueella tapahtuvasta pysäköintirikkeestä virhemaksun.

45. Mitään suoranaista velvollisuutta puuttua omasta aloitteestaan yksityisten alueiden pysäköinnin valvontaan julkisilla valvojilla ei kuitenkaan käsitykseni mukaan ole. Kunnallisilla pysäköinnin valvojilla ei ole yksinkertaisesti riittäviä resursseja valvoa pysäköintiä yksityisillä alueilla. Käytännössä tämä valvonta edellyttää sitä paitsi kiinteistöomistajan aloitetta ja pysäköinninvalvojan kutsumista paikalle, jolloin myös kiinteistönomistajan edustajan, joka on tehnyt "rikosilmoituksen" tai ilmiannon, olisi syytä olla saapuvilla osoittamassa virkamiehelle väärin pysäköidyt ajoneuvot.(Autoilijat ovat sitä vastoin usein jo varmaankin ehtineet häipyä autoineen "rikospaikalta" ennen kuin virkamies saadaan - jos saadaan - todistamaan autoilijoiden katalaa menettelyä).

46. Se, että julkisen pysäköinninvalvonnan toimiala on rinnakkainen niin, että kunnalliset pysäköinninvalvojat voivat periaatteessa valvoa - vaikka näin ei käytännössä tapahdu - paitsi valtion ja kuntien, myös yksityisten omistuksessa olevilla alueilla tapahtuvaa pysäköintiä, ei kuitenkaan oikeuta käräjäoikeuden ja hovioikeuden tekemin johtopäätösten tavoin päättelemään, että muilta eli yksityisiltä valvontafirmoilta olisi evätty oikeus harjoittaa maanomistajan kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella valvontaa yksityisillä maa-alueille.

47. Käräjäoikeuden päättely on tässä kohtaa valitettavasti virheellinen. Valtiolla tai kunnilla taikka julkisella pysäköinninvalvonnalla ei ole monopolia pysäköinnin valvontaan yksityisillä alueilla, tämä ilmenee suoraan TLL 28 §:n 2 momentin säännöksestä. Maanomistajan ei tarvitse suinkaan kipaista aina pysäköinninvalvojan pakeille saadakseen pysäköintimääräyksiä rikkoneet autoilijat kiipeliin, vaan hän voi järjestää asian paljon järkevämmällä ja tehokkaammalla tavalla sopimusteitse. Näin on käsillä olevassa ParkComin tapauksessa juuri tehty.

48. Ruotsissa yksityinen pysäköinninvalvonta on ollut järjestetty jo pitkään juuri sillä tavalla kuin meillä nyt pysäköintivalvontafirmojen toimesta menetellään. Siellä annettiin vuonna 1984 yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva laki (Lag om kontrollavgift vid olovlig parkering). Mutta jo vuosia ennen kyseisen lain voimaantuloa Ruotsissa oli vakiintunut vastaavanlainen käytäntö kuin meillä nyt; itse asiassa tuo käytäntö sai mainitussa laissa vain lainsäätäjän siunauksen.

49. Tämän käytännön pitävyyttä on testattu muutamassa ennen vuoden 1984 lain säätämistä annetuissa Högsta domstolenin ennakkopäätöksissä. Niissä katsottiin, että yksityinen sopimukseen perustuva pysäköinninvalvonta ja sopimuksen rikkomiseen perustuvan valvontamaksun periminen on laillista. Se ero, että Suomessa, toisin kuin Ruotsin em. lain mukaan on mahdollista, julkiset pysäköinninvalvojat voivat periaatteessa määrätä pysäköintivirhemaksun myös yksityisillä alueilla tapahtuvasta virheellisestä pysäköinnistä, on vain näennäinen, eikä voi estää, kun Suomessa ei ole laissa nimenomaan toisin määrätty, yksityisiä kiinteistönomistajia järjestämästä pysäköinninvalvontaa sopimusteitse Jakomäen tapauksesta ilmenevällä tavalla.

50. Muutama sana vielä tuomioistuimien tulkintametodista puheena olevan tapauksen valossa. Kuten edellä on jo tullut sanotuksi, käräjäoikeus ja hovioikeus ovat pitäytyneet ratkaisuissaan varsin muodolliseen laintulkintaan, tulkintatapa on legalistinen ja käsitelainopillinen, vaikka etenkin käräjäoikeus on toki pyrkinyt avoimen argumentointiin. Tuomioistuimet eivät ole tapauksessa juuri vedonneet tai argumentoineet asia-argumenteilla tai reaalisilla näkökohdilla. Tulkinnassa on jäänyt syrjään mm. tämän kirjoittajan kannattama teleologinen laintulkintametodi, jossa ratkaiseva merkitys annetaan seuraamusharkinnalla. Teleologisessa tulkinnassa tuomari panee painoa muiden argumenttien ohella erityisesti sille, millaisiin yhteiskunnallisiin tai yksityisoikeudellisiin seuraamuksiin erilaiset tulkintavaihtoehdot ilmeisesti tulisivat johtamaan ja valitsee sitten näistä vaihtoehdoista sellaisen, joka on ratkaisun aiheuttamien seuraamusten kannalta arvioituna muita vaihtoehtoja järkevämpi.

51. Jos hovioikeuden tuomio jäisi voimaan eli kanne hylättäisiin myös KKO:ssa, eivät seuraukset ilmeisesti olisi pysäköinnin tarkoituksenmukaisen järjestämisen kannalta kovin suotuisat. Jos yksityinen pysäköinninvalvonta julistettaisiin ikään kuin pannaan, tulisi kuntien lisätä huomattavasti pysäköinninvalvojien määrää, jotta järjestelmä ehtisi valvoa asianmukaisesti ja tehokkaasti myös yksityisillä kiinteistöllä tapahtuvaa pysäköintiä. Tästä puolestaan olisi ilmeisenä seurauksena parkkimaksujen ja pysäköintivirhemaksujen ehkä tuntuvakin korottaminen, jotta järjestelmä voisi kustantaa itse itsensä. Autoilijat olisivat varmaan "riemuissaan tällaisesta kehityksestä! Jos kunnallisten pysäköintivalvojien määrän lisääminen ei onnistuisi - tämä on hyvin todennäköistä - laskisi nimenomaan yksityisten pysäköintialueiden valvonnan teho ehkä huomattavasti ja pysäköinnissä ilmenisi entistä enemmän kaikenlaisia ongelmia ja kurittomuutta, pysäköintialueita jouduttaisiin ehkä sulkemaan jne.

52. Jos sitä vastoin yksityisten valvontamaksujen perintä sallitaan, ryhdyttäisiin yksityisiä valvontafirmoja luultavasti perustamaan lisää, jolloin pysäköinnin valvonta tehostuisi merkittävästi nykyisestä käytännöstä. Mainittakoon, että esimerkiksi Lohjalla kaupungin vuokratalojen pysäköinti on kuulemani mukaan siirretty yksityiselle pysäköintivalvontafirmalle, koska kaupungin pysäköinninvalvonta ei yksinkertaisesti pystynyt valvontaa vuokrataloille tarjoamaan.
Miksi siis pitäisi "tappaa" hyvin toimiva, tehokas ja oikeussuojan kannalta aivan turvallinen yksityinen pysäköinninvalvonta ja vain sen takia, että toimintaa ei ole vielä ehditty sääntelemään laissa? Tältä kannalta tuomioistuinten Jakomäen tapauksessa antamat ratkaisut tuntuvat suorastaan järjettömiltä! Jos käräjäoikeus ja hovioikeus olisivat laintulkinnassaan pohtineet, niin kuin minusta olisi pitänyt, edellä esitetyn kaltaisia realistisia asia-argumentteja, olisi tuomion lopputulos ilmeisesti voinut hyvinkin olla toisenlainen.

53. Päädyn siis siihen lopputuloksen, että käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot perustuvat virheelliseen lain tulkintaan. Pysäköinninvalvontayhtiön kanteella on hyväksyttävät perusteet. Yksityisoikeudellinen sopimus, jonka syntymiseen ja rikkomiseen kanne perustuu, ei ole lain tai oikeusjärjestyksen vastainen eikä siis pätemätön tai mitätön. Valvontamaksuja ei voida pitää kohtuuttoman suurina. Vastaaja X joutuu näin ollen, niin voidaan mielestäni hyvin perusteilla ennakoida, KKO:n aikanaan antamalla ennakkopäätöksellä maksamaan yhtiölle sen häneltä oikeusprosessissa velkomat valvontamaksut.

54. Mutta kuten sanottu, tulkinnanvaraisessa tapauksessa ei ole aina olemassa yhtä ainoata ehdottomasti oikeata ratkaisua. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat perustelleet toisenlaisen lopputuloksen hyväksymistä, mutta itse en pidä näitä perusteita kovin painavina. Ainahan silti voi tapahtua yllätyksiä, ehkä siis vielä myös KKO:ssa. Eräs tunnettu prosessioikeuden professori loihekin 1970-luvulla lausumaan: Suomalainen tuomioistuinlaitos on kuin pajatso; kun sinne lyö sisään kolikon, ei voi koskaan olla varma, mikä on lopputulos. Mutta eiköhän tuomioistuinlaitos ole noista päivistä sentään jonkin verran kehittynyt. Ainakin minä luotan tähän.

55. Jaahas, nyt tämäkin juttu tuli sitten valmiiksi, vielä ehtisi niiden muidenkin harrastusten pariin!

67 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nythän siellä on, että jos ajat pysäköintiruutuun ilman lupaa, sinun on maksettava 40 euroa.
Millä perusteella rapun eteen ajaneen pitäisi maksaa?

Kyltissä pitäisi lukea, että portista sisään ajaminen tarkoittaa kiinteistöyhtiön kyltistä näkyvän tarjouksen hyväksymistä, minkä johdosta syntyy sopimussuhde kyltissä rikkomisen varalta mainittuine seuraamuksineen. Näytön saisi valvontakamerasta.

Yleisiä sopimusehtoja ei alalla liene. Ummikkoulkomaalainen jäisi sitomatta - ehkä myös ruotsinkielinen kansanosa ja saamelaiset.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"18. TLL 28 § kieltää pysäköinnin yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan lupaa. Tuon lainkohdan nojalla ja perustuslain valossa on selvää, että yksityinen kiinteistönomistaja voi päättää alueellaan pysäköintiä koskevista ehdoista. Omaisuudensuojaan kuuluu myös oikeus sopia omaisuuden käyttämisestä vastiketta vastaan ja sopimuksen rikkomisesta seuraavasta korvauksesta tai sopimussakosta. Tällaisesta sopimusvapauteen perustuvasta toiminnasta on kyse myös yksityisen pysäköinninvalvonnassa, jonka kiinteistön omistaja on siirtänyt valvontaa harjoittavalle yhtiölle. Missään laissa ei ole kielletty tekemästä pysäköintiä koskevaa sopimusta, jonka ehtojen rikkomisesta on seuraamuksena valvontamaksuksi tai joksikin muuksi nimetty korvaus tai sopimussakko. Laissa ei ole myöskään kielletty yksityistä pysäköinninvalvontayritystä perimästä sille pysäköintiä koskevan sopimuksen rikkomisesta sopimuksen mukaan kuuluvaa hyvikettä tai sopimussakon luontoista maksua."

Väität siis ihan naama pokerilla, että rangaistusluontoisia maksuja saa periä? Selevä, pistetäänpä seuraavaksi kaupan ovelle ehdot, että näpistyksestä/varkaudesta seuraa viidensadan euron "valvontamaksu", näpistämällä/varastamalla hyväksyt ehdot. Ei tätäkään ole laissa kielletty, mutta se olisi silti julkisen vallan käyttöä.

"19. Valvontamaksuksi nimetty vastike/sopimussakko/korvaus ei ole mikään rangaistuksenluontoinen seuraamus tai pysäköintivirhemaksuun rinnastettava maksu."

Kyllähän se on rangaistus väärästä pysäköinnistä. Vai lottovoitoksiko sitä pitäisi sanoa?

Hieno oli artikkelisi noin puoliväliin asti, sen jälkeen luiskahti sivuluisua sontakasaan.

Mika Lako kirjoitti...

Tällä parkkisakkitapauksella on oma blogisivusto.

oikeusjakohtuus

Anonyymi kirjoitti...

On puhdasta kverulointia hylätä kanne selittämällä oikeuden "valvontamaksujen" perintään kuuluvan vain julkiselle vallalle. Mutta sitähän sattuu joskus.

Kun ajan masiinallani yksityiseen parkkitilaan, sitoudun maksamaan vastikkeen. Ja muuten oikeus olla sitoutumatta parkkeemalla toisaalle.

Jos rikon tätä käyttäytymiseen ja luottamukse(e)n (suojaan) perustuvaa sopimusta, olen velvollinen maksamaan valvontamaksun, jos ja kun siitä on ilmoitettu/ olen tietoinen.

Olen jo aikaisemmin ollut samaa mieltä kuin Virolainen hänen esittämillään perusteilla.

Anonyymi kirjoitti...

Onkohan parkkifirmojen mainoskyltit järjestyslain 6§ mukaisia: "liikenteenohjauslaitetta muistuttavan tai muuten turvallisuutta vaarantavan mainoksen käyttäminen on kielletty."?

Kylteissä on paljon pienellä painettua tekstiä, johon kuljettajalla on oltava tosiasiallinen mahdollisuus tutustua ennen pysäköintiä. Teksti on vieläpä osin toisella kotimaisella ja osin vieraalla kielellä, mikä vaikeuttaa tutustumista entisestään. Ennen tutustumista kuljettaja ei voi tietää, mikä kyltissä on olennaista. Blogissa "olennaisen poimiminen" oli näppärästi sivuutettu.

Epäilenpä liikenneturvallisuuden vaarantuvan, mikäli kuljettaja ryhtyy ajaessaan tutustumaan kyltin ehtoihin. Ehtojen merkityksestä ja sitovuudesta kun väännetään kättä useammallakin taholla vielä vuosia kylttien ilmaantumisen jälkeenkin. Jos kuljettaja taas seisottaa autoaan tutustuakseen yksityisoikeudellisiin ehtoihin, niin kyseessä lienee pysäköinti, ja ehdot tulivat hyväksytyiksi saman tien.

Anonyymi kirjoitti...

Bloginpitäjä kirjoitti:

Hovioikeuden mukaan asiassa olisi siis ilmeisesti noudatettava periaatetta: Kaikki se (tässä tapauksessa siis omaisuuden käyttö ja sitä koskevan sopimuksen tekeminen), mitä ei ole laissa nimenomaan sallittu, on kiellettyä.

Eikö tässä tapauksessa juuri tuota julkisen vallan käytön periaatetta tulekin soveltaa, koska pysäköintivirhemaksujen määrääminen on laissa säädetty julkisen vallan tehtäväksi myös yksityisellä alueella?

Tietääkseni laissa ei myöskään kielletä sellaisen sopimuksen tekemistä, jonka perusteella maanomistaja voi pidättää väärinpysäköijän. Lailla on vain annettu valtuudet pidättämiseen tietyille virkamiehile, mutta ei säädetty maanomistajalle kieltoa pidättää väärinpysäköijää. Eikö tässä tapauksessa kuitenkin tule sovellettavaksi juuri se periaate, ettei maanomistaja saa ryhtyä ilman laissa olevaa valtuutusta toimeen, joka on laissa säädetty viranomaisen tehtäväksi?

Asser Salo kirjoitti...

Jaakko Fagerlundille sekä anonyymeille

Kuten blogisti kommentissaan aivan oikein toteaa, juridiikassa on harvoin yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Aivan yksinkertaisimpia rutiiniasioita lukuun ottamatta tuomioistuimeen edenneisiin oikeusjuttuihin sisältyy aina harkinnanvaraisia oikeuskysymyksiä sekä intressejä, joita pitää punnita keskenään, koska molempien toteuttaminen ei samaan aikaan ole mahdollista.

Erityisesti silloin, kun kysymys on asiasta, jolla on kytkös usealla oikeudenalalle, jonkin ratkaisun hyväksyttävyys riippuu aivan olennaisesti siitä, millaisesta oikeudellisesta näkökulmasta asiaa tarkastellaan.

Totean aluksi, että blogistin tavoin olen tutustunut molempien oikeusasteiden tuomioihin ja että yhdyn kaikilta osin blogistin näkemyksiin.

Nyt puheena olevassa tapauksessa kysymys oli siis (yksityisoikeudellisessa) katsannossa yksinkertaisesti siitä, voiko kiinteistönomistaja a) vaatia yksityisoikeudellista korvausta kiinteistönsä käyttämisestä sekä b) jos voi, millä edellytyksillä tämä voi tapahtua.

Yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö toimii kiinteistönomistajan kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella, joten tässä tapauksessa ei ole tarpeen tarkastella autonsa väitetysti väärin pysäköineen henkilön ja yhtiön välistä oikeussuhdetta.

Jaakko Fagerlund, "kaikesta mekaniikasta kiinnostunut lukkoharrastaja", ei Treella opiskelustaan ja tekstistään päätellen ole juristi; Treella kun ei näet ole mahdollista suorittaa oikeustieteellistä loppututkintoa ja kun Fagerlund aivan ilmeisesti missaa jutussa olennaisimman pointin.

Jutussa olennaista on, kuten blogisti toteaa, se, onko virheellisestä pysäköinnistä määrätty maksu sellainen "rangaistuksenluonteinen maksu", joiden määrääminen kuuluu viranomaisten toimivaltaan.

Painavin perustein voidaan väittää, että näin ei ole asia, vaan kysymys on puhtaasti yksityisoikeudellisesta, sopimussakkoon rinnastuvasta maksusta.

Lähden siitä, että kiinteistönomistajalla on jo omistusoikeutensa perusteella yksinomainen valta määrätä siitä, miten hänen kiinteistöään käytetään. Tähän kuuluu mm. oikeus periä maksua kiinteistön käyttämisestä. Esim. ns. jokamiehenoikeudet eivät tunne oikeutta pysäköidä minne sattuu.

Vaikka yksityistä pysäköinninvalvontaa ei lailla (vielä) säännelläkään, voidaan soveltaa sopimusoikeuden yleisiä oppeja. Onko kantajan ja vastaajan välille syntynyt sitova sopimus ja voidaanko tuosta sopimuksesta johtaa oikeus po. maksuun?

Vaikka sopimussidonnaisuuden muodostuminen edellyttää OikTL:ssa asetetun pääsäännön mukaan tarjoukseen annettua hyväksyvää vastausta, sopimusoikeudessa tunnetaan ns. käyttäytymisvastuun tilanteita, joissa tosiasiallinen toiminta muodostaa sopimussidonnaisuuden.

Jaakko Fagerlund sen paremmin kuin anonyymitkaan tuskin ajelisivat esim. taksilla pisteestä A pisteeseen B ja sen jälkeen kieltäytyisivät maksamasta kyydistä, "kun ei ollut sovittu etukäteen"?

Tästä ei tässä tapauksessa edes välttämättä ole kysymys, sillä kyltti, jossa pysäköintiehdot on ilmoitettu näkyvästi ja selvästi, muodostaa tarjouksen. Siinä ilmoitetaan myös ehdot, joita sopimukseen sovelletaan, jos tuo tarjous hyväksytään. Tarjouksen hyväksyvä vastaus on tässä tapauksessa ollut parkkeeraaminen.

Tällainen kyltti ei muuten ole TLL 65 §:n tarkoittama kyltti. Anonyymi, joka tällaista tulkintaa ehdottaa, voisi saivartelustaan päätellen olla juristi, mutta tekstinsä substanssista päätellen kysymys lienee insinööristä.

Nämä kyltit eivät itsessään vaaranna liikennettäkään, sillä kukaan tuskin ajaessaan ryhtyy niitä yksityiskohtaisemmin lukemaan. Sillä perusteella voitaisiin kieltää esimerkiksi minihameet ja tien vierelle asetetut mainokset liikenneturvallisuutta vaarantavina tekijöinä.

Yksityisen pysäköinninvalvojan määräämä maksu ei ole "rangaistuksenluonteinen" siksikään, että se perustuu asianosaisten väliseen sopimukseen - sopimuksen osaksi on tullut sen syntymisen myötä myös sanktiomaksua koskeva ehto.

Se, että sopimukseen otetaan määräyksiä sanktiomaksuista, ei ole millään tavalla poikkeuksellista yksityisoikeudessa.

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päättely maksun määräämisestä "julkisen vallan käyttönä" onkin harhautunutta ja osoittaa joko puutteellista kykyä tai halua ymmärtää asia sopimusoikeudelliselta kannalta.

Yksityisoikeudellinen lainsäädäntökin näet sisältää koko joukon oikeussuojakeinoja, joilla sopijapuoli voi etunsa turvata. Esimerkiksi sopimussakko ja kiinteistönkaupassa tarkoitettu käsirahan menettämisehto ovat tällaisia keinoja.

Näiden kohtuullisuutta tulee tosin silloin, kun toinen sopijapuoli on kuluttaja ja toinen elinkeinonharjoittaja, arvioida kuluttajansuojalainsäädännön määräysten perusteella - ne eivät esim. voi olla järjettömän suuria.

Oikeusturvanäkökohdat eivät edellytä, että tällaisen sopimussakon määrääminen kvalifioitaisiin julkisen vallan käytöksi. Toisin kuin julkiset maksut, ei tämä maksu muiden yksityisten maksujen ja laskujen tavoin ole täytäntöönpanokelpoinen ilman tuomioistuimen tuomiota.

Tuomioistuimessa jokainen henkilö voi riitauttaa maksun esim. siksi, että ei ole kuljettanut autoa -todistustaakka on tällöin kantajalla, jonka tulee osoittaa, että kuljettaja on ollut auton omistaja.

Myöskään se, että samasta teosta voisi seurata "virallinenkin" pysäköinninvalvontamaksu, ei ole peruste kieltää yksityistä pysäköinninvalvontaa.

Toinen, "virallinen" maksu näet määrätään TLL:n määräysten rikkomisen perusteella ja toisen maksun perusteena on sopimuksen rikkominen. Toinen henkilö on laiminlyönyt tehdä vastasuorituksen, vaikka ehdot, jotka hän toiminnallaan on hyväksynyt, siihen yksiselitteisesti velvoittavatkin.

Aivan samalla tavalla voidaan ajatella esim. rikosjuttua, jossa vastaaja voidaan tuomita sakkoon sekä samalla velvoittaa korvaamaan teostaan asianomistajalle aiheutunut taloudellinen vahinko.

Myös blogistin reaaliset argumentit riittivät vakuuttamaan ainakin allekirjoittaneen - moni hyvä asia jäisi syntymättä, jos aina edellytettäisiin nimenomaista lakia toiminnan harjoittamisen tueksi. Koska toiminta voidaan nähdäkseni jo tällä hetkellä katsoa oikeudellisesti suojatuksi (edellä ja blogissa mainituilla perusteilla), lailla ei olisi oikeustilaa uudistavaa, vaan korkeintaan selkeyttävä vaikutus.

Ja kertokaa, hyvät fagerlundit ja anonyymit, mikä tarve teillä on suojata aivan ilmeisen piittaamatonta pysäköintiä - kunnallinen pysäköinninvalvonta kun ei joka paikkaan ehdi?

Mutta odotellaanpa, mitä KKO tekee.

Siru Pola kirjoitti...

Termos
Tuli otettua huutovettä keskiviikkoiltana sitäpaljon reilusti, että silmälasitkin hävisi. Siitä saattaa nyt olla seurauksena tekstissä panovirhepaholaisia. Ihmettelin kuitenkin yöhyömällä, kun kotiovella taksikustki tuohta peräsi ja penäsi. Olin siistissä laitamyötäisessä kävellyt taksiin tarkoituksenani ottaa pienet nokoset sillä aikaa, kun taksi seisoo tolpan juuressa. Muutaman sanan olin kuskille tokaissut ja hän oli tulkinnut ne jonkinlaiseksi ajomaaräykseksi. Ihme oli, että mongerrukseni oli muistuttanut kotiosoitettani ja siten kotiovelle päädyimme. En maksanut vaikka kuski selitti, että olin tullut kyytiin ja pyytänyt Mankkaalle ajamaan. Totuus on, että luulin kömpineeni kaverini Oskun veljen autoon, johon Oskun kertoman mukaan saan mennä milloin vaan ja möristä mitä sattuu. Yritin selittää sille läskiniskalle, etten tiennyt ajoneuvon olevan taksin, ja vaikka olisin tiennytkin, niin en tiennyt, että hän lähtee minua johonkin kuljettamaan ja ottaa vielä maksunkin siitä. Eikä siinä pirssissä sitäpaitsi ollut mitään mainintaa siitä, että siellä örinästä laskutetaan ja vielä johonkin kuskataankin. Aion nyt katsoa homman loppuun, ja laskuttaa kyydityksetä Mankkaalle, vai mihin se nyt sitten veikään. Vei nimittäin putkaan, ja kävi kuin eräälle kustokselle, senjälkeen, kun en suostunut ko kyyditystä maksamaan. Onkohan tää ihmisryöstö. Tarttis vissiin järjestää hallitsevan luokan vallasta syöstö ??!!

Sakkofirmat pois kirjoitti...

Jyrki Virolaiselta on jäänyt huomaamatta tässä asiassa yksi olennainen seikka. TLL kyllä toteaa, että pysäköinnin salliminen tai kieltäminen on kiinteistön omistajan päätettävissä oleva seikka, mutta pysäköintiä rajoittavat myös muut seikat. Nyt kyseessä olevassa oikeustapauksessa on kyse tilanteesta, jossa ajoneuvo oli itse asiassa pysäköity pelastustielle. Tämä on erikseen kielletty pelastuslain 6. luvun 33§ mukaan, ja samainen pykälä asettaa myös kiinteistön omistajalle velvollisuuden huolehtia siitä, että pelastustiet pidetään esteettöminä. Sekä pysäköintikiellon että esteettömänäpitovelvoitteen rikkomisesta lain 83§ määrittelee sakkorangaistuksen pelastusrikkomuksesta, ellei laissa muualla ole ankarampaa rangaistusta määrätty.

Kiinteistön omistajalla ei siis ole toimivaltaa määrätä ehdoista, joilla pelastustielle voi pysäköidä. Tästä lähtökohdasta olisi erikoista tulkita, että sakkofirman kyltti pystyisi jotenkin ohittamaan pelastuslain: pelastustielle saisikin pysäköidä, kunhan suorittaisi sakkofirmalle 40 euron maksun.

Lainsäädännössä on tietysti kriminalisoitu useita muitakin seikkoja. Esimerkiksi suklaapatukan näpistys ruokakaupasta on kielletty rikoslain nojalla ilman erillisiä sopimuksiakin. Jos sopimusoikeudellisilla kylteillä voitaisiin asettaa vaihtoehtoinen seuraamus, ruokakauppojen ovilta voisimme lukea sopimusehdot, joiden mukaan näpistyksestä määrätään 500 euron valvontamaksu. Jos tämä ajatusmalli pätee, käyn myös samantien naulaamassa ulko-oveeni kyltin, jossa todetaan, että huoneistooni murtautumisesta määrätään 500 000 euron valvontamaksu. Koska kaikki edellämainitut esimerkit ovat tilanteita, joissa yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden haltija määrää ehdoista, joilla hänen omaisuuttaan voidaan käyttää tilanteessa, jossa myös lainsäädäntö kieltää luvattoman toiminnan, kysyisinkin, missä Jyrki Virolaisen mielestä menee raja hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän sopimuksen välillä?

Mika Lako kirjoitti...

Koska olen maallikko, niin minun pitää harkita, kirjoitanko tänne jatkossa. Parkkitapaukseen liittyy useita hauskoja yksityiskohtia. Paras näistä on tämä, Parkcomin sopimuskumppani on Helsingin kaupungin omistama kiinteistöyhtiö. Ilmeisesti kaupungilla on liikaa rahaa, kun omaa pysäköinninvalvonta halutaan ulkoistaa. Kaupungin kannattaisi itseasiassa lopettaa oma pysäköinninvalvonta kokonaan. Tästä hyötyisivät myös väärinpysäköivät autoilijat, kaupungilta autoilija saa 50 euron lapun, Parkcomin vastaava pikavoitto on 40 euroa. Huhupuheiden mukaan Helsingin kaupunki on myös tehnyt mahdottomaksi laillisen vieraspysäköinnin Jakomäessä. Eli Vihreiden missio autottomasta Helsingistä on toteutunut lähiössä, jonka asukkailla ei ole varaa muuttaa pois.

Syntyperäisenä Vironniemeläisenä harkitsen aivan vakavasti evakkomatkaa Viroon. Tallinnan kaupunki oli ulkoistanut julkisen liikenteen tarkastusmaksutoiminnan ”GAScomille”. Tämä systeemi toimi yli vuosikymmenen, kunnes eräs maallikko selätti ”GAScomin” samalla tavalla kuin Parkcom selätettiin Suomessa.

P.S. Olen bongannut parina viime päivänä useita kaupungin pysäköinninvalvonnan kirjoittamia pikavoittoja täällä Vironniemellä, joten väite toiminnan tehottomuudesta ei vastaa omia havaintojani.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sakkofirmat pois -nimimerkillä on hyvin erikoinen laintulkinta. Se lähtee siitä, että autoilija on kyllä valmis maksamaan valvontamaksua paljon korkeamman, autoilijan tuloista riippuvan päiväsakon, ehkä 40 euron sijasta jopa 400 euroa, jos vain hän saisi maksumääräyksen ao. viranomaiselta!

Kysymys on siis "periaatteesta", tätähän sitä vähän sopii kommentista päätellen epäilläkin.- Muuten tämä sama näkemys sakosta rapun eteen pysäköinnistä tuotiin esiin myös vastaaja X:n hovioikeudelle esittämässä vastineessa. HO ei sentään "näin halpaan" mennyt"

Ei siis nyt muuta kuin kaikki parkkeeraaman autonsa talojen rappujen eteen ja pelastusteille, niin vältytte valvontamaksuista! Tämä on varmaankin "Sakkofirmat pois" - melko asenteellinen nimimerkki muuten - neuvo ja ohje. Enää kun ei kelpaa se neuvo, että kunhan autoilija vain kiistää ajaneensa autoa, niin valvontamaksua ei tarvitse maksaa! Tämäkin oli varmaan "Sakkofirmat pois" -nimimerkin oivallus aikanaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mika Lako

Jos minulta kysytään, niin ketään ei ole vielä selätetty eikä ottelua ole vielä vihelletty poikki. Matsihan on kesken. Painissakin on kolme jaksoa, ja nyt on katsottu vasta kaksi erää eli KO:ssa ja HO:ssa. Kolmas ja ratkaiseva jakso KKO:ssa on vasta tulossa. Katsotaan sitten, kenen "hartiat kastuvat" ja kuka selviää voittajana.

Sakkofirmat pois kirjoitti...

Sakkofirmat pois -nimimerkillä on hyvin erikoinen laintulkinta. Se lähtee siitä, että autoilija on kyllä valmis maksamaan valvontamaksua paljon korkeamman, autoilijan tuloista riippuvan päiväsakon, ehkä 40 euron sijasta jopa 400 euroa, jos vain hän saisi maksumääräyksen ao. viranomaiselta!

Kyllä, näin on asia. Toisaalta nimimerkki ei koskaan saa yksityisen sakkofirman valvontamaksulaskua, sillä en koskaan asioi kauppakeskuksissa, joissa sakkofirmat toimivat. Tämä on kuitenkin juridisen keskustelun kannalta sivuseikka. Viranomaisen määräämä sakko tai pysäköintivirhemaksu myös menee yhteiskunnan kassaan eikä siten hyödytä ketään yksittäistä tahoa, toisin kuin sakkofirman määräämä maksu. Tälläkään seikalla ei tietysti ole merkitystä arvioitaessa nykytilannetta oikeudelliselta kannalta, mutta seikalla voi olla merkitystä jos ja kun asia joskus saapuu Eduskunnan päätettäväksi lakiesityksen muodossa.

Pelastustielle pysäköinti on joka tapauksessa määrätty rangaistavaksi pelastuslain nojalla, joten kiinteistön omistajalla ei ole toimivaltaa sopia siellä pysäköinnin sallimisesta yhtään minkäänlaisilla ehdoilla.

Muuten tämä sama näkemys sakosta rapun eteen pysäköinnistä tuotiin esiin myös vastaaja X:n hovioikeudelle esittämässä vastineessa. HO ei sentään "näin halpaan" mennyt"

En oikein ymmärrä näkökantaasi. HO:n tuomiossa todettiin, ettei sillä seikalla, että ajoneuvo oli pysäköity pelastustielle, ollut merkitystä tuomion (=valvontamaksut ovat lain vastaisia) kannalta. Tästä ei voi vetää johtopäätöstä, että pelastustielle pysäköinnillä ei olisi ollut merkitystä tilanteessa, jossa yksityinen sakottaminen olisi hovioikeuden mielestä muutoin ollut sallittua. Hovioikeus on mielestäni aivan oikein sivuuttanut tämän kysymyksen, koska a) sitä ei ollut esitetty perusteluna käräjäoikeudelle ja b) hovioikeuden mielestä asialla ei edes ollut merkitystä.

Ei siis nyt muuta kuin kaikki parkkeeraaman autonsa talojen rappujen eteen ja pelastusteille, niin vältytte valvontamaksuista! Tämä on varmaankin "Sakkofirmat pois" - melko asenteellinen nimimerkki muuten - neuvo ja ohje.

Kuten jo yllä totesin, en itse koskaan pysäköi sakkofirmojen valvomille parkkipaikoille sen enempää sääntöjen mukaisesti kuin niitä vastaankaan, enkä ole saanut julkisen puolen pysäköintivirhemaksuakaan pitkälti yli vuosikymmeneen. En hyväksy yksityisten sakkofirmojen toimintaa. Toisaalta en hyväksy myöskään moottoripyöräpoikien pesäpallomailojen avulla suorittamaa perintätoimintaa, enkä hevosvarkaiden hirttämistä lähimpään puuhunkaan, kuten Amerikassa muinoin oli tapana. Näillä sinänsä asenteellisilla mielipiteillä ei tietenkään ole merkitystä juridisen keskustelun kannalta.

Enää kun ei kelpaa se neuvo, että kunhan autoilija vain kiistää ajaneensa autoa, niin valvontamaksua ei tarvitse maksaa! Tämäkin oli varmaan "Sakkofirmat pois" -nimimerkin oivallus aikanaan.

Ei ollut. Kyseinen oivallus oli Kuluttajaviraston jo vuosia sitten antamasta ohjeistuksesta luettavissa rivien välistä, kun virasto totesi seuraavaa:

"Katsomme, että sopimusehtokäytäntö , jonka mukaan auton haltijan/omistajan tulee osoittaa, kuka autoa on ajanut, jos hän itse kiistää sitä ajaneensa, on sen periaatteen vastainen, että sopimukseen vetoavan osapuolen on esitettävä näyttöä asiasta. Jos auton omistaja/ haltija ei ole sopimusta tehnyt, ei hänelle voi koitua seuraamuksia sopimuksen rikkomisesta.

Ei liene ollut yllättävää, että joku keksi vedota näyttövaikeuksiin, kun kerran Kuluttajavirastokin asiaa korosti. Tätä seikkaa on nyttemmin käsitelty sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden tuomioissa, joten siltä osin pulinat pois. Oikeus on katsonut osoitetuksi, että tässä käsitellyssä tapauksessa on uskottavaa, että ajoneuvon haltija on itse toiminut kuljettajana.

Esitän kuitenkin epäilyni siitä, että näyttökysymys ei useinkaan ole yhtä selkeä. Perheessämme on kaksi autoa, kumpikin minun nimissäni. Autoja ajaa perheessämme useampi henkilö. Olisikin ollut mielenkiintoista nähdä, miten oikeus olisi lausunut näyttökysymyksistä tämänkaltaisessa tilanteessa.

Et muuten vastannut kysymykseeni siitä, mihin vedetään raja hyväksyttävän sopimusoikeudellisen rankaisemisen osalta. Yksityisen sakotuksen hyväksyt (sen voinee päätellä blogikirjoituksestasi perusteluineen), mutta miten olisi noiden näpistyksenvalvontamaksun tai murtautumisenvalvontamaksun kanssa?

Yksityistä sakottamista voidaan muuten ruotia monesta muustakin näkökulmasta. Sakkofirmojen näkemyksen mukaan heidän ja autoilijoiden välille muodostuu sopimus. Jos näin on, riidatonta lienee se, että kyseessä on vakioehtoinen kuluttajasopimus, jonka ehdot on kokonaisuudessaan julkaistu metallikyltissä, jonka ohi autoilija on ajanut. Ehdot ovat sisällöltään varsin vaillinnaiset, sillä niissä ei mainita mm. sitä, miten pitkäaikaiseen väärinpysäköintiin sopimusrikkomuksesta aiheutuva valvontamaksu oikeuttaa. Kärjistäen voisi kysyä, voisinko siis viedä kesäautoni talvisäilöön marketin lämmitettyyn parkkihalliin, maksaa tuulilasille ilmestyvän valvontamaksulaskun ja käydä hyvällä omallatunnolla hakemassa autoni pois jälleen keväällä? Epäselviä ehtojahan tulee tulkita laatijansa vahingoksi. Ehtojen laajentaminenkaan ei olisi ongelmatonta, sillä jossain vaiheessa argumentilta "autoilija on voinut tutustua ehtoihin ajaessaan kyltin ohi" putoaa pohja pois. Asiaa hankaloittaa myös se, että tälläkin hetkellä sakkofirmojen kyltit ovat vaihtelevalla tekstisisällöllä painettuja, joten ehdot pitäisi oikeasti pystyä lukemaan vauhdissa.

Toinen kysymys muodostuu siitä, onko sopimussakko kertakaikkinen seuraamus sopimuksen rikkomisesta. Sopimusehtokyltin perusteella voisi olettaa, että näin on. Jos valvontamaksu on maksettu, ei autoilijalle tämän olettaman perusteella voisi muodostua enää muita velvoitteita kiinteistöä kohtaan. Jos pelastustielle pysäköity auto (jonka valvontamaksu siis on asianmukaisesti maksettu) estää palokunnan matkan sammuttamaan tulipaloa ja talo palaa poroksi, voidaanko autoilijalta (kuluttajansuojalaki huomioiden) enää vaatia muuta vahingonkorvausta aiheutuneesta vahingosta? Kiinteistöhän oli valtuuttanut sakkofirman tekemään 40 euron sopimussakon sisältäviä sopimuksia pysäköinnistä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sakkofirmat pois -nimimerkille

"Yks hullu kysyy enemmän kuin..."

Otetaanpa nyt rauhallisesti eikä ryhdytä tyhjentämään koko pajatsoa yhdellä lyönnillä eli pohtimaan kaiken maailman "sakotusongelmia".

Sen verran vain, että en ole puhunut mistään yksityisestä sakotusoikeudesta tai sen hyväksymisestä. Valvontamaksussa ei ole kyse
mistään sakosta, sopimussakko ei nimestään huolimatta ole mikään "sakkorangaistus" eikä mikään muukaan rangaistus taikka edes se paljon puhuttu "rangaistuksenluontoinen maksu" tai seuraamus.

Ja eivät ne yksityiset pysäköintivalvontafirmat muutu miksikään "sakkofirmaksi" sillä, että jotkut höyrypäisyyteen taipuvat ihmiset yrittävät tätä nimikettä kirjoituksissaan koko ajan tuputtaa näkyviin ja ikään kuin yleisesti hyväksyttäväksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sakkofirmat poissille

Vielä sen verran, että valvontafirman opasteen mukaan pysäköinti on sallittu vain alueella merkityillä paikoilla. Rapun eteen ei tietenkään ole osoitettu pysäköintipaikka, joten rapun eteen ja pelastustielle pysäköinti rikkoo taatusti sopimusta ja siitä on seurauksena valvontamaksuvelvollisuus. Epäilyksittä valvontafirmalla on oikeus valvoa myös rapun eteen pysäköintiä, muuten se hoitaisi tehtävänsä huonosti.

Sakkofirmat pois kirjoitti...

"Yks hullu kysyy enemmän kuin..."

Näin näyttää olevan. Tosin viisaitakaan ei näemmä tarvita sanonnan toteuttamiseen kuin vain yksi :-)

Ja eivät ne yksityiset pysäköintivalvontafirmat muutu miksikään "sakkofirmaksi" sillä, että jotkut höyrypäisyyteen taipuvat ihmiset yrittävät tätä nimikettä kirjoituksissaan koko ajan tuputtaa näkyviin ja ikään kuin yleisesti hyväksyttäväksi.

Nokia on kännykkäfirma, Sonera on puhelinyhtiö ja Finnair lentoyhtiö. Nimitys "sakkofirma" kiteyttää mielestäni pysäköinninvalvontayhtiöiden toiminnan todellisen luonteen nasevasti yhteen termiin. Toki tämä termi saattaa näistä yhtiöistä olla hieman kiusallinen.

Omat argumenttini ja kysymykseni bloginpitäjälle olen nyt tällä erää esittänyt, ja kiitän blogia siitä, että erilaisilla näkökannoilla on tilaa kommenttiketjussa. Kuten yllä on todettu, jäädään odottelemaan KKO:n mahdollista tuomiota. Teoriassahan mahdollista on myös se, ettei KKO anna valituslupaa tässä asiassa.

Anonyymi kirjoitti...

ad fagerlund

Varkaus on virallisen syytteen alainen rikos, mutta yksityisoikeudellisista seuraamuksista voi sopia. Ei tosin ole tavanomaista sopia siitä ennakkoon. Vahingonkorvauksen ylittävä osa "valvontamaksua" tulkittaisiin helposti kohtuuttomaksi ja aika naurettavalta rakennelma tuntuisi muutoinkin.

Mutta jollei kauppias kertoisi poliisille, eikä varaskaan ilmoittautuisi, jäisi asia heidän välisekseen. Kauppias voisi jopa rahastaa sillä, että säästää tekijän rekisterimerkinnältä. Yleensä varkaat ovat tosin sen verran köyhiä, että valvontamaksukin jäisi saamatta.

Mutta asianomistajarikosten puolella rahastamista voi tapahtua hyvinkin.

Anonyymi kirjoitti...

Puomin luvaton ohittaja ei ole koskaan suostunut sopimaan mitään. Jos olisi, hän olisi hankkinut luvan ennen puomin ohittamista. Kun sopimusta ei ole syntynyt, ei valvontamaksuakaan voi sopimussakkona periä. Toisin olisi, jos slarvaisi lupaan merkityn pysäköintiajan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Viimeksi kommentoinut anonyymi ei ole oppinut "oppitunnista" mitään, hän kyllä reputtaisi ymmärtämiskokeen.

Sakofirmat pois -nimimerkin käyttämää terminologiaa johdonmukaisesi käyttäen käräjäoikeudet olisivat kai "rangaistusoikeuksia", hovioikeudet "pakko-oikeuksia" ja korkeimman oikeuden nimi tulisi muuttaa nimeksi "Suurin vääryys". Vankilat taas olisivat "kidutuskammioita", eduskunnan oikeusasiamies olisi "oikeudenlaistamismies" ja oikeuskansleri - no, tietysti "oikeusgangsteri". Näin siis niiden kaikkien reppanoiden mielestä, jotka ovat omasta mielestään hävinneet juttunsa tuomio- eli oikeusistuimissa, joutuneet vankilaan tai saaneet oikeusasiamieheltä tai oikeuskanslerilta kielteisen ratkaisun kanteluunsa.

oik. yo. kirjoitti...

Virolainen puhuu asiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Jos oletetaan vastoin HO päätöstä, että kysymyksessä olisi sopimussakko, niin eikö sen ehdot ole kuluttajan kannalta aika epäreilut?

Esimerkiksi minulla on taloyhtiöltä vuokrattu pysäköintipaikka. En ole vuokrasopimuksessa sopinut mitään sopimussakoista. Pysäköintialueen omistava pysäköinti Oy päätti tilata alueelle ParkComin palvelut. Nyt minun täytyy pitää auton tuulilasissa pysäköintilupaa, koska valvontayhtiö on ripustanut sopimusehtonsa sisäänajoväylälle. Miksi hyväksyisin täysin yksipuoleisen sopimuksen mistä itse en saa mitään vastineeksi? Pysäköinti on siis minulle ilmaista (paitsi kk maksu jonka maksan paikasta, antaen minulle näin hallintaoikeuden paikkaan). En saa siis vastineeksi muuta kuin mahdollisuuden sopimussakkoon, jos unohdan laittaa luvan näkyville. Väärinpysäköinti paikalleni ei ole koskaan ollut ongelma, johtuen selkeistä varattu merkinnöistä.

Valvontayhtiöiden reklamaatiojärjestelmä on ollut lähinnä huono vitsi. Pelkkiä hylkääviä päätöksiä samoilla vakioargumenteilla jotka usein eivät edes liity itse reklamaation sisältöön. Ylläkuvatussa tilanteessa minun olisi ollut aivan turha reklamoida maksun peruuttamiseksi.

Yhden aiheettoman "sopimussakon" olen itse saanut. Tarpeeksi monta kertaa reklamoituani sain "päätöksen" että minun ei nyt tarvitse maksua maksaa, mutta he saattavat haastaa minut oikeuteen. Välttääkseni tämän, voin koska tahansa maksaa valvontamaksun. Haastetta odotellessa...

Sakkofirmat pois kirjoitti...

Sakofirmat pois -nimimerkin käyttämää terminologiaa johdonmukaisesi käyttäen käräjäoikeudet olisivat kai "rangaistusoikeuksia", hovioikeudet "pakko-oikeuksia" ja korkeimman oikeuden nimi tulisi muuttaa nimeksi "Suurin vääryys". Vankilat taas olisivat "kidutuskammioita", eduskunnan oikeusasiamies olisi "oikeudenlaistamismies" ja oikeuskansleri - no, tietysti "oikeusgangsteri". Näin siis niiden kaikkien reppanoiden mielestä, jotka ovat omasta mielestään hävinneet juttunsa tuomio- eli oikeusistuimissa, joutuneet vankilaan tai saaneet oikeusasiamieheltä tai oikeuskanslerilta kielteisen ratkaisun kanteluunsa.

Pakko kai tähän nyt on vielä hieman kommentoida, kun kerran mielipiteeni on innoittanut Virolaista pohdiskeluun. Suomessa lienee montakin toimialaa, jossa puhekieleen vakiintuneet termit kuvaavat paremmin sitä, mistä toiminnassa on kyse. Virolainen voinee esimerkin vuoksi miettiä esimerkiksi termejä räkälä (="ravintola") tai pornokauppa (="aikuisviihdeliike"). Nimityksiä muodostuu, jos on muodostuakseen, ja varmaankin myös oikeuslaitos saa oman osansa tästä. Puhekielessähän ilmaisu on useen "joutua käräjille" tai "valittaa hoviin" jne.

Todettakoon, että en vastusta mitään laissa määriteltyä mekanismia, joten oikeuslaitos sekä oikeusasiamies ja -kansleri nauttivat täyttä luottamustani. Se, mitä vastustan, on oikeuden ottaminen omiin käsiin, jota sakkofirmat näkemykseni mukaan harjoittavat verhoamalla toimintansa sopimusoikeudellisen knoppologian avulla sellaiseksi, että asialle on annettu todellista asiantilaa vastaamaton oikeudellinen muoto.

Tuntuukin siltä, että tässä kohdin ihan muilla henkilöillä on vaikeuksia hyväksyä käräjä- ja hovioikeuden tuomioita. Palataan asiaan, kunhan KKO on ratkaisunsa antanut. Oli se mikä tahansa, ilmoitan jo etukäteen olevani siihen tyytyväinen.

Anonyymi kirjoitti...

pöh. virolainen vain menetti malttinsa viimeiselle anonyymille. yhteiskunnan rangaistusvalta on niitä varten, jotka eivät leiki sääntöjen mukaan - sellaisten ehdottomien sääntöjen, jotka yhteiskunta sopii arkadianmäellä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Malttia toki löytyy vielä.

Pysäköintifirmojen toiminnassa ei ole kyse mistään omankädenoikeudesta. Termit "joutua käräjille" tai "valittaa hoviin" ovat täysin hyväksyttäviä ja vakiintuneita.

Pysäköintiluvan pitäminen autossa näkyvällä paikalla ei ole kohtuuton vaatimus. Jos sen joskus unohtaa laittaa näkyville, voi reklamoida, eikä silloin tietenkään valvontamaksua voida periä.

En ole väittänyt, etteikö firmojen toiminnassa voisi esiintyä virheitä tai ylilyöntejä. Olen ottanut kantaa vain toiminnan laillisuuteen ja yleiseltä kannalta sen hyväksyttävyyteen.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi. "Puomin luvaton ohittaja ei ole koskaan suostunut sopimaan mitään. Jos olisi, hän olisi hankkinut luvan ennen puomin ohittamista. Kun sopimusta ei ole syntynyt, ei valvontamaksuakaan voi sopimussakkona periä.- -"

- - -

Sitten kyse on rikoksesta, hallinnan loukkauksesta, ja rikokseen perustuvasta vahingonkorvauksesta. Tuskin jää 40:en egeen.

Suo siellä, vetelä täällä.

Riittää kun ymmärtää ja tunnustaa virolaisen juridiset perusteet.

Sen sijaan sanamagiaa on selittää asiassa olevan kysymys "virkavallan anastuksesta" niin, että kiinteistön haltija oikeudettomasti alkaisi jakaa julkisoikeudellisia rangaistusseuraamuksia tai hallinnollisia maksuja.

Anonyymi kirjoitti...

Kylttiin vain teksti, että "sopimussakon" sijasta käytetään pyörälukkoa, jonka avaaminen maksaa.
Olisiko se omankäden oikeutta vai sallittu syntyneen sopimuksen mukainen toimenpide?

Anonyymi kirjoitti...

Pysäköintiluvan pitäminen autossa näkyvällä paikalla ei ole kohtuuton vaatimus

Et ottanut kantaa siihen, onko itse sopimus kohtuuton kuluttajan kannalta. Kuluttaja ei saa mitään vastiketta sopimuksesta, jossa hän sitoutuu sopimussakkoon.

Tällä periaatteella voi kauppakin laittaa sen lapun ulko-ovelle "Varastaminen kielletty. Tulemalla sisään...sitoudut 500€ sopimussakoon" Eihän ole kohtuutonta pyytää asiakasta olemaan varastamatta!

Kyllä se, että vastikkeetta muka sitoutuu sopimukseen josta voi saada sopimussakon aiheuttaa sen, että kyse on tosiasiallisesti rankaisusta -> Toiminta on laitonta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sopimussakko on vain yksi sopimuspysäköinnin ehto. Autoilija saa tietenkin vastikkeeksi pysäköidä autonsa alueelle.

Anonyymi kirjoitti...

Timo Harakka on oivaltanut, mistä asiassa on kyse, joten siteerataanpa hänen kirjoitustaan Metro-lehdessä 25.11.:

"Keskustelupalstoilla ParkComiin on vuodatettu valta kauna. Yhtiölle on omistettu sivustoja, joilla sakotettu vatvovat kohtaloon...Tietysti nämä pyyteettömät oikeussoturit ovat kannelleet kaikkialle ja tehneet poliisille tutkintapyyntöjä. Ja nyt myös hovioikeus tulee heitä, meitä loukkaantuneita vauvoja. Jos laki estää oikeuden - ja järjen - niin se on suomalaisesta hyvä laki...ParkComin vastustaminen on yhtä älyllistä kuin HKL:n lipuntarkastajan halveksunta.

Enemmistön mielestä on itsestään selvää, että kiinteistön omistaja määrää pysäköinnin ehdot. Otan esimerkiksi Vuosaaren Columbuksen. Siellä on muutama parkkiruutu Alkon ja S-marketin oven edessä invalidipaikoille. Ennen ne olivat täynnä riskejä "aivoinvalidimiehiä". ParkCom teki sopimuksen kiinteistön kanssa ja paikalle ilmaantui asiallinen kyltti. Sen jälkeen oikeille invalideille on löytynyt parkkipaikka.

Toivottavasti korkein oikeus peruu hovioikeuden omituisen päätöksen. On nopeutettava lainsäädäntöä, jotta yksityisillä parkkialan yrityksillä on selkeät lait puolellaan. Naapurimaamme Ruotsin lakikirjat voisivat olla avuksi."

Näin siis enemmistön tuntoja asiassa kuvaava Timo Harakka. - Aika hyvin sanottu!

Jos laki estää oikeuden ja järjen, niin se näyttää tosiaan monien suomalaisten mielestä, ainakin "sakkofirmoja" vastaan hyökkäävien aktivistien mukaan, olevan hyvä laki!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Yhtenä esimerkkinä Timo Harakan mainitsemista sivustoista voidaan mainita "oikeus ja kohtuus" -niminen sivusto. Sen blogissa 26.11. kehotetaan autoilijoita ryhtymään "suoraan toimintaan" parkkisakkofirmojen toimintaa kohtaan. Jos autoilija saa autoonsa yksityisen valvontayhtiön määräämän "pysäköintivirhemaksun", häntä kehotetaan tekemään valitus pysäköintiyhtiölle. "Sakotettuja" autoilijoita kehotetaan myös tekemään rikosilmoitus yrityksen toiminnasta ja sen po. palstalla nimeltä mainitusta kahdesta johtohenkilöstä ja vaatimaan mainituille henkilöille rangaistusta.

Tässä yhteydessä lienee syytä todeta, että tällaisia rikosilmoituksia on kyllä tehty jo aiemminkin, mutta lehtitietojen mukaan ne eivät ole johtaneet tulokseen, sillä poliisi ei ole käynnistänyt ilmoitusten johdosta esitutkintaa. Tilanne ei ole muuttunut hovioikeuden tuomion jälkeen miksikään, sillä hovioikeuden tuomiohan ei ole vielä edes lainvoimainen eikä kyse tietenkään voi olla mistään rikollisesta toiminnasta, vaikka KKO pysyttäisikin hovioikeuden tuomion lopputuloksen. Parkkiyhtiöt voivat siis minun mielestäni jatkaa normaalia toimintaansa, mutta maksamattomien maksujen perinnästä niiden on viisainta pidättäytyä, kunnes KKO on ratkaissut asian; näin on julkisuudessa myös ilmoitettu tapahtuvan.

Mutta "oikeus ja kohtuus" sivuston po. tekstin jatko on vielä kovempaa luokkaa kuin edellä.

"Mikäli näette yksityisen valvontayhtiön työntekijän kirjoittamassa valvontamaksua ottakaa työntekijästä kuvia esim. kamerakännykällä sekä työntekijän käyttämästä ajoneuvosta. Toimikaa asiallisesti. Tehkää henkilön toiminnasta rikosilmoitus. Valvontayhtiön työntekijällä ei ole oikeutta määrätä lainvastaisia valvontamaksuja edes työnantajansa käskystä. Oikeudelliset toimenpiteet tulee kohdistaa myös valvontayhtiöiden työntekijöihin."

Minusta tuossa tekstinpätkässä on ainoastaan yksi asiallinen virke. "Toimikaa asiallisesti." Mutta miten tuo toiminta voisi olla asiallista, koska kehotus tähtää jo sinänsä täysin epäasialliseen toimintaan! Parkkifirmojen työntekijöiden valvontatoimissa ei ole kyse mistään lainvastaisesta toiminnasta, koska hovioikeuden tuomio ei ole lainvoimainen ja tuomiosta aiotaan valittaa KKO:een.

Erityisen härskiä on kehotus häiritä yhtiöiden työntekijöiden työtä mm. valokuvaamalla heitä ja heidän ajoneuvojaan ja pelottelemalla heitä rikosilmoituksen teolla! Työntekijät eivät todellakaan syyllisty mihinkään rikolliseen toimintaan, eivätkä he joudu vastuuseen valvontamaksujen mahdollisesta palauttamisesta autoilijoille! - Todettakoon, että yhtiön kotisivujen mukaan valvojia puolestaan on kielletty valokuvaamasta autoilijoita, vain autojen kuvaaminen on heille sallittua.

Parkkiyhtiöt tietenkin antavat työntekijöilleen ohjeet, miten näiden tulee tässä tilanteessa toimia, en halua puuttua siihen mitenkään. Olen ilmaissut tässä vain oman kansalaismielipiteeni. Minua hämmästyttää kovasti, mihin sivuston em. kiihotuksella ja kehotuksella todelliseen "parkkisotaan" oikein tähdätään. Suoran toimintaan näytetään kehotettavan myös muita kuin autoilijoita.

Olli kirjoitti...

"28. Jos hovioikeuden tuomio jäisi voimaan eli kanne hylättäisiin myös KKO:ssa, eivät seuraukset ilmeisesti olisi pysäköinnin tarkoituksenmukaisen järjestämisen kannalta kovin suotuisat. Jos yksityinen pysäköinninvalvonta julistettaisiin ikään kuin pannaan, tulisi kuntien lisätä huomattavasti pysäköinninvalvojien määrää, jotta järjestelmä ehtisi valvoa asianmukaisesti ja tehokkaasti myös yksityisillä kiinteistöllä tapahtuvaa pysäköintiä. Tästä puolestaan olisi ilmeisenä seurauksena parkkimaksujen ja pysäköintivirhemaksujen ehkä tuntuvakin korottaminen, jotta järjestelmä voisi kustantaa itse itsensä."

En oikein ymmärrä yllä olevaa. Jos yksityinen pysäköinninvalvonta kiellettäisiin, miksi pysäköinninvalvonta välttämättä heikkenisi. Miksi kunnat eivät voisi lisätä pysäköinninvalvojiaan ja tuottaa sillä rahaa, eiväthän yksityiset yrityksetkään valvontaa tappiolla tuota?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niinpä niin, Olliseni, miksi? Kysypä kunnilta, onko pysäköinninvalvonta miten hyvä bisnes kunnille! En tiedä, mutta luulenpa, ettei kovinkaan hyvä ainakaan pienemmissä kaupungeissa. Helsingissä tilanne voi olla toinen. Luulenpa, että monet pienemmät kaupungit olisivat vain iloisia, jos yksityisille firmoille myönnettäisiin lailla oikeus hoitaa myös yleisten alueiden pysäköinninvalvontaa.

Ehkä tämä toteutuu laissa, jota OM aikoo alkaa valmistella vasta ensi vuoden alussa. Hitaita ovat ministeri Braxin kiireet - tässäkin asiassa! Olisiko Brax samassa "rintamassa" - ainakin henkisesti - tässäkin "sodassa" oikeussoturien rinnalla?


Tulevassa uudessa laissa lienee lähtökohta se, että yksityisillä alueilla pysäköintiä saavat valvoa vain yksityiset parkkifirmat.

Anonyymi kirjoitti...

Parkkifirman miehet voisivat kerätä todisteet kunnalliselle pysäköinninvalvojalle.
Kamerakännyllä vaan kuvia menemään. Rekkarin ja paikan sais kuvasta OCR:llä suoraan pirkkojen tietojärjestelmään. Automatisoituisi koko juttu.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Parkkifirman miehet" - miksi vain miehet?

Ehdotuksessa ei ole ideaa - arvaapa miksei?

Voin helpottaa vastausta hieman: Se ei liity liity parkkifirman työntekijöiden sukupuoleen.

Anonyymi kirjoitti...

Merkillisen puolueellinen kanta yksityiseen valvontaan sinulla. Käy ilmi jopa vähättelevistä vastauksista kommentteihin, Jyrkiseni.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä mieltä blogisti on yksityisten valvontayhtiöiden reklamaatioprosessista ja siitä, että heidän mielestään mikään peruste ei riitä valvontamaksun peruuttamiseen? Ja missä on asiakkaan oikeusturva, jos joka asiasta pitää käräjöidä yrityksen kanssa, jonka päivittäinen yhteistyökumppani on asianajotoimisto?

Esim. invatunnuksen tai asukaspysäköintiluvan puuttuminen aiheuttaa aina valvontamaksun, vaikka luvan olemassaolo pysäköintiaikana pystyttäisiin jälkikäteen todistamaan. Itse maksan vuokraa omasta pysäköintipaikastani, jolle pysäköin noin 700-1000 kertaa vuodessa. Yksikin huolimattomuus luvan esilläolon tarkistamisessa aiheuttaa mielestäni täysin kohtuuttoman seuraamuksen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tarkoitus ei ole ollut vähätellä, sorry!

En ota kantaa valvonnan yksityiskohtiin, kuten olen jo sanonut; varmaan virheitä esiintyy, koska kyse on inhimillisestä toiminnasta. Voihan tuomioistuimissakin sattua jopa "oikeusmurhia"!

Anonyymi kirjoitti...

menevät anonyymit jo sekaisin.
väliin ehti joku jo työntämään kolhiintunutta itsetuntoaan.

Idea parkkifirmojen miehistä todisteiden kerääjänä voi olla huono esim siksi, ettei kyse ole rikosprosessista.

Anonyymi kirjoitti...

Leikki sikseen: KHO on jo vuonna 1996 todennut (KHO:1996-A-55), että pysäköintivirhemaksun määrää poliisi (oikeus voidaan antaa myös kunnalliselle pysäköinninvalvonnalle) Pysäköintivirhemaksusta annetun lain soveltamisalaa ei ollut rajattu tieliikennelaissa säädettyjen pysäköimistä koskevien kieltojen ja rajoitusten rikkomiseen ja laki on sovellettavissa myös kunnalliseen järjestyssääntöön perustuvan pysäköintikiellon rikkomiseen. Kun A oli pysäköinyt autonsa piha-alueelle vastoin kunnallisen järjestyssäännön määräyksiä, hänelle voitiin määrätä pysäköintivirhemaksulain mukainen pysäköintivirhemaksu. Yksityinen "valvontamaksu" olisi torttua tortun päälle.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Leikki sikseen, mutta tuo oli täysin värtä tulkinta!

Anonyymi kirjoitti...

No joo, Järjestyslain voimaantulon seurauksena Helsingin järjestyssääntö kumoutui. Mutta sen HE:ssä todetaan: "Koska järjestyslain soveltamisalue on yleinen paikka, on
tarkoituksenmukaisempaa että pysäköintiä yksityisellä paikalla koskeva
säännös olisi tieliikennelaissa, jossa on muutkin pysäköintikiellot, ja jossa
on kaksi muutakin säännöstä, joita sovelletaan muualla kuin tiellä.
Niinpä HE:ssä ehdotettu muutos tuli tieliikennelakiin tällaisena: 28 § 2 mom:
Erityiset pysäköintikiellot
— — — — — — — — — — — — — —
Pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa
on kielletty. Pysäköintiä koskevat määräykset yksityisellä alueella on
ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla."

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ratkaisusta KHO 1966-A-55 vielä, että se koski vain kunnallisen pysäköinninvalvojan oikeutta antaa pysäköintivirhemaksu yksityisellä piha-alueella. Siinä ei kuitenkaan puhuta mitään sopimukseen perustuvasta yksityisen parkkiyhtiön valvontaoikeudesta ja valvontamaksun perimisestä; sitä ei ole ratkaisussa edes käsitelty eikä siis evätty. Sitä paitsi hallintolainkäytössä annetulla KHO:n päätöksellä ei ole positiivista oikeusvoimavaikutusta yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa, vaikka kyse olisikin "samasta asiasta."

Anonyymi kirjoitti...

Aivan. Ja kun olemme keittäneet kotimaisesta lainsäädännöstä tällaista puuroa, niin ei auta kuin kysyä riippumattomilta EU-tuomioistuimilta. Josko nuo ukot Brysselin toreilla ja turuilla osaisivat auttaa meitä sokeita. Että voisiko omistaja erikseen ja hallintaoikeuden joltakin osalta saanut vielä itsenäisesti kantaa valvontamaksuja sen lisäksi, että ilmoittaisivat kumpikin erikseen väärät pysäköinnit viranomaisten rangaistaviksi. Voisi tulla kaksi valvontamaksua ja kaksi pysäköintivirhemaksua... :)

Anonyymi kirjoitti...

Ongelmia tulee vain kun kiinteistönomistaja on tyhmä ja köyhä. Stockmann saa maksun. Pysäköimään ei pääse ilman lippua eikä ulos ilman maksua. Virhemaksua ei tarvitse periä lainkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kysypä kunnilta, onko pysäköinninvalvonta miten hyvä bisnes kunnille! En tiedä, mutta luulenpa, ettei kovinkaan hyvä ainakaan pienemmissä kaupungeissa. Helsingissä tilanne voi olla toinen.

Helsingissä tilanne ei "voi olla" toinen, vaan se on toinen. Helsingin kaupungin pysäköinninvalvonta tuottaa vuosittain miljoonia euroja kaupungin kassaan, ja näillä euroilla voidaan puolestaan vähentää paineita esimerkiksi kunnallisverotuksessa. Helsinkiin voitaisiin hyvin palkata myös lisää viranhaltijoita, mutta jostain syystä kaupunki ei ole näin halunnut tehdä.

Maakunnissa toiminta ei varmaankaan ole kannattavaa, mutta tämä johtunee pääsääntöisesti siitä, että lainsäätäjä on suuressa viisaudessaan arvioinut pysäköintivirhemaksun suuruudeksi erisuuruisen euromäärän eri paikoissa. Kalleimmillaan maksu on Helsingin keskusta-alueella 50 euroa, mutta esimerkiksi Kaarinassa vain 15 euroa. Virheellinen pysäköinti aiheuttaa kuitenkin haittaa kummassakin paikassa.

Oikeustaloustieteellisen ajattelun mukaisesti rangaistuksen kykyyn estää epätoivottavaa käyttäytymistä vaikuttavat mm. kiinnijäämistodennäköisyys sekä yksittäisen rangaistuksen ankaruus. Kunnallisessa valvonnassa kiinnijäämisriski voi kieltämättä olla melko alhainen rajallisten resurssien vuoksi. Kun tätä tehostetaan vielä olemattoman pienellä virhemaksun euromäärällä, ei liene ihme, että virheellistä pysäköintiä esiintyy. (Kokonaan toinen ongelma on tietysti ne vailla luottotietoja olevat väärinpysäköijät tai maksuja laiminlyövät ulkomaiset diplomaatit, joilta kummaltakaan ei saa perittyä sen enempää julkisia kuin yksityisiäkään maksuja riippumatta siitä, miten suuria tai pieniä nämä maksut ovat.)

Ihmettelen myös sitä, että lainlaatija on katsonut kaikki pysäköintivirheet saman kunnan alueella keskenään samanarvoisiksi, ellei kyse ole todella törkeästä tapauksesta (esimerkiksi pysäköinti keskelle rautatien tasoristeystä, johon löytynee rikoslaista omat soveltuvat pykälät). Maksetun parkkiajan ylittäminen viidellä minuutilla on ainakin omasta mielestäni erisuuruinen rike kuin pysäköinti "pysähtyminen kielletty"-alueelle, bussikaistalle, jalkakäytävälle, asunto-osakeyhtiön varatulle paikalle, tai vaikkapa invapaikalle. Jos eri pysäköintivirheet porrastettaisiin erisuuruisen virhemaksun arvoiseksi, väärinpysäköijällä olisi ainakin jonkinlainen motivaatio valita vääristä paikoista se vähiten haitallinen. Virhemaksun suuruutta porrastettaessa myös kiinnijäämistodennäköisyyden pitäisi vaikuttaa, mutta ainakin Helsingissä tämä on tehty nurinkurisesti: suurin virhemaksu on siellä, jossa on myös eniten valvontaa.

Luulenpa, että monet pienemmät kaupungit olisivat vain iloisia, jos yksityisille firmoille myönnettäisiin lailla oikeus hoitaa myös yleisten alueiden pysäköinninvalvontaa.

Luulenpa yhtä lailla, että monet pienemmät kaupungit olisivat vain iloisia, jos niiden alueella perittävän pysäköintivirhemaksun määrä korotettaisiin Helsingin tasolle. Tuskinpa yksityinenkään valvonta kovasti innostuisi jostain 15 euron maksusta.

Anonyymi kirjoitti...

Olen oikeus ja kohtuus -blogin suuri fani. Siksi on surullista nähdä että blogi nähdään ainoastaan yksityisten pysäköintimaksujen vastustajana.

Blogi on kerännyt paljon aineistoa menettelyistä joilla on suurta merkitystä yksilöiden oikeuksien suhteen. Itse olen saanut paljon apua blogin sivustoilta taistellessani vakuutusyhtiöitä vastaan, omista oikeuksistani niin poliisikuulustelussa kuin valokuvaamisessa ja puheluiden/keskustelujen nauhoittamisessa. Kirjesalaisuutta, DVD-levyjen kopiointia ja ennenkaikkea kuluttajalainsäädännöstä. Itse sain juuri kaksi viikkoa sitten HUS:n sairaalasta kaikki magneettikuvat ilmaiseksi blogin artikkelin perusteella vaikka HUS pyysi yli 40 euroa kuvista. Tällainen tieto on tarpeen jotteivat ihmiset maksa turhasta.

Yksityisen pysäköinninvalvonnan suhteen blogi on vastustanut sitä aina ja kannattanut kunnallisen valvonnan lisäämistä. Blogi ei tue väärinpysäköintiä, näin minä olen tulkinnut, vaan laillista menettelyä pysäköinninvalvonnan suhteen.

Jyrki Virolaisen väitteet työntekijöiden häiritsemisestä ovat tuulesta temmattuja. Valokuvaaminen julkisella paikalla on lain mukaan sallittu joten kyse on laillisista oikeuksista. Rikosilmoituksen tekeminen on jokaisen oikeus ja jopa velvollisuus silloin kuin epäilee rikoksen tapahtuneen. Samaa mieltä on ollut myös poliisinedustaja H. Seppä. Työntekijöiden häiritseminen voisi tulla kyseeseen jos heitä estetään toimimasta, mutta sitähän blogi ei mielestäni ole ehdottanut.

Blogi ei myöskään ole väittänyt että Virolainen on "sakkofirman" omistaja. Tämä väite on tullut blogin lukijalta jonka Virolainen on itse kumonnut. Blogi ei tarkista etukäteen kommentteja (ei ainakaan vielä eilen illalla) joten jokainen kirjoitta vastaa omista kirjoituksistaa. Koska Virolainen tarkistaa, lähetän tämän kommenttini myös oikeus ja kohtuus blogin sivustolle tiedoksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Oikeus ja kohtuus" on lähtökohtaisesti aivan hyväksyttävällä ja oikealla asialla pyrkiessään antamaan informaatiota mm. kuluttajien oikeuksista. Mutta sellaisia ylilyöntejä, joita on näkynyt tämän parkkiasian tiimoilta, pitäisi kyllä välttää.

Kellään yksityisellä ihmisellä ei ole Suomen lain mukaan minkäänlaista yleistä rikosten ilmoittamisvelvollisuutta, sellainen ilmiantomentaliteetti, jota edellinen kommentoija on suositellut, ei sovi suomalaiseen yhteiskuntaan. Ainoastaan laissa erikseen lueteltujen, hankkeilla olevien vakavien rikosten ilmoittamatta jättäminen viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa, on säädetty rangaistavaksi (RL 15:10).

Pysäköinninvalvonnassa ei ole kyse mistään rikoksesta, tästä ei ole ollut hovioikeudessa vireillä olleessa jutussa edes kysymys. Hovioikeuden tuomio ei ole lainvoimainen.

"Poliisiedustaja" H.Sepän mielipiteet on lehtitietojen mukaan jätetty poliisijohdossa omaan arvoonsa; poliisi ei aio estää pysäköintifirmojen toimintaa eikä tutki sitä rikoksena.

Anonyymi kirjoitti...

Kellään yksityisellä ihmisellä ei ole Suomen lain mukaan minkäänlaista yleistä rikosten ilmoittamisvelvollisuutta, sellainen ilmiantomentaliteetti, jota edellinen kommentoija on suositellut, ei sovi suomalaiseen yhteiskuntaan.

Mitenköhän suomalaiseen yhteiskuntaan sopii sitten tällainen yksityinen parkkisakotusmentaliteetti?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Yksityinen parkkisakotusmentaliteetti"?

Kuten olen jo monta kertaa ehtinyt todeta, valvontamaksu ei ole rangaistus, ei sakko, ei pysäköintivirhemaksu eikä minkäänlainen rangaistusluontoinen seuraamus. Kyse on yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvasta yksityisoikeudellisesta seuraamuksesta sopimuksen rikkomisen johdosta.

Yrittäjänvapauteen ja sopimusvapauteen perustuvaan yhteiskuntaan yksityinen pysäköinninvalvonta sopii hyvin - kuten myös käytännöt muista pohjoismaista ovat osoittaneet.

Anonyymi kirjoitti...

Kuten olen jo monta kertaa ehtinyt todeta, valvontamaksu ei ole rangaistus, ei sakko, ei pysäköintivirhemaksu eikä minkäänlainen rangaistusluontoinen seuraamus. Kyse on yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvasta yksityisoikeudellisesta seuraamuksesta sopimuksen rikkomisen johdosta.

Jos se näyttää sakolta, tuntuu sakolta ja haisee sakolta, eikö se käytännössä ole kuitenkin sakko? Tähän kai käräjä- ja hovioikeudenkin päätökset osin perustuivat. Autoilijan näkökulmasta tuo on juurikin parkkisakko.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Sakosta ei tietenkään ole kyse, "haiseminen" ei ratkaise asiaa.

Jos käräjäoikeus ja hovioikeus ovat perustaneet ratkaisunsa siihen, että kyseessä olisi sakko, niin silloin niiden tuomiot ovat virheellisiä. Siksi KKO:n pitää oikaista tuomioita.

Anonyymi kirjoitti...

Sakosta ei tietenkään ole kyse, "haiseminen" ei ratkaise asiaa.

Jos käräjäoikeus ja hovioikeus ovat perustaneet ratkaisunsa siihen, että kyseessä olisi sakko, niin silloin niiden tuomiot ovat virheellisiä. Siksi KKO:n pitää oikaista tuomioita.


Minkäs takia tämän blogiartikkelin otsikko sitten on "Yksityinen "parkkisakko" on laillinen"? Taitaa tuo lappu Virolaisenkin mielestä vaikuttaa sakolta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ei vaikuta sakolta, eikä ole sakko.

Juttuni otsikossa käytin sanaa parkkisakko nimenomaan sitaateissa (yksityinen "parkkisakko"), koska arvelin, että sana herättää kiinnostusta lukijoissa. Näin näyttää myös käyneen!

Anonyymi kirjoitti...

Jos palataan aiempiin julkaisematta jääneisiin teksteihin.

Sopimussakko on vain yksi sopimuspysäköinnin ehto. Autoilija saa tietenkin vastikkeeksi pysäköidä autonsa alueelle

Kuten esim. pelastustielle?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ei tietenkään pelastustielle, koska pelastustietä ei ole (ollut) merkitty alueella pysäköintiin sallituksi paikaksi.

Mainitussa kommentissa esitetty kysymys oli niin "outo", että siihen ei maksanut - eikä maksaisi oikeastaan vieläkään - vaivaa edes vastata.

Anonyymi kirjoitti...

Olen herra professorin kanssa asiasta eri mieltä, ja yhdyn siihen lopputulokseen johon Käo ja Ho ovat päätyneet.

Perusteluni ovat seuraavat:

1. Muistamatta tarkoin minkä kuninkaan aikana näin tapahtui, niin jossain vaiheessa Suomen historiaa yksityisten välissä konflikteissa ( käräjillä ) myös kuningas tuli asiaan osalliseksi. Ensiksi käräjillä tuomittujen hyvitysten jako-osuuden saajaksi. Myöhemmin yksinomaisesti näiden hyvitysten saajaksi.

Samalla, jotta tätä rangaistusluontoisten hyvitysten saantimonopolia ei olisi kierretty, niin kaikki osapuolten välipuheet ( sopimukset ) rangaistusluontoisen maksun suorittamiseksi ohi kuninkaan, keskenään sovitun perusteella, olivat kielletty.

Rangaistusluontoisen maksun monopoli on tähän päiviin asti pysynyt murtamattomana. eikä sopimusmuotoon puettuja rangaistusmaksuja edelleenkään sallita. Sopimusvapautta rangaistusluontoisten maksujen osalta ei siten ole.

2. No entäs sitten sopimussakko- konstruktio. Sopimussakkoa käytettään painostuskeinona kaksipuolisessa sopimussuhteessa jotta osapuolet pitäytyisivät sovitussa. Sopimussakon katsotaan suojelevan sopimukseen liittyvää taloudellisesti merkittävää etua - siis toimivan estona sopijaosapuolen taloudelliselle menetykselle.

Esim. viidentoistaminuutin kiekotonta parkeerausta ei voida katsoa omaavan sopimuksessa sellaista merkittävää taloudellista etua joka oikeuttaisi sopimussakkoon ilman rangaistusluontoisen maksun luonnetta, etenkin kun vaikkapa neljän tunnin kiekollinen parkeeraus on ilmaista - siis vailla taloudellista merkitystä sopimussuhteen kannalta. Ei taloudellista menetystä sopimussuhteessa, ei vastiketta sopimussuhteessa, ja vice versa.

Sitäpaitsi kun sopimussuhteen osapuolina ovat auton kuljettaja ja ParkCom, voidaan kysyä mitä autonkuljettaja vastapuolisesti on ParkComilta ylipäätään saamaassa virhemaksun ohella, ja toisaalta mikä on sopimusosapuoli ParkComin menetys asiassa - paitsi tietenkin virhemaksun saamattomuus.

Kuten virhemaksu-nimikin viittaa, niin sillä ei ole varsinaista vastikeluonnetta - vain rangaistusluonne.

Myöskään vahingonkorvausluonne, joka sopimussakolla tulee siis ylipäätään olla jottei kyse ei olisi sopimuskonstruktiolla naamioidusta rangaistusluontoisesta maksusta, ei tule kovinkaan luontevasti ParkComin virhemaksussa kyseeseen.

Kuten todettu jopa useiden tuntien kiekollinen ja siis ilmainen pysäköinti ei omaa sellaista taloudellista arvoa, että siitä vastiketta kannettaisiin. Miten siis esim. puolen tunnin kiekoton pysäköinti alkaisi synnytämään sopimussuhteessa vahinkoa ? Ja kuinka paljon suhteessa ilmaiseen kiekolliseen pysäköintiin ? Ja kenelle - kun Parkcomin yksittäisestä virhemaksusta ei kanavoidu välttämättä senttiäkään parkkihallin ylläpitäjälle.

Parkkihallin pitäjäälle maksettavat rojaltit ovat kai könttäsumma perusteisia, jos niitä ylipäätään merkittävästi on. Niinpä rojaltit ovat yksittäisestä virhemaksusta hyvin pieni osa ( siis jos niitä yksittäisen virhemaksun perusteella edes tilitetään ), ja köntästä tilanne on sama. Pääosan virhemaksusta saa sopijaosapuoli ParkCom - jolle ainoa vahinko voi olla se ettei se saa virhemaksua.

Ja kuten todettu sopijaosapuoli ParkCom ei anna vastikkeena autoilijalle mitään.

Erikoista olisi myös se että 5. min kiekoton ja kenties jopa lähes vuorokauden kestävä kiekoton pysäköinti olisi vahingoltaan yhtä suurta - useitakin tunteja kestävän kiekollisen pysäköinnin ollessa täysin vailla taloudellista arvoa( ja kun autoa voi sitä paitsi siirtää parkkihallin sisällä uuteen parkkipaikkaan - ehkä joku tulee ja rukkaa välillä kiekkoakin, niin tuo taloudellista arvoa omaamaton ilmainen parkeeraus voi jatkua pitkäänkin.).

Jos itse luvallinen parkkeeraus olisi maksullista, niin sitten voitaisiin relevantisti puhua yksittäiseen sopimussuhteeseen liittyvästä taloudellisesta vahingosta. Ja tuolloin vahingonkärsijä olisi nimenomaan sopimusosapuoleksi nyt itsensä myös asettava parkkihallin ylläpitäjä, jolle tulisi todellista vahinkoa vastaava korvaus luontevasti suorittaa - sopimussuhteen ulkopuolisen perijän perintäkulujen ollessa ainakin yleisesti hyväksytyn tasoisia

Kun ilmaisessa pysäköinissä yksittäisen virhemaksun saaja on ainakin pääosin jos ei kokonaan ParkCom, eikä siis ilmaisen parkkerauksen salliva parkkihallin pitäjä, jonka taloudellinen menetys yksittäisen sopimusuhteen osalta olisi 0,-, niin virhemaksuhan ei kata sopimusvahinkoa vaan ParkComin tulopuolta - virhemaksun ollessa ääretön prosentti yksittäisen sopimussuhteen "vahingon" osalta.

Virhemaksu ei ole siis korvaus menetetystä taloudellisesta vahingosta ( kun kiekollinen pysäköinti on ilmaista ) - vaan selkeä rangaistusluontoinen maksu joidenka perimisen julkinen hallinto monopolisoi itselleen jo satoja vuosia sitten. Sopimusvapautta on perinteisesti tältä osin rajoitettu.

3. Mitä tulee vielä sopijaosapuoliin ParkComin virhenaksujen osalta, niin sopimusoikeuden mukaisesti pysäköity auto ( ja yksinomaan sen johdosta auton haltija / omistaja ) ei voi ylipäätään tehdä sopimuksia, vaan ainoastaan auton kuljettaja.

Jos auton haltija / omistaja kiistää kuljettaneensa autoa kun se on ollut parkeerattuna, niin hän ei ole voinut ylipäätään tulla, ilman riittävää vastanäyttöä, sopijaosapuoleksi.
Omistaja / haltija ei, sopimusoikeuden mukaisesti, myöskään ilman eri sitoumusta vastaisi kolmansien tekemistä sopimuksista.

Viimeeksi mainittuihin seikkoihin olen kiinnittänyt tuttavieni huomiota heidän ParkCom kiistoissaan - siis puuttuvan rangaistusmaksuperintävaltuuden ohella.

Saattaisi useampi auton haltija / omistaja todeta nyt perittävien maksujen kohdalla, jos KKO poikkeuksellisesti toteaisi yksityisellä olevan oikeutta periä rangaistusluontoisia maksuja, ettei ole ollut kyseistä sopimusta tekemässä. Ja sitä oikeaa sopimusosapuolta eli kuljettajaa ei varmasti muista pirukaan vuonna 201?.

Eli edellä esitetyin perustein en katso ParkComilla olevan oikeutta periä ranagaistusmaksuluonteita virhemaksua.

Nim. Papppilantieltä kesken kaiken karannut rangaistusvanki.

Anonyymi kirjoitti...

Jos käräjäoikeus ja hovioikeus ovat perustaneet ratkaisunsa siihen, että kyseessä olisi sakko, niin silloin niiden tuomiot ovat virheellisiä. Siksi KKO:n pitää oikaista tuomioita.

Mihinkäs katosikaan "asia ennen muotoa"-periaate? Niin käräjä- kuin hovioikeuskin ovat selvästi painottaneet tätä periaatetta harkinnassaan.

Anonyymi kirjoitti...

sain... ...kuvat ilmaiseksi... ...vaikka HUS pyysi yli 40 euroa.

Voihan nenä. Kuvasi haettiin ja kopioitiin. Joku maksoi siitä kulut ja palkan. Jollei hintaa saada palvelun tilaajalta, sen maksavat muut.

Anonyymi kirjoitti...

Sitovan sopimuksen syntyminen yksi kysymys ja toimivalta varsinaisiin valvontatoimenpiteisiin aivan toinen kysymys.
Jos pysäköintialueen edessä on puomi ja maksupääte 40 euron suuruisen pysäköintimaksun maksamiseen, hyväksyisin menettelyn. Se ei tarkoita, että suostuisin maksamaan 40 euroa pysäköinnistä, vaan jättäisin palvelun käyttämättä.

Jos olisin hyvin sairas ja kyseinen puomi olisi terveyskeskuksen tai sairaalan edessä, menisin varmaan puomista, vaikka pitäisin 40 euron suuruista maksua kohtuuttomana. Veisin asian sitten jälkikäteen kuluttajaelimiin kuluttajavalituksena kohtuuttomasta hinnoittelusta.

Olennaisena osana ko. vartiointiyhtiön toiminnassa(jota alueiden vartiointia se muuten harjoittaa ilman vartiointiliikelupaa), on valvontatoiminta. Juuri valvontatoimenpide on se julkisen vallan käyttöön liittyvä seikka, jota yksityinen yhtiö ei saa omin valloin harjoittaa. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat juuri siihen asiaan ottaneet lopputuloksessaan kantaa.

Samoin Helsingin hallinto-oikeus on lainvoimaisessa tuomiossa päätynyt samalle kannalle noin vuosi sitten. Hallinto-oikeuden tapauksessa kysymyksessä oli siitä, että yksityinen vartija sakotti sairaala-alueella väärin pysäköiviä. Toimivaltaa kyseiseen valvontatoimintaan ei siinäkään tapauksessa ollut.

Anonyymi kirjoitti...

sain... ...kuvat ilmaiseksi... ...vaikka HUS pyysi yli 40 euroa.

Voihan nenä. Kuvasi haettiin ja kopioitiin. Joku maksoi siitä kulut ja palkan. Jollei hintaa saada palvelun tilaajalta, sen maksavat muut.


Tämä ei ole relevanttia. Kuvat muodostavat henkilörekisterin, johon tallennetusta itseään koskevasta tiedosta jokaisella on kerran vuodessa oikeus maksutta saada tieto. Sama pätee kaikkiin muihinkin henkilörekistereihin. Rekisteröityjen tekemät tarkastuspyynnöt ovat yksiselitteisesti yksi rekisterin ylläpitämisen aiheuttama kustannus.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

MIksi tällaiseen reaalisopimukseen pitäisi vaatia puomi ja maksupääte, jotta sopimus syntyisi, kun sopimusehdot luetellaan selkeästi pysäköintialueen edessä?

Mistään vartiointiliikkeen harjoittamisesta ei varmaankaan ole kyse, eivätkä käräjäoikeus ja hovioikeus ole siihen ja sanotun luvan puuttumiseen myöskään ratkaisuaan perustaneet, vaan ratkaisu on perustettu siihen, että valvontamaksua ei olisi saatu periä, koska kyse on rangaistuksenluontoisesta seuraamuksesta.

Helsingin hallinto-oikeuden tapauksessa kyse on ollut ymmärtääkseni julkisen alueen (sairaalan) pysäköinnin valvonnasta, joka kuuluu tietenkin vain poliisille ja kunnalliselle pysäköinninvalvonnalle; vartijalla ei ollut tämän takia toimivaltaa asiassa. Hallinto-oikeuden päätöksestä ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä nyt Helsingin HO:n ratkaisemassa jutussa esillä olleen asian suhteen.

Anonyymi kirjoitti...

Menee hieman ehkä ohi aiheen, mutta miten Jyrki kommentoisit ParkComin lähettämää ylikomisario Heikki Sepälle osoittamaa kirjettä, jossa poliisiviranomaista uhataan oikeustoimilla, jos tämä ei lopeta ParkComia ja yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevia kriittisiä lausuntoja?

Millä perusteella ylikomisario yleensäkään ottaen voisi ParkComin liiketoimintaa arvostelevien mielipiteidensä joutua juridiseen vastuuseen tilanteessa, jossa liiketoiminnan voi perustellusti ainakin epäillä olevan lain vastaista käräjä- ja hovioikeuden tuomion perusteella?

Kirje on lähetetty virassa olevalle ylikomisariolle poliisitalon osoitteeseen.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

En tiedä kirjeen sisällöstä mitään enkä siis myöskään sitä, onko siinä jotenkin "uhattu" tätä ylikomisarioita; en tunne myöskään kirjeen lähettämistapaa.

Mutta miksi tämän komisarion sitten pitää tai miksi hän katsoo aiheelliseksi julkisuudessa kritisoida parkkiyhtiön toimintaa? Mikä siihen on oikein syynä? Eihän HO:n tuomio ole edes vielä lainvoimainen, ja parkkiyhtiö on ilmoittanut tulevansa valittamaan tuomiosta KKO:een. Mihin rikokseen komisario epäilee parkkiyhtiöiden syyllistyneen? Eikö poliisi ole jo ainakin kerran tehnyt samassa asiassa päätöksen olla käynnistämättä esitutkintaa parkkiyhtiöiden väitettyä toimintaa vastaan?

Sitä paitsi HO:n ratkaisemassa jutussa ei ole lainkaan ollut kyse rikosjutusta, vaan aivan tavallisesta velkomusjutusta, jossa yhtiön kanne on hylätty. Ei tämän siviilituomion perusteluilla, joissa on otettu kantaa ainoastaan valvontamaksujen siviilioikeudelliseen
lainmukaisuuteen, ole minkäänlaista oikeusvoimavaikutusta missään mahdollisesti nostettavassa rikosjutussa; mistään rikosjutusta yhtiötä vastaan ei ole edes tietoa.

Mikä intressi tällä komisariolla on asiassa? Ei kai ole edes väitetty, että parkkiyhtiö tai sen työntekijät olisivat häirinneet tai vaikeuttaneet kunnallisten pysäköinninvalvojien työtä, saati sitten poliisin työtä!

Poliisin pitäisi päin vastoin puuttua niihin uhkailuihin, joita HO:n tuomion jälkeen on kohdistettu, niin kuin olen tänään kuullut, aika vakavalla tavalla erään parkkiyhtiöiden valvojia vastaan. Heitä on kuvattu heidän työssään, heille on soitettu suuta, syljetty heidän päälleen, uhattu tehdä rikosilmoituksia heitä vastaan jne., estetty jopa heidän kulkuoikeuttaan. Jos nämä kuulemani väitteet todella pitävät paikkansa, kyse on aika vakavasta asiasta, johon poliisin luulisi reagoivan.

Anonyymi kirjoitti...

Mutta miksi tämän komisarion sitten pitää tai miksi hän katsoo aiheelliseksi julkisuudessa kritisoida parkkiyhtiön toimintaa? Mikä siihen on oikein syynä?

Komisariolla on ihan yhtäläinen oikeus käydä yhteiskunnallista keskustelua kuin vaikkapa oikeustieteen professorilla. Sananvapaus on yksi suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita, ja niin kauan kuin ei syyllistytä esimerkiksi rikoslain tarkoittamaan kunnianloukkaukseen tmv., ei mielipiteen ilmaisemisen pitäisi olla mitenkään kiellettyä. Toki jotkut ihmiset ottavat hänen kommenttinsa tavallisen mattimeikäläisen kommentteja vakavammin, kuten jotkut toiset saattavat kuunnella esimerkiksi oikeustieteen professoria mattimeikäläistä enemmän.

Mainitsemasi ylilyönnit sakkofirmojen työntekijöitä kohtaan ovat tietysti tuomittavia. Toisen päälle sylkeminen tai liikkumavapauden rajoittaminen eivät tietenkään tule kysymykseen, ja poliisin pitäisi ilman muuta puuttua niihin. Tähänhän koko yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäminen perustuu: yhteiskunta huolehtikoon järjestyksen ylläpitämisestä. On kuitenkin selvästi nähtävissä, että varsin suuri osa suomalaisista ei hyväksy sakkofirmojen toimintaa. Asiaan pitäisikin vaikuttaa nimenomaan yhteiskunnallisen keskustelun kautta, kuten Heikki Seppä on tehnytkin.

Anonyymi kirjoitti...

Suuri osa suomalaisista ei hyväksy pysäköinnistä sakottamista - sanoisin. Sakotuksen tavoitteena on, että paikkoja löytyy. Kun ei muuta osata, niin laitetaan aikarajat. Vaikka hallissa tai kadunvarressa olisi vain yksi auto, löytyy lasista maksulappu, jos on minuutinkin yli.

Ilmainen pysäköinti lisäisi ruuhkia, jotka hesassa ovat sietämättömiä vaikkakin kalpea aavistus suurkaupunkien ruuhkista.

Ei tarvitse kaukaa tulla, niin pari tuntia menee köröttelyyn mennen tullen. Tuottavuus lisääntyisi aika lailla, jos ruuhkista päästäisiin.
2 t kertaa 290 (työpäivät) = neljäsosa vuoden työtunneista. 25 %:n tehon lisäys tulisi heti, jos ruuhkista päästäisiin.

Luulisi kiinnostavan päättäjiäkin.

Rauno Kangas kirjoitti...

Todella hyvin perusteltu kanta - ja vieläpä oikea lopputulema. Ei mitään lisättävää tai pois otettavaa.

Anonyymi kirjoitti...

gsheProf. Eija Mäkinen näyttää virittäneen Edilex-artikkelissaan "Pysäköinninvalvonta – julkista vai yksityistä?" henkiin yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan problematiikan. Liikenisikö arvon blogistilta kommenttia moiseen. T: Teuvanrivakka