1. Korkeimman oikeuden seuraavaksi valittavan uuden jäsenen nimitysmenettely on käynnistymässä. Tätä utta nimitysprosessia odoteltaessa voidaan hieman tarkastella, miten kävi viimeksi, kun KKO:sa täytettiin oikeusneuvoksen virka. Vuosien 2007- 2008 taitteessa KKO sai samalla kertaa kaksi uutta oikeusneuvosta. Hakijoista ei ollut pulaa, vaan KKO:lla oli runsaasti valinnanvaraa, sillä avoinna oleviin virkoihin oli yhteensä 22 hakijaa. Aakkosjärjestyksessä lueteltuina hakijat olivat seuraavat (suluissa hakijoiden ikä viranhakuhetkellä):
- rikos- ja prosessioikeuden professori, OTT Dan Frände (53)
- käräjätuomari, ma. esittelijäneuvos (KKO), OTT Mika Huovila (49)
- hovioikeudenneuvos, OTL Risto Jalanko (56)
- lainsäädäntöneuvos, ma. lainsäädäntöjohtaja Marjut Jokela (48)
- valtionsyyttäjä, OTT Pekka Koponen (52)
- hovioikeudenneuvos Pertti Lattunen (55)
- asianajaja Kari Lautjärvi (52)
- lainsäädäntöneuvos, oa. professori, OTT Tuula Linna (50)
- hovioikeudenneuvos Pentti Mäkinen (55)
- professori, OTT Kalle Määttä (48)
- professori, OTT Matti Niemi (49)
- laamanni Kenneth Nygård (50)
- hovioikeudenneuvos, ma. erityisasiantuntija (OM) Pekka Pärnänen (50)
- hovioikeudenneuvos, OTL Jorma Rudanko (54)
- työtuomioistuinneuvos, OTT Jorma Saloheimo (54)
- esittelijäneuvos Matti Sepponen (57)
- professori, OTT, KTM Matti Sillanpää (51)
- esittelijäneuvos (KKO) Jukka Sippo (46)
- kuluttajariitalautakunnan pj., OTT Pauli Ståhlberg (48)
- hovioikeudenneuvos Arto Suomi (55)
- käräjätuomari Kimmo Vanne ( 47)
- yliopistonlehtori, OTT, dosentti Klaus Viitanen (50)
2. Hakijat jakautuivat edellä mainittuihin kiintiöihin niin, että hakijoista tuomareita oli yhdeksän (kolme käräjäoikeudesta ja loput kuusi hovioikeuksista), professoreja ja dosentteja yhteensä viisi, KKO:n esittelijöitä kolme, lainvalmistelijoita kaksi, syyttäjiä ja asianajajia kumpiakin yksi ja yksi hakija kuluttajariitalautakunnasta.
3. Minusta oli yllättävää erityisesti tuomarikunnasta virkoihin ilmoittautuneiden henkilöidentietty "tuntemattomuus" (Mika Huovilaa lukuun ottamatta); voisin helposti nimetä toistakymmentä tuomaria käräjä- ja hovioikeuksista, joilla olisi ollut käsitykseni mukaan kenties paljonkin paremmat mahdollisuudet nimitysprosessissa kuin nyt virkaan ilmoittautuneilla tuomareilla. Kaikki näistä tai muistakaan tuomareista eivät luultavasti edes haluaisi siirtyä KKO:een, mutta luulen, että jotkut varteenotettavat tuomarit ovat jättäneet hakematta, koska katsovat, että nimitysmenettely ei ole tasapuolinen eikä heillä siten olisi ollut sen vuoksi mahdollisuuksia tulla virkaan nimitetyksi. KKO:n jäsenistö tai ainakaan sen "toimiva johto" ei luultavasti edes tunne kaikkia potentiaalisia tuomarihakijoita.
KKO:n virkaesitys, kritiikkiä
4. Käsiteltyään puheena olevia nimitysasioita täysistunnossaan KKO laati 21.11.2007 virkaesityksen Tasavallan Presidentille. Kyseessä on kahdeksan sivun pituinen asiakirja, johon on liitetty kaikkien virkoihin ilmoittautuneiden henkilöiden nimikirjanotteet samoin kuin KKO:n käsittelyssä laadittu äänestyspöytäkirja. Tämä asiakirja on juuri sellainen dokumentti, jonka KKO:n tai oikeusministeriön - nimitysasian esittelee hallituksen istunnossa Tasavallan Presidentille oikeusministeri - tulisi julkaista internetissä, jotta yleisö saisi tietää, miten ja millä perusteilla KKO:n (samoin kuin KHO:n) jäsenten virat täytetään. Näin ei siis nykyisin tapahdu.
5. Kolmella sivulla KKO kuvailee ensin hyvin lyhyesti kaikkien 22:n virkoihin ilmoittautuneiden "pääasiallisen ammatillisen taustan", kuten asiakirjassa sanotaan. Tässä ei näyttäisi olevan mitään erityistä ongelmaa. Huomio kiinnittyy kuitenkin siihen, että KKO:n esittelijäneuvoksia (Sepponen ja Sippo) on käsitelty samassa yhteydessä kuin käräjäoikeudesta virkaan ilmoittautuneita tuomareita. Esittelijät on toisin sanoen rinnastettu tuomareihin, mikä antaa virheellisen käsityksen lukijalle. KKO:n vakinaisilla esittelijöillä - tässä tapauksessa esittelijäneuvoksilla - on tosin lain mukaan samanlainen tuomarin status eli erityinen virassapysymisoikeus kuin "todellisilla" tuomareillakin, mutta kuitenkin he ovat "vain" esittelijöitä, sillä he eivät osallistu KKO:n päätöksentekoon tuomioistuimen jäseninä.
6. Tämä jälkeen KKO luettelee ne ominaisuudet, joita KKO:n jäseneksi nimitettävältä lakimieheltä yleisesti voidaan edellyttää; tämä kuvaus selittää nähdäkseni sitä, mitä tarkoitetaan aiemmin mainitulla kriteerillä "etevä laintuntija." KKO kirjoittaa näin:
Erityisesti korkeimmassa oikeusasteessa suoritettavan työn laadun kannalta on tärkeää, että jäsenillä on systemaattinen kokonaiskuva oikeusjärjestyksestä sekä hyvä kyky analysoida eri alojen monitahoisia oikeudellisia ongelmia ja perustella niissä annettavat ratkaisut. Koulutuksen tasolla on tässä suhteessa oma merkityksensä. Henkilökohtainen osaaminen, aikaisemmissa tehtävissä hankittu kokemus sekä valmiudet toimia ennakkoratkaisuja antavan tuomarikollegion riippumattomana jäsenenä ovat kuitenkin korkeimman oikeuden jäsenen tehtävien menestyksellisen hoitamisen kannalta keskeisimmässä asemassa.
7. Kauniisti sanottu ja kirjoitettu, kaikki tuo pitää varmankin sinänsä paikkansa. Joutuu kuitenkin kysymään, miten ja millä perusteilla noita vaatimuksia on mahdollista käytännössä mitata ja, ennen kaikkea, onko viranhakijoiden keskinäistä paremmuutta po. suhteessa mahdollista objektiivisesti arvioida, jos on, niin miten se käytännössä tapahtuu. Tehtävä tuntuu sangen vaikealta, ellei mahdottomalta. Mutta kun asia on ratkaistava - tuomioistuimella on siis tältäkin osin ratkaisupakko (non liquet) - olisi edellytettävä, että KKO suorittaisi ainakin muutamien pätevimmiksi arvioimiensa hakijoiden - tällä en siis tarkoita puheena olevassa tapauksessa vain kahta virkaan esitettävää hakijaa - keskinäisen pätevyyden ja paremmuuden arvioinnin ja tekisi tämän mahdollisimman seikkaperäisellä tavalla.
8. Mutta juuri tässä kaikkein tärkeimmässä kohdassa KKO:n virkaesitysasiakirja tuottaa pettymyksen. Asiakirjassa ei edes yritetä vertailla useampia hakijoita keskenään, vaan KKO poimii hakijoiden joukosta suoraan kaksi hakijaa, joiden pätevyyttä ja ansioita asiakirjassa sitten ryhdytään oikein "kehumaan." Nämä kaksi lakimiestä olivat lainsäädäntöneuvos Marjut Jokela ja KKO:n esittelijäneuvos Jukka Sippo, joita KKO sitten myös esitti nimitettäväksi kyseisiin kahteen virkaan, Jokelaa 1.12.2007 ja Sippoa 1.1.2008 lukien. Eikä mikään yllätys tietenkään ollut, kun Tasavallan Presidentti teki virkanimitykset tälläkin kertaa täysin sen mukaisesi, mitä KKO oli hänelle esittänyt.
9. Minusta oikea menettely olisi ollut sellainen, että hakijoiden joukosta olisi ensin valittu "finaaliin" ainakin 5-6 hakijaa, joista kaikista olisi tehty asianmukainen vertailu niiden valintakriteerien osalta, jotka on lueteltu edellä kohdassa 16 . Itse olisin valinnut loppukilpailuun seuraavat hakijat: professori Dan Frände, valtionsyyttäjä Pekka Koponen, lainsäädäntöneuvos, OTT Tuula Linna, työtuomioistuinneuvos, OTT Jorma Saloheimo ja käräjätuomari, ma. esittelijäneuvos, OTT Mika Huovila. Kaikki nämä, toisin kuin KKO:n virkaan esittämät hakijat, sattuvat olemaan koulutukseltaan oikeustieteen tohtoreita, mutta tämä ei ole valinnassani ratkaiseva tai ainakaan ainoa peruste. Kaikkien KKO:n jäsenten ei suinkaan tarvitse olla tohtoreita, mutta toisaalta tohtorin tutkinto ei saisi olla viranhakijalle myöskään rasite, jos ja kun KKO kerran panee omien kriteerienkin mukaan painoa myös "koulutuksen tasolle." - Nykyisistä KKO:n jäsenistä neljä on tohtoreita: Tulokas, Häyhä, Välimäki ja Esko.
10. On tietenkin arvostuksenvarainen asia, keitä hakijoista KKO olisi Sipon ja Jokelan lisäksi poiminut finaaliin, mutta tällainen vertailu 5-6 finalistin kesken olisi pitänyt joka tapauksessa suorittaa, jotta valintaprosessia olisi voitu pitää asianmukaisena ja läpinäkyvänä. Todettakoon, että en tunne Jukka Sippoa tai Marjut Jokelaa edes ulkonäöltä, enkä voi sanoa tuntevani myöskään edellä mainittuja "omia" ehdokkaittani kuin vain lähinnä heidän kirjallisen tuotantonsa perusteella.
Virkaesityksen perustelut Marjut Jokelan osalta
11. KKO perusteli Marjut Jokelan nimittämistä seuraavasti:
- Jokela on toiminut pitkään ja menestyksellisesti lainvalmistelutehtävissä. Hän on ollut vastuullisena valmistelijana useissa keskeisissä lainsäädäntöhankkeissa. Hänellä on ollut myös kansainvälisiä tehtäviä. Tehtävissään, joissa hän osoittanut merkittävää kykyä ja taitoa, hän on saavuttanut monipuolisen ja syvällisen oikeudellisen asiantuntemuksen. Lisäksi se painottuu hyödyllisesti korkeimman oikeuden lainkäyttötehtävien keskeisille alueille velvoite-, esine- ja maksukyvyttömyysoikeuteen.
12. Tätä kaikkea ei ole syytä epäillä, varmaankin Marjut Jokela on pätevä oikeusneuvos. Samalla on kuitenkin syytä todeta, että Jokela oli virkaan nimitettäessä "puhdas lainvalmistelija" sikäli, että hän on ollut käytännöllisesti katsoen koko ajan työssä vain yhdessä ainoassa työpaikassa eli juuri oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla (1983-2007), lainsäädäntöneuvoksena vuodesta 1988 alkaen. Siis 24 vuotta yhtäjaksoisesti samassa työpaikassa ja samanlaisissa tehtävissä, ei päivääkään esimerkiksi tuomioistuimessa tai asianajajana taikka yliopiston tutkijana. Jokelalla on jonkin verran oikeuskirjallista tuotantoa.
13. Kyseisiä virkoja haki Jokelan ohella myös toinen pitkäaikainen lainsäädäntöneuvos eli Tuula Linna. Hän on toiminut oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksen vuodesta 1990 alkaen ja vastannut erittäin vaativasta lainsäädäntöhankkeesta eli ulosottolainsäädännön kokonaisuudistuksesta. Pidän tuota uudistusta asiakirjojen perustella meikäläisissä oloissa harvinaisen korkeatasoisena lainvalmistelutyönä. Mutta toisin kuin Jokelalla Linnalla on myös muunlaista kokemusta, sillä hän toiminut mm. useita vuosia assistenttina Turun yliopistossa ja ma. professorina Joensuun yliopistossa. Linna on oikeustieteen tohtori, Jokela oikeustieteen kandidaatti. Kun KKO kehuu virkaesityksessään vuolaasti Jokelan kykyjä ja taitoa, olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitä mieltä KKO oli Linnan asiantuntemuksesta, kyvyistä ja taidosta. KKO ei lausunut tästä mitään.
14. Lisäksi ihmetystä herättää hieman KKO:n toteamus, jonka mukaan Jokelan asiantuntemus painottuu "hyödyllisesti KKO:n lainkäyttöalueiden keskeisille alueille eli velvoite-, esine- ja maksukyvyttömyysoikeuteen." Tuula Linnan suorittama suururakka ulosottolainsäädännön uudistamisessa koskee myös maksukyvyttömyysoikeutta, mutta ehkä juju on siinä, että Linna lukeutuu prosessioikeuden edustajiin kun taas Jokela on sivilisti, kuten esimerkiksi KKO:n presidentti Pauliine Koskelokin. Myös KKO:n toteamus ja luonnehdinta sen keskeisimmistä lainkäyttötehtävistä ihmetyttää, sillä vähintään yhtä keskeisiä osa-alueita KKO:n työssä ovat rikosoikeus ja prosessioikeus. KKO:n antaa nykyisin melko selvästi eniten ennakkopäätöksiä juuri prosessioikeuden alalta, siis juuri Tuula Linnan hyvin hallitsemilta oikeuden aloilta.
15. Marjut Jokelan nimitys johtunee paljolti siitä, että hän oli tietävästi nimenomaan presidentti Pauliine Koskelon ehdokas oikeusneuvoksen virkaan. Melko yleisesti on tiedossa, että presidentti Koskelon sana painaa KKO:ssa nimitysasioissa yleensä ratkaisevan paljon, niin kuin varmaan kaikkien hänen edeltäjiensäkin sana painoi aikoinaan. Koskelo toimii myös alempien oikeuksien tuomarinimitysten osalta virkaesityksen tekevän tuomarinvalintalautakunnan puheenjohtajana. Pauliine Koskelo ja Marjut Jokela ovat olleet pitkäaikaisia työtovereita oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla. Koskelo työskenteli ministeriössä vuosina 1980-1995 eli samaan aikaan 15 vuoden ajan Jokelan kanssa, ensin lainsäädäntösihteerinä 1980-1985 ja sen jälkeen lainsäädäntöneuvoksena vuosina 1985-1995; Koskelo ja Jokela ovat myös ilmeisesti osallistuneet yhdessä joihinkin lainsäädäntöhankkeisiin. Paljolti juuri tähän Koskelon henkilökohtaiseen tuntemukseen perustuen KKO on ilmeisesti muotoillut Jokelan nimitystä puoltavat perusteet.
16. KKO:n kaikki jäsenet eivät kuitenkaan olleet innostuneita siitä, että KKO:een nimitettäisiin "taas" jäsen oikeusministeriön lainvalmisteluosastolta. Eriävän mielipiteen jättivät tältä osin oikeusneuvokset Häyhä, Aarnio ja Tulokas. Oikeusneuvos Häyhä lausui po. osin seuraavaa:
- Lainvalmistelutehtävistä saatavissa oleva asiantuntemus on Korkeimman oikeuden työn kannalta arvokasta, mutta katson, että tällä hetkellä se on korkeimmassa oikeudessa riittävästi edustettuna. Tuomioistuimen riippumattomuuden kanalta ei ole suotavaa, että henkilöyhteydet lainvalmistelun ja lainsoveltamisen välillä painottuvat liian läheisiksi.
17. Oikeusneuvos Aarnio yhtyi Häyhän perusteluihin, ja oikeusneuvos Tulokas lausui tämän lisäksi omalta osaltaan näin:
- Muistissa on vielä, että taannoin Ruotsissa oikeusneuvosten toistuva rekrytointi oikeusministeriön virkakunnasta johti koko tuomioistuimen uskottavuuskriisiin.
18. Mainituista lausumista ilmenevään perusteeseen olen itsekin nojautunut, kun olen ottanut aiemmin kantaa siihen, mistä KKO:n tuomarit tulisi rekrytoida ja mistä oikeusneuvoksia ei olisi syytä ainakaan kovin usein syytä rekrytoida. Lainvalmisteluosasto kuuluu vm. tahoihin.
19. Oikeusneuvokset Häyhä ja Aarnio olivat sitä mieltä, että ensiksi täytettävään virkaan, johon Marjut Jokela siis nimitettiin, olisi tullut esittää työtuomioistuinneuvos Saloheimo. Toiseen virkaan taas Aarnio ja Tulokas esittivät valtionsyyttäjä Pekka Koposta perustellen esitystään mm. sillä, että rikosasioiden määrä KKO:ssa on kasvussa ja rikosjuttuja koskeva prejudikaattitarve on lisääntynyt. Tarjolla oli Aarnion ja Tulokkaan mielestä kaksi rikos- ja prosessioikeuden asiantuntijaa, joista he nostivat esiin valtionsyyttäjä, OTT Pekka Koposen; toisella mainituista asiantuntijoista tarkoitettiin aivan ilmeisesti professori Dan Frändeä. Aarnio ja Tulokas korostivat Koposen tieteellisen tuotannon korkeaa tasoa ja katsoivat, että Koposella on laajojen rikosjuttujen syyttäjänä sellaista kokemusta ja näkemystä lainkäytöstä, mikä on tarpeellinen KKO:n jäsenen viran menestyksellisen hoidon kannalta. Koposen nimittämisellä olisi merkitystä koko syytäjälaitoksen kannalta, sillä KKO:een ei ole aiemmin nimitetty jäsentä syyttäjistöstä.
Virkaesityksen perustelut Jukka Sipon osalta
20. Esittelijäneuvos Jukka Sipon nimitystä KKO perustelee seuraavasti:
- Sippo on työskennellyt etupäässä tuomioistuinlaitoksessa, ensin raastuvan- ja käräjäoikeuden jäsenenä ja sitten vuodesta 1996 lukien korkeimmassa oikeudessa esittelijänä. Lisäksi hänellä on, kuten edellä 5. kohdasta ilmenee, muutakin ammatillista merkittävää työkokemusta. Myös Sipon etenkin siviili- ja yhteisöoikeuteen painottuva asiantuntemus on syvällistä ja laaja-alaista. Hänellä on lisäksi korkeimman oikeuden toiminnan kannalta tarpeellista erityisosaamista kuljetusoikeuden, kuten merioikeuden, alalta. Työssään hän on osoittanut ilmeiset kykynsä oikeudellisten kysymysten analysointiin ja ratkaisujen perustelemiseen.
21. Voidaan todeta, että Sippo on toiminut alioikeuden ylimääräisen jäsenen viroissa noin seitsemän vuoden ajan, mutta tänä aikana hän ei saanut nimitystä vakinaisen käräjätuomarin virkaan ja siirtyikin sitten KKO:n esittelijäksi. KKO:n esittelijänä Sippo toimi yhtäjaksoisesti 11 vuotta ennen oikeusneuvoksen nimitystään. Olen jo edellä esittänyt käsityksen, jonka mukaan KKO:n jäseneksi ei pitäisi koskaan nimittää oman talon esittelijää tai kansliapäällikköä taikka esittelijöitä ylipäätään. KKO:n jäsenet ovat toki voineet vakuuttautua Sipon kyvykkyydestä hänen toimiessaan talossa esittelijänä, eikä sanotun arvioinnin paikkansapitävyyttä ole tietenkään syytä epäillä.
22. Mutta tässä tullaan jälleen edellä esille nostamaani kysymykseen siitä, onko muita potentiaalisia hakijoita kohdeltu viranhaussa tasapuolisesti, kun heidät on jätetty kokonaan arvioimatta eli arvioimatta samalla tavalla kuin kahta virkoihin esitettyä hakijaa. Esimerkiksi professori Frände ja käräjätuomari, OTT Huovila ovat olleet Sipon tavoin tavallaan KKO:n "tarkkailtavina", Frände ylimääräisenä oikeusneuvoksena vuoden ajan ja Huovila esittelijäneuvoksena hieman kauemmin. Olisiko KKO:n menettelyä sen arvioidessa vain Sippoa, mutta jättäessä Frände ja Huovila samoin kuin muut potentiaaliset hakijat (esimerkiksi Saloheimo, Linna ja Koponen) kokonaan arvioimatta, tulkittava siten, että Jukka Sippo päihittäisi nämä muut hakijat ikään kuin "mennen tullen" mitä tulee esimerkiksi juuri KKO:n lausunnossaan esille nostamiin kysymyksiin "merkittävästä työkokemuksesta", asiantuntemuksen "syvällisyydestä ja laaja-alaisuudesta", "oikeudellisten ongelmien analysointikyvystä" ja "ratkaisujen perustelemiskyvystä"? Tähän ei saada KKO:n lausunnosta ja esityksestä vastausta tai osviittaa, vaikka juuri se olisi ollut nimitysmenettelyn objektiivisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää tietää ja tuoda esiin.
23. En usko, että muiden potentiaalisten hakijoiden osalta arvioinnin tekemättä jättäminen johtuisi siitä, että Sippo ja Jokela olisivat olleet muita selvästi "parempia" tai pätevimpiä. Syynä menettelytapaan, jota on siis ennenkin aina noudatettu, lienee yksinkertaisesti se, että saadakseen Sipon ja Jokelan valinnan näyttämään selvältä, muiden hakijoiden pätevyyden vertailu on sivuutettu virkaesityksessä; luonnollisesti KKO:n on täytynyt tehdä jonkinlainen ainakin summittainen arvio muistakin hakijoista vaikka sitä ei ole haluttu "kirjata" asiakirjaan. Toisin sanoen kyse on siitä, ettei esittelymenettelyn jatkovaiheissa syntyisi epäilyjä virkaesityksen oikeellisuuden suhteen. Kun KKO täydentää ja haluaa jatkossakin käytännössä täydentää itse itseään, on katsottu parhaimmaksi käyttää sanotunlaista virkaesitystapaa, vaikka se ei täytäkään läpinäkyvyyden vaatimuksia.
Yhteenvetoa
24. KKO:n valinnan päätyminen Jukka Sippoon ja Marjut Jokelaan johtuu luultavasti paljolti siitä, että KKO on, johtuen presidentti Koskelon vahvasta panoksesta nimitysasioissa, yksinkertaisesti vain päättänyt, että nyt tulee valita juuri nämä kaksi hakijaa. KKO tuntee Sipon hyvin ja Jokelan valinta selittyy sillä, että Koskelo on Jokelan pitkäaikainen työtoveri oikeusministeriön ajoilta. Nepotismista sanan varsinaisesta merkityksestä ei voida sanoa ollen kysymys, mutta kun valinta on kohdistunut ikään kuin KKO:n "perhepiirissä" oleviin juristeihin ja muut 5-6 varteenotettavaa kandidaattia on jätetty asiallisesti kokonaan arvioimatta, voitaneen sanoa, että virkaesityksessä on havaittavissa selvää kotiinpäin vetämistä.
25. Kenties valintojen yhtenä tavoitteena on ollut nuorentaa KKO:n jäsenten keski-ikää, joka on pääsyt nousemaan aika korkeaksi. Viime vuosina KKO:n jäseneksi on nimitetty reippaasti yli 50 -vuotiaita juristeja (mm. Aarnio, Rajalahti, Rautio, Esko ja Poutiainen). Uusista jäsenistä Sippo oli nimityshetkellä 46 ja Jokela 48 vuoden ikäinen.
26. Virkaesityksen perustelut on kirjoitettu valinnan jälkeen niin, että ne "palvelevat" johdonmukaisesti esitystä. Jottei oikeusministeriölle, valtioneuvostolle ja nimityspäätöksen muodollisesti tekevälle Tasavallan Presidentille olisi jäänyt epäilyjä esityksen oikeellisuudesta ja asianmukaisuudesta, on muut potentiaaliset viranhakijat ja heidän ansionsa jätetty esityksessä asiallisesti arvioimatta ja nimitysprosessin objektiivisuuden kannalta tarpeellinen 5-7 hakijan pätevyyden vertailu suorittamatta.
27. Tällainen menettelytapa ei minun mielestäni ole asianmukainen ja objektiivinen, sillä se jättää ilmaan monia kysymyksiä ja on omiaan antamaan aiheen epäillä nimitetyiksi esitettyjen hakijoita kenties suosimista muihin hakijoihin verrattuna. En toki halua sanoa, että tässä nimitysasiassa olisi menetelty jotenkin poikkeuksellisesti, sillä sanottu salamyhkäinen nimitysmenettely ja arviointitapa on ollut KKO:ssa käytössä jo pitkään; joskus parikymmentä vuotta sitten KKO tuskin asiallisesti perusteli virkaesityksiään lainkaan, joten siinä suhteessa on tapahtunut jopa myönteistä kehitystä.
KKO:n välimieskiintiö täydentyi
28. Palaan vielä KKO:n esitykseen siltä osin kuin siinä korostetaan Jukka Sipon siviili- ja yhteisöoikeuteen painottuvan asiantuntemuksen syvällisyyttä ja laaja-alaisuutta sekä merioikeuden ja muun kuljetusoikeuden osaamista. Mistä tämä itse asiassa ilmenee? Sippo on toiminut sivutoimissti kuluttajavalituslautakunnan ja sittemmin kuluttajariitalautakunnan jaoston puheenjohtajana ja jäsenenä monia vuosia, joten ilmeisesti hänen siviilioikeudellinen asiantuntemus perustuu osittain näihin tehtäviin.
29. Mutta mistä tämä Sipon yhtiö- ja kuljetusoikeudellinen erityisosaaminen ilmenee? Sippo ei ole tiettävästi julkaissut näiltäkään oikeuden aloilta mitään, joten hankin asian selvittämiseksi oikeusministeriöstä Sippoa koskevan nimikirjanotteen, jonka hän oli liittänyt hakupaperiinsa. Ja sieltähän kysymys näyttäisi selviävän: Sippo on toiminut välimiesoikeuksissa, ensin kahdessa välimiesjutussa sihteerinä ja sen jälkeen vuosina 2005-2007 kolmessa välimiesoikeudessa, niistä yhdessä jäsenenä ja kahdessa puheenjohtajana. Näistä välimiestehtävistä KKO:n laatimassa yhteenvedossa ei kuitenkaan jostakin syystä mainita mitään. Käydessään virkaesityksessään lävitse Sipon meriittejä KKO jätti myös mainitsematta, että Sipon erityisosaaminen perustuu ilmeisesti ainakin osaksi juuri hänen välimiesoikeuksista saamaansa kokemukseen. Muistakaan hakijoista laadituissa yhteenvedossa ei tosin mainita mitään välimiestehtävistä, jos nyt muilla hakijoilla niitä edes on ollut. Välimiestehtävät ja muut sivutoimet siis otetaan virkaesitystä tehtäessä huomioon - ainakin niiden osalta, joita virkoihin esitetään. Tähän ole muuta huomauttamista kuin että myös tältä osin menettelyn tulisi olla avointa ja läpinäkyvää.
30. KKO:n korostamilla kuljetusoikeudella ja merioikeudella on ainakin KKO:n ennakkopäätösten lukumäärän valossa tosiasiallisesti vain marginaalinen merkitys KKO:n lainkäytössä. Vuosittain annetaan keskimäärin hieman toistasataa, ehkä 120, ennakkopäätöstä, joista kuljetus- tai merioikeuden alaan luettavia prejudikaatteja on keskimäärin korkeintaan vain pari kolme.
31. Sain syksyllä 2008 KKO:n tiedottajalta pyytämäni yhteenvedon KKO:n jäsenillä olevista ja aiemmin olleista välimiestehtävistä ja sinä luettelossa ilmoitettiin, että Jukka Sipolla olisi ollut vain yksi välimiestehtävä. Nimikirjan mukaan Sipolla on kuitenkin ollut jo vuoden 2007 loppuun mennessä kolme välimiesoikeuden jäsenyyttä Mistähän tämä tietojen erilaisuus johtuu? Nimikirjan sisältämiä tietoja voitaneen pitää luotettavina.
32. Oli miten oli, KKO sai vuoden 2008 alusta jäsenistöönsä jälleen uuden välimies-tuomarin. Muiden "kiintiöiden" ohella voitaisiin ilmeisesti puhua myös KKO:n välimieskiintiöstä, johon kuuluu aika monta oikeusneuvosta: Möller, Tulokas, Häyhä, Välimäki, Esko ja nyt siis myös Sippo. Lisäksi satunnaisia välimiestehtäviä on ollut mm. Rajalahdella ja Mansikkamäellä. KKO:n välimiespoppoo ("välimiesveljet") tuntuu pitävän huolen siitä, ettei sen jäsenistö pääse kuihtumaan vaan siihen saadaan aina vain uusia jäseniä. Vaikka oikeusneuvokset Häyhä ja Tulokas olivat muutoin enemmistön kanssa eri mieltä virkaan esitettävistä uusista oikeusneuvoksista, he eivät kuitenkaan vastustanet Jukka Sipon valintaa, ehkä juuri siksi, että Sipollakin on tuota ilmeisen arvokkaana pidettyä kokemusta välimiestehtävistä, jota myös Tulokkaalla ja Häyhällä on rutkasti.
Oikeusneuvoksen virkaa tammikuussa 2009 hakeneet
33. Tulevan maaliskuun alusta täytettävää oikeusneuvoksen virkaan ovat ilmoittautuneet seuraavat 26 henkilöä (suluissa hakijan ikä 1.3.-09):
- professori Ari Ekroos (46)
- asianajaja Markku Fredman (48)
- professori Dan Frände (55)
- käräjätuomari Jussi Heiskanen (48)
- käräjätuomari, ma. KKO:n esittelijäneuvos, OTT Mika Huovila (50)
- käräjätuomari Jukka Jaakkola (51)
- lainsäädäntöneuvos Katariina Jahkola (44)
- hovioikeudenneuvos Risto Jalanko (57)
- hovioikeudenneuvos Riita Jousi (61)
- Sirkka Kivelä (?)
- valtionsyyttäjä, OTT Pekka Koponen (53)
- asianajaja Elina Lampi-Fagerholm (48)
- hovioikeudenneuvos Pertti Lattunen (56)
- asianajaja Katri Lautjärvi (54)
- apulaisoikeusasiamies, OTT Jukka Lindstedt (50)
- ylijohtaja (OM) Jarmo Littunen (52)
- professori Kalle Määttä (49)
- hovioikeudenneuvos Juhani Palmu (57)
- hovioikeudenneuvos, OM:n erityisasiantuntija Pekka Pärnänen (51)
- hovioikeudenneuvos Jorma Rudanko (55)
- esittelijäneuvos (KKO) Matti Sepponen (58)
- professori Matti Sillanpää (53)
- kuluttajariitalautakunnan pj., OTT Pauli Ståhlberg (49)
- käräjätuomari Kimmo Vanne (49)
- yliopistonlehtori, OTT Klaus Viitanen (51)
- lainsäädäntöjohtaja Asko Välimaa (46)
Alea jacta est.
34. Saapa nähdä, kenen virkaan ilmoittautuneen kohdalle nimitysruletin viisari tällä kertaa pysähtyy. Seurataan tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti