lauantai 7. helmikuuta 2009

74. Poliisi ampui ihmisen Humppilassa. Poliisin toiminta selvitettävä puolueettomasti



1. Aseistautunut 60-vuotias mies kuoli poliisin häntä kohti piiritystilanteen päätteeksi konepistoolilla ampumaan luotiin 5.2. illalla Humppilassa. Poliisin aseenkäyttöä tutkitaan kuolemantuottamuksena.

2. Lehtitietojen mukaan hätäkeskus sai torstaina 5.2. klo 17.35 ilmoituksen, jonka mukaan Humppilassa sijaitsevan rivitalossa ammutaan. Paikalle hälytettiin poliiseja Forssan ja Hämeenlinnan poliisista sekä Liikkuvasta poliisista. Poliiseja oli paikalla yhteensä 12. Piiritystilanne rivitalolla kesti pari tuntia.

3. Ennen poliisien tuloa paikalle mieshenkilö oli ampunut rivitaloasunnossa toista miestä vartalon alaosaan. Haavoittunut mies oli paennut toiseen huoneeseen, josta poliisi löysi hänet. Poliisin mukaan ammutun miehen vammat ovat vakavat, mutteivät hengenvaaralliset.

4. Ampujaksi epäilty mies oli poistunut talon toiseen asuntoon. Myöhemmin aseistautunut mies oli tullut asunnon ovelle, jossa poliisi oli käskenyt häntä luopumaan aseesta. Mies ei ollut kuitenkaan totellut käskyä, vaan oli vetäytynyt takaisin asuntoon. Pian poliisille selvisi, että kyseisessä asunnossa oli myös ainakin yksi toinen ihminen.

5. Edellä oleva selostus perustuu poliisitutkintaa paikalla johtaneen KRP:n rikoskomisario Jouko Kangasmaan lehdille antamaan lausuntoon. Kangasmaa jatkaa:

"Tällöin päätettiin, että henkilöä ei erittäin uhkaavan käyttäytymisen, aseen esilläolon ja aiemman toiminnan takia päästetä enää liikkeelle. Siinä vaiheessa poliisi on ampunut laukauksen."

6. Poliisin ampuma laukaus osui miestä ylävartaloon. Hän kuoli vammoihinsa matkalla sairaalaan. Surmansa saanut mies on Kangasmaan mukaan niin sanottu polisin vanha tuttu. Ilmoitettujen tietojen mukaan hänen aseensa oli laiton.

7. Poliisin aseenkäytön johdosta on päätetty käynnistää rikoksen esitutkinta, jossa poliisin menettelyä tutkitaan kuolemantuottamuksena. Tapauksen tutkii KRP ja tutkinnanjohtajaksi valtakunnansyyttäjä on 6.2. määrännyt Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisen. Tämä on normaali tapa selvittää epäselvissä olosuhteissa poliisin aseenkäytön takia sattunut kuolemantapaus.

8. Esitutkinnalta edellytetään tietenkin asianmukaisuutta ja puolueettomuutta. Esitutkinnan johtajan tulisi sen vuoksi pidättäytyä lausumista, joissa otetaan kantaa poliisin aseen käytön asianmukaisuuteen ja aseenkäyttöön johtaneisiin tapahtumiin. Muussa tapauksessa tutkinnanjohtaja voi tulla esteelliseksi ja kuva esitutkinnan puolueettomuudesta saattaa vaarantua.

9. Tähän nähden oli hätkähdyttävää lukea eri tiedotusvälineistä tutkinnanjohtaja Mäkisen heti ensi töikseen antamia lausuntoja, joissa on otettu kantaa tutkittavana olevaan asiaan. Näin siitä huolimatta, että Mäkinen on vasta tänään tutkinnanjohtajaksi. Iltapäivällä Mäkinen jo jakeli lausuntoja lehdille, radiolle ja TV-kanaville. Mäkisen menettely poikkeaa täysin esimerkiksi Kauhajoen poliisin menettelyä tutkimaan määrätyn kihlakunnansyyttäjä Timo Luoman menettelystä, sillä viimeksi mainittu ei suinkaan ryhtynyt kertoilemaan medialle tapahtuman faktoista.

10. Mäkisen kertoi tänään, että "alustavan tutkinnan mukaan" aseistettu mies uhkasi asunnossa olleen toisen henkilön henkeä ja terveyttä. (Iltalehti 6.2. klo 9.25, päivitetty klo 14.06). Kun tutkintaa ei varmaan ollut lausunnon antohetkellä ehditty kunnolla edes aloittaa, niin voidaan kysyä, mistä Mäkinen jo tiesi, että sittemmin ammutuksi tullut mies oli uhannut huoneessa olleen toisen ihmisen henkeä ja terveyttä ?

11. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä Mäkinen otti kantaa myös poliisin aseenkäytön asianmukaisuuteen. Yle-Uutisten 6.2. klo 11.35 julkaiseman uutisen mukaan Mäkinen kertoi, että "alustavien tutkimusten mukaan polisin ampuma laukaus olisi ammuttu hätävarjelutilanteessa ja piiritystilanteessa annettuja ohjeita noudattaen." Sama tieto ilmenee TV 1 ja 2:n teksti-tv:ssä 6.2. olleessa uutisessa, jonka mukaan Mäkinen sanotaan lausuneen, että "alustavasti on selvitetty, että kyseessä saattaa olla puhdas hätävarjelu- ja voimankäyttötilanne." Samanlaista poliisia "ymmärtävää" tiedottamista Mäkinen jatkoi myös Helsingin Sanomien verkkojulkaisussa 6.2. ja HS:n lauantain numerossaan tänään 7.2.

12. Eikö mainittu asunnossa olleen toisen ihminen mahdollinen uhkaaminen ole juuri yksi sellainen kysymys, joka on esitutkinnan kohteena ja joka siis pitää tutkinnassa hyvin tarkkaan selvittää? Sama koskee hätävarjelutilannetta ja sitä, onko laukaus ammuttu poliisin aseen- ja voimankäytöstä annetuissa ohjeissa edellytetyllä tavalla. Minusta on selvää, että kun vasta eilen käynnistyneessä esitutkinnassa, jonka arvellaan kestävän kuukausia, on kyse juuri tästä, esitutkinnanjohtajan, joka tuskin on vielä ehtinyt edes käydä tapahtumapaikalla, ei olisi pitänyt mennä laukomaan eilen julkisuudessa edes "alustavia kannanottojaan" tutkittavina olevista asioista. Mäkisen mainitsemassa "alustavassa tutkinnassa" lienee kyse vain paikalla olleiden poliisien kertomasta tapahtumaversiosta, ei varsinaisista analysoiduista ja pöytäkirjaan merkityistä tutkintatiedosta. Poliisin menettelyähän Mäkisen johtamassa tutkinnassa ollaan vasta aloittamassa selvittää.

13. Syyttäjä tai tutkinnanjohtaja voi tulla jopa esteelliseksi, jos hänellä on tietty ennakkoasenne asiassa tai jos hänen käyttäytymisestään ja sanomisistaan voi saada sanotunlaisen käsityksen, vaikka hän tosiasiallisesti toimisikin puolueettomasti. Ei riitä, että syyttäjä tai tutkinnanjohtaja käsittelee asiaa tosiasiallisesti puolueettomasti, vaan lisäksi edellytetään, että käsittelyn on näytettävä ulospäin puolueettomalta. Näin todetaan esimerkiksi OTT Mikko Vuorenpään väitöskirjassa Syyttäjän tehtävät (2007) s. 253. Jos jokin ulkoinen seikka antaa objektiivisesti arvioiden perusteltua aihetta epäillä syyttäjän puolueettomuuden horjuvan, syyttäjä tulee esteelliseksi.

14. Jos tutkinnanjohtaja antaa jo heti tutkinnan ensimmäisenä päivänä julkisuuteen lausuntoja, jossa hän lähtee siitä, että poliisi, jonka menettelyä vasta on tarkoitus alkaa selvittää, onkin ilmeisesti menetellyt asianmukaisesti asetta käyttäessään, syntyy helposti - ainakin minulle kävi näin - vaikutelma, jonka mukaan tutkinnan puolueettomuus saattaa vaarantua. Voi syntyä epäily, että tutkinnan tarkoituksena on koota lähinnä vain sellaista aineistoa, joka tukee epäilyksenalaisen poliisin tai mahdollisesti useiden epäilyksenalaisten poliisimiesten syyttömyyttä. En väitä, että näin todellisuudessa tapahtuisi tai olisi vaarassa tapahtua - ulkopuolinen tarkkailija ei voi käytännössä arvioida tutkinnan puolueettomuutta - mutta juuri sen vuoksi on edellytettävä, että syyttäjä tai tutkinnanjohtaja ei anna edes "vahingossa" tällaista vaikutelmaa. - Erässä tiedotusvälineessä kerrottiin 6.2., että esitutkinnassa "halutaan varmistaa poliisin toiminta perusteellisesti." Tämä näkemys tuskin on asianomaisen toimittajan keksintöä. Mitä tarkoitetaan "toiminnan varmistamisella, sitäkö, että poliisi toimi oikein? Tutkinnassa on kuitenkin lähtökohtana kuolemantuottamus, josta poliisi epäillään.

15. Humppilan ampumistapauksessa on useita selvittämättömiä seikkoja, joilla on merkitystä arvioitaessa poliisin toiminnan asianmukaisuutta. Sen vuoksi olisi ollut tärkeää, että tapauksesta tiedotetaan asianmukaisesti ja ettei asiasta kerrota julkisuuteen tietoja, joita ei ole vielä voitu lainkaan varmistaa. Tässä suhteessa ei ole kuitenkaan onnistuttu. Tiedottamisvastuuta ei ole keskitetty kenellekään, sillä tapauksesta ovat kertoneet medialle, vielä sen jälkeen kun Mäkinen oli määrätty tutkinnanjohtajaksi, myös useat poliisiviranomaiset poliisiylijohtaja Mikko Paaterosta alkaen. Lisäksi tapauksesta ja sen yksityiskohdista on kerrottu julkisuuteen erilaisia versioita.

16. Lausuntoja on antanut mm. apulaispoliisipäällikkö Mika Heikonen Kanta-Hämeen poliisilaitokselta. Heikkosen mukaan (MTV 3:n uutiset 6.2.) tapahtuma-aikaan tilanteessa oli runsaasti ihmisiä lähettyvillä. "Tällä on varmasti ollut osasyynsä sille, että poliisi on joutunut harkitsemaan näin kovaa voimankäyttöä", sanoi Heikkonen. Ilmeisesti Heikkonen on tarkoittanut rivitalon pihamaalla tai sen läheisyydessä olleita ihmisiä. Jos "ihmisillä" on tarkoitettu muita ihmisiä kuin poliiseja, herää tietysti kysymys, miksi aluetta ei ollut eristetty, vaan ihmiset ovat saaneet olla lähellä ampumispaikkaa ja siten vaaravyöhykkeessä?

17. Jonkin verran erilaisia tietoja on esitetty siitä, missä laukauksen ampunut poliisimies oli ampumahetkellä. Erään lehtitiedon mukaan poliisi oli ollut ampuessaan kyseisen huoneiston rappusilla. Myös ammutuksi tulleen miehen sijainnista ampumishetkellä on esitetty erilaisia versioita. Poliisiylijohtaja Paatero kertoo näin (Iltalehti 6.2.): Sen tiedän, että henkilö on tullut aseen kanssa poliisia vastaan. Tällöin poliisi on käskyttänyt häntä luovuttamaan aseen, mutta mies ei ole totellut poliisin käskyä. Sen jälkeen tämä (ampuminen) on tapahtunut."

18. Toisen tiedon mukaan (rikoskomisario Jouko Kangasmaa IL 6.2.) taas "ampuja on tullut asunnosta ovelle, jossa poliisi käskytti häntä usean kertaan luopumaan aseesta. Hän ei ollut kuitenkaan totellut, vaan vetäytyi takaisin asuntoon." Ampuminen oli tämän "teorian" mukaan siis tapahtunut sisällä huoneistossa, kun taas Paateron lausumasta voisi saada käsityksen, jonka mukaan ampuminen olisi tapahtunut rivitalon pihalla. Paateron näin "tulkittua" kertomusta tukee Helsingin Sanomien verkkojulkaisussa 6.2. klo 19.03 ollut tieto, jonka mukaan poliisi ampui aseistautunutta miestä "rivitaloasunnon edessä." Tämä tieto voi kuitenkin tarkoittaa poliisin sijaintia ampumishetkellä, kun ammunnan kohde on ollut sisällä asunnossa. Vielä yksi versio asiasta: Ampuminen tapahtui asunnon ulkopuolelta portailla (IL 6..2. klo 14.03); tämä tieto on peräisin joko komisario Kangasmaalta tai tutkinnanjohtaja Mäkiseltä.

19. Eri kertomukset ovat sikäli samansisältöisiä, että poliisi oli ampunut ainoastaan yhden laukauksen konepistoolilla laukauksen osuessa uhrin ylävartaloon. Mutta miksi juuri ylävartaloon, eikö normaalisti tällaisessa tilanteessa uhkaajaa ammuta jalkoihin? Paaterolla on selitys tähänkin kysymykseen: ampuminen alaraajoihin ei ollut tässä tapauksessa mahdollista. Sitä, miksi ei ollut, ei sentään ole vuodettu julkisuuteen. Ilmeistä on, että uhkaaja on ollut sisällä asunnossa ja laukauksen ampunut poliisi on ampunut häntä ikkunan läpi, jolloin miehen alaraajat eivät olleet näkyvissä.

20. Mutta oliko tilanne todella niin uhkaava, että laukaus piti ampua ulkoa sisälle ikkunasta? Eikö poliisi olisi voinut mennä asunnon ovelle ja "hoitaa" ampumisen sieltä? Voi olla, että tämä olisi ollut sekä asunnossa olleen toisen ihmisen että poliisin omankin turvallisuuden kannalta vaarallisempi vaihtoehto, vaikka poliisi ilmeisesti oli varustautunut luotiliiveillä.

21.Tapauksessa näyttäisi olevan aika ratkaiseva merkitys sillä, millaisessa vaarassa uhkaajan kanssa asunnossa ollut toinen ihminen todellisuudessa oli. Oliko vaara ollut "kohtapäätä uhkaava" vai tätä vähäisempi?

22. Tästäkin on ilmoitettu lehdissä jonkin verran ristiriitaisia tietoja. Erään lehtitiedon mukaan poliisille olisi selvinnyt vasta aseistautuneen miehen mentyä takaisin asuntoon, että asunnossa oli myös toinen ihminen, jolloin poliisi oli heti päättänyt, että asemiestä ei päästetä enää uudelleen "liikkeelle" (IL 6.2. klo 14.06). Toisin sanoen ampumiskäsky olisi annettu välittömästi sen jälkeen, kun poliisille oli selvinnyt, että asunnossa oli toinenkin ihminen. Sitä, oliko tämä toinen ollut asemiehen kanssa samassa huoneessa, ei ole kerrottu, ei myöskään sitä, oliko asemies uhannut toista ihmistä aseella.

23. Miksi poliisi ampui heti uhkaajaa kohti ja vieläpä ylävartaloon, oliko tilanne todella niin uhkaava? Miksi ei ammuttu yhtään varoituslaukausta? Varoituslaukauksen ampumatta jättämistä tullaan luultavasti perustelemaan sillä, että se olisi voinut vain entisestään kiihdyttää asemiestä, jolloin hän olisi voinut toteuttaa uhkauksensa ja ampua sisällä olevaa toista ihmistä. Poliisilla oli kuitenkin ilmeisesti ollut aikaa varoituslaukauksen ampumiseen tai jonkin muun taltuttamiskeinon käyttämiseen, sillä olihan poliisilla aikaa "käskyttää" miestä moneen kertaan luovuttaman aseensa ja antautumaan, kuten mm. poliisiylijohtaja Paatero on kertonut.

24. Miksi ei käytetty kyynelkaasua tai poliisikoiraa, jos koira ylipäätään oli otettu mukaan? - Erään selityksen mukaan kyynelkaasua ei enää nykyään käytetä, vaan sen sijasta käytetään pippurikaasua, jonka ei kuitenkaan voida vain "heittää" sisään asuntoon, vaan jota olisi saatava sumutetuksi suoraan kohteen kasvoille. Eikö kyynelkaasupanos pitäisi kuitenkin aina olla mukana tämänkaltaisissa operaatioissa?

25. Myös se on epäselvää, oliko asemies todella uhannut asunnossa olleen toisen ihmisen henkeä tai terveyttä eli oliko hän uhannut ampua sanotun henkilön, vai oliko poliisi tullut sanotusta uhasta vakuuttuneeksi jo siksi, että asunnossa oli toinen henkilö. Selvää on vain se, että asemies ampui vain yhden laukauksen ja senkin jo ennen kuin poliisit olivat tulleet paikalle. Kaksi tuntia kestäneen piiritystilanteen aikana mies ei ollut ampunut aseellaan yhtäkään laukausta. Osoittiko tämän miehen vaarallisuutta? Oliko miehen aseessa edes panoksia, selvinnee tutkinnassa.

26. Kuten havaitaan, tapaukseen liittyy useita epäselviä ja merkittäviä epäselviä kysymyksiä, joista on esitetty erilaisia versioita. Tämän vuoksi on oudoksuttavaa, että tiedottamista ei ole keskitetty yhdelle tutkinnassa mukana olevalle poliisille, vaan useat eri poliisimiehet ovat kertoilleet näkemyksiään median edustajille.

27. Vielä oudompaa on se, että tutkinnanjohtaja on esittänyt heti tuoreeltaan käsityksiään tutkittavina olevista kysymyksistä kertoen muun muassa, että vaikuttaa siltä, että kyseessä on ollut puhdas hätävarjelu- ja sallittu voimankäyttötilanne. Tutkinnanjohtaja on ikään kuin jo ratkaissut asian, vaikka hänet oli samana päivänä vasta määrätty selvittämään sitä; tällainen vaikutelma voi ulkopuoliselle tutkinnanjohtaja lausumista ainakin syntyä. Olisikin syytä selvittää, onko tutkinnanjohtajan puolueettomuus vaarantunut ja onko hän tullut asiassa esteelliseksi. Voiko tutkinta edetä asianmukaisella tavalla, jos siinä on lähdetään olettamasta, että poliisin menettelyn oli asianmukaista?

28. Toinen selvitystä vaativa kysymys on se, miksi poliisiylijohtaja MIkko Paatero ylipäätään on antanut asiassa lukuisia haastattelulausuntoja, joissa hän on ottanut kantaa poliisin aseenkäytön asianmukaisuuden puolesta. Paaterohan on ollut tietoinen siitä, että tapaus eli poliisin toiminnan asianmukaisuus selvitetään syyttäjän johtamassa esitutkinnassa, jonka kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä.

29. Paatero on lausunnoissaan ottanut selkeästi kannan, jonka mukaan asianomaiset poliisimiehet toimivat tilanteessa lain ja annettujen ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi Yle-uutisten verkkojulkaisussa 6.2. klo 11.35 (päivitetty klo 16.27) julkaistun uutisen mukaan Paateron sanotaan lausuneen, että laukauksen ampunut poliisi noudatti voimankäyttöohjeita." Mistä ihmeestä Paatero sen voisi tietää, koska tapausta on vasta tänään alettu esitutkinnassa tutkia?

30. Paateron mainittu käsitys on uutisoitu myös TV1:n teksti-tv:n sivuilla pitkin päivää (6.2.). TV 1:n uutislähetyksessä klo 18 Paatero kertoi haastattelijalle, että polisi oli "noudattanut ohjeita varsin tarkkaankin." Samaa käsitystään Paatero on toistanut myös Ilta-Sanomien verkkojulkaisussa 6.2. klo 12.20 (päivitetty klo 14.36) julkaistussa uutisessa, jonka otsikkona on teksti " Paatero: Poliisi noudatti Humppilassa voimankäyttöohjeita."

31. Paatero on siis useaan otteeseen eri tiedotusvälineissä ottanut etukäteen kantaa selvitettävänä olevaan asiaan. Eikö Paateron mieleen edes juolahtanut, että hänen menettelyään voidaan tulkita siten, että hän on halunnut ottaa kantaa aloitettuun esitutkintaan ja sen lopputulokseen? Eikö Paatero ole mieltänyt sitä itsestään selvää asiaa, että poliisin tehtävänä on huolehtia ihmisten turvallisuudesta, mikä edellyttää poliisilta kansalaisten näkökulman huomioon ottamista ja objektiivisuutta myös silloin, kun poliisia epäillään epäasianmukaisesta voiman- ja aseenkäytöstä? Paatero ei näytä kuitenkaan esiintyneen tässä asiassa kansalaisten turvallisuudesta vastaavana poliisin ylimpänä virkamiehenä, vaan poliisien ja yksittäisten poliisimiesten edunvalvojana ja julkisena puolustajana, jonka tehtävänä olisi ensi sijassa selittää asiat poliisin kannalta parhain päin.

32. Samalla tavallahan poliisiylijohtaja Mikko Paatero esiintyi myös viime syksynä Kauhajoen koulusurmien yhteydessä. Kun julkisuudessa alettiin kohta surmien jälkeen epäillä, oliko koulusurmaaja Matti Saarta edellisenä päivänä aseenkäytön takia puhuttanut ja aseen Saarelle jättänyt komisario menetellyt väärin, riensi ylipoliisipäällikkö Paatero tuolloinkin välittömästi "hätiin" antaen lausuntoja, joiden mukaan komisario ei ollut menetellyt virheellisesti. Viittaan 25.9. ja 28.9. julkaistuihin blogikirjoituksiini. Komisarion menettelyä koskeva asia eteni kuitenkin esitutkinnan jälkeen syyttäjälle, joka päätti muutama viikko sitten nostaa syytteen komisarioita vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kun Paatero oli heti tuoreeltaan puolustanut komisariota julkisuudessa mm. sillä, ettei tällä ollut ollut käytössään kaikkia niitä Matti Saaren aseenkäyttöä koskevia videoita, joita toimittajat olivat saaneet käyttöönsä, kertoi apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske pari viikkoa sitten syyteharkinnan jälkeen, että poliisilla oli ollut sanottua videomateriaalia runsaasti ja että lisääkin videoita olisi ollut käytettävissä, jos vain poliisi olisi halunnut niihin tutustua.

33. Paatero on siis jo kahdessa tapauksessa esiintynyt poliisin puolustajana ja edunvalvojana antaen etukäteen lausuntoja rikoksesta epäiltyjen poliisimiesten syyttömyydestä, vaikka hänellä ei ole minkäänlaista roolia tai asemaa kummassakaan esitutkinnassa, joiden tarkoituksena on ollut juuri selvittää poliisin menettelyn asianmukaisuutta. Todella hämmästyttävää!

34. Mielestäni sekä Mäkisen että Paateron menettelyn asianmukaisuus on syytä selvittää. En väitä heidän menetelleen virheellisesti, mutta asia on kummankin osalta periaatteellisesti niin tärkeä, että asiaa ei voida jättää selvittämättä. Meillä on sitä varten korkea-arvoisia laillisuusvalvontaviranomaisia, joiden tehtäviin asian selvittäminen kuuluu. Kääntykäämme siis heistä toisen eli Valtioneuvoston oikeuskanslerin puoleen seuraavalla selvityspyynnöllä:

Valtioneuvoston Herra Oikeuskanslerille.

Asia: Tutkinnanjohtajan ja poliisiylijohtajan menettelyn selvittäminen Humppilan ampumistapauksen 5.2. 2009 johdosta.

Viittaan edellä olevaan kirjoitukseeni ja pyydän Teitä, Herra Oikeuskansleri, selvittämään, ovatko tutkinnanjohtaja Tapio Mäkinen ja poliisiylijohtaja Mikko Paatero menetelleet asiassa erityisesti tiedottamisen osalta asianmukaisesti ja virkavelvollisuuden mukaisesti.

Kysymys on Mäkisen osalta sitä, onko hän menetellyt asianmukaisesti ottaessaan jo ennakolta eli heti tutkinnan 6.2. alkaessa kantaa poliisimiehen tai poliisimiesten aseenkäytön asianmukaisuuteen tavalla, jota voidaan tulkita siten, että hän on katsonut poliisin toimineen hätävarjeluksesta ja noudattaneen poliisin voimankäytöstä annettuja säännöksiä ja ohjeita, vaikka sanotut kysymykset on juuri tarkoitus selvittää hänen johdollaan toimitettavassa esitutkinnassa. Onko esitutkinnan puolueettomuus voinut Mäkisen sanotun ennakkoasennetta ilmentävän tiedottamisen johdosta vaarantua?

Pyydän Teitä myös selvittämään, onko Mäkinen kerrotulla tavalla toimiessaan tullut esitutkinnan johtajana esteelliseksi.

Poliisiylijohtaja Mikko Paateron osalta pyydän selvittämään, onko Paatero ylimpänä poliisiviranomaisena menetellyt asianmukaisesti ja virkavelvollisuutensa mukaisesti antaessaan 6.2. tiedotusvälineille 5.2. sattuneen ampumatapauksen johdosta lausuntoja, joissa hän on selkeästi asettunut puolustamaan kuolettavan laukauksen ampunutta poliisimiestä ja ampumiskäskyn antanut poliisia aseenkäytössä, tietoisena siitä, että kyseisten poliisimiesten toiminnan asianmukaisuutta on juuri alettu selvittää esitutkinnassa, jossa Paaterolla ei ole minkäänlaista roolia tai asemaa.

Pyydän Teitä, Herra Oikeuskansleri, selvittämään myös, onko poliisin ja esitutkinnanjohtajan toimesta tapahtunut tiedottaminen ollut Humppilan ampumistapauksessa asianmukaista.

Jyrki Virolainen




19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Näyttää prosessioikeuden professorilla olevan oikein poliisitaktista osaamista, kun perustellusti ihmettelee, miksi tilanteessa ei käytetty koiraa tai kaasua. Kaasu varmastikin kuuluu poliisin voimankäyttövälineistöön Suomessa kuten muuallakin maailmassa. Länsimaissa on erikseen käytössä ainakin kaasukiväärejä ja myös haulikko voidaan panostaa kaasuammuksilla.

Ensimmäisenä ihmetyttää, mikä on se peruste, jonka perusteella asiassa "on syytä epäillä rikosta"? Oletettavaa on, että kohdehenkilön väkivaltainen kuolema on yksin riittänyt esitutkinnan käynnistämiseen. Voidaan tietysti kysyä, pitääkö aina käynnistää esitutkinta lääkärin menettelystä, kun potilas kuolee leikkauksessa. Selvää on, että tutkinta Humppilan tapauksen osalta on suoritettava, mutta epäselvää on, onko sitten esitutkinta oikea muoto tai pitäisikö asiassa käyttää poliisitutkintaa, jonka tutkinnanjohtajana sitten syyttäjä toimisi.

Mäkisen tiedottaminen on ollut todella nopeaa. Joko hän hätäilee kommenteissaan taikka sitten hän on selvännäkijä. Hänen pitää kantaa ottaessaan tietää muun muassa seuraavat seikat:
* oliko kenttäjohtaja tehnyt tilanteessa kaikki vaadittavat suunnitelmat
* olivatko suunnitelmat asianmukaiset
* oliko voimankäytöstä annettu selvät ohjeet
* olivatko ohjeet asianmukaiset
* oliko yleisjohtaja huolehtinut asian riittävästä resurssoinnista (henkilöstö ja kalusto) huomioiden nyt toteutuneen ja oletettavissa olleen skenaarion (esim. Pasi, koirien lukumäärä, lamauttavat voimankäyttövälineet)
* oliko käytettävissä oleva kalusto toimintakelvotonta jonkun laiminlyönnin johdosta
* jos tilanne oli hätävarjelu, niin missä olivat sen edellytykset
* jne. jne.

Poliisi saattaa ampua kohdehenkilö raajoihin vastarinnan murtamiseksi. Raajalaukauskin voi johtaa kuolemaan ja siksi senkin käyttämistä vältetään. Mutta kun henkilö ammutaan ylävartaloon, mielestäni tällöin todennäköisin odotettavissa oleva vaihtoehto on henkilön kuolema. Vastaavissa tilanteissa siivilien kesken tuomioistuin katsoisi epäilemättä surmaamistahalliseen olen läsnä. Näin kysyttäväksi jää: miten vakava ja konkreettinen oikeudenvastaisen hyökkäysen pitää olla, että se oikeuttaa poliisiorganisaatio toimimaan tavalla, jonka odotettavin seuraus on kohdehenkilön kuolema?

Anonyymi kirjoitti...

Olen eri mieltä.

Poliisilla on poliisilain mukaan paitsi oikeus myös velvollisuus käyttää puolustettavaa väkivaltaa kansalaisten suojaamiseksi.

Esitutkintaa ei pidä käynnistää automaattisesti jokaisessa voimankäyttötapauksessa.

Sen sijaan on ensin hallinnollisesti tutkittava.

Jos sen perusteella "on syytä epäillä rikosta", ei oikeutettua hätävarjelua, vasta sitten on käynnistettävä esitutkinta poliisin oman tutkimuksen tai rikosilmoituksen perusteella.

Kuinka poliisi uskaltaa suojata kansalaisia, jos automaattisesti joutuu itse rikoksesta epäillyksi. Näin ei pidä olla.

Muistellaanpa Jokelan tapausta. Poliisi oli nopeasti jo sisällä koulussa tavoittamassa ampujaa, kunnes vedettiin takaisin.

Tuliko uusia uhreja tämän päättämättömyyden ja ylivarovaisuuden vuoksi?

Miksi meillä on ylipäätään poliisi ja sillä aseita, jos niitä ei voida käyttää kun tilanne vaatii.

Jokainselle aseita käyttäneelle ja niistä tietävälle on selvää, että äkkitilanteessa voi yksikin laukaus tappaa vaikka niin ei olisi tarkoitus.

Mutta väärintekijä, aseistettu ja vaarallinen kantakoon riskin siitä. Eikä sivulliset joita poliisin pitää suojata.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

"Väärintekijä ja aseenkäyttäjä kantakoon riskin" siitä, että yksikin laukaus voi tappaa!

Ehkä, mutta kyse onkin siitä, oliko tuo "yksikin" laukaus välttämätön "väärintekijän" taltuttamiseksi. Olisiko huoneeseen, jossa asemies oli, voitu esimerkiksi ampua ensin kaasupanos hänen taltuttamisekseen?

Kommentin kirjoittaja näkyy lähtevän yksioikoisesti siitä, että kun kerran poliisilla on ase ja oikeus sitä käyttää, niin so what, miksei poliisi sitten saisi asettaa käyttää, koska "väärintekijällä" on riski aseen käytön kuolettavasta seurauksesta. Itse en ajattele noin suoraviivaisesti ja yksipuolisesti.

Olen myös eri mieltä siitä, että poliisin olisi pitänyt saada ensin tutkia tapaus "hallinnollisesti" omin voimin. Mutta miksi kaksi tutkintaa ja miksi tutkinnalla ei saisi olla ulkopuolista johtajaa? Kun syyttäjä on lain mukaan määrättävä poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen tutkinnan johtajaksi, on tarkoituksena ollut juuri varmistaa tutkinnan objektiivisuus. Tämä ei toteudu yhtä tehokkaasti poliisin omin voimin ja johdolla suorittamassa hallinnollisessa tutkinnassa. Näin on lainsäätäjä ilmeisesti asiaa ajatellut.

Anonyymi kirjoitti...

Paaterolla on varmasti ollut oikeus kommentoida Humppilan tapausta monelta eri kantilta. Yksi asia on kuitenkin selvä: mitään esitutkintaan kuuluvaa hänellä ei ole oikeus kommentoida, vaan tiedottamismonopoli on tutkinnanjohtajalla. EPA 9 §. Syyllisyyskysymyksen kommentointi jos mikä on sellaista esitutkinnasta tiedottamista, jota muiden kuin tutkinnanjohtajan ei kannata edes sitä harkita tekevänsä.

Jos Jonkan virastossa on lakikirjat tallessa, niin satikutia taitaa tulla. Poliisilla on omat tiedottamisohjeensakin, niin ihmetyttää, miten näin ei-ammattimainen menettely on mahdollista?

Oikeassa elämässä tehdään jatkuvasti virheitä. Vain silloin, kun lopputulos on dramaattinen, niin asioita ryhdytään selvittämään. Yksi omituisimpia hiljaisuuteen haudattuja poliisitoiminnallisia tilanteita on, kun aseen kanssa heiluneen miehen kiinnioton suoritti - ei poliisi - vaan sukulaiset ja ambulanssimiehet. Kohdehenkilö olisi kuulemma voinut ärsyyntyä poliisin nähdessään. No, siinä tilanteessa ei kuitenkaan ammuttu ketään.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Poliisiylijohtaja Paaterolla on tietenkin ollut oikeus tiedottaa poliisin aseen käytöstä yleisellä tasolla ja kertoa esimerkiksi siitä, miten yleistä Suomessa on ollut, että poliisi joutuu turvautumaan aseeseen.

Hän olisi voinut selostaa myös poliisin aseenkäyttöoikeutta ja sen rajoituksia yleisellä tasolla.

Mutta tätä Humppilan tapausta hän ei minusta olisi saanut kommentoida poliisin aseenkäytön osalta lainkaan, koska juuri oli päätetty, että asiassa suoritetaan syyttäjän johdolla esitutkinta.

Paateron olisi tullut kuitata tämä konkreettinen tapaus jotenkin tähän tapaan:

- Tähän Humppilan tapaukseen ja sen yksityiskohtiin en voi ottaa mitään kantaa enkä siis lähteä arvioimaan poliisin aseenkäytön oikeutta, koska tämä asia selvitetään normaalissa esitutkinnassa, jonka tutkinnanjohtajaksi on määrätty virallinen syyttäjä. Jos minä lähtisi tässä kommentoimaan tai arvioimaan poliisin aseenkäyttöä tässä yksittäisessä tapauksessa, se voitaisiin helposti tulkita siten, että minä ylimpänä poliisiviranomaisena haluaisin jotenkin puuttua alaisiani koskevaan esitutkintaan ja vaikuttaa sen lopputulokseen.

Mutta Paateropa ei malttanut näin tehdä, vaan sanoi suoraan omana "tuomionaan", että ko. tapauksessa poliisimiehet olivat "oikein tarkkaankin" noudattaneet aseenkäytöstä annettuja ohjeita ja määräyksiä.

Voi hyvä jysäys, millaista "tiedottamisesta" poliisiylijohtajalta!

Anonyymi kirjoitti...

Tapio Mäkisen suorittaman selvityksen lopputulosta on turha arvailla. Hänen käsityksensä tullee olemaan, että poliisi toimi tehtävässään asianmukaisesti.

Perustelut ennakoinnilleni ovat:

1) Mäkinen on jo nyt ilmoittanut, että asiassa näyttäisi toimitun oikein. Tämä käsitys on myös tuotu ilmi tiedotusvälineille, jolloin sen muuttaminen on vaikeaa.

2) Paatero on julistanut oman näkemyksensä asiasta. Tuo näkemys on ehdoton.

3) Tapahtumassa todistajina kuullaan Paateron alaisia poliisimiehiä, joille Paateron näkemys asiasta on tullut selväksi. Tämä näkemys ei voi olla vaikuttamatta todistajien alitajunnassa.

4) Tutkinnan suorittavat poliisimiehet, jotka hekin ovat saaneet tiedotusvälineistä tietoonsa tutkinnanjohtajan ja myös korkeimman esimiehensä näkemyksen asiasta. Tämä ei voi olla vaikuttamatta tutkijoiden alitajunnassa.

Valmistuva tutkinta sisältää varmasti siinä määrin tietoja poliisitaktisista seikoista, että yleisö ei pääse kontrolloimaan tutkinnan asianmukaisuutta. Onko mitään, mikä voisi palauttaa luottamuksen suoritetavaan tutkintaan?

Näyttää siltä, että Valtakunnansyyttäjänvirasto ja Poliisihallitus saavat huonoina päivinä aikaiseksi vain kahta laatua: sutta ja sekundaa.

Siru Pola kirjoitti...

Paateron ja Mäkisen ulostulosta sai tosiaan hätäilevän vaikutuksen. Mäkisen osalta puolueettomus tosiaan joutuu tarkasteltavaksi, mutta enemmän minua ihmetyttää Paateron toiminta. Tulee mieleen Mikkelissä aikoinaan tapahtunut ikävä pamaus. Tällöinhän jälkeenpäin ilmeni, että poliisin käskyvaltasuhteet ja vastuut olivat varsin sekaisin. Olisikohan Paateron poukkoilun ja hätäilyn taustalla mahdollisesti se, että hän ei itsekään vielä tiedä mikä hänen asemansa ko tilanteessa on ollut. Siksi hän on ryhtynyt ampumaan isolla pyssyllä ampujan puolesta. Itse en kuitenkaan lähtisi kovin paljoa arvailemaan niitä ko tilanteessa tehtyjä ratkaisuja ja niiden oikeellisuutta. En nimittäin sattunut olemaan paikalla ko tilanteessa, ja olen siten asiankulusta yhtä pihalla vielä kuin muutkin paikalla olemattomat. Toisen olettaman Paateron toiminnasta voi myös vetää, hän varmasti haluaa profiloitua alaistensa puolustajana ja puolestapuhujana. Mielestäni se on aivan paikallaan, koska parempi sekin on, kuin se, että olisi julkisuudessa ryhtynyt etukäteen ampujaa tuomitsemaan saati erilaisia tapahtumankulkuja arvailemaan. Toinen asia sitten on se, mitä hänen kommenttinsa tutkinnan etenemiseen vaikuttavat.

Anonyymi kirjoitti...

Taas kerran Jyrki Virolainen tarttuu oikeaan asiaan. Totta kai poliisi joutuu jatkuvasti sietämättömän vaikeisiin tilanteisiin, joissa vaaditaan nopeita ratkaisuja lähes mahdottomissa olosuhteissa. Juuri sitä varten poliisi kuitenkin on, ja juuri siihen heidät on koulutettu.

On välttämätöntä, että tällainen tapaus perinpohjaisesti selvitetään. Sitä vaatii poliisia kohtaan edelleen tunnetun vankan luottamuksen säilyttäminen. On tietysti hienoa, että esimiesasemassa olevat suhtautuvat lojaalisti alaisensa poliisimiehen menettelyyn. Mutta kuolemanvakavaa, jos näin synnytetään kuva, että ennakkoasenne on valmiiksi olemassa ja tulossa olevien tutkimusten ei ole tarkoituskaan tuoda esiin muunlaisia tulkintoja tapaukseen.

On kestämätöntä, jos "poliisirikosoikeus" kokonaan irrottautuu tavallisesta rikosoikeudesta. Ajatellaan, että tässä tapauksessa osapuolina olisi ollut vaikka romani- tai somalimiehiä. Mahtaisiko silloin lähtökohtana olla mahdollisesta "kuolemantuottamuksesta" epäily, ja sekin suurin varauksin. Taas kerran, hyvä Jyrki!

Anonyymi kirjoitti...

Asia ei ole kuolemantuottamuksen osalta tosiaankaan niin yksinkertainen kuin mitä Paatero ja Mäkinen antavat ymmärtää. Kyse ei ole vain siitä, onko liipaisinta vedetty oikein ja onko käsketty siihen oikein.

Kuolema voi olla syy-yhteydessä muihinkin viranomaistoimiin tavalla, että virhe niissä voi täyttää kuolemantuottamuksen tunnusmerkistön. Kaikki viranomaistoimet pitää siis käydä ensin läpi ennen kuin annetaan moisia oraakkelimaisia lausuntoja.

Esimerkkejä kuolemantuottamuksen konstituoivista teoista:
§ Poliisin kuuluu tällaisissa tilanteissa hankkia ambulanssi paikalle valmiuteen. Jos ei hankittu, siitä aiheutuva viive on voinut aiheuttaa kuoleman.
§ Jos kohteen haltuunottamisessa osuman jälkeen viivytelty aiheetta, se on voinut aiheuttaa kuolemaan mahdollisesti johtaneen verenhukan.
§ Ampumisessa on erehdyksessä käytetty lippaaseen unohtunutta halvempaa harjoituspatruunaa, jonka haavajälki on ollut tuhoisampi kuin mitä virkapatruunalla ammuttuna olisi ollut.
§ Tähdättäessä on laiminlyöty pyrkimys ampua ylävartalossa kohtaan, joka pienimmällä todennäköisyydellä johtaa kuolemaan.

Paateron hermostuneisuuden ymmärtää. Niin paljon kielteistä poliisille on viimeaikoina sattunut. On vain ajan kysymys, kun Paateroa ryhdytään syyttämään niistä asioista, joihin hän ei ole voinut vaikuttaa.

Anonyymi kirjoitti...

Paateron hermostuneisuuden ymmärtää. Niin paljon kielteistä poliisille on viimeaikoina sattunut. On vain ajan kysymys, kun Paateroa ryhdytään syyttämään niistä asioista, joihin hän ei ole voinut vaikuttaa.

Toisaalta jos tuommoisen hermostuneisuuden vuoksi Paatero sitten toimii (jatkuvasti?) väärin, miehen pitäisikin jättää paikkansa - pakotettuna tai vapaaehtoisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Julkiseen kommentointiin liittyen ihmetyttää edellleen tuo Tapio Mäkinen ja Markku Salmisen syyttömyyolettama. Euroopan ihmisoikeussopimus syyttömyysolettamaa edellyttää ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sitä valvoo, mutta onko ex-poliisiylijohtaja enää syytön? Jokainen on voinut tehdä Mäkisen julkisuuteen antamista lausumista loogisella välttämättömyydellä johtopäätöksen, että Salminen on syyllinen.

Virka-autoasiassa on yleisölle selvinnyt, että asia korreloituu yksin siihen, onko Salmisella ollut ministerin lupaa käyttää ko. autoa ainakin tiettyihin omiin ajoihinsa vai ei. Jos tällaista lupaa ei ole ollut, niin Salminen on loogisella välttämättömyydellä syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Mäkinen päästi edellisviikolla kaikki jännityksestä ilmoittamalla, että "joitain keskusteluja on käyty, mutta mitään lupaa ei ole ollut." Asia on siis selvä: Salminen on syyllinen. Käsitykseni mukaan Mäkinen lausumallaan loukkasi Salmisen syyttömyysolettamaa tavalla, joka on samalla ihmisoikeusloukkaus. Tästä asiasta lienee myös tarpeetonta tulevassa oikeudenkäynnissä esittää näyttöä - riittää, kun tuomioistuimelle ojennetaan lehtikirjoitus, johon Mäkisen lausuma on tullut dokumentoiduksi.

Anonyymi kirjoitti...

Onko luotiase aina se ainoa keino?

Anonyymi kirjoitti...

Onpa erikoinen kantelu.

Tiedottamisen osalta olen jossain määrin samaa mieltä.

Taktisen toiminnan arvostelun osalta en voisi olla enempää eri mieltä.

Esitetyt perustelut osoittavat, ettei professori Virolaisella ole vähäisintäkään kokemusta tai tietämystä niistä välineistä ja olosuhteista, joiden varassa poliisi toimii.

Eivätkö poliisimiehet olisi syyllistyneet rikokseen juuri silloin, mikäli he olisivat päästäneet tappouhkauksen esittäneen asemiehen takaisin asuntoon toteuttamaan tekonsa?

Kyynelkaasupatruunoilla spekuloiminen on turhaa, jos ei tunne lainkaan niiden ominaisuuksia tai käyttösääntöjä. Lisäksi voimakeinoa ei voi käyttää koko asuntoon, mikäli sisällä on sivullinen henkilö, kuten nyt oli.

Kun uhka ja vastarinta on tätä luokkaa, vain toiminnan pysäyttävä voimakeino tulee kyseeseen. Varoituslaukaus, koira, kyynelkaasu tai mikä hyvänsä muu kuin toiminnan pysäyttävä voimakeino on vain niiden sekuntien haaskaamista, joiden aikana poliisin on onnistuttava tavoitteessaan.

Ei ole tehokasta käydä läpi kaikkia lievempiä kavalkadia pampusta alkaen, kun suojeltavana oikeushyvänä on sivullisen henki. Uhkauksen esittäneelle - ja jo yhden henkilön juuri aiemmin tappaneelle rikoksentekijälle ei saa antaa edes mahdollisuutta uhkauksensa toteuttamiseen. Muutoin poliisi syyllistyy jo tässä virkarikokseen.

Kyseessä on siis myös erilaisten velvollisuuksien kollisio.

Jos miehen toiminta pitää pysäyttää juuri tällä hetkellä ja hänestä näkyy vain ylävartalo, laukaus ylävartaloon on ainoa mahdollisuus.

Koira ei pääse suljetusta ovesta sisälle taloon, vaikka olisi muutoin hyväkin keino. Lisäksi koira on luotia hitaampi, eikä ehdi estää miestä toteuttamasta uhkaustaan - ja tämä on kuitenkin poliisin toiminnan tarkoitus.

Ikävää, että ammuttu henkilö kuoli, mutta tilanteessa on pelastettu suojattu oikeushyvä - sivullisen henki. En ymmärrä, millä (juridisella tai edes yleisen oikeudentajun) logiikalla aiheessa voidaan päästä muuhun loppputulokseen.

Olen aidosti peloissani siitä, että "oikeutta" yllä esitetyllä tavalla hahmottava ihminen opettaa uusia juristeja yliopistossa.

Poliisin - ja oikeuslaitoksen - tehtävä on suojata ihmisten oikeutettuja oikeushyviä (kuten henki ja terveys) rikoksentekijöitä vastaan, ei näperrellä nippologian ja mihinkään perustumattomien ja omalla mielikuvituksella väritettyjen jälkikäteisten spekulaatioiden varassa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Olen puuttunut kantelussani yksinomaan tapauksesta tiedottamiseen, en lainkaan itse ampumistapaukseen.

Toisin kuin anonyymi virheellisesti väittää, en ole sanonut, että Humppilassa olisi pitänyt käyttää ensin kaasua tai koiraa taikka ampua varoituslaukaus. Olen sanonut vain, että tutkinnassa nämä vaihtoehdot ja niiden mahdollisuudet tulee selvittää puolueettomasti.

Syyttömyysolettama edellyttää, että tapaukseen osallistuneita ja nyt epäilyn kohteena olevia poliisimiehiä kohdellaan tutkinnassa syyttöminä. Toisaalta tutkinnan puolueettomuuskuva voi vaarantua, jos ylipoliisipäällikkö selittää heti tutkinnan aloittamispäivänä omana käsityksenään, että poliisi toimi tilanteessa täysin ohjeiden mukaisesti.

Myös tutkinnanjohtajaksi määrätyn syyttäjän olisi tullut olla lausumissaan varovaisempi eikä ottaa heti tehtävän saatuaan kantaa poliisien syyttömyyden ja asianmukaisen menettelyn puolesta, koska on selvää, että mainitut kysymykset voidaan selvittää vasta siinä tutkinnassa, jota tutkinnanjohtaja on määrätty johtamaan.

Ihmettelen, millä perusteella anonyymi on niin varma siitä, että poliisi toimi tilanteessa täysin oikein eikä ampujan taluttamiseksi voitu käyttää mitään muuta keinoa kuin ampua miestä ylävartaloon. Mistä anonyymi tämän tietää? Ei mistään, ellei hän sitten ole ollut tilanteessa itse osallisena.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi kirjoittaa: "Koira ei pääse suljetusta ovesta sisälle tilaan, vaikka olisi muutoin hyväkin keino."

Hämeenlinnan koiramäen oppien mukaan poliisikoira voidaan tarvittaessa laittaa ikkunastakin sisälle. Lyödään sorkkarauta ikkunasta sisälle ja koira niska-perseotteella perässä. Yleensä osaavat näissäkin tilanteissa tarttua oikeaan kohdetta.

Tämä ei varmastikan ole oikea paikka käydä keskustelua poliisitaktiikasta - mutta ihmettelen anonyymin kommenttia kaasun käyttämisestä ja sisällä olleesta toisesta henkilöstä käytön esteenä.

Anonyymi kirjoitti...

Onko oikeuskanslerilta tullut kannanottoa asiaan?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Eipä ole oikeuskanslerin ratkaisua vieläkään kuulunut.

Anonyymi kirjoitti...

Onko oikeuskansleri jo ratkaissut tämän asian?

Anonyymi kirjoitti...

Onko ratkaisua vielä(kään) kuulunut?