Tässä pöydässä riitti lautasia... ja karjalanpiirakoita...
Kirjoitin 1.9.2008 blogissani aiheesta "Lautaskammo." Vertailin siinä pesäpallossa vanhastaan tunnettua ilmiötä ja Suomen uudessa ulkopolitiikassa esiintyvää uuslautaskammoa keskenään.
Yhteenvetona totesin seuraavaa.
- Sekä pesäpallossa että suomalaisen ulkopolitiikan johtamisessa tunnetaan ilmiö nimeltä lautaskammo. Ero on sinä, että pesäpallossa lautakammo vaivaa yhtä avainpelaajaan (lukkaria), mikä herättää yleisössä yleensä lähinnä vain myötätuntoa. Ulkopolitiikassa sen sijaan lautaskammoa tuntee suuri yleisö yhden avainpelaajan kansainvälisissä huippukokouksissa omaksuman lautastoiminnan takia; kyse on ns. kahden lautasen politiikasta. Sanottu avainpelaaja itse ei näytä lainaan huomioivan yleisön kammoksuvia reaktioita.
Tuolloin syyskuun alussa presidentti Halonen, pääministeri Vanhanen ja ulkoministeri Stubb olivat kaikki kolme lähdössä Brysselissä pidettyyn EU:n huippukokoukseen, jossa käsiteltiin Georgian kriisiä.
Ulkopoliittinen lautaskammo iski uudelleen tänään Prahassa järjestetyn EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksen tuloksena. Sekä presidentti Halonen että pääministeri Vanhanen olisivat halunneet Suomen noudattaman kahden lautasen politiikan mukaisesti puhua kumpikin, mutta kokouksen tiukan aikataulun - työlounaan oli määrä kestää vain kaksi tuntia - kokouksen isäntämaan Tsekki epäsi Suomen puheenvuorot kokonaan.
Helsingin Sanomien mukaan kokousvalmisteluja seuranneet tahot kertoivat, että Suomen esittämällä kahden puheen vaatimuksella oli vaikutusta Halosen ja Vanhasen tippumiseen puhujalistalta. Ruotsin pääministeri Reinfeldt sen sijaan pääsi kokouksessa ääneen, samoin Viron pääministeri. Presidentin kansliasta ei kuulemma tahdottu uskoa, että että Suomen kahden lautasen politiikalla olisi ollut vaikutusta siihen, ettei suomalaisia päästetty puhumaan.
Hesari otsikoi asiasta otsikolla "Suomi sähläsi puheenvuoronsa Obama -huippukokouksessa." Yhdysvaltojen uusi presidentti Barack Obama osallistui ensimmäisen kerran sanotunlaiseen huippukokoukseen. Ehkä tämä oli syynä siihen, että sekä Halonen että Vanhanen pitivät itsepintaisesti kiinni siitä, että kummankin tulee saada käyttää Suomen puheenvuoro.
Suomalaisten reaktioita sählingin johdosta ei ole vaikea arvata ja niistä voi lukea HS:n verkkojulkaisun keskustelupalstalta. Keskusteluun oli ennen vuorokauden vaihtumista osallistunut jo 300 lukijaa, joista 99 % oli todella tuntenut lautaskammoa ja useimpien reaktiot olivat hyvin voimakkaita. "Tollo ja tositollo" on lievemmästä päästä oleva ilmaus, jota Halosesta ja Vanhasesta on lukijapalastalla tänään käytetty. Jotkut kirjoittajat epäilivät, että Vanhenen olisi saanut lounaspöydässä sanomansa Michelle Obamalle perille 69 -tyyppisellä tekstiviestillä.
Yhteiseen valokuvaan muiden kokoukseen osallistuneiden valtion johtajien kanssa Halonen ja Vanhanen sentään kumpikin laskettiin. Takarivissä hieman orvon näköisenä seisseellä Vanhasella näytti olleen päällä leveä kestohymy vielä sen jälkeen, kun muut olivat jo poistumassa kuvassa.
Suomen TV:lle Halonen sanoi, että jos hän olisi päässyt ääneen, hän olisi puhunut Afganistanin tilanteesta ja etenkin siellä käytävän sodan vaikutuksesta maan naisten asemaan. Vanhanen puolestaan totesi, että hän olisi puhunut talouskriisistä. Kumpikin oli kuulema saanut ilmaista lyhyesti Obamalle kantojaan kahdenkeskisessä rupattelussa Barck Obaman kanssa.
Vanhanen oli keskustellut Obaman kanssa talouskriisin hoidosta ja Suomen 1990-luvun laman opetuksista - toivottavasti Obama ymmärsi! Halonen puolestaan kertoi informoineensa Obamaa siitä, että Suomeen kannattaa tulla mieluummin kesällä kuin talvella, sillä talvella Suomessa on kylmää. Tällaisessa small talk -juttelussa oli siis Suomen valtiojohdon anti Yhdysvaltojen uudelle presidentille: kesällä meillä on lämpimämpää kuin talvella!
Ehkä tässä olisi ideaa jatkossakin: miksi yleensä mennä lainkaan paikan päälle huippukokouksiin, kun sekä presidentti että pääministeri voisivat kertoa suomalaisille Suomen TV:n välityksellä, mistä he olisivat puhuneet ja keskustelleet, jos he olisivat menneet kokoukseen ja päässeet ääneen. Paikan päällä puhumisen ja keskustelun voisi Suomen puolesta hoitaa ulkoministeri Alex Stubb, jolta tuo homma tuntuu käyvän sujuvasti ja vieläpä usealla eri kielellä.
Yksi vaihtoehto olisi, että Halonen ja Vanhanen esittäisivät huippukokouksessa saman puheen yhdessä duettona. Se vaatisi kirjoitettua puhetta, mutta paperistahan nuo näyttävät puhuvan aina muutenkin kansainvälisissä kokouksissa.
Olisiko tässä kenties lievennystä kansalaisia vaivaamaan ulkopoliittiseen lautaskammoon, joka tuntuu reaktioista päätellen vain pahenevan?
8 kommenttia:
Halonen ja Vanhanen olisivat aivan selvästi puhuneet asioista, joissa he molemmat ovat huippuosaajia ja huipputietäjiä. Turha Suomen on pitää piilossa sitä etevämmyyttä, jota sillä on muihin verrattuna mm. kaukomaa Afganistanin suhteen. Toisaalta taloustilanne on niin vakava, että olisi ollut häpeä, jos Vanhanen olisi jättänyt julistamatta nobel -tasoa lähentelevää osaamistaan talousasioissa.
Turha tässä Halosta ja Vanhasta on mollata, kun muut eivät ymmärrä, mitä menettivät, kun eivät päästäneet asiantuntijoitamme ääneen. Blogistikin voisi ennemmin kääntää pilkkansa Prahan kukkuloiden suuntaan.
No Itellalla on yhteityösopimuksia ulkomaille ja tarvittaessa tieto kulkee sähköisestikin, joten arvoisa presidenttimme ja pääministerimme voinevat lähettää sanottavansa myös kohteliaan tervehdyksen muodossa.
Muutoin pidän erittäin naivina sitä, että Suomessa pidetään lukua kuka pääsee tapaamaan kenetkin.
Toipila kirjoittaa:
Ad Anonyymi
Kyllä valtiojohdon tasolla on aina pidetty tärkeänä keskinäisiä tapaamisia. Tämän ymmärtäminen kuluu aivan alkeisiin kansainvälisessä kanssakäymisessä.
Toipilalle
Kyllä tapaamiset ovat tärkeitä, mutta kai kohtaamisen kutsuminen tapaamiseksi edellyttää sitä, että yhdessä istutaan alas eikä vain moikata tuulikaapissa.
Toipilan käyttää vielä termiä "keskinäinen tapaaminen", jonka sisältö on eri luokkaa Vanhasen huikkaukset Obamalle.
Nykyinen tiedotusvälineiden ja poliitikkojen itsensäkin harjoittama laskentatapa muistuttaa enemmänkin julkkisbongausta kuin kansainvälisten suhteiden hoitamista.
Toipila kirjoittaa:
No nyt mie ymmärrän mitä Anonyymi tarkoitti.
Tuulipukukansan nykyinen presidentti ja pääministeri ovat ikäänkuin väärässä seurassa liikkuessaan maailmalla muiden valtioiden johtajien tapaamisissa.
Just joo, jos en minä, niin ei sitten kyllä toikaan..
Oiva määritelmä tämä ulkopoliittinen lautaskammo (catillus fobia). Sanoit, että pesäpallokentällä se on omiaan herättämään myötätuntoa. Muistan eräänkin äitienpäivän, kun mestaruussarjan parhaimpiin kuuluvalle lukkarille iski tämä tauti iski kuin ...sähköpostiviesti. Ulkopolitiikassa se on omiaan herättämään ärtymystä, frustraatioita, pahennusta ja rajoitettua raivoa.
Jos huippukokouksissa keskeiseksi tavoitteeksi kohoaa pyrkimys jättää niin sanotusti "naama muistiin", kannattaisi kenties harkita reipasta mutapainia. Nimi ja naama ainakin olisi rekisteröity.
Veikko-setä
Toipila kirjoittaa:
Monet varmaan muistavat maatalousministerimme Sirkka-Liisa Anttilan, joka Europarlamentissa käydessään otti äijänköriläitä kaksin käsin likistyksiin hinkkiensä väliin.
Sen varmaan muistavat kaikki halauksessa olleet, kun ei meinannut henkeä saada vedettyä siinä käsittelyssä.
Ratkaisu ongelmiin on ihan selvä: presidentti pois näistä tilaisuuksista. Siellä pitää olla raskassarjalaiset eikä enää vallasta riisuttua presidenttiä.
"halu kokeilla sananvapauden rajoja"?!?
suomessa sananvapaus tarkoittaa sitä että saat sanoa mitä haluat kunhan se on sellaista mikä on yleisesti hyväksyttyä.
harmittaa..
Lähetä kommentti