torstai 14. tammikuuta 2010

209. Kenestä seuraava KKO:n jäsen?

KKO:ssa päätetään piakkoin kuvassa olevan Gustaf Möllerin seuraajasta

1. Olen seurannut blogissani aiemmin muutamaa KKO:n jäsenen eli oikeusneuvoksen virantäyttöä (katso 1.2.-09; 3.2.-09; 13.3.-09; 20.3.-09 ja 30.5.09) Aihe ei enää liiemmälti kiinnosta, koska nimitysmenettely, jossa olisi paljon kehitettävää, tuntuu polkevan paikoillaan vuodesta toiseen. Lukijoiden pyynnöstä kommentoin seuraavassa vielä nyt meneillään olevan nimityskierroksen.

2. Virka tuli avoimeksi, kun oikeusneuvos Gustaf Möller, joka tunnetaan lakimiespiireissä lempinimellä Kustu, täytti viime marraskuussa 68 vuotta ja jäi eläkkeelle. Möller olisi halunnut jatkaa, jos tuomareiden eroamisikä olisi vielä 70 vuotta, kuten joskus parikymmentä vuotta sitten. Kustu kuitenkin jatkaa juristin hommia, sillä hän siirtyi saman tien Asianajotoimisto Krogeruksen palvelukseen neuvottelevan lakimiehen nimikkeellä.

3. Tiedotteen mukaan Möller on nimitetty Krogerukselle vahvistamaan riitojen ratkaisu -asiantuntijaryhmää. Lisäksi hän hoitaa välimiestehtäviä, joista suurin osa on entisen tapaan kansainvälisiä. Lehtihaastattelussa Möller sanoi, että hänen uusi tehtävänsä poikkeaa oikeusneuvoksen hommista muun muassa sikäli, että hän tulee oleman paljon enemmän tekemisissä ihmisten kanssa. - Niinpä, KKO:ssa näkee harvoin ihmisiä, sillä jutut ratkaistaan siellä 95 prosenttisesti kirjallisessa menettelyssä pelkkien asiakirjojen perusteella. - Möller on ulkomailla tunnetuimpia suomalaisia juristeja ja välimiehistä kansainvälisesti tunnetuin. Hän on toiminut Keskuskauppakamarin välityslautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana vuodesta 1990 ja viime kesänä hänet valittiin Kuala Lumpurissa jatkamaan Suomen edustajana toisen kolmevuotiskauden Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n välitystuomioistuimen jäsenenä 30.6.2012 saakka.

4. Kustu Möllerillä oli KKO:n jäseneksi vuonna 1992 tultaan monipuolinen ura takanaan. Möller oli toiminut yliopistotutkijana ja vt. professorina ja häntä pidettiin 1970-luvun alussa Helsingin yliopistossa ruotsinkielisen rikos- ja prosessioikeuden professori Bo Palmgrenin itseoikeutettuna seuraajana, mutta jostakin syystä hän ei saanut koskaan pitkään työn alla ollutta väitöskirjaansa valmiiksi. Möller oli Helsingin hovioikeuden ylimääräisenä viskaalina ja KKO:n oikeussihteerinä, mutta hänet muistetaan erityisesti välimiehenä, OM:n lainvalmistelukunnan jäsenenä sekä Toijalan tuomiokunnan kihlakunnantuomarina, jota virkaa hän hoiti vuosina 1986-1992.

5. Avoimeksi tullutta KKO:n jäsenen virkaa haki 18 juristia. Määrä on iso, mutta entäpä laatu? Pikainen silmäily osoittaa, että hakijoiden joukossa ei ole ainoatakaan, jonka ura vetäisi monipuolisuudessa vertoja Kustu Möllerin uralle. Hakijoita on kuitenkin kaikista niistä kiintiöistä tai ammattiryhmistä, joista KKO:n jäsenet on aikaisemmin yleensä nimitetty: on alioikeus- ja hovioikeustuomareita, asianajajia, KKO:n esittelijöitä, yliopistoihmisiä, oikeusministeriön virkamiehiä jne.

6. Viranhakijat ovat aakkosjärjestyksessä

- Anne Ekblom-Wörlund, markkinaoikeustuomari
- Markku Fredman, asianajaja (Fredman & Månsson)
- Jussi Heiskanen, käräjätuomari (Hgin KO)
- Päivi Hirvelä, ihmisoikeustuomari, valtionsyyttäjä, OTT
- Mika Huovila, esittelijäneuvos (KKO), käräjätuomari, OTT
- Risto Jalanko, hovioikeudenneuvos (Hgin HO)
- Ari Kantor, asianajaja (Merilampi)
- Anna-Elina Lampi-Fagerholm, käräjätuomari (Vantaan KO)
- Sakari Laukkanen, hovioikeudenneuvos, OTT (Rovaniemen HO)
- Kari Lautjärvi, asianajaja (Snellman)
- Jarmo Littunen, ylijohtaja (OM)
- Markku Markkula, maanmittausneuvos, DI
- Lauri Railas, asianajaja (Krogerus)
- Matti Sepponen, esittelijäneuvos (KKO)
- Matti Sillanpää, professori, OTT
- Klaus Viitanen, yliopistonlehtori, OTT
- Nina Wilkman, asianajaja (Borenius & Kemppinen)
- Asko Välimaa, lainsäädäntöjohtaja (OM)

7. Korkein oikeus ei ole tälläkään kertaa kohdentanut viranhakua mihinkään tiettyyn kiintiöön tai ammattiryhmään, vaan viranhaku on totuttuun tapaan avoin. Kun hakijat edustava monia eri ammattiryhmiä, on heitä täysin mahdotonta asettaa paremmuusjärjestykseen. Tosiasiallisesti virka täytetään niin, että korkein oikeus toteaa plenumissaan, että nyt KKO:een tarvitaan joko alioikeustuomari, hovioikeustuomari, asianajaja tai yliopistotutkija taikka jonkin muun kiintiön edustaja. Kyse on siis itse asiassa siis juuri sellaisesta virantäyttötavasta, jota olen itse blogissani suositellut.

8. KKO:n käytäntö on kuitenkin huonompi kuin menettely, jota olen itse kannattanut, koska viran potentiaaliset hakijat eivät tiedä, mihin kiintiöön valinta kulloinkin kohdistuu. Jos tämä asia tehtäisiin, kuten olen ehdottanut, selväksi jo viranhakua koskevassa kuulutuksessa, saataisiin asianomaisesta kiintiöistä paljon enemmän virasta kiinnostuneita ja todennäköisesti myös pätevämpiä juristeja kuin nykyisessä virantäytössä. KKO:n omaksuma "sokkohaku" mahdollistaa myös "pelin politiikan" eli erilaiset kähminnät ja kytkennät. KKO:ssa toimii, on aina toiminut, sisäisiä head huntereita, joko yksittäisiä jäseniä tai ryhmiä, jotka "kutsuvat" viranhakijoiksi omia tuttaviaan tai suosikkejaan. Tälläkin kerralla ratkaisevaa virantäytössä on se, mistä ryhmästä KKO on jo päättänyt tai päättää valinnan tapahtuvan. Muiden kiintiöiden edustajilla ei ole käytännössä mahdollisuuksia tulla virkaan valituksi.

9. Viranhakijoiden joukossa on tällä kerralla monta liikejuridiikkaan asianajossaan erikoistunutta asianajajaa. Tämä on hieman yllättävää, sillä yleisesti ottaen tällaiset asianajajat ansaitsevat reilusti enemmän kuin KKO:n jäsenet. Selitys hakuinnostukseen piilee luultavasti siinä, että KKO:n jäsenyys takaa varsin lokoisat olot tehdä sivutoimisesti välimiehen hommia kovalla palkalla. Kuten sanottu, nyt eläkkeelle siirtynyt Gustaf Möller on tunnettu välimies, mikä lienee myös houkutellut asianajajia liikkeelle tavallista enemmän. KKO:n sisältä on kenties saatu vinkkejä, että välimies-asianajajien kannattaisi tällä kerralla hakea oikeusneuvoksen virkaa. Nähtäväksi jää, esittääkö KKO nyt jäsenekseen juuri välimiestehtävien hoitamiseen halukasta asianajajaa (tai professoria).

10. Maaoikeusasioihin erikoistuneen juristin nimittämisestä KKO:n jäseneksi on huhuttu jo muutamalla edellisellä hakukierroksella. Tällä kertaa hakijoiden joukossa on ainakin kolme tähän kiintiöön laskettavaa hakijaa (Lampi-Fagerholm, Markkula ja Sepponen). KKO:ssa maaoikeusasiat ovat kuitenkin aika marginaalinen asiaryhmä, joten niihin erikoistuneen juristin nimittämistä ei voitane pitää kovin todennäköisenä tälläkään kertaa. Samaa voidaan sanoa KKO:n ratkaistaviksi tulevista markkinaoikeusasioista. Sitä paitsi KKO:ssa on jo tällä hetkellä ainakin kaksi markkinaoikeusasioihin perehtynyt jäsentä eli Mikko Tulokas ja Juha Häyhä.

11. KKO:n jäsenennakointi muistuttaa kremlologiaa, sillä nimitysmenettelyssä joudutaan ottamaan monia seikkoja ja asioita, joista salamyhkäisiltä poliitikoilta ja hallitsijoilta eli tässä tapauksessa KKO:n jäseniltä ei ole saatavissa etukäteen informaatiota. Myös KKO:n virkanimityspäätöksen perusteluja joudutaan lukemaan rivien välistä, koska perusteluissa ei ilmoiteta hakijoiden vertailua ja perustelut ovat laadultaan toteavat ja näennäiset. Nimityspäätöksen ennakoinnissa voidaan tarkkailla erilaisia vivahteita ja ottaa huomioon, millaisiin ratkaisuihin ja millä perusteilla aiemmissa nimityspäätöksissä on päädytty.

12. Gustaf Möllerin eron jälkeen KKO:ssa on ainoastaan yksi ruotsinkielinen jäsen (Gustav Bygglin); tämä on hyvin harvinaista. Myös naispuolisia jäseniä on KKO:ssa suhteellisen vähän, 19 jäsenestä vain viisi. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa on vain 15 jäsentä, mutta heistä naisia on kuusi. Tällä viikolla muuten Högsta domstolin puheenjohtajaksi - Ruotsin HD:ssa ei ole presidenttiä - nimitettiin nainen, aiemmin asianajajana toiminut Marianne Lundius (60). (Viime vuoden lopulla HD:n jäseneksi nimitettiin muuten oikeuskansleri Göran Lambertz, joka tunnettiin nuoruudessaan kiihkeänä sosiaalidemokraattina ja josta käytettiin nimitystä "mannen med den röda portföljden."). - Voisiko KKO:n valinta kohdistua tällä kierroksella ruotsinkieliseen naishakijaan?

13. Oikeustieteen tohtorin tutkinnon suorittaneita jäseniä KKO:ssa on viisi. Edellisellä nimityskierroksella oikeusneuvoksen virkaan nimitettiin kuitenkin tohtori eli valtionsyyttäjä Pekka Koponen. Tämä puoltaisi sitä, että tohtoria ei nyt tultaisi nimittämään. Sitä paitsi presidentti Pauliine Koskelo "aateloitiin" viime vuonna kauppatieteen kunniantohtorin arvolla (Ruotsalainen kauppakorkeakoulu) ja toisen kunniatohtorin hatun Koskelo saa ensi keväänä Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan promootiossa. Joten eiköhän niitä tohtoreita nyt vähäksi aikaa KKO:ssa piisaa! Myös hovioikeustuomari (Jorma Rudanko) on tullut äskettäin nimitetyksi oikeusneuvoksen virkaan. Voisiko nyt sen sijaan olla vuorossa ihmisoikeusasiantuntija, koska KKO on joutunut viime aikoina hieman nöyrtymään tämänkaltaisissa asioissa (Kari Uotin juttu)?

14. Minulla ei ole kristallipalloa, joten paras jättää enemmät arvailut sikseen. KKO:n suorittama valinta voi kohdistua keneen tahansa, sillä me emme tiedä, mitä kiintiötä ja millaista ammattikokemusta KKO tällä kertaa haluaa preferoida. Yksi asia on kuitenkin selvä: arkaistisessa eli ei-julkisessa ja sisäsiittoisessa nimitysmenettelyssä parhaan hakijan valituksi tuleminen on yleensä aina pelkkä illuusio. Valituksi tulee "sopivaksi katsottu." Lohduttakoon tämä tieto niitä 17 viranhakijaa, jotka eivät tule tällä kerralla virkaan nimitetyksi.

23 kommenttia:

TERVAJOKI kirjoitti...

Eikos tuo Markku Fredman oli profiloitunut myös inhmisoikeusjuridiikassa. Ottamatta kantaa hänen konpetenssiinsä, eivät kykyni siihen riitä, niin mielelelläni näksisin juuri ihmisoikeuskysymyksiin erikoistuneen henkilön tuolla Kustun, Irjalan isännän paikalla.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Luulen, että osasyynä Gustaf Möllerin siirtymiselle asianajotoimiston leipiin oli yksinkertaisesti se, että Kustu tarvitsi uuden työhuoneen laajaksi paisuneelle kirjastolleen ja asiakirja-arkistolleen.

Mieleeni on syöpynyt kuva Kustun tutkimushuoneesta Porthaniassa, jossa hän vielä 1980-luvulla hääri iltaisin väitöskirjatyönsä kimpussa. Harvoin, jos koskaan, olen nähnyt yhtä sekaisin kirjoista, lehdistä, papereista yms. koostuvaa tutkijan kammiota! Ja nyt lähes 30 vuotta myöhemmin asiakirjoja on varmaan kertynyt tuplasti lisää.

Anonyymi kirjoitti...

Olen ymmärtänyt, että valituksi tulee se, joka vähiten ärsyttää muita jäseniä. Eli kuka noista mainituista on harmain ja hajuttomin?

Anonyymi kirjoitti...

Pitäisi varmaan olla Markku Markkula eikä Martti Markkula, korkeimman oikeuden entinen esittelijä (DI, OTK), joka toimittuaan lyhyen aikaa maaoikeusasioiden vastuutuomarin tehtävissä siirtyi maanmittauslaitokseen maanmittausneuvokseksi

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kyllä, Markku Markkula.

Anonyymi kirjoitti...

Juristina kyvykkäin tuosta joukosta on mielestäni oikeudenkäyntiasianajaja. Mielenkiintoista muuten, että eräät henkilöt ilmoittautuvat kerta toisensa jälkeen, vaikka kannatusta ei ole aikaisemmin tipahdellut. Eihän se nimitysprosessi nyt ainakaan niin mene, että 4-5 kertaa yrittäneestä yhtäkkiä keksitään, että tuohan me nyt halutaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kyllä monet oikeusneuvokset ovat joutuneet hakemaan eli ilmoittautumaan oikeusneuvoksen virkaan useita kertoja ennen kuin on "tärpännyt."

Joitakin hakijoita on ehkä haluttu "kyykyttää" ja toivottu, ettei se enää hakisi! Mutta lopulta KKO ei ole enää iljennyt olla valitsematta hyvää miestä. Mm. Gustaf Möller joutui muistaakseni hakemaan muutaman kerran virkaa, samoin viimeksi Pekka Koponen. Tätähän KKO voi aina selittää sillä, että "nyt vaan ei ollut hänen edustamansa kiintiön nimitysvuoro!"

En nimennyt blogissa omia suosikkejani virkaan, etten olisi tulisi vahingossa kompromettoineeksi päteviä hakijoita.

Maanmittari kirjoitti...

Maaoikeusasiat ovat KKO:ssa aika ongelmallisia, joka on kyllä näkynyt tuomioissakin ja vielä enemmän valituslupien sekä erityisesti purkuhakemusten käsittelyssä. Taustalla on toisaalta rakenteelliset syyt, eli mainittu maaoikeusjuttujen määrän vähäisyys KKO:n toiminnassa, eikä tähän ehkä maaoikeusasioihin erikoistunut oikeusneuvos auta kun oikeusneuvokset kai enemmän tai vähemän arvotaan juttuihin. Mutta eipä taida nytten olla esittelijöissäkään ketään sellaista jolla olisi kokemusta maaoikeusasioiden ratkaisusta.

Mutta jos KKO haluaa maaoikeusasiantuntijan niin uskon että Markkula on kyllä tässä Suomen paras asiantuntija, jos eläkkeellä olevaa MML:n ylijohtaja Karvista ei oteta huomioon. Ja kuten todettua Markkulalla on kokemusta myös KKO:sta esittelijänä että maaoikeusasioiden vastuutuomarina käräjäoikeudessa. Lisäksi itse lasken Markkulan erityisansiokse sen että hän on itse toiminut toimitusinsinöörinä, millaista kokemusta yleensä maaoikeusasioihin erikoistuneiksi sanotuilla juristeilla ei ole. Ja kun vielä juristit otetaan maaoikeusasioissa mukaan yleensä vasta maaoikeuskäsitteluvaiheessa eikä toimitusvaiheessa niin eikä kyllä työkokemuksenkaan kautta juristeille kovin helposti vankaa maaoikeusasiantuntemusta synny.

Yleensäkin maaoikeusasioissa oikeudessa ongelma on se että asioita ensimmäisessä asteessa eli maanmittaustoimituksissa ratkaisevia ei koulutustaustan eli DI tutkinnon takia pääse pääse KKO:hon jos ei suorita lisäksi Oikeustieteen maisterin tutkintoa mikä on kai aika harvinaista ainakaan toimitusmiehinä toimivilta insinööreiltä.

Onneksi maaoikeuksissa vielä on säilytetty maaoikeusinsinöörit, muuten voisi tulla ongelmia maaoikeuden ja toimitusmiesten vuoropuhelussa kun ajatusmaailma on eri. Tilanne olisi vähän kuin että käräjäoikeustuomarit ja hovioikeustuomarit olisivat keskenään eri koulututustaustalta ja ammattiryhmästä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan ystävällisesti tuleekin mieleen, että onko G. Möller jollakin tapaa sukua kalanmaksaöljy Möllerin tuottajille.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Heh, heh, Gustaf Möller ei liene kalanmaksaöljysukua!
Hänen isänsä oli Carl Gustaf Möller, joka toimi apulaisoikeuskanslerina 1933-1950 ja oikeuskanslerina 1950-1955. Carl Gustafin veli oli Oskar Möller, joka toimi KKO:n oikeusneuvoksena sekä myös KHO:n hallintoneuvoksena ja lopuksi KKO:n presidenttinä 1945-1950. Oskar Möller oli sotasyyllisyysoikeuden puheenjohtaja 1945-46.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Maaoikeusasiat ovat sinänsä ihan mielenkiintoisia asioita. Muistan miten KKO:n ylimääräisenä jäsenenä - joskus kauan, kauan sitten - ollessani jaoston jäsenet saattoivat tutkia näissä asioissa pöydälle esittelijän toimesta levitettyjä karttoja yms. asiakirjoja ihan innoissaan - tunnelman nostattamiseksi olisi voitu vielä vetää kumisaappaat jalkaan, oltaisiin ikään kuin oltu maastossa itsekin! Pohdittiin pyykkien paikkoja, tienpaikkaa ja vaikka mitä. Kyllä niistä asioista aina vuosittain aina jokunen ennakkopäätöskin väännettiin.

Tuomarin hommat jätettyäni harrastin jonkin aikaa oto. asianajoa ja jouduin tuolloin mukaan myös muutamaan maaoikeusriitaan ja silloin sitä sai kulkea maastossa oikein tosissaan saappaat jalassa!

Minusta asia hoituisi parhaiten niin, että KKO:ssa pitäisi olla maaoikeusasioissa sivutoimisia asiantuntijajäseniä, juuri Markkulan tapaisia kokeneita asiantuntijoita. On aika yllättävää, että KKO:ssa on asiantuntijajäseniä vain sotilasrikosasioissa"

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on sen sijaan sivutoimisia asiantuntijoita vesilaissa ja ympäristönsuojelulaissa tarkoitetuissa asioissa sekä patenttia yms. koskevissa asioissa; KHO:n kokoonpanoon kuuluu näissä asioissa viiden hallintoneuvoksen lisäksi kaksi asiantuntijajäsentä.

KHO:ssa on nykyisin 13 sivutoimista ympäristöasiantuntijaneuvosta ja 5 sivutoimista yli-insinöörineuvosta.

Anonyymi kirjoitti...

Asianajajat, olivat he sitten liikejuristeja, "ihmis"oikeus-paasaajia tms. tulisi jättää nimittämättä tällä kierroksella, vaikkapa lottoamaan.

Maaoikeusasiantuntija Markkula oli poikkeuksellisen pätevä mies myös käräjätuomarina.

Ihmisoikeusasiantuntijuus voi ja tulisi olla rasite.

Esimerkkinä Hirvelä, tuo poikien ympärileikkauksen rankaisemattomaksi saanut, on varsin hyvä esimerkki siitä, että ne jotka tällä saralla ovat profiloituneet siitä vähiten välittävät tai tietävät käytännössä (Veikko Huovisen ajatuskulkua soveltaen).

Hirvelähän on myös demokraattinen lakimies tai ainakin heidän piirissään viihtynyt politrukki. Mutta silti varmasti suosiotakin KKO:ssa.

Homo Garrulus kirjoitti...

Lue mitä laitoin actuspurunen.blogspot.com ja hänen uuteen päreeseen, joka on nimetty "Hei tarjoilija..."
sillä siinä on kuva siitä, miten väärin ymmärrämme sanat "kollektiivinen" ja "yksilö" ja tätä peliä nimenomaan kirkko on osannut sekoittaa.

Ks myös mitä minua ennen joku anonyymi sanoo, joka pitää ymmärtää ihan varteenotettavana tekstinä vaikka on huolimaton.

Lue myös Kemppisen Diktaattori-pätkä, mitä minä laitoin ja katso kuvaa. Minä uskon, että asianajajat ovat tietyn verkoston sisällä jakautuneet eri hierarkioihin ja se on ihan sama jos te palkkaatte tai nimeätte kenet tahansa, tämän ihmisen tärkein ominaisuus olisi fuulausten ja eri tietohierarkioiden (tieto hierarkioituu sekä vertikaalisesti, horisontaalisesti että liikkuvana mittarina (radie på svenska, ympyrän mittari) ja sitä pitää tänä päivänä ymmärtää, ettei mene ns. halpaan. Ja kuka tätä enää ymmärtää koska meillähän on selvästi jo yhteiskunta missä
- yksilön oma ego on alientoitu (tahallaan) libidosta ja tunnesokeus on selvä seuraus (Habermas puhuu alienoitumisesta, Saramago tunnesokeudesta)
- kollektiivi on opetettu pitämään turpaa kiinni ja menemään virran mukana, joka aiheuttaa sitä mistä sinä kirjoitat; vastuuttomuutta
- jos yrittää olla vastuullinen kasvaa mielialan häiriöt, allergiat ja muut vastaiskut mielen ja kehon kautta joka tuo lisää rohtoja ja businesta
- valelääkäreitä, valejohtajia, valesijoittajia jne

Eli ei ole olemassa hyvää KKO:n jäsentä ellei hän samalla ole emansipoitunut yksilö itse ja tajua, että suurin osa ihmisistä ovat myllyssä, josta eivät osaa puhua itsensä toiseen suuntaan ja myllyssä on myös verkosto, joka on historian aikana opetettu ylläpitämään stooreja, valheita, sikamaisuutta ja muuta pientä semmoista joka entisestään teettää teknisempää ja teknisempää koulutusta, älykkyys-mittaristoa ja indoktrinaatiota.

- vain siksi, että ovat aina niin tehneet: se on heille taas tapa elää; tapa verkostoitua ja vetää kotiinpäin.
En tiedä onko romaanit tässä suhteessa lainkaan pahimmat - sitä voi itse kukin miettiä.

Kirkon kuuluisi nyt nousta ylöspäin ja olla älykäs eikä pelkästään haalea tai himmeä ja kaikille jotain.
Pitää näyttää miksi meillä oikeasti enää on ns. kirkko muutakuin hautajaisten ja vihkiäisten takia.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

HG:n ongelma saattaa liittyä ääneen laatuun.

Tänään julkisuudessa esitetyn mielipiteen (prof. Pekka Isotalus) mukaan "matala ääni tuo naispoliitikolle uskottavuutta."

I:n mukaan esim. Jutta Urpilaisen kohdalla on puhuttu" äänen kimakkuudesta ja naisellisesta puhetavasta, mikä ei ole edesauttanut häntä luomaan hyvin vakuuttavaa mielikuvaa." Sen sijaan esim. Margaret Thatcher ja Anni Sinnemäki ovat matalaäänisiä ja siksi hyvin menestyneitä.

Tässä voi olla perää. Mieleen tulee 1950-luku, jolloin radiosta tuli ohjelma nimeltä "pienoisparlamentti." Vaikka olin tuolloin aika nuori, mieleeni on jäänyt Hertta Kuusisen matalaääninen ja ehkä suorastaan "seksikkään kehräävä" puhetapa, jolla hän päihitti miespuoliset kollegana; ohjelmassa oli mukana usein myös Urho Kekkonen. K.A. Fagerholmilla oli sen sijaan aika kimakka ääni, näin muistelen.

Paula Lehtomäki on mieluummin kimakka kuin matalaääninen, mutta Anneli J:llä on äänessään miesmäistä "jämäkkyyttä."

Ehkä viskin juomisella voisi madaltaa ääntään.

Niin, ja olin aivan unohtaa - KKO:n presidentti Paulline Koskelo on hyvin matalaääninen ja ehkä siksi hyvin vakuuttava!

Homo Garrulus kirjoitti...

Kiitos, tätä nykyä se liittyy ehkä siihen, että on tullut leimatuksi luuseriksi ja se on pelko, joka näkyy samalla lailla osaamattomuuden-kuvana kuten Urpilaisellakin. Kyse ei siis ole vain äänestä vaan myös sisäisestä itseluottamuksesta ja jos vielä kehtaan verrata, niin sanoisin, että Lehtomäen itseluottamus on se, millä hän äänenpainossaan pärjää. Samalla se ei ole ollenkaan poissuljettu, että hieman epäröivä, itsekriittinen, siksi sisäisesti vähän luuserikin olisi oikeasti tietotaidollisesti (reflektion osalta) tarkempi, huomaavaisempi ja itse asiassa parempi kuin liian itsevarma. Mutta idoli-ongelma liittyy juuri tähän ongelmaan eli kun halutaan sitoa uskomusta ja omia varmaan-on-näin-kuvitelmia, joista ihmiset eivät helposti luovu (lue actuspurunen.blogspto.com ja zizek-osuudet) niin se sidotaan helpommin statuspelaajiin ja ylipäänsä peljaajiin eli varmoihin ja itsevarmoihin ihmisiin (=joilla voi syvimmillään olla huono käsitys mistä oikein on kyse politiikasta, sitä ei saa esille koska hyvä retoriikka heittää epäilyt tarpeeksi varhain muualle).

Minun henkilökohtainen ongelma on se, että olen aina saanut tuloksia mutta niistä ei olla välitetty koska olin koulukiusattu lapsi ja tämän maan Haapa-puut (ks. kemppinen) ovat halunneet ylläpitää omaa linjaa ja omia sikamaisuuksia, ettei tulisi esille miten he ovat kohdelleen aidosti, vitaalisti ja osaavasti toimivaa eettistä naista. Ovat siis niin täynnä syyllisyydentuskia ja syyllisyydentunteita omista sikamaisuuksista (ja Suomessahan koulukiusattu pyydetään siirtymään muualle; kukaan ei opeta opettajia olematta mukana kiusaamisessa; asia minkä minäkin yritin kun olin n. 30-vuotias mutta sen sijaan nämä samat tahot söivät minut pois Vanhempainyhdistyksestä, johon minut oli nominoinut 3-4 ala-astetta. En siis saanut edes mennä eteenpäin koska näitten suojasankarit, sotilaat ja juttazilliakukset nousivat aina räksyttämään varmuuden vuoksi haapojen puolesta. Minä siis sain maineen, joka alkoi ja loppui näistä vääristä auktoriteeteista ja siinä samalla opin myös miten valta toimii. Sitten kun menen yliopistoon ja haluan lukea filosofiaa ja olin hädissäni kun fan koska näin miten kiusaamisen aalto rupesi taas tulemaan muuan kateellisen lehtorin myötä sisäpuolelle ja se oli heille niin herkullista että oli pakko nimitellä minut ensin petturiksi, valehtelijaksi ja sitten kun en antautunut niin lopulta vammaiseksi tai sairaaksi: eivät siis voineet kulkea vastoin jonkun sian uskomuksia, se ei ollut enää heille mahdollisuus.

Homo Garrulus kirjoitti...

Kiitos - suunnaton kiitos inhimillisestä halusta auttaa tai olla inhimillinen vastavuoroisesti. Sitä olen jäänyt täysin vaille ja joskus on siksi ollut niin raskasta.
Olen puhunut myös monenlaisen ammattilaisen kanssa mutta he kaikki perääntyvät, vievät ideat ja perääntyvät tyylikkästi taaksepäin. Kukaan ei halua ongelmia ja siksi eivät myöskään halua kohdata. Olisi helpompi olla pakolainen tai oikeasti sairas/spitaalinen.

Maanmittari kirjoitti...

Pakko myöntää että blogistilla oli todella hyvä idea noista asiantuntijajäsenistä.

KKO:han käsittelee sotilasasioiden lisäksi myös muitakin asiaryhmiä joita käsitellään vain hyvin vähäisessä määrin tai ei ollenkaan yleisissä tuomioistuimissa ja joissa on oma erityislaatuisuutensa. Maaoikeusasioiden lisäksi tulee mieleen ainakin vakuutusoikeudesta tulevat asiat eli kai lähinnä tapaturma-asiat.

Tämä olisi perusteltua varsinkin kun KKO:n jäsenet rekrytoidaan nimenomaan yleisten tuomioistuinten piiristä.

Sinänsä itse olen viimeaikoina ihan tyytyväinen ollut KKO:n maaoikeusasioissa antamiin prejuridikaattituomioihin mutta parannettavaa on mielestäni KKO:ssa purkuasioiden käsittelyssä (erityisesti liian tiukka linja yleisen edun määrittelyssä MML:n keskushallinnon tekemissä purkuesityksissä) sekä valituslupia antaessa (useita tärkeitä kysymyksiä joihin kentällä tarvittaisiin prejuridikaattien ohjausta ei ole otettu käsittelyyn).

Sinänsä myös ihmisoikeusjuridiikan osaamisen vahvistaminen voisi olla hyväksi KKO:ssa. Sitä osaamista voi käyttää toisaalta huomattavasti suurempaan määrään juttuja kuin maaoikeusosaamista vaikka sinänsä kannatankin Markkulaa KKO:hon.

Vihtori Härkönen kirjoitti...

"Maaoikeusasioihin erikoistuneen juristin nimittämisestä KKO:n jäseneksi on huhuttu jo muutamalla edellisellä hakukierroksella. Tällä kertaa hakijoiden joukossa on ainakin kolme tähän kiintiöön laskettavaa hakijaa (Lampi-Fagerholm, Markkula ja Sepponen). KKO:ssa maaoikeusasiat ovat kuitenkin aika marginaalinen asiaryhmä, joten niihin erikoistuneen juristin nimittämistä ei voitane pitää kovin todennäköisenä tälläkään kertaa."

On huomattava, että Lampi-Fagerholmilla on myös laaja asianajokokemus liikejuridiikkaan erikoistuneissa toimistoissa (Castrén&Snellman / Juridia) ja ympäristöoikeustiimin vetäjänä nähnyt myös transaktio"juridiikan" kiemurat. Hän täyttää myös naiskiintiön, joten en sulkisi häntä spekulaatioista pois heti kättelyssä. Sinänsä on mielenkiintoista, että isojen toimistojen osakkaat hakevat KKO:n jäsenyyttä. Kysymys ei voi olla pelkästä välimiehen tehtävän tavoittelusta leppoisana sivutoimena ja -tulona, vaan mielestäni tässä on nähtävissä uraan liittyvät ambitiot ja myös korkeimman oikeuslaitoksen arvostuksen kasvu.

Homo Garrulus kirjoitti...

Tarkemmin ajatellen, rupean juomaan whiskyä. Muu on pakko unohtaa; muuten en ehdi tehdä työtä lainkaan. On se ääni, ja nyt äänenlaadun tarkistukseen että ehtii olla kivaakin ennenkuin on oikesti vanha.
Nyt olen vain vanha kettu, tai lehmä tai miten se nyt oli.
Toivottavasti rupeaa ääni kuulumaan, tai kellossa uusi sointu.

Eriävä, sanoi mustakaapuinen mies, mielipide kirjoitti...

Hajakommentteja:

"Hakijoissa" on nyt ja muulloinkin ollut silmiinpistävän monia korkeimmassa aiemmin työskennelleitä, kuten nyt ainakin Jalanko, Ekblom-Wörlund, Laukkanen ja Markkula sekä tietysti sittemmin ja nyt Huovila. Yksi selitys on, että parhaat kyvyt on jo varhain bongattu; muitakin veikkauksia tietysti voi esittää. Oletteko muuten huomanneet, miten luontevasti piireissä puheenparsi menee, että jäsen "nousee" korkeimpaan. Jotain syvällisen tyydyttävää siellä on minustakin.

Koskelon kotikieli on ymmärtääkseni ruotsi, joten sikäli ruotsinkieli ei ole aivan niin heikoilla. Hänen äänensä on aina ollut matalahko, Thatcher sen sijaan joutui oikein opettelemaan asiaa. Jäätteenmäki taas joutui jäyhänä lapualaisena harjoittelemaan sekä puhumista että hymyilyä, mikä näytti oikeusministeriaikoina pelottavalta.

Maanmittarin maaoikeuden all stars listasta taisi unohtua yhä keskuudessamme elävä tekniikan tohtori, oikeustieteen tohtori, professori emeritus Veikko O. Hyvönen, joka on esiintynyt korkeimman suullisessakin, ainakin kerran.

Onhan meillä isot määrät asioita, joisa ensiasteena on asiantuntijakokoonpanoja, oikaisulautakuntia ja sen sellaisia, mutta jossa asiat päätyvät KKO/KHO:een, jossa juuri ko. asian osaajia ei ole/voi olla. Esittelijöiden ahkeralla kierrättämisellä asia sujuisi, samalla ylimmlle tuomioistuimille myös tulisi aiempaa enemmän tietoa lakimieskunnan nuoremmista, ei olisi haitaksi nimitysasioissakaan.

Ei muuten pitäisi enää olla mahdolista ilman mitään cool-offia hypätä pöydän yli, kuten arvostettu Kustu teki menestyvälle Krogerukselle. Vai oliko hän viimeiset esimerkiksi kaksi vuotta jäävännyt itsensä ko. toimiston jutuista? Ilmeisesti tilintirkistäjät ovat niin paljon oikeusneuvoksia tärkeämpiä, että heillä on asiasta oikein laki ja direktiivit.

Suurten toimistojen osakkaita on muuten kohta kuin laukkuja tikkataulun juuressa, asema ja tulot eivät enää ole sitä mitä ne joskus olivat, varsinkin suhteessa työmäärään ja siihen vaikuttamiseen. Aikaerojen paineessa kv. tiimeissä ei suomalainen ja siksi maalainen juristi paina, luki sähköpostin signaturessa mitä hyvänsä.

Anonyymi kirjoitti...

Kansalaisena ajattelen, että valintaperusteena tulisi olla myös, onko hakija hyvä ja oikeudenmukainen ihminen.

Perusteluna vaikka tämä Petri Partasen US:n blogiini jättämä kommentti:
"Minulla on tuore päätös tässä, jossa sanotaan, että;
1) Oikeudenkäynnissä, jossa tuomari, vastaajan asianajaja, sekä asiakirjan toimittanut asiantuntijatodistaja olivat vapaamuurareite, ei tuomari ollut toiminut asiaankuulumattomasti. (Päätös oli järjen vastainen)

2) Syytös tuomarin vapaamuurariuden ilmoittamisen laiminlyömisestä oikeuskansleri ei ollut aiheellinen, koska siinä riippumattomuuslappusessa joka tuomarin pitää täyttää, ei kuulemma ole oikeen sopivaa kohtaa vapaamuurariuden ilmoittamiseen.

3) Väite päätöksen järjettömyydestä ei mennyt lävitse, koska päätös piti hovissa (kumileimasinoikeudessa) eikä korkein oikeus ottanut asiaa käsittelyyn (vaikka ilmeni ratkaisevaa uutta todistusaineistoa)

Noh, asia onkin jo vetämässä EIT nro. 45680/09 "


ja nythän eduskunnan oikeusasiamies totesi, että kuuluminen Bilderberg-ryhmään ei ole este ministerin työlle huolimatta Perustuslain 63§. Näin, vaikka aiemmissa päätöksissään hän katsoo, että tuomarien tulee ilmoittaa kuulumisensa vapaamuurareihin.
Bilderberg-klubia tuskin voi pitää Käteisen kuvailemana tavallisena kansalaisfoorumina.

Uskooko joku Suomen vielä oikeusvaltioksi ja demokratiaksi?

Kysymys kuuluukin nyt, tunteeko asianajajaliitto ja tuomaristo tarvetta maineensa palauttamiseen siivoamalla salakabinetit ja tuomalla tilalle oikeudenmukaisia, kytköksettömiä, rehellisiä ihmisiä.

Riikka Söyring

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Riikka Söyringin kommentissaan selostama kommentti oli hieman sekava, siitä ei oikein ilmennyt, millaisesta tapauksesta oli kyse.

Tein 1990-luvun puolivälissä oikeusasiamiehelle periaatteellisen kantelun/selvityspyynnön tuomarin esteellisyydestä sillä perusteella, että hän kuuluu oikeusjutun toisen asianosaisen tavoin vapaamuurareihin. Otin kantelussani myös puheeksi, voiko tuomari ylipäätään kuulua sellaiseen salaiseen järjestöön kuten esim. juuri vapaamuurareihin.

Jälkimmäisen kysymyksen osalta oikeusasiamies Lauri Lehtimaja katsoi, ettei tuomarilla ole estettä kuulua vapaamuurareihin, ts. vapaamuurarijäsenyys ei itsessään ole esteenä tuomarin viranhoidolle. Lehtimajan mukaan tuomari oli em. tilanteessa kuitenkin esteellinen. Ks. Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus 1996 s. 85. Ks. myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua Kiiskinen ja Kovalainen v. Suomi (EIT 1.6.1999).

Myös Itä-Suomen HO on eräässä tapauksessa katsonut tuomarin sanotulla perusteella esteelliseksi, ks. IHO 2005:10.

Mielestäni on selvää, että virkaan valitun tuomarin tulee ilmoittaa sidonnaisuuksistaan aatteellisissa yhdistyksissä ja siten myös kuulumisestaan vapaamuurarijärjestöön. Eiväthän asianosaiset voi muuten millään tietää tuomarin sanotunlaisesta kytköksestä eivätkä voi siten kontrolloida, onko tuomari mahdollisesti vastapuolen rappariveljiä!

Oikeastaan tuomarin virkaan hakevien tulisi jo virkaa hakiessaan ilmoittaa sanotunlaisista kytköksistään ja sidonnaisuuksistaan.

Tietääkseni KKO:ssa ei ole yhtään vapaamuuraria, mutta eräissä hovioikeuksissa ja alemmissa oikeuksissa tällaisia tuomareita sen sijaan on.

Minusta tuomarin kuuluminen salaiseen vapaamuurarijärjestöön on periaatteessa arveluttavaa. Vapaamuurarinvala näyttäisi olevan ristiriidassa tuomarinvalan kanssa.

Mutta vähintään yhtä arveluttavaa on, että tuomarit, etenkin KKO:n jäsenet, hoitavat sivutoimisesti salaisia välimiestehtäviä, joista asianosaiset ja yleisö eivät voi saada mitään yksityiskohtaista tietoa! Erittäin arveluttava tällaisten sivutoimien hoitaminen on silloin, kun KKO:n jäsen ansaitsee niistä 2-3 kertaa enemmän kuin tuomarinvirastaan.

Mutta Suomessa laillisuusvalvojat ovat seuranneet tyynesti tätäkin merkillisyyttä vain "katseella" puuttumatta siihen mitenkään.

Eduskunta päätti "suuressa viisaudessaan" 2000-luvun alussa, että asianosaisille ja yleisölle ei saa antaa KKO:n sivutoimirekisteristä tietoa, missä konkreettisissa jutuissa KKO:n jäsenet ovat toimineet välimiehinä. Kukaan ei siis voi kontrolloida KKO:n jäsenten esteellisyyttä tällä perusteella!

Anonyymi kirjoitti...

Tässä aiemmin mainitsemaltani Petri Partaselta tänään tullut viesti. Ajattelin että Teitäkin kiinnostaisi nuo rapparien lukemat.


"Hymy 6/2008 oli toinen osa Suomen "kaikista" listatuista vapaamuurareista.
Poimintoja siitä;
Asianajajia 60
varatuomareita 150
Hovioikeuden laamanneja 2
Laamanneja 4
Hovioikeudenneuvoksia 7
Hovioikeuden presidentti 1
käräjätuomari 1

Kummasti on rapparit aika korkeilla palleilla...

Onko oikeuslaitoksen sisällä oleva vapaamuurareiden määrä saavuttanut kriittisen pisteen siinä mielessä, ettei heidän toimintaansa voida enää pitää vääränä.

Tämä tulee mieleen kun vertaa oikeusasiamiehen Dnro. 5/4/96 päätöstä tuoreempaan saamaani päätökseen vapaamuurareista Dnro. OKV/31/31/2008.

OKV ei vastanut suoraan valitukseni kohtiin, vaan poimivat kohtia joihin osasivat jotain vastata ja yrittivät jotain mukanäppärää kirjoittaa päätökseensä."

Riikka Söyring