Suomalaiset luottavat muita eurooppalaisia selvästi enemmän poliisiin. Tämä kävi - jälleen kerran - ilmi, kun viime viikolla julkistettiin Valittujen Palojen kuudessatoissa Euroopan maassa toimeenpannun kyselytutkimuksen tulokset. Tutkimukseen vastasi yhteensä 32 163 ihmistä, Suomessa kirjekyselyyn vastaajia oli 1 338 henkeä.
Lehden mukaan suomalaisten todellinen luottoammatti on lentäjä, johon 95 prosenttia kansalaisistamme luottaa suuressa määrin tai melko paljon. 90 prosentin rajan ylittivät myös palomiehet, apteekkarit, sairaanhoitajat, lääkärit ja poliisit. Poliisiin suomalaisista luottaa peräti 92 prosenttia väestä, kun eurooppalainen keskiarvo poliisin luottamuksessa on vain 62.
Luottamustilaston peräpäätä pitävät Suomessa toimittajat (26 %), automyyjät (19 %) ja tietenkin poliitikot (10 %).
Poliitikkoihin eivät taida Suomessa luottaa enää paljon muut kuin ylimmät laillisuusvalvojamme. Uskoihan oikeuskansleri Jaakko Jonkka ministeri Mauri Pekkarisen selitykseen "unohduksesta" Suomi-Soffan tapauksessa niin, että antoi oitis eli miltei siltä istumalta Pekkariselle asian johdosta puhtaat paperit. Mutta tässä erilaisten valtiosääntöoikeudellisten hölmöilyjen luvatussa maassahan oikeuskansleri on, paitsi laillisuusvalvoja, samanaikaisesti ministereiden uskottu mies, jonka tehtäviin kuuluu ministereiden ja ministeriöiden korkeiden virkamiesten juridinen konsultointi ja neuvonta. Tämä selittää paljon.
Kansan luottamus poliisimiehiin - yhtään naispoliisipoliitikkoa ei tunneta - ilmenee myös erilaisissa vaaleissa. Ihmiset tykkäävät näköjään sinitakeista kuin hullu puurosta, sillä onhan nyt parhaillaan istuvaan eduskuntaan äänestetty peräti seitsemän poliisimiestä. Ovatko nämä konstut, komisariot ja vallesmannit sitten saaneet parlamentissa jotakin merkittävää aikaiseksi - no, tämä on jo kokonaan toinen juttu. Lisää poliiseja on pyrkimässä eduskuntaan. Väkivaltarikostutkintaan erikoistunut ylikomisario Kari Tolvanen (kok) on ilmoittanut pyrkivänsä ensi vuoden vaaleissa parlamenttiin Uudenmaan vaalipiiristä.
Mutta mikä mahtaa olla luottamus yhdistelmään poliisi-poliitikko? Tätä olisi varmaan jännittävää tutkia ehkä jopa väitöskirjatasolla asti (nollatutkimuksia on tehty paljon vähäpätöisemmistäkin aiheista). Romahtaisiko parlamenttiin valitun poliisimiehen luottamus kansan silmissä 92 prosentista 10:een prossaan heti, kun tämä "ryhtyy poliitikoksi" eli saapastelee Arkadianmäelle ja kansa näkee hänet istuskelemassa Eduskunnan suuressa salissa suht´koht joutilaan näköisenä ja ilman sitä sinistä virkapukua? Vain laskisiko luottamus poliisi-kansanedustajiin pikkuhiljaa?
Voisiko poliisi-kansanedustajassa ilmetä ammattitaustoista johtuen jonkinlainen persoonallisuudenjakautumisilmiö á la tohtori Jekyll ja mr. Hyde? Jotkut ovat olleet havaitsevinaan yleensä jopa (tai etenkin) johtavissa poliitikoissa tällaisia piirteitä, joiden johdosta poliitikolta saattaa puuttua moraalinen sairaudentunto tyystin. Tällaiset poliitikot, näin väitetään, käyttäytyvät ja puhuvat kauniisti ja sopuisasti kuin pulmuset tajuamatta itsekään, miten läpimätiä moraalisessa suhteessa itse asiassa ovat. Tällainen poliitikko haluaa väistää kaiken henkilökohtaisen vastuun ja esiintyä tilanteesta riippuen milloin poliitikkona - kansan edusmiehenä - tai yksityishenkilönä aivan sen mukaan, miten valinta hänelle itselleen kulloinkin parhaiten sopii. Ottaessaan vastaan vaalirahaa yrityksiltä hän esiintyy poliitikkona selittäen, ettei vaalirahoituksessa ole mitään pahaa - päin vastoin; rahoittajiensa nimiä hän ei kuitenkaan suostu paljastamaan selittäen, ettei hän edes tiedä rahoittajinaan eikä hänen edes tarvitse niitä tietääkään! Jos poliitikko sitten jää kiinni tai häntä epäillään hämäräperäisistä kytköksistä vaalirahoittajiinsa tai muihin harmaan talouden bisnesmiehiin, hän loukkaantuu syvästi ammattitoimintaansa kohdistuvista värinkäytösepäilyistä ja vakuuttaa moraalista puhtauttaan, jopa naurettavuuksiin asti.
Mutta sitten itse päivän teemaan.
Kolmannen kauden kansanedustaja - siviiliammatiltaan vanhempi konstaapeli - Petri Salo (kokoomus) ajoi toukokuussa Ylihärmä-Vöyri -tiellä Liikkuvan poliisin nopeustutkaan. Salo oli ajossa poikansa Peugeot -merkkisellä henkilöautolla, jonka nopeudeksi poliisin tutka mittasi 138 km/t tieosuudella, jossa sattui olemaan 80 kilomerin nopeusrajoitus. Melkoista haipakkaa siis, puhtaasti ylinopeuden perusteella arvioituna kyse on ilman muuta törkeästä liikenteen vaarantamisesta, jos mittaustulos pitää paikkansa.
Petri Salo kiisti kuitenkin ylinopeuden selittämällä, että kyseinen ylinopeus on "täysi mahdottomuus." Salo arveli ajelleensa vain 80-100 kilomerin tuntinopeudella, josta selviäsi suunnilleen 70 euron suuruisella rikesakolla. Törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta puolestaan voi seurata jopa vankeusrangaistus ja luonnollisesti myös ajokielto, joka tapauksessa vähintään 30 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus, joka kansanedustajan tuloilla voisi tietää about 2 000-3 000 euron suuruista sakkorangaistusta.
Petri Salon ajaman ylinopeuden suuruutta selvitellään 10.9. Pohjanmaan käräjäoikeudessa Seinäjoella, jossa syyttäjä vaatii kansanedustajalle rangaistusta juuri em. törkeästä liikennerikoksesta. Rikoksesta epäiltyä tai syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes toisin tuomioistuimessa päätetään. Toisaalta on syytä muistaa, että epäillyllä tai rikoksesta syytetyllä ei ole totuusvelvollisuutta, vaan hän voi vaieta tai valehdella täysin vapaasti. Osoittaako Salon kiistäminen rohkeutta, vilpittömyyttä, laskelmallisuutta vai kenties edellä mainittua poliitikoille tyypillistä moraalittomuutta? Ehkä käräjäoikeuden tuomion jälkeen olemme tässä suhteessa viisaampia, sillä tuomioistuimen tehtävänähän on, näin ainakin väitetään, löytää oikeusjutussa totuus - tosin siinä ei aina onnistuta.
Pienoisen uutispommi syntyi, kun viime viikolla kerrottiin, että syyttäjä vaatii käräjäoikeudessa 10.9. kansanedustaja Salolle rangaistusta myös lahjuksen antamisesta virkamiehelle. Lehtitietojen mukaan Salo oli esittänyt ylinopeutta selvittäneelle poliisimiehelle kahville menemistä, Salo olisi siis luvannut tarjota häntä kuulustelleelle poliisille kahvit. Syyttäjä Peter Levlin vaatii lahjonnasta Salolle ehdollista vankeusrangaistusta kertoen, että syyte nostettiin, jotta saataisiin ennakkotapaus lahjonnan rajasta. Syyttäjän tarkoituksena on ilmeisesti viedä asia tarvittaessa aina korkeimpaan oikeuteen asti, sillä vain KKO voi antaa alempia tuomioistuimia ohjaavia ennakkopäätöksiä.
Kansanedustaja Salo luonnollisesti kiistää myös lahjussyytteen. Hän on kertonut lehdille, että ennakkotapauksen hakeminen kummastuttaa häntä ja ettei ole helppoa olla "syyttäjälaitoksen esimerkkinukke." Salo pohti, että varmaan tällä tavalla ennakkotapauksen hakeminen saa suurta julkisuutta.
Syyttäjä on ollut vaitonainen lahjussyytteen yksityiskohdista, sillä syyte tulee kokonaisuudessaan julkiseksi vasta käräjäoikeuden istunnossa. Salo itse on selitellyt tapausta lehdille itselleen parhain päin. Salon on kertomansa mukaan Vaasan läänin entinen poliisin luottamusmies, joten hän tuntee lukuisia kollegojaan. Salon mukaan hänen esittämänsä kahvikutsu ei koskenut vain häntä poliisiauton takapenkillä kuulustellutta poliisimiestä, vaan muitakin paikalla olleen kahden LP:n partion poliiseja, jotka olivat Salolle entuudestaan tuttuja. "Olin aika pitkään siellä takapenkillä ollut ja ajattelin, että tapaan kavereita samalla reissulla, kertoi Salo (I-S 10.8.).
Salo ihmettelee saamaansa lahjussyytettä, mutta uskoo, että Pohjanmaan käräjäoikeus pystyy arvioimaan, "vaikuttaako euron kahvi jonkun tekemiseen tai tekemättä jättämiseen."
Mutta kuten jutun syyttäjä Peter Levlin on todennut, lahjomatilanteessa tarjotun etuuden suuruus ei ole kovin tärkeä seikka. Kyse on periaatteesta eli siitä, milloin yhteiskunnassa tulee puuttua virkamiesten lahjontaan. Jos emme halua elää yhteiskunnassa, jossa lahjoman tarjoaminen virkamiehille yleistyy, tulee syyttäjälaitoksen puuttua epäiltyihin tapauksiin.
Lahjuksen tarjoajan yhteiskunnallisella asemalla on luonnollisesti merkitystä syytteen nostamista harkittaessa. Mitä korkeammassa tai merkittävämmässä yhteiskunnallisessa asemassa lahjomarikoksesta epäilty on, sitä herkemmin syytekynnyksen pitää ylittyä, eikä päin vastoin.
Petri Salon tapauksesta tulee mieleen vuonna 1997 esillä ollut KKO:n oikeusneuvos Eeva Vuoreen kohdistunut veropetosepäily, jossa lääninsyyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen kiinnittämättä huomiota Vuoren virkaan ja yhteiskunnalliseen asemaan. Oikeusasiamies Lauri Lehtimaja, jolle myöhemmin kanneltiin lääninsyyttäjän menettelystä, katsoi, että syyte olisi tullut nostaa muun muassa juuri sen vuoksi, että rikosepäily kohdistui valtakunnan ylimmän tuomioistuimen tuomariin.
Oikeusasiamies Lehtimajan mukaan Eeva Vuoren asema KKO:n jäsenenä oli lisännyt häneen kohdistuneen rikosepäilyn selvittämisintressiä.
- Koko oikeusjärjestyksenuskottavuus ja varsinkin oikeudenkäytön tasapuolisuutta kohtaan tunnettu luottamus antavat mielestäni erityisen aiheen painottaa asian selvittämisintressiä silloin, kun rikoksesta epäillään oikeuslaitoksen omaan piiriin kuuluvaa vaikutusvaltaista henkilöä.
Näin kirjoitti Lauri Lehtimaja päätöksessään vuonna 1997 asiassa, jonka esitteli hänelle muuten kansliapäällikkö Jaakko Jonkka, syytekynnyksestä vuonna 1991 väitellyt oikeustieteen tohtori. - Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mikä painoarvo rikoksesta epäillyn yhteiskunnallisella ja vaikutusvaltaisella asemalla on esimerkiksi ex-pääministeriä koskevassa rikosepäilyssä, jonka selvittämisen parissa Jako Jonkka parhaillaan työskentelee.
Minusta oikeusasiamiehen Eeva Vuoren tapauksessa lausumia perusteita voidaan mutatis mutandis soveltaa myös istuvan kansanedustajan lahjusepäilyä koskevassa syyteharkinnassa. Huomioon voidaan ottaa myös kansanedustajan siviiliammatti eli aikaisempi toiminta poliisina. Jos Matti Meikäläinen olisi ehdottanut ylinopeudesta epäiltynä poliisimiehelle kahville menoa, olisi syyttäjä voinut helposti jättää syytteen nostamatta. Mutta kun lahjoman tarjoamisesta epäiltynä on istuva kansanedustaja ja poliisi, on selvää, että asianmukaisesti toimien syyttäjä ei ole voinut päätyä muuhun ratkaisuun kuin syytteen nostamiseen. Olkoonkin, että kyse oli vain "euron kahvista."
Se, mitä auton takapenkillä on puhuttu ja missä tarkoituksessa kansanedustaja on ehdottanut kahville menemistä, selvinnee käräjäoikeuden istunnossa, kun asiassa on kuultu myös paikalla olleita poliisimiehiä. Oliko Salo tehnyt ehdotuksensa myös muille paikalla olleille poliisimiehille ja oliko hän ollut tuolloin vilpittömässä mielessä ja tarjonnut kahveja vain kavereiden eli entisten kollegojen kanssa rupatellakseen, vai oliko Salon tarkoituksena ollut saada painetuksi ylinopeusasia villaisella tai päästä asiasta eroon pelkällä rikesakolla? Tämän arvioiminen riippuu paljolti Salon sananvalinnoista ja käyttäytymisestä poliisiauton takapenkillä ja yleensä tapahtumapaikalla.
Varomattomasti Salo on minusta joka tapauksessa menetellyt ryhtyessään "pokkana" ehdottelemaan kahville menemistä tilanteessa, jossa oli kyse häntä koskeneen törkeän liikennerikoksen selvittämisestä. Vai osoittaisiko juuri tällainen käyttäytyminen osaltaan lahjontayritykseen tarvittavaa röyhkeyttä ja piittaamattomuutta?
Motiivi Salolle näyttäisi lahjusyritykselleen olevan. Rikesakon ja päiväsakon ero on kyseisessä tilanteessa merkittävää luokkaa ajokieltoineen päivineen puhumattakaan siitä, että törkeästä liikenteen vaarantamisesta voidaan lätkäistä pahimmassa tapauksessa jopa ehdollista vankeutta, josta tulee merkintä rikosrekisteriin. Istuvalle kansanedustajalle tuomio törkeästä liikennerikoksesta ei ole mikään meriitti äänestäjien silmissä, kun seuraaviin vaaleihin on aikaa enää vajaa vuosi. Petri Salo on varmaankin hyvin tarkka nuhteettomasta poliisi-imagostaan ja hänen kerrotaan pitäneen palopuheita liikennesääntöjen noudattamisen merkityksestä. Salon on muuten eduskunnan hallintovaliokunnan ja sen liikennejaoston jäsen, joten tuomio törkeästä liikenteen vaarantamisesta eli todella törkeän suuresta ylinopeudesta voisi olla Salon kansanedustajan uran jatkamista ajatellen todella paha takaisku.
Tätä taustaa vastaan ei olisi mikään ihme, jos Salo olisi todella pyrkinyt pääsemään asiasta mahdollisimman vähällä tai kenties jopa toivonut häntä kuulustelleen poliisimiehen "armahtavan" hänet ja päästävän hänet asiassa pelkällä huomautuksella. - Mitenkäs muuten siinä poliisipäällikkö Mikko Paateron muutaman vuoden takaisessa ylinopeusjutussa aluksi eli "tien päällä" oikein tapahtuikaan... olisiko Paateron tapaus ollut vanhemman konstaapelin mielessä?
Mutta kuten sanottu, rikoksesta syytettyä koskee oikeusvaltiossa syyttömyysolettama, joka voidaan kumota vain tuomioistuimen lainvoimaisella langettavalla tuomiolla.
Jos saa ennustaa, niin voisinpa lyödä vähäisen vedon siitä, että Petri Salo tulee saaman käräjäoikeudessa sakkotuomion ylinopeudesta, todennäköisesti törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Sen sijaan syyte lahjuksen antamisesta tultaneen mitä suurimmalla todennäköisyydellä hylkäämään, sillä pidetäänhän käräjät kansanedustaja Salon kotikentällä Pohjanmaalla, jossa poliisin tuomitseminen virkavirheestä tai muusta rikoksesta on tunnetusti hyvin epätavallista (vrt. esim. Kauhajoen asejutun tuomio).
Luultavasti Petri Salo tulee samaan käräjäoikeuskäsittelyn ja lahjussyytteen hylkäämisen myötä vain lisäpotkua vaalikampanjalleen ja vaaleissa runsaasti niin sanottuja sääliääniä. Hänet valittaneen siis äänivyöryllä jatkamaan arvokasta työtään lainsäätäjänä.
Mutta ehkäpä näin on hyvä, kun asiaa pohdiskelee siltä kannalta, että kansanedustaja tuskin enää palaa entisen siviilityöhönsä, jossa edellytetään tutkimustenkin mukaan korkeaa uskottavuutta ja luotettavuutta.
43 kommenttia:
Sentään Virolainen.
Hiljaista on, niin kuin vietäisiin vähemmistöä laman läpi ehyenä, Kiviniemen lupauksen mukaisesti.
Hyvässä terässä näyttää Jyrki Virolainen olevan! Mielenkiintoinen erittely päivän teemoista. Kiitos!
Aikalailla samalla tavalla ajattelen myös tuosta asiasta. Voi olla lahjomayritys mutta voi olla olemattakin. Olennaista on se, missä hengessä ja tarkoituksessa kahvilla käynnistä on puhuttu. Ja kumman sanalle oikeus antaa enemmän painoa.
Ja sitten hieman off topicia: katsokaa eilisestä iltapäivälehdestä Irina Antonovnan kuva. Iloinen, elämänmyönteinen hieman pyöristynyt vanhus, jota ei mitenkään voisi tunnistaa samaksi henkilöksi, joka Suomessa kyhjötti kerrostaloasunnon sängyssä ja jota kärräiltiin näytillä pitkin Helsingin katuja. Missä on vakavasti sairas vanhus, jonka siiro Venäjälle olisi merkinnyt kuolemantuomiota. Onko meitä sumutettu!
Tuota samaa minäkin olen ihmetellyt Irina Antonovan tapauksessa!
Nyt Irina on onnellinen, kun hän on päässyt omiensa pariin Venäjälle ja hyvään hoitoon! Hän laulaa, vitsailee jne.
Onko Suomi lopultakaan mikään hyvä paikka ulkomaan mummoille? Tai edes oman maan ikäihmisille. Heitähän muuttaa nykyisin laumoittain eläkkeelle päästyään Espanjaan ja muihin lämpimiin maihin, jopa Marokkoon!
Egyptiläiselle isoäidillekin voisi tehdä hyvää muuttaa takisin kotiin ja oman kulttuurinsa piiriin.
Jykä pisti taas tekstiä.
Mutta vakavasti ajateltuna tässä on kyse merkittävästä asiasta vaikkakin euron kahvista.
Rangaistusasteikkoon pitäisi ehdottomasti tehdä huomattava kovennus silloin kun rikoksen tekee henkilö joka aivan varmasti tietää sellaisen tehneensä.
Jos poliisin tutkamittaus on luotettava ja kyseessä on ollut nopeus 138km/h kahdeksankympin alueella niin rikoshan on tapahtunut. Ja tässä tapauksessa pitkä ajokielto on perusteltua koska kyseinen henkilö on arvioinut nopeudekseen 80-100km/h.
Se on muuten huima ero ajaako 80km/h vaiko 138km/h. Vaikka sen tekisi puolen miljoonan mersulla!
Toisekseen jos Salolla on ollut noin kiire niin miten ihmeellä siinä ehtii kahvittelemaan.
Kukas se aikanaan perusteli ylinopeuttaan siksi että oli kiire?
Toinen hauska uutinen oli aamulla, Suomi lähettää asiantunija-apua venäjälle metsäpalojen vuoksi.
Meneekö asiantuntija tekemään valistyötä jolla ennalta ehkäistään metsäpaloja vai meneekö se antamaan asiantuntijaneuvoja paikalliselle palopäällikölle?
Voi tämä asiantuntijoiden luvattu maa taas kerran.
Syyttäjä Levlin vaikuttaa todella pahasti haksahtaneen, jos on todennut, että "kyse on periaatteesta eli siitä, milloin yhteiskunnassa tulee puuttua virkamiesten lahjontaan".
Tämä lausahdus sisältää jo sen, että Salon menettelyssä kyse tosiaankin on lahjonnasta.
Tietenkin sillä tarjotun etuuden suuruudella on varsin keskeinen merkitys arvioitaessa sitä, voiko etuuden tarjoaminen tulla arvioiduksi lahjuksen antamisena (RL 16:13)!
Johan tuon säännöksen tunnusmerkistössä edellytetään, että lahjalla tai muulla edulla joko "vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan" virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa, taikka että etuus "on omiaan vaikuttamaan" virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa.
Kyllä minusta perustellusti voidaan kysyä, voidaanko kahvikupin tarjoamisella (!) todella vaikuttaa poliisin toimintaan palvelussuhteessa. Jos Levlin luulee, että kahvin tarjoamisyritys (ilmeisesti vielä sakotuksen jälkeen) "vaikuttaa" tai on "omiaan vaikuttamaan" poliisin virkatoimeen, niin Levlinin käsitys poliisien virkamiesmoraalista ei taida kovin häävi olla.
Vai kertooko tämä enemmän Levlinistä kuin poliisista. Onko nyt ymmärrettävä niin, että Levlin kokisi itse kiusausta jättää epäilty syyttämättä, jos tämä soittaisi Levlinille ja pyytäisi tätä bensa-asemalle kahville. Pullalla tai ilman.
Edelleen, lahjuksen antaminenkin on rangaistavaa tahallisena, eli syyttäjän on näytettävä, että Salo on kahvin tarjoamisyrityksellä nimenomaisesti pyrkinyt saamaan helpotusta luvassa olevaan sanktioon.
Ottaen huomioon tuon "etuuden" koomista hipova suuruusluokka sekä se, että kysymys oli ilmeisesti vanhoista tuttavista, epäilen vahvasti Pohjanmaan käräjäoikeuden vetävän asiasta omat johtopäätöksensä.
Ainoa, mikä tässä asiassa hämmentää, on se, miten syyttäjät voivat samaan aikaan vinkua töidensä runsautta ja nostaa tuollaisia syytteitä. Ymmärrän toki selvitysintressin olevan sitä painavampi, mitä korkea-arvoisemmasta henkilöstä kysymys on - mutta jokin tolkku pitäisi syyteharkinnassakin säilyttää.
Tapauksella voisi olla merkitystä arvioitaessa sitä, millainen "lahjan" tai "muun edun" tulisi olla, jotta sen voitaisiin katsoa "olevan omiaan" vaikuttamaan virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa. Joten suopeasti tulkiten voidaan kai sanoa, että KKO voisi antaa demonstratiivisen ennakkopäätöksen näistä seikoista: ts. mitä asioita näitä kysymyksiä harkittaessa on otettava huomioon.
Mutta kuitenkin.
Pohjanmaan syyttäjät voinevat vastaisuudessa toimittaa rästihommmia Levlinille, jolla näyttää olevan roppakaupalla aikaa; aikaa, jota toki voisi käyttää hyödyllisemminkin.
(En ole koskaan äänestänyt Petri Saloa, vaikka olen samassa vaalipiirissä ollutkin, enkä tunne miestä sen kummemmin, eikä Salo myöskään ole "idolini", joten en kirjoittanut tätä puolustaakseni Saloa.)
Kasvu - ja opiskelukumppaneistani lähes jokainen aikaansaapa kunnonkansalainen on muuttanut Suomesta, viimeksi naapurin 30-kymppinen yksinhuoltajanainen parivuotiaansa kanssa häipyi syksyllä Espanjaan.
Tänne sitten jää poliitikoiksi näitä pappilan pihapiirissä kasvaneita, tai ainakin siihen myöhemmin sitoutettuja lampaita.
Kanttorin tytär Arja Alho (sdp) riemuitsi blogissaan Mari Kiviniemen ja Timo Laanisen nousua kepun johtoon, Laaninen puolestaan tervehti ilolla kirkon lehden kolumnistiksi ryhtyneen Mikael Jungnerin tuloa vastuunkantajien joukkoon.
Nämä vaan muutamana esimerkkinä, huippuna toki kepun uusi pääideologi Annika Saarikko, entinen kirkkohallituksen tiedottaja.
he, hyvä tuo viimeinen Jyrkin kappale: poliisilta edellytetään korkeaa uskottavuutta ja luotettavuutta.......ymmärsin.....eli tämä konstaapeli Salo sopii hyvin jatkamaan poliitikon hienoa ja ehkäpä nousukohteistakin uraansa.
Voisko tuota Irina -mummon tapausta soveltaa ehkä laajemminkin maahanmuuttajiin...??...eli olisiko sittenkin siellä kotomaan lämmössä parempi olla...
hyvä tuo J: n viimeinen kappale: poliisin ammatissa edellytetään korkeaa uskottavuutta ja luotettavuutta, siis konstaapeli Salo sopii hyvin jatkamaan poliitikon hommaansa.
Mummo Irinan tapausta voisi soveltaa varmaan laajemminkin, ehkäpä maahanmuuttajat olisivat sittenkin onnellisimpia omassa lämpimässä kotomaassaan...vai?
Virolainen: ..."tuomioistuimen tehtävänähän on, näin ainakin väitetään, löytää oikeusjutussa totuus - tosin siinä ei aina onnistuta"...
Varsinkin Suuren Laman jälkeisissä oikeusjutuissa pankkeja vastaan tuomioistuimessa selvitetty totuus sekä asiakirjanäyttönä että todistajainlausunnoilla osoitettuna oli tuomioistuimille niin kiusallinen, että näyttö kylmästi hylättiin ja pankki tuomittiin lähes poikkeuksetta voittajaksi.
Vähemmistöä viedään laman läpi bisnesluokassa.
Kädet ristissä ei toki kannata jäädä tien poskeen istumaan.
Tyylipisteitä voi aina antaa.
"Luultavasti Petri Salo tulee samaan käräjäoikeuskäsittelyn ja lahjussyytteen hylkäämisen myötä vain lisäpotkua vaalikampanjalleen ja vaaleissa runsaasti niin sanottuja sääliääniä."
Minua niin kovasti kiinnostaisi tietää ketä kaikkia saamme syyttää siitä, että luottamustehtäviin päätyy kaikennäköisiä ketkuja. Etenkin silloin, kun ketkuudesta on olemassa mitään näyttöä, tampiot oikein suurella joukolla rientävät tätä äänestämään.
Mitä pahaa me muut olemme tehneet kun meitä näin rangaistaan?
(Näiden tampioiden rikoshan on tiedossa: näiden ketkujen äänestäminen.)
Pohjanmaan käräjäoikeuden kanslia on Vaasassa. Seinäjoella on Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden kanslia. No, nämä käräjäoikeudet menevät sekaisin varmaan monella muullakin kuin Virolaisella.
Minäkin uskallan epäillä, että varsinaisesti sillä kahvikupilla ei ole yritetty lahjoa ketään eikä kukaan ole sillä lahjottavissa.
Sitä vastoin olen varsin taipuvainen uskomaan, että tässä on yritetty vedota jonkinlaiseen hyväveljeyteen tai muuhun asiattomuuteen. "Poliisimiehiähän tässä kaikki ollaan - ja minä lisäksi kansanedustaja. Aatelkaahan vähän poijaat mikä soppa tässä syntyy täysin turhasta asiasta". Jotain tällaista villaisella painamista arvelisin Salon ainakin salaa ajatelleen tai ehkäpä jopa julkilausuneen.
Se kahvi kuppi lienee vain sosiaalinen keino asiassa etenemiseen. En näin äkkiseltään - ja ilman lakikirjaa - osaa arvioida, miten tällainen ajatusmalli istuu lahjussäännöstöön. Toisaalta voihan sillä euron kupillakin "ratsastaa".
Joka tapauksessa on aivan oikein, että asiaa on tutkittu ja että siihen on tartuttu.
T. Työmies
Seinäjoki ei kuulu Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomiopiiriin eli kahvikuppikäräjät käytäneen 10.9. Vaasassa.
Kiitokset mielenkiintoisesta blogista!
Hyvässä terässä tosiaan. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta !
En ollut uskoa silmiäni, että
kahvittelutarjouksesta saa "lahjonnan antamis" -syytteen.
Ensin luulin, että epäilty kaunistelee omia tekemisiään, mihin hänellä on kaikki vapaus.
Jos taas syyte tältä osin tosiasiasa perustuu epämääräiseen moraaliseen paheksuntaan siitä, että epäilty on kansanedustaja ja siviilissä poliisimies, ollaan silti hakoteillä.
Jokaisella epäilyllä on oikeus vaikuttaa saamaansa rangaistukseen ja sen harkintaan, mutta hyväksyttävällä tavalla (kahvikeskustelu?).
Poliisimiehen ei pidä ainakaan innostua sakotettaessa menemään kahville epäillyn kanssa - ja jos meneekin se ei saa vaikuttaa hänen ratkaisuun asiassa.
Onko kahville meno ehdotus todella omiaan vaikuttamaan poliisimiehen ratkaisuun?
Minusta ei.
Asser Salo puhuu "sakotuksesta" tai sen jälkeen.
Mutta eihän se poliisi mitään sakkoja siellä tien päällä Salolle antanut, sillä asiahan menee oikeuteen törkeänä liikenteen vaarantamisena!
Petri Salohan se varmaan olisi toivonut selviävänsä "pikasakoilla" eli 70 euron rikesakolla. Syyttäjä lähtee ilmeisesti siitä, että kahvikutsulla pyrittiin vaikuttamaan juuri tuohon asiaan.
Hieman tarkkuutta toivoisi siis Asser Salolta - Asser ei liene sukua Petrille! Samalla toivoisi sitä pro et contra -pohdintaa, eikä noin yksipuolista ja mustavalkosta "julistamista", mihin Asser nyt valitettavasti syyllistyy.
Poliisi aloittaa nyt esitutkinnan Heinolan löylykuoleman johdosta. Epäiltyjä rikosnimikkeitä ovat kuolemantuottamus ja kokoontumisrikos.
Tiedotteen mukaan tutkinnan suorittaa Itä-Uudenmaan poliisilaitos. Heinola kuuluu Päijät-Hämeen poliisipiiriin.
Päijät-Hämeen poliisi ilmoitti heti kuolemantapauksen jälkeen - minusta täysin hätiköidysti - ettei kuolemaan ja toisen löylyttelijän vakavaan loukkaantumiseen liity rikosta.
On paikallaan, että tutkinnan suorittaa Heinolan ulkopuolinen poliisi.
Scorpioni vanhana päällikkönä puhuu huviluvasta. Mielestäni poliisin huvilupahakemusta tai nykyisin kokoontumisilmoitusta vastaanottaessaan tutkii myös yleisötilaisuuden turvallisuuden. Esimerkiksi autokilpailuihin asetetaan velvollisuus SAKU:n ja kilpailulääkärin hankkimiselle.
Vaan mitenkä on tässä? Ei kenellekään (ainakaan poliisille) tainnut tulla mieleen, että pitää asettaa lupaehtoja (siis antaa määräyksiä) turvallisuuden varmistamiseksi. Tarve keskeyttää kilpailu yksittäisten kilpailijoiden kohdalta oli täysin mahdollinen uhkakuva. Riittääkö sellaiseen päätökseen ensivasteen auktoriteetti ja asiantuntemus.
Petri Salon tapauksen taustalla voi olla myös kateus. Joku voi kadehtia kansanedustajan asemaa. Sitten tulkitaan asioita vähän synkällä mielellä, niin syyte on kasassa.
Aivan totta, aivan totta. Tulipas lapsus. Täytyy jatkossa olla taas tarkempi, hyvä, kun blogisti oikaisi. No, ajatus kai tuli kuitenkin selväksi.
Yritin muuten äskeisessä viestissäni ottaa huomioon myös pro-näkökohtia, kun pohdin, että ehkä jutussa olisi suopeasti tulkiten ennakkopäätösainesta.
Mutta pieniä taitavat muuten olla silakat joulukaloiksi. Pysyn siis yhä kannassani siitä, että kahvikupilla ei voida poliiseja lahjoa.
Tämä kanta ei tosin sulje pois jutun mahdollista ennakkopäätösarvoa. Ennakkopäätös voitaisiin antaa siitä, millaisia seikkoja tulee ottaa huomioon arvioitaessa sitä, onko jokin virkamiehelle tarjottu etuus lahjuksen antamisen tunnusmerkistössä (RL 16:12)tarkoitettu "lahja" tai "muu etuus".
Mahdollista tietysti on, että Salo olisi yrittänyt painattaa asiaa villaisella kollegiaalisuuteen vedoten, kuten Työmies tuossa edellä arveli.
Tällainen taivuttelu, vaikka asiatonta onkin, ei kuitenkaan ole rikollista - tai ainakaan minä en tiedä rikoslaista löytyvän säännöstä, joka siitä tekisi rangaistavaa.
En haluaisi uskoa siihenkään, että kombinaatio kuten "poliisejahan tässä kaikki ollaan, vanhoja tuttuja vielä, joten päästäkää sakolla tai painakaa villaisella, eikö - voin vaikka tarjota kahvit" voisi johtaa lahjustuomioon.
Lahjuksen antamisen tunnusmerkistössä kun kuitenkin edellytetään, että virkamiehen toimintaan palvelussuhteessa vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan juuri virkamiehelle luvatulla lahjalla tai muulla etuudella.
Asiatonkaan manipulointiyritys ei ole "lahja" tai "muu etuus" - joten jos poliisit olisivatkin painaneet teon villaisella, ja jääneet siitä kiinni, minusta Saloa ei siinäkään tapauksessa voitaisi tuomita lahjonnasta, koska poliisien toimintaan ei ilmeisesti ole vaikuttanut "lahja" tai "muu etuus", vaan kollegiaalisuus.
Vähän skolastiseksi menee, mutta kumminkin. Tietysti oikein taitavasti tämä kollegiaalisuus ja etuuden arvo voitaisiin jollakin tavalla leipoa yhteen.
Ääneen ajatellen kaava voisi olla vaikka sellainen, että mitä helpommin epäillyn voidaan esimerkiksi asemansa (kansanedustaja) tai hänen ja virkamiehen erityisen suhteen (esim. ystävyys) perusteella olettaa vaikuttavan virkamieheen, sitä pienempi lahja tai muu etuus riittää lahjuksen antamisesta tuomitsemiseen..? (Koska toivottu vaikutus saadaan osaksi aikaan muiden tekijöiden johdosta.)
Ohops, lisää lapsuksia. Oikea tunnusmerkistö on RL 16:13, ei 12.
Kahvien tarjoaminen kollegiaalisuuteen tai kaveruuteen yms. seikkaan vedoten voi tietenkin, toisin kuin Asser Salo teoreetikkona esittää, tapauksen yksityiskohdista riippuen, täyttää lahjusrikoksen tunnusmerkistön. Pykälässä (RL 16:13) ei ole määritelty lahjalle tai edulle minkäänlaista rahallista arvoa.
Kansanedustaja, joka heittäytyy tutkijoiden kaveriksi, ja ilmoittaa tarjoavansa näille kahvit - varmaan siihen olisi kuulut myös "munkki", on vain (omasta mielestään) niin ketku, ettei tyhmempi juristi edes huomaa lahjusta!
Asserin mielestä Salo olisi ilmeisesti syyllistynyt lahjonnan antamiseen, jos hän olisi tokaissut poliisille, että " tossa on satanen, mene ja osta kaverisi kanssa jotakin, vaikka kahveet, , ja sitten, perkusles vieköön, saatte kyllä unohtaa tämä mokoman ylinopeushassutuksen"!
Kyllähän kansanedustaja toki osaa lahjoa yrittää virkamiehen paljon hienovaraisemmin, jos niikseen tulee. Juju on juuri siinä, että kun hän puhuu vain kahvikupista, eivät ne, jotka eivät osaa tuijottaa muuhun kuin tarjotun etuuden rahalliseen arvoon, edes tajua, että tässähän voi aivan hyvin olla kyse lahjonnasta.
Tilanne poliisiauton takapenkillä oli se, ettei poliisi ollut vielä päättänyt eikä ilmoittanut Salolle, mikä hänen ylinopeudestaan oli seurauksena. Ilmeisesti Salo elätteli vielä toiveita, että poliisi voisi ehkä uskoa hänen selitystään, jonka mukaan mitattu ja hänelle ilmoitettu 50 kilometrin ylinopeus ei voisi pitää paikkaansa.
Salo laskelmoi, että poliisi ei ole niin pikkumainen, että viitsisi tehdä hänen kahvikuppitarjouksestaan jutun, minkä vuoksi hän kokeili, tepsisikö kahvien tarjoaminen ja hän pääsisi törkeätä liikenteen vaarantamisesta kuin koira veräjästä eli vain rikesakolla.
Asseri ei, tyypillistä kyllä, näytä panevan minkäänlaista painoa sille, että kahvitarjouksen rikosta selvittävälle virkamiehelle esitti kansanedustaja, joka on siviiliammatiltaan poliisi. Kyllä tällaisessa vaikutusvaltaisessa asemassa olevan epäillyn rikoksen selvittämisellä tuomioistuinta myöten on erityistä intressiä.
Käsittääkseni laillisuusperiaate velvoittaa tulkitsemaan rikoslakia sen sanamuodon mukaan. RL 16:13:n sanamuodossa edellytetään, että virkamiehen toimintaan vaikutetaan tai siihen pyritään vaikuttamaan lahjalla tai muulla edulla.
Jotta lahja voisi ylipäänsä vaikuttaa virkamiehen toimintaan, on toki edellytettävä, että sen on voidaan laatunsa (arvonsa) puolesta olettaa vaikuttavan virkamiehen toimintaan. Näin siitäkin huolimatta, että säännöksessä ei lahjan tai etuuden arvoa tarkemmin määritelläkään.
Esimerkiksi 10 sentin tarjoaminen ei minusta ole lahjus. Kuten ei kahvinkaan tarjoaminen. Tämä siksi, että yleisen elämänkokemuksen perusteella ei voida olettaa, että järkevä suomalainen virkamies voisi todella tehdä pyydetyn virkatoimen tai jättää virkatoimen pyydetyllä tavalla tekemättä, koska "lahjus" on niin mitättömän pieni.
Kysymyksessä voi siis tarjotun edun vähäisyyden vuoksi olla tilanne, joka ei riitä täyttämään tunnusmerkistöä tai kelvottomaan yritykseen rinnastuva tilanne.
Edellä mainituista syistä teko voi kaatua myös Salon tahallisuuteen: Salo ei ole kahvia tarjotessaan tarkoittanut vaikuttaa toimintaan palvelussuhteessa tai voinut pitää varmana tai edes varsin todennäköisenä, että virkamies mieltäisi "tarjouksen" (jonka sanamuotoa emme edes tiedä) pyynnöksi vaikuttaa virkatoimeen.
Vaikka sanamuodon analyysiin perustuvaa rikoslain tulkintaa voidaan blogistin tavoin pitää "teoreetikon" höpinänä, sillä on kuitenkin vankka perusteensa rikosoikeudellisessa laillisuusperiaatteessa.
Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen ei sitä vastoin perustu blogistille kovin tyypillinen tapa sytytellä noitarovioita näkemällä "jutun jujuja" milloin missäkin, mutta ei - kas kummaa - kuitenkaan lahjusrikossäännöksen sanamuodon mukaisessa tulkinnassa.
Tässähän tulee peräti jännä takauma blogistin Salonius-blogeihin, joissa niissäkin oli kyse lahjonnasta...
Todettakoon vielä, että olen edellä juuri kommentoinut sitä, miten etuuden arvo ja henkilön asema voitaisiin tulkinnallisesti sovittaa yhteen. En siis suhtaudu ehdottoman kielteisesti ajatukseen, että Salon voitaisiin tapauksessa ajatella syyllistyneen rikokseen.
Olen myös edellä todennut, että ymmärrän toki asian selvittämisintressin painoarvon tässä asiassa.
Kuitenkin minusta jutussa on painavampia perusteita, ainakin julkisuudessa olleiden tietojen perusteella, katsoa, että kysymys ei ole lahjonnasta. Eikä "asian selvittämisintressi" suinkaan Jonkallakaan ole mikään superperiaate, vaan sitä on, kuten blogisti varsin hyvin tietää, punnittava epäillyn oikeusturvavaatimusta vastaan.
Ja omasta puolestani lisäisin: suhteellisuudentajulla käytettävä. (Ts. kaikkia korkeita virkamiehiä ei voida syyttää vain siksi, että nämä sattuvat olemaan korkeita virkamiehiä. Niin mukavaa kuin sekin tietysti olisi.)
Joten ainakin minä olen pyrkinyt siihen blogistin peräänkuuluttamaan pro- & contra-argumentaatioon. Blogisti sitä vastoin tuntuu kovin yksioikoiselta, koska on niin perin juurin varma lahjonnasta; missä ne contra-argumentit luuraavat?
Valitettavasti Asseri ei nyt ymmärrä tai halua ymmärtää, mistä on kyse.
Asian selvittämisintressi, joka on tässä asiassa ja keskustelussa keskeisellä sijalla, tarkoittaa juuri sitä, että asia selvitetään "pohjamutiaan" myöten eli asia viedään syyttäjän toimesta tuomioistuimen ratkaistavaksi!
Ei tässä muusta ole - tässä vaiheessa - kyse. Ei ole tarpeen lähteä Asserin tavoin spekulooraamaan, mitä Salo on tarkoittanut ja mitä ei. Se selviää sitten oikeudenkäynnissä. Nyt äänessä on ollut vain Salo, syyttäjän todistajat eivät ole puhuneet mitään.
En ole ollut tässä enkä missään muussakaan asiassa sytyttelemässä mitään noitavainoja! Olen vain tähdännyt siihen, että näiden korkeiden pamppujen epäilyt tekoset tutkitaan ja selvitetään perusteellisesti! Tästä on kyse, vaikka Asseri ei tätä ymmärräkään.
Saloniuksen asiakin tutkittiin poliisin toimesta, ja tämä oli ainoa asia, johon minä "tähtäsin." Ei siis pidä painaa villaisella näiden korkeiden pamppujen asioita.
Antaa siis tuomioistuimen tutkia, onko kahvin tarjoamisessa kyse lahjonnasta vai ei. Tämä on se pointti, siis tuomioistuinkäsittely, johon olen tässä Salon asiassa pitänyt tärkeänä.
Minä en ole - Asserin tavoin - spekuloimaan, miten jutussa "loppupeleissä" käy!!! Tätä A. ei tunnu tajuavan, vaan inttää inttämästä päästyään, ettei kyse voi olla rikoksesta!
Olen itse sen verran spekuloinut tämän Petrin salon asian lopputulosta, että luulen ainakin käräjäoikeuden hylkäävän syytteen. Tätä(kään) Asser ei ole lukenut tai lukemaansa ymmärtänyt.
Kyllä tuomioistuin tietää, mistä laillisuusperiaatteessa on kyse! Laillisuusperiaate ei tietenkään estä syytteen nostamista, jos syyttäjä virkavastuun perusteella katsoo, että henkilöä on todennäköisin syin syytä epäillä rikoksesta.
Syyttäjä väittää, tuomioistuin tuomitsee. Tämä on A:lta unohtunut.
Me emme elä nyt, onneksi, 1930-luvun Petroskoissa, jossa Pohjanmaalta lähtöisin oleva lakimies Asser Salo joutui poliittisen vainon kohteeksi, "alennettiin" korkea-arvoisesta juristista kuorma-auton apumieheksi ja lopulta ammuttiin.
Ne oli niitä toveri J. Stalinin vainoja, joissa menetti henkensä moni muukin Suomesta Neuvostoliittoon ja Karjalaan lähtenyt kommunisti.
Asseri Salo ei saanut Petroskoissa oikeudenmukaista oikeudenkäynti. Petri Salo tulee sen saamaan Pohjamaan käräjäoikeudessa Vaasassa.
Neuvostoliitossa syyte ja jo pelkkä epäily tarkoitti Stalinin aikana samaa kuin tuomio - vieläpä kuolemantuomio. Me emme nyt elä samassa maailmassa, eli syyte ei ole sama kuin tuomio.
"Minäkin uskallan epäillä, että varsinaisesti sillä kahvikupilla ei ole yritetty lahjoa ketään eikä kukaan ole sillä lahjottavissa.
Sitä vastoin olen varsin taipuvainen uskomaan, että tässä on yritetty vedota jonkinlaiseen hyväveljeyteen tai muuhun asiattomuuteen."
Eli siis lahjalla on kuitenkin pyritty vaikuttamaan. Kyse siis on lahjonnasta tai sen yrityksestä!
(Vaikuttamismekanismistä ei laissa puhuta mitään ja hyvä niin.)
Mielenkiintoista.
Ei niinkään se että Salo on kansanedustaja vaan se, että Salo on ammatiltaan poliisi.
Kävipä vielä niinkin hassu yhteen sattuma että LP:n partiossa oli Salon tutut konstat paikalla.
Euron kahvikupin lahjus on itkikan kusi itämeressä (lahjuksen saajan näkökulmasta) mutta jos Salo olisi voinut selvitä huomautuksella (hyöty rikesakon 70euroa) tai rikesakolla (hyöty tuhansissa euroissa ko henkilön ansioihin suhteutettuna + mahdollisesti ehdoton vankeus ja merkintä rikosrekisteriin)niin Salolle asia olisi ollut todella kannattava.
Riippuen kuitenkin miltä puolelta kolikkoa tarkastelee.
Kansanedustajaksi pyrkivä haluaa käyttää kaiken julkisuuden hyväkseen. Lööppi iltsikassa kontra etusivun iso mainos on edustaja-ehdokkaalle taloudellisesti kevyempi vaihtoehto.
En ole nimittäin kuullut että etusivun lööppiä voisi ostaa, vaikka mistäpä sitä voi kaikkea tietää.
Jospa vielä suhteutetaan kansanedustajan tulot niin kyseessä olisi ollut 2-3 viikon palkka ja palkintona voi olla 4:n vuoden kovapalkkainen suojatyöpaikka.
Kuka tuon asian oikeasti edes on vuotanut julkisuuteen?
Se voisi olla se tavan konsta jota oli ottanut päähän että LP tuli väliin tai kyseisen ehdokkaan puoluetoimisto jonka markkinointijohtaja oli hoksannut kyseisen asian julkisuusarvon.
Joo, Asser Salo puhuu ristiin.
Hän sanoo olevansa taipuvainen epäilemään, että Salo on kahvikupillisella yrittänyt vedota hyväveljeyteen tai muuhun asiattomuuteen, mutta toisaalta uskovansa, ettei sanotun etuuden tarjoamisella olisi yritetty lahjoa ketään.
Mutta jos lahjalla on pyritty vaikuttamaan virkamiehen päätökseen tai toimintaan, kyse on laissa tarkoitetusta lahjonnan antamisesta.
Poliisiin ei voi luottaa. Turun suunnalla konstaapeli kirjoitti sakkolappuun tutkan näyttämää selvästi suuremman lukeman. Partiokaverin ihmetellessä asiaa konstaapeli ilmoitti kollegalleen, että "kyllä se varmasti joskus on noinkin kovaa ajanut."
Sakottaja kadehti sakotettavan tuliterää baijerilaista laatuautoa ja ajatteli vähän tasata yhteikunnallista oikeudenmukaisuutta omin keinoin.
Petri Salo pissii konstaapelina omaan pesään, kun hän kyseenalaistaa tilanteessaan sakottajan luotettavuuden. Vähän sutki on väite, että Peugeotilla ei pääse syytteessä mainittua nopeutta. Jos valehtelee, niin ei kannata esittää puolustuksekseen sellaista argumenttia, joka on helposti todettavissa vääräksi.
En ole missään vaiheessa sanonut "olevani taipuvainen epäilemään" sellaisia asioita, kuin anonyymi minun väittää sanoneen.
Sen voi tarkistaa tästä ketjusta.
Olen pohdiskellut asiaa pro & contra, tullen siihen johtopäätökseen, että syyte hylättäneen. Olen toisaalta myös kirjoittanut siitä, miten kollegiaalisuus sekä lahjan arvo voitaisiin sovittaa yhteen - jolloin toiminta ehkä voisi tulla arvioitavaksi lahjuksen antamisena.
Josko poliisiautossa käyty keskustelu onkin nauhoittunut nauhalle tai poliisiradio olisi keskustelun lähettänyt eetteriin, niin eipä montaa vaihtoehtoa jäljelle jää.
kyllähän tuomioistuin laillisuusperiaatteen tuntee, vaan tunteeko virolainen?
Kyllä tuntee.
Tämä minua yleensä vaivaa näissä rikosasioissa "Toisaalta on syytä muistaa, että epäillyllä tai rikoksesta syytetyllä ei ole totuusvelvollisuutta, vaan hän voi vaieta tai valehdella täysin vapaasti." Vaikka tämä pitääkin paikkansa niin eikö kaikkien pidä puhua totta. Se on sitten eri asia, että onko totuudenvastaiselle puhumiselle asetettu rangaistusuhkaa. Jotenkin se vaan "särähtää" korvaan kun sanotaan, että voi valehdella.
Tuo onkin hyvä kysymys.
Onko epäilyllä/syytetyllä oikeus valehdella.
Vai onko vain niin että epäilyllä on oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen.
Tämän vuoksi on katsottava että epäillyllä on oikeus vaieta.
Mutta kuinka on valehteluoikeuden osalta, onko tällainen todella olemassa.
Valehtelua ei ole kriminalisoitu. Mutta on siihen suoranainen oikeus vai onko velvollisuus pysyä totuudessa ja halutessaan vaieta.
Valehtelu ei ainakaan ole nähtävissä aivan poikkeuksettomana oikeutena.
Voihan epäilty tulla rangaituksi valheistansa jos ne täyttävät väärän ilmiannon tai kunnianloukkauksen tunnusmerkistön(kunnianloukkaukseen voi tosin syyllistyä myös puhumalla totta)
Mikäli Salo saa tuomion, hänen edellytyksensä olla nimitettynä vanhemman konstaapelin nuuhteettomuutta edellyttävään virkaan tulee ratkaistavaksi. Lahjomarikos on sen laatuinen, että erottaminen tulee väistämättä harkittavaksi. Virkavapaus ei estä asian käsittelyä eikä myöskään oikeuta laimin lyömään asianmkaisen päätöksen tekemistä.
Sitten saattaa tulla in concreto todistettua, että poliisin ja kansanedustajan nuhteettomuusvaatimukset ovat erilaiset. Saloa tuskin pelastaa kokoomuslainen Paatero tai Holmlundkaan.
"Mutta kuinka on valehteluoikeuden osalta, onko tällainen todella olemassa."
On se käytänössä vaikka sitä lakiin ei ole kirjoitettu. Jos laittais kyselyn syyttäjille, asianajajille, poliiseille, ym niin vastaus on että epäilty saa puhua puuta heinää ja valehdella ummet lammet eikä siitä ole todellakaan sanktioita.
Tähän on johtanut juuri se että laissa on pykälä jonka mukaan kenenkään ei tarvitse myötävaikuttaa syyllisyytensä tueksi.(tapaus Uoti)
Sensijaan kantajan, asianomistajan ja todistajan on pysyttävä totuudessa eikä myöskään saa salata mitään, sanktion uhalla
Olisi yksinkertainen kun syytetylle annettaisi mahdollisuus vain kiistää (jonka myös Salo tässä tapauksessa teki) ja oikeus olla kommentoimatta.
Mutta valehtelusta pitäisi antaa sanktio kuten muillekin asianosaisille.
Entäpä sitten tilanne jossa syytetty myöntää, esim osankin jostain asiasta ja myöntäminen tukee syyttäjän todisteita ja asianomistajan kertomaa. (myöntää vain sen minkä jo tajuaa todisteiden aukottomuudesta)
Aika koomista jos tuomiossa lukee että vastoin syytetyn kertomaa ja että asianomistajan kertomukselle ei anneta ainakaan tässä tapauksessa merkittävästi isompaa painoarvoa...
Joku anonyymi lausui yllä poliisin ja kansanedustajan erilaisesta nuhteettomuusvaatimuksesta.
Eikös hiljattain, ihan Paateron ja Holmlundin aikana, poistettu poliisitoiminnan säädöksistäkin poliisin nuhteettomuutta koskeneet kuolleiksi kirjaimiksi jääneet lainkohdat.
Oli kai aikakin: Paateron päällikköesimerkillään kenttäväelle linjaama eettinen taso blogistin usein käsittelemine kaikkien rikkeiden etukäteen julkisuudessa kiistämisineen on jokaisen asiaan perehtyvän itse puntaroitavissa myös esimerkiksi hänen liikennerikoshistoriansa vaiheikkaissa käänteissä.
Ei ole ajateltavissa, etteikö virkaveli ja kansanedustaja Salo hänkin homman sisältäpäin perinjuurin tuntevana tietäisi, mistä kana poliisissa pissii.
Mahdollinen ehdotus yhteisen ylinopeusnäkemyksen hakemisesta kahvikupillisen ääressä erityisesti Salon asema ja verkostot huomioiden olisi tietenkin paljas ja selvemmin tarkoituksellinen yritys vaikuttaa viranomaiskohteluun kuin kaakkoisten maankolkkien tuntemattomille kulkijoille silloin tällöin sattuva satasen ihan vahingossa ja ilman sanoja mutta aivan kuin koetteeksi putoaminen siinä samalla, kun lompakosta pengotaan ajokorttia.
Nuhteeton ei menisi koskemaan. Eikä sen jälkeen väittämään lahjonnan yritystä.
Jännää, pidetäänkö nyt mahdollisesti selväsanaistakaan vaikuttamisyritystä lahjusrikosepäilyssä olennaisena, vai vaan tarjotuksi väitetyn aineellisen lahjan, hyväveliverkoston "istunnon" avauksena ja olennaisena osana tarjottavan mutta itsessään vähäarvoisen kahvikupillisen rahallista hintaa.
Poliisin ja syyttäjän toiminnassa ja suomalaisessa korruptiossa yleisemminkin kuitenkin juuri hyväveliverkostot ja sulle-mulle vaihtosuhteet näyttävät olevan huomattavasti vahingollisempi ja vakiintuneempi rakenne kuin yksittäisissä viranomaisasiointitilanteissa satunnaisesti tarjottavien/vaadittavien rahalahjojen tai kahvikupillisten arvo.
Epäillyn totuusvelvolvollisuusdesta.
Onko epäillyllä/syytetyllä läpi prosessin oikeus valehdella vaiko totuusvelvollisuus vailla rangaistusuhkaa.
Tälläinen totuusvelvollisuus vailla rangaistusuhkaa on asianomistajalla oikeudenkäynnissä. Siellä asianomistaja voi syytetyn lailla puhua puuta heinää ilman rangaistuksen pelkoa. Totuusvakuutuksen alaisena asianomistajaa voidaan oikeudenkäynnissä kuulla vain yksityisoikeudellisiin korvausvaatimuksiin liittyen.
Asianomistajallahan on usein mahdollista pysyä esitutkinnassa harvasanainsena(velvollisuus puhua totta muttei velvollisuutta puhua) ja sitten läväyttää kaiken valheen tuomioistuimessa.
Voi kun kansanedustajillekin olisi säädetty samanlainen laki valehtelusta kuten työmyysturvalaissakin työttomälle työstä kieltäytymisesta on laadittu :
#
Jos työnhakija on omalla menettelyllään aiheuttanut sen, ettei työsuhdetta ole syntynyt, hänen katsotaan kieltäytyneen työstä.
#
Siis, jos puhuu totta työhaastattelusssa (esim. työttömän tapauksessa), että työtön ei halua ottaa hänelle osoitettua työtä osalleen, syyllistyy sellaiseen rikkomukseen, että työttömyyskorvaus häneltä on pois vietävä.
Eikö kansanedustajaltakin tulisi viedä palkanansainta pois, kunnes hänet syyttömäksi todetaan - kuten työttömänkin tapauksessa on.
JOS SITÄ KAHVIJUTTUA EI OLISI OLLUT?
Jos sitä kahvijuttua ei olisi ollut tai jos sen voisi sivuuttaa merkitykseltään olemattomana, niin
silloinhan poliisimiehet keskustelivat mahdollisuudesta
alentaa mittaustulos. Jos Salo taivutteli tutkalla mittaillutta poliisia kirjaamaan 148 km/h sijaan esim. 88 km/h tai unohtamaan koko jutun, kun kavereita ollaan, niin jonkinlaisesta yllytyksestä olis ollut kysymys. Olisiko tällöin
Salo ja mittaava poliisi syyllistynyt johonkin (a) rikokseen (b) sopimattomaan.
Mihin kumpikin osapuoli olisi syyllistynyt? Käytäntöä tuntemattomana olisin syvästi kiitollinen selvityksestä.
Miksi on rationaalista, että syytetyllä on oikeus valehdella eikä vain vaieta?
Vaikeneminen johonkin ratkaisevaan kysymykseen olisi helposti tulkittavissa myöntämiseksi. Tällöin poliisi saisi esitutkinnassa usein syytetyn pussiin tekemällä oikein kohdistettuja kysymyksiä ja seuraamalla, missä kohdin syytetty vaikenee.
Syytetyn oikeus valehdella turvaa sen, että hänen ei todellakaan tarvitse myötävaikuttaa millään tavalla asian selvittämiseen.
"Syytetyn oikeus valehdella turvaa sen, että hänen ei todellakaan tarvitse myötävaikuttaa millään tavalla asian selvittämiseen."
Ja tuomioistuimen pitäisi ottaa tämä huomioon. Herää kysymys että miksi ihmeessä syyllistä edes kuulustellaan kun tiedetään hänen oikeudet.
Murhankin voi tunnustaa mutta jos todisteita ei ole niin tunnustus ei riitä.
BTW koska saadaan kuluttajan oikeudet koskemaan myös palvelualaa jossa käytetään asianajajia ja juristeja.
Asianajaja/juristi saattaa käyttää tuntitolkulla aikaa (about 250e tunti)selvittääkseen että kyseistä asiaa ei kannata ottaa esiin.
Tässä maassa ei ole yhtään muunalan yritystä jossa yrittäjä voisi toimia täysin riskittömästi.
Miksi se on mahdollista juristeille?!?
Lähetä kommentti