maanantai 11. lokakuuta 2010

334. Lauri Tarastin ja Helsingin Sanomien missio oikeuskansleria vastaan

Vaikka läpi harmaan kiven...

Hesarissa eilen sunnuntaina julkaistusta Lauri Tarastin haastattelusta huomasi, että lehdellä on meneillään tietynlainen missio keskustan saamiseksi myös ensi vuoden eduskuntavaaleissa Suomen suurimmaksi puolueeksi, jolloin Mari Kiviniemi jatkaisi pääministerinä.

Hesarin uusi vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinenhän on taustaltaan ja ideologialtaan, paitsi vanhalestadiolaisia, myös maalaisliitto-keskustalaisia. Hänen isänsä professori Juha Pentikäinen toimi aikoinaan keskustapuoleen varapuheenjohtajana. Mikael Pentikäinen puolestaan oli nuorena miehenä keskusta-aktiivi ja taisi toimia Paavo Väyrysen avustajanakin. Mikael Pentikäinen oli Keskustan opiskelijaliiton puheenjohtajana ja järjestön julkaisun Politiikan Puntarin päätoimittajana.

Pentikäisen ja Hesarin keskusta-manööveriin kuuluu yhtenä palasena, että ex-pääministeri Matti Vanhanen selviäisi meneillään olevasta esteellisyyskohusta mahdollisimman vähin vaurioin eli ilman poliisitutkintaa ja valtakunnanoikeutta. Tässä tarkoituksessa lehti on käynnistänyt kampanjan, joka tähtää Vanhasen "jahtaajan" eli oikeuskansleri Jaakko Jonkan ammattitaidon ja menettelytapojen mollaamiseen.

Tätä tavoitetta ilmensi hyvin lehden kuukausiliitteen toimittajan Unto Hämäläisen, tunnetaan myös nimimerkillä Perässähiihtäjä, kolumni lehdessä 25.9. Siinä Hämäläinen syyttää oikeuskansleri Jonkkaa siitä, ettei tämä ajoissa estänyt pääministeri Matti Vanhasta tekemästä virhettä eli osallistumasta esteellisenä valtioneuvoston istuntoihin, joissa päätettiin RAY:n avustusten jakamisesta Nuorisosäätiölle. Unto Hämäläinen sanoo suorin sanoin, että "Jonkalle sattui virhe."

Kolumnissaan Hämäläinen ottaa esiin paljon puhutun "kolmen sekunnin" teorian koskien RAY:n avustusten myöntämistä järjestöille. Kyse olisi siis täydellisestä rutiiniasiasta. Huvittavinta on, että Hämäläinen puolustelee tällä oikeuskansleria ja sanoo, että kun asiat nuijitaan näin nopeasti pöytään, niin "Jonkan virhe ei ole suuri."

Kaikki muut mainitun "kolmen sekunnin teorian" kannattajat ovat sentään tarkastelleet päätöksentekomenettelyä pääministerin virheen kannalta. Tämä Unto Hämäläinen panee kuitenkin paremmaksi ja sivuuttaa Matti Vanhasen mahdollisen virheen tyystin!

Hämäläinen on tunnettu politiikan toimittaja, joka kirjoittaa hyvin ja asiallisesti. Hänet tunnetaan poliitikkojen, etenkin johtavien poliitikkojen ystävänä. Tällöin ei ole ilmeisesti suotava, että toimittaja ryhtyisi "jahtaamaan" poliitikkoja ja kirjoittelemaan heistä ikävästi. Jos näin tekisi, niin johtavat poliitikot lakkaisivat kaveeraamasta eikä toimittaja saisi enää heiltä tietoja. Tämä lienee Unto Hämäläisen kantavia ajatuksia toimittajan työssään.

Mutta eihän tämä ystävyys ja kaveruus saisi toki mennä niin pitkälle, että toimittaja ryhtyy poliitikkokavereita puolustaakseen kääntämään selviä asioita päälaelleen ja syyttämään johtavia virkamiehiä ja oikeusviranomaisia poliitikkojen töppäyksistä! Silloin ollaan kyllä pahasti hakoteillä.

Faktat on otettava faktoina ja kerrottava yleisölle faktoina, niin myös voimassa oleva lainsäädäntö sellaisena kuin se on. Pidän selkeänä puutteena sitä, että kolumnisti Hämäläinen ei kertonut edellä mainitussa kolumnissaan, mitä laki eli tarkemmin sanottuna virkamieslaki sanoo virkamiehen ja misterin esteellisyydestä ja sen toteamisesta.

Lakihan on tässä suhteessa yksiselitteinen: virkamiehen on hoksattava itse oma esteellisyytensä ja vetäydyttävä jäävinä päätöksenteosta. Virkamies tai ministeri vastaa siis itse esteettömyydestään ja kantaa vastuun niistä seurauksista, joita hänen esteellisyydestään aiheutuu. Ministeri ei voi lähteä syyttämää oikeuskansleria siitä, että tämän olisi pitänyt hoksata hänen esteellisyytensä. Oikeuskansleri ei ole ministereiden holhoojana, vaan laissa edellytetään, että ministerit ovat sen verran fiksuja ihmisiä, että ymmärtävät itse esteellisyytensä.

Tämä puolen, joka on aivan olennainen Vanhasen esteellisyyttä arvioitaessa, Unto Hämäläinen kuitenkin "jostakin syystä" sivuutti pakinassaan kokonaan. Hämäläisen kirjoitus on naiivi myös siltä osin kun siinä selitellään, että ministereillä ei muka olisi mitään mahdollisuutta perehtyä ennen valtioneuvoston istuntoa avustusrahojen jakamiseen. Valtioneuvoston istuntojen esityslistat jaetaan nimittäin hyvissä ajoin ministereille ja heidän laajalle sihteeri- ja avustajakunnalleen. Ministerillä on siis oikein hyvää aikaa perehtyä kaikkiin istunnossa esille tuleviin asioihin ja ottaa tämän perusteella kantaa mahdolliseen esteellisyyteensä.

No, Unto Hämäläisen tekemät virheet eivät ehkä ole kovin suurena, kun ottaa huomioon, että hän ei ole lakimies; huomattakoon, että esitän tässä samantapaisia lieventäviä asianhaaroja kuin Hämäläinen kertoessaan kolumnissaan oikeuskanslerin virheestä. Mutta jos samanlaiseen virheeseen sortuu joku tunnettu jurisit, niin silloin kyllä on niin sanotusti piru merrassa.

Eilen tuollainen ihme kuitenkin nähtiin, kun ministerin arvonimen hiljattain saanut - ketkä mahtoivat olla arvonimeä anomassa (?) - Lauri Tarasti, joka on entinen KHO:n jäsenen ja hallintoneuvos, arvosteli oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa aivan samasta asiasta kuin kolumnisti Unto Hämäläinen ja vieläpä samantapaisin sanakääntein.

Lauri Tarasti, joka pyrki, jollen nyt aivan väärin muista, itsekin aikoinaan oikeuskansleriksi, veisaa Hesarissa toimittaja Jaakko Lyytisen - Unto Hämäläinen ei sentään ollut haastattelijana - kirjoittamassa jutussa samaa virttä kuin Hämäläinenkin:

"Jonkan oli pitänyt normaalitilanteessa varoittaa Vanhasta."

Se, mitä ministeri tarkoittaa "normaalitilanteella," ei selviä jutusta; tyypillisen huolimatonta sanojen heittelyä tämäkin.

Tarastin mukaan Jonkan olisi pitänyt tietää Vanhasen suhteesta Nuorisosäätiöön, koska "tätä asiaa oli puitu monta kertaa." - Siis mitähän asiaa?

Vaikka Herra Ministeri on entinen KHO:n tuomari, hän tuntuu viis veisaavan virkamieslaista. Mainittuun lakiin ja sen esteellisyyssäännöksiin ministerimme ei viittaa haastattelussa kertaakaan, ei sen puoleen muihinkaan säädöksiin. Kuten edellä totesin, virkamieslain mukaan on selvää, että virkamies ja ministeri itse vastaa esteellisyydestään, jos hän ei ymmärrä tai kenties halua jäävätä itseään. Vaikea uskoa, että entisen tuomarin laintuntemus olisi kadonnut eläkkeelle siirtymisen myötä. Hämäläisen tavoin myös Tarasti tunnustautuu edellä mainitun "kolmen sekunnin teorian" kannattajaksi, mitä myös on syytä ihmetellä.

Näyttää siltä, että Lauri Tarasti ei ole lukenut lainkaan oikeuskansleri Jonkan 15 sivun pituista ilmoitusta perustuslakivaliokunnalle. Jos hän olisi tämän tehnyt, niin hän ei tietenkään heittelisi vain ikään kuin lonkalta, että "jos tutkitaan vain esteellisyyttä ja jääviyttä, en ymmärrä, mitä tutkittavaa tässä oikeastaan on."

Tarastin moitteet Jonkalle ovat todella outoja, sillä kun lukee Jonkan paperin, ei voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen, että tässä Vanhasen asiassa sitä tutkimista vasta onkin!

Kyse on siitä, että Matti Vanhasen esteellisyys liittyy - Jonkka puhuu varovaiseen tapaansa "rakenteellisesta yhteydestä" - kiinteästi Nuorisosäätiön muuhun ja laajempaan poliisitutkintaan, jossa ovat mukana mm. Kanki-Kaikkonen ja Juka Vihriälä. KRP tutkii parhaillaan Vanhasen seuraajana Nuorisosäätiössä jatkaneen Antti Kaikkosen ja RAY:n entisen puheenjohtajan Vihriälän edesottamuksia aika vakavien rikostunnusmerkistöjen valossa.

Tässä kulkee koko Vanhas-jupakan jutun punainen lanka, mutta Vanhasen osuutta ja mahdollista kytköstä asiaan ei vain haluttaisi millään aloittaa selvittää ja tutkia.
Poliitikot kiroilevat hiljaa mielessään, että voihan perhana tuota Jonkkaa, minkä teki, ja yrittävät kaikin keinoin mollata oikeuskansleria "epäkypsän" asian tuomisesta eduskuntaan ja jopa lehdistön suosiollisella avustuksella mustata oikeuskanslerin mainetta jonkin 17 vuotta sitten sattuneen mitättömän episodin takia.

Kirjoitin muutama viikko sitten Italian pääministerin Silvio Berlusconin syytesuojasta, jota meillä ihmetellään ja jopa naureskellaan. Mutta itse asiassa Suomessa ministerillä on käytännössä lähes samanlainen syytesuoja kuin Berlusconillakin. Ministerivastuuasioissa syytekynnys on hilattu todella korkealle., ja kuten nyt saamme havaita, esitutkinnan aloittamiskynnyksestäkin tehdään aivan hirmuisen suuri asia. Kyllä Berlusconin syytesuoja kalpenee suomalaisen mallin rinnalla.

Italiassa sentään oikeusviranomaiset ja tuomarit ovat yrittäneet murtaa Berlusconin syytesuojaa ja siinä usein myös onnistuneet. Mutta tekevät suomalaiset tuomarit, ex-tuomarit, oikeusviranomaiset ja niin sanotut asiaintuntijat? Niin, he osallistuvat kiivaasti pääministerin syytesuojan pönkittämiseen eivätkä haluaisi, että pääministerin epäiltyä rikosasiaa alettaisiin tutkia edes esitutkinnassa!

Vanhasen asiassa(kin) poliitikot saavat tukea ministeri Lauri Tarastilta, jota Hesarin jutussa luonnehditaan osuvasti poliitikkojen "puolustajaksi." Helsingin sanomat tuntuu valjastaneen ministeri Tarastin ristiretkelle oikeuskansleria vastaan ex-pääministerin pelastamiseksi. Unto Hämäläisen kolumnin ja Lauri Tarastin haastattelun tarkoituksena on osoittaa oikeuskansleri Jonkka taitamattomaksi lainvalvojaksi ja vaikuttaa eduskunnan perustuslakivaliokunnan jäseniin - poliitikkoihin - jotta nämä hoksaisivat ratkaista esteellisyysasian Matti Vanhasen eduksi ja oikeuskanslerin tappioksi.

Entiseltä korkea-arvoiselta tuomarilta voitaisiin kuitenkin edellyttää hieman enemmän harkintaa ja asiaan perehtymistä ennen kuin hän ryhtyy laukomaan oudolta kuulostavia ajatuksiaan julkisuuteen.

Ministeri Tarasti esitti myös aika kummallisia käsityksiä poliitikkojen sidonnaisuuksista ja niiden merkityksestä ja suorastaan yllytti poliitikkoja sitoutumaan entistä enemmän. Vaarallista, mutta niin tyypillistä puhetta poliitikkojen ymmärtäjältä ja puolustajalta. Tarasti sanoi, että poliitikkojen pitää sitoutua ajamaan "tietyn porukan" asioita. No, niinhän nämä ovat näköjään tehneetkin muun muassa erilaisissa kauppaketjuhankkeissa.



19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ovathan nuo Tarastin puheet oikeuskanslerista aika merkillisiä.

Tarasti sanoo olevansa Vanhasen tapauksessa yksinomaan "lehtitietojen varassa", mutta siitä huolimatta hänellä on otsaa ryhtyä nuijimaan Jonkan päätöstä maanrakoon!

Olisi nyt sentään ensin lukenut, mitä oikeuskansleri kirjoitti perustuslakivaliokunnalle!

Tarkkailija X kirjoitti...

Loistava kirjoitus taas kerran, poliittinen,taloudellinen ja kulttuurinen eliitti olettaa itsestään selvästi, että heillä on täysin omat laintulkintansa, moraalinsa ja eettiset periaatteet jotka sallivat poliittisen korruption eliitin vakiintuneena toimintatapana.Jopa johtavat yhteiskunnan toimijat kuten Valtiososialismin virallinen eläkeläinen Lauri Tarasti ja perässänuolija Unto Hämäläinen puolustavat rapautunutta moraalia ja eettiistä ajttelua. "Maan Tapa" on saanut jo hälyttävät mittasuhteet, Suomessa jossa perutuslain kunnioitus polittikkojen ja virkamiesten toimesta on romahdettu. Perutuslakituomioistuin olisi ehdottomasti saatava Suomeen, muutoin polittisen korruption voittokulku jatkuu... Yhdysvalloissa FBI paljasti suomalaistyyppisen rakenteen New Jersey:n kaupungin valtuustossa. Siellä FBI totesi rakenteellisen, poliittisen korruption olevan selvästi vaarallisin korruption muoto, sen vuoksi ettei siitä yleensä kyetä löytämään vedenpitävää näyttöä.

Anonyymi kirjoitti...

Vanhasen jääviydellä ja Jonkka"Laviantienkulkijan" kaatuilulla Ei ole mitään tekemistä keskenään. Paitsi tietysti se, että Jonkka menetti kaiken uskottavuutensa kertoessaan sadun kolmesta(3) viinilasista junassa. Jos siis Jonkka on täysin selvinpäin(tätä normaali ihminen on 3 viinilasin jälkeen); onkin täysi sekopää tulee Jonkkan kaikkiin lausumiin suhtautua suurella varauksella. Jonkkan tuleekin nyt kiireisesti tarkistaa lausuntoaan ja kertoa unohtaneensa mainita sen kolmenvarttin Kossupullon, minka kiskaisi junan vessassa. Luottamus palaisi kummasti. Nim. Tasavallan Sahtivaari

Kumitonttu kirjoitti...

Kun poliitikko ajaa äänestäjiensä (kuviteltujen tai kuvitteellisten) etua, niin kaikessa lainsäädännössä hän tulee väistämättä edistäneensä heidän taloudellista suorituskykyään tai - rikoslain puolella - suojaavansa heidän taloudellista asemaansa. Siinä sivussa hän luultavasti kuuluu edes löyhästi samaan piiriin äänestäjiensä kanssa, joten hän tulee ajaneeksi myös omaa etuaan.

Onko siis niin, että Vanhasen tapauksessa se keskeinen epäilty rikos (tai moraalista pahennusta herättävä teko) on se, että hän aivan suoraan ohjasi valtion rahaa omaan pussiinsa? Kai nyt jokainen ymmärtää, ettei ministeri saa valtion varoilla hankkia itselleen mitään suoraa tai epäsuoraa taloudellista hyötyä.

Vanhanenkin lienee sen tajunnut sekä päätöstä nuijiessaan että nyt, mutta maan tapa oli vielä silloin se mikä oli - niinhän oli ylinopeuskin 10 km/h asti viime talveen asti. Hesari taas noudattaa maan tapaa tiedonvälityksessä, jossa laillisuus alistetaan "tavoitellulle oikeudenmukaisuudelle". HS on liukunut kauas alkuperäisestä nuorsuomalaisesta laillisuushengestään ja ponnekkaasti tunkee Neukkulasta tutuksi tullutta laillisuusajattelua, jossa tekoa merkittävämpää on tekijän motiivi. Jos jostain ei vielä ollut säädetty lakia, niin sen ei pitänyt rajoittaa rangaistusten jakamista, sillä moinen puutehan voidaan aina korjata takautuvastikin.

Jukka Ryhänen kirjoitti...

Muuten hyvä mutta paljonko Vanhanen myönsikään itselleen tukea ettei hämärtyisi mistä loppujen lopuksi on kyse.

Vai oliko niin ettei myöntänyt yhtään mitään? Silloinhan koko haloo on turha, olkoonkin muodolliset esteellisyysetydit kuinka hyvin soitettuja tahansa.

Tuosta Hesarin roolista ja sen analysoimisesta ilahduin kovasti.

Minusta muuten lehdistön (itsensä määrittelemä) tehtävä vallan vahtikoirana on aikansa elänyt. Se jää helposti nyt nähtävän kaltaiseksi politiikan voimasuhteiden painisaliksi, joka ei lopulta hyödytä suurta yleisöä mitenkään, tuottaa vain mielipahaa vuodesta toiseen jatkuvan turhuuden teatterin muodossa.

Tarvitsemme sekä toimittajien oma-aloitteisuuteen että kansalaispalautteeseen perustuvaa yhteiskunnallisia epäkohtia esiin kaivavaa journalismia, jossa valta pannaan kuuntelemaan ja tekemään asioille jotakin, ei vain kekkaloimaan keskinäisissä kiistoissaan.

Anonyymi kirjoitti...

Niin. Käsiteltävä tapaus on aiheellinen, mutta jollain tavoin huomattavasti enemmän huolestuttavia piirteitä Nuorisosäätiön asiassa löytyy seuraavissa pointeissa. Tiedot ovat olleet julkisuudessa, mutta ovatko ne millä tasolla todenperäisiä – ken tietää.

1. Aiempina vuosina NS:n toisena tilintarkastajana on toiminut Sosiaali- ja Terveysministeriön valmisteleva virkamies. RAY:n rahanjako kulkee laajemmin niin, että STM ohjeistaa RAY:ta ja laatii yhteistyössä sen kanssa neljän vuoden välein avustusten jaon päälinjaukset. Esim. nykyinen avustusstrategia vuosille 2008-2011 on laadittu 2007.

2. NS:n pitkäaikainen – 20 vuotta - tilintarkastaja, KHT Risto Mäkiö erosi itse tilintarkastajan tehtävästä keväällä 2009. Tuolloin ei ollut vielä julkisuudessa mitään syksyllä 2009 alkaneesta nykyisen tapauksen puimisesta. Iltalehti 15.10.2009 – ”Nuorisosäätiö meni kiinni” juttu viittaa Helsingin Sanomien juttuun ja kertoo, että syynä olisi ollut (lähde säätiön entinen toimitusjohtaja Jorma Heikkinen) se, että säätiön tuolloinen uusi toimitusjohtaja Seppo Pyykkönen olisi halunnut osan tulospalkastaan maksettavaksi yhtiölle, jonka Pyykkönen ja hänen tyttärensä perustivat. Syy: verosuunnittelu. Pyykkönen itse kiistää tiedon.

3. Seppo Pyykkönen, NS:n edellinen asiamies ja toimitusjohtaja siirtyi säätiöön suoraan RAY:stä. RAY:ssä hän oli kolmas hierarkiassa ja johti avustusosastoa.

4. YLE esitti väitteitä, siis väitteitä – tuossa surullisenkuuluisassa Silminnäkijä / ”Matin talot” –ohjelmassa ja muissa ajankohtaisohjelmissaan, että NS:n silloin vielä yleisavustuksen nimellä kulkenutta avustuserää olisi avustuksen valmistelijan (RAY) pyydetty korottamaan, ja että tämä pyyntö olisi esitetty tilanteessa, jossa olisi ollut fyysisesti läsnä mm. tuolloinen pääministeri, RAY:n tuolloinen hallituksen puheenjohtaja Jukka Vihriälä ja toisaalta tuolloinen NS:n asiamies Seppo Pyykkönen – siis ko. valmistelijan entinen esimies.

5. ARA:n (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus) hallintopäällikkö Timo Reina oli ja on NS:n hallituksen jäsen. Reina on myös valtakunnanoikeuden varajäsen. Samoin hän on muiden NS:n hallinnossa toimineiden tavoin KRP:n esitutkinnan kohde. ARA puolestaan päättää asumisen erityisryhmien avustuksista. ARA:n johtokunnassa toimi myös aikanaan ke. Antti Kaikkonen – samaan aikaan hän oli NS:n hallituksen puheenjohtaja. Rakennuslehden 17.8.2010 jutun otsikko on ”Poliisi harkitsee esitutkintaa Kaikkosen ARA-toiminnasta” – eli KRP:n tutkinnanjohtaja Matti Räsänen on todennut toimittajalle, että he selvittävät myös sitä tulisiko aloittaa ke. Kaikkosta koskeva esitutkinta liittyen hänen jääviyteensä. (ARA:n johtokunta päättää valmistelijoiden esityksen pohjalta erityisryhmien avustuksista. Näitä avustuksia on myönnetty NS:lle)

6. Samanaikaisesti, kun ke. Antti Kaikkonen toimi NS:n hallituksen puheenjohtajana ja jäsenenä ARA:n johtokunnassa oli hän myös Kansainvälinen Suomi ry:n varapuheenjohtaja. Kansainvälinen Suomi ry. puolestaan vastasi osaltaan presidentinvaaleissa keskustan ehdokkaan Matti Vanhasen kampanjan varainhankinnasta.

7. Lokakuun 2010 alusta NS:n asiamiehenä ja toimitusjohtajana aloitti Aki Haaro. Hän siirtyi NS:öön Suomen Keskusta rp:n hallintopäällikön tehtävästä. Haaro on ollut NS:n hallituksen jäsen ennen nykyistä tointaan säätiössä. Kuten Kaikkonen myös Haaro oli mukana Kansainvälinen Suomi ry:n hallinnossa – hän vastasi yhdistyksen kirjanpidosta. (Herra Haaron on ilmoitettu olleen myös KMS ry:n taloudenhoitaja/kirjanpitäjä)
---

Onko nyt sitten juristeriaa vai aiheellista pohdintaa nykyinen tapaus entisen pääministerin esteellisyydestä valtioneuvostossa tehtyihin päätöksiin – se lienee osa totuutta. Kuinka monta kertaa esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana RAY:n valmistelijoiden tekemä avustusten jakoa koskeva päätösesitys on muuttunut a) RAY:n omassa hallituksessa b) valtioneuvoston käsittelyssä – luultavasti ei kertaakaan – ei euroakaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kuten anonyymin kommentista ilmenee, paljon olisi tutkittavaa ja kai sitä tutkintaa myös tehdään koko ajan. OIkeuskanslerin mukaan Vanhasen todettu jääviys liittyy "ainakin rakenteellisesti" Nuorisosäätiön tutkintaan.

On syytä havaita, että Vanhasen esteellisyyteen ei vaikuta, vaikka avustuspäätökset olisivat olleet aivan samansisältöisiä, jos Vanhanen ei olisi niiden tekemiseen osallistunut. Kyse ei ole noiden avustuspäätösten purkamisesta.

Esteellisyyssäännöksillä on yksittäisiä tapauksia tapauskohtaista funktiota yleisempi tarkoitusperä. Ne vahvistavat viranomaismenettelyn puolueettomuutta ja yleistä luottamusta toiminnan riippumattomuuteen.

Nimenomaan juuri yleisen luottamuksen turvaamiseksi esteellisyyteen pitää puuttua, vaikka jonkun päätöksentekijän esteellisyys ei ilmeisesti vaikuttaisi tai edes voisi vaikuttaa asiassa tehtävän päätöksen sisältöön.

Anonyymi kirjoitti...

Onko se Jonkan ilmoitus perustuslakivaliokunnalle luettavissa netissä?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jonkan päätös on luettavissa netistä oikeuskanslerinviraston tiedotteista, 16.9.2010.

Anonyymi kirjoitti...

"Unto Hämäläisen kolumnin ja Lauri Tarastin haastattelun tarkoituksena on osoittaa oikeuskansleri Jonkka taitamattomaksi lainvalvojaksi"

Kuinkahan taitava lainvalvoja Jonkka todellisuudessa on? Kerronpa omakohtaisen esimerkin.

Tein aikanaan kantelun, jonka Jonkka eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä ratkaisi. Kantelin komisariosta, joka, hankittuaan puiston laitaan koirankieltomerkin ja nähtyään minut koirani kera puistokäytävällä, teki minusta rikosilmoituksen järjestyssääntörikkomuksesta sekä uhkasi seuraavalla kerralla ottavansa minut koirineni kiinni ja vievänsä putkaan. Kysymys ei ollut koiran kakkaroista, sillä ne olen aina korjannut; kysymys oli vain ja ainoastaan koiran tuomisesta puistoon, jonka laidassa oli koirankieltomerkki.

Koirakuria säänteli tuohon aikaan ko. kaupungin järjestyssääntö, joka tuolta osin vastasi yksi yhteen nykyistä järjestyslain 14 pykälää. Siinä lueteltiin paikat, joihin koirilla ei ollut asiaa, kuten lasten leikkipaikka, uimaranta jne; yleinen puisto ei kiellettyihin paikkoihin kuulunut. Puiston laidassa jököttänyt punaisen vinoristin peittämä koirankuvakaan ei - vastoin komisarion käsitystä - kieltoa saanut aikaan.

No, mitäpä arveli apulaisoikeusasiamies Jonkka kantelustani? Hankittuaan kaupunginkanslian lausunnon, jossa selkein sanoin kerrottiin koiran ulkoilun luvallisuus ko. puistossa, Jonkka päätteli, että koiran ulkoiluttaminen puistossa "ei olekaan täysin kiellettyä". Siis ei-täysin-kiellettyä. Vaikka se oli täysin yhtä sallittua kuin jalkakäytävällä. (Komisarion kiinniottouhkailut Jonkka toki asiattomiksi totesi ja sen komisariolle kertoi.)

Ilmeisesti Jonkan sananvalinta aiheutti sen, että asia - koiran ulkoilun sallittavuus - ei komisariolle kanteluni myötä valjennut. Viisi vuotta myöhemmin nimittäin jouduin tekemään komisariosta apulaisoikeusasiamiehelle samanperusteisen uuden kantelun. Mutta silloin Jonkka oli jo oikeuskanslerina.

Anonyymi kirjoitti...

"Hesarin keskusta-manööveriin" hahaha!

kiitos, kun valaiset
meitä. olen kuvitellut, että keskustan johtama hallitus on ollut etelän medialle kivi kengässä. olenkin ollut väärässä!
olen kuvitellut, että hesari liioittelee tätä kohua ja ajaa vanhasta takaa. Kun "lautakasajuttu" kaatui. Mutta jyrki tietää, hesari taitaakin pitää kepulaisten puolta!!

no, totta puhuen poliittinen kommentointi ei ole oikein leipälajisi.

Tarastin puheet on järkeviä. eihän vahingossa tapahtuva esteellisyys sinänsä ole hallinnossa kovin harvinaista tai rikkollista. eikä esteellisyys ole niin "big deal".

Jonkan oikeuskanslerina olisi pitänyt ottaa tämä asia esille jo vuosia sitten, jos tämä on kerran ollut joku käytäntö.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

No, Hesari on niin iso lehti, jolla on suuri toimitus, että toimituksen - ja eri toimitusten - keskuudessa voi hyvin olla a) Vanhasen "takaa-ajajia" ja b) Vanhasen ja keskustan puolustajia.

Vanhasen puolustus ei taida olla pääsyynä tähän "manööveriin", vaan tärkeintä on, kuten blogissani kerroin, Mari Kiviniemen voitto tulevissa pääministerivaaleissa. Jos Vanhasen "ryöpytys" kuitenkin jatkuu poliisitutkintoineen ynnä muineen, se pitää keskustan vaalirahoitussotkut esillä varmasti ensi vaaleihin asti ja tämä on omiaan syömään myös keskustan ja Kivinimen kannatusta.

Pitäisi siis nähdä vähän kauemmaksi kuin mitä arv. anonyymi tekee kommentissaan.

Esteellisyys ja varsinkaan Vanhasen esteellisyys ei tietenkään ole tapahtunut "vahingossa." Sen ei ainakaan olisi pitänyt olla mahdollista.

Yksi kerta voisi olla vahinko, mutta kuten tiedämme, Vanhanen oli Jonkan mukaan esteellisenä päättämässä Nuorisosäätiön avustamisesta kuudessa (6) istunnossa!

Esteellisyys voi jo sinänsä olla hyvinkin rikollista eli ainakin tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista etenkin, jos se on jatkuvaa, kuten Vanhasen tapauksessa näyttää selvästi olevan.

Oleellisempi kysymys on se, mihin kaikkeen tuo esteellisyys, joka lienee vain osa suurempaa kokonaisuutta, liittyy. Nimenomaan sitä sietäisi tutkia ja sen vuoksi esitutkinta on paikallaan.

Mutta kun tämä "ainakin rakenteellinen yhteys" tiedetään, sen selvittämistä poliitikkojen keskuudessa pelätään ja sen vuoksi tehdään kaikki mahdollinen, jotta tutkinta saataisiin vältettyä.

Näyttää siltä, että anonyymin idoli Lauri Tarasti, joka ei omien sanojensa mukaan ole lukenut Jonkan ilmoitusta, on tässä kysymyksessä ja ihmettelyissään hieman niin sanotusti "ulalla."

Anonyymi kirjoitti...

Hesarin manööveri voidaan nähdä myös osana laajempaa politiikan ja poliitikkojen maineen- tai kunnianpalautuskampanjaa. Tässä tarvitaan apuna tunnettua politiikan ja poliitikkojen puolustajaa eli ministeri Lauri Tarastia.

Mediaa syytetään siitä, että poliitikoille ollaan liian ilkeitä Poliitikkojen kunniaa ovat alkaneet puolustaa niin Paavo Lipponen kuin useat toimittajatkin.

Osuus niin kivasti tämä maineenpalautuskampanja perustuslakivaliokunnan käsittelyn aikatauluun!

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärrän kyllä poliitikkojen "maineenpalautuskampanjaa", koska onhan järkyttävän typerää leimata kaikki poliitikot ja politiikka joksikin kähminnäksi ja oman taloudellisen edun tavoitteluksi.
Silti Tarastin - joka sinänsä on järkimieheksi usein osoittautunut - Okaan kohdistuneet moitteet ovat outoja ja niiden motiivi tosiaan ihmetetyttää.

mr kirjoitti...

Tarasti, niinkuin Lipponenkin, ovat toteuttaneet itsensä siinä menneessä maailmassa, josta olisi vihdoinkin hyvä päästä kokonaan eroon.

Siru Pola kirjoitti...

Mahtaisi maailma mennä vekkuliksi, jos toimittaisiin kuten arv. paskakaivonvartija Tarasti suunnittelee. Siis poistettaisiin esteellisyyssäännökset kokonaan. Onkohan arv. pkv suunnitellut tuomarinjäävien poistamista ?

Soon Moro kirjoitti...

En itsekään usko siihen, että Hyysäri olisi poliittisen johtomme Putin-mallia ihannoidessaan vain "Kepun asialla", vaan näillä kannanotoilla on laajempikin merkitys lehden asemaa ajatellen. Perinteisesti kaikki suuret puolueet ovat olleet Erkon talutushihnassa, mutta sukupolvien vaihtuessa ja perinteisen median murtuessa tämä kieroutunut "symbioosi" on jo alkanut rapautua. Jos itse olisin Erkko niin, totta kai, ajaisin keskustelun tähän suuntaan säilyttääkseni napanuoran vanhemman polven poliitikkoihin ja kouluttaakseni uuden sukupolven, joka aina ikäviä tehtyään voi luottaa Erkon tukeen. Tietenkin kaikilla palveluksilla on hintansa... Näin sitten siirretään sitä päivää taas kauemmaksi, kun aletaan tutkia HS:n ja sen taustavoimien suhdetta poliittiseen korruptioon.

Siinäpä olisikin jollekin ennakkoluulottomalle tutkijalle loistava väitöskirjan siemen. "Helsingin Sanomien rooli poliittisten päätösten taustalla vuosina 1950 - 2000". Tästä löytyy varmaan tusinoittain nollatutkimuksia, sillä faktojen keräämiseen tarvittaisiin Supo ja Krp, joiden linkit mediaan onkin sitten taas oma lukunsa.

Venäjällä media on tiukasti Putinin ohjauksessa, mutta Suomessa poliitikot ovat tiukasti median ohjauksessa. Lienee siis syytä kutsua tätä HS:n ylistämää ideologiaa, jossa suurten tavoitteiden edeltä lakoavat lakipykälät asettavat polittiset päättäjät eriarvoiseen asemaan kuin kansalaiset, tästä eteenpäin Persetroikaksi erotuksena Venäjän Perestroikaan. Olemmehan me sentään itsenäinen valtio, da?

Anonyymi kirjoitti...

Lauri Tarastille ministerin arvonimeä hakivat seuraavat henkilöt:

Asuntorahaston ent. ylijohtaja, Suomen Asuntoliitto ry:n pj., rakennusneuvos Teuvo Ijäs
Valtioneuvos Harri Holkeri
Valtioneuvos Riitta Uosukainen
Ministeri Matti Louekoski
Ministeri Esko Rekola
Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki
Rakennusneuvos Ben Grass
Professori Heikki Halila
Hallintoneuvos Kari Kuusiniemi
Taidemaalari Tero Laaksonen
Suomen Liikunta ry:n pj., pääjohtaja Timo Laitinen
Veikkaus Oy:n toimitusjohtaja Risto Nieminen
Työtehoseura ry:n toimitusjohtaja, professori Tarmo Luoma
Liikuntatieteellinen Seura ry:n pääsihteeri Kari Keskinen
Rakennusmestarit ja -insinöörit AMK RKL ry:n pj, kansanedustaja Eero Reijonen
Rakennusteollisuus RT ry:n toimitusjohtaja Tarmo Pipatti
Sato Oyj:n toimitusjohtaja Erkka Valkila
Osuuskunta Suomen Asuntomessut, pj. Timo Kietäväinen ja toim.joht. Pasi Heiskanen
Suomen Kiinteistöliitto, toimitusjohtaja Harri Hiltunen
Viherympäristöliitto ry:n toimitusjohtaja Pekka Leskinen
VVO-yhtymä Oyj:n toimitusjohtaja Olli Salakka

-----

Entisten ja nykyisten poliitikkojen ja lähinnä rakennusfirmojen pyhä allianssi tai "porukka".

Kukas se sanoikaan, että "demokratia perustuu sidonnaisuuksiin"?

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti:"Eihän vahingossa tapahtuva esteellisyys sinänsä ole hallinnossa kovin harvinaista tai rikkollista. Eikä esteellisyys ole niin "big deal".

Anonyymillä on asennetta!

Itse pyöritän 150 milj. euron budjettia veronmaksajien rahoilla, ja jos siitä lurahtaisi väärin taskuihin muutama kymppi- tai satatontturaista olisiko se niin "BIG DEAL"?

No olisi se!

Itse en anonyymin asenteella virkaani hoida, enkä tuollaista asennetta suosittele kenellekkään virkamiehelle, viranhaltijalle tai poliitiselle päättäjälle.

Lähtökohtana on se, että jääviysasiat tiedetään ja niiden mukaan toimitaan. Ja jos ei toimi, niin vastuunsa kantakoot!

PS. Jonkkaan liittyvässä keskutelussa on huomionarvoista se, että Susanin kirjan kohdalla Vanhanen halusi hakea oikeusturvaa oikeudesta. Tässä esteellisyysasiassa Vanhanen pyrkii välttämään esitutkintaa. Vanhasen välttely kertoo asiassa kaiken oleellisen.