Ja nyt beachille, peijooni...1. Tämä on nyt selvä asia: Ex-pääministeri Matti Vanhanen ei joudu valtakunnanoikeuteen syytettynä virkavelvollisuuden rikkomisesta.
2. Asia kävi minulle ja luultavasti aika monelle muullekin selville Helsingin Sanomien pääuutisesta 4.1.2011, joka oli otsikoitu näkyvästi: Poliisitutkinta toi vähän uutta.
3. Jutussa haastateltiin valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä, jonka on määrä esitellä Vanhas-tutkinnan esitutkinta-aineisto perustuslakivaliokunnalle 18. tammikuuta. Nissinen sanoi HS:ssa, että "tutkinnassa löytyi lisävalaistusta erinäisiin yksityiskohtiin", mutta jatkoi, että "suuret kysymykset ovat yhtä ristiriitaisia kuin ennen tutkinnan aloittamistakin."
4. Mikä ihme mahtoi saada Matti Nissisen kesken tutkinnan näin avomieliseksi? Eihän Nissinen itse tai kukaan mukaan syyttäjä ole johtanut esitutkintaa, vaan Matti Vanhasta koskevaa rikostutkintaa johti KRP:n rikoskomisario Erkki Rossi; niin sanotusta Nuorisosäätiön tutkintahaarasta puolestaan on vastannut komisario Veli-Matti Räsänen.
5. Rossi ja Räsänen esiintyivät HS:n jutun yhteydessä julkaistussa isokokoisessa valokuvassa, joka oli otettu Vantaan Tikkurilassa sijaitsevassa KRP:n päämajassa. Ääneen komisariot eivät HS:n jutussa päässeet. Toki kuvankin julkaiseminen tutkijoista - vieläpä kuulusteluhuoneessa - on aika poikkeuksellista.
6. Ilmeisesti Nissinen itse tai joku valtionsyyttäjä on niin sanotusti "seurannut" esitutkintaa - tällaista termiähän laki käyttää, mitä se sitten tarkoittaneekin. Syyttäjä siis vain seuraa, muttei sen sijaan johda tutkintaa eikä toimi siinä edes asianosaisena. Syyttäjän rooli rikoksen esitutkinnassa on kokonaisuudessaan hyvin epämääräisesti säännelty, käytännössä se on vieläkin hämärämpi.
7. Seurasiko Matti Nissinen kenties kollegoineen Matti Vanhasen kuulusteluja lasiseinän takaa, kuten olemme elokuvissa nähneet poliisien ja syyttäjien tekevän kollegojensa suorittamia kuulusteluja katsellessaan? Osallistuiko syyttäjä Vanhasen kuulusteluihin? Tekikö syyttäjä kuulusteluissa kysymyksiä Vanhaselle? Tämä kaikki on lain mukaan mahdollista, vaikka käytännössä hyvin harvinaista. Tavallisinta on, että syyttäjä ei osallistu esitutkintaan mitenkään, vaan saa työpöydälleen poliisin laatiman valmiin esitutkintapöytäkirjan, jota hän sitten ryhtyy lueskelemaan eli, juhlallisesti sanottuna, "suorittamaan syyteharkintaa."
8. Edellä mainitut tiedot, eli siis muun muassa syyttäjän mahdollinen osallistuminen esitutkintaan tai kuulusteluihin, eivät selviä HS:n jutusta. Luultavasti toimittaja ei ole hoksannut asiaa Nissiseltä edes kysyä. Jutusta ei myöskään käy selville, avustiko Vanhasta kuulusteluissa hänen hoviadvokaattinsa Petteri Sotamaa tai joku muu asianajaja. Tämäkin olisi ollut mielenkiintoista tietää, mutta tätäkään toimittaja ei ilmeisesti tullut kysyneeksi Nissiseltä tai tutkinnanjohtajalta.
9. Matti Nissinen kertoi Hesarin jutussa, että Matti Vanhasta oli kuulusteltu kahtena päivänä "aamusta iltaan." Tarkemmin anottuna kuulustelut oli pidetty 2. ja 5. joulukuuta. Kuulustelujen ajankohdan ja intensiivisyyden paljastaminen yleisölle kesken esitutkinnan on epätavallista. Lehtitiedon mukaan Vanhasta koskeva esitutkinta oli kestänyt tuolloin jo pitkälti yli kuukauden.
10. Mistä moinen avomielisyys koskien a) kuulustelun ajankohtaa, b) kuulustelujen kestoa ja intensiivisyyttä, c) tutkinnanjohtajien henkilöllisyyttä ja kuvan julkaisemista ja d) jopa kuulustelujen tulosta (" mitään keskeistä uutta ei selvinnyt")? Tämä kaikki on epätavallista.
11. Julkisuusperiaatteen kannalta on toki positiivista, että suurelle yleisölle kerrotaan tietoja valtakunnan entisen ykköspoliitikon rikostutkinnasta ja asian etenemisestä. Mutta, mutta, jotain outoa tässä nyt silti tuntuu olevan. Luulen tietäväni selityksen Nissinen ja KRP:n avautumiselle.
12. Esitutkinnan päätyttyä Nissisen esittelee asian perustuslakivaliokunnalle, joka puolestaan tekee oman esityksensä eduskunnan täysitunnolle. Vasta eduskunnan täysistunto tekee päätöksen mahdollisesta syytteen nostamisesta eli siitä, joutuuko Matti Vanhanen valtakunnanoikeuteen vai ei.
13. Avautumalla medialle ja julkisuudelle jo tässä vaiheessa, jolloin esitutkinta ei vielä muodollisesti ottaen ole päättynyt - Vanhanen antaa asiassa loppulausuntonsa ensi viikolla - valtakunnansyyttäjä (ja tutkinnanjohtajat) ikään kuin haluavat valmistella kansaa ja ihmisiä siihen, mitä aivan ilmeisesti on tulossa, jottei perustuslakivaliokunnan esitys ja eduskunnan täysistunnon päätös tulisi yllätyksenä. - Mitenkäs sitä nyt virressä veisattiinkaan: "Valmistu Herran (Suomen) kansa/nyt vastaanottamaan/kun saapuu taivaastansa (eduskunnastansa)...
14. Aivan ilmeistä on, olisin tästä jopa sata varma, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on jo mielessään päättänyt, mitä hän tulee 18.1. kertomaan perustuslakivaliokunnalle omana kantanaan:
- Tässä ministerivastuuasiassa, jossa syytekynnys on tavallista korkeampi, Matti Vanhasta vastaan ei ole löydetty näyttöä, jonka perusteella Vanhasen voitaisiin tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti rikkoneen ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetelleen muutoinkaan virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti (perustuslain 116 §).
15. Tässä suhteessa sangen oireellinen oli Matti Nissinen Hesarin jutussa 4.1. kertoma paljastus, jonka mukaan hän oli lokakuussa, kun perustuslakivaliokunta edellisen kerran käsitteli Vanhasen asiaa, todennut valiokunnalle, että siihenastinen näyttö ylitti "vain niukasti tutkintakynnyksen." Kun nyt - edelleen Nissisen avomielisen lausahduksen mukaan - esitutkinta on tuonut "vain vähän uutta", lienee päivänselvää, ettei erityiskorkea syytekynnys ylity.
16. Nissinen kyllä toisaalta toteaa, että "suuret kysymykset ovat yhtä ristiriitaisia kuin ennen tutkinnan aloittamistakin." Tulkitsisi tätä epämääräistä lausahdusta niin, että Nissinen yrittää puolustaa KRP:n tutkijoiden suorittamaa tutkintaa ja sen "aamusta iltaan" -luonnetta eli intensiivisyyttä jotenkin niin, että "kyllähän me ja KRP kaikkemme yritimme, mutta mitään ei selvinnyt, kun kovapintainen Matti Vanhanen kiisti edelleen kaiken."
17. Tässä tarkoituksessa lehdessä on päätetty julkaista tutkinnanjohtajien isokokoinen yhteispotrettikin: "katsokaa nyt, pentele, itse; vaikka näin rehelliset poliisimiehet yrittivät melkein yötä päivää nyhtää Vanhasesta totuutta irti, niin ei peijakas vaan onnistunut"! - Jos Nissinen olisi syytteen nostamisen suhteen todella vielä aidosti epävarmalla kannalla, ei hän lähtisi julkisuudessa spekuloimaan keskeneräistä asiaa sillä tavalla kuin hän teki Hesarin haastattelussa 4.1. Tämä on aivan varma asia.
18. Tämä näytöskappale jatkuu esitutkinnan jälkeen siten, että Nissisen antaman raportin jälkeen ensin perustuslakivaliokunta - helpotuksesta huokaisten - ja sitten päälle vielä eduskunnan täysistunto tulee toteamaan, ettei edellytyksiä valtakunnanoikeusprosessin käynnistämiseen ole. Kaikki nojaavat kantansa kilvan Nissiseen ja KRP:n tutkijoiden tutkintaan ja raporttiin. Vaikka tutkijoiden käteen jäikin niin sanotusti pelkkä luu, saa virkakunta normaalin kaavan mukaan parlamentin kiitokset ("olipa luojan lykky, ettei mitään löytynyt") - Niin, ja jotta tämä komedia olisi täydellinen, kaikki tiedotusvälineet haluavat vielä päälle päätteeksi haastatella sitä oikein isoa pollaria eli Paateroa, joka kehuskelee, että katsokaas nyt, miten tehokas poliisi meillä on.
19. Hesarin jutulla, Matti Nissisen avomielisen haastattelulla, poliisipotretin yms. rekvisiitan julkaisemisella on siis selvä tarkoitus: valmistella kansalaisia Eduskunnan tulevaan päätökseen jättää syyte ex-pääministeri Vanhasta vastaan nostamatta.
20. Vanhas-prosessi moni selvityksineen ja hirmuisen pitkäksi venähtäneine käsittelyvaiheineen - oikeuskanslerikin makasi asian ja Vanhasen esteellisyydestä tehtyjen kantelujen päällä vuoden verran, jolloin tutkinta oli täysin jumissa - on tietenkin mitä suurimmassa määrin vain teatteria tai jonkinlaista tositeeveetä. Se osoittaa, miten tehottomasti oikeuslaitos voi toimia, kun kyse on oikein isosta kalasta.
21. Vanhas-prosessi osoittaa, miten vaikeaksi, suorastaan mahdottomaksi, Suomen laissa on tehty ministereiden lainvastaisiksi epäiltyjen asioiden tutkiminen ja syytteeseen asettaminen. Ministereillä on hirmuisen vahva syytesuoja; kyllä tässä jopa Italian Silvio Berlusconin syytesuoja taitaa kalveta pahemman kerran.
22. Kuten olen aiemminkin todennut, pääministeri Matti Vanhasen kuulustelut, jotka siis pidettiin vasta 2. ja 5.12.2010, olivat auttamattoman myöhässä, sillä epäilythän roikkuivat ilmassa jo 2-3 vuotta sitten. Vanhasen tekemisiä olisi pitänyt alkaa tutkia jo 1-2 vuotta sitten. Mutta kun kyse on maan johtavasta poliitikosta, niin oikeuslaitos osoitti kyvyttömyytensä. Valtakunnan ylin laillisuusvalvoja, jolla oli käsissään tutkinnan valttikortit, katsoi asiakseen maata asian ja tehtyjen kantelujen päällä vuoden verran, minkä jälkeen tutkinnassa ei ollut enää mitään tehtävissä.
23. Kun aika kului eikä tutkintaan ryhdytty, saivat Vanhanen ja hänen poliittinen avustaja- ja juristikuntansa tilaisuuden ja ruhtinaallisesti aikaa sopia asiat ja hoidella ne niin, ettei mitään uutta todellakaan enää saatu selvitetyksi, vaan kävi niin kuin Matti Nissisen todistuksen mukaan kävi: "suuret kysymykset ovat yhtä ristiriitaisia kuin ennen tutkinnan aloittamistakin." Poliisi ja syyttäjä olivat auttamattomasti myöhässä.
48 kommenttia:
"7.
...Tavallisinta on, että syyttäjä ei osallistu esitutkintaan mitenkään, vaan saa työpöydälleen poliisin laatiman valmiin esitutkintapöytäkirjan, jota hän sitten ryhtyy lueskelemaan eli, juhlallisesti sanottuna, "suorittamaan syyteharkintaa.""
_____
Blogistin toteamus on kaukana nykytodellisuudesta. Toivottavasti blogistin muodostama todellisuuskuva ei muodostu yksin julkisuudessa esillä olleista ääriesimerkeistä.
Useita blogistin esiin tuomia ongelmia tutkinnanjohtajuudessa sekä poliisin ja syyttäjän esitutkintayhteistyössä esiintyy. Syynä usein ovat toimijoiden erilaiset käsitykset syyttäjän roolista ja tehtävistä esitutkinnassa. Siksi onkin hyvä että blogisti pitää tärkeää asiaa esillä.
Ylenmääräinen kärjistäminen kuitenkin syö jo kirjoitusten uskottavuutta. Vai onko blogistin tarkoituskin vain provosoida? Mutta ketä ja miksi?
Niin, kyllähän poliisin pitää ilmoittaa sille tutkittavaksi tulleesta rikosasiasta syyttäjälle silloin, kun jotakuta voidaan epäillä syylliseksi rikokseen. Syyttäjä voi lain mukaan tehdä erinäisiä asioita esitutkintaan liittyen.
Mutta vain "voi." Siten on eri asia, tekeekö syyttäjä myös käytännössä niitä.
Anonyymillä, ilmeisesti syyttäjällä, olisi ollut mahdollisuus kommentissaan kertoa yksityiskohtaisesti, mitä syyttäjä käytännössä tekee esitutkinnassa, kun hänelle tulee ilmoitus rikoksesta.
Mutta eipä tuo anonyymi kertonut syyttäjän toimenpiteistä esitutkinnassa yhtään mitään!
Ei tuollainen täysin ylimalkainen "kiistäminen" ("kaukana nykytodellisuudesta") tee vastaväitettä lainkaan uskottavaksi.
Mitä syyttäjä esimerkiksi tekee kiirehtiäkseen esitutkintaa, jotta se valmistuisi kohtuullisessa ajassa? Eipä kai juuri mitään, kun niin moni esitutkinta venyy kohtuuttomasti ja jopa niin, että syyteoikeus jo sen takia pääsee vanhentumaan.
Saamme jälleen esimerkin oma tuomari -järjestelmästä.
Eikös se ollut Jyrki jo Jacob Söderman (sdp), peustuslakivaliokunnan ääni, joka piti "milten varmana", ettei tässä valtakunnanoikeuteen mennä?
Tämä selvä ja kannet kiinni..
Hyvä Jyrki.
Blogiasi pitkään seuranneena ei voi muuta kuin todeta, että blogiasi kirjoittamalla edistät Suomea kohti demokratiaa ja oikeusvaltiota enemmän kuin itse viranomaiset kykenevät saamaan, pakolla: lue EIT, aikaan vuosien kuluessa. Halua viranomaisilla ei ole. Valta kiehtoo.
Ottakaa oppia tulevat oikeusoppineet blogistin ajatuksista ja asenteesta, teissä on toivo paremmasta tulevaisuudesta, missä ihminen, jopa Matti Vanhanen, on yhdenvertainen lain edessä.
Valitettavasti oikeuslaitos on poliittisen vallan alla, ja esim. esiinnostamasi paaterointi (kok.) on vain poliittisen strategian jatkumo ja surkuhupaisa osoitus asiasta livenä.
Paska maa, sanoi Räty Saksasta. Paskan maku nousee makuhermoihin nyt kyllä kaikilla suomen kansalaisilla täällä ihannevaltiossa, pah.
"Blogistin toteamus on kaukana nykytodellisuudesta."
Voisiko anonyymi antaa esimerkkejä nykytodellisuudesta?
Kuka sanoikaan, että "jumala armahtaa, minä en"..?
Matti on itsekin jo varma, ettei valtakunnanoikeutta tule.
Tänään nimittäin hän jossakin aviisissa jo lupasi palata vielä joskus politiikkaan, ehkä "eläkevuosinaan."
Matin eläkepäivät koittavat - jos Rukan hanget unohdetaan (nehän evät tietenkään koske "herroja") - joskus 7-10 vuoden kuluttua.
Eikös silloin taas maassa pidetäkin presidentinvaalit?
Jos Matti taas mieliin takaisin eduskuntaan, hänet toivottavat tervetulleiksi siellä tuolloin n. 10 vuoden kuluttua reippaina mm. Paavo Väyrynen (75), Ilkka Kanerva (70), Ben Zyskowicz (69), Seppo Kääriäinen (73), Erkki Tuomioja (74) sekä pääministeri Timo Soini (60) ja tietenkin puhemies Alex Stubb (51).
Lisää poliitikkoja tuomareiksi tai tuomarit politiikkaan.
Jälkimmäinen varsinkin takaa oikeuslaitoksen riippumattomuuden.
Suomessa kaikki on mahdollista.
Kun syytettä valtakunnanoikeudessa ei nosteta, eivät asian tutkintapöytäkirjat, kertynyt todistusaineisto ja monet Vanhasen oikeuskanslerille, eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ja poliisille toimittamat kirjelmät tule julkisiksi.
Me emme saa koskaan tietää, mitä tutkinnassa oikeastaan tapahtui, mitä Vanhaselta kysyttiin ja mitä Vanhanen vastasi.
Asiasta laaditaan korkeintaan joku liuskan pituinen tiedote. jossa ei kerrota itse asiassa mitään. Siinä kaikki.
Itse kiinnitin ensimmäisen anonyymin kommentissa huomiota samaan asiaan kuin blogistikin.
Itsellekin vuosia sitten jo ihan peruskoulussa opetettiin, että jos lähtee hyökkäämään toisen virheellistä argumentointia vastaan, niin ensi alkuun pyritään lainaamaan virheettömästi se, mitä toinen on väittänyt ja tämän jälkeen itse mahdollisimman selvästi ja selkeäsanaisesti virheelliset väittämät käydään läpi yksi kerrallaan samalla asiallisesti perustellen miksi väitteet eivät pidä paikkaansa ja mikä niistä tekee virheellisiä, ts. mikä niissä mättää ja minkä vuoksi.
Eli "Asia 1." ei ole niin kuin kirjoittaja väittää, johtuen syistä ja seikoista A, B, sekä C. Tämän ei mielestäni pitäisi olla ylivoimaista.
Tuossa oli vielä katkeraksi lopuksi ja viimeiseksi sanaksi epämääräinen ad hominem piikki kirjoitusten uskottavuutta vastaan, siitäkin huolimatta, että itse ei edusta uskottavuuden vakuuttavinta kypäränkannattajaa heittelemällä epämääräisiä ja perustelemattomia syytöksiä anonyymiteettinsa suojasta.
Esim. vaikka pari esimerkkiä siitä nykytodellisuuden todellisesta todellisuudesta olisi auttanut.
Tässähän joutuu jo melkein häpeämään meidän kunnon anonyymien puolesta, että miten alas nimetön massamme onkaan nykyään ajautunut. Täällähän haisee jo.
Itsea asiasta: Olen jo itsekin pitkään ihmetellyt poliitikkojen näennäistä syytesuojaa. Vähän kuin ulkomaalaisilla diplomaateilla. Että pitää tehdä jo jotain tosi likaista rikollisuutta, henkirikoksia, huumekauppaa tai tekstareita J.Tukiaiselle, että joutuu edes eroamaan. Tyhmänä maallikkojäsenenä luulisi että tuollaisissa tehtävissä (poliitikot, poliisit yms. virkamiehet) syyttämiskynnys olisi päinvastoin alhaisempi, juurikin tehtävien luonteen ja aseman takia (nuhteetonna sinun tulee palveleman). Mutta kun on sivusta seurannut, niin se näyttäisi olevan juuri päinvastoin.
Saati että mm. poliitikoille siitä tulisi muita seurauksia. Senkun pomppaa taas kauden parin hiljaiselon jälkeen takaisin areenalle (tai pakenee Brysseliin). Tästä toki voidaan syyttää vain äänestäjiä ja niitä taas toisaalta rankaistaan jo kovimman mukaan muutenkin, kun ne kansan valitsemat ehdokkaat päättävät kansaa koskevista asioista.
On toki mukavaa jos Vanhasen muisti on palaillut edes sen verran, että hänestä saataisiin jotain irti kuulusteluissa. Tosin voivathan pitkäksi venyneet kuulustelut johtua siitä, kun siellä on edelleen odoteltu sitä muistin palautumista.
Minkä perusteella asiakirjat eivät tule julkisiksi, jos blogistin ennustama lopputulema toteutuu?
Normaalistihan kaikki rikosjutun asiakirjat ovat julkisia sen jälkeen kun syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen. Poikkeuksina nykyisin lähinnä seksuaalirikosujut, joskus harvoin liikkesalaisuudet, ja tietysti valtion turvallisuuteen liittyvät jutut. Tässä sellaisista tuskin on kyse.
Hmhm, mielenkiintoinen kysymys, tuo esitutkinta-asiakirjojen julkisuus, jos ja kun syytettä ei nosteta.
Ministerivastuuasiassa ei ole olemassa vielä syyttäjää siinä vaiheessa, kun eduskunta vasta pohtii mahdollisen syytemääräyksen antamista.
Jos eduskunnan syytemääräys tulisi, toimisi syyttäjänä valtakunnanoikeudessa valtakunnansyyttäjä; tällä ei ole enää syytemääräyksen jälkeen mahdollisuutta tehdä syyttämättäjättämispäätöstä.
Tässä vaiheessa, jossa nyt ollaan, Matti Nissinen ei siis toimi normaaliin tapaan virallisena syyttäjänä, vaan hän vain raportoi esitutkinnan tuloksista perustuslakivaliokunnalle ja vastailee valiokunnan jäsenten kysymyksiin sekä kertoo todennäköisesti oman käsityksensä siitä, onko edellytyksiä syytemääräyksen antamiseen.
Perustuslakivaliokuntakaan ei toimi "syyttäjänä" tai syytemääräyksen antajana, sillä perustuslain mukaan valiokunta ainoastaan esittää oman kannanottonsa asiassa (PL 114.2 §). Jos valiokunta katsoo, ettei aihetta syytteen nostamiseen ole, valiokunta ei tee syyttämättäjättämispäätöstä. Asiakirja-aineisto ei tule vielä tässä vaiheessa julkiseksi.
Vasta siis eduskunnan täysistunto päättää syytteen nostamisesta. Myöskään täysistunnon päätös, jonka mukaan edellytyksiä syytteen nostamiseen ei ole, ei ole varsinainen syyttämättäjättämispäätös, jonka syyttäjä tekee normaalissa rikosjutussa.
Siten rikosjuttuja koskevat yleiset säännökset siitä, että esimerkiksi kuulustelupöytäkirjat tulevat julkisiksi silloin, kun syyttäjä on tehnyt päätöksen, ettei syytettä nosteta, eivät koske eduskunnan kyseistä päätöstä.
Tästäkin nyt hyvin nähdään, miten monimutkainen ja normaalista rikosprosessista hyvin monessa suhteessa poikkeava prosessi meille on luotu näissä ministerivastuuasioissa.
Eduskunnan toiminnan julkisuudesta säädetään perustuslain 50 §:ssä. Sen 3 momentin mukaan valiokunnan pöytäkirjat ja niihin liittyvät muut asiakirjat ovat julkisia, jollei välttämättömien syiden vuoksi eduskunnan työjärjestyksessä toisin sädetä tai valiokunta jonkin asian osalta toisin päätä.
Eduskunnan työjärjestyksen (40/1999) säädetään valiokuntien asiakirjojen julkisuudesta ja salassapidosta. Pääsäännön mukaan valiokunnan käsittelyasiakirjat tulevat julkisiksi, kun asia on valiokunnassa loppuun käsitelty.
Eräissä työjärjestyksessä mainituissa tapauksissa valiokunnan asiakirjat ovat salaisia. Ministerivastuuasia, josta nyt on kyse, ei näyttäisi kuuluvan näiden asioiden piiriin.
Perustuslakivaliokunta voinee siis julkistaa esitutkinta-asiakirjat, kun se käsittelee asiaa, mutta se voinee myös määrätä aineiston tai jonkin sen osan salaiseksi.
Taas tullaan siihen ikuisuuskysymykseen, että keitä "salailu" ja mahdollinen "salaiseksiluokitus" palvelee, kun vielä olemme EU-tasollakin olleet viemässä avoimuutta ja siis "mallioppilaita"?
Uskoisin, että valiokunta tulee esitutkinta-aineiston määräämään salaiseksi, sillä koko prosessi on alunalkaen ollut poliittinen prosessi aina (tutkintaa myöhen)! Nissinen omaltaosaltaa julkitulollaan vahvisti tämän toteamuksen..
Ensimmäinen kommentoija on tosiaan vähän itsekeskeinen keskustelija. Hän vain yks´kantaan antaa ymmärtää syyttäjä-poliisi esitutkintayhteistyön toimivan. Noin vahva väite edellyttäisi jotain perustelujakin.
Epäilenkin hänen lausumansa perustuvan yksinomaan VKSV:n ja syyttäjänvirastojen välisten tulossopimuksien lukemiseen eikä itse käytännön tuntemiseen.
Syyttäjätaustaan viittaa myös fariselainen lausuma siitä, kuinka hänen mukaansa osalla toimijoista on harhaisia käsityksiä syyttäjän roolista ja tehtävistä esitutkinnassa. Näitä vääriä käsityksiä ei tietenkään voi olla syyttäjällä itsellään. Tämä on normaalia syyttäjäkultuuria: vika löytyy aina muista.
Miltäköhän Perustuslakivaliokunnan jäsenistä tuntuu. Nissisen on pitänyt esitellä heille kantansa, ja nyt se onkin ollut ennakolta kaikkien kansalaisten luettavissa Helsingin Sanomista.
Katja Boxbergin ja nyt viimeistään blogistin kirjoituksen jälkeen tyhmempikin tajuaa, mitä Nissinen ulostulollaan yrittää sanoa.
Kuusimäki tappeli alkuaikoinaan nimenomaan Hesarin kanssa. Nissinen on viisaampi. Hän on tehnyt Hesarista partnerin. Sen avulla on kätevää vuotaa julkisuuteen vielä tekeillä olevista keskeneräisistä(?) ratkaisusta. Samalla taittuu myös Hesarin kritiikin kärki.
Vai olisiko Hesari tehnyt Nissisestä partnerin? Ainakin tässä vaalirahajupakan tutkinnassa ja uutisoinnissa.
Eikös Hesarin nykyinen vastaava päätoimittaja ole taustoiltaan keskustalaisia?
Perustuslakivaliokunta voi määrätä Vanhasen tapauksen esitutkinta-aineiston toistaiseksi joko kokonaan tai osaksi salaiseksi sillä perusteella, että tapaus liittyy Nuorisosäätiöhaaran tutkintaan (Vihriälä ja Kaikkonen), jota koskeva esitutkinta on vielä kesken.
Kyllä niitä keinoja ja perusteita salailuun aina löytyy!
Oletteko aivan tosissanne siinä, että jos Vanhasen kaula saadaan giljotiinin terän alle, niin Suomi olisi sillä siistitty ja putsattu?
Eikö kyseessä olisi pikemminkin vain käsienpesu eikä koko kasvojen?
En usko, että Vanhanen henkilökohtaisesti olisi sen enempää syyllinen Selinin ja suojelupoliisin sotkuihin nauhavuotoineen kuin maanpetosrikokseenkaan (uutisoitu 1.9.2010) tai laaja-alaiseen (yleiseurooppalaiseen - Karachi skandaali; Heine, Eurolux, Luxemburg, Italian parlamentti, Espanjan caso Gürtel mm.) lahjontaan vuodelta 2007, mutta hänellä saattaa olla hallussaan näihin asioiden liittyviä tärkeitä tietoja (eikö Zapatero ottanutkin Vanhaseen yhteyttä koskien Kataisen puheita?) joita on ollut syytä virallisestikin urkkia, mutta "vaatii rohkeutta tehdä oikea päätös" kulloisessakin tapahtumavaiheessa.
Olisihan se nyt kohtuutonta, jos Vanhasen kaula katkaistaisiin hyvän yhteistyön seurauksena. Siis toppuutelkaapa nyt hieman ja kääntäkää vaikka aluksi kiikarit oikein päin silmillänne.
Blogisti sanoo:
- Vai olisiko Hesari tehnyt Nissisestä partnerin?
Tarkka huomio.
Sen soisi leviävän ja tulevan käyttöön blogin analyyseissa laajemminkin.
Epäilemättä niin käy, sillä e.m. teemaan törmättäneen yhä useammin, kun asiat kypsyvät.
Jatkokysymys:
- Kuka omistaa yrityksen/instituution nimeltä Hesari, joka on mahdollisesti partnerisuhteessa yritys/instituutio Nissiseen?
Olisiko niin, että taho, joka omistaa Hesari-instituution, omistaa myös Nissis-instituution?
Hesari omistajineen ja valtion korkeinta viranomaisvaltaa edustavat oikeustahot pelaavat samassa joukkueessa.
Blogisti voi kirjoittaa kärjekkääseen tyyliin eikä lähdeviittauksia tai perusteluja tarvita. Sama kärjekäs tyyli lienee sallittua myös kommenteissa.
Lukumääräisesti suurehko osa syyteharkintaan saapuvista jutuista on tavanomaisia, joissa juttukohtaista et-yhteistyötä ei juuri tarvita. Avainasemassa on tutkijan osaaminen. Ajallisesti näiden asioiden syyteharkintaan ei juuri aikaa kulu. Tavanomaisissa jutuissa syyttäjä osallistuu esitutkintaan esitutkinnan rajoittamisratkaisuissa ja ratkaisukäytännön linjaamisessa.
Vaikeissa, laajoissa tai muutoin poikkeuksellisissa jutuissa syyttäjä voi osallistua esitutkintaan. Nykykäytännössä on jo poikkeuksellista, ellei syyttäjä ole millään tavalla osallistunut näiden asioiden et:n suunnitteluun ja valvontaan. Muutos (parempaan) lähti todenteolla käyntiin muistaakseni vuoden 2005 tienoilla.
Blogisti on oikeassa siinä, että jos tj ei halua syyttäjää mukaan esitutkintaan tai syyttäjä ei siihen halua sekaantua, nykylainsäädäntö ei siihen velvoita. Tätä vielä esiintyy, mutta ei se enää "tavallisinta" ole.
Valtakunnansyyttäjän ohjeet 2007:5 ja 2008:2 sekä jatkuvat paine vksv:sta "kannustaa" syyttäjiä osallistumaan esitutkintaan. Vastaavan tyyppisiä ukaaseja on käytössä myös poliisin puolella.
Syyttäjällä ei ole velvoittavia työkaluja määrätä esimerkiksi siitä missä järjestyksessä poliisi suorittaa vireillä olevat esitutkinnat. Syyttäjän vaikutusmahdollisuudet ovat laadullisella ja rajaavalla puolella.
Toivottavasti tulevassa uudistuksessa nykyinen et-yhteistyö(velvoite) säilyy edes ehdotetussa muodossaan eikä sitä poistettaisi lakitekstistä kokonaan.
Omat käsitykseni perustuvat, kuten blogisti vihjasikin, käytännön tuntemukseen. Mihin perustuu blogistin käsitys pääsääntöisestä syyttäjän passiivisuudesta esitutkinnassa?
Anonyymi 1, rivimies.
Kovin suppeaksi ja mitäänsanomattomaksi jäi "rivimies-syyttäjän" selonteko omasta osallistumisestaan esitutkintaan!
Itse asiassa anonyymi ei kertonut yhtään konkreettista esimerkkiä siitä, miten hän "osallistuisi" esitutkintaan tai edes "seuraisi" sitä.
Ainoaksi konkreettiseksi maininnaksi jäi nähdäkseni seuraava virke:
"Tavanomaisissa jutuissa syyttäjä osallistuu esitutkintaan esitutkinnan rajoittamisratkaisuissa ja ratkaisukäytännön linjaamisessa."
Tämänkin "tekemisen" anonyymi-syyttäjämme esitti siis yleisessä muodossa! Ei vaikuta kovin aktiiviselta esitutkintayhteistyöltä!
Mitä mahtanee tarkoittaa termi "ratkaisukäytännön linjaaminen"? Olisiko se vain poimittu jostakin VSV:n ohjeesta?
Entäpä sitten "esitutkinnan rajoittamisratkaisut"? Tästä säädetään ETL 4 §:ssä. On huomattava, että syyttäjä tekee päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta tai sen päättämisestä (keskeyttämisestä) aina tutkinnanjohtajan esityksestä; omin päin syyttäjä ei siis ratkaisua tee.
Eikä voisi tietenkään tehdäkään, koska mistäpä syyttäjä sen osaisi tehdä, kun hän ei johda esitutkintaa! Eikä juuri käytännössä siihen myöskään osallistu, kuten anonyymin kommentti osoitti, ainakaan niissä "tavanmukaisissa" jutuissa.
Käytännössä syyttäjä toimii esitutkinnan rajoittamisasioissa usein lähinnä tutkinnanjohtajan kumileimasimena: hän panee puumerkkinsä paperiin, jonka tutkinnanjohtaja hänelle kiikuttaa allekirjoitettavaksi. Omasta aloitteestaan syyttäjä ei juuri nosta kysymystä esitutkinnan rajoittamisesta esille - koska hän ei tunne tutkittavaa asiaa riittävästi.
Omat tietoni asiasta perustuvat mm. yliopistossa johtamissani graduryhmissä syyttäjille ja tutkinnanjohtajana toimiville poliisimiehille tehtyihin kysely- ja haastattelututkimuksiin. Kyllä näistä selvityksistä näkee, miten asiat käytännössä ovat.
Olen myös keskustellut tästä kuten monesta muustakin asiasta tuomareiden, syyttäjien ja puolustusasianajajien kanssa; aika monet entisistä oppilaistani toimivat näissä tehtävissä.
Aiemmin olen toiminut toistakymmentä vuotta alioikeuden tuomarina. Tuolloin monet syyttäjinä toimineet apulaisnimismiehet ja joskus jopa nimismiehet osallistuivat todella aktiivisesti esitutkintaan ja tunsivat asiat läpikotaisin.
Jo ennen ex pääministeri Matti Vanhasen esitutkintaa oli selvää, että kysymyksessä oli sellainen juttu, jossa syytettä ei tultaisi nostamaan.
Oikeuskansleri jaakko Jonkka ja eduskunnan perustuslakivaliokunta halusivat vain "pelata varman päälle", ettei olisi päästy sanomaan, että Vanhanen sai erilaisen kohtelun kuin muut epäillyn kohteeksi joutuneet henkilöt.
Nyt kun esitukinta on valmistunut, se vain vahvistaa, ettei kysymys Vanhasen jääviydestä ole sellainen asia, josta olisi syyte nostettava.
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen haastattelu Helsingin Sanomissa ei ollut sellainen, josta olisi voinut päätellä mitenkään, mihin suuntaan valtakunnansyyttäjä on kallellaan.
Mitä sitten tulee syyttäjän ja poliisin väliseen työnjakoon, niin näkemykseni mukaan Nissinen ei ole tehnyt jutun tutkinnassa mitään sellaista, joka ei olisi nykyisin voimassa olevan esitutkintalain mukaista.
Hän on tietysti seurannut ja ehkä ohjannutkin eitutkintaa, mikä on esitukintalain mukaista toimintaa.
Eri asia tietysti onko, olisiko syyttäjälle annettava oikeus johtaa esitutkintaa sanomalla se selvästi esitutkintalaissa. Minusta pitäisi määrittää laissa syyttäjän oikeus johtaa esitutkintaa, koska tosiasiassa niin on Vanhasen jutussakin epäilemättä tapahtunut.
Tuskinpa esitutkinnan johtajana toiminut poliisimies on menetellyt toisin, kuin sitä valvonut valtakunnansyyttäjä Nissinen on halunnut tapahtuvan. Miksi siis syyttäjä ei voitaisi määrätä esitutkinnan johtajaksi kaikissa rikosjutuissa?
Ilmeistä on, että Matti Nissinen ei ole "johtanut" eikä edes seurannut Matti Vanhasen asian esitutkintaa VKSV:ssa yksin, vaan pääasiallisen työn tässä suhteessa on tehnyt VKSV:n kakkosmies Jorma Kalske.
Tämän on nyt huomannut myös Helsingin sanomat, jossa julkaistiin tänään sunnuntaina Jorma Kalskeesta isohko juttu otsikolla "Ei hermostuta pätkääkään."
Hesari on siis halunnut tehdä "partnerin", paitsi Matti Nissisestä, myös Jorma Kalskeesta - varmuuden vuoksi.
Itse juttu oli niin kesy ja imelä, että olisi luullut, että jutun tekijäksi olisi merkitty seurapiiritoimittaja Rita Tainola.
Jutussa kerrotaan mm., että ex-näyttelijä Kullervo kalske on Jorma Kalskeen setä. Jorma Kalskeen huippuhetkiin syyttäjänä kuuluu lehden mukaan tapaus, jossa Kalske ojensi syyttäjää, joka oli leikellyt kynsiään ja kämmenselkiensä karvoja oikeudenkäynnin aikana.
Voi hyvä tavaton! On tässä meillä, paitsi sankarisyyttäjä, myös todellinen huippujournalisti pantu "hyvälle asialle"!
Todella "häikäisevää" tämä journalismin taso johtavassa sanomalehdessämme.
Kuten Hesarin jutun alaotsikosta "Vaalirahajupakasta tulee Jorma Kalskeen syyttäjänuran huipennus, olivatpa lahjuksista epäillyt poliitikot konnia tai pulmusia," ilmenee, Hesari on päättänyt tehdä Kalskeesta sankarisyyttäjän, vaikka VKSV häviäisi vaalirahasyytteet tylyin lumierännumeroin 6-0.
Sankariksi pääsee siis meillä jo sillä, että saa hoidettavakseen ns. suuren luokan juttuja; juttujen lopputuloksesta ei ole mitään väliä.
Näinhän se on muillakin aloilla. Meillä huippuasianajajia ovat ne advokaatit, jotka häviävät järjestään kaikki suurimmat ja eniten julkisuutta herättävät rikosjuttunsa; suurin tähtijuristi on advokaatti, joka on "hankkinut" päämiehilleen monen monituista elinkautista tuomiota ja jonka päämiesten yhteenlaskettu vankeusaika on varmaan useita satoja vuosia.
Huipputuomareita taas ovat ne KKO:n oikeusneuvokset, jotka käärivät vuosittain sivutöinään hoitamistaan välimiestehtävistä virkapalkkaansa verrattuna kolmen tai nelinkertaiset palkkiot.
Sankari- tai huipputoimittajia taas ovat perässähiihtäjät, jotka kuuluvat huippupoliitikkojen ja muiden valtaapitävien ylimpään kaveripiiriin
Blogisti suhtautuu vähän nuivasti Kalskeeseen. Hänessäkin on kuitenkin se inhimillinen puolensa.
Nimismiesyhdistyksellä oli tapana erilaisten päällikköpäivien yhteydessä vuokrata Helsingin jostain hyvälaatuisesta hotellista hotellin tilavin sviitti ja hankkin sinne reippaammasti väkevää juotavaa.
Erään kerran saapuessani juhlahuoneistoon vanha tuttavani makasi sohvalla oikeaoppisesti kylkiasennossa sammuneena. Olipa tuttavani oikeaoppisen asennon takia saanut oksennuksensakin valutettua lattialle eikä siten vaara tukehtumisesta ollut.
Paikalla oli myös Kalske. Hän tuttavani hyvinvoinnin lisäksi huolehti siitä, että nimismiesten ja yhdistyksen maine säilyy. Takapuolipystyssä hän luuttusi lattiaa puhtaaksi...
Tämä ei tietenkään Kalskeesta hyvää virkamiestä, mutta ainakin inhimillisen ihmisen.
Todisteeksi toimittajan pätevyydestä riittää usein riittävän suuri itsekritiikin puute.
Tarvitaan myös arvostelukyvytön esimiesporras.
Ja, kuvitelma siitä, etteivät lukijat kuitenkaan mitään huomaa.
Ja, vaikka huomaisivat, mitä sillä on väliä.
Hesarin kannustava voima ei ole mahdollisimman suuri määrä lukijoita ja tilaajia.
Hesari on kuin poliittinen puolue.
Sen ei tarvitse välittää lukijoidensa mielipiteistä.
Erilaiset taloudelliset ja muut erioikeudet tekevät Hesarin kaltaisesta valtamediasta todellakin, ensisijaisesti, neljännen valtiomahdin.
Ei mitään uutta auringon alla. Asia tiedettiin jo sanomalehdistön historian aamuhämärissä.
Kalskeen prioriteetit ihmetyttävät. Mitä ihmeen tyydytystä siitä voi saada, kun ojentaa käräjillä kynsiään leikkaavaa syyttäjää.
Samaan aikaan on syyttäjiä, jotka tehtailevat syyttämättäjättämispäätöksiä lukaisemalla esitutkintapöytäkirjasta vain tutkintailmoituksen. Jokainen ymmärtää, mitä se tekee ihmisten oikeusturvalle ja asianomistajan mahdollisuudelle saada oikeussuojaa. Eräässä tapauksessa Kalske suoritti uuden syyteharkinnan ja määräsi syytteen nostettavaksi vain niistä jutuista, joissa asianomistajana oli vakuutusyhtiö. Muiden asianomistajien oikeussuojasta ei ollut väliä - eivät tainneet olla VKSV:n partnereita.
Lopputulemana syyttäjää muistettiin vakavalla huomautuksella. Kvalifikaatio vakava tuli siksi, että syyttäjää oli huomautettu aikaisemminkin saman tyyppisestä asiasta. Mielestäni Kalskeen ratkaisu pilkkaa suomalaista oikeudenhoitoa taikka antaa siitä varsin inhorealistisen kuvan.
VKSV:lle, OKV:lle tai EOM:lle ei tavallisen kansalaisen kannata kannella, ellei juttua voi sen jälkeen tarvittaessa saattaa EIT:lle.
Mainitsemani juttu löytyy VKSV:n kotisivuilta Dnro 21/45/09.
STT katsoi jostain syystä aiheelliseksi uutisoida neutraalisti Nissisen perustuslakivaliokunnalle antamasta selvityksestä ja suosituksesta. Tarve uutiselle syntyi jostain blogistin asiaa käsittelevan kirjoituksen perusteella. Mielenkiintoinen yhteensattuma - vai onko myös STT partneriluokassa.
Aivan. Jos jätetään pois laskuista varsinainen "pihvi" eli Vanhasen teot tai tekemättä jättämiset, mielestäni suurimman kysymysmerkin herättää tässä prosessissa Helsingin Sanomat taustajoukkoineen, sekä heidän päämääränsä.
Erkko nimittäin soittelee suomalaisen oikeusvaltion epävireistä kannelta kuin Väinämöinen konsanaan ja kaikki metsän eläimet, poliittiset ja tavikset, seuraavat kuin Hamelnin pillipiiparia. Samalla kun Supo selailee facebookia, josko sieltä löytyisi valtion turvallisuutta uhkaavia terroristeja, niin toisaalla tapahtuu. Selaisivat reppanat edes Helsingin Sanomia, muutakin kuin sarjakuvasivun, niin jollain saattaisi lamppu syttyä.
Olisinpa "osannut/ymmärtänyt" olla siipeilijä ja reittä pitkin edennyt nainen, niin olisiko ne elämänpolut johtaneet toisenlaisiin päätöksiin, - asioissa kuin asioissa?
Oikeudenkäyntien ratkaisut päättyneet enemmän plussalle, kuin nyt viimeisestä avioliitosta, - miinukselle "köyhälle" leskelle, vähintään 65 000 euroa.
Voi olla onnellinen, että joku muistaa aina, ulosottovirkailija. Eikä se riitä, kuoleman jälkeenkin olet vielä kirjoissa ja kansissa, että valtio ja muut saamapuolella olevat saavat osansa. Et pääse kuolemaan, jos sinulle varallisuutta ilmaantuu jälkeenpäin.
Niin, se taas ei kosketa niitä, jotka tietävät mihin/miten hävittää omaisuutensa.
Eihän tämä ihan tähän osioon kuulunut, mutta,,,,,,,,,,,,,?
Pirjo-Margit ja muut-
Egyptiläisisoäiti Eveline Fadayel kuoli aamuyöllä sairauteen. Maahanmuuttovirasto myönsi Fadayelille vuoden oleskeluluvan 21. joulukuuta. Fadayel kuului kotimaassaan kristittyyn koptivähemmistöön.
Hän saapui Suomeen vuonna 2008 turistiviisumilla ja päätti jäädä poikansa Maher Gergesin perheen luokse. KHO:n viime vuona antaman kielteisen oleskeluluvan jälkeen F. piileskeli Suomessa.
Olen kirjoittanut F:n ja toisen isoäidin, venäläisen Irina Antonovan oleskelulupa-asiasta blogissani muutaman jutun.
Syynä kirjoituksiini ei ollut kannanotto F:n asiaa vastaan tai sen puolesta, vaan ärtymys siitä, miten KHO:n päätöstä tekemässä ollut ja yksin vähemmistöön jäänyt presidentti Pekka Hallberg yritti päätöksen jälkeen ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja kehotti toista "loistomiestä" eli ystävämme Mikko Paateroa olemaan panematta toistaiseksi F:n maasta karkotuspäätöstä täytäntöön.
Voiko tuomari enää paljon räikeämmin osoittaa vähät välittävänsä tuomioistuimen riippumattomuudesta ja sen kunnioittamisesta!
Se oli hämmästyttävä episodi, jossa kunnostautui myös akatemiaprofessori Martti Koskenniemi hurjilla ja ennenkuulumattomilla lausunnoillaan. Kaikki sai alkunsa ilmeisesti presidentti Tarja Halosen kommentista, jonka mukaan KHO:n päätös ei ollut hänen oikeustajunsa mukainen.
OIkeusministeri Tuija Brax osallistui F:n puolesta Hgin keskustassa pidettyyn mielenosoitukseen, joka kohdistui tietenkin myös KHO:n päätöstä vastaan.
Ja tietenkin: Matti Vanhanenkin ehti munata itsensä ja koko hallituksensa lupaamalla höylistii F:n läheisille, että hallitus tulee muuttamaan pikaisesti ulkomaalaislakia niin, että F. saa pysyvän oleskeluluvan maassa.
Tämä(kin) Vanhasen lupaus jäi, kuten heti ennakkoon tiedettiin, suutariksi ja pelkäksi katteettomaksi lupaukseksi.
Niin, venäläinen isoäiti Irina Antonova, jonka KHO myös määräsi karkotettavaksi, käännyttäminen taitaa kuitenkin olla oikea termi, palasi sitten vapaaehtoisesti kotimaahan Venäjälle ja asettui pietarilaiseen vanhainkotiin.
Hänestä on ollut suomalaisissa lehdissä pari kolme juttua, joista käy ilmi, että A:n kunto on kohentunut Venäjällä merkittävästi ja hän näyttää aivan kuin toiselta ihmiseltä verrattuna siihen, miltä näytti Suomessa ollessaan.
Antonovan kerrottiin jopa lauleskelevan ja viheltelevän, niin tyytyväinen hän on oloonsa Venäjällä!
Mitä tästä voidaan päätellä? Ehkä se, että kotona ja kotimassa on vanhuksen kuitenkin aina parasta asua ja elellä, jos häntä käydään tapaamassa ja hän saa kohtuullista hoitoa.
Egyptiläisellä Fadayelillä oli oma asunto Aleksandriassa, mutta kukaan hänen pojistaan ei halunnut asua Egyptissä - kun kerran olivat Suomeen päässeet.
Noinhan se meni ja itseäni hapetti sangen ankarasti TP:n ja Halbergin ym. toilailut aina Vähämattiin asti!
No, nyt on rouva F päässyt vihdoin "kotiin ja rauhaan". Toivon, että hänen sielunsa on saanut levon ja että omaiset (lapset), voivat joskus antaa maallemme anteeksi tämän johtajiensa onnettoman näytelmän. Media saa osansa häpeästä oikeuslaitoksen ohella!!
No nythän on niin, että suvaitsemattomuus ei ole mikään ratkaisu näihin ongelmiin.
Pikemmin pitäisi arvostaa jokaista joka jollakin ominaisuudellaan rikastuttaa suomalaisuutta. Siitä voitaisiin oikeastaan tehdä meidän oma brändi.
Naulan kantaan, Halunen!
Ks. ja kuuntele myös K. Tapio: Olen suomalainen!
(mutta en ikimaailmassa demari!)
Näinhän se on nähtävä. Kun demarilla on bemari, niin se on entinen demari. Monta autoa jäi kyllä vielä jäljelle?
Samaan aikaan kun tämä juttu kuivaa kokoon meni Vanhasen uhkaaminen Hoviin. Siis uhkaaja hetken mielijohteesta kirjoittaa läpiä päähänsä ja kohta ollaan korkeimmassa oikeudessa tarjoamassa pienestä hölmöilystä linnaa. Eihän Vanhasta käsitellä eri laeilla kuin alamaisia, eihän.
Inhimillisten perusteiden käyttäminen oleskelulupa-asioissa voi johtaa siihen, että Suomesta tulee iso terminaalihoitola maahanmuuttajien vanhemmille.
No, onhan tuossa Vanhasen ja Kataisen uhkailujutussa kuitenkin kyse periaatteessa ("lähtökohtaisesti") aika vakavantuntuisesta asiasta, vaikkeivät Masa Ja Jykä nyt ilmeisesti olleetkaan missään konkreettisessa vaarassa.
Kalskeen tarkoituksena on ilmeisesti kitkeä tämän laaatuinen uhkailu tai nettikirjoittelu ja siksi hän haluaa viedä jutun hoviin.
Minua hiukan ihmetyttää, etteivät Vanhanen ja Katainen tunnu itse olevan kiinnostuneita koko asiasta. Heitä ei kai kutsuttu "rosikseen" edes asiamiehen edustamina, jos olen oikein ymmärtänyt.
Vaikea on tällöin nähdä, kuten käräjäoikeus luultavasti ajatteli, että herroja olisi tosiasiallisesti mitenkään uhkailtu, jolleivät he edes väitä tai koe joutuneensa uhkauksen kohteeksi.
Jos siis Kalske aikoo voittaa juttunsa hovissa, hänen ei auta muu kuin kutsua Masa ja Jykä henkilökohtaisesti oikeuteen kertomaan, miten tämän asian kanssa oikein on.
Ja sitten päivän suru-uutinen:
- Kari Häkämies on irtisanoutunut Hämeenkyrön kunnanjohtajan virasta 17.2. -11 alkaen; on siihen asti vuosilomalla.
Häkän pesti H-kyrössä jäi vajaan kahden vuoden pituiseksi.
Häkä-vanhempi palaa kuulemma juristiksi Kotkaan ja aikoo jatkaa dekkarointiaan sivutoimisesti.
Häkämiehen uuden kirjan nimikin on jo valmiina: Presidentin murhe.
Nim. Kyrön murheenkryyni
Hesarin ex-vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen "paljasti" HS:n tammikuun Kuukausiliitteessä, miten KHO:n pressa Pekka Hallberg toimi hänen "yhteistyökumppaninaan" (lue: apumiehenään) monissa lainsäädännön muutoksiin liittyvissä hankkeissa, joita "meidän lehtemme" ajoi Virkkusen kaudella lävitse.
Eräs tällainen hanke oli Virkkusen mukaan tasavallan presidentin valtaoikeuksien parlamentarisoiminen, suomeksi siis presidentin vallan kaventaminen.
Paljastus on nolo juttu Hallbergille, ei toki Virkkuselle.
Tämä Hallberg on ollut niin kovin monessa sellaisessa asiassa ja "tempauksessa" mukana, joka ei ollenkaan sopisi riippumattoman ylimmän tuomioistuimen päällikkötuomarille.
Vallanhalu näyttää olevan aivan rajatonta.
Muistettakoon vain viimeksi Hallbergin käyttäytyminen isoäitien käännytysjupakassa. Kun H. oli hävinnyt KHO:n äänestyksen selvin numeroin 6-1, hän ryhtyi toimiin, jottei KHO:n lainvoimaista päätöstä olisikaan voitu panna heti täytäntöön! Täysin käsittämätön toimenpide päällikkötuomarilta.
Apurikseen hän houkutteli hankkeeseen - no, siinä ei varmaan kovin paljon tarvittu - tämän meidän Mikko Vilkastuksemme, siis Mikko Paateron.
Hallbergin toiminta kertoo "pienen miehen" halusta vaikuttaa asioihin ja jättää jälkensä historiaan. Yritin jättää KHO:n presidentin toiminnasta palautteen nettisivuejn kautta. Siihen ei ollut mahdollisuutta.
Tärkeimmät linjat Hesariin ovat varmasti toimineet paremmin.
Hallbergistä varmasti kannattaa kannella Jonkalle?
Hehheh - vai kannattaa kannella Jonkalle!
Hallberg Virkkusen terviisipoikana? Onpa Virkkusella ollut narut käsissään. Paatero näyttää kyseisessä ravintoketjussa olevan aika alhaalla.
Kuinka tällaista voi juridisessa blogissa edes kommentoida.
Tämä blogi ei ole pelkästään juridinen, vaan tässä blogissa voi kommentoida melkein kaikkia asioita, mitä maa päällään kantaan (plus Talvivaaraa), erityisesti politiikkaa ja poliitikkojen toimintaa sekä yleensä vallankäytön eri muotoja.
Poikkkiteteellinen, inhimillinen, ihmisen huomioiva ja huumorin sävyttämä suhtautuminen, sinänsä vakaviin tosiasioihin. Tekee siitä Suomen mielenkiintosimman oikeustieteeelisen blogin. KIIITOKSET sinulle ja Kalle Isokalliolle, siitä miten puolustatte riippumattomasti Suomalaista ihmiskasvoists, markkinalähtöistä, hyvinvointiyhteiskuntaa
Lähetä kommentti