Perustuslakivaliokunta vähän ennen hukkumistaan Vanhas-asiassa hankittujen lausuntojen paljouteen...ilmeet alkavat olla epätoivoisen näköisiä...Motto: "Mutta tästä nousee hirmuinen prosessi" (Aleksis Kiven Nummisuutarien Esko).
1. Ex-pääministeri Matti Vanhasen epäiltyä jääviyttä ja virkarikosta koskevasta asiasta on jo ehtinyt noussut hirmuinen prosessi, vaikkei vielä ole edetty edes tuomioistuimeen asti eikä edes päätöstä syytteen nostamisesta ole tehty.
2. Jahkailu asian ympärillä tuntuu vain jatkuvan jatkumistaan. Perustuslakivaliokunta ei nimittäin saanut vielä tänäänkään aikaan minkäänlaista kannanottoa asiassa, vaikka asiaa on puitu ja vatkattu jo hirmuisen pitkään ja valiokunta on käsitellyt asiaa perusteellisesti jo viime syksynä ennen esitutkinnan aloittamista.
3. Valiokunta käsitteli asiaa tänään kuulemalla valtionsyyttäjä Matti Nissisen raportin asiasta. Valiokunta lykkäsi asian käsittelyn ensi viikkoon ja päätti tässä vaiheessa ainoastaan asiantuntijoiden kuulemisesta. Valiokunta päätti salata valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kannan siitä, pitäisikö Vanhasta vastaan nostaa syyte valtakunnanoikeuteen.
4. Ensi viikolla perustuslakivaliokunta kuulee seuraavia asiantuntijoita:
- jääviyskysymyksistä kahta hallinto-oikeuden professoria (Olli Mäenpää ja Outi Suviranta),
-virkarikosoikeuden osalta kahta professoria (Raimo Lahti ja Pekka Viljanen) sekä
- kahta valtiosääntö-oikeuden professoria (ex-professori Mikael Hidén ja Veli-Pekka Viljanen)
5. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) luonnehti tiedotustilaisuudessa valiokunnan tiistaina saamaa tuhatsivuista esitutkintamateriaalia - kuten jo blogissani 368/8.1.2011 ennustin - "erittäin hyväksi ja kattavaksi aineistoksi, jossa kaikki olennainen on selvitetty". Hän oli tyytyväinen myös valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kuulemistilaisuuteen.
6. Mutta jos kerran asia oli jo erinomaisesti suoritetussa esitutkinnassa ja Matti Nissisen raportissa erittäin hyvin ja kattavasti selvitetty, niin miksi ihmeessä asiassa pitää vielä kuulla peräti kuutta asiantuntijaa? Kahta asiantuntijaahan kuultiin jo viime syksynä, kun perustuslakivaliokunta edellisen kerran käsitteli samaa asiaa.
7. Lisäksi valtakunnan ylin oikeusviranomainen eli oikeuskansleri Jaakko Jonka on käsitellyt kaikki edellä mainittuja kysymyksiä perusteellisesti raportissaan, jonka hän toimitti viime syksynä perustuslakivaliokunnalle. Jonkka katsoi kirjeessään yksiselitteisesti, että Vanhanen oli ollut jäävi.
8. Luulisi, että valiokunta alkaa olla kohta vaarassa hukkua selvitysten ja asiantuntijoiden lausuntojen paljouteen, jolloin punainen lanka uhkaa kadota ja päätös eduskunnan suuressa salissa tehdään lopulta täysin poliittisin perusteiden ja voimasuhteiden mukaisesti.
9. Syyn asian "lisäpuliveivaamiseen" perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kaatoi tänään kylmästi syyttäjä Matti Nissisen niskaan. Sasin mukaan nimittäin juuri Nissinen oli esittänyt, että valiokunnan olisi syytä hankkia oikeudellisia lisäselvityksiä erityisesti esteellisyydestä, virkarikossäännösten soveltamisesta ja ministerin syytekynnyksestä. "Kyllähän me olisimme jo olleet valmiita antamaan lausuntomme, mutta kun tämä Nissinen oli lisäselvitysten kannalla", antoi Sasi (ehkä) tällä tavalla muotoillessaan ymmärtää.
10. Valtakunnansyyttäjä Nissinen oli Sasin mukaan kertonut valiokunnalle kysyttäessä oman näkemyksensä siitä, pitäisikö asia viedä valtakunnanoikeuden ratkaistavaksi. Nissinen ei kuitenkaan halunnut kertoa kantaansa julkisuuteen, ja myös perustuslakivaliokunta päätti salata asian ennen lopullista päätöstään.
11. Puheenjohtaja Kimmo Sasi perusteli salaamista sillä, että valtakunnansyyttäjän tiedossa oleva kanta saattaisi ohjata tulevia asiantuntijalausuntoja; luottamus asiantuntijoiden puolueettomuuteen tuntuu siis olevan jotenkin kateissa. Valiokunnan varapuheenjohtaja Jacob Söderman puolestaan korosti useaan kertaan, ettei Nissisen kanta ollut yksiselkoinen, vaan sisälsi monta "muttaa".
12. Hämmästyttävää kyllä, Matti Nissinen antoi Helsingin Sanomille vm. suhteessa aivan toisenlaisen lausunnon. Lehden (hs.fi) mukaan Nissinen kertoi kokoukseen mennessään, että tutkintaa on tuhat sivua. Hän sanoi antavansa selvän kyllä- tai ei-vastauksen käsityksestään syytteen nostamisesta. Sen hän myös oli tehnyt vastatessaan valiokunnan jäsenten kysymyksiin. Oman osuutensa kommentoinnin hän jätti poliitikoille eikä sanonut mitään tarkkaa tutkimuksistaan julkisuuteen. Nissinen piti tapausta monimutkaisena.
13. Kuulemisensa jälkeen Nissinen ei halunnut kertoa keskustelun yksityiskohdista. Hän kertoi vastanneensa kahden tunnin aikana lukuisiin perustuslakivaliokunnan jäsenten kysymyksiin.
”Olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää tapausta yksinkertaiseksi”, Nissinen sanoi ennen kokoukseen menoaan. Mielipide ei ollut muuttunut kokouksen aikana.
14. Syyttäjä oli siis, ainakin omasta mielestään, kertonut valiokunnan jäsenille, pitäisikö hänen mielestään Vanhasta vastaan nostaa syyte valtakunnanoikeudessa. ”Piti sitä paljon pohtia”, Nissinen sanoi omasta päätöksestään. Hämmästyttävää on, että esimerkiksi Jacob Södermanille oli jäänyt Nissisen käynnistä ja puheista aivan toisenlainen vaikutelma!
15. Joutuukin kysymään, että ovatko valiokunnan jäsenet todella riittävän "kypsiä" harkitsemaan ja päättämään itse asiasta, jos ja kun he eivät näy saavan tolkkua edes siitä, mitä kukin asiantuntija tai virkamies on heille asiasta salaisessa kokouksessa kertonut.
16. Valiokunta kuulee siis ensi viikolla asiantuntijoita ja sitä seuraavalla viikolla Matti Vanhasta. Aikaisintaan viikon kuluttua tästä valiokunta aloittaa asiasta keskustelun; huom! siis vasta tuolloin asiasta "aletaan keskustella", vaikka asiaa on puitu perustuslakivaliokunnassa jo viime syksynä ja nyt tänään siis uudelleen.
17. Mitä sitten tähän asti on oikein tehty, jollei ole edes keskusteltu? Onko vain murjotettu? No, tuo "keskustelun aloittaminen" on tietenkin termi, jolla on oma merkityksensä ja poliitikot käyttävät, mutta jota ihmiset eivät ymmärrä. Ilmankos kansa onkin niin kovasti vieraantunut politiikan teosta ja poliitikoista.
18. Kimmo Sasi tänään: Jos keskustelu etenee nopeasti - sitä lienee turha toivoa tähänastisen veivaamisen perusteella arvioituna - eduskunnan suuri sali pääsee päättämään syytteen nostamisesta tai nostamatta jättämisesti helmikuun puolivälissä. Mikäli syyte valtakunnanoikeuteen nostetaan, syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen.
19. Hirmuinen prosessi tästä sinänsä jokseenkin vähäisestä asiasta on jo nyt tullut! Tästä nyt nähdään, miten eriarvoisessa asemassa poliitikot ovat tavallisiin pulliaisiin verrattuna, kun on kyse oikeusturvasta. Ministerille on luotu ministerivastuuasioissa vedenpitävä järjestelmä, jonka on määrä suojata heitä virkarikossyytteiltä kaikin mahdollisin tavoin; puhuminen syytesuojasta ministereiden kohdalla on perusteltua, ei vain Berlusconin Italiassa, vaan myös Suomessa ministereiden kohdalla. Syytteen nostamisen edellytykset ja syytekynnys on nostettu aivan "pilviin", kun sen tavallinen ihminen saa syytteen kunhan vain on todennäköisiä syitä epäillä häntä rikoksesta. Ministerivastuuasiassa kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin yksityiskohdat syynätään kissojen ja koirien kanssa läpikotaisin jo ennen kuin päätetään, onko esitutkinta syyte aloittaa. Tähän vaaditaan valtakunnan ylimmän oikeusviranomaisen eli oikeuskanslerin päätös. Tätä kantaansa oikeuskansleri panttaa mielettömän pitkään, Vanhasen tapauksessa peräti vuoden verran. Sitten asia kiikutetaan perustuslakivaliokunnalle, joka kuuluu asiantuntijoita ja ylintä syyttäjää sekä epäiltyä itseään pari kolme kertaa, minkä lisäksi epäilty toimittelee valiokunnalle vielä kirjelmiään. Ja vasta sen jälkeen päätetään, käynnistetäänkö esitutkinta! Esitutkinnassa kuullaan myös kaikki mahdolliset tahot jälleen uudelleen, epäilty istuu kuulusteluissa huippuadvokaattiensa suojelema. Esitutkintapöytäkirjaa kertyy yli tuhat (1 000) sivua - siis jutussa, josta voisi seurata käytännössä korkeintaan pikkusakko! Sitten pöytäkirja, oikeastaan pitäisi sanoa pöytäkirjasto, kiikutetaan perustuslakivaliokunnalle, joka ei saa tolkkua eikä selvää, mitä kuultuna ollut valtakunnan ylin syyttäjä sanoo asiasta, vaan päättää aloittaa kokonaan alusta uuden asiantuntijakuulemisen. Tämän jälkeen kuullaan taas epäiltyä itseään, minkä jälkeen epäilty lähetellee vielä kirjelmiä "perään", kuten aiemmallakin kuulemiskerralla. Ja kaiken tämän jälkeen vasta perustuslakivaliokunta saa aloittavansa "keskustelun asiasta." Kunhan tämä keskustelu on saatu päätökseen, valiokunta ryhtyy tekemään päätöstä syytteen mahdollisesta nostamisesta; kuullaankohan tässä vaiheessa taas asiantuntijoita? Vasta kaiken tämän jälkeen asia on valmis päätettäväksi eduskunnan täysistunnossa.
20. Onko tässä järjestelmässä mitään järkeä? Ei ole, se on aivan pähkähullu systeemi. Olen jo aiemmin kertonut, miten järjestelmää tulisi muuttaa (blogi 330/8.10.20110).
21. On selvää, että Vanhas-prosessi on poliitikoille kuuma peruna varsinkin näin vaalien alla. Nähtäväksi jää, mitä "hauskaa" tästä vielä seuraa.
22. Aiemmin kirjoitin (blogi 368/8.1.2011), että Vanhasen asia on selvä ja ennustelin, ettei asiaa tultaisi viemään valtakunnanoikeuteen. Tämänpäiväisen näytelmän (lue: farssin) jälkeen en olisi enää yhtä varma asiasta. Varsinkin Matti Nissisen puheista voisi päätellä, että hän oli valiokunnassa syytemääräyksen antamista puoltavalla kannalla, mutta esitti varovaisena virkamiehenä vielä uutta asiantuntijakierrosta. Keskustalle Vanhas-prosessi on tietysti myrkkyä vaalien alla. Kepulaiset tekevät kaikkensa, jotta Vanhanen ei joutui valtakunnanoikeuteen. Voisivatko keskustalaiset jarruttaa asian käsittelyä niin, ettei eduskunta ehtisi ratkaista asiaa tämän istuntokauden aikana, jolloin asia raukeaisi?
23. Matti Nissinen siis sanoi tänään, että Vanhasen tapaus on monimutkainen ja että olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää muuta. Jos näin on, mitä ei ole syytä epäillä, niin eduskunnalla ei ole juridisesti ajatellen muuta mahdollisuutta kuin antaa syytemääräys ja saattaa asia valtakunnanoikeuden ratkaistavaksi. Näin tehtäisiin, jos olisimme oikeusvaltiossa eikä asiaa ratkaistaisi poliitikkojen päätöksellä.
24. Tuomioistuin on olemassa nimenomaan epäselvien asioiden selvittämistä varten. Jos näyttö tai asianosaisten, todistajien taikka asiantuntijoiden puheet ja käsitykset ovat ristiriitaisia, ne on syytä antaa puolueettoman tuomioistuimen ratkaistaviksi. Avoimien ja ristiriitaisten kysymysten selvittäminen kuuluu tuomioistuimelle.
25. Vanhasen tapauksessa joudutaan punnitsemaan keskenään rikoksen selvittämisintressiä ja toisaalta epäillyn oikeusturvaintressiä. Minusta koko oikeusjärjestyksen uskottavuus ja varsinkin oikeudenkäytön tasapuolisuutta kohtaan tunnettu luottamus antavat erityisen aiheen painottaa tässä asiassa nimenomaan asian selvittämisintressiä ja siis syytteen nostamista, koska nyt rikoksesta epäiltynä on vaikutusvallaltaan ykkösluokkaan, oikeastaan mestariluokkaan, kuuluva poliittisen ja yhteiskunnallisen vallan käyttäjä. Lisäksi on syytä todeta, että julkisesti tapahtuva perusteellinen oikeudenkäynti antaa myös rikoksesta aiheettomasti epäillylle mahdollisuuden puhdistautua häneen kohdistuvista epäluuloista.
26. Edellä sanottu on oikeusvaltion ideaalimalli. Kuten käytäntö on kuitenkin osoittanut, siitä ei pidetä kiinni. Todennäköiset rikosepäilyt pyritään lakaisemaan ilman julkista oikeudenkäyntiä maton alle sitä pontevammin, mitä korkeammassa yhteiskunnallisessa asemassa olevan vallankäyttäjän epäillystä rikoksesta on kysymys.
PS.
27. Juuri kuin sain blogikirjoitukseni valmiiksi, kuulin TV1:n uutisista kello 18, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen oli perustuslakivaliokunnassa kertonut kantanaan, ettei syytekynnys ylittyisi ja ettei asiaa sen vuoksi olisi perusteltua viedä valtakunnanoikeuteen. No, hyvä sentään, että tämä kanta saatiin nyt heti julki - vaikka valiokunnan päätöksellä asia olikin määrätty huippusalaiseksi. Ilmeisesti Jacob Söderman ja kumppanit eivät olleet saaneet tolkkua Nissisen puheista tai halusivat sitten puhua hieman niin sanottua muunnettua totuutta.
28. Nissisen kanta on minusta ristiriitainen. Jos nimittäin asia on monimutkainen ja epäselvä, kuten Nissinen kertoi ennen valiokuntaan kuultavaksi menoaan, niin silloinhan asia olisi nimenomaan vietävä oikeuteen, kuten olen edellä kappaleessa 25 perustellut.
42 kommenttia:
Tätäpä tässä itsekin hämmästelen. Voiko todellakin olla niin, että Matti Vanhasen tapaus on todellakin niin ennenkuulumaton, jotta syyttämättäjättämispäätöstä tai syyttämistä vastaavaa kantaa siihen ei syyttäjä pysty ottamaan?!? Käsittääkseni suomalainen oikeusjärjestelmä pystyy syyttäjän toimesta tuottamaan 100 %:n osumatarkkuudella jomman kumman päätöksen, kun kyse on Matti Meikäläisestä. Mutta Vanhasen Matti ei ilmeisesti olekaan "meikäläisiä"...
Uskomaton farssi!
Kimmo Sasi perusteli valiokunnan päätöstä, jonka mukaan valtakunnansyyttäjän kertoma kanta syytteen nostamisesta pidetään salassa, sillä, että valiokunta toimii tässä "samalla tavalla kuin tuomioistuin yleensä."
Kanta on hieman huvittava, sillä eihän perustuslakivaliokunta tietenkään oikeesti mikään tuomioistuin ole. Valiokunta ei tässä Vanhasen asiassa tee lopullista ratkaisua eli tuomiota, vaan toimii itse asiassa ainoastaan syyteharkintaa suorittavan syyttäjän ominaisuudessa.
Luojan kiitos, ettei Sasin johtama valiokunta ole tuomioistuin. Kun oikeassa tuomioistuimessa salaisiki määrätyt asiat myös pysyvät salassa, ei tämä toteutunut alkuunkaan "Sasin tuomioistuimen" osalta.
Nimittäin jo 2-3 tunnin kuluttua valiokunnan salaamispäätöksen tekemisestä koko valtakunta tiesi, mitä mieltä Nissinen oli valiokunnassa ollut!
Nissisen puhe asianajajapäivillä käsitti heiton vimmaisesta blogistista, joka on leimannut hänet valtakunnan helppoheikiksi.
Liekö Nissinen lausuessaan perustuslakivaliokunnalle ajatellut, että pitäähän valiokunnassa vielä "muutama" asiantuntija kuulla, ettei Virolaisen taannoinen blogikirjoitus näyttäisi niin oikeaan osuvalta.
Mitä suurempi mies sitä pienemmät munat. Maailma on pienten ja vikkelien: Lauloi Irvin Goodman aikoinaa ja näinhän se taitaapi olla!
Tästä farssista saattaa muodostua vielä hauskakin, kunhan se siittä "kypsyy"?
No, oliko nyt niin, että peräti VKSV:n Nissinen meni "pääkäsittelyyn huonosti valmistautuneena"? Hänenkö olisi pitänyt pyytää jo ennalta heidän 6 proffan lausunnot?
Monta "muttaa" on jutussa..
Vai oikein "vimmaisesta blogistista." No, ei sentään "vihanvimmaisesta."
Minulla ei toki ole ollut mitään skismaa Nissisen kanssa, mukava tyyppi kaikin puolin!
Mutta kyllä nämä asialliset asiat pitää hoitaa ja puhua selviksi, vaikka eri mieltä ollaankin - muuten sitten voidaan olla kuin ellun kanat!
Muuten, hivuttavia nuo kaikenkarvaiset "päivät"; on lakimiespäivää, tuomaripäivää, asianajajapäivää, syyttäjäpäivää ja vaikka minkälaista seminaaria ja tilaisuutta!
Ja näille niille kootaan kärkeen eli alkupuhujiksi sama "huipputiimi" (tai hurja joukko), eli 1) KKO:n Koskelo, 2) KHO:n Hallberg, 3) OM:n Brasx, 4) Valtakunnansyyttäjä Kuusimäki ja nyt Nissinen jne.
Ja aina ne puhuvat samat tutut ja ikävystyttävät löpinät, pitävät aina yhtä ja samaa puhetta, kuten olen todennut. Aina valitetaan resurssien niukkuutta, aina vaaditaan lisää virkoja, aina kadehditaan "naapurin" (Ruotsin ja KKO KHO:n ja KHO KKO:n resursseja jne.
Miten tylsää! Hiukkanen mielikuvitusta tarvittaisiin ohjelman laatijoilta.
Joskus aiemmin näille kekkereille hankittiin "aamun avaajaksi" puhumaan joku tunnettu julkkis tai ns. "kylähullu." Tämä olikin piristävää. Tällaisia naurattajia tai kulttuurihenkilöitä olivat mm. Erno Paasilinna, Jouko Turkka ja Hannu Taanila, vain muutamia mainitakseni. Tuolloin kaikilla oli hauskaa ja sen jälkeen jaksoi sitten kuunnella, ainakin jonkin aikaa, myös noiden Hallbergin ja kumppaneiden tuttuja löpinöitä.
Samaa mieltä siitä, että asianajajapäivien oikeuspolitiikan forum on täysin pystyyn kuollut tilaisuus, jossa samat henkilöt esittävät vuodesta toiseen samat vakiofraasit. Mukana on myös asianajajakunnalle sopimatonta julkisen vallan kumartelua.
Muuten voi todeta, että tuomari- ja syyttäjäkunnassa on erittäin paljon sananvapauden vastaisuutta, ja moni varmaan toivoisi, että sopimattomat blogit kiellettäisiin.
Sopimaton on mm. sellainen blogi, joka heikentää luottamusta oikeuslaitokseen eikä edistä oikeuslaitoksen resurssien kasvattamista.
Sasi kertoi uutisissa,että he ei kerro Nissisen kantaa asiasta ettei se vaikuttaisi kuultaviin asiantuntijoihin ! Nissinen teki sen heidän puolesta ! Ompa hulvaton farssi ! Kuuleeko Kansallisteatteri ? P.s Jyrki oletko kuullut/tutkinut kahden valtioneuvostossa työskennelleen autonkuljettajien oudoista "itsemurhista"? H-Ä-M-Ä-R-Ä-Ä !
"Joskus aiemmin näille kekkereille hankittiin "aamun avaajaksi" puhumaan joku tunnettu julkkis tai ns. "kylähullu.""
Eikös siellä nyt ole jo ihan tarpeeksi klovneja esiintymässä?
Onhan näitä klovneja, on pitkää ja pätkää koripalloilijaa ja ties mitä.
Mutta kun ne juttelevat aina niitä samoja hiukka tylsiä asioita.
Oikeus perustuu, niin ainakin sanotaan, kieleen, kielenkäyttöön.
Siihenkin puoleen voisi siksi välillä hiukka satsata.
Joskus myös Pentti "Pena" Linkola oli mukana näiden "päivien" aamun avauksissa.
Joskus nuorempana, siis kauan sitten, olin jonkinlaisena esitelmöijänä samoilla "päivillä" kuin Hannu Taanila. Taanila puhui ilman papereita täyttä asiaa. Järjestäjät eivät kai olleet kysyneet etukäteen T:n palkkiotaksaa, joka ylitti virkamiestaksan monikymmenkertaisesti, mutta eiköhän siitäkin päästy sitten sopimukseen.
Perustuslakivaliokunta päätti että Nissisen kantaa ei vielä julkaista.
Nissinen kertoi kuitenkin kantansa.
Nissisen kertoma ei ollut sattuma eikä vahinko.
Kun mitättömiä urheilijoitakin valmennetaan esiintymiseen tiedotusvälineille niin kyllä Nissistäkin on valmennettu. Jää nähtäväksi, uhrattiinko Nissinen nyt. Nimittäin, on niin helppo myöhemmin Nissistä syyttää siitä että hänen kantansa vaikutti tulevien asiantuntijoiden antamiin tuleviin lausuntoihin.
Ja kaikki huomio on Nissisessä eikä suinkaan itse asiassa.
Sokea Kreetakin asian näkee!
Ja niin syntipukki tehdään.
Kertoiko Nissinen kantansa medialle? Minun käsittääkseni ei. Hän sanoi vain kertoneensa kantansa valiokunnan jäsenelle. Tämän mukaan vuoto on siis tullut valiokunnan sisältä.
Tämä ei olekaan mikään ihme, kun valiokunnassa on niin monenlaista ja monentasoista poliitikkoa ja virkamiehet vielä päälle. On ihmetelty, miksi tässä perustuslakivaliokunnassa on niin kovin monta ensikertalaista kansanedustajaa. Eivät kai ole vielä oikein oppineet tavoille.
"Ylituomari" Sasi ei siis saanut pidetyksi joukkojaan kurissa.
Nyt kuitenkin I-S:n mukaan Nissinen ol kertonut oman kantansa illalla STT:lle.
Voi, tätä soppaa!
Lehti otsikoikin jo, että "Tälläkö Matti Vanhanen pääsi pälkähästä" Siis Nissisen kannalla, jonka piti olla salainen ja josta esim. Jakke Söderman ei kertomansa mukaan saanut selvää, koska siinä oli niin kovin monta muttaa!
Kuten kirjoitin blogini PS-osassa, Nissisen kanta on epäjohdonmukainen, jos ja kun hän on toisaalta sitä mieltä, että asia on kovin "monimutkainen."
No, toivotaan nyt vielä, että joku selväjärkinen ja asioita ymmärtävä asiantuntija, jota kuullaan perustuslakivaliokunnassa, saa poliitikot ymmärtämään, miksi asia olisi vietävä valtakunnanoikeuteen.
Onhan siellä 2-3 järkevää asiantuntijaa joukossa.
Vielä: Voihan olla niin, että Nissinen kertoi kantansa STT:lle vasta sen jälkeen, kun hän oli kuullut, että sanottu tieto oli sitä ennen vuodettu muuta kautta julkisuuteen.
Voi, voi! Poikiiko tämä vielä erillisen prosessin, jossa selvitetään - Jonkan toimesta (!) - onko vuodossa kenties kyseessä salassapitorikos.
Tätä menoahan eduskunnan "iso sali" ei kyllä pääse käsittelemään asiaa ennen vaaleja.
Pääministeri Mari Kiviniemellä on aivan ilmeisesti jotain tärkeää salattavaa viime vaalien vaalirahoituksensa tiimoilta, koskapa hän ei suostu millään paljastamaan kaikkien tukijoidensa nimiä.
Jaakko Jonkka jätti tänään asiasta tehdyt kantelut tutkimatta, mikä on oikea ratkaisu, koska Kiviniemi toimi vaalirahoitusta hankkiessaan yksityishenkilönä, kansanedustajat toimet ja niiden tutkiminen eivät myöskään lain mukaan kuulu oikeuskanslerin toimivaltaan. Kiviniemi oli jo edellisessä hallituksessa ministerinä, mutta ilmeisesti Jonkka katsoi, ettei Kiviniemi ollut hommannut rahaa itselleen ministerinä, tosin toki ministerin (eikä pelkästään kansanedustajan) arvovallalla.
Laki ei toisaalta estä Kiviniemeä kertomasta kaikkien tukijoidensa nimiä. Siksi on outoa, että pääministeri vaikenee, jotainhan siinä täytyy olla takana. Puhe siitä, että pääministeri haluaa vain "noudattaa lakia", ei ole uskottavaa, koska laki ei ole kertomisen esteenä.
Minusta lakia olisi muutettava niin, että ministereiksi tulevat kansanedustajat olisivat velvollisia kertomaan kaikkien vaalitukijoidensa nimet ja summat avustuksen suuruudesta riippumatta.
Jaakob Söderman oli nelosen uutispätkässä 18:45 tokaissut toimittajan kysymykseen syytekynnyksen puuttumisesta, "että olisipa minulle eilen kertonut"? Oliko Jaakob yhteydessä jo maanantaina valtakunnansyyttäjään, vai huonoa huumoria vakavassa tilanteessa?
Aamulehdessä oli "eilen Söderin haastattelu", jossa manasi maineen pilaajia. Olisiko nyt itse syyllistynyt "maineen pilaamiseen"?
Tulee mieleeni hiukan kerettiläinen ajatus: jos ministerin syytekynnys on kovin korkea niin sehän merkitsee tosiasiallisesti että ministerit saavat vapaasti tehdä pikkurikoksia.
Kuka perustuslakivaliokunnasta vuosi Nissisen kannan julkisuuteen? Tietenkin joku tai sen puolueen edustajat, jolle Nissisen kanta on eduksi.
Siis kepulaiset tai joku heistä.
Keskustalaiset kuvittelevat, että Nissisen kanta, jonka mukaan syytekynnys ei ylity, on voitto Vanhaselle. Samoin koko puolueelle.
Igorille: ministereiden korkea syytekynnys koskee vain virkarikoksia.
Perse edellä puuhun eli abduktio
http://fi.wikipedia.org/wiki/Abduktiivinen_päättely
Ensin määritellään lopputulos ja sitten tarvittavat teatteritemput.
Vaikka Nissinen oli sitä mieltä, ettei syytekynnys ylity, hän jätti takaportin auki sanomalla, että toisenlainekin ratkaisu on mahdollinen.
Sasin mukaan jääviyskysymyskin on vielä auki ja ehkä kaikista vaikein kysymys.
Tämä on yllättävää, sillä minun mielestäni jääviyskysymys on kaikista selvin kysymys: Vanhanen oli esteellinen. Kannattaa muistaa, että oikeuskansleri Jonkka oli viime syksynä valiokunnalle antamassaan lausunnossa varma siitä, että jääviys oli olemassa. Asiantuntijoista aiankin Olli Mäenpää lienee myös ollut samalla kannalla.
Ilmeisesti jääviyskysymyksen ratkaisemista Vanhasta vastaan haluavat perustuslakivaliokunnassa kinata ennen muuta keskustan edustajat.
Miksi muuten asiantuntijoita ei kuultu jo poliisin esitutkinnassa? Sehän olisi ollut mahdollista. Vaikka Sasi kehui esitutkinnan, oli tutkinta siis tältä osin puutteellinen.
Piti aloittaa jälleen uusi asiantuntijoiden kuulemiskierros!
Kyllä blogisti on aivan okeassa siinä, ettei perustuslakivaliokunnan olisi tullut enää kuulla asiantuntijoita suoritetun esitutkinnan ja valtakunnansyttäjä Matti Nissisen kulemisen jälkeen.
Valiokunnan olisi tullut eilen ratkaista asia. Kun asia pitkittyy niin se mutkistuu, sanoo jo vanha sananlaskukin.
Vai oliko tarkoituskin ainoastaan pitkittää prosessia mahdollisimman lähelle vaaleja?
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen saatettiin hyvin nolooon tilanteeseen, kun hänen kantaansa asiassa ei otettu jutun ratkaisun selväksi ja ainoaksi lähtökohdaksi.
Miten ihmeessä Nissinen voi syyttää Matti Vanhasta mahdollisesti käynnistyvässä valtakunnanoikeudessa, kun hän on sitä mieltä, ettei syytekynnys ollut ylittynyt. Nissisen sijaan ei voida asettaa ketään hänen alaistakaan, kuten esim. apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalsketta, koska se olisi selvästi tarkoituksenmukaista hakea sellainen syyttäjä, joka varmasti a) syyttäisi ja b) ajaisi juttua valtakunnanoikeudessa täydellä tarmollaan.
Nämä kaksi lähtökohtaa ovat myös syyttäjän tavoitteena myös valtakunnanoikeudessa. Tuskin Nissistä voidaan vastoin tahtoaan "määrätä" syyttämään.
Tätäkin ilmeisesti pitäisi kysyä asiantuntijoilta, vai mitä, kunmitään ei osata ja/tai haluta tehdä ilman asiantuntijoita. Toisekseen vaikka Nissinen määrättäisiin syyttämään, hän ei varmasti ajaisi juttua täydellä tarmollaan, koska juttu jo lähtökohtaisesti on hänen kantansa vastainen.
Eilen tuli ilmi myös se, onko koko eduskunta eli se "iso sali" johon juttu perustuslakivaliokunnasta menee jäävi käsittelemään ja päättämään asiasta, koska hyvin suurella joukolla kansanedustajia on ollut ja on vieläkin omat vaalirahasotkut selvityksessä ja puhemies Niinistöä myöten vaalirahoja on palautettu sitä mukaa takaisin, kun käry on käynyt.
Voi hyvät hyssykät, pitäisikö jälleen kuulla asiantuntijoita siitäkin.
Mitä tulee perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Jakob Södermaniin, niin eilisen tiedotustilaisuuden lehdistöinfossakin selvästi näki Jaken kasvoista, ettei Nissinen ollut kannanotossaan Jaken mieleen.
Södermanhan oli aivan kalpeanharmaa kasvoistaa. Pelkäsin koko ajan, milloin mies saa infarktin tai jonkun muun sairauskohtauksen. Yritä Jakke nyt selvitä hengeissä siellä loppusuoralla. Ei tämä elämä niin haudan vakavaa ole. Ala nauttia jo ajatuksesta, että pian olet eläkkeellä.
Miksi muuten vain perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja on aina mukana tiedottamassa. Onko se merkki, että Söderman haluaa olla ehdoin tahdoin "ramilla" vai siitä, että puheenjohtaja Kimmo Sasi on niin heikko, ettei hän pysty johtamaan prosessia. Kuka perustusöalivaliokuntaa todellisuudessa johtaa Vanhas-jutussa ?
Menikö Nissinen helppoon ?
Jos mitään vuotoa ei tapahtunutkaan, vaan toimittaja oli kalassa tuon syyttämättäjättämis - kannan kanssa.
Ja Nissinen tyhmyyttään myönsi näin olevan.
Niin tai näin, mikä siinä suun kiinni pitämisessä voi olla niin vaikeaa ?
Itse pääasiaan! Tarkoittaako se, ettei Vanhasta vastaan aloiteta oikeudenkäyntiä sitä, että on laillista jos ministeri "mutkan kautta" antaa itselleen rahaa voaalitukina?
Kaipa tässä jo tyhmemmällekin on selvinnyt, että prosessi on osoittanut toimimattomuutensa, monessa kohdin vieläpä. Yritysjohtajatkin ovat vastuussa tekemistään rötöksistä yksityishenkilöinä ihan normaalisti käräjäoikeudesta alkaen, joten olisikohan aika tehdä radikaali muutos ja laskea poliittiset päättäjät takaisin normaalien kuolevaisten joukkoon? Jospa vaikka Timo Soini äityisi kansanmiehen statuksellaan ajamaan jotain tällaista? Tuskinpa, sillä kohtahan Timo on itse kammessa...
Tällä tavoin pelleilemällä tuhlataan yhteiskunnan avainresursseja (?) aivan joutavanpäiväiseen prosessointiin tahoilla, joilla tulisi olla näinä päivinä tärkeämpääkin tekemistä.
Huhumylly jauhaa ankarasti, että Kiviniemen vaalirahoituksen takana on sellainen henkilö, joka yritetään keinolla millä tahansa pitää piilossa vaalien yli. Saas nähdä, milloin tulee esille...
"Hirmuinen prosessi tästä sinänsä jokseenkin vähäisestä asiasta on jo nyt tullut! Tästä nyt nähdään, miten eriarvoisessa asemassa poliitikot ovat tavallisiin pulliaisiin verrattuna, kun on kyse oikeusturvasta."
Lausuisin itsekin näin. kuitenkin tulkitsen asian toisin päin. Ympäri Suomea kunnanhallituksissa, lautakunnissa ja vastaavissa elimissä esteelliset jäsenet tekevät päätöksiä. Osa kumotaan valituksista hallinto-oikeudessa, osa tulee laivoimaisiksi. Koskaan en ole kuitenkaan törmännyt siihen, että tavallisessa esteellisyysasiassa edettäisiin rikostutkinnan tasolle.
Vanhanen tosiaankin on eriarvoisessa asemassa muihin kanslaisiin verrattuna tässä etelän median ajojahdissa.
Jota J.V. "käsittämättömällä
missiolla" (joita j.v. näkee siellä täällä) edistää!
AA-päivien oikeuspoliittisessa foorumissa ja sitä seuranneissa koulutuksissa tosiaan Blogisti oli muistaakseni kolmen puhujan esityksessä mukana:
jo mainittu Kuusimäki, Martin Scheinin ja Pertti Välimäki. Heistä Välimäki odottaa blogistilta kannanottoa tapaukseen KKO 2011:2, jossa on käytetty blogistin penäämää pro/contra perustelua.
Jonkinlaista vastakkainasettelua ja nokittelua olin havaitsevinani Koskelon ja Hallbergin perättäisissä puheissa koskien viime vuoden mummojen karkoitusasiaa. Koskelon puhe onkin täältä luettavissa http://www.kko.fi/53346.htm . Tuliskohan Hallbergin puhe KHO:n sivuille, niitä ei turhan tiivisti päivitetty.
Kaikki Asianajajapäivien oikeuspoliittisen forumin puheenvuorot löytyvät Asianajajaliiton sivulta:
http://www.asianajajaliitto.fi/viestinta/oikeudellisia_uutisia/kotimaiset_tietolahteet/asianajajapaivien_puheenvuoroja.html
Vai oli meikä-manne päässyt AA-päivillä (ei tarkoita "sitä AA:ta") "viitattujen" joukkoon, sepä mielenkiintoista!
No, onhan blogia sitten kai luettu myös siellä pääkallonpaikalla. Ei ole mennyt sikälikään hukkaan.
Matti Vanhanen ja hänen väitetty jääviytensä on toki kokonaan eri asia, kuin jonkin pikkukunnan tai vähän isommankaan "metropolin" napamiehen tai -naisen taikka jonkin lautakunnan jäsenen esteellisyys!
Pitäisi ymmärtää tätä "kokoero", sillä pääministeri on tätä nykyä valtakunnan poliittinen ykköspäättäjä - ja lisää valtaa tulee koko ajan.
Siksi pääministerin väitettyyn esteellisyyteen, joka tuntuu liittyvän hyvin kiinteästi ns. Nuorisosäätiö-haaraan, josta on melkoisella todennäköisyydellä tulossa syyteitä ainakin jollekulle tai joillekin epäillyistä, pitää toki suhtautua kaikella vakavuudella.
Enkä mene vannomaan, että väite, jonka mukaan kukaan aiemmin esteelliseksi todettu virkamies ei joutunut tämän takia syytteeseen virkavelvollisuuden rikkomisesta, pitäisi paikkansa.
Kyllä tällaisia tappauksia varmaan löytyy ja tulee löytymään jatkossakin.
Yllättävä tieto: AA-päivillä on ollut "seminaarien" ohella myös jotain "koulutusta", joku edellä kirjoittanut anonyymi puhuu oikein monikossa"koulutuksissa."
No, itse suhtautuisin hieman varauksellisesti tuohon koulutus-sanaan Asianajajapäivien yhteydessä käytettynä.
Kysyttiin myös ratkaisun KKO 2011:2 perusteluista; ratkaisussa on ollut mukana oikeusneuvos Pertti Välimäki, pitkäaikainen riihimäkeläinen muuten, vain vasta jokin aika sitten poismuuttanut.
En voi blogissa tietenkään ryhtyä kommentoimaan kaikkia KKO:n ratkaisuja, en edes sillä silmällä, millaisia ratkaisujen perustelut ovat.
Onhan tuossa ratkaisussa KKO 2011:2 toki pro et contra -perusteluja ihan kivasti! Varsinkin jakson "Yhtiön käypä arvo" yhteydessä, jossa ratkaistavana ollutta kysymystä on pohdittu substanssiarvon ja toisaalta tuottoarvon kannalta.
Olen huomannut, että Välimäki on jo monissa aiemmissa ratkaisuissakin, joissa hän on ollut mukana, käyttänyt tai saanut jaoston käyttämään pro et contra -perusteluja. Näitä KKO:n ratkaisuja on myös poimittu kirjaan Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (2010) esimerkkinä asianmukaisesta pro et contra -perusteluista.
(Tarkkaavainen ja kokenut lukija kyllä huomaa KKO:n ratkaisuista eli niiden perusteluista melko helposti, kuka kokoonpanoon kuuluneista jäsenistä on lähinnä vastannut perustelujen kirjoittamisesta eli kenen kynänjälki näkyy perusteluista, vaikka KKO:n viisijäseninen jaosto esiintyykin aina kollektiivisessa muodossa "KKO katsoo."
Pertti Välimäki on vuonna 2009 ilmestyneeseen juhlakirjaan Da mihi factum, dabo tibi ius, Korkein oikeus 1809-2009, kirjoittamassaan laajassa pesänjakajan eräitä tehtäviä koskevassa artikkelissaan ilmeisesti oikein tarkoituksella etsinyt sellaisia KKO:n ennakkopäätöksiä, joissa on käytetty em. perustelemistapaa ja myös löytänyt niitä.
KKO siis kyllä osaa perustella tuomiota pro et contra --metodin mukaisesti. Hieman eri asia on, miten yksityiskohtaisesti tämä kulloinkin tulisi ja olisi mahdollista tehdä.
Tällöin joutuukin kysymään, että miksi siis KKO ei aina tee niin eli käytä tuota metodia? SElvästi valtaosassa ratkaisuja KKO tuo esiin aina lähinnä vain lopputulosta tukevia argumentteja eikä aina edes mainitsi, mitä jutun hävinnyt osapuoli on omalta osaltaan vedonnut ja mihin argumentoinut.
Vielä ratkaisusta KKO 2011:2. Siihen sisältyy perintöoikeudellisen kysymyksen ohella myös - jälleen kerran siis - prosessioikeudellinen kysymys, jonka KKO on otsikoinut mitäänsanomattomalla hakusanalla "oikeudenkäyntimenettely." Väliotsakkeessa esiintyvät sanat "väite menettelyvirheestä" ja "KKO:n kannanotto väitettyyn menettelyvirheeseen." Siis tuota "m-virhettä" ei ole sen tarkemmin yksilöity otsikoissa; olisi kuitenkin ilmeisesti voitu yksilöidä.
Tuon kysymyksen ratkaisuaan KKO olisi kysymystä olisi minusta voinut tarkemmin kuin mitä on tapahtunut.
Siinä yhteydessä, miksei tietenkin myös em. perintöoikeudellista koskevaan kannanotosta jäi myös kaipaamaan, mitä oikeuskirjallisuudessa on lausuttu mainituista kysymyksistä yleisellä tasolla.
Jatkan vielä vähän siitä, mihin edellisessä kommentissani jäin.
MInusta suurin puute KKO:n perustelutavasta ja myös itse perusteluissa onkin juuri se, että KKO ei keskustele oikeuskirjallisuuden kannanottojen kanssa eikä perusteluissaan juuri koskaan edes viittaa siihen, mitä oikeuskirjallisuudessa on esitetty; viittaa siis "kintaalla."
Tämä supisuomalainen ilmiö eli puute hyödyntää oikeuskirjallisuutta ja tuoda se esiin perusteluissa, on koko maailmassa lähestulkoon ainutlaatuinen ilmiö; Liettuan käytännöstä on tosin tiedä tämän kysymyksen osalta.
Kaikkialla muualla tuomioistuimet, etenkin ylimmät oikeusasteet, viittaavat oikeuskirjallisuuteen ja usein myös ns. keskustelevat oikeuskirjallisuudesta esitetyistä kannanotoista ja niiden soveltumisesta ratkaistavina olevin tapauksiin.
Suomalainen perustelutapa on ainutlaatuinen po. suhteessa; onneksi muualla ei juuri ymmärretä Suomen kieltä eikä mainittuun erikoispiirre ole siten tullut yleiseksi hämmästelyn aiheeksi maailmalla.
Jos joku lukee kirjaa Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (2010), niin siitä kannattaa lukea, jollei kaikkia kohtia yli 650 sivua käsittävästä opuksesta jaksa kahlata läpi, ainakin jakso X.11 (sivut 422-450), jossa käsitellään juuri oikeuskirjallisuuden merkitystä ja sen tosiasiallista hyödyntämistä tuomion perusteluissa.
Minusta tuo jakso on kirjan tärkeimpiä jaksoja ja siihen erityisesti Pertti Välimäen ja muiden KKO:n jäsenten soisi mielellään tutustuvan ja miksei myös otavan kantaa jossakin sopivassa (kirjallisessa) yhteydessä (kirjoituksessa); ei siis AA-päivillä.
Sanokaat nyt arvon oikeusneuvokset, mistä tämä Suomen KKO:n käytäntö, jossa oikeuskirjallisuus oikeuslähteenä sivuutetaan kokonaan tuomion perusteluista, oikein johtuu? Onko siihen olemassa jokin sellainen viisaus, jota kaikkien muiden maiden ylimmät oikeudet eivät olisi hoksanneet?
Tuosta asiasta eli oikeuskirjallisuuteen viittaamisesta ja oikeuskirjallisuuden kannanotoista keskustelemisesta tuomion perusteluista pitäneen vielä laatia artikkeli vaikkapa Lakimieheen, on se niin tärkeä asia.
Ne ei voi sitten ainakaan syyttää, että "eihän me tiedetty, koska se oli vain siinä kirjassa eikä missään muualla siitä kirjoitettu; ei me sellaisia kirjoja jakseta lukea, kun on tuo jutturuuhkakin"
MIksi KKO tai KHO taikka alemmat oikeudet eivät keskustele professoreiden ja muiden tutkijoiden kanssa? Tarkoitan "keskustelulla" siis sitä, että oikeuskirjallisuuden kannanotot otetaan perusteluissa havaittavalla tavalla eli uloskirjoitettuina huomioon ja erilaisista oikeuskirjallisuudessa samasta kysymyksestä esitetyistä erilaisista käsityskannoista keskustellaan avoimesti tuomion perusteluissa. Näin tehdään lähes kaikkien muiden maiden korkeimmissa oikeuksissa.
Oikeustieteilijät sen sijaan noteeraavat oikeuskäytännön ja etenkin ennakkopäätökset erittäin tarkasti ja esittävät niistä usein hyvinkin laajoja kommentteja ja arviointeja.
Suomalainen oikeuskeskustelu, jota edellä olen käsitellyt, on siis aika yksipuolista: siinä on vain yksi osapuoli.
Blogistin peräänkuuluttamaan tuomioistuinten ja oikeuskirjallisuuden väliseen vuoropuheluun lisäsovellus: lukekaapa ihmeessä Juha Lavapuron väitöskirja Uusi perustuslakikontrolli (2010). Keskiössä on se, että perustuslakivaliokunnan ja tuomioistuinten tulisi käydä valtiosääntöistä dialogia sen sijaan, että yhdelle instituutiolle keskitetään aina ja kaikessa se "viimeinen sana". Erinomainen väitöskirja.
Mitä yhteistä on Virolaisen blogilla ja Perussuomalaisten kannatuksella ??
Molemmista tulee joillekin hirveä hätä.
Oleellisuus on unohtunut kun spekuloidaan juridiikasta! On näytetty toteen, että Matti Vanhanen on ollut tärkeässä osassa luomassa laitonta vaalirahoitusjärjestelmää. Ensin Nuorisosäätiön puheenjohtajana myöntänyt rahaa keskustalaisille poliitikoille ja sitten myöntänyt itse rahaa nuorisosäätiölle ollessaan pääministerinä. Tämä on näytetty toteen ja todettu sen olevan laitonta. Mikä tässä asiassa on sitten niin hankalaa, ettei syytettä voi nostaa? No se, että tämä laiton tyyli on ollut laajemminkin käytössä muidenkin puolueiden kohdalla. Jos yksi tuomitaan, niin pitäisi tuomita muutkin lain rikkojat.
Kun muistetaan, että yleisen syyttäjän ovat valinneet virkaansa nämä samat tahot joita hänen pitäisi syyttää, niin eihän tilanne ole syyttäjän näkökulmasta helppo. Perustuslakivaliokunnalle tilanne on myös hankala. Heidän pitäisi tuomita henkilö joka toimii lain vastaisesti, mutta joka on "maan tapa". En usko, että p-valiokunnalla on kanttia nostaa syyte Vanhasta vastaa, vaikka vaalit lähestyvätkin. Poliitikot ovat aina pystyneet selittelyjen avulla selviytymään ongelmistaan.
Vain poliittisten voimasuhteiden totaalinen muuttuminen voisi saada aikaan muutoksen poliittiseen kulttuuriin, ainakin vähäksi aikaa.
Matti Nissisen puhe AA-päivillä oli tyypillinen valitusvirsi, jollaisiin olemme tottuneet jo Matti Kuusimäen toistakymmentä vuotta kestäneellä kaudella joka kerran, kun hän avaa suunsa.
Vaikka juuri syyttäjien työmäärän keventämiseksi on viimeisen viiden vuoden aikana tehty vaikka mitä toimenpiteitä, myös sellaisia, jotka toisaalta saattavat ja käytännössä myös heikentävät ja vaarantavat ihmisten oikeusturvaa, keskittyvät nämä ylimmät syyttäjämme aina vaan "tarkastelemaan" ja paasaamaan tekstiä ulos lähinnä vain syyttäjistön "kestämisestä", "jaksamisesta" ja "resursseista" käsin!
Luojan kiitos nyt Nissinen ei puhunut "kuningasajatuksestaan" eli naiivista "oikeustakuusta", jolla hän pyrki karskisti suuntaaman huomion tuomioistuinlaitoksen ongelmiin. Tätä samaa taktiikkaahan noudattaa myös ylin sheriffimme Mikko Paatero: huomio pois oman alan ongelmista ja huomion kiinnittäminen muiden ongelmiin - ja tietenkin aina ensisijaisesti "oman väen" puolustelu on kaiken aa ja oo.
Jos Nissinen ei ole oikeuspoliittinen helppoheikki, niin hänen ei sitten pitäisi myöskään puhua ja tuoda esiin aivan älyvapaita ehdotuksia, jollaista poliitikkojen suusta jo monta vuotta sitten kuultu aloite oikeustakuusta juuri edustaa.
Nyt tämä Nissinen, samoin kuin Kuusimäki, puhui myös siitä "ylimääräisestä työstä", joka aiheutuu sjp-päätösten ja esitutkinnan rajoittamispäätösten perustelemisvelvollisuudesta.
Tämä käytäntö perustuu oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuihin, joten kyseiset puheet ja valitukset tulisi osoittaa sinne.
Ehkä meille tarvittaisiin "vimmaisen blogistin" ohella
myös muutama työlleen ja asialleen intohimoisesti omistautunut korkea virkamies tai viraston päällikkö, joka puhuisi joskus myös asiaa eikä aina vai "katsauksissaan" vaikeroisi ja marisi resurssien niukkuutta.
Mutta toki Nissisen puhe sopi hyvin AA-päiville ja sen henkiseen antiin, ei se mitenkään puheiden yleisestä tasosta juurikaan eronnut.
Nissisen puheen lopuksi muistettiin kiinnittää huomiota myös itse päivien pääasian: varakkaan liiton tarjoamaan riemukkaaseen illanviettoon!
Itseäni ihmetyttää Olli Mäenpään kaksinkertainen kuuleminen asiassa. Professorin kanta Vanhasen jääviyteen tuskin on muuttunut lokakuusta ja epäilen, että hänellä olisi lokakuiseen lausuntoonsa muutenkaan suuresti lisättävää.
Voisiko olla mahdollista, että tuntien Mäenpään kannan, PeVL kuulee häntä uudestaan nimenomaan siksi, että tuo etukäteen tiedossa oleva kanta tulisi uudestaan esitettyä.
Motiivi tälle voisi olla, riippuen Mäenpään lausunnon sisällöstä, joko lisäperuste syytteen nostamiselle tai siitä luopumiselle. Menee ehkä hieman salaliittoteoria-tasolle..
"Nissiselle tietä antakaa,
hän puhuu aina asiaa,
vaikkei siitä koskaan selvää saa..."
Mistähän johtuu, ettei Nissinen onnistunut vakuuttamaan perustuslakivaliokuntaa lausuntoineen, joka sisälsi paljon "muttia".
Jacob Söderman ainakin oli kuulemisen jälkeen täysin pihalla sen suhteen, mitä Nissinen oikeastaan oli kertonut tai mitä mieltä hän oli ollut monine "muttinen."
Sama epämääräisen käsitys Nissisen puheista näytti olleen myös Kimmo Sasilla.
Asian monipiippuisesta puhui myös Nissinen itse.
Kun Nissisen kanta jäi epämääräiseksi, oli valiokunnan ilmeisesti pakko kuulla vielä peräti kuutta asiantuntijaa.
Epämääräistä kuvaa täydentää hyvin se, Nissinen itse ehdotti asiantuntijoiden kuulemista!
Sopan hämmentäminen jatkuu jatkumistaan!
Helsingin Sanomat ylistää tänään sekä pääkirjoituksessaan että Jaakko Hautamäen kolumnissa pitkään ja hartaasti sekä Nissistä että perustuslakivaliokunnan työtä.
Nissistä kehutaan Hautamäen mieheksi, joka sanoi "painavan sanan" EI!
No, HS on jo aiemmin tunnustautunut asiassa Vanhasen äänitorveksi. Nyt lehti yrittää kaikin keinoin, myös Hautamäen Nissistä ylistävin kirjoituksin, ajaa asiansa voittoon.
Oma lajinsa KKO:n oikeuskirjallisuuden hyödyntämisessä on ratkaisut, joissa kyllä viitataan oikeuskirjallisuuteen, mutta passiivissa tyyliin "oikeuskirjallisuudessa on katsottu" ilmoittamatta, kuka katsonut ja missä (esim. KKO:2010:35) tai joissa ei suoraan viitata oikeuskirjallisuuteen, mutta jokainen perhtynyt juristi tunnistaa argumentaatiosta, kenen kirjoituksia KKO referoi (esim. KKO 2000:100).
Vertailussa kummeksuttaa kuitenkin, että alemmat oikeusasteet viittaavat paikoin hyvinkin laajasti oikeuskirjallisuuteen asianmukaisin lähdeviittein. Ääriesimerkki lienee eräs Helsingin käräjäoikeuden erityisesti immateriaalioikeusasioita ratkova tuomari, jonka ratkaisuissa on tyypillisesti kymmeniä tai jopa satoja viitteitä oikeuskirjallisuuteen, usein vielä 1960-70 -lukujen pohjoismaiseen kirjallisuuteen. Tässäkin on kyllä omat ongelmansa.
Esimerkkki on tietysti eräänlainen toinen ääripää, mutta mitenkään harvinaista oikeuskirjallisuuden kanssa keskusteleminen ei ali- ja hovioikeustasolla ole. Sen sijaan korkeimman oikeuden ratkaisuissa viittaaminen nimellä oikeuskirjallisuuteen on tiettävästi kielletty sisäisillä (epävirallisilla) ohjeilla.
Tämä muuten voisi olla ihan oman blogikirjoituksen aihe.
Olen samaa mieltä, että sellaiset viittaukset oikeuskirjallisuuteen kuin esimerkiksi juuri "oikeuskirjallisuudessa on katsottu" ovat yhtä tyhjän kanssa, sillä eihän lukija pääse olenkaan perille eikä saa tolkkua, missä on katsottu ja ketkä ovat katsoneet.
Kaikestahan sitä pitäisi blogissa kirjoittaa, mutta...
Pekka Hallbergin kirjoitettu puhe ei vastaa kokonaisuudessaan sitä, mitä hän suullisesti esitti.
http://www.asianajajaliitto.fi/files/1284/Hallberg_Pekka_Tervehdys_Asianajajapaivat_14_1_2011.pdf
Hallberg lisäsi puheeseensa muistaakseni "oikeuden tehtävä" kappaleeseen omat kommenttinsa "mummoasiassa", veikkaan että edeltävän puhujan Pauliine Koskelon puheen tämän kohdan takia:
Vallanjaon periaatteet näyttäytyvät usein abstrakteina. Oikeusvaltiossa olennaista on myös se, että tehtävien ja vastuun jako lainsäätäjän ja lainkäyttäjän välillä asettuu kohdalleen. Tämäkin problematiikka on ajankohtaista.
Kohu eräistä oleskeluluvista keskittyi pariin tapaukseen, mutta taustalla oli myös kysymys linjasta ja siitä, kenen tulisi päättää, pitäisikö linjaa muuttaa. Oikeusvaltion perusteisiin kuuluu, että lakia sovelletaan yhtäläisesti eikä esimerkiksi yksittäistapauksen saamasta julkisuudesta riippuen. Kun oikeuden perusteluissa viitattiin vakiintuneeseen tulkintalinjaan, voi arvella ajatuksena olleen, että tämän kaltaisessa kysymyksessä, johon liittyy myös laajemmalti vaikuttavia arvovalintoja, kysymys linjan muuttamisesta tulisi ratkaista demokraattisessa päätöksenteossa eikä hallinnossa tai lainkäytössä. Toisaalta juuri asiassa esiintyvien ristiriitojen vuoksi myös osa poliittisista päättäjistä olisi ehkä mieluusti nähnyt tuomioistuinten ottavan linjaukset omalle kontolleen.
Ulkomuistista lausuttuna Hallberg totesi jotenkin näin: " Äänestin Mummojen karkoitusasiassa kuten itsenäinen tuomari äänestää: vastoin vallitsevaa linjaa oman oikeudenmukaisuuskäsityksen mukaisesti ja teen niin myös jatkossa". Edellä mainittu on sinänsä hyväksyttävää. Tilanteeseen olisi pitänyt esittää välihuutona: "mitenkäs sitten itsenäisen tuomarin rooliin kuuluu lainsäädäntöaloite kyseisessä asiassa ja täytäntöönpanon lykkäysvaatimus"
Olen ennenkin joutunut usein toteamaan, että Pekka Hallberg on, vaikka yrittää antaa nuorekkaan ja innostuneen kuvan itsestään ja johtamastaan tuomioistuimesta, vanhan koulukunnan miehiä ja ns. hallituksen mies, joka on puuhaillut paljon valtioneuvoston ja ministeriöiden toimeksiantojen parissa.
Tämän seurauksena hän ajattelee ja puhuu ja toimii, näköjään myös KHO:ssa asioita ratkaistessaan, niin kuin hän arvelee vastaavanlaisessa tapauksessa johtavien ministereiden ja esim. tasavallan presidentin - ja tietenkin hänen parhaan kaverinsa Maran -toimivan ja ajattelevan.
Tästä nyt voi nähdä, millainen vaikutus liian läheisillä suhteilla valtaapitäviin voi olla tuomarin päätöksentekoon ja yleensä ajatteluun!
Hallberg edustaa kantaa, jonka mukaan tuomioistuin ja KHO on ikään kuin vain suu, joka lausuu julki, mitä lainsäätäjän ja hallitus ovat lakia säätäessään tarkoittaneet.
Tämän Hallbergin näkemyksen vaikuttavuuden huomaa hyvin KHO:n ratkaisujen perusteluissa, joissa nojaudutaan yleensä aina ainoastaan lakitekstiin ja lainvalmisteluasiakirjoihin, vain harvoin edes KHO:n omiin aiempiin prejudikaatteihin eikä milloinkaan oikeuskirjallisuuden kannanottoihin.
Näinhän asia ei tietenkään ole, vaan kyllä tuomioistuimet voivat, niiden suorastaan on pakko tulkintatilanteissa kehittää ratkaisuillaan väljää ja tulkinnanvaraista oikeutta omilla ennakkopäätöksillään.
Olen aina opettanut, että tuomioistuimilla on kyseinen oikeutta kehittävä ja luova rooli - toki tällöin pitää toimia järkevästi ja avoimesti eikä salailla todellisia perusteluja.
KKO:n Koskelo ja KHO:n Hallberg ovat täysin eri mieltä siitä, miten tuomioistuinten keskushallinto tulisi järjestää. Koskelo kannattaa OM:stä ja hallituksesta irrotettavaa tuomioistuinten omaa keskushallintomallia, jossa päätösvalta kuuluu tuomareille; tällainen malli on voimassa kaikissa muissa Pohjoismaissa ja myös useimmissa muissa Euroopan maissa.
Pekka Hallberg taas katsoo, että tuomioistuinten keskushallinto tulee edelleen säilyttää OM:llä eli poliitikkojen hallussa.
On selvää, että nykyinen ja Hallbergin siis kannattama malli on vahvasti ristiriidassa tuomioistuinten riippumattomuuden kanssa.
Kun artikkelin edustan kuvan suurentaa, niin eikös kuvasta pomppaa esiin eräs kauan aikaa sitten vaikuttaneen henkilön silhuetti.
Mutta ilmeisesti suurella todennäköisyydellä, kuvassa on Kimmo Sasi. Perustuslakivaliokunnan puheeenjohtaja, josko titteli mitään tavalliselle pulliaiselle kertoo Sasin merkityksestä "byroonsa" johdossa.
Lähetä kommentti