Painavaksi tarkoitettua tekstiä painavaksi luonnehditusta sanasta...1. Helsingin Sanomat on nähtävästi päättänyt ryhtyä ohjaamaan yleistä mielipidettä Matti Vanhasen jääviysasiassa ja vaikuttamaan perustuslakivaliokunnan kuukauden kuluttua annettavaan ratkaisuun. Tästä tavoitteesta nähtiin merkkejä jo viime syksynä, jolloin perustuslakivaliokunta ensimmäisen kerran käsitteli oikeuskansleri Jaakko Jonkan lausunnon pohjalta asiaa. Sanomilla näyttäisi olevan jonkinlainen missio meneillään. Mikäs siinä, periaatteessa. Onhan lehdistö ja media instituutio, johon on ollut tapana liittää epiteetti "neljäs valtiomahti."
2. Viittaan blogikirjoitukseeni 334/11.10.-10, jossa olen kertonut Hesarin vaikutusvaltaisen politiikan toimittaja Unto Hämäläinen (nimimerkki Perässähiihtäjä) Vieraskynä-kirjoituksesta ja kommentoinut sitä. Hämäläinenhän antoi suorasukaisesti ymmärtää, että Vanhasen jääviystapauksen syntipukki onkin oikeuskansleri Jaakko Jonkka, joka olisi erehtynyt ja tehnyt Vanhasen esteellisyyden arvioinnissa virheellisen ratkaisun. Seuraavana päivänä Hesarissa julkaistiin vielä "jokapaikan Laurin" eli ministerin arvonimellä viime vuonna palkitun Lauri Tarastin hänelle tyypillinen lausunto, jossa "ihmeteltiin" kovasti oikeuskanslerin kantaa jääviyskysymyksessä.
3. Kirjoitin blogissani 11.10.-10 mm. seuraavasti:
"Pentikäisen ja Hesarin keskusta-manööveriin kuuluu yhtenä palasena, että ex-pääministeri Matti Vanhanen selviäisi meneillään olevasta esteellisyyskohusta mahdollisimman vähin vaurioin eli ilman poliisitutkintaa ja valtakunnanoikeutta. Tässä tarkoituksessa lehti on käynnistänyt kampanjan, joka tähtää Vanhasen "jahtaajan" eli oikeuskansleri Jaakko Jonkan ammattitaidon ja menettelytapojen mollaamiseen.
Tätä tavoitetta ilmensi hyvin lehden kuukausiliitteen toimittajan Unto Hämäläisen, tunnetaan myös nimimerkillä Perässähiihtäjä, kolumni lehdessä 25.9. Siinä Hämäläinen syyttää oikeuskansleri Jonkkaa siitä, ettei tämä ajoissa estänyt pääministeri Matti Vanhasta tekemästä virhettä eli osallistumasta esteellisenä valtioneuvoston istuntoihin, joissa päätettiin RAY:n avustusten jakamisesta Nuorisosäätiölle. Unto Hämäläinen sanoo suorin sanoin, että "Jonkalle sattui virhe."
4. Tämän päiväisen pääkirjoituksensa Helsingin Sanomat on otsikoinut neutraalin tuntuisesti toteamuksella "Vanhasen tapaus vaatii huolellisen harkinnan." Mutta pääkirjoituksen tekstin lukiessaan joutuu hieman kyllä kysymään, noudattaako lehti itse tapauksen arvioinnissa joka käänteessä tarkalleen huolellista harkintaa.
5. Heti pääkirjoituksen ensimmäisessä kappaleessa kakaistaan ulos kirjoituksen pääsisältö: "Tämän jälkeen näyttää yhä epätodennäköisemmältä, että entistä pääministeriä Matti Vanhasta (kesk) vastaan nostettaisiin syyte valtakunnanoikeudessa." - Siinähän se tuli! Mainittu virke olisi kuulunut kirjoituksen loppuarvioksi, mutta kun se heitetään esiin heti kärkeen, näyttää virke itse asiassa jonkinlaiselta johdannolta tai ohjelmanjulistukselta.
6. Lehden kanta syytteen nostamisen epätodennäköisyydestä perustuu aivan ratkaisevasti valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen omaksumaan mielipiteeseen. Lehden mukaan Nissinen oli kertonut perustuslakivaliokunnalle omana kantanaan, ettei syytekynnys asiassa ylity.
7. Tämän jälkeen lehti (ei siis Maakansa, vaan HS) jatkaa ja toteaa, että perustuslain mukaan syytteen ajaminen olisi Nissisen tehtävä, mikäli Vanhasen tapaus vietäisiin valtakunnanoikeuteen. Tästä lehti päättelee, että syytettä ei tulla nostamaan.
8. Lehden perustelu on pragmaattinen ja yksioikoinen: "Ei kuitenkaan liene kovin uskottavaa, jos Nissinen joutuu ajamaan syytettä, johon hän ei itse usko." Toisin sanoen, vaikka perustusvaliokunta kuuleekin vielä kuutta eri alojen asiantuntijaa, on ratkaisu lehden mukaan asiallisesti ottaen jo tehty: Vanhanen ei joudu valtakunnanoikeuteen, koska syyttäjä ei usko syytteeseen. Termillä "syytteeseen uskominen" tarkoitetaan ilmeisesti sitä, ettei Nissinen pidä syytteen läpimenoa ja hyväksymistä todennäköisenä vaihtoehtona.
9. Jos pääkirjoitus oli " päivän epistola", niin lehden politiikan toimittaja Jaakko Hautamäen lehden sisäsivuilla julkaistu uutisanalyysi samasta aiheesta on sitten "saarna." (Vai olisiko pääkirjoitus saarna ja uutisanalyysi epistola?) Hautamäen jutussa viljellään myös hieman kevyemmän luokan sananrieskoo.
10. Hautamäen analyysi on varustettu raflaavasti otsikolla "Nissisen painava sana." Kirjoituksessa toistetaan sama "uskomusteoria," joka on tuotu esiin jo pääkirjoituksessa. Kirjoituksessa on alaotsikko, jossa on ilmaistu Hautamäen analyysin pääsanoma: Menikö eduskunnalta mahdollisuus uskottavaan tulkintaan? - Uskomisesta ja uskottavuudesta puhutaan siis hieman joka käänteessä. Juridiikka ei kuitenkaan perustu uskomuksiin.
11. Hautamäki on ilmeisesti ollut muiden "sopuleiden" seassa eli paikalla eduskunnassa, kun Nissinen asteli kuultavaksi perustuslakivalokuntaan ja kun hän palasi sieltä noin parin tunnin kukuttua takaisin. Tekstin perusteella Hautamäki näyttäisi olleen kärpäsenä katossa, kun valiokunta kuuli Nissistä; niin yksityiskohtaisesti toimittaja tietää kertoa tilaisuuden kulusta. Vaikka kuulemistilaisuus oli salainen ja vaikka puheenjohtaja Kimmo Sasi oli vannottanut valiokunnan jäseniä ja virkamiehiä, että kuulemisesta ei saa hiiskua julkisuuteen sanaakaan, niin jo parin tunnin kuluttua koko valtakunta tiesi, mitä mieltä Nissinen oli ollut syytekynnyksestä!
12. Valiokunnan kuulemista oli Hautamäen mukaan kestänyt yli tunnin, ennen kuin joku kysyi, ylittyykö Nissisen mielestä syytekynnys. Hautamäki jatkaa: "Kysyjä tiesi, että Nissisellä on siihen myös yhden sanan vastaus." Ja edelleen: "Nissinen vastasi ei." Tästä voisi saada käsityksen, että asianomainen kysymyksen esittäjä olisi saanut Nissiseltä sanotun tiedon jo ennen valiokunnan kokouksen alkamista. - Se siitä salaisuudesta!
13. Oliko Nissinen "EI" todellakin laadultaan niin painavaa tavaraa, kuten Hautamäki antaa kirjoituksessaan ymmärtää? Hautamäki: "Yhdellä vastauksella Nissinen veti maton perustuslakivaliokunnan alta. Valtakunnansyyttäjä otti käytännössä syyttäjän tehtävän perustuslakivaliokunnalta, jolle se kuuluu." Onpa huimaa luettava! On siinä todellinen sankarisyyttäjä tässä meidän Matti Nissisessämme!
14. Mutta jos kerran Nissinen sana oli niin painava kuin mitä HS antaa ymmärtää, niin miksi valiokunta ei vielä tässä vaiheessa uskonut tuota sanaa, vaan halusi lykätä asian käsittelyä ja kutsui kuultavaksi peräti kuusi asiantuntijaa? Jos kerran Nissisen sana oli todella niin painava, niin eikö asia olisi ollut tällä selvä niin, että valiokunta olisi voinut siltä istumalta antaa lausunnon, jossa olisi yhdytty Nissisen kantaan?
15. Se, että asian käsittelyä päätettiinkin jatkaa ja asiantuntijoita kuulla, tukee käsitystä, jonka mukaan perustuslakivaliokunnan enemmistö ei todellisuudessa vakuuttunut Nissisen painavasta sanasta. Nissisen kanta ja hänen kuulemisensa kokonaisuudessaan ei ilmeisesti ollutkaan niin selvä ja painava, mitä Helsingin Sanomat antaa ymmärtää.
16. Kuten jo edellisessä blogijutussani kerroin, valiokunnan puheenjohtajat eli Kimmo Sasi ja Jacob Söderman eivät julkisuuteen antamiensa lausuntojen perusteella olleet tulleet vakuuttuneiksi Nissisen kannasta. Mikä tärkeintä, Jacob Söderman ei ollut kaikesta päätellen edes oikein ymmärtänyt, mitä Nissinen olisi lausunnollaan tarkoittanut. Södermanhan sanoi, että Nissinen lausunto oli sisältänyt "kovin monta muttaa".
17. Voidaanko lausuntoa tai kannanottoa, joka sisältää monia "muttia" ja joka antaa kuulijoille ja päättäjille aiheen erilaisiin tulkintoihin, todella luonnehtia ihailua sisältävällä sanonnalla "painava sana." Minusta ei. Se, että lausunnon esittää arvovaltaisessa asemassa oleva virkamies, ei toki vielä tee lausunnosta "painavaa." Pitäisi tietenkin perehtyä ja ottaa huomioon myös lausuman sisältö ja erityisesti lausuman perustelut, jotta lausunnon painavuudesta voitaisiin tehdä luotettavia johtopäätöksiä.
18. Me emme tiedä mitään Nissisen lausunnon tarkemmasta sisällöstä emmekä yhtikäs mitään sen perusteluista. Onkin syytä kysyä - kun Nissisen lausunto on nyt tullut, vastoin perustuslakivaliokunnan määräystä, julkiseksi, - eikö Nissisen pitäisi kertoa myös kannanottonsa perustelut julkisesti ja mieluummin kirjallisina.
19. Kerrotun mukaan Nissinen on esittänyt perustuslakivaliokunnalle 14 sivun pituisen muistion; se on mahdollisesti toimitettu valokunnan jäsenille jo ennen kuulemistilaisuutta. Kun se tulee - toivottavasti - julkiseksi, niin nähdään, mitä Nissinen oli itse asiassa selvittänyt ja miten kantaansa perustellut. Södermanin ja Sasin mukaan Nissisen kanta oli, ilmeisesti muistion mukaan, sisältänyt monia varaumia, siis niitä paljon puhuttuja muttia. Nissinen itsekin kertoo, että asia on epäselvä ja "monipiippuinen," ei siis vain kaksipiippuinen. Minusta tämä puoltaisi, paitsi syytteen nostamista, myös sitä, että nuo tulkinnalliset ja monipiippuiset kysymykset tuodaan avoimesti esiin myös perustuslakivaliokunnan aikanaan antamassa kannanotossa.
20. Mutta kaatuisiko koko asia Vanhasen eduksi siihen, että Nissisen joutuisi eräällä tavalla vastoin tahtoaan ajamaan syytettä valtakunnanoikeudessa, vaikka hänen oman käsityksensä mukaan syytekynnys ei olisi ylittynyt? Tällainen kuvahan HS:n kirjoituksissa yritetään antaa. Menisikö syyte nurin sen takia, että oikeus olisi tietoinen siitä, että ammattisyyttäjän mukaan edes syytekynnys ei ole ylittynyt?
21. Asia ei kuitenkaan Nissisen ei-sanaan kaadu. Jos eduskunta määrää syytteen nostettavaksi, se samalla määrittelee ne vaatimukset ja perusteet, joihin syyte nojautuu ja sitä prosessissa ajetaan. Nissinen ei joudu kirjoittamaan syytekirjelmää "tyhjästä." Luonnollisesti pitää ottaa huomioon, ettei Nissinen ei syytettä ajaessaan esiintyisi omassa asiassaan, vaan hoitaisi vain virkaansa ylimmältä elimeltä saamansa syytemääräyksen nojalla. Kun tässä asiassa on jo puhuttu niin paljon "uskosta", niin minä en usko lainkaan siihen, että Nissinen suhtautuisi saamaansa tehtävään ja syytemääräykseen jotenkin happamasti, saati velttoillen!
22. Sitä paitsi syytettä valtakunnanoikeudessa voisi valtakunnansyyttäjän sijasta ajaa myös apulaisvaltakunnansyyttäjä. Perustuslaki tosin puhuu tältä osin vain valtakunnansyyttäjästä (PerL 114.3 §). Valtakunnansyyttäjänvirastossa on myös apulaisvaltakunnansyyttäjä, jolla lain mukaan on pääpiirteittäin samanlaiset toimivaltuudet kuin valtakunnansyyttäjällä. Nimenomaisten säännösten mukaan apulaisvaltakunnansyyttäjä toimii valtakunnansyyttäjän sijaisena. Hän myös ratkaisee, vaikkei toimisikaan valtakunnansyyttäjän sijaisena, samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltäväkseen kuuluvat asiat.
23. Minusta ei näyttäisi olevan estettä sille, että Vanhasen asiassa, jos se etenee valtakunnanoikeuteen, syyttäjänä toimisi Matti Nissisen sijasta apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Voisihan Nissinen vaikka ottaa vuosilomaa siksi ajaksi, jolloin valtakunnanoikeus käsittelee Vanhasen asiaa.
24. Tämä olisi itse asiassa myös nykyisin vallalla olevan syyttämisideologian ja käytännön mukainen ratkaisu. Kuten tiedämme, Suomessa syyttäjä ei johda esitutkintaa. Tätä on perusteltu muun muassa sillä, että järjestely takaa oikeudenkäynnissä syyttäjänä toimivan syyttäjän puolueettomuuden. Vanhasen tapaus on erikoislaatuinen, mutta joka tapauksessa sitä koskevan esitutkinnan aikana tutkintaa on seurannut ja yhteyttä poliisiin pitänyt nimenomaan Matti Nissinen; näin olen ymmärtänyt. Nissinen on myös puntaroinut syyteharkintaa. Jos asia etenee oikeuteen, olisi meillä noudatetun ideologian mukaan johdonmukainen ja suorastaan "loistava" ratkaisu, että syytettä ajaisi uusi syyttäjä, joka ei ole ollut esitutkintavaiheessa asiassa mukana, mutta joka lain mukaan voi toimia valtakunnansyyttäjän sijaisena.
25. Olipa edellä pohditun syyttäjä -kysymyksen kanssa niin tai näin, niin selvää joka tapauksessa on, ettei mahdollisesti nostettava syyte kaatuisi siihen uskomukseen, että kun valtakunnansyyttäjä on kertonut omana kantanaan, ettei syytekynnys ylittyisi, asia olisi sillä sipuli. Me emme tiedä mitään valtakunnansyyttäjän perusteluista muuta kuin että asia on monipiippuinen ja että syyttäjä on itsekin esittänyt kannalleen monia varautumia ja muttia. Lainkäyttöpäätöksen tai juridisen kannanoton painoarvo määräytyy yksinomaan kannanoton perustelujen painavuuden mukaan, ei käsityksen esittäjän muodollisen arvovallan perusteella. Lisäksi on todettava, ettei Nissinen ole tehnyt asiassa syyteharkintaa eikä tule sitä tekemäänkään, koska syytemääräyksen antamisesta päättää eduskunta perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella.
26. Tässä kirjoituksessa ei ole ollut tarkoitus arvostella valtakunnansyyttäjän kannanottoa, vaikka minusta olisi periaatteessa oikein puoltaa syytteen nostamista, jos asia on Nissisen kertomin tavoin epäselvä. Nissinen on tehnyt aivan oikein esittäessään muistiossaan ja suullisessa lausunnossaan ne syytekynnystä koskevat dubiot ja contra -perustelut, joita hänen mielestään tapauksessa on tullut esiin. Tämä on johtanut käsittelyn lykkäytymiseen ja ensi viikolla tapahtuvaan uuteen asiantuntijakierrokseen. Olen kirjoituksessani ihmetellyt lähinnä sitä intoa, motiivia ja tapaa, jolla valtakunnan suurin sanomalehti on rientänyt kertomaan valtakunnansyyttäjän kannan sisällöstä ja merkityksestä.
44 kommenttia:
Kuten Pekka Koskinen, emeritus-professori ja perustuslakivaliokunnan syksyllä Vanhas-asiassa kuulema asiantuntija, kirjoittaa Kari Uotin blogin kommenttinaan, merkille salailufarssi myös tekee asian käsittelystä hämärän ja epämääräisen.
Valiokunnan puheenjohtaja halusi salata Matti Nissinen kannan ja vetosi siihen, että Nissinen kanta, jos se tulisi tietoon ennen aikojaan, saattaisi vaikuttavaa ensi viikolla valiokunnassa kuultavien asiantuntijoiden mielipiteisiin.
Kävi niin kuin itsekin ennusteli, että ei kulunut kuin pari kolme tuntia Sasin tiedonannosta, kun Nissisen kanta vuodettiin valiokunnasta, jolloin Nissisen oli kerrottava se myös itse julkisuuteen.
Nyt siis asiantuntijat tietävät Nissisen kannan. Mitenhän tämä mahtaa vaikuttaa heidän omiin arvioihinsa? Helpottaako Nissisen kakaisema, joskin epäselvästi äännetty tai ymmärretty, "painava sana" asiantuntijoiden työtä vai vaikeuttaako se sitä?
Jokainen tietenkin pyrkii lausumaan oman kantansa. Valiokunnan menettely osoitti, että kyllä esim. Kimmo Sasin puheet valiokunnasta ylimpänä perustuslakituomioistuimesta ovat lähinnä hymyilyttäviä.
Vielä hieman jatkoa kirjoitukseeni.
Matti Nissistä ei kuultu perustuslakivaliokunnassa asian syyttäjänä vaan asiantuntijana, koska perustuslaki määrää näin tehtäväksi. Syyttäjäviranomaisena asiassa toimii perustuslakivaliokunta, ei valtakunnansyyttäjä.
Nissinen ei ole siis tehnyt asiassa syyteharkintaa eikä ottanut syyttäjän ominaisuudessa kantaa syytekynnykseen. Hän on asian jonkinlainen esittelijä, ei päättäjä.
Nissinen on kertonut, näin olin lukevinani, että myös toisenlainen lopputulos, mitä hän suositteli valiokunnalle, on täysin mahdollinen, koska asia on monipiippuinen.
On sen vuoksi outoa HS:n tavoin mennä julistamaan, että NIssisen sana oli, ei vain painava, vaan asian käytännössä ratkaiseva peruste.
Valtakunnansyyttäjän viran täyttämisen yhteydessä blogisti kommentoi Nissistä varsin myönteisesti. Totesi hänen julkaisseen artikkeleja, joissa esitetty jatkuvan syyteharkinnan käsite antsaitsi erityismaininnan.
Nykyisin blogisti ei enää löydä Nissisestä mitään myönteistä. Mitenkäs näkemys vaihtuu täysin vastakkaiseksi näin lyhyessä ajassa.
En toki halua sanoa, ettei mitään myönteistä. Olen puuttunut vain niihin N:n tekemisiin (oikeastaan sanomisiin), joiden suhteen minulla on ollut jotakin huomauttamista.
Hyvä Jyrki Virolainen!
Tämän huomasi erkkikin, kun aamusta katsoin hesarin pääkirjoitussivut.
Kuka siis *ohjaa* itse Sanomaosakeyhtiötä, että voidaan ylipäätään vetäistä tälläin "ehdoton" kanta pääkirjoituksessa?
Ihmetellään yhdessä ja kaikki erikseen..
http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/
Erkkikin on kait huomannut, että vallit on tulossa. Lehtien pitää saada ilmoitustuloja eduskuntaan pyrkiviltä ehdokkailta ja heidän vaaliorganisaatioiltaan.
Olisi siis kai jotenkin epäviisasta lehden bisnestä ajatelleen ryhtyä mollaamaan ehdokkaita ja varsinkin huippusellaisia poliitikkoja ja suuria ja "vanhoja" puolueita (persutkin on todellisuudessa niitä). Se voisi nimittäin kostautua vaalimainosten vähenemisen muodossa. Uusi vaalirahoituslaki kun tulee muutenkin vähentämään huomattavasti lehdissä olevaa vaalimainontaa.
Olisiko tästä osaltaan kysymys missiossa, jota lehdissä käydään nyt Vanhasen puolesta?
Lehdistön myötäsukainen kirjoittelu ja kannanotto on nyt viisasta lehtitalojen bisnestä ajatellen!
Näinhän se on, että "raha ratkaisee." Myös lainkäytössä.
Valtalehdistö on kernaasti mukana tässä "pelin politiikassa", koska kyse on sen kannalta bisneksestä.
Mutta kyllä kansa tietää ja ymmärtää! Juridiikassa jos missä pitäisi olla puhtaasti asialinjalla! Silloinkin, kun kyse on huippupoliitikkojen epäiltyjen rikosten tutkinnasta ja syytteeseen saattamisesta.
Minusta asia olisi pitänyt hoitaa perustuslakivaliokunnassa niin, että kaikki asiantuntijat olisi kuultu julkisessa ja osittain televisioidussa kuulemistilaisuudessa. Näin menetellään yleensä Yhdysvalloissa, kun kansalaisten kannalta kiinnostavaa asiaa puidaan kongressissa. Niin pitäisi tehdä Suomessakin, avoimuutta kuulemma korostavassa kulttuurissa.
Täysin television läsnäollessa kuulemista ei tarvitse tehdä, vaan lisäksi voisi olla myös vähemmän julkinen osuus, jossa kuultava voisi "vapaammin" ilmaista kantansa. Televisiolla kun on joskus sellainen vaikutus, että se houkuttelee kärjistämään mielipiteenilmaisua.
Avoimesti toimien kansalaisetkin voisivat arvioida itse, miltä entisen pääministerin toimet vaikuttavat. Nyt salailu saa helposti sellaisen vivahteen asiaan, että herrat siellä keskenään kabinetissa sopivat asiat parhain päin. Vaikka näin ei olisikaan, vaikutelma syntyy suljettujen ovien takana toimimalla.
Asian voisi vieläkin korjata sillä tavoin, että perustuslakivaliokunta pitäisi viimeisen kokouksensa asian tiimoilta julkisesti ja TV-kuvaajien läsnäollessa. Jokainen valiokunnan jäsen voisi avoimesti kertoa mielipiteensä TV-kameroille ja sen jälkeen todettaisiin mahdollisen äänestyksen tulos. Näin ei jäisi kellekään epäselvää, mikä ryhmä olisi milläkin kannalla, jos ryhmäetunäkökohtia asiassa ilmenisi.
Näin toimien Helsingin sanomien arveluttava lopputuloksen arvuuttelu ja lausumien painoarvojen punninta saisi vähemmän merkitystä ja valiokunnan jäsenten mielipiteiden merkitys saisi sen arvon, joka niille kuuluukin.
Mutta ei taideta suomalaisessa polittisessa kulttuurissa tällaisia näkökohtia ymmärtää.
Anonyymiltä erinomainen ehdotus suullisesta kuulemisesta Vanhas-asiassa!
Itsekin olen sitä miettinyt, mutta en ole viitsinyt sitä edes mainita - on ollut niin paljon muutakin mainittavaa ("sydämen kyllyydestä suu puhuu") - koska, vaikka ehdotus on sinänsä oikea ja loistava, se ei kuitenkaan tule toteutumaan. Se on ihan saletti.
Miksei tule? No, siksi, että perustuslakivaliokunta katsoo olevansa tuomioistuin, vieläpä valtakunnan ainoa ja ylin perustuslakituomioistuin. Koska näin on, niin silloin asiaa pitää käsitellä, kuten Kimmo Sasi ilmaisikin, nimenomaan salassa.
Sasi edellytti ehdotonta salassapitoa myös Matti Nissinen ilmaisen kannan "EI" osalta, mutta tuo asia vuodettiin heti miten maailmalle ja mistäpä muualta kuin juuri tuon "tuomioistuimen" eli p-valiokunnan sisältä.
Meillä kyllä korostetaan usein ja ylistävään sävyyn julkisuutta ja sen merkitystä oikeusvaltiossa, mutta käytännössä meillä halutaan pitää asiat kaikin mahdollisin keinoin salassa. Huom! Näin tehdään nimenomaan kaikkein "pyhimmässä" instansseissa eli KKO:ssa, KHO:ssa ja perustuslakivaliokunnassa.
Esim. vuonna 2009 KHO toimitti suullisen käsittelyn vain kolmessa asiassa, vaikka se ratkaisi samana vuona reilusti yli 4 000 asiaa. Laskekaa siitä!
KKO ei välitä tai rohkene enää edes ilmoittaa toimintakertomuksessaan, kuinka monessa jutussa se toimitti suullisen käsittelyn. Ettei päästäisi "jäljille" ja kritisoimaan!
Matti Nissisen "painavasta sanasta" EI, jota HS on kuuluttanut, saattaa vielä aikojen kuluessa tulla lausahdus, jota toistellaan tilanteesta riippuen hieman samaan sävyyn kuin maahera Wibeliuksen tunnettua sanontaa "laki ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää."
"Se on EI, sano Nissinen Sasille."
Josko meno tavallisen pulliaisen kannalta oikeusoppineiden kannalta jotenkin muuttuisi uuden vaalin myötä, niin minä ainakin olen 95 prosenttisesti (ja rapiat päälle) varma siitä, että meno jatkuu entisellään.
Yksi kun on lysti. Ryki taikka yski.
Minulle selvisi vasta nyt, että Massinen oli jättänyt perustuslakivaliokunnalle 14-sivuisen muistion.
Oikaisen nyt sen, mitä olen blogijuttuni kappaleissa 15 ja 19 po. osin maininnut.
Näyttää siltä, että muistiossaan Nissinen ei ollut ottanut nimenomaista kantaa jaa tai ei syytekynnyksen ylittymisen osalta. Ilmeisesti hän on paljastanut kantansa vasta sitä nimenomaan kysyttäessä.
Politiikassa kaik on mahollista. Kuten poliitikoista muodostettu "ylin tuomioistuin" ja salaiset neuvottelut sen kertoopi.
Aatelkaas mitä sirkushuvia tulis tarjolle kun KKO:sta vuodettais salasta tietoo. Vaik niijen neuvottelusta.
Jäsen x: voi virde ku tuo tanssipariskunta on oikees mut ku pakko pelastaa nuurdea tai kohta tuottavuusohjelma on ihan persiillää ku kaikki nuo sijoittajat hyökkee tuomioistuimen kimppuun.
Jäsen y: oon sijottanna nii paljon nuurdeaan ett omat rahat männöö jos pankille käyp huonosti. Kylä pankin pittää voettoo.
Jäsen g: mulle tuo on yhentekevää, päättäkee noppeesti ett pääsen koruompelun kurssille.
Jäsen f: Kyl ton nordeen pitäs hävitä, mulla on pätkätyösoppari katkolla ja jatkoo löytyy jos täällä KKO:ssa tuloo ruuhkaa.
Puhheenjohtaja sannoo: ko ette pääse tässä etteenpäin niin arvotaan jotta perustellaanko pro vai contra. Meijän pittää tää oma arvovalta kuitennii säilyttää jotta..
Huomenna tai ylihuomenna on jo tuul kääntynä ittään, pois meistä.
Kerrotun mukaan jotkut "johtavat" politiikan toimittajamme voivat olla niin hyvin informoituja (palveltuja), että heille toimitetaan asianomaisten virkamiesten (esim. valtioneuvosto tai eduskunta) tai poliitikkojen toimesta tieto jostakin merkittävästä tulossa olevasta asiasta tai tiedosta päivää aiemmin kuin sanottu tieto tai asiakirja virallisesti julkistetaan.
Eipä ole tämänkertainen blogikirjoitus mikään suuri järjen riemuvoitto kirjoittajalta. Mitä sinä hyvä mies menet mollaamaan valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä, joka minun tuntemukseni mukaan on harkitsevimpia ja fiksuimpia virkamiehiä Suomessa.
Kuten olen jo aikaisemmin edellisessä blogissani kirjoittanut Nissinen on ilmeisesti ainoa tai joka tapauksessa harvoja henkilöitä, joka oli valiokuntaan tullessaan tutustunut yli 1000 sivuiseen esitutkintamateriaaliin ja sen perusteella lausunut valiokunnassa kysyttäessä ylimmän syyttäjäviranomaisen painavan käsityksen asiassa eli ettei hän asettaisi Vanhasta syytteeseen.
Blogistin kirjoitus sisältää nyt niin paljon suoranaisia virheitä ja epätarkkuuksia, että en viitsi niitä enemmälti kommentoida. Esim. se, miksi Nissisen olisi pitänyt ilmaista kantansa kirjallisesti on täysin käsittämätön vaatimus. Myös vaatimus asiantuntijoiden julkisesta kuulemisesta on täysin perusteeton.
On myös suorastaan vainoharhaista kuvitella jostakin Hesarin pääkirjoituksesta ja lehden julkaisemasta kolumunista, että lehti jotenkin haluaisi olla Vanhasen puolella asiassa.
Skorpionilla ei näytä olevan tapana lukea moittimiaan kirjoituksia kovinkaan tarkoin, tämä ilmenee taas tästäkin S:n kommahduksesta.
Kuten kappaleessa 26 totean, kirjoituksen tarkoituksena ei ole ollut "mollata" NIssistä lainkaan; kirjoituksestani ei löydy tuollaista sävyä.
Nissisen EI- lopputuleman painavuudesta suhteen viittaan vain siihen, mitä olen blogissani kirjoittanut; meillä on S:n kanssa ilmeisesti erilainen käsitys asiasta.
Skorpionin, samoin kuin HS:n toimituksen mukaan, sana on painava jo siksi, että se kakaisee ulos korkeassa virassa oleva henkilö. Tuolloin ei kiinnitetä huomiota itse lausuman sisältöön ja argumenttien painavuuteen.
Olen aiemmassa kommentissani oikaissut sen, mitä kirjoitin alun perin N:n lausuman muodosta. Hän jätti muistion, mutta kuten Hautamäen jonkun valiokunnan jäsenen vuotoon perustuvasta analyysistä ilmenee, johtopäätöstään "syytekynnys ei ylity", N. ei ollut ilmeisestikään kirjannut muistiin.
En ole vaatinut asiantuntijoiden julkista kuulemista, koska tiedän, ettei vaatimus mene läpi. Eri asia on, että asiantuntijoiden samoin valiokunnan kokousten julkisuus palvelisi avoimuutta ja estäisi kabinettijuonittelua.
Skorpionin viimeisen kappaleen osalta minä puolestani totean, että olisi suoranaista hölmöyttä kuvitella, ettei HS:n pääkirjoituksella ja Hautamäen uutisanalyysillä olisi minkäänlaista motiivia ja tavoitetta myös asioihin vaikuttamisen suhteen.
Viittaan tässä suhteessa myös ex-päätoimittaja Janne Virkkusen laajaan katsaukseen HS:n tammikuun kuukausiliitteessä. Siinä hän kertoo monen monista tapauksista, joissa HS halusi vaikuttaa asioihin ja hyödynsi tuolloin sumeilematta siis neljännelle valtiomahdille kuuluvaa roolia.
Samanlaisesta vaikuttamisen halusta on kyse myös Vanhasen tapauksessa. Lehdellä on tietty missio, jota se ajaa ja jossa tehtävässä se saa apua ja informaatiota hyväntahtoisilta "yhteistyökumppaneilta" virkamieskunnasta ja poliitikkopiireistä.
Helsingin Sanomat ei ollut ainoa lehti, joka arvioi erilaisissa kirjoituksissaan valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen peruslakivaliokunnassa antaman lausunnon merkittäväksi ja painavaksi.
Muun muassa Aamulehti kirjoitti etusivullaan, että Vanhanen sai valtakunnansyyttäjä Nissisestä vahvan tukijan.
Totta kai Helsingin Sanomilla on tietyissä asioissa ollut entisen vastaavan päätoimittaja Janne Virkkusen paljastamia "missioita", mutta niitähän näyttää olevan myös arvoisalla blogistillakin.
Tyypillistä ja yhteistä "missioita" käyville tahoille tai henkilöille on, että "missioiden" käyminen kiistetään jyrkästi ja asia esitetään siten, että lehdellä tai muilla kirjoittajilla on vain jokin hyvä ja perusteltu syy kirjoittaa tai muutoin ajaa asiaa, mutta missään tapauksessa ei ole kysymys "missiota".
Heh, heh - "vahvan tukijan".
Minä luulen, että Matti Nissinen ei yhtään tykkää siitä, että häntä kutsutaan "Vanhasen vahvaksi tukijaksi"!
Tällainen, ilmeisesti ajattelemattomuudesta esitetty tokaisu ja otsikko nimittäin viittaa siihen, että valtakunnansyyttäjä olisi heittäytynyt jonkinlaiseksi Vanhasen apuriksi eli toimisi vastoin häneltä vaadittavaa objektiivisuutta.
Aamulehdeltä(kin) on siis jäänyt havaitsematta, että Nissinen esitti monia muttia ja varaumia kannalleen ja kertoi avoimesti, että toisenlainenkin lopputulos on täysin mahdollinen ja hyväksyttävä.
Siis vaikka jonkun korkean virkamiehen tai asiantuntijan "kanta" perustuisi epäselvässä asiassa vain arvaukseen tai lantinheittoon, se on median mielestä "vahva tuki".
Minua ei kannata verrata Hesariin näissä "missioissa" ja niiden vaikuttavuudessa. Taitaa Hesarilla olla vielä jonkin verran enemmän tuota lukijakuntaa kuin minulla!
Joka tapauksessa minä olen aina pyrkinyt avoimesti ja seikkaperäisesti - useimpien mielestä varmaan aivan liiankin pitkään ja hartaasti - perustelemaan näkökantani. Lehdessä sen sijaan voidaan heittää jokin kanta ja "tuki" ulos varsin lyhyin ja heppoisin perustein; jo pelkkä lööppi voi olla "vahva tuki" esim. jollekulle poliitikolle.
Esimerkki tämänpäiväisestä Ilta-sanomista lööppi: "Kiviniemi sädehti CCN:n haastattelussa."
Mutta erehtyvät ne toki muutkin kuin suuret päivälehdet (ja iltapäivälehdet) kovin kevyin perustein esitettyihin arvioihin ja "kantoihin."
Blomqvistien ja Nordean välistä juttua käsitelleessä blogissa kerroin, miten heppoisin perustein korkein oikeus (KKO) arvioi toisaalta Blomqvistien ja toisaalta säästövakuutusta heille markkinoineen pankinjohtaja K:N kertomusten uskottavuutta ja näyttöarvoa.
KKO hyväksyi HO:n kannan, jonka mukaan K:n kertomusta oli pidettävä Blomqvistien kertomusta uskottavampana ja luotettavampana yksinkertaisesti siksi, että "K oli kokenut pankinjohtaja." Tällöin HO:n ja KKO:n mielestä oli epäuskottavaa, ettei hän olisi kertonut Blomqvisteille sijoitukseen liittyvästä riskistä.
Voi pyhä Sylvi, taisin tuolloin blogissani huudahtaa ja huudahdan vieläkin! Olipa todella naiivi "kokemussääntö" ja apufakta KKO:n arvion ja "painavan" ja vieläpä "viimeisen sanan" tukena!
Olen blogissani osoittanut monta muuta seikkaa ja kokemussääntöä, jotka olisi pitänyt K:n kertomuksen luotettavuutta arvioitaessa ottaa huomioon. Jos näin olisi tehty, olisi jutussa jouduttu päätymään aivan ilmeisesti toisenlaiseen lopputulokseen; tämä on minun arvioni.
Mahdollisesti , sanoisin varmasti, nuo contra -perustelut olivat esillä KKO:n päätösharkinnassa, mutta kun oli vaara, että niiden huomioon ottaminen olisi kallistanut jutun lopputuloksen Blomqvistien hyväksi, KKO päätti "ohittaa" mainitut seikat kokonaan eli vaieta niistä tuomion perusteluissa!
Asianmukaista menettelyä, vai mitä!
Myös tätä KKO:n Blomqvistien asiassa antamaa ennakkopäätöstä Helsingin Sanomat käsitteli pääkirjoituksessaan ja piti ratkaisua vallan mainiona! Tukea siis tulee - kaikille "hyville" ja "painaville" päätöksille ja kannoille!
Hyvä kun IS:kin on huomannut Mari Kiviniemen sähdehtivyyden. Minusta hän on sädehtivä uudenajan politikko. Ei siihen tarvita monen sivun perusteluja ja muita pro contra punnintoja.
Olisi jopa aivan hassua, että iltapäivälehdeltä vaadittaisiin monen sivun perusteluja sille, miksi lehti voi lausua, että Mari Kiviniemi sädehti jossakin tilaisuudessa. Sädehti minkä sädehti, ei se minua ainakaan hetkauta puoleen eikä toiseen. Minkäs piru sille voi, että joku sähdehtii ja toinen ei.
Valovoimaa tarvitaan tänne synkkään arkeen.Mieluummin minä katselen Maria kuin esimerkiksi Timo Soinia tai jotain muuta totista ja hikistä könsikästä.
Käsittämättömimpiä oli Hämeen Sanomien pääkirjoitus, josta siteeraan alla pätkän.Mielenkiintoinen tuo käsitys, että sijoitettavan summan suuruus tuo mukanaan tietoisuuden erilaisten sijoitusinstrumenttien riskeistä. Kuten myös se, että "rauhan" säilymisen arvopaperimarkkinoilla tulisi olla oikeudenkäynnissä huomioon otettava seikka.Tämä on kai sukua sille "markkinoiden luottamus"-puheelle, joka täyttää kaikki sanomalehdet ja jonka nyt siis pitäisi olla päätösharkinnassa lakien edelle menevä asia.
"Kahdelle miljoonalle eurolle sijoituskohdetta etsivän täytyy olla perillä sijoittamisen riskeistä!
Muuhun tulokseen ei kerta kaikkiaan voi tulla, joten KKO:n linjaus kestää arvostelua. Toisenlainen ratkaisu olisi ollut kestämätön ja jopa sekoittanut arvopaperikauppaa."
Mari Kiviniemen sädehtivyydestä sen verran, että lehden lööpistä tai otsikoista voisi saada sen käsityksen, että Kiviniemi sädehti haastattelussa älykkyydeltään, asiaosaamiseltaan tai esiintymistaidoltaan.
Mutta kun sitten luki tuon I-S:n jutun, niin havaitsi, että kamoon, sehän olikin Kiviniemen sininen vaatetus, mikä sädehti!
Olisiko ollut taas tämän tunnetun seurapiiritoimittajan juttuja!
Minustakin Kiviniemi antoi kyllä myös muuten, paitsi siis sinistä välkkyvällä puvullaan, hyvin positiivisen kuvan itsestään. Kiviniemen englanti vaikutti hyvin äännetyltä, tällä kerralla katsojan ei tarvinnut kiemurrella sohvallaan, kun Suomen pääministeri haastelee engelskaa suuren TV-yhtiön lähetyksessä!
Kuten olen jo aiemmin sanonut, Katainen saa todella kovan vastuksen Mari Kiviniemestä huhtikuun pääministerivaalissa. Kokoomuksen ja Kataisen vaalivoitto ei ole ollenkaan kirkossa kuulutettu.
Kunhan Kiviniemi vielä paljastaa viime vaalien vaalirahoitustukijansa, niin minäkin voin vielä innostua vaikka äänestämään keskustaa!
Joo, tuosta Hämeen Sanomien jutusta näkee hyvin, miten metsään KKO.n ratkaisujen täysin kritiikittömässä arvioinnissa voidaan mennä.
Onko se pro contra sähdehtivyyden osalta tulkittava siten kuin Raid-elokuvassa sanotaan toisaalta ... toisaalta!
Aivan turhaan täällä murehditaan Hesarin hävytöntä toimituspolitiikkaa.
Ei Hesarilla ole myöskään pikkurahan puutetta.
Lehti vain varmistelee, Perussuomalaisiakin nostamalla, ettei hallituksen noudattamaan suurempaan linjaukseen tule vaalitohinoissa muutoksia.
Yksi lysti, meni suuhun tai silmään.
Hesarihan yritti toimituspolitiikallaan ja pääkirjoituksillaan vaikuttaa vahvasti myös siihen, että yksityinen pysäköinninvalvonta olisi kielletty kokonaan.
Hovioikeuden tuomion jälkeen Hesari alkoi pääkirjoituksessaan jopa röyhkeäksi kirjoittamalla, että yksityiset parkkifirmojen toiminta on "hämärää" ja että se pitäisi saada loppumaan.
Avuliasta "tukipalvelua" lehdelle tarjosi eräs nyt jo eläkkeellä oleva liikenteen parissa häärinyt ylikomisario, joka väitti suorastan, että yksityiset parkkifirmat syyllistyvät virkavallan anastamiseen.
No, tätä samaa kouhkaavaa ja täysin perusteetonta näkemystä toi iltapäivälehdissä esiin myös eräs itä-suomalainen professori.
Kuten kirjoitin, muistaakseni jo ennen HO:n tuomiota, mutta joka tapauksessa sanotun tuomion jälkeen, hovin tuomio on väärä, sillä yksityinen parkkivalvonta ja valvontamaksut ovat laillisia ja sopimukseen perustuvia.
Niinhän siinä sitten kävi, että KKO kumosi HO:n tuomion, ja nyt yksityinen parkkiyhtiöt toimivat - kuulemma - tehokkaasti pääkaupunkiseudulla ja osin muuallakin. Olkaatten siis tyytyväisiä"
Helsingin Sanomat siis hävisi tuon, yksityisen pysäköinninvalvonnan vastustamista koskevan missionsa. Ilmeisesti siihen oli ryhdytty lähinnä vain nuoremman lukija- ja tilaajakunnan kosiskelutarkoituksessa.
Lehti tuli kannanotollaan vain rohkaisseeksi parkkiaktivisteja ja -terroristeja, jotka riehuivat poliisin asiaan puuttumatta parkkiyhtiön työntekijöiden työtä häiritsemässä.
Ei kai vaan Hesari ole jollain tapaa kytköksissä perheyritysten liittoon...
(liittyen tässä ketjussa oleviin Selekta-kommentteihin:) Lahtelainen Etelä-Suomen Sanomat arvosteli tänään kakkospääkirjoituksessaan likimain samoin maalaisargumentein kuin allekirjoittanutkin KKO:n päätöstä pankkitoiminnan luotettavuus- ja rehellisyysnäkökulmasta. Siellä täällä palaa valokin.
Minkä puolueen jäseneltä tieto on vuotanut mediaan?
Seurataan asiaa huhtikuun 17 asti.
Vaalirahat selvityksineen on tiukilla joten aika oivaa tehdä vaihtokauppaa ja taas laki jäi perään, ei hitto.
Vai onko "kabinetissa" taas junailtu?
Olisipa kiva jos voisi luottaa päättäjiin mutta parhaalla tahdollakaan edellä olevaa ei voi sulkea pois. Tosin ei sitä voi todistaakaan.
Ja taas, kysymysmerkkejä ilma täynnä.
Lieneeko se Hameen Sanomat nyt aivan kokonaan metsassa?
Minusta on paivanselvaa, etta v. 1999 ja 2000 sijoittaja on tiennyt tai olisi tullut tietaa, etta eri sijoituksiin liittyy erilaisia riskeja. Sijoittajan tulee perehtya riskeihin, tai jos ei perhdy, sitten kantaa tappiot nahoissaan. -- KKO:n perustelut on aivan puppua, mutta tulema lienee oikein. Tama vaan osoittaa sen, etta KKO:n asioiden ymmartaminen tai uloskirjoittaminen on lkuvattoman heikkoa.
sijoittaja Idman, Tampere
Lainaus Jyrki Virolaiselta:
" No, siksi, että perustuslakivaliokunta katsoo olevansa tuomioistuin"
Taman paivan (22.1.2011) Jukka Kemppisen blogissa on ajatus, etta Jukka K. on tuomioistuin tai tuomari, joka ratkaisee kuulopuheina "tuomarille"
tulleet vaitteet. Tama koskee ilmeisesti Koiviston konklaavista johdettua vaittamaan Ylikangas vs Koivisto. Blogin kommentoijat tuntuivat tyrmaavan hyvin yksimielisesti Kemppisen "tuomion". Jos kyseessa on virheellinen tuomio, sen syy lienee eliitin piirissa ilmeneva sosiaalinen toveruus, mista KKO:takin on kovasti syytetty; ilman nayttoa tietysti.
Perustuslakivaliokunnassa ilmeisesti on tarkeaa, etta enemmisto, jota Sasi ja Soderman
edustaa, saa pidettya kepun loysassa hirressa mahdollisimman pitkaan kohti vaaleja. Siis kyseessa on "negatiivinen eliitin sosiaalinen toveruus" !! Nainkin voi siis kayda! Mutta...
-- Onko tama kaikki oikein??
Edelliseen viestiin lisäten, eipä plogisteja löydy kertomaan kirjoittamistani asioista.
Luonnollisesti asiat täytyy olla plogistin arvolle sopivia, kun eihän kaikkea passaa omassaan julkaista?
Onko ne niin "tavallisia", häpeääkö ihmiset tapahtuneita etteivät halua kertoa? Pelätäänkö jonkun muun syyn takia julkista pyykkiä, vai ollaanko muuten vaan nättinokkia ym.
P-M. Jauhiainen - Kommenttien tulisi kyllä liittyä jotenkin plogijutun teemaan. Kommentoijan plogin aiheesta tai aihepiiristä täysin erillisten omien oikeusjuttujen tms. kokemusten julkaiseminen ei siis ole mahdollista.
Poliitikkojen toiminta ja aina siis aina erillinen kohtelu, niinkö?
Onko perustuslaissa todella olemassa, selvästi se, että politiikassa mukana oleva, voi toimia niin että suomen laki ei koske häntä samassa suhteessa kuin ns "tavista"?
Okei, Vanhasen tapauksessa on kyseessä vain parikymmentä tuhatta.
Ja se on maamme verorahoista tosi pieni juttu, joten valtion kantilta vahinko on pieni.
On joku KKO:n päätös jossa kelalta petokselta hankittua etuutta pidettiin vähäisenä koska kelalle kyseinen summa ei aiheuttanut merkittävää vahinkoa.
Juhantalosta syytettä, (yksi monista valtion puolesta) vienyt totesi Juhantalon uudelleen eduskuntaan menon jälkeen että "turhaan meni vuosien työ, ei mitään järkeä..
Blogistilla tuntuu "nousseen päähän" hänen oikeaan osunut ennustuksensa KKO:n ratkaisusta yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneessa kiistassa. Asia pitää nostaa esille tuon tuostakin ja vieläpä tahallaan kärjistäen.
On kuitenkin turhaa mollata ketään "kouhkaavasta ja täysin perusteettomasta näkemyksestä" asiassa, jossa KKO päätyi ratkaisuunsa äänin 3-2 ja jossa tuomion (ulos kirjoitettuja) perusteluita ei voida pitää mitenkään korkeatasoisina.
Moni oikeusoppinut on myös kritisoinut po. tuomiota. Mitähän mieltä he ja nuo kaksi vähemmistöön jäänyttä oikeusneuvosta, joiden perustelulausumat IMHO olivat huomattavasti enemmistön perusteluja selkeämmät ja korkeatasoisemmat, tuumaisivat kuullessaan blogistin pitävän heidän näkemystään "täysin perusteettomana"?
Höpön höpön, anonyymi!
Kantani parkkiasiassa ei ollut mikään "ennustus" vaan juridisesti kattavasti perusteltu ja punnittu lausuma asiasta, jossa hovioikeus ja käräjäoikeus olivat päätyneet erilaiseen ratkaisuun. Minun ei tarvinnut lähteä arvailemaan tai ennustelemaan KKO:n ratkaisua, koska tiesin, että jos KKO:ssa ratkaisee pelkkä juridiikka, asia on selvä.
KKO:n ennakkopäätökset ovat kaikki yhtä "arvokkaita" vaikka jotkut syntyisivät äänestyksen jälkeen, myös äänin 3-2 tehnyt ratkaisut ovat KKO:n ennakkopäätöksiä siinä missä yksimielisetkin ratkaisut.
En ole mollannut vähemmistöön jääneiden oikeusneuvosten perusteluja; ne ovat sinänsä ihan hyvät perustelut, mutta lopputulos ei.
Kohkaavia olivat, eivät siis äänestyksessä hävinneiden oikeusneuvosten mielipiteet, vaan a) ylikomisarion, b) itä-suomalaisen professorin ja c) Helsingin Sanomien pääkirjoitus, jossa yksityisten parkkifirmojen toiminta moitittiin suorin sanoi hämäräksi ja jossa ajettiin kiivaasti niiden toiminnan lopettamista. Kohkaajiien kuuluivat myös ns. parkkiaktivistit.
En ole nostanut tuota parkkiasiaa ja omaa mielipidettäni esille ""tuon tuostakin", vaan toin sen tässä kohdin esiin yhtenä esimerkkinä siitä, miten HS:n missiot voivat joskus myös epäonnistua.
Kannattaa myös huomata, että hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Sanottu lakiesitys tullaan hyväksymään vielä tämän eduskunnan aikana, jollei ole jo hyväksyttikin.
Yksi Hesarin missioista näyttää olevan, että keskusta saisi eduskuntavaaleissa Helsingistä kaksi edustajaa Arkadianmäelle. Mari Kiviniemi on selvä tapaus, mutta hänen imussaan eduskuntaan tähtää myös puolueen varapuheenjohtaja Annika Saarikko (27).
Ilmeisesti tätä silmällä pitäen Hesarissa oli tänään sunnuntaisivuilla toimittaja Jaakko Lyytisen laaja kolmen sivun juttu Annika Saarikon puhujamatkasta eli ns. Suomi-kiertueesta, Lappiin (Kittilää, Pello ja Kolari), Pudasjärvelle, Vaalaan jne.
Jutun otsikkona oli "Puhumalla paras" ja siinä korostettiin Saarikon suulla useaan otteeseen sitä, miten keskustan kenttäväki rakastaa hyviä puheita - maakuntalaulujen ja kansallispukujen ohella tietenkin. Ne hyvät puheet pidetään tietenkin maalaisliitto-keskustan legendaarisissa tupailloissa.
HS:n jutun mukaan Saarikko valittiin viime kesäkuussa Lahdessa puolueen uudeksi varapuheenjohtajaksi yhden eli juuri Lahden kokouksessa pidetyn puheen perusteella.
Lehden mukaan Saarikko puhui Lapin tupailloissa "menestyksen kolmiosta", jonka kulmina ovat saavutukset hallituksessa, ohjelmatyö ja vaalilupaukset sekä Mari Kiviniemen persoona. Keskustan suurin saavutus hallituksessa on kuulemma finanssikriisin hoitaminen. Yhden päivän aikana Saarikko piti saman puheen viidessä eri tilaisuudessa.
Hieman ihmetyttää näiden tupailtojen tarkoitus, koska niihin kuulijoina ovat ihmisiä, jotka ovat jo "valmiiksi" peruskepulaisia ja äänestäisivät siis vaaleissa muutoinkin (siis ilman tupailtoja) keskustalaisia ehdokkaita.
Mutta mikäpäs siinä. Samoin lehdellä saa olla omia suosikkeja vaaleissa, joita se tukee näkyvillä jutuillaan.
Nähtäväksi kuitenkin jää, pärjääkö eduskuntavaaleissa pelkällä paljolla puhumisella vai edellyttävätkö äänestäjät ehdokkailta myös näyttöä ja tekoja.
Se on sitä "etelän metiaa"..
Kiviniemen "perheministeri" esitys oli vanhan kopsua ja aikansa elänyttä. Emme tarvitse yhtään lisää byrokratiaa, vaan vanhan tehostamista. Tekoja bliis!
Tänään radion haastattelutunnilla Kiviniemen "sanoman" pääaiheeksi nousi ehdotus "yhteiskuntasopimuksesta" ja vieläpä laajasta sellaisesta, jolla Kivinimen mukaan turvataan Suomen kilpailukyky.
Yhteiskuntasopimus on myös vanha "keksintö". Termi oli alun perin valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseaun nimi samannimiselle kirjalleen kauan sitten. Kyse oli tuolloin ihmisten sopimuksesta, jolla he perustavat valtion.
Viimeksi yhteiskuntasopimuksen solmimisesta taisi puhua kepun entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen syyskuussa 2008, joka väläytti tuolloin palkankorostusten jäädyttämistä.
YHteiskuntasopimus on retorinen nimike aikeelle jäädyttää palkankorotukset ja leikata eläkkeitä ja luvata vähäisiä verojen alennuksia, jos yritykset lupaavat uusia investointeja ja työpaikkoja.
Kiviniemi puhui tänään "palkkamaltista."
Ei siis mitään uutta tässäkään Kiviniemen poliittisessa täkyssä.
Parkkiaktivisteille tuntuu olevan katkera paikka olla väärässä. Sinnikkäästi korostetaan KKO:n äänestysratkaisua 3-2, vaikka perustelut lukemalla voi havaita, että KKO:n jäsenet olivat keskeisissa kysymyksissä yksimielisiä. Esim. 5-0 ratkaistiin kysymys siitä, syntyykö pelkästään ajoneuvo pysäköimällä reaalisopimus ajoneuvon kuljettajan ja alueen haltijan välille.
Onkohan jollakin vähän liian yksinkertainen käsitys Sanoma yhtion ansaintalogiikasta. Se, logiikka, on täysin riippuvainen julkisesta vallasta eli poliitikoista. TV-toimintaa säätelee viranomainen ja yhä tärkeämmäksi tulevaa liiketointaa eli oppikirjojen tulevaisuudesta päättää viime kädessä julkinen valta, eli poliitikot. Haaveena olisi saada Eurrooppalaajuiset oppikirjamarkkinat.
Perinteinen lehti, lienee on hiipuvaa liiketoimintaa, mistä pitää ottaa se mitä sitä on otettavissa.
Nuorisosäätiöön liittyvä esitutkinta on valmistunut tänään ja asia siirtyy Keskusrikospoliisilta Valtakunnansyyttäjänvirastolle syyteharkintaan.
Syyteharkintaan asiakokonaisuus siirtyy kaikkiaan yhdentoista epäillyn osalta. Yksi epäillyistä on säätiön entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Kaikkonen (kesk.).
Pitäisikö Matti Vanhasta koskeva syyteharkinta perustuslakivaliokunnassa yhdistää Nuorisosäätiön juttuun ja syyteharkintaa hänen osaltaan lykätä yli eduskuntavaalien?
Saataisiin kokonaiskuva asiasta. Matti Vanhanenhan on Nuorisosäätiön pitkäaikainen puheenjohtaja ja syyteharkinnassa olevat Pyykkönen ja Heikkinen ovat kai hänen entisiä alaisiaan.
Niin.. asiassahan on "monta muttaa"?
Valtakunnan päämediakonserni on enemmän ¨hallituksen propagandaministeriö kuin mikään tavanomainen yritys.
Siitä kulmasta kannattaa näitä oppikirja- ynnä muita sanomalehtimyyntejä tihrustaa.
Aatoksella on ensimmäiseksi aate ja politiikka, savuverhoksi hitunen bisnestä.
Lähetä kommentti