Suomen KKO:n jäsenistössä panostetaan määrään...
...Yhdysvaltojen Supreme Courtissa sen sijaan laatuun
1. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) johtaja Matti Apunen näyttäytyy usein julkisuudessa. Apunen on entinen Aamulehden vastaava päätoimittaja, joka vierailee tuon tuostakin Ruben Stillerin TV2:ssa isännöimässä pressiklubissa. Lisäksi hän kirjoittaa Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla kolumneja ajankohtaisista ilmiöistä.
2. Tämänpäiväisen kolumninsa aluksi Matti Apunen luettelee joukon nimiä (Timo Esko, Juha Häyhä, Kari Kitunen, Pekka Koponen, Liisa Mansikkamäki, Soile Poutiainen ja Ilkka Raulos) kysyen sitten, tuntevatko lukijat ketään heistä. Apusen mukaan nuo henkilöt kuuluvat poikkeuksellisen tärkeään yhdeksäntoista ihmisen ryhmään, joka tekee kaikkien suomalaisten elämään vaikuttavia ratkaisuja.
3. Nämä 19 ihmistä muodostavat Suomen korkeimman oikeuden (KKO). Heidän päätöksistään ei voi valittaa (ihmisoikeusvalitus, oikeastaan kantelu, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen on toki mahdollinen), mutta he eivät Apusen mukaan käy päätöksistään julkista keskustelua eikä heitä paina julkinen arvostelu. Suomalaiset eivät edes tiedä näistä ihmisistä juuri mitään. Ainoastaan KKO:n päällikkötuomari Pauliine Koskelo, jonka virkanimike on presidentti, vilahtelee ajoittain tiedotusvälineissä.
4. Korkein oikeus on eduskuntaan ja hallitukseen rinnastettava valtiollisen vallan eli tarkemmin sanottuna tuomio- tai lainkäyttövallan ylin käyttäjä. KKO jatkaa lainsäätäjän työtä, sillä lait ovat hyvin usein tulkinnanvaraisia ja saavat lopullisen sisältönsä vasta, kun niitä sovelletaan käytännössä esiintyviin tapauksiin. Mutta tosiaan, mitä me - tai pikemminkin te (itse kyllä tiedän asiasta aika paljon) - oikeastaan tiedämme/tiedätte KKO:n jäsenistä? Media ei ole ollut heistä ja heidän tekemisistäänkään juuri kiinnostunut.
5. Yllättävää kyllä, useimmiten jonkun tai joidenkin KKO:n tuomarin nimi putkahtaa lähinnä vain sävyltään negatiivisissa yhteyksissä. Jotkut saattavat vielä muistaa vuonna 1997 kohu-uutisen, joka koski oikeusneuvos Eeva Vuoren huvilakauppajupakan yhteydessä epäiltyä veropetosta sekä eräiden oikeusneuvosten rahakkaat välimiestehtävät. Viime vuonna KKO joutui hieman nolon valoon, kun se joutui purkaman Kari Uotille langettamansa vankeustuomion, koska prosessissa oli loukattu ihmisoikeussopimuksen määräystä oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä.
6. Edellä mainittu vuosi 1997 oli muuten oikea oikeuslaitoksen "hullu vuosi" - HS:n oikeustoimitaja Susanna Reinboth käytti tätä sanontaa vuosikatsauksessaan tammikuussa 1998. Silloin olivat vilkkaan julkisen keskustelun ja väittelyn kohteena myös esimerkiski KKO:n jäsenten salamyhkäinen nimitysjärjestelmä, jonka Apunenkin toi kirjoituksessaan esiin. Onko entinen päätoimittaja Apunen unohtanut nämä asiat? Käsittelin juuri vuonna 1997 julkaistussa pamfletissani "Korkein oikeus kriisissä" (230 sivua) laidasta laitaan eli Eeva Vuoren tapauksen lisäksi monia muitakin KKO:n toiminnan yhteydessä esiin nousseita ongelmia.
7. KKO:n kotisivuilla luetellaan toki lyhyesti, mistä KKO:n jäsenet tulevat eli millaisissa tehtävistä kukin KKO:n jäsen on aiemmin ollut. Lehdistössä selostetaan KKO:n merkittävimpiä ratkaisuja. Esimerkiksi tänä vuonna KKO on tehnyt kaksi merkittävää ennakkopäätöstä, joista on ollut myös lehdissä laajempia selostuksia. Tarkoitan niin sanottua nänninimemisjuttua (KKO 2011:1) ja tanssiopettajapariskunta Åke ja Leena Blomqvistin Nordeaa vastaan ajamaa sijoitusrahastojuttua (KKO 2011:5).
8. KKO:n samoin kuin KHO:n jäsenet tulisivat myös suurelle yleisölle tutummaksi, jos lehdet mainitsisivat kyseisten tuomioistuinten ratkaisuista kertoessaan, ketkä oikeusneuvokset (vastaavasti hallintoneuvokset) ovat kulloinkin osallistuneet päätöksentekoon, joka tavallisesti tapahtuu oikeuden viisijäsenisessä jaostossa. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Tässä suhteessa lehdistö, myös Helsingin Sanomat, on taantunut. Vielä 1990-luvulla, jolloin Susanna Reinboth oli HS:n oikeustoimittajana, KKO:n ratkaisujen yhteydessä mainittiin yleensä myös ratkaisun tekemiseen osallistuneiden samoin kuin mahdollisessa äänestyksessä vähemmistön jääneiden oikeusneuvosten nimet.
9. Viime vuoden maaliskuussa (7.3.2010) oli Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla laaja toimittaja Petri Sajarin kirjoittama juttu ("Päätös, josta ei voi valittaa"), jossa allekirjoittaneen arvion perusteella kerrottiin kaikkien KKO:n jäsenten tauoista jotakin; ks. tästä blogia 225/7.3.12010. Lehtijuttua havainnollisti piirros, jossa KKO:n jäsenet oli kuvattu (tosin vain silhuetteina) istumassa plenum-salin tuomaripöydän ääressä. Jutussa jokaisesta jäsenestä mainittiin hänen ikänsä, taustansa ja se, voidaanko häntä koulutuksensa ja aiemman kokemuksensa perusteella luonnehtia siviili- vai rikosoikeuden erityisosaajaksi tai käsitteen yleisjuridiikka mukaisella tavalla. Sanotussa lehtijutussa kerrottiin myös viimeisimmästä oikeusneuvos-nimityksestä, joka jutun mukaan oli ihmetyttänyt monia oikeustieteilijöitä ja asianajajia, sekä esitettiin eri asiantuntijoiden lausuntoihin perustunutta kritiikkiä KKO:n nimitysjärjestelmää kohtaan. - Olisiko tuo HS:n juttu jäänyt Apuselta huomaamatta?
10. Olen blogissani kirjoittanut aika usein KKO:n nimitysjärjestelmän heikkouksista ja käynyt KKO:n ratkaisuja kommentoidessani Apusen kaipaamaa linjakeskustelua. En ryhdy tässä toistamaan, mitä olen sanonut. Olen seurannut 2-3 vuoden aikana ainakin kolmea tai neljää KKO:n jäsenen nimityskierrosta alusta lähtien mainitsemalla kaikkien virkaa hakeneiden nimet ja taustat sekä ennakoimalla, keillä hakijoista voisi asianomaisella "kierroksella" olla mahdollisuuksia tulla nimitetyksi virkaan. KKO:n jäsenten virkanimitys on aina hyvin arvaamaton asia, sillä paljon riippuu siitä, millaisesta kiintiöstä KKO haluaa kulloinkin uuden jäsenensä valikoida eli esittää tasavallan presidentin nimitettäväksi.
11. KKO:n jäsenet tulvat lähinnä seuraavista ryhmistä: hovioikeustuomarit, käräjätuomarit, asianajat, syyttäjät, lainvalmistelijat, KKO:n esittelijät ja yliopiston professorit. Olen ehdottanut, että KKO kertoisi etukäteen, siis jo viranhakukuulutuksessaan, mikä kiintiö tai rekrytointiryhmä kulloinkin tulisi ensi sijassa kysymykseen tai tuleeko valinta kohdistumaan esimerkiksi siviiliasioiden (mm. kauppaoikeus ja työoikeus) tai rikos- ja prosessioikeuden erityisosaajiin. Mutta eihän Suomessa, tässä vaikenijoiden valtakunnassa, keskustella (asiallisesti) yleensä järkevistä uudistusehdotuksista. Tätä taustaa vasten ei ole ollut mikään yllätys, etteivät esille nostamani uudistusideat ole herättäneet (blogini ulkopuolella) laajempaa keskustelua. Kuvaan tietenkin kuuluu, että KKO jäsenet ovat tyystin vaienneet kaikista uudistussuunnitelmista, joita siis myös esimerkiksi edellä mainitussa HS:n jutussa 7.3. 2010 tuotiin esiin.
12. Monissa muissa maissa tilanne on tässä suhteessa toinen. Ylimpien tuomioistuinten tuomarinimitykset herättävät enemmän tai vähemmän laajaa keskustelua median välityksellä. Tuomareiden nimitysmenettely on monessa maassa avoimempi kuin Suomessa. Matti Apunen on oikealla asialla vaatimalla, että myös Suomessa ryhdyttäisiin käymään julkista ja avointa keskustelua korkeimpien oikeuksien tuomarinimityksistä. Tähän asti "keskustelua" on käynyt lähinnä vain allekirjoittanut blogissaan; olisi kiva saada mukaan enemmän ja myös omalla nimellään esiintyviä keskustelukumppaneita!
13. Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen korkein oikeus eli Supreme Court edustaa edellä mainitussa suhteessa suomalaiseen systeemin verrattuna toista ääripäätä. Supreme Courtissa on vain yhdeksän jäsentä, jotka nimitetään virkansa eliniäksi. Näistä yhdeksästä tuomareista yksi jäsen toimii oikeuden puheenjohtajana. Kun Suomessa tuomareiden eläkeikä on sama kuin virkamiehillä yleensä, luopuvat Supreme Courtin tuomarit usein tuomarit luopuvat virastaan vasta reilusti yli 70 vuoden ikäisinä. Käytäntö on Yhdysvalloissa poikkeuksellinen, sillä siellä lähes koko muu korkein virkamieskunta vaihtuu vallan siirtyessä puolueelta toiselle presidentinvaaleissa.
14. Yhdysvalloissa korkein oikeus käyttää merkittävää yhteiskunnallista ja poliittista valtaa, sillä se on paitsi ennakkopäätöstuomioistuin (kuten Suomen KKO:kin), myös lakien perustuslainmukaisuutta tutkiva perustuslakituomioistuin. Tämän takia suurin osa USA:n presidenteistä valitsee korkeimpaan oikeuteen tuomareita, joiden he uskovat ja tietävät jakavan heidän poliittisen ja yhteiskunnallisen ideologiansa. Tämän vuoksi useimmat merkittävät päätöksensä Supreme Court tekee tiukan äänestyksen 5-4 jälkeen, eli voitolle pääsee tuomareiden joko liberaalinen tai konservatiivinen mielipide.
15. Yhdysvaltojen korkeimpaan oikeuteen ei kuitenkaan nimitetä poliitikkoja tai poliittisen taustan omaavia virkamiehiä - lainvalmistelijoiden tms. virkamiesten nimittäminen tuomariksi ei voisi käytännössä tulla edes kysymykseen - vaan Supreme Courtin tuomareilla on yleensä takanaan vankka kokemus nimenomaan tuomarin viran hoitamisesta. Enemmistö tuomareista näyttäisi olevan entisiä liittovaltion vetoomusoikeuden jäseniä. Alempien oikeuksien tuomareiksi taas nimitetään usein kokeneita oikeudenkäyntiasianajajia. Suomessa tilanne on tässä suhteessa merkillinen, sillä KKO:n jäseniksi voi päästä - on usein myös käytännössä päässyt - lakimiehiä, esimerkiksi lainvalmistelijoita tai yliopiston professoreita, jotka eivät ole suppean ja kaukaisen tuomioistuinharjoittelun jälkeen olleet juuri missään tekemisissä tuomitsemistoiminnan kanssa.
16. Supreme Courtin jäsenten nimitysmenettely on aika monimutkainen prosessi, jota seurataan mediassa ja suuren yleisön keskuudessa tarkkaan. Lehdistössä aletaan käydä vilkasta kannunvalantaa uuden tuomarin nimestä heti, kun joku oikeuden jäsenistä ilmoittaa eläkkeelle jäämisestään. Presidentti nimittää korkeimman oikeuden tuomarit, mutta valinta on hyväksyttävä senaatissa eli kongressin ylemmässä kamarissa. Presidentin valinnan jälkeen tuomariehdokas joutuu senaatin julkiseen kuulusteluun, jossa voidaan penkoa hänen menneisyyttään ja tuomarina tekemiään ratkaisujaan hyvinkin tarkasti. Joskus senaatti on evännyt presidentin tuomariehdokkaalta pääsyn virkaan.
17. Vuoden 2009 keväällä Supreme Courtissa tuli avoimeksi tuomarin virka 69-vuotiaan, liberaalina tunnetun David Souterin ilmoittaessa jäävänsä eläkkeelle. Lehdissä alettiin välittömästi spekuloida, kenet ja millaisen taustan omaavan lakimiehen presidentti Barack Obama nimittäisi uudeksi tuomariksi; tässä yhteydessä mainittiin lähes kymmenkunta kandidaatin nimet. Yleisesti kaavailtiin, että Obaman ehdokas olisi nainen ja lisäksi ehkä latino tai musta. Tämän vuoksi ei ollut mikään yllätys, kun Obama ilmoitti nimittävänsä tuomariksi 54-vuotiaan latinalaisamerikansukuisen Sonia Sotomayorin, joka oli aiemmin toiminut liittovaltion vetoomustuomioistuimen tuomarina. David Souterin tavoin myös Sotomayoria luonnehdittiin vapaamieliseksi.
18. Tämä ei kuitenkaan muuttanut korkeimman oikeuden voimasuhteita, sillä George W. Bushin kaudella tapahtuneet kaksi tuomarinvalintaa olivat kallistaneet oikeuden voimasuhteet konservatiivien hyväksi. Nimitysuutisissa todettiin, että aiemmin Sotomayor oli saanut tukea niin demokraateilta kuin republikaaneiltakin, mikä osaltaan lienee vaikuttanut siihen, että senaatti hyväksyi hänen nimittämisensä tuomariksi. Aikaisemmin Sotomayor oli toiminut yksityisenä asianajajana, syyttäjänä sekä tuomarina New Yorkin eteläisessä piirioikeudessa ja liittovaltion vetoomustuomioistuimessa, sangen monipuolinen tausta siis. Yhtenä Sotomayorin tunnetuimmista päätöksistä tuomarina nimitysuutisissa mainittiin oikeudenkäynti, joka oli päättänyt amerikkalaisen kansallisurheilun eli baseballin pääliigan liki vuodenmittaisen tauon. Obama luonnehtikin tuomariehdokkaansa esittelytilaisuudessa Sotomayoria hilpeästi baseballin "pelastavaksi enkeliksi".
19. Elokuussa 2010 Supreme Court sai nykykokoonpanonsa kolmannen naispuolisen tuomarin, kun senaatti hyväksyi presidentti Obaman virkaan esittämän Elena Kaganin (50) nimityksen. Kagan korvaa tuomarin virasta 90-vuotiaana eläkkeelle jääneen Paul Stevensin. Senaatti hyväksyi Obaman nimityksen äänin 63-37. Kagan on aiemmin toiminut Harvardin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina. Nimitys oli tavallisuudesta poikkeava sikäli, että Kagan ei ole koskaan aiemmin toiminut tuomarina. Kagan on korkeimman oikeuden 112. tuomari ja historian neljäs nainen, joka on valittu korkeimman oikeuden tuomariksi.
20. Suomen KKO:n ja KHO:n jäsenten nimitysmenettelyä ei toki ole syytä muuttaa täysin amerikkalaisen mallin mukaiseksi. Nimitysprosessista voitaisiin kuitenkin tehdä nykyistä paljon avoimempi ja läpinäkyvämpi. Tämä lisäisi KKO:n jäsenten tunnettavuutta ja samalla koko ylimmän oikeusasteen arvovaltaa ja toiminnan uskottavuutta. Olen tehnyt kirjoissani ja nyt lisäksi blogissani monia ehdotuksia siitä, miten tuomareiden nimitysmenettelyä voitaisiin kehittää ja KKO:n toiminnan uskottavuutta muutenkin parantaa. - Nyt siis vain kaikki reippaasti keskustelemaan asiasta!
21. Pitäisikö KKO:n tuomareiden lukumäärää samalla alentaa? Nykyisen lainsäädännön mukaan KKO voi aika pitkälti (käytännössä) itse säännellä jäsentensä lukumäärää, sillä laissa säädetään vain, että KKO:ssa on presidentti ja muina jäseniä vähintään 15 oikeusneuvosta. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa toimii tällä hetkellä 15 jäsentä, Norjan ylimmässä oikeusasteessa 21 jäsentä. Norjassa tuomareiden lukumäärä selittyy sillä, että siellä ei ole erillisiä hallintotuomioistuimia, vaan tuomioistuimet, ylinnä siis Høysteret, ratkaisevat myös hallintoasioita. Kun KKO on käytännössä ennakkopäätöstuomioistuin, olisi tuomioistuimen jäsenmäärän supistaminen minusta paikallaan. Mitä enemmän jäseniä tuomioistuimeen kuuluu, sitä epäyhtenäisemmäksi sen omaksuma käytäntö eri asioissa saattaa muodostua.
22. Tarvitaanko Suomessa kaksi erillistä tuomioistuinorganisaatiota eli yleisten tuomioistuinten (käräjäoikeudet, hovioikeudet ja KKO) lisäksi myös erillinen hallintotuomioistuinten organisaatio (hallinto-oikeudet ja KHO), vai voitaisiinko hallintotuomioistuimet integroida osaksi yleisiä tuomioistuimia? Sanottu uudistus keventäisi merkittävästi tuomioistuinten hallintoa, joten sen avulla saataisiin aikaan paljon puhuttua säästöä, jolloin hallintoon nyt kuluvia menoja voitaisiin ohjata sellaisiin lainkäyttötehtäviin, joissa on ilmennyt resurssien puutetta.
23. Selvyyden vuoksi lienee syytä todeta, että minä en edellytä sitä, että KKO:n jäsenet vastaisuudessa syöksyivät julkisuuteen ja alkaisivat osallistua heidän ratkaisuistaan julkisuudessa käytävään keskusteluun; Matti Apusella saattaa olla tästä hieman toisenlainen käsitys. Foorumi, jossa tuomari käy keskustelua, on oikeussali ja erityisesti tuomion perustelut. Perustelujen pitää olla seikkaperäiset, kattavat, avoimet ja tasapuoliset eli sellaiset, joissa myös hävinneen osapuoleen esittämiin seikkoihin ja argumentteihin otetaan kantaa eikä sivuteta tai suorastaan piiloteta, kuten KKO:ssa valitettavan usein näyttää tapahtuvan (esimerkiksi juuri edellä mainituissa ratkaisuissa KKO 2011:1 ja 5), niin sanottuja contra-perusteluja tuomiosta. Jos KKO:n tuomarit näin tekevät, ei heillä ole yksittäisten ratkaisujensa osalta edes selittämisen tarvettakaan. Apusen peräänkuuluttamaa "linjakeskustelua" KKO:n tuomarit voivat sitä vastoin toki käydä esimerkiksi oikeustieteellisten julkaisujen palstoilla.
24. Tässä vielä muistin virkistämiseksi lista aiemmista blogikirjoituksistani, joissa olen käsitellyt nimenomaan KKO:n jäsenten nimitysmenettelyä ja eräiden jäsenten kohdalla tehtyjen virkaesitysten perusteluja:
- 1.2.2009: KKO:n jäsenten rekrytointi. Oikeusneuvosten nimitysmenettelyssä korjausta vaativia epäkohtia;
- 4.2.2009: Yllätysnimi KKO:n jäseneksi?
- 20.3.2009: KKO:n jäsenten rekrytointitapa oudoksutti jälleen
- 100/30.5.2009: Syyttäjä KKO:n jäseneksi
- 209/14.1.2010: Kenestä seuraava KKO:n jäsen?
- 218/1.2.2010: Liikejuristi KKO:n jäseneksi?
- 219/3.2.2010: KKO:n oikeusneuvoksen nimitysesitys on puutteellinen
- 225/7.3.2010: KKO:n jäsenten rekrytointi puhuttaa jälleen
25. Eräs peruste, jonka KKO aina näyttää lisäävän fraasina - muiden fraasien joukossa -virkaesitykseensä, koskee virkaan nimitettävän henkilökohtaisia ominaisuuksia. Kas näin se kuuluu:
- ..."virkaan esitettävän voidaan myös arvioida soveltuvan henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan hyvin korkeimmassa oikeudessa harjoitettavaan kollegiaaliseen työskentelyyn."
26. Tästä fraasista ilmenee, että korkein oikeus edellyttää uudelta jäseneltään tietynlaista tasalaatuisuutta suhteessa muihin jäseniin, kenties jopa eräänlaista nöyryyttä. Perusteluun sisältyy piiloviesti, jonka mukaan niiden hakijoiden, jotka ehkä tiedoiltaan ja taidoiltaan voisivat tulla kysymykseen, ei kannata hakea KKO:n jäseneksi, jos he eivät ole osoittaneet jo aiemmassa toiminnassaan tietynlaista kollegiaalisuutta korkeimpaan oikeuteen nähden. Jos KKO:n jäsenyydestä kiinnostunut lakimies on joskus, olkoonpa missä elämänsä vaiheessa tahansa, sortunut kritisoimaan KKO:n lainkäyttöä tai joitakin ratkaisuja, ei hänellä totta vie ole asiaa KKO:n jäseneksi.
27. Ottakaapa tämä huomioon, te nuoret lakimiehet, jotka haaveilette joskus pääsystä KKO:n jäseneksi! Viimeaikainen käytäntö on lisäksi osoittanut, ettei KKO huoli edes esittelijöikseen sellaisia nuorempia lakimiehiä, jotka ovat joskus erehtyneet arvostelemaan KKO:n ratkaisuja, olkoot nämä sitten muuten miten ansioituneita tahansa.
28. Tämän seurauksena KKO on saanut jäsenikseen todella Matti Apusen mainitsemia lakimiehiä, joita edes läheskään kaikki suomalaiset juristit eivät tunne tai tiedä; minäkään en tunne paria kolmea viime vuosina KKO:een nimitettyä oikeusneuvosta. Varmasti he kaikki täyttävät tuon edellä mainitun sopivuus-kriteerin, mutta eri asia on, mikä on tilanne heiltä edellytettävän erityisen korkean ammattitaidon kanssa. Tuomioiden perustelujen ja jutun käsittelyssä noudatetun menettelyn valossa viimeksi mainitun kriteerin täyttymistä joutuu joskus vakavasti aprikoimaan.
29. Jäsenten nimitysmenettelyn salamyhkäisyys ja jo se, että KKO käytännössä itse täydentää itseään, on johtanut siihen, että KKO:n kollegio on sangen homogeenista laatua, jossa kukaan ei juuri erotu joukosta; kukapa nyt haluaisi valita joukkoon itseään selvästi pätevämpiä ihmisiä. KKO:n jäsenistö näyttää olevan mielipiteiltään ja arvomaailmaltaan jokseenkin väritöntä, hajutonta ja mautonta väkeä, sanalla sanoen eräällä tavalla sisäsiistiä porukkaa. Mutta miten käy oikeusneuvoksilta rock´roll? Toisin sanoen, miten sitten on ylimpien tuomareiden sisäisen riippumattomuuden ja itsenäisen päätöksentekokyvyn laita? Minusta sen kyllä pitäisi painaa nimitysmenettelyssä kollegiaalista mielenlaatua enemmän.
32 kommenttia:
Kohtaan 22. Kyllä tarvitaan, ainakin jos samalla karsitaan jäseniä. Yhdistetyssä ylimmässä tuomioistuimessa tuomarit joutuisivat hallitsemaan vielä entistä järjettömämmän määrän erilaisia asia- ja lainsäädäntökokonaisuuksia kuin nyt. Usein tuntuu, että perusjuridiikan ulkopuolelle menevien lainsäännösten ja ko. oikeudenalalla vallitsevan käytännön ymmärtäminen on oikeusneuvoksille jo nykyäänkin joskus ylivoimaista. Vähemmän jäseniä+enemmän osattavaa, taso laskee entisestään.
Toki KKO:n jäsenten lukumäärä ei laskisi siinä tapauksessa, että hallintotuomioistuimet yhdistettäisiin yleisiin tuomioistuimin. Kuten sanoin, Norjassa on tämän takia korkeimmassa oikeudessa enemmän jäseniä kuin Ruotsissa ja Suomessa.
Minun mallissani nykyisistä käräjäoikeuksista esimerkiksi vain 10-15 suurinta käsittelisivät hallintoasioita ja näiden päätöksistä valitettaisiin 2-3 hovioikeuteen; hovioikeuksia on nyt yhteensä kuusi.
Kun lisäksi myös hallintoasioissa otettaisiin käyttöön yleinen valituslupajärjestelmä, laskisi nykyisin KHO:een ja vastaisuudessa siis KKO:een tulevien hallintoasioiden määrä todella huomattavasti.
Nykyisin hallintoasioissa ei ole lainkaan hovioikeutta vastaavaa toista oikeusastetta, vaan hallinto-oikeuksien päätöksistä valitetaan suoraan KHO:een.
Jos kaavailemani uudistus toteutuisi, ei tuomareiden luumäärä alkuvaiheissa laskisi, vaan vasta vähitellen.
Uudistuksessa olisi kysymys enne muuta hallintomenojen säästöstä.
KKO:n jäsenten valintaa pitäisi kehittää varmasti siihen suuntaan, mitä professori Jyrki Virolainen tässä blogissa ja aikaisemissa kirjoituksissaan on esittänyt. Pääasia KKO:n jäsenten näkymättömyyteen on varmasti juuri anonyymissä ja jollakin tavalla salaisessa valintamenettelyssä sekä siinä, etteivät KKO:n jäsenet työssään tule "tunnetuksi".
Valintamenettelystä on haluttu tehdä jolakin tavalla mystinen menettely, josta ei tiedetä mitään mutta jonka lopputulos vain yhtäkkkiä tulee julki.
Olen samaa mieltä blogistin kanssa myös siinä, että parhaiten KKO:n tuomari tulee "tunnetuksi", jos hän hoitaa työnsä vakuuttavalla tavalla ja perustelee tuomionsa uskaltaen olla myös tarvittaessa eri mieltä kuin kolleegansa.
Eräs valitettava huomio KKO:njäsenten toiminnassa valinnan jälkeen on se, että oikeusneuvokseksi valittava lähes aina haluaa karistaa juristimenneisyytensä. Esim. jos KKO:n jäseneksi on valittu yliopistohenkilö, hän ei jatka oikeuskysymysten pohdiskelua oikeustieteellisesssä kirjallisuudessa eikä alan julkaisuissa.
Mikä estäisi KKO:n jäsentä jatkamasta kirjoittamista senkään jälkeen kun hänet on valittu tehtäväänsä?
KKO:n jäsenten luottamusta ja tunnetavuutta lisäisi varmasti se, etteivät KKO:n jäseniksi valitut juristit enää saisi toimia valinnan jälkeen välimiesoikeuksien puheenjohtajana ja jäseninä. Tämä pitäisi kieltää ja asettaa suoranaiseksi ehdoksi viran vastanottamiselle.
Surkuhupaisia ovat ne juristipiireissä kiertävät jutut, joiden mukaan KKO:n jäsenillä on niin paljon välimiesoikeuksien juttujen asiakirjoja, jotta ne paljoudellaan tuottavat haittaa jopa asumiselle.
Innostuin lisäämän blogiin vielä kappaleet 24-29.
1. Yhdistetään KKO ja KHO
2. Supistetaan jaoksen koko 5 -> 3 jäsentä
3. Vanhassa KKO:ssa muodostetaan jaos, jolle määrätään kaikki rikos- ja osa prosessioikeustapauksista. Sivilistien ei sitten tarvitse pohtia nännejä.
4. Eduskunta nimittää uuden KKO:n jäsenet
5. Eduskunta kuulee jäsenehdokkaita ennen nimitystä täysistunnossa.
Nämä ajatukset varastettu Virosta.
http://www.riigikogu.ee/?op=steno&stcommand=stenogramm&date=1295334300 linkissä tuore esimerkki
6. Uusi KKO siirtyy urakkapalkkaukseen, jokaisesta vuosikirjaratkaisusta maksetaan ratkaisun kirjoittaneelle tuomarille 10.000€, muille jäsenille 2.000€ jos päätökset viipyvät, viipyy tuomarin palkaa.
7. Uusi KKO vastaa tuomarikoulutuksesta.
8. Paras ratkaisu olisi tietenkin Suomen KKO:n ulkoistaminen niin, että ratkaisut ostetaan Virosta.
http://www.nc.ee/
Mika Lako
Eeva Vuoren keissi on aktiivimuistissa ja sitä kautta KKO:n toiminta (=toimimattomuus) edelleen ihmettelyni kohteena. KKO:n tuomarinhan tulisi nauttia erityistä kunnioitusta. Voiko Vuori sitä saada, jos puolisonsa on toiminut todetulla tavalla?
Uoti-päätös heittää kysymysmerkin minusta EIT:n tai länsimaisen oikeusajattelun päälle. Itsekriminointisuojaa vaalitaan niin, että se loukkaa yleistä oikeustajua ja sitä kautta heikentää koko oikeuslaitoksen uskottavuutta.
Ovatko juristit keksineet itsekriminointisuojan ihan itsensä työllistämiseksi? Muut ihmiset arvottavat oikeuskäsitteitä eri tavalla.
Mika Lakolta näytti olevan reippaita ajatuksia Virosta!
Minusta kuitenkin tuosta Lakon listasta kohdasta 6 alkaa kyllä mennä hupailun puolelle. En myöskään kannata KKO:n tai KHO:n jäsenten nimitysvallan siirtämistä eduskunnalle. Virossa se ehkä käy, muttei Suomessa, jossa kaikki tällainen tuppaa helposti menemään poliittisten voimasuhdeajattelun mukaiseksi.
Minusta olisi jo jonkinlainen edistysaskel, että virkaesityksen KKO:n jäsenen virkaan tekisi tuomarinvalintalautakunta samalla tavalla kuin tapahtuu esimerkiksi hovioikeuksien presidenttienkin kohdalla.
Jo nykyisen lain mukaan KKO ja KHO voivat jäsenensä virkaesitystä tehdessään pyytää asiassa tuomarinvalintalautakunnan lausuntoa. mutta näin ei ole tiettävästi vielä koskaan tapahtunut.
KKO:n ja KHO:n jäseniksi hakeneille voitaisiin myös järjestää julkinen kuulemistilaisuus esimerkiksi KKO:ssa ja KHO:ssa.
Tuomareiden kouluttaminen ei kuulu ylimpien oikeuksien jäsenille, vaan erityiselle tuomioistuimien johtokunnalle tai muun nimiselle keskusyksikölle, jolle siirrettäisiin muutkin nykyisin OM:lle kuuluvat tuomioistuinten keskushallintotehtävät. Tämä vahvistaisi tuomioistuinten riippumattomuutta.
Eeva Vuoren tapauksessa ei ollut kyse vain hänen puolisonsa arveluttavasta menettelystä eli epäillystä rikoksesta, vaan myös Eeva Vuorta itseään epäiltiin rikoksesta.
Itsekriminointisuoja ei ole tuomareiden itsensä keksimä tai kehittämä asia, vaan oikeusvaltiossa vanhastaan voimassa ollut periaate. Siitä luopuminen merkitsisi samalla oikeusvaltion romuttamista.
Mika Lakon kommentteja on aina mukava lukea. Herää epäilys, onko Eestissä juridiikan opetus parempaa kuin Suomessa, sillä ML osaa nähdä asiassa aina sen olennaisen. Sitten hän ennakkoluulottomasti ja älykkäästi tuo asiassa oman näkemyksensä esiin.
Blogin kulta-aikoja oli, kun Asser Salo ja ML keskustelivat keskenään. Lieneekö Asser joutunut Viipurin linnan pöyrötornin kellariin, kun hänestä ei ole aikoihin kuulunut mitään?
[Sarkasmivaroitus alkaa]
Jyrki Virolainen on niin vanha ja taantumuksellinen.
Eräs suosikkipamfleteistani on Harvojen Tasavalta, toimittanut Heikki Karapuu.
Pamfletissa on Lars D. Erikssonin ja Heikki Karapuun luonnos uudeksi perustuslaiksi.
VI
4. Kansanvaltuuskunta valitsee korkeimman oikeuden jäsenet
Eli ehdotuksessani ei ole mitään uutta auringon alla.
Samassa pamfletissa Olavi Heinonen kirjoittaa sivulla 55: "Tänä päivänä kammottamalla tavalla natsilaisuutta henkivä rikosten uusimista koskeva rikoslain 6 luku on edelleen kumoamatta."
Seitsemänkymmentäluvulla sentään osattiin kirjoittaa kunnon pamfletteja!
[Sarkasmivaroitus loppu]
Virossa ei kuitenkaan parlamentti vedä tuomariehdokkaita pakasta, vaan esityksen tekee käsittääkseni Viron KKO. Valitettavasti aikaisemmassa viestissä linkitys epäonnistui, nimittäin pikakelauksella tuomariehdokkaan ja parlamentin välinen keskustelu näytti aika korkeatasoiselta.
Tuo palkkausehdotus oli vapaa lainaus tai ideavarkaus siitä Matti Norri kirjoituksesta, jossa hän käsitteli omaa auskultointia. Rivien välistä oli mielestäni luettavissa, että leimamerkkiaikana päätökset tulivat nopeammin. [MN löytyy joko LM:stä tai DF:sestä]
Jos KKO ja KHO tekee vuodessa kuusi ennakkopäätöstä per tuomari, niin minä en kyllä osta mitään väitettä tuomioistuimen resurssipulasta ylimmällä tasolla.
Mika Lako
"Usein tuntuu, että perusjuridiikan ulkopuolelle menevien lainsäännösten ja ko. oikeudenalalla vallitsevan käytännön ymmärtäminen on oikeusneuvoksille jo nykyäänkin joskus ylivoimaista."
Kun nyt edes hallittaisiin se perustuslaki.
Muu tietotaito voidaan konsultoida esittelijöiltä jne. tarpeen mukaan, mikäli oikeudenkäytön persuteet vain ovat hanskassa ja tuomareilla terävä mieli.
Kovat ovat vaatimukset nykyiselle jäsenistölle. (Päteville eivät olisi.)
Asser ei ole suinkaan joutunut pyörökellariin, vaan on muiden syiden vuoksi estynyt kommentoimasta. (Eikös se muuten ollut Gylling, joka siellä Viipurin linnassa lymyili?)
Kommentoitavaa olisi kyllä ollut paljonkin: olen blogistin kanssa jokseenkin eri mieltä nännitapauksesta ja Åke ja Leena Blomqvistin tapauksesta. (Ainakin ratkaisujen lopputulosten osalta; blogistin kritiikin kärki on tainnut kohdistua enemmänkin perustelujen laatuun.)
Tuo KKO:n jäsenten valintakriteerien avaaminen on kyllä asia, josta on helppo olla samaa mieltä.
Toisaalta, mahdollisena vasta-argumenttina voisi tietysti esittää sen, että kun kriteerejä ei avata etukäteen, varmistetaan mahdollisimman monipuolinen ehdokastarjonta.
Ja voihan toki käydä niinkin, että jäsenistön näkemykset kulloinkin tarvittavasta asiantuntemuksesta eroavat toisistaan: OikN A voi haluta rikosoikeusihmistä, kun taas OikN B:n mielestä kokemus lainvalmistelusta olisi tarpeen. OikN:t C ja D sitä vastoin voivat kaipailla maaoikeustuomaria.
Kuka muuten sen blogistin mukaan määrittelisi ja saisi päättää, millaista asiantuntemusta KKO:teen kulloinkin haettaisiin? Jos valinta tehtäisiin KKO:n sisällä demokraattisesti - niin eikö nykyinen äänestysmenettely toteuta juuri tällaista demokratiaa?
Vaikka tietysti on niinkin, että kriteereistä voitaisiin päättää etukäteen, jolloin virka pantaisiin hakuun äänestystuloksen perusteella, ja avoimuuskin toteutuisi.
Toisaalta, kun hakupaperinsa laittaa mahdollisimman monta lakimiestä, mikä lienee tilanne nykyjärjestelmässä, voidaan varmistaa se, että jos tuolla kerralla ei saadakaan esim. haussa ollutta siviilioikeusspesialistia, voidaan saada taitavaksi tunnettu syyttäjä.
Tämä ei välttämättä olisi tilanne, jos hakusessa olisi ollut juuri siviilioikeuden ekspertti, ja hakupaperinsa olisivat toimittaneet vain kakkos- ja kolmosvitjan keräilyerät yliopistolta, vaan ei se huippumies, jota oli etukäteen kiikaroitu. (Tietysti tällaisessa tilanteessa taitavakaan syyttäjä ei hakisi, kun katsoisi, että haettu asiantuntemus putoaa oman kompetenssin ulkopuolelle.)
Vai voitaisiinko virka kenties tuossa tapauksessa jättää täyttämättä, kun haluttua erityisosaamista ei hakijoiden joukosta löytynytkään? Välillä pitäisi varmaan sitten vaihtaa haluttua erityisosaamisalaa - koska muuten KKO:teen jouduttaisiin lopulta joka tapauksessa valitsemaan joku kolmosketjun janari, kun omanarvontuntoisemmat jättävät hakematta jo ensi kierroksen pillastuttamina.
Minusta KKO:n nimityksiä ajatellen ratkaisevaa painoarvoa ei tosin ole välttämätöntä antaa esim. hakijoiden hienotunteiselle kohtelulle ("pitäisihän hakijan saada etukäteen arvioida, onko hänellä mahdollisuuksia"): KKO:n tulisi olla niin arvostettu työpaikka, että sinne ei haettaisi hetken mielijohteesta ("laitanpa nyt sinnekin paperit, kun sinne haetaan työoikeusspesialistia, ja olen väitellyt työoikeudesta").
Voihan se tuomaritaustaisen hakijan sinnikäs pyrkiminen olla osoitus motivaatiosta, jota esim. taiteellisemmalla yliopistoihmisellä ei välttämättä ole... Vai mitä sanoo blogisti?
Pakko todeta, että Asser Salo ei ole nyt oikein kärryillä siitä, miten olen ehdottanut KKO:n jäsenten valintamenettelyä muutettavaksi. Hän ikään kuin "hölpöttelee" niitä näitä itsekseen spekuleeraten.
En ryhdy tässä kertoilemaan uudestaan - jälleen kerran - miten olen ajatellut oikeusneuvosten valintamenettelyä muutettavan.
Viittaan tässä yhteydessä vain aiemmin esittämääni "selvään tekstiin" eli blogiin n:o 71/1.2.20010 "KKO:n jäsenten rekrytointi. OIkeusneuvosten nimitysmenettelyssä korjausta vaativia epäkohtia", erityisesti kappaleisiin 32-37.
Tämän "uudistusohjelman" olen toistanut mm. blogissa n:o 82/20.3.2009, kappale 2.
Näistä kohdista Asser ja muutkin löytävät vastauksen asiassa. Asserin kommentissaan esittämänsä spekuleeraukset eivät ole vakuuttavia.
Asser näyttää ottaneen onkeensa blogistin kappaleessa 27 esittämän varoituksen siitä, ettei KKO:een joskus tulevaisuudessa tähtäävän nuoren juristin kannata missään tapauksessa ryhtyä arvostelemaan KKO:ta eikä esittämään vallitsevaan "viralliseen" käytäntöön verrattuna omia poikkipuolisia ajatuksia.
Asserhan hyväksyy mukisematta KKO:n ratkaisut sekä nännijutussa että Blomqvistien jutussa. Lisäksi hänen ajatusmallinsa KKO:n jäsenten nimitysmenettelyssä noudattaa pääosin tismalleen sitä, mitä KKO:n jäsenten nykyisin toteuttavat uusia jäseniä taloon rekrytoidessaan.
Kukaties.Ehkä Asserista siis saadaan aikanaan "KKO:n kollegiaaliseen työskentelyyn henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan" mallikelpoinen jäsen, AS.
Uskon, että Asser Salo puhuu epäilemättä omassa intressissään. Ehkä kyse on nuoresta vasta uraansa aloittelevasta lakimiehestä, jonka tähtäin on KKO:n jäsenyys.
Olen hieman ilkikurisesti ja hämmästellen seurannut, että kun erään nimeltä mainitsemattoman rikosasianajajan nimi nousi ilmeisen vakavastikin esille kun viimeksi KKO:n jäsentä valittiin eikä sillä kertaa "tärpännyt", vaan tuli ilmeisesti ns.hopeatila, niin sen jälkeen tuo advokaatti on ollut hiiren hiljaa, kuten nyt Timo Soini ennen vaaleja, jotteivat mahdollisuudet seuraavaa aukitulevaa paikkaa täytettäessä menisi. Onkohan tämä asianajaja uskaltanut edes hakea muutosta KKO:lta sen jälkeen, kun näytti, että ura KKO:ssa urkenevi?
Näin KKO siis "kasvattaa" nöyriksi ja nöyristelemään niitä lakimiehiä, joilla se eli KKO itse katsoo olevan mahdollisuuksia astua tuohon nin tavoiteltuun virkaan.
Toisaalta en kyllä usko, että KKO:een on nykyisin niin kova tunku. Paremmin tienaa monessa muussa lakimiestehtävässä varsinkin yksityisellä puolella. Kun myös EIT aika ajoin antaa tulla "lunta tupaan" muistuttamalla,miten olisi pitänyt menetellä, niin kyllä toisaalta ymmärtää, ettei kovin mielellään rehvastele julkisuudessa, että olepa muuten oikeusneuvoksena.
Myöskään presidentti Pauliine Koskela vaikuttaa jopa jotenkin niin poistyöntävältä esiintymisissään.Hän sattaa herättää olemuksellaan jo tietynlaisia negatiivisia väristyksi jopa miepuolisissa hakijoissakin.
Eipä pelolla johtamisella ole saavutettu missään organisaatiossa kovin hyviä tuloksia.
Mitä vielä tulee juristien kirjoittamiin pamfletteihin, niin useimmat ovat ajatuksellisestikin viime vuosituhannelta ja ainakin viime vuosisadalt.Hyvän kuvan tästä tendenssistä saa kun lukee Suomen Lakimiesliiton julkaiseman Lakimiesuutisten kolumnnisteja, joista tulee äkkipäätä mieleen Matti Norri, Pirkko K. Koskinen ja Antti Seppälä, niin nepä kirjoitukset vasta huokuvat varsinaista patinaa. Välillä saattaa ajatuskin katoaa niissä kirjoituksissa.
Onpas Skorpioni tänään pisteliäällä tuulella! Mikäpäs siinä.
Minusta tuo Skorpionin "nimeltä mainitsematon asianajaja" näyttää kyllä kirjoittelevan esim. asianajajaliiton julkaisuihin aivan entiseen tapaansa.
Itse en ole tarkoittanut pikkuiselle polemiikillani toki yllyttää ketään mihinkään räyhä-kirjoitteluun. Toivon ja arvostan toki aina kriittistä otetta, mutta toisaalta silti asiallista ja kunnioittavaa kirjoitustyyliä. Oma tyylini ei ehkä sovellu po. suhteessa kaikille vasta-aloitteleville!
Skorpionilta oli hyvä havainto koskien Lakimiesuutisten kolumnisteja! Olen samaa mieltä. Itse en ole pitkiin aikoihin enää ollut Lakimiesliiton jäsenenä, mutta tuota liiton lehteä tulee toki joskus kirjastoissa selattua.
Koko Lakimiesuutiset on huonontunut Liisa Grönroosin päätoimittajakaudelta. Eikö Lakimiesliitto tosiaan pysty parempaa julkaisua aikaansaamaa! Jo lehden ulkoinen muoto sisällöstä puhumattakaan vaikuttaa luotaantyöntävältä, Skorpionin terminologia tässä kohdin lanatakseni.
Asianajajaliiton julkaisu Advokaatti ei sekään ole kovin kummoinen julkaisu, vaikuttaa aika köyhältä.
Kaikissa neljässä Pohjoismaassa ilmestyy samanniminen asianajajien julkaisu eli Advokaten, Suomessa siis Advokaatti. Lehtien vertailussa suomalainen lehti jää kyllä auttamattomasti viimeiseksi mitä asiasisältöön tulee.
Lakimiesuutisissa ja Advokaatissa julkaistaan lähinnä seurapiiritason juttuja, tarkoitan tällä esimerkiksi laajoja kuvakertomuksia erinäisiltä "päiviltä" eli esim. Lakimiespäiviltä ja Asianajajapäiviltä.
Tiukkaa asiaa sisältävät jutut - toki hyvin toimitettuina - joita muiden pohjoismaiden vastaavissa lehdissä runsaasti, ovat suomalaisissa julkaisuissa harvinaisia.
Niin, noissa blogistin viittaamissa kappaleissa käsitellään "täsmärekrytointia". Tarjokkaiden määrään voidaan varmasti olennaisestikin vaikuttaa sillä, miten "täsmällisesti" haettu erityisasiantuntemus rajataan.
Ehkä "rikos- ja prosessioikeuden" tai "työoikeuden" taitaja on riittävän lavea määre varmistamaan sen, että tarjontaa piisaa jatkossakin. Mutta toisaalta liian täsmällisillä määrittelyillä voidaan kyllä rajatakin tarjontaa.
Näin siitäkin huolimatta, että blogisti on toista mieltä. Yksi osoitus omien asia-argumenttien loppumisesta on yleensä keskustelun lopettaminen ilmoituksella "asia nyt vain on niin" (tai "näkökohdat eivät ole relevantteja") - tai ryhtyä linkoamaan ad hominem -argumentteja.
Blogistilta, joka tuotannossaan peräänkuuluttaa argumentaation avoimuutta ja moninaisten näkökohtien tasapuolista huomioon ottamista, odottaisi vähän parempaa suoritusta. Mutta ei tämä nyt ensimmäinen kerta ole, kun blogisti hukkaa lapsen pesuveden mukana...
Mielestäni edellä esittämäni näkökohdat ovat aivan varteenotettavia. Eivät ne nimityskriteerien julkistamista välttämättä estäisi, mutta kyllä noitakin asioita pohtia pitäisi.
Minulla ei muuten ole mitään syytä tai tarvetta puolustella KKO:ta; aivan erityisen harhaista on väittää, että olen eri mieltä, koska tähtäisin jossakin vaiheessa KKO:teen. Jollei esim. Skorpioni ole sattunut huomaamaan, kirjoitan nimimerkillä.
En tietääkseni ole ajanut kommenteissani mitään muutakaan agendaa - toisin kuin esim. Skorpioni, joka on mielipiteissään niin maalaisliittolainen, että oikein puistattaa.
Ja kun kerran taustoja käydään arvailemaan, niin minäpä arvaan, että Skorpioni on juristitaustainen poliisi. Kenties vielä iältään vähän varttuneempi poliisi, koska mielipiteensä ovat yleensä yhtä kypsiä, harkittuja ja johdonmukaisia kuin nykyisellä poliisiylijohtajalla. Mutta mitäs ne englantilaiset sanoivatkaan, "there´s no fool like an old fool".
Saatan kuitenkin vielä raapustella kommenttini ao. blogeihin täsmentääkseni, miltä osin ja millä perusteella olen eri mieltä blogistin kanssa.
Asser Salo - Eivät asia-argumenttini ole mihinkään loppuneet, kuten kirjoituksestani voitaneen hyvin havaita.
Mutta kuten kirjoitukseni kappaleesta 24 ilmenee, olen käsitellyt KKO:n jäsenten nimitysmenettelyä ja ilmeneviä puutteita sekä omaa täsmärekrytointiehdotustani tähän mennessä jo lähes kymmenessä blogissani! Kyllästymiseen asti, voisi kenties joku lukija sanoa.
En ole siten nähnyt tarpeelliseksi ryhtyä toistamaan mainittuja argumenttejani enää tässä yhteydessä vain sen takia, että Asser, joka ei ilmeisesti ole sattunut noita kymmentä kirjoitustani lukemaan, on nyt vaatimassa "kurkku suorana" argumentaation avoimuutta ja ties mitä!
Sitä paitsi viimeisimmässä kirjoituksessani ei ole käsitelty pelkästään eikä edes pääosin KKO:n jäsenten nimitysmenettelyä, vaan muitakin kysymyksiä.
Viittaan siten edelleen kappaleessa 24 mainittuihin kirjoituksiin ja niissä mainittuihin argumentteihin. Blogi n:o 71 on vuodelta 2009 (1.2.2009) eikä vuodelta 2010.
Mitä muuten Asserin kirjoitukseen tulee, niin saanen muistuttaa nimenomaan hänelle, että lyriikassa tunnetaan myös ilmaisu "nuori hupsu."
Palataan vielä Matti Apusen erinomaiseen kirjoitukseen.
Apunen on minusta täysin oikealla asialla vaatimalla, että myös Suomessa ryhdyttäisiin käymään julkista ja avointa keskustelua korkeimpien oikeuksien tuomarinimityksistä. Tähän asti "keskustelua" on käynyt lähinnä vain allekirjoittanut blogissaan; olisi kiva saada mukaan enemmän ja myös omalla nimellään esiintyviä keskustelukumppaneita!
Huomasin, että Asseri moitiskeli yhtä kommentoijaa "niin maalaisliittolaiseksi, että oikein puistattaa."
Muistelen Asserin aiemmista mielipiteistä, että hän itse olisi "niin perussuomalaisia, että oikein" - ainakin noissa maahanmuuttoasioissa.
Persujakin on kuitenkin monta eri alalajia. Tämän päivän Hesarissa joku tutkija oli jaotellut heidät eri eri lohkoon tai oliko se nyt lahkoon.
Asserin idoli taitaa olla Halla-ahon Jussi, ellen ole aivan väärin ymmärtänyt.
No, persuthan porhaltaa tätä menoa, ainakin gallupeissa, näiden maalaisliitto-kepulaisten ohitse. Ehkä Asserin polleus johtuu osin tästä gallupmenestyksestä.
Matti Apusen vieraskynäkirjoitus oli paikallaan HS:ssa siinä kohdin, että kyllä meidän oikeuslaitosta ja KKO:ta pitää saada arvostella, arvioida ja ratkaisuja kritisoida ankarastikin, kun siihen aihetta löytyy.
Nimitysvaiheessa ei juurimiten ole ollut näkyvää keskustelua ja se kyllä kaipaa "tuuletusta" ja uudistustarpeita ko. instanssilla on. Samoin on paikallaan miettiä nykyistä historiallista kokoonpanoa ja funtsia sitä, onko todella tarve 19 jäseneen, esittelijöineen ym. Eikö pienemmällä pärjättäisi pienessä maassa? Entäpä tulospalkkaus, niin jutut eivät "makaa vuositolkulla" ja aktivoisihan se jäsenistöään?
Jukka Kemppinen blogissaan pohti mm. hallinto-oikeuksien ja hovioikeuksien yhdistämistä ja sekin lienee ajankohtaista, kun kaikessa *säästetään*?
Omalla nimellä, eikä puskantakaa. Tässä olen Jyrki V:n kanssa täysin samoilla linjoilla.
Anteeksi Asser! Ohoh! Jopa tuli lunta tupaan. Ensimmäisestä kirjoituksestasi ei kyllä olisi voinut päätellä, että olisit jo yrittänyt päästä KKO:n jäseneksi. Yritä uudestaan,josko silloin pääsisit jostakin kiintiöstä.
Tässä tämä nähdään juristien keskustelutaso. Ensin halutaan, että keskustellaan, mutta kun ryhdytään keskustelemaan, niin pian se menee haukkujen ja vihjalujen puolelle.
Eivät juristit tosiasiassa osaa keskustella juuri mistään. Nythän piti ilman sarvia ja hampaita pohdiskella, mistä johtuu KKO:n näkymätön rooli.
Mutta jatketaan entiseen malliin. Mitä sitä turhaan keskustelemaan. Kuunnellaan erilaisissa seminaareissa ja vuosikymmeniä samalla ohjelmalla järjestetyissä lakimies-,tuomari-, syyttäjä- , ulosotto-ja asianajajapäivillä aina aluksi ministerin tervehdyspuhe ja sen jälkeen molempien korkeimpien oikeuksien presidenttien sekä hallinnonalan ylimmän virkamiehen lyhyet puheenvuorot ja iltapäivällä pari-kolme esitelmää alkaen keskittyä siihen päivän tärkeimpään eli iltajuhlaan, jossa useimmiten soittaa vielä oma "pumppu".
Saahan sitä tälläkin tavalla ilman turhia keskusteluja yhden työpäivän kulumaan, eikä tarvitse miettiä jotain epämiellyttävää kansalaista, jonka jutun "pöyhiminen" olisi ollut se toinen vaihtoehto.
Ajatus hallinto- ja yleisten tuomioistuinten yhdistämisestä on monesta syystä kannatettava.
KKO:ssa tärkeintä oli muodostaa rikos- ja riita-asioihin erikoistuneet osastot/kamarit, jotteivat parhaat sivilidstit panisi koko rikosoikeusjärjestelmää sekaisin niikuin nykyisin. Toiseekseen tuo nostaisi rikosasioiden arvostusta KKO:ssa ja johtaisi rikosasioiden spesialistien suurempaan nimitykseen.
Blogistin ajatukset nimitysjärjestelmästä ovat oikeansuuntaisesia, erityisesti tuomarinvalintalautakunnan käyttö ja halutun spesiaaliten avoin esittäminen jo hakuilmoituksessa.
HS Apunen taas esitti eilen ajatuksia, joita on tähän saakka esittänyt lähinnä vasemmisto. Haluaako oikeisto ja elinkeinoelämä todellakin politisoida tuomioistuinlaitoksen?
Minusta Apusen kirjoituksesta ei kyllä ilmennyt halua tuomioistuinlaitoksen politisoitumiseen.
Vai onko anonyymin mielestä kyse aina asioiden politisoitumisesta, jos asioista halutaan keskustella avoimesti?
Skorpionin kertoma "marssijärjestys" erilaisilla juristipäivillä oli osuva. Mistä tämä oikein johtuu?
Tietenkin vanhoista perinteistä ja siitä, että porukka ikään kuin alistuu nöyränä kuulemaan, mitä isoisilla on sanottavanaan. Kun auktoriteetit puhelevat, rahvaan on syytä vaieta.
Tähän on on totuttu, mutta puheiden kuuntelu ei edistä keskustelun viriytymistä. Puheet kuunnellaan kiltisti ja sitten lounaan jälkeen ryhdytään odottelemaan malttamattomana pääasiaa, niitä iltakokkareita.
Jälkeenpäin katsellaan Lakimiesuutisista ja Advokaatista, että tuollaista siellä sitten oli ja olinhan siellä minäkin, vaikken nyt ihan kuvaan asti päässyt - kun ne auktoriteetit rynnivät aina eturiviin, josta kuvat otetaan!
Päivien väliaikoinakaan ei mitään keskustelua synny, odotellaan ilmeisesti vain malttamattomina (?) uusia "päiviä"!
Yleisten ja hallintotuomioistuinten yhdistämisessä olisi se etu, että toisiinsa liittyvät rikos- ja hallintoasiat voitaisiin käsitellä yhdessä. Näin säästyttäisiin samanaikaisilta vero- ja veropetosprosesseilta.
"Vai onko anonyymin mielestä kyse aina asioiden politisoitumisesta, jos asioista halutaan keskustella avoimesti?"
Ei tuo ei ole politisoimista vaan avointa demokraattista yhteiskuntaa. Se mitä Apunen vaati oli keskustelua tuomareiden arvoista. Tuollainen keskustelu taas väistämättä johtaa politisoitumiseen, minkä blogisti muistaa 1970-luvulla käydystä keskustelusta, jossa juuri arvoja tekosyynä käyttämällä haluttiin puoluepolitisoida tuomioistuinlaitos: jonkun rohkeimman mukaan kunnanvaltuuston piti täyttää alioikeudet/kansanoikeuden. Silloin blogisti taisi olla niiden joukoissa, jotka vastustivat.
Minusta arvokeskustelun käymisen ei tarvitse välttämättä johtaa asian politisoitumiseen. Josko nyt oltaisiin viisaampia kuin suomettuneella 70-luvulla, jolloin itse UKK halusi, nuorehkojen radikaalien yllyttämänä, politisoida oikeuslaitoskeskustelun ja saattaa tuomioistuimet "kansanvaltaisen kontrollin" piiriin?
Yksi tärkeä asia olisi mielestäni ajattelun muutos ruohonjuuritasolla, eli juristikoulutuksessa. Esimerkiksi lukemistani oppikirjoista Virolainen-Martikainen kaksikon Tuomion perusteleminen on ainoa, jossa KKO:n päätöksiä ruoditaan pintaa syvemmältä. Muissa oppikirjoissa KKO:n ratkaisut "niellään purematta".
Myös opettajakunnassa toivoisi löytyvän tahtoa istuttaa kriittisen ajattelun siemen opiskelijan nuppiin. Usein tilanne on kuitenkin sama kuin kirjojen puolella, kaikki tuntuvat tyytyvän status quo:hon.
Kaikille oikeustieteen opiskelijoille voisi suositella kesälukemiseksi em. teoksen lisäksi Erkki Aurejärven teosta 'Erään murhan anatomia', vaikka pelkästään sen oikeuslaitoksesta tarjoaman näkökulman vuoksi.
Apuva! Se mulle kertokaa...
Kyllä teillä on vimmaa kirjoittaa. Hyvä että lukea ehdin nämä mitä olette ehtineet tutkia ja julki tuoda.
Jää väkisinkin pohtimaan tämän oivallisen blogin "taiteilijoita". Ja tietenkin blogistia itseään. Laitan pyhähousut peliin veikatessani että likimain kaikki kirjoittajat ovat julkisen sektorin palveluksessa. Siis oikeita palkanNAUTTIJOITA. Tai ehkäpä joitakin yksityisiä joille "täppiä" on siunautunut puuhata muuta kuin ponnistuksia leivän eteen.
Vai mitä sanoo blogisti itse. Onko todellakin kirjoittajilla aikaa ja innostusta vaikkapa märkäkorvajuristeja saattaa ja tukea opin tiellä. Ohjata tutkijoita tai sille tielle aikovia. Tai ohjata heitäkin opiskelijoita jotka ennalta ilmoitettuina aikoina janoavat tietoa opettajltaan.
Sitä minä vaan pohdin...Ja koetan ehtiä lukea tämänpäiväiset turinat ennen puolta yötä...
Eikös sitä jotenkin niin väitetä, että ihminen on onnellinen, kun se saa puuhailla sellaista, mitä se itse tykkää tehdä.
Skorpionille:
"...vaan tuli ilmeisesti ns.hopeatila, niin sen jälkeen tuo advokaatti on ollut hiiren hiljaa, kuten nyt Timo Soini ennen vaaleja, jotteivat mahdollisuudet seuraavaa aukitulevaa paikkaa täytettäessä menisi. Onkohan tämä asianajaja uskaltanut edes hakea muutosta KKO:lta sen jälkeen, kun näytti, että ura KKO:ssa urkenevi?"
Jaa, en tiedä meteliä ennenkään pitäneeni, mutta viime vuonna julkaistut kahdeksan kirjoitustani ovat luettavissa toimistomme nettisivuilta. Valituslupia olen hakenut niin, että nyt on kolme myönnettynä.
Terveisin hiljainen advokaatti, joka on tännekin omalla nimellään kirjoittanut. Mutta nyt anonyymisti.
En laittaisi perustuslakia remonttiin ja yhdistäisi hallintotuomioistuimia ja yleisiä tuomioistuimia pelkästään säästöjen takia, mutta ehkä muista syistä:
http://ymparistoasianajaja.blogspot.com/2011/02/parveketupakointi-ja-montesquieu.html
Lähetä kommentti