keskiviikko 26. tammikuuta 2011

378. KKO 2011:8; argumentointia pro et contra

1. Oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa voidaan luonnehtia dialogiksi, vuoropuheluksi, jossa asianosaiset ja heidän asianajajansa yrittävät saada tuomioistuimen jäsenet vakuuttuneeksi vaatimustensa ja argumenttiensa oikeutuksesta ja todisteidensa painavuudesta. Asiaa ajaessaan asianosaiset eivät riitele keskenään, vaan kohdistavat sanomansa tuomioistuimelle. Tuomari osallistuu asian käsittelyyn omilla puheenvuoroillaan.

2. Tämä vuoropuhelu jatkuu, sen ainakin tulisi jatkua, tuomiossa (päätöksessä). Tuomiossa erotetaan johtopäätös eli tuomiolauselma ja perustelut. Tuomion johtopäätösosassa oikeus antaa vastauksensa eli oikeudellisen arvionsa asianosaisten esittämistä vaatimuksista, perusteluissa puolestaan asianosaisten esittämistä vaatimusten perusteita, väitteistä, todisteiden näyttöarvosta sekä lainsoveltamista ja -tulkintaa koskevista argumenteista.

3. Perusteluissa tuomarilla on tilaisuus saada asianosaiset ja samalla laajempi auditorio vakuuttuneiksi lopputuloksen ja perustelujen oikeellisuudesta. Ainoastaan tuomion perustelujen avulla asianosaiset voivat kontrolloida ratkaisun oikeellisuutta ja sitä, miten oikeus on suhtautunut heidän esittämäänsä aineistoon ja onko heidän esittämiään argumentteja otettu huomioon asianmukaisella tavalla.

4. Perustelujen tulisi olla asian laadusta ja vaikeusasteesta riippuen mahdollisimman seikkaperäisiä, avoimia ja ymmärrettäviä. Vain näillä edellytyksillä perustelut täyttävät ne rationaalisuusehdot eli informaation, justifikaation ja kontrolloitavuuden vaatimukset, jotka optimaalisille tuomion perusteluille yleensä asetetaan. Oikeuskirjallisuudessa on kehitelty erilaisia perustelemismalleja tai -metodeja, joiden avulla edellä mainitut tavoitteet voidaan saavuttaa.

5. Pidemmittä puheitta totean, että keskeiseen asemaan nousee tässä suhteessa pro et contra -perustelumalli. Siinä tuomari tuo avoimesti esiin, ei vain valittua ja johtopäätösosassa ilmenevää lopputulosta tukevat seikat (pro-argumentit), vaan myös vastakkaista lopputulosta tai tulkintavaihtoehtoa puoltavat seikat (contra-argumentit). Tuomarin on lisäksi ilmoitettava se oikeudellinen päättely eli ne syyt, joista ilmenee, miksi contra-argumentteihin perustuva ratkaisu- tai tulkintavaihtoehto on hylätty eli miksi pro-argumenttien painoarvo on osoittautunut punninnassa contra-argumentteja painavammaksi. Jos jutun hävinneen osapuolen esittämät contra-argumentit ovat tuomarin mielestä osoittautuneet tapaukseen soveltumattomiksi, on myös tämä ja syy siihen ilmoitettava perusteluissa.

6. Olen kommentoinut blogissani useita korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä. Siinä yhteydessä olen yllättävän usein joutunut toteamaan, että tuomion perusteluissa ei ole noudatettu edellä mainittua pro et contra -metodia. Tämä on antanut aiheen epäillä, onko kaikkia jutun hävinneen osapuolen esiin tuomia seikkoja, argumentteja tai tulkintavaihtoehtoja edes otettu huomioon asianmukaisella tavalla vai onko ne sivuutettu ja miksi näin on tehty. Jos jutun ratkaisu on ollut niin sanotusti "kiikun kaakun", mutta perusteluissa luetellaan ainoastaan ratkaisua tukevia seikkoja ja perusteita, voidaan epäillä, että vastakkaista lopputulosta puoltaneet seikat on sivuutettu tarkoituksellisesti, jottei lukija saisi aihetta kontrolloida tai edes epäillä johtopäätöksen oikeellisuutta. Tämä ei ole tietenkään reilua peliä eikä täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia. Tuollaisessa tapauksessa oikeudenkäynnin vastavuoroisuuden periaate tai aito kuulemisperiaate ei ole toteutunut.

7. Tällaisia epäilyjä on tullut mieleen esimerkiksi tämän vuoden puolella annettujen ratkaisujen KKO 2011:1 ja 2011:5 kommentoinnin yhteydessä. Tuomioistuin voi toki aina sanoa, että sellaisilla seikoilla tai argumenteilla, joita ei ole tuotu perusteluissa esiin, ei ole ollut merkitystä asian ratkaisussa. Mainitun väitteen tai johtopäätöksen oikeellisuutta ei ole kuitenkaan mahdollista kontrolloida, jos contra-perusteet on sivuutettu perusteluissa kokonaan. Kysehän voi olla siitä, että oikeus on sivuuttanut perusteluista poisjääneet seikat epähuomiossa. Sitä paitsi tuomion perusteluissa olisi mainittava, miksi tietyillä seikoilla, todisteilla tai argumenteilla ei ole tuomioistuimella mielestä ollut merkitystä asiassa tai miksi niiden painoarvo on arvioitu lopputulosta tukevia seikkoja kevyemmäksi.

8. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä löytyy toki tapauksia, joissa tuomion perustelut on laadittu pro et contra -perustelumetodin mukaisella tavalla. On myös äänestysratkaisuja, joissa pro et contra -metodi ilmenee välillisesti eli siten, että ratkaisukokoonpanon enemmistö ja vähemmistö tuovat perusteluissaan esiin omaa kantaansa tukevia perusteluja (esim. KKO 2008:36 ja KKO 2010:41; ks. myös blogissa 347/11.11.-10 kommentoitua ratkaisua KKO 2010:81). Tällaisissa tapauksissa voisi kuitenkin edellyttää, että enemmistö ja vähemmistö keskustelisivat suoraan eli ottaisivat kantaa toistensa esittämiin argumentteihin.

9. Tänään annettu ratkaisu KKO 2011:8 on hyvä esimerkki tapauksesta, jossa perustelut on kirjoitettu pro et contra -metodin mukaisesti. Ratkaisussa oli kysymys rikoksentekijän luovuttamisesta vankeusrangaistuksen täytäntöönpanemista varten ja siinä sovellettiin Eurooppalaista pidätysmääräystä. Asia on sangen tulkinnanvarainen ja siinä olisi aivan hyvin voitu päätyä myös toisenlaiseen ratkaisuun. Ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy tästä.

10. Pro et contraa löytyy perustelujen kappaleista 20-22, joten otetaan ne tähän vielä uudelleen (lihavointi JV:n):

Kieltäytymisperusteen arviointi tässä tapauksessa

20. A on asunut Suomessa ensin yksin vuodesta 2006 vuoteen 2009. Tuolloin Virossa asunut A:n avopuoliso sekä 4 - ja 8 -vuotiaat lapset ovat muuttaneet Suomeen. A:n ja hänen avopuolisonsa kertomuksista on pääteltävissä, että A on vuodesta 2009 alkaen asunut yhdessä perheensä kanssa. A oli aluksi työskennellyt Suomessa 5 - 6 kuukautta, minkä jälkeen hän oli tehnyt satunnaisesti töitä rakennuksilla.

21. Toisaalta on otettava huomioon, että A on asunut perheensä kanssa Suomessa enintään kaksi vuotta. Perhe on tullut Suomeen myöhemmin kuin A. A:lla ei ole ollut Suomessa missään vaiheessa väestörekisteriin merkittyä osoitetta. Huomioon ottaen sekin, että A:n Suomen osoitteet ilmenevät eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä, ei ole uskottavaa, että A olisi joutunut salaamaan osoitteensa. A:n menettely viittaa pikemminkin siihen, ettei hän ole halunnut asumisolosuhteidensa muodostavan kiinteää ja pysyvää yhteyttä Suomeen. A:n työskentely Suomessa on hänen omankin kertomuksensa mukaan jäänyt satunnaiseksi ja hän on sen salannut viranomaisilta.

22. Edellä kohdassa 20 mainitut seikat viittaavat siihen, että A on tosiasiallisesti asunut pysyvästi Suomessa. Myös hänen perheolosuhteillaan ja muilla olosuhteillaan on liittymäkohtia Suomeen. Hänen opiaattiriippuvuudelleen ei tule sellaisenaan antaa sanottavaa merkitystä. Toisaalta kohdassa 21 ilmenevin tavoin perhe on asunut Suomessa niin lyhyen ajan, ettei perhesiteitä Suomeen voida pitää merkittävinä. A:n taloudelliset siteet Suomeen ovat jääneet varsin vähäisiksi. Tämän lisäksi on otettava huomioon kielteisenä seikkana edellä kohdassa 4 mainittu rikollisuus, johon A on Suomessa syyllistynyt. Kokonaisarviointinaan Korkein oikeus katsoo, ettei A:n henkilökohtaisten olosuhteiden tai muun erityisen syyn takia ole perusteltua, että hän suorittaa vapausrangaistuksen Suomessa. EU-luovuttamislain 6 §:n 6 kohdassa tarkoitettua kieltäytymisperustetta ei siten ole.

11. Siis toisaalta ja toisaalta ja sitten kokonaisarviointi. Viimeksi mainittu osa eli kokonaisarviointi, vastakkaisten seikkojen ja tulkintavaihtoehtojen keskinäinen punninta olisi saanut olla ehkä hieman yksityiskohtaisempi. Se, miksi A:n kannalta kielteiset seikat ovat painaneet punninnassa vastakkaisia seikkoja enemmän, ilmenee tosin jo kappaleen 22 neljännessä virkkeessä lausutusta.

12. Korkeimman oikeuden perustelut ovat seikkaperäiset ja informatiiviset. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen 6 §:n 6 kohdan tulkinnassa on otettu huomioon erilaisia oikeuslähteitä alkaen kirjoitetusta laista eli EU-luovuttamislaista ja Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä annetusta neuvoston puitepäätöksestä. Muista oikeuslähteistä on huomioitu ensinnäkin lain esityöt. Esitöiden osalta ei ole tyydytty hallituksen esitykseen, kuten käräjäoikeus on tehnyt, vaan huomioon on otettu myös se, mitä eduskunnan valiokuntien mietinnöissä on puheena olevalta osin lausuttu. Oikeuskäytännöstä on huomioitu KKO:n aikaisempi vastaavanalaisessa asiassa antama ennakkopäätös (KKO 2005:139) sekä Euroopan unionin tuomioistuimen suuren jaoston ratkaisu asiassa Szymon Kozlowski 17.7.2008. Perusteluissa on seurattu tarkasti vm. ratkaisun perusteluja ja kannanottoja siitä, miten erilaisia puitepäätöksessä mainittuja ilmaisuja on tulkittava. Näin siksi, että kansallista lainsäädäntöä on tulkittava yhdenmukaisella tavalla koko unionissa.

13. EU-luovuttamislaissa tarkoitettua luovuttamisasiaa eli käytännössä eurooppalaista pidätysmääräystä ovat Suomessa toimivaltaisia käsittelemään ainoastaan Helsingin, Kuopion, Oulun ja Tampereen käräjäoikeudet. Menettelyn joutuisuuden takia on säädetty, että käräjäoikeuden luovuttamista koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla suoraan korkeimpaan oikeuteen valituslupaa pyytämättä. Korkein oikeus voi pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun tietystä pidätysmääräystä tai neuvoston puitepäätöstä koskevasta tulkintakysymyksestä. Näin on tehty esimerkiksi tapauksessa R2008/133, jossa KKO pyysi ennakkoratkaisua 5.9.2008. Unionin tuomioistuimen annettua pyydetyn ennakkoratkaisun (C-388/08), korkein oikeus ratkaisi luovuttamisasian ennakkoratkaisussa edellytetyllä tavalla (KKO 200:118); aikaa ennakkoratkaisupyynnön tekemisestä 23.12.2008 annettuun päätökseen kului kolme kuukautta.

14. Korkein oikeus osaa perustella ratkaisujaan puolesta ja vastaan -mallin mukaisesti, tätä ei ole syytä epäillä. Miksi sitten näin ei tehdä useammin? Hyvä kysymys. Jos esimerkiksi ratkaisuissa KKO 2011:1 tai 5 olisi noudatettu pro et contra -metodia, olisi ratkaisun lopputulos voinut aivan hyvin olla toisenlainen. Voisiko kyse olla siitä, että näin ei ole tehty, koska ei ole haluttu toisenlaista lopputulosta?

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Voisiko kyse olla siitä, että näin ei ole tehty, koska ei ole haluttu toisenlaista lopputulosta?"

Tästä seuraa heti kysymys, miksi?

Pro et contra sopii vain oikeusvaltion periaatetta noudattavien valtioiden oikeuslaitoksen toimintaan.

Sitähän suomen oikeuslaitos ei toteuta :(

Kuu muuttuu auringoksi jos itsenäinen riippumaton tuomioistuin sen tekee. Ja ylemmät suojelee alempia siinä.

Onko vika tietokoneeni asetuksissa vai minkä vuoksi valituslupa rekisterissä näen tekstin näin, yksi sana rivillä?

Hovioikeuden
valmistelusta
vastaava
jäsen
oli
tehnyt
asian
valmistelussa
asianosaisille
sovintoehdotuksen.
Kysymys
kyseisen
tuomarin
esteellisyydestä
osallistua
asian
ratkaisuun
hovioikeudessa.

Vaikea hahmottaa kokonaisuutta lukemalla ilman tavaamista, mutta kai se tarkoituskin juuri näin...

Anonyymi kirjoitti...

Jyrki hyvä. Sinähän jo kysymykselläsi vastasit!

Eihän muuhun johtopäätökseen voine tulla. Tuomari Nurmion sanoi: "kysyy vastauksilla ja vastaa kysymyksillä. Hän on täällä tänään..

Aktiivinen anonyymi, joka yleensä skriivaa omalla nimellänsä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuohon KKO:n valitusluparekisterissä mainittuun kysymykseen voisi suoralta kädeltä vastata (suoraan kysymykseen aina suora vastaus, eikö niin?), ettei sovintoehdotuksen valmistelussa tehnyt hovioikeustuomari ole tullut mainitun toimenpiteensä johdosta esteelliseksi. Jos vain sovintoehdotus on ollut korrekti ja asianmukaisella tavalla esitetty.

Juha kirjoitti...

Tämä on täyden maallikon näkemys jopa siten, etten ole koskaan ollut asianosaisena. Joitain tuomioita silmäiltyäni on vain syntynyt ihan päinvastainen kuva. Oikeus referoi kantoja ahkeraan näin: Osapuolten väitteiden mukaan A näytti keskisormea, B sylki päälle ja A sanoi B:lle "vitun homo", jonka tapahtumien selostamisten jälkeen oikeus päätöksessään hylkää B:n kanteen. Ja tämä viimeinen tapahtuu perusteluin, joita ainakaan minä en ole ymmärtänyt enkä edes löytänyt päätöksestä.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni sovintoesityksen tehnyt tuomari on esteellinen. Hän on herkkähipiäisenä tuomioistuinjuristina pottuuntunut, koska hänen älyllisesti ylivertaista sovintoesitystään ei hyväksytty.

Tilanteessa, jossa vain toinen osapuoli on esityksen hylännyt, asenteellisuus voi olla käsin kosketeltavaa.

Tuomioistuinlaitoksessa ei valitettavasti ole enää itseensä luottavia ukkotuomareita, vaan yhä useampi tuomari joutuu ponnistelemaan (petittelemään), ettei asianosaiset huomaa heidän juridista kyvyttömyyttänsä tai kylmyyttänsä.

Itse yritän työssäni välttää tuomioistuimia viimeiseen saakka. Siviilissä taas en seurustele alahärmäläisten naisten kanssa...

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niin, jos paikkakunnan nimi ratkaisee, niin Alahärmässä on kyllä Suomen kylmimmät naiset...

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen Pro & Contra, KKO 2011:9:

"10. Rikoksen perusteella maksettavaksi määrätty velka perustuu tuomioon, jonka antamisesta edelleenkin on kulunut varsin vähän aikaa. Velkajärjestelyn myöntäminen näin pian tuomion jälkeen olisi poikkeuksellista ja ristiriidassa sen lähtökohdan kanssa, jonka mukaan rikoksesta syntynyt velka muodostaa yleisen esteen velkajärjestelylle. Harkittaessa, onko tästä huolimatta painavia syitä myöntää velkajärjestely, on kuitenkin otettava huomioon, että uusimmatkin tapahtumat, joihin rikostuomio on perustunut, ovat jo yli kolmentoista vuoden takaa ja että A:n perheen talous on jo niihin aikoihin raunioitunut.

11. Punnitessaan mainittuja vastakkaisia perusteita Korkein oikeus päätyy katsomaan, että velkajärjestelyä puoltavat perusteet, joista ratkaisevana voidaan pitää velkaantumisesta kulunutta pitkää aikaa, ovat tässä tapauksessa niin painavia, että ne voidaan katsoa laissa tarkoitetuiksi painaviksi syiksi myöntää velkajärjestely yleisestä esteestä huolimatta."

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ks. www.suomenlaki.com/uutiset/article567726, jossa lainsäädäntöneuvos Ilkka Harju on kommentoinut tapausta Blomqvistit vs. Nordea (KKO 2011:5).

Harjukin on tullut samaan johtopäätökseen kuin minä todetessaan, että KKO:n ratkaisussa on ollut kyse "pitkälti näytöstä, todistelusta ja niiden uskottavuudesta."

Harju ei kuitenkaan analysoi näyttöä tarkemmin, mutta toteaa, että todistusharkintaa, todistustaakan jakoa ja näytön riittävyyttä on käsitelty KKO:n perustelussa "sangen vähän." - Tältäkin osin samanlainen havainto kuin minullakin kommentissani.

Minusta KO:n perusteluissa mainittuja oleellisia todistusoikeuden kysymyksiä ei käsitellä itse asiassa juuri lainkaan. Perustelut ovat po. osin hyvin alkeelliset.

Harju pitää KKO:n perustelujen puutteena myös sitä, ettei KKO ole arvioinut sitä, olisiko Selekta-säästöhenkivakuutuksen ottaneilta edellytettävä sijoituskokemusta juuri sijoitussidonnaisista vakuutuksista. - Tämän minäkin mainitsin ohimennen blogissani.

Pitänee ilmeisesti palata jossakin välissä vielä tarkemmin tähän Blomqvist-tuomioon, olen saanut lisämateriaalia siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Valitettavasti (KKO 2011:5) suojeli vilppiä. Suomesta on ilmeisesti kadonnut sääntö, joka rankaisee kunnianvastaisesta ja arvottomasta menettelystä.

5.9 Lipevät myyntipuheet

Myyntihenkilöt tarjoavat sijoittajille paljon optimistisia ja mielenkiintoisia lupauksia. He eivät kaihda keinoja tarjotessaan sijoittajille myytävänä olevaa tuotetta. Heillä on monia hiottuja taktiikoita ja myyjien myyntipaineet ovat kovat. Rahoitussalalla toimivien johtohenkilöiden ja parhaiden myyjien keskipalkat ovat varmastikin keskimääräistä korkeammat verrattuina muilla aloilla toimivien, samanikäisten ja saman pätevyyden omaavien henkilöiden palkkoihin. Alalla ei esiinny pelkästään huonoja markkinointitapoja, vaan myyjät tekevät myös tahattomia virheitä. Seuraava, äskettäin esiin esimerkkitapaus valaisee tätä asiaa.

Yksi Pohjoismaiden suurimmista pankeista tarjosi kollegalleni valikoiman vapaaehtoisia eläkesäästösopimuksia, jotka oli linkitetty pankin eri sijoitusrahastoihin. Kollegallani oli käytettävissään kaksi miljoonaa sijoituksia varten. Koko episodia ei saanut koskaan edes tapahtua. Ensinnäkään eläkeläiselle ei ole järkeä tarjota tällaisia säästösopimuksia, koska hänen tuloveroasteikkonsa oli alhainen. Suurin osa hänen eläketuloistaan tuli hänen tekemiensä sijoitusten efektiivisistä tuotoista, joista hän maksoi pääomaveron. Toiseksi, eläkevakuutusohjelmat ovat kannattavia vain silloin, kun on kyse pienistä säästösummista eikä kahden miljoonan sijoituksista. Kolmanneksi, kaikkien hänelle tarjottujen rahastojen tuotot 10 vuoden ajalta olivat samoja! Kuinka sekä että osakerahastoista voi molemmista saada 10 vuoden ajan samaa tuottoa, varsinkin kun ottaa huomioon, että 10 vuoden obligaatioista Saa 5 - 6 % tuottoja vuonna 1998. Syy siihen, miksi kollegalleni tarjottiin näitä sijoitusratkaisuja, oli luultavasti se, että myyjä olisi tällä tavoin ansainnut korkeimmat palkkiot itselleen.

Sijoittamisen käsikirja, Nicholas Anderson, s164, painettu vuonna 1998 [sic!!!!]

P.S. ÅB:n sijoitus oli ainakin nimellisesti obligaatiosijoitus. Kai pankinjohtaja pystyi selittämään [voimakasta sarkasmia] miten seuraava on mahdollista?

1. ÅB:n vakuutussäästöt oli 11.1.2001 sidottu Nordea Euro obligaatio-korkorahaston arvonkehitykseen.

2. Vakuutusten päättyessä keväällä 2005 ÅB oli saanut takaisin 5.5.2000 sijoittamastaan 358 240,28 euron pääomasta 246 900,70 euroa.

Mika Lako