Supo, Supo, SupoSuomen Kuvalehden mukaan Suojelupoliisin päällikkö Ilkka Salmi ja apulaisjohtaja Petri Knape ovat mahdollisesti syyllistyneet virka-aseman väärinkäyttöön. Lehden mukaan kyse olisi osastopäällikkö Paavo Selinin kohtelusta, kun häntä epäiltiin tietovuodosta. Supon johto on epäillyt Selinin vuotaneen julkisuuteen nauhoja, joissa Supon päällikkö Seppo Nevala vuonna 2005 haukkui puhelimessa Selinin tämän Nato-lausunnoista.
Jos virkamiestä epäillään tietovuodosta, kyse on mahdollisesta virkarikoksesta, sanoo Suomen Kuvalehden verkkosivuilla Lapin yliopiston työ- ja virkamiesoikeuteen erikoistunut professori Seppo Koskinen. Professorimme mukaan virkamies tulee tuossa tapauksessa pidättää virantoimituksesta. Tuolloin laki takaa hänelle myös puolueettoman käsittelyn.
Suomen Kuvalehden koko juttu löytyy täältä.
Tapausta ryhdyttiin Supossa tutkimaan työnjohto-oikeuden perusteella eli työnantajan käskyllä. Tämä oli Koskisen mielestä virkamieslain vastaista ja siten Selinin oikeusturvaa loukattiin.
Koskisen mukaan se joka on antanut tutkia asiaa työnjohtovaltaan perustuen, on menetellyt virkamieslain vastaisesti. Seliniin kohdistettiin niin merkittäviä toimenpiteitä, että niihin ei voi ryhtyä vain sen perusteella, että työnantaja niin päättää. Työnjohtovalta ei riitä siihen, tästä ei ole mitään epäselvyyttä.
Viime viikolla Poliisihallitus kertoi tekemiensä tutkimusten perusteella, että Supon Seliniin kohdistamat turvaamistoimet tietovuototapauksessa olivat perusteltuja.
Professori Koskisen mukaan kyse on merkittävästä asiasta, työnantajan harkintavallan väärinkäytöstä. Asia on vakava, jos työnantaja unohtaa mitä virkamieslaissa säädetään ja etenee vain oman menettelyn kautta. Selinin oikeusturvaa ei olisi paljon merkittävämmin voinut loukata, Koskinen toteaa. - Pahalta näyttää, sillä Koskisen mukaan Selinin tapauksessa saattaa olla kyse jopa virka-aseman väärinkäyttämisestä
SK:n mukaan Suojelupoliisi on käyttänyt vastaavia keinoja myös ylitarkastaja Matti Mikkolaan. Yli 40 vuotta Supossa työskennellyt Mikkola kertoi Suomen Kuvalehdelle viime vuoden marraskuussa joutuneensa järjestelmällisen syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi 16 vuoden ajan. Mikkolan mukaan Supossa vallitsee pelon ilmapiiri ja kiusattuja on useita (SK 47/2010). Tämän jälkeen Supon osastopäällikkö ilmoitti Mikkolalle, että turvaamistoimenpiteenä häneltä on poistettu kaikki käyttöoikeudet Supon ja poliisin tietojärjestelmiin sekä suojelupoliisin toimitiloihin.
Marraskuussa poliisiylijohtaja Mikko Paatero ilmoitti käynnistävänsä selvitykset Selinin Supoon kohdistamista väitteistä, joiden mukaan Supossa on työpaikkakiusaamista.
Helsingin Sanomien haastattelussa Paatero totesi, että asian selvittelyä jo aiemmin olisi edistänyt se, että Selin olisi vastannut hänelle esitettyihin kysymyksiin puhelinnauhoituksen päätymisestä Nelosen uutisten käyttöön. Kaksi päivää myöhemmin Selin vastasi mielipidekirjoituksessaan, että vastoin Paateron lausumaa hän oli jo ennen sairauslomansa alkua vastannut kaikkiin Supon päällikön esittämiin asiaan liittyviin kysymyksiin. Myös lomansa aikana hän vastasi uusiin yksityiskohtaisiin kysymyksiin sekä antoi selvityksen tapahtumien kulusta.
Suomen Kuvalehden tietojen mukaan sisäministeriöön on tehty kantelu siitä, oliko Paateron toiminta asiallista, kun hän arvosteli julkisuudessa yksittäistä virkamiestä. Kansliapäällikkö Ritva Viljanen on määrännyt ministeriön poliisiosaston selvittämään Paateron toimintaa.
-----
No niin, tästä se nyt nähdään, mihin korkean virkamiehen tiedottamisvimma voi johtaa. Paaterohan on tullut jo aikaisemmin tunnetuksi ns. paateroinnista eli siitä, että hän ryntää antamaan tiedotteita ja haastatteluja sellaisistakin asioista, joista hän ei saisi lain mukaan tiedotta. Kyse on poliisirikosasioista eli tapauksista, jossa poliisia epäillään rikoksesta ja jossa tutkinnanjohtajana toimii lain mukaan virallinen syyttäjä, joka lain mukaan myös vastaa tiedottamisesta.
Tällaisista tapauksista tulee mieleen Humppilan tapaus, jossa poliisi ampui uhkaavasti käyttäytyneen miehen, Kauhajoen koulusurma ja viimeksi Pudasjärven outo tapaus, jossa poliisi sai surmansa toisen poliisimiehen ampumasta luodista yöllisen aseenkäyttöharjoituksen yhteydessä. Kaikissa näissä tapauksissa Paatero tiedotti välittömästi tapauksesta ottaen samalla kantaa myös itse tutkittavaksi tulevaan asiaan eli siihen, oliko poliisi syyllistynyt epäiltyyn rikokseen. Paateron olisi tullut ymmärtää, että jokaisesta mainitusta tapauksesta tultaisiin aloittamaan poliisirikosasian tutkinta, jota johtaa virallinen syyttäjä.
Humppilan tapauksessa oikeuskanslerille on kanneltu jo yli vuosi sitten muun muassa Paateron menettelystä, mutta oikeuskansleri ei ole vieläkään antanut asiassa ratkaisua. Olisi ollut syytä, sillä onhan tuo sama "vaiva" vain jatkumistaan jatkunut. Selinin tapauksessa Paatero on kantelun mukaan syyllistänyt Seliniä kesken tutkinnan.
Saa nähdä, ponkaiseeko Mikko Paatero myös tässä Supon tapauksessa Suomen Kuvalehden jutun takia julkisuuteen ja millä tavalla.
Ilkka Salmi puolestaan on nimitetty vastikään korkeaan EU-virkaan neljäksi vuodeksi, minkä ajan hän on virkavapaalla Supon päällikön virastaan. Salmelle etsitään parhaillaan tuuraajaa.
Miten nyt ilmi tullut epäily vakavasta virkarikoksesta mahdollisesti vaikuttaa Ilkka Salmen EU-virkaan? Tämä jää nähtäväksi samoin kuin se, palaako Salmi todella vielä Supon päälliköksi kuten on kaavailtu.
56 kommenttia:
Viimeisessä kappaleessa esitit hyvän kysymyksen, jota itsekkin pohdin eilen, että "mitkä heijastusvaikutukset ko. case:lla on Ilkka Salmen EU-virkaan"? Palaako hän vielä SUPO:n johtoon?
Tilanne on muodostunut kovin kiusalliseksi ei vain Knapelle ja Salmelle, vaan myös poliisihallitukselle ja aivan erityisesti Ylipoliisi Paaterolle, joka ennätti heti kärkeen huutamaan maailmalle, että "juttu tutkitaan kunnolla". No, mitä voi olla kunnollinen ja puolueeton tutkinta jos itse poliisihallituksessa ei ole *haluttu* ymmärtää sitä, että Paavo Selin oli virkamies ja virkasuhteessa - valtioon! Ei siis esim. siivooja, jota velvoittaa ja suojaa työsopimusoikeus alansa sopimuksineen.
Missä nyt Paatero luuraa lausuntoineen? Odottaisi pikaista esiintuloa tai sitä on miltä näyttää ja enään ei vain *näytä*!
Paateron missio on nyt kohdistunut poliisin tiedottamiseen. Toivottavasti kukaan ei ryhdy noudattamaan hänen esittämäänsä tiedotuspolitiikkaa.
Uutispäivä Demarille Paatero kertoi, että
hän "raottaisi julkistamisverhoja". Hänen mielestään tutuksi tullut lausuma "poliisi ei voi tutkinnallisista syistä kertoa asioista" on tyly ja vanhentunut. Ainakin pitäisi kertoa miksi ei voi kertoa "tutkinnallisista" syistä, Paatero sanoi.
P. ei näytä edelleenkään ymmärtävän, milloin poliisi saa ja milloin ei "raotta julkisuusverhoa.
Selvityksen mukaan Supossa ei ole kiusaamista. Paatero ei kuitenkaan kerro, miten tuo selvitys tehtiin. Oliko hän itse asiassa "selvitysmiehenä", joka kuulosteli asianosaisia ja teki sitten omassa päässään johtopäätöket.
Selinin kommenteista päätellen Paatero taisi tosin kuulla vain Ilkka Salmea. Miten muuten kuva voisi olla noin yksipuolinen. Paatero oli myös halpamainen tuomitessaan Selinin julkisuudessa sellaisten tietojen perusteella, jotka eivät olleet tosia. Itse uskon, että kyse ei ollut vahingosta.
Poliisihallinnossa on poliisilääkäri Loikkasia ja työhyvinvointiexpertti Paakkareita. Eivätkö he saa mitään aikaiseksi, kun poliisihallinnon työhyvinvointiongelmaa pitää selvittää Suomen kuvalehdessä?
Paitsi Supossa, kiusaamista väitetään tapahtuneen myös Supassa (Suomen Pankissa)
Salmi ei olisi tosiaankaan saanut selvittää epäilemäänsä tietovuotorikosta omin päin.
Ilmoitus Valtakunnansyyttäjänvirastolle on tehtävä poliisirikosasioissa jo silloin, kun on aihetta epäillä, että "on syytä epäillä" kynnys voisi ylittyä. Eikö Salmi ollut tästä tietoinen?
Ja olisi vielä mukava kuulla, miten Selinin itsekriminoiintisuoja on toteutettu, kun häneltä on vaadittu selvityksiä. Työnantajan ilmeinen tarkoituksena on ollut saada Seliniltä tunnustus.
Ilkka Salmella ei olisi hädän päivää, jos hänen menettelystään vain kanneltaisiin oikeuskanslerinvirastolle.
Siellähän asiaa tutkittaisin, selvitettäisiin ja makuutettaisiin niin pitkään, että Salmi ehtisi hoitaa nelivuotisen pestinsä EU:ssa ja palata vielä takaisin Supon päälliköksi ennen kuin kantelu olisi ratkaistu.
Mahtaa Petri Knapea harmittaa. Prof. SK:n ja aikakauslehti SK:n myötä taisi mennä mahdollisuus toimia Ilkka Salmen sijaisena. Jännitettäväksi jää, pystyykö hän hoitamaan edes nykyistä virkaansa. Todennäköisesti ei, jos asiat etenevät SK:n kirjoituksessa tarkoitetulla tavalla.
"Tahallisuus puuttui", ilmoitti Turun yliopistossa plagioinnista kärähtänyt rikosylikomisario. Naurettava selitys. Tosin Turun yliopisto saa syyttää itseänsä. Oikeustieteen lisensiaatin tutkintoa ei pitäisi ottaa suorittamaan muita kuin oikeita juristeja. VTM ym. pohjatutkinnoilla käy kuten käy. Poliisihallinnossa on huhuttu, että eräs OTL -tutkintotodistus kuuluisi oikeastaan PAKK:n tutkimusosaastolle, eikä "väittelijälle" itselleen. Henkilö sai kuulemma siinä määrin apua tutkimusosastolta, että ei voida puhua enää pelkästä avustamisesta.
Paatero on saanut tiedotusoppinsa ilmeisesti poliisi-lehdistö -kerhon kokouksissa ja illanistujaisissa.
Paatero tosiaan on suhtautunut kielteisesti koulutukseen. Ei hän ole sitä itselleen välittänyt hankkia. Pelkkä OTK kun on. Paljon helpompaa on prameilla kunniamerkkinauhalla virkatakin rintamuksessa.
Vanhaan Poliisiammattikorkekouluun Paatero suhtautui lääninpoliisijohtajana hyvin nihkeästi - koulutus kannatti hänen mukaansa hankkia jostain muualta. Koulutuspäällikkö Petri Alkioran muistan joskus mainneen asiasta. Viimeaikojen kömmähdykset huomioiden olisi Paateronkin kannattanut poiketa lehtori Urpo Juvosen tunneille. Olisi ainakin tiedottamisen perusasiat hallinnassa.
Toisaalta nimenomaan SUPO:n luonne huomioon ottaen ymmärtää, ettei se halua pitää palveluksessaan epälojaaleja (=sisäisten keskustelujen nauhoittaminen) henkilöitä, jotka voivat olla turvallisuusriskejä. Kuka tuollaisen riskin paremmin tutkii kuin SUPO itse.
Ylipäänsä poliisihallinnon palveluksessa voidaan edellyttää henkilöitä, jotka esimiehen käskiessä vaikka hypätä eivät kysy miksi vaan miten korkealle. Kyseenalaistajat ja muut "urputtajat" voivat sitten hakeutua muualle hallintoon.
Toki, toki. Mutta pitäähän työantajan eli Supon toki noudattaa laillisia menettelytapoja, jos se aikoo päästää eroon anonyymin kuvailemasta virkamiehestä!
Tästä ja vain tästä Kuvalehden jutussa ja kollega Seppo Koskisen lausunnossa on kysymys.
Paateron ongelma on se, ettei hän ajattele ennen kuin tekee! Paatero on erittäin yhteiskunnallisesti aktiivinen. Kova kokoomukselainen. Kun lisäksi Ilkka Salmi on kokoomuslainen ja oikeastaan kaikki Supoon Nevalan jälkeen tulleet johtohenkilöt (paitsi Paavo Selin, joka lienee kepulainen) ovat kokoomuslaisia, ei Selinlle ole jäänyt mitään mahdollisuutta selvityä kokoomusjyrien keskellä viranhoidostaan.
Tosin jo alun perin kun kuulin Selinin nimityksestä Supoon, katsoi hänen pistäneensä päänsä sinne, mihin hänen ei olisi missään tapauksessa pitänyt mennä.
Ei Selinkään "tiedotusoppinsa" vuoksi soveltunut ainakaan nimistysvaiheessa Supoon.
Paaterosta vielä sen verran, että hän on yli-innokas viranhoitaja. Kun poliisijohtajan pitäisi ensin ajatella ja tehdä sitten, jos ylipäätään jotain tekee, niin Paatero toimii juuri päin vastoin. Ja usein menee kyllä pieleen. Mitä ihmettä Paatero puuttui Supon lisäksi esimerkiksi Keminmaan seksijutun käytännön hoitamiseen, joista hänellä oli varmasti oikea mielipide, mutta eihän hän voinut tietää, miten homma eli poliisityö siellä voitaisi hoitaa.
Liika innokkuus on nähtävästi paateroiden sukuvika. Myös Mikko Paateron veli Pekka Paatero oli Turussa toimineen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston päällikkönä niin innokas, että hän oli aina menemässä ja touhuamassa Jyväskylää myöten ollen usemmiten eri mieltä kuin esim. muiden lääninhallitusten vastaavat virkamiehet. Joillakin on vain sellainen tapa eli tässä tapauksessa sukuvika tai onko se sittenkin sukuhyve. Ei sille mitään voi.
Eikö Mikko Paaterolle ole koskaan tullut mieleen, että olisi vähän "katsellut" miten ministeriössä työskennellään ja sen jälkeen painanut vasta kaasua. Nyt ministeri Holmlund nimitti Paateron ilmeisesti syrjäyttämään kansliapäällikkö Ritva Viljasen ja siinä ministeri totisesti onnistui.
Ei vaikuta kyllä hyvältä, että kanslipäälliköllä ole muuta mahdollisuutta kuin kannella poliisiylijohtajasta. Jas kun Viljasen nimitti virkaansa itse tasavallan rouva presedentti. Se aiheutti hirveän ketjureaktion sisäasiainministeriössä. Piti perustaa jopa poliisihallitus ja ottaa ministeriöön valtiosihteeri. Kovaa on ollut ryske Holmlundin aikana. Aitaa on kaatunut ja "ruumiita syntynyt" ministeriössä ja Supossa.
Alan vähitellen uskoa blogistinkin aikaisempia tietoja siitä, että Tornissa on istuttu vahvasti kokoomuslaisten voimin ja "runnattu" esitutkinta- ja pakkokeinolakia kuntoon.
Näinpä. "Aseiden yhtäläisyyden periaate" se pitää olla kuvatussa tilanteessa myös Selinillä!
Eikä muuten kannattaisi olla yhtään varma siittä, että PS olisi se "vuotaja". Tässä kaikkien vuotojen maassa, kun on jo nähty kaikenlaista..
Selinin asiaan liittyvä Paateroa koskeva kantelu on SM:ssa käsiteltävänä. Viljanen antoi asian valmistelun SM:n poliisiosaston hoidettavaksi.
Mitä mieltä Skorpioni on, löytyykö ministeriön poliisiosastolta asiassa riittävää osaamista ja uskallusta? Käsittääkseni Aaltomaata lukuunottamatta kyse on siitä "vilttiketjusta", joka ei mahtunut poliisihallitukseen. Esimerkkinä voidaan mainita se entinen lääninpoliisijohtaja, joka on parhaillaan syytteessä valtion rahojen hassaamisesta vanhassa virassaan.
Tosin jo tässä vaiheessa täytyy antaa ministeriölle tunnustus käsittelyn nopeudesta. Päätös on luvattu tehdä kuukauden kuluessa.
Uudessa poliisilaissa on lukuisia pakkokeinoja, joiden käyttämiseen ovat oikeutettuja vain KRP:n ja SUPO:n päälliköt. Tosin valtioneuvoston asetuksella voidaan tätä valittujen piiriä laajentaa.
Toivottavasti en itse koskaan joudu kohdehenkilöksi. Selinin tapaus osoittaa, että laillisuusperiaate ei ainakaan SUPO:n päällikön harkinnassa ole välttämättä päällimmäisenä.
Onpa tosi hyva, etta tallaisia asioita voidaan kasitella nain arvovaltaisella forumilla !
Skorpioni näytti antavan uutta sisältöä käsitteelle paaterointi:
- Ei ajattele ennen kuin tekee.
Myös näin: sanoo ennen kuin ajattelee.
P. vetää nopeasti, mutta ampuu aina ohitse.
Ike Kanerva sai tänään syytteen törkeästä lahjuksen ottamisesta - syntymäpäivänään!
Aikamoinen synttärilahja Kalskeelta ja kumppaneilta!
Syytteen lahjuksen antamisesta sai "neljän kopla" eli KMS-läiset Merisalo, Yli-Saunamäki, Sukari ja Kakkonen.
Ike pitää syytettä "pöyristyttävänä."
Skorpioni on oikeassa. Sukuviasta on kysymys.Erikoishammaslääkäri Pekka Paatero on niin julkisuushakuinen kuin olla voi.
Hän pääsi Parkonon-Kihniön hammaslääkärin virasta Turun ja Porin lääninhallituksen osastopäälliköksi.
Virkanimike muuttui läänin sosiaali- ja terveysneuvokseksi. Vaikka eläkkeelle meno vei viran ja läänikin lakkautettiin, ei tämä ole estänyt eläkkeellä olevaa Pekka Paateroa käyttämästä hienoa virkanimikettä läänin sosiaali- ja terveysneuvos. Aluksi pitkän aikaa titteli oli sellaisenaan, nyt välillä lisätään perään emeritus.
Tämä titteli oli aikaisemmin harvoille ja valituille suotu, nyt
se tarkoittanee vanhuuseläkkeelle siirtynyttä. Miksi korkeakoulututkinnosta annettua
nimikettä ei voi käyttää?
Salmen ja Paateron nimityksistä meidän on kiittäminen Anne Hølmlundia, joka ehtii vielä valkata Salmen sijaiseksi oman valtiosihteerinsä.
Saas nähdä, valitseeko Katainen vielä kevään eduskuntavaalien jälkeen Anne Mestarilaukojan ministeriksi? Jatkaisiko Anne sisäministerinä vai olisiko nyt vuorossa esim. opetusministerin salkku.
Seppo Koskisen kritiikissä Supoa kohtaan on pari aukkoa.
Ensinnäkin ketään ei ole rikosepäilyn takia pakko pidättää virantoimituksesta.
Toisen seikkana pitää huomioida, että Selin oli jo sairausperusteisella virkavapaalla. Ketään, jonka virantoimittaminen on jo keskeytynyt, ei voida pidättää virantoimituksesta. Tämä periaate johtuu virantoimituksesta pidättämisen luonteesta turvaamistoimenpiteenä.
Seppo Koskinen lähtee lausunnossaan siitä, että virasta pidättäminen olisi ollut Selinin oikeusturvan kannalta oikea ratkaisu, koska häntä syytettiin tietovuodosta, joka on virkamiehen tekemänä virkarikos.
Toiseksi Seliniin kohdistettiin Koskisen mukaan sellaisia toimenpiteitä, jotka kuitenkin vastasivat virasta pidättämistä.
Jos Selin olisi pidätetty virasta rikosepäilyn vuoksi, asiaa olisi ryhdytty tutkimaan esitutkinnassa, jonka voidaan otaksua olevan puolueetonta, ja edelleen mahdollisessa syyteharkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä valitusoikeuksineen.
Selin oikeusturva oli heikoilla, kun Supo alkoikin itse tutkia asiaa työnjohto-oikeutensa nojalla ja ryhtyi virasta pidättämisen kaltaisiin toimenpiteisiin.
Mikä on se tekijä, joka vetää poliisitoimintaa ja kokoomuslaisia näin voimakkaasti yhteen? Eduskunta vetää puoleensa kokoomuspoliiseja ja poliisihallinto taas muuten vaan kokkareita. Miksi näin?
Ad anonyymi
Käskyjä ne kaasukammion hoitajatkin vain toteuttivat siellä Saksassa aikoinaan.
Anonyymi kirjoittaa:
"Toisaalta nimenomaan SUPO:n luonne huomioon ottaen ymmärtää, ettei se halua pitää palveluksessaan epälojaaleja (=sisäisten keskustelujen nauhoittaminen) henkilöitä, jotka voivat olla turvallisuusriskejä."
Totta. Muuten itsekään en tietäisi, että Katainen on todellinen Supon johtaja. Tämän informaation levittäminen oli todella epälojaalia Supoa kohtaan.
... ja vielä kolmanneksi. Tässä puhutaan virantoimituksesta pidättämisestä rikosepäilyn perusteella. Sen toteuttaminen vaatii vähintäänkin kirjattua rikosilmoitusta. Selinistä tällaista ei ollut.
Vikaan asia on mennyt ennenkaikkea siinä, että asiasta ei ole tehty asianmukaista ilmoitusta VKSV:lle, mitä kautta päätös esitutkinnan käynnistämisestä olisi voitu tehdä. Sitten olisi ollut ne virantoimituksesta pidättämisen perusteetkin.
Olisi ollut selvä rikosoikeudellinen prosessi ja virkamiesoikeudellinen prosessi. Edellinen olisi taannut syytetyn vähimmäisoikeudet ja jälkimmäinen virkamiesoikeudelliset oikeusturvatakeet. Nyt Selin sai valitettavasti vain Supon hallintokulttuurin mukaiset oikeusturvan takeet.
Kyllä, näinhän se on.
Kulttuurista, olkoonpa vain hallinto-tai oikeuskulttuurista, puhuminen aina jotenkin tekee mielen herkäksi.
Paatero ja Salmikin voisivat, vaikkapa duettona, laulaa: En ole kultturelli, naturelli olen minä vaan...
Hyviä huomioita on esitetty moniakin. Vastaan niistä muutamiin.
Pääperiaate ja lähtökohta on se, että työnantajan toimenpidettä arvioidaan aina sen todellisen luonteen mukaisesti. Tämä on varsinkin työoikeudessa ollut usein esillä, koska työnantaja helposti haluaa häivyttää tietyn juridisen muodon siihen liittyvine muotovaatimuksineen ja edellytyksineen. Tämän periaatteen on todennut myös korkein oikeus.
Selinin tapaukseen liittyy juuri edellä mainitusta syystä monia hankalia rajatilanteita. Työnjohtovallan avulla on mahdollista esimerkiksi tutkia juttua ja samalla siirtää henkilö joksikin aikaa hyllylle eräänlaisena työnantajan itsensä suojelemiskeinona. Ei siis ole pakko eikä selvittämisen alkuvaiheessa ole syytäkään ryhtyä virantoimituksesta pidättämiseen. Jossakin vain tulee se raja vastaan, jossa työnjohtovaltaan perustuva "hyllyttäminen" muodostuu liian voimakkaaksi siihen oikeusperusteeseen nähden, mihin se nojaa.
Seuraavaksi tullaan siihen vaikeaan kysymykseen, milloin työnjohtovaltaan perustuva mahdollisen rikoksen (yleisemmin asian) selvittäminen on edennyt niin pitkälle, että se on ratkaistava jotenkin. Eli työnantajan on joko ryhdyttävä käytettävissään oleviin kurinpitotoimiin tai saatettava asia virantoimituksesta pidättämisineen syytetoimenpiteiden piiriin.
Virkamiehen oikeusturva edellyttää, että viranomainen tekee asiassa päätöksen mahdollisimman ripeästi. Kysehän eteenpäin saattamisen osalta ei ole siitä, että viranomainen olisi vakuuttunut asianomaisen syyllisyydestä. Viranomaisen tulee vain olla vakuuttunut siitä, että kynnys saattaa asia tutkittavaksi rikosasiana ylittyy.
Sairausloman merkitys on myöskin tässä yhteydessä vaikea kysymys. Tapauksessa sairausloma liittyi väitettyyn kiusaamiseen, joten se ei todennäköisesti ollut ns. normaali sairaus. Muutoinkaan sairaus ei vähennä viranomaisen velvollisuuksia toimia neutraalisti ja asianomaisen virkamiehen oikeusturvaa kunnioittaen. Esimerkiksi sairauslomasta huolimatta virkamiestä on kuultava jne.
Sairausloman ja virantoimituksesta pidättämisen välinen problematiikka on vaikea. Kommentoija on sikäli oikeassa, että kahta samantapaista toimenpidettä asiassa ei tarvita. Uskallan kuitenkin problematisoida tämän käsityksen. Mielestäni viranomaisen on tehtävä se, mitä asia vaatii, siitä huolimatta, onko henkilö sairauslomalla vai ei. Muussa tapauksessa käy helposti niin, että sairauslomalle hakeudutaan turvaan.
Kommentoijan kanssa olen samaa mieltä siitä, että asiassa ei tehty rikosilmoitusta ja tämä tavallaan sotkee virkamiesoikeudellisten keinojen arviointia. En kuitenkaan katso mahdolliseksi, että työnjohtovallan ala laajentuisi sillä, että viranomainen ei tee rikosilmoitusta.
Kuten huomaatte tapaus sisältää monia vaikeita juridisia kysymyksiä, joissa riittäisi tutkimista monellekin henkilölle.
yst. terveisin Seppo Koskinen
Julkisuuteen vuotanut äänitallenne oli ilmeisesti Selinin nauhoittama. Siihen hänellä on ollut täysi oikeus.
Jos Selin on päästänyt äänitallenteen julkisuuteen, niin mikä rikos se on? Itselleni ei äkkiä aukene, mitä virkasalaisuutta siinä rikottaisiin?
"Sairausloman ja virantoimituksesta pidättämisen välinen problematiikka on vaikea. Kommentoija on sikäli oikeassa, että kahta samantapaista toimenpidettä asiassa ei tarvita. Uskallan kuitenkin problematisoida tämän käsityksen. Mielestäni viranomaisen on tehtävä se, mitä asia vaatii, siitä huolimatta, onko henkilö sairauslomalla vai ei. Muussa tapauksessa käy helposti niin, että sairauslomalle hakeudutaan turvaan."
Tältä osin oikeustila taitaa kuitenkin olla KHO:n ratkaisun perusteella selvä. Sairausperuteisen virkavapaan ollessa pättymässä, virantoimituksesta pidättämistä ei saa suorittaa, jos on todennäköistä, että sairausloma jatkuu. Tästä Koskinen - Kulla käyttävät nimitystä aikaprioriteetti.
Sinänsä sairauslomalle "karkaamista" on vaikea estää. Henkilö voi estää asiansa käsittelyn hankkimalla itselleen lääkärintodistuksen laillisesta esteestä. Asia on lääkäreille vähän vieras, jolloin he toteavat laillisen esteen, vaikka sairaus ei estäisi virkamiestä puolustautumasta taikka kuuleminen vaarantaisi hänen perusterveyttään.
Onhan ääninauhan voinut vuotaa julkisuuteen joku PS:n kollega, joka katsonut sivusta PS:n kujanjuoksua.
Joskus 1990-luvun puolivälissä alkoi kausi, jolloin vanhoja virkamiehiä hyllytettiin eräässä ministeriössä jostain syystä runsaasti. Syynä lienevät henkilökemiat ja puoluekanta. Näit ns. hyllymiehiä oli ministeriössä parhaimmillaan kokonaisen kerroksen yksi käytävä eli 10 - 12 kappaletta. Siellä ne istuivat vuositolkulla ja joivat kahvia ja lukivat lehdet päivän mittaan. Täydella palkalla tietenkin. Eikä läsnäoloa kovin paljon valvottu (lue: ei yhtään). Osa taisi hoitaa omia bisneksiään kun puhelin oli käytössä sentään. Internet tuli täydellä voimalla vasta aivan vuosikymmenen lopussa, jolloin osa hyllymiehistä lähtikin jo eläkkeelle kun siihen oli vanhan eläkesäännön mukaan mahdollisuus.
Olisiko jollekin dosentiksi aikovalle väitöskirjan aihe Koiviston teemaa muunnellen "Sosiaaliset suhteet Suomen ministeriöissä"?
Työelämässä ja varsinkin poliisihallinnossa näkee kaikenlaista.
Erään poliisiyksikön teknisen ryhmän konstaapelit olivat ihmeissään, kun poliisitaustainen henkilö pyysi asentamaan kameran "salakuvaamaan" hänen työtietokoneensa näppäimistöä. En tiedä, oliko hän huolissaan, että hänen tietokonettaan käytettiin luvatta vai yrittikö hän urkkia käyttäjän salasanoja selville.
Ei tainnut mennä aivan työelämän kameravalvontaa koskevien säädösten mukaan? Tarina on tosi, vaikka ei Supossa tapahtunutkaan...
Vielä sairausloman ja virantoimituksesta pidättämisen välisestä suhteesta. Anonyymi kommentoija (ja myös Koskinen - Kulla) on oikeassa ainakin ns. pääsäännön mukaan. Ilman muuta aikaprioriteetilla on merkitystä ja sen mukaan toimitaan. En siltikään ole hetimmiten hyväksymässä sitä, että virkamies voi estää itselleen negatiivisen asian (virantoimituksesta pidättämisen) olemalla tarpeellisen pitkään sairauslomalla. Tällöin työnantajan asia (intressi) jää virkamiehen ja lääkärin väliseksi ja heidän välillään toteutettavaksi. Sama asia on tullut esille arvioitaessa irtisanomista. Ei virkamies voi estää irtisanomista olemalla sairauslomalla. Ymmärrän toki, että virantoimituksesta pidättämistä "turvaamistoimenpiteenä" ei välttämättä ole tarpeen tehdä tällaisessa tilanteessa. Itse juuri tässä tapauksessa pidin silmällä sitä, että kyse oli ymmärrykseni mukaan mahdolliseen tietovuotoon liittyvästä sairauslomasta. En ole ehtinyt selvittää vielä sitä, voisiko ja millä tavoin virasta pidättäminen sairauslomatilanteessa vaikuttaa kyseisen virkamiehen palkkaan (tilanteessa, jossa sairausajan palkanmaksuvelvollisuus on vielä olemassa).
Seppo Koskinen
Vaikuttaisi siltä, että professori S.K. näkisi virantoimituksesta pidättämisen siten vahvana, että sairausperusteinen virkavapaus väistyisi virantoimituksesta pidättämisen tieltä. Pitäisikö sitten sairausperusteinen virkavapaus perua samalla kun pidätetään virasta? Mikä siihen perumiseen oikeuttaa?
Virkamiehelle on kyse isoista rahoista:
Virantoimituksesta pidättäminen rikosepäilyn perusteella oikeuttaa 50 % palkkaan kiinteästä kuukausipalkasta.
Sairausjanpalkka on muistinvasraisesti ensin 100%, n. 2 kuukauden jälkeen 85 % ja 6 kuukauden 60 %. Tällöin erilaiset haitta- ym. työaikakorvaukset tulevat maksettavaksi sairausaikalisänä.
Mikäli virkamies ei saa rikosjutusta yhtäkään päiväsakkoa, työnantajan pitää maksaa se pidätetty puolikas virkamiehelle.
Sitten vielä tähän Selinin tapaukseen. Kenelläkään ei ole tiedossa eikä oikeutta saada tietää, mikä on Selinin oikea diagnoosi ja sairastumisen syy, ellei hän itse kerro. Siten pidän Selinin sairausloman erityispiirteiden korostamista virantoimitukesta pidättämistä pohdittaesssa hyvinkin ongelmallisena.
... viimeisestä kommentista voi saada käsityksen, että moittisin Selinin sairauslomalla spekuloimista julkisuudessa. Sitä en tee, vaan tarkoitan yleisemminkin, että jos virantoimituksesta pidättämisen suorittaminen edellyttää tarkempaa analyysia sairastumisen syistä, niin asia menee hankalaksi. Virkamies yrittää bluffata omaksi edukseen, ja valistumaton työnantaja yrittää selvittää työnantajalle kuulumattomia yksityiskohtia työntekijänsä sairaudesta.
Professori Seppo Koskinen on näköjään vetämässä sanojaan takaisin! Suomen Kuvalehden haastattelussa Koskinen oli paljon jyrkempi sanomisissaan.
Mielestäni prof. S.K. ei ole vetämässä mitään takaisin verrattuna SK:n juttuun. S.K.:n keskustelutyyli tällä foorumilla on hänelle ominainen muidenkin näkökulmia kunnioittava.
Toisin kuin tuo meidän blogisti, joka välillä upottaa erivät mielipiteet täysiä tykittämällä ja heittämällä lopuksi jonkin ivallisen piikin.
Itse ihmettelen, että SUPO julkisuus ei ole heikentänyt vieraiden valtioiden vastaavien orgaanien luottamusta SUPOon. Itselleni on monesti tullut mieleen, millaisia töppäyksiä sitä onkaan julkisuudelta piilossa saatu aikaiseksi.
Sairausloma-asia ei ollut mitenkään keskeinen Kuvalehden haastattelussa eikä Selininkään ulostuloissa. Kysehän oli työnjohtovallan ulottuvuudesta. Minulla ei ole eikä voikaan olla tarkkoja tietoja siitä, milloin Selin oli sairauslomalla.
Totean vielä kuitenkin sen, että työnantaja aina viime kädessä hyväksyy sairausloman. Jos hän katsoo sairausloman perusteen olevan sellainen, että hänen mielestään työnantajalle ei synny sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta, hän voi näin päättää. Tosin tuomioistuin voi myöhemmin päättää asian toisin, jos asia sinne viedään. Niin pitkälle en ole kuullut työnantajien menneen, että he peruuttaisivat sairausloman sen alkamisesta lukien, vaan kyse on yleensä ollut siitä, että sairausloman jatkoa ei hyväksytä. Onpa sellainenkin KKO:n tuomio olemassa, että väärin perustein sairauslomalla olleen työntekijän katsottiin syyllistyneen suhteessa työnantajaan petokseen. Eli hankalia kysymyksiä tulee tätäkin kautta.
Toistan kuitenkin sen, että alkuperäinen kysymys koski työnjohtovallan ulottuvuutta. Ei siis esimerkiksi työnjohtovallan tai virantoimituksesta pidättämisen ja sairausloman välistä suhdetta.
Seppo Koskinen
Suomen Kuvalehden mukaan professori Seppo Koskinen oli tosi "kovana":
- "Se, joka on antanut tutkia asiaa työnjohtovaltaan perustuen, on menetellyt virkamieslain vastaisesti", sanoi Koskinen.
- Seliniin kohdistettiin niin merkittäviä toimenpiteitä, että niihin ei voi ryhtyä vain sen perustella, että työnantaja niin päättää. Työnjohtovalta ei riitä siihen, tästä ei ole mitään epäselvyyttä."
- Tässä mentiin liian pitkälle."
- "Kyse on merkittävästä asiasta, työnantajan harkintavallan värinkäytöstä."
- Jne, jne.
Seisooko Koskinen enää ollenkaan näiden mielipiteidensä takana?
Kyllä Koskinen varmaan tiesi Selinin sairaslomasta.
Viimeisen anonyymin kommentointi irtoaa juridisesta kontekstista siinä määrin, että epäilisin kirjoittajalla jo olevan asiassa jonkin henkilökohtaisen intressin edustettavanaan.
Blogistin vaimeus tässä asiassa kummeksuttaa. Erityisesti olisi mukava kuulla näkemys siitä, että rikospäilyä selvitetään hallinnollisessa menettelyssä.
Blogisti ei ole työ- tai virkamiesoikeuden taikka hallinto-oikeuden asiantuntija, joten hän on vain seurannut mielenkiinnolla esitettyjä kommentteja.
Todettakoon, että Supo ei ole varsinaisesti esitutkintaviranomainen, sillä sen tehtävät keskittyvät lähinnä rikostorjuntaan. Supon tehtävät esitutkinnan suorittamisessa rajoittuvat lähinnä maapetorikosten ja valtiopetosrikosten tutkintaan. Valtion turvallisuuteen perustuvasta syystä Supo voi suorittaa myös terrorismiin liittyvän rikoksen tutkintaa.
Jos työnantaja epäilee työntekijän syyllistyneen työnantajaa vastaan kohdistuneeseen rikokseen, on työnantajalla varmaankin "tiettyyn mittaan asti" oikeus ensin itse hieman penkoa asiaa, ennen kuin tekee epäilystä rikosilmoituksen. Miten pitkälle tässä "hallinnollisessa selvittämisessä" voidaan mennä, riippuu rikoksen vakavuudesta ja muista olosuhteista.
Salassapitorikos on nähdäkseni niin vakava, että sitä koskeva epäily on syytä saattaa melko pian esitutkintaviranomaisen tutkittavaksi. Työntekijän sairasloma ei estä esitutkinnan käynnistämistä.
Selvältä tuntuu, ettei työantaja voi ryhtyä "omassa selvitellyssään" mihinkään massiivisiin turvaamistoimenpiteiden tai pakkokeinojen luonteisten toimenpiteiden käyttöön.
Kyllä minä edelleen olen sitä mieltä kuin Kuvalehdessä totean. Sairausloma-asiaa ei minulle ole missään yksityiskohtaisesti tuotu esille. En siis tiedä tällä hetkelläkään, miten asia on (missä vaiheessa Selin jäi sairauslomalle jne.).
Jos esimerkiksi sairausloma seurasi työnantajan työnjohtovaltaan perustuvia toimenpiteitä, silloin on aivan paikallaan käydä Kuvalehden haastattelussa läpi vain työnjohtovallan ja virantoimituksesta pidättämisen välistä suhdetta. Eli miten asiassa olisi pitänyt edetä ja mitä Selinille olisi pitänyt kertoa, jotta hän olisi tuntenut tulevansa kohdelluksi asiallisesti ja turvallisesti (oikeusturvamielessä oikein). Sairausloma valitettavan usein liittyy juuri siihen, että asianomainen ei tunne asemaansa turvalliseksi vaan ennemminkin vihamieliseksi.
Olen blogistin kanssa aivan samaa mieltä niistä yleisistä periaatteista, joiden mukaan asiaa tulee lähestyä.
Muutkin kommentoijat ovat tuoneet esille todennäköisesti jopa pitkäaikaisia hyllyttämisiä. Minusta nämä osoittavat, että toimintavassa on jotakin tällöin pielessä. Valtionhallinnossa ei ole voimassa sellaista yksinkertaista sääntöä, että hankala henkilö voidaan työnjohtovallalla siirtää syrjään. Molempien (!!) osapuolten on alistuttava lainsäädännön muodostamaan kehikkoon. Työnjohtovaltaan perustuva hyllyttäminen tarkoittaa valtionhallinnossa kärjistettynä sitä, että hyllyttäjä ottaa oikeuden omiin käsiinsä.
Anonyymi ei voine tämän jälkeen olla sitä mieltä, että peruisin Kuvalehdessä toteamaani. Silti myönnän, että monista yksityiskohdista voidaan perustellusti argumentoida puoleen ja toiseen. Anonyymi on osoittanut kiitettävällä tavalla tämän oikeudellisten kysymysten hienoimman piirteen.
Seppo Koskinen
Ilkka Salmi on päässyt politiikan ansiosta nykyiseen pestiinsä. Ei hän välttämättä huono ole, mutta tuskin normaaliuralla olisi päässyt SUPO:n johtoon.
Poliitiikan lisäksi uraohjukseksi voi pyrkiä erikoisemmillakin keinoilla. Yksi vaihtoehto on ajaa pää kaljuksi, keksiä itselle lempinimi, jota sitten käyttää kaikissa virallisissakin yhteyksissä. Niin ja tietysti ostaa työkavereille baakelseja ja kaljaa runsain mitoin. Tämä viimeksi mainittua on poliisihallinnossakin havaittavissa.
Valtiovarainministeriö on ohjeistanut jo 2002 Työturvallisuuslain perusteella ohjeen Häirintä ja epäasiallinen kohtelu työyhteisössä. Sen johdosta Sisäasiainministeriö ja lääninhallitukset sekä niiden alaiset yksiköt ovat olleet velvoitettuja laatimaan oman ohjeistuksensa asiassa.
Tuossa ohjeessa viitataan mm. Työturvallisuuslain 8, 10 ja 28 §:iin.
Onko Poliisihallitus rajattu työturvallisuuslain ulkopuolelle?
Olisiko syytä pohtia, etä joutuiko Selin tällaisen häirinnän ja epäasiallisen kohtelun kohteeksi?
Pitäisikö Sisäasiainministeriön tai työturvallisuusviranomaisten tehdä asiasta esitutkintapyyntö viran puolesta?
S.K. on arvostettu ja hyvin tunnettu professori. Suomen Kuvalehti on arvostettu painotuote. Eivätkö tällaiset julkisuudessa esitetyt vakavat väitteet tuo poliisihallinnolle toimintavelvollisuutta?
Kontaktieni kautta minulle on syntynyt vahva käsitys siitä, että poliisilain 2 §:n puolueettomuus ja esitutkintalain 16 §:n esteellisyys vaatimukset tavoitteellisesti pyritään unohtamaan silloin kun korkeiden esimiesten eri tavoin tapahtunut tahdonilmaisu on, että case on tutkittava pimeäksi.
Toinen kysymys on sitten se, että mistä Suomen kokoisessa maassa löytyy tosiasiallisesti puolueeton esitutkinnan suorittaja, johonka ei kyetä tavalla tai toisella vaikuttamaan.
"Tosiasiallisesti puolueeton esitutkinnan suorittaja."
Kyllä kai heitäkin sentään löytyy. Muistelen, että oikeuskansleri Kai Kortteen oikeana kätenä rötösherrajahdissa mainetta saanutta kansliapäällikkö Viljo Hakulista pidettiin tällaisena puolueettomana ja samalla pelättynä virkamiehenä. Olisiko sitten vielä hänen jälkeensä myös...
Valtionhallinnossa ei ole voimassa sellaista yksinkertaista sääntöä, että hankala henkilö voidaan työnjohtovallalla siirtää syrjään. Molempien (!!) osapuolten on alistuttava lainsäädännön muodostamaan kehikkoon.
Nykyään tuota kutsutaan organisaatiouudistukseksi ja niitä voidaan tehdä vaikka kuinka usein. Vaikka vuoden välein. Yksinkertaisimmillaan organisaatiouudistus toteutetaan kansliapäällikön kirjeellä jossa virkamies määrätään "erityistehtäviin".
Lainaus blogin pitäjältä: "Helsingin Sanomien haastattelussa Paatero totesi, että asian selvittelyä jo aiemmin olisi edistänyt se, että Selin olisi vastannut hänelle esitettyihin kysymyksiin puhelinnauhoituksen päätymisestä Nelosen uutisten käyttöön. Kaksi päivää myöhemmin Selin vastasi mielipidekirjoituksessaan, että vastoin Paateron lausumaa hän oli jo ennen sairauslomansa alkua vastannut kaikkiin Supon päällikön esittämiin asiaan liittyviin kysymyksiin. Myös lomansa aikana hän vastasi uusiin yksityiskohtaisiin kysymyksiin sekä antoi selvityksen tapahtumien kulusta."
Seliniä näyttää siis rasitetun kohtuullisesti useilla selvityspyynnöillä ja tarkentavilla selvityspyynnöillä.
Eikö olisi ollut asiallisempaa käynnistää poliisirikostutkinta, jolloin Selin olisi voinut toimia kuten rikoksesta epäilty lain mukaan voi toimia. Nämä selvityspyynnöt, varsinkin jos niissä on jonkinlainen roolimanipuloinnin luonne, ovat virkamiehen oikeusaseman kannalta hämmästyttäviä. Perusolettama on, että virkamiehellä on olemassa selvitystä antaessaan jonkinlainen totuusvelvollisuus. Mutta voidaanko ketään velvoittaa toimimaan siten, että hän itse joutuu totuusvelvollisena hankkimaan näytön tutkijoilleen ja syyttäjilleen?
Asiaa on pohtinut myös Lauri Lehtimaja kirjoituksessaan "Selvityspyyntö ja syytteenvaara: Näkökohtia virkamiehen prosessuaalisesta asemasta eduskunnan oikeusasiamieheen nähden" (Defensor Legis 1988)
Eikö jo siinä vaiheessa kun on harkittu eri menettelytapoja asiassa olisi tullut olla yhteydessä (ETL 15 §) syyttäjään sen selvittämiseksi mikä olisi asian laatu huomioon ottaen perustelluin menettelytapa asiassa?
Lainaus blogin pitäjältä:
"Todettakoon, että Supo ei ole varsinaisesti esitutkintaviranomainen, sillä sen tehtävät keskittyvät lähinnä rikostorjuntaan. Supon tehtävät esitutkinnan suorittamisessa rajoittuvat lähinnä maapetorikosten ja valtiopetosrikosten tutkintaan. Valtion turvallisuuteen perustuvasta syystä Supo voi suorittaa myös terrorismiin liittyvän rikoksen tutkintaa."
Esitutkintaoikeus tuli 1.1.1989 esitutkinta- ja pakkokeinolakiuudistuksen mukana.
Sitä ennen toiminta oli ollut vain paljastavaa, jos tuli tarvetta esitutkinnan suorittamiseen niin muistan minulle kerrotun, että sen suorittivat kaksi Keskusrikospoliisin pääosaston nimettyä komisariota, jotka oli aina tapauskohtaisesti irroitettu omista tehtävistään jossain vaiheessa tätä paljastavaa toimintaa.
Niinpä tällä virastolla ei ennen 1.1.1989 ole ollut minkäänlaista esitutkintakulttuuria eikä ilmeisesti osaamistakaan.
Aikaisemminhan merkittävä osa sen henkilöstöstä, mm. 1970-luvun alussa, rekrytoitiin Liikkuvan Poliisin passintarkastusosastoista Helsinki-Vantaan lentokentältä ja Vaalimaalta etc. Tai sitten joistain muista Liikkuvan poliisin yksiköistä.
Siihen aikaan Liikkuvassa poliisissa tuo esitutkintakulttuuri eikä osaaminen tainnut olla kovin merkittävää. Nykytilannetta en käy arvioimaan.
Passintarkastustehtäväthän on hoitanut 1990-luvulta lähtien Rajavartiolaitos.
Nykyisin rekryrointi taitaa toimia kenttävalvontayksikön määrä-aikaisten työntekijöiden kautta.
Virallinen historia kertoo, että vuodesta 1949 lähtien maanpetoksesta on tuomittu 116 henkilöä ja viimeisen 20 vuoden aikana maanpetostuomioita on annettu vain 2.
Kesällä 2010 julkaistun uutisen mukaan virasto on käynnistänyt viimeisen parikymmenen vuoden aikana vain 31 esitutkintaa.
Noiden tilastotietojen valossa kovin merkittävää esitutkintaperinnettä ei todellakaan ole päässyt syntymään.
Oikeita pitkän linjan rikostutkijoita sinne ei liene juurikaan rekrytoitu, poislukien muutama pitkänlinjan tutkinnanjohtaja pääosin Helsingin poliisilaitoksesta.
On tunnettu tosiasia, että tiedustelumiehillä, on heidän totuttuaan arvoimaan tapauksia paljastavan toiminnan kautta, ongelmia arvoida näyttökysymyksiä. Tiedustelumiesten paljastavan toiminnan näyttö tarkoittaa monesti muuta kuin perinteisessä esitutkinnassa.
On toki olemassa näitä vastatiedustelumiehiä ja myös rikostiedustelumiehiä. Pelkistäen on kuitenkin kysymys samasta asiasta.
Tällaiset lauseet kuin ”.. tai muutoin on syytä epäillä.” tai ”…todennäköisin syin epäilty…” tai ”…syytä epäillä…” tai ”Virallisen syyttäjän on nostettava syyte, kun on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi.” Saattavat syrjäytyä MuTu periaatteen edessä ja totuus on kohdattava sen jälkeen kun on tehty esitutkintalain mukainen ennakkoilmoitus syyttäjälle.
En ihmettele yhtään, että vastoinkäymisiä on tullut, joskus jutun kaaduttua näytön puutteeseen ja joskus on ilmeisesti unohdettu, ettei Valtion turvallisuuden tai muun rikostorjunnan nimissä voida unohtaa Pakkokeinolain 5a lukua tai Poliisilain 3 lukua.
Tämän keskustelun lopuksi on varmaan hyvä palauttaa mieliin Poliisin arvot, etenkin viimeiseksi mainittu henkilöstön hyvinvointi on syytä lukea tarkkaan, näinhän se on:
Oikeudenmukaisuus
Ammattitaito
Palveluperiaate
Henkilöstön hyvinvointi
- Muista sekä asioiden että ihmisten johtamisen tärkeys.
- Johtaminen on kriittinen menestystekijä.
- Vaikuta omalla käytökselläsi positiivisesti työyksikkösi ilmapiiriin ja yhdessä tekemiseen.
- Tee muille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän.
- Pyri monimuotoiseen ja mielekkääseen työnkuvaan.
- Mielekäs työn sisältö luo työhyvinvointia.
- Tasapainota työ, perhe ja vapaa-aika; anna myös muille siihen mahdollisuus.
- Elämä on kokonaisuus.
Poliisit tekevät lehtijuttujen mukaan hirvittävän paljon rikoksia siviilissä.
Eilen Hgin HO tuomitsi vanhemman konstaapelin alaikäisen eli 16-vuotiaan tytön törkeästä raiskauksesta 2 v 6 kk ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Raiskaus oli tehty poliisin virka-asemaa väärinkäyttämällä.
Hgin käräjäoikeus oli "suuressa viisaudessaan" katsonut, ettei poliisi olut syyllistynyt virkarikokseen, koska hän ei ollut näyttänyt tytölle poliisin virkamerkkiä "virkatehtäviään hoitaessaan." Huh, mitä päättelyä!
Pari päivää aikaisemmin uutisoitiin, että eräs tutkintavankeudessa pitkään ollut poliisimies joutuu oikeuteen syytettynä vaimonsa taposta eli hukuttamisesta. jne , jne.
Onko tämä poliisirikosten suuri määrä indisoi poliisikunnan ja henkilöstön pahoinvoinnista työssään? Missä nyt on Mikko Paatero selityksineen?
Katsovatko kaikki poliisimiehet kotonaan (tai virka-aikana) poliisisarjaa Pasila?
Googlettamalla löytyy mielenkiintoista vanhaa (!) tietoa:
Poliisihallinnon työsuojelustrategia 2000-2003, 7.3. Eläkepoistuma (s.9) löytyy tietoa:
7.4.3 TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEET SYYLAJEITTAIN 1992-1998. POLIISIMIEHET
Mielenterveyden häiriöt:
1992 34.1 %
1993 24.1 %
1994 40.6 %
1995 47.5 %
1996 28.9 %
1997 32.7 %
1998 36.1 %
POLIISIN HENKILÖSTÖSTRATEGIA 2002-2005 JA HENKILÖSTÖTILINPÄÄTÖS 2000
2.4 Työkyvyttömyyseläkkeet syylajeittain lkm ja %-osuus 1990-2000. Poliisimiehet.
Mielenterveydenhäiriöt
1990 32 kpl 25 %
1991 26 kpl 27 %
1992 30 kpl 35 %
1993 24 kpl 26 %
1994 42 kpl 40 %
1995 30 kpl 47 %
1996 14 kpl 29 %
1997 17 kpl 33 %
1998 26 kpl 36 %
1999 24 kpl 39 %
2000 24 kpl 39 %
En oikein usko, että tilanne olisi tästä mitenkään parantunut.
Onkohan tuoreemmat tiedot salattu?
Itsemurhista ammattiryhmittäin julkista tietoa ei löydy?
Minulla on nimittäin joidenkin uutisointien perusteella sellainen tunne, että ne olisivat lisääntymään päin.
Nimittäin poliisin hallintorakenteen uudistamisen (PORA 1 ja PORA 2) toteuttaminen ei liene parantanut tilannetta millään tavoin. Kihlakunnan poliisilaitoksia oli ennen 1.1.2009 yhteensä 90 kpl ja nyt niitä on enää 24 kpl. Lääninhallituksen poliisitoimistoja ei enää 1.1.2010 jälkeen ole, on vain Poliisihallitus.
No ehkä syytä huoleen ei ole...
No, pääasia toki on, että vallan huipulla, so. Poliisihallituksessa, johdon hyvinvointi on mitä parhain!
Lähetä kommentti