sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

455. Keskustelu KKO:n Maija-Liisa Lahtisen purkuhakemuksen hylkäämispäätöksestä jatkuu

Kolmen kopla tässäkin...

1. Suomalaiset oikeustieteilijät ("oikeusoppineet") eivät yleensä ole aloitteen tekijöitä tai osallistu tiedotusvälineissä tai sosiaalisessa mediassa käytävään juridiseen tai oikeuspoliittiseen keskusteluun. Nykyisin laajalle levinnyt blogivillitys ei ole juuri saanut juristeja liikkeelle.

2. Oikeustieteilijät antavat toki medialle lausuntoja ajankohtaisista asioista. Ne jäävät kuitenkin asioiden pinnallisesta käsittelytavasta johtuen yleensä vain lyhyiden tokaisujen tasolle. Kunnon keskustelusta ei voida puhua.

3. Kuvaava esimerkki edellä tarkoitetusta kevyen luokan journalismista saatiin noin viikko sitten YleUutisten jutusta, joka käsitteli julkiselle vallalle kuuluvien tehtävien osittaista yksityistämistä. Tavallisille katsojille ja kuulijoille ei kyseisestä jutusta tai siinä haastateltujen perustuslakiasiaintuntijoiden lausahduksista oikein selvinnyt, mitä privatisoimisella puheena olevassa yhteydessä oikeastaan tarkoitetaan, mitä laki tai perustuslaki sanoo asiasta ja ennen kaikkea se, miksi muka on niin kovin "paha asia", tuomittavaa taikka arveluttavaa, että esimerkiksi Helsingin Itäkeskuksen järjestyksenpito on uskottu - hyvin tuloksin kaiken lisäksi - poliisilta osin vartiointiliikkeille.

4. Helsingin Sanomien sunnuntai-toimitus on sen sijaan käsitellyt joitakin oikeuspoliittisia ilmiöitä ja myös ajankohtaisia oikeustapauksia laajemmin ja haastatellut siinä yhteydessä eri alojen oikeustieteilijöitä. Jotkut mainituista lehtijutuista ovat johtaneet laajempaan keskusteluun. Tässä yhteydessä muistuu mieleeni esimerkiksi toimittaja Petri Sajarin puolentoista vuoden takainen juttu, joka käsitteli korkeimman oikeuden jäsenten taustoja ja rekrytointia korkeimpaan oikeuteen (HS 7.3.2010: "Päätös, josta ei voi valittaa"). Minulla oli ilo tehdä mainitun reportaasin laatimisessa yhteistyötä Sajarin kanssa, katso lähemmin blogia 225/7.3.2010 "KKO:n jäsenten rekrytointi puhuttaa edelleen" sekä samaa teemaa käsittelevää blogia 377/25.1.2011 "Tuntemattomien tuomareiden tyyssija." Pari kuukautta sitten eli 29.5. HS:n sunnuntai-numerossa julkaistiin Petri Sajarin laaja reportaasi otsikolla "Horjuva oikeusvaltio" jossa haastateltiin perustuslakiasiaintuntijoita. Tuo juttu innosti minua kirjoittamaan blogijutun 433/29.5.2011 "Oikeusvaltio Suomi - horjuuko se?" Myös blogit 434 ja 435 liittyvät samaan aihepiiriin.

5. Keskustelua näyttää syntyneen myös edellisessä blogikirjoituksessani (454) käsitellyn aiheen johdosta. Tuossa kirjoituksessa ruodin korkeimman oikeuden Maija-Lahtisen purkuhakemuksen johdosta 7.7. antamaa päätöstä, joka syntyi äärimmäisen täpärän 3-2 -äänestyksen tuloksena. Asialla ovat jälleen olleet HS:n Sunnuntai-toimitus ja toimittaja Petri Sajari jutullaan "Korkein oikeus otti ison riskin."Juttu julkaistiin tämänpäiväisessä Hesarissa.

6. Luultavasti HS:n toimitus on saanut kimmokkeen juttuunsa juuri allekirjoittaneen 10 päivää aiemmin julkaisemasta blogikirjoituksesta (454). Korkein oikeus julkaisi kyseisestä ratkaisusta lyhyen tiedotteen, mutta jostakin syystä se ei halunnut julkaista ratkaisua ennakkopäätöksenä, jolloin julkisuuteen olisivat tulleet myös ratkaisun perustelut kokonaisuudessaan sekä ratkaisusta eri mieltä olleen kahden jäsenen perustelut. Korkein oikeus näyttäisi siis halunneen sivuuttaa tapauksen ja siinä antamansa ratkaisun niin "vähin äänin" eli suurempaa julkisuutta herättämättä. Toisin näyttää kuitenkin käyneen. - On paikallaan, että HS:n jutussa mainitaan myös KKO:n ratkaisun tekemiseen osallistuneiden samoin kuin eri mieltä olleiden jäsenten nimet. Yleensähän tiedotusvälineet jostakin syystä vaikenevat ratkaisun tehneiden tuomareiden nimistä.

7. HS:n jutun keskeinen sanoma on se, että hylätessään Maija-Liisa Lahtisen purkuhakemuksen korkein oikeus sivuutti jutussa haastatellun kolmen oikeustieteilijän mielestä Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämän oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen. Rikosoikeuden tutkija Ari-Matti Nuutilan (Kööpenhaminan yliopisto) sanookin suoraan, että suurin ongelma KKO:n ratkaisussa on, että enemmistö on sivuuttanut täysin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön. - Tämän saman asian olen itse todennut blogijutun 454 kappaleessa 18.

8. Prosessioikeuden professori Antti Jokela panee vielä Nuutilaakin paremmaksi todetessaan, että korkeimman oikeuden enemmistön ja vähemmistön perustelut ovat mainitussa suhteessa kuin "eri planeetoilta." Kuten Jokela on todennut, KKO:n enemmistö on nojautunut perusteluissaan yksinomaan kansalliseen lakiin eli juuri OK 31 luvun 8 §:n sanamuotoon. Kyseiset säännökset on kuitenkin otettu lakiin jo vuonna 1960, jolloin Suomessa ei vielä tiedetty mitään Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta. Tämän vuoksi myös KKO:n enemmistön perusteluissa olisi pitänyt tarkastella asiaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta niin kuin vähemmistöön jääneet kaksi oikeusneuvosta ovat tehneet, sanoo Jokela. - Tämäkin on yks´ yhteen sen kanssa, mitä olen itse blogissani maininnut.

9. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisältö ei ilmene yksinomaan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta, vaan kyseisen väljästi muotoillun artiklan tarkempi sisältö saadaan nimenomaan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä. KKO:n vähemmistö (oikeusneuvokset Rudanko ja Tulokas) viittaavat perusteluissaan lukuisiin ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, joissa on katsottu, että syyksilukevaa rikostuomiota ei saa kokonaan tai ratkaisevissa määrin perustaa todisteeseen, jonka vastaanottamista on rasittanut jokin todisteen luotettavuuteen liittyvä seikka.

10. Kuten olen blogissa 454 todennut, KKO:n enemmistö on sitä vastoin tyystin sivuuttanut ihmisoikeustuomioistuimen sanotut ratkaisut. Mistä tämä johtuu, ei ainakaan tietämättömyydestä. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä enemmistö on sivuuttanut myös korkeimman oikeiden aiemman omaksuman oman ratkaisukäytännön, josta vähemmistön perusteluissa mainitaan ratkaisu KKO 1997:193. Lähtökohtana on vakiintuneesti ollut, myös riita-asioissa, että näytön vastaanottaminen ja todistusharkinta suoritetaan uudessa oikeudenkäynnissä uudelleen, jos purkuhakemuksen yhteydessä ei ole ollut mahdollista varmuudella ratkaista, mikä merkitys perättömällä lausumalla on ollut lopputuloksesta.

11. Kun rangaistuksen tuomitseminen rikosjutussa edellyttää, ettei syytetyn syyllisyydestä saa jäädä järkevää ja varteenotettavaa epäilyä, olisi mainittua lähtökohtaa syytä noudattaa rikosjutuissa vielä suuremmalla syyllä kuin riita-asioissa. Kun korkeimman oikeuden enemmistö on Lahtisen tapauksessa sivuuttanut kokonaan ja ilman minkäänlaisia viittauksia sekä ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin että oman ratkaisukäytäntöönsä, ei voitane tulla muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että enemmistön argumentointi on ollut puutteellisella ja huteralla pohjalla. Pro et contra -argumentoinnista ei näy enemmistön perusteluissa merkkiäkään. Tämä on yleensä aina epäilyttävä piirre ja saa ratkaisun kriittisen tarkastelijan aprikoimaan päätöksenteon mahdollista mielivaltaisuutta.

12. Jos tuomio olisi purettu ja asia palautettu uuteen käsittelyyn, olisi asiaan ollut, toisin kuin korkeimman oikeuden enemmistö on vakuutellut, ilmeisesti saatavissa myös uutta syytettä vastaan puhuvaa näyttöä. Maija-Liisa Lahtisen puolustuksella olisi luultavasti ollut uusintakäsittelyssä paljon kysyttävää esimerkiksi todistaja Pekka Paavolalta, jota koskevan syytteen perättömästä lausumasta syyttäjä ja asianomistajat ovat halunneet rajata vain tiettyihin seikkoihin. Korkeimman oikeuden vähemmistö viittaa tässä suhteessa Paavolan keskeiseen asemaan haettaessa selvitystä siihen, mikä tarkoitus varojen siirtämisellä ulkomaille ja niiden siirtämisellä Maija-Liisa Lahtisen nimiin UBS:iin oli ollut ja miksi Urpo Lahtisen kuolinpesää ei tammikuussa 1995 UBS:issa käydyssä neuvottelussa ilmoitettu tilin omistajaksi.

13. Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio sanoo HS:n jutussa, että Ruotsissa korkein oikeus on purkanut tuomioita pelkästään sillä perusteella, että todistaja on valehdellut jossakin aivan muussa oikeudenkäynnissä. Toisin sanoen todistajan perätön lausuma on riittänyt horjuttamaan todistajan kertomuksen uskottavuutta muissa oikeudenkäynneissä. Tämän vuoksi vaikuttaa todella oudolta, että Lahtisen jutussa sen sijaan todistajan perättömän lausuma ei johtanut tuomion purkamiseen, vaikka mainittu lausuma on annettu samassa oikeudenkäynnissä. Todettakoon, että Suomen OK 31 luvun tuomionpurkua koskevat säännökset on kopioitu vuonna 1960 voimaan tulleeseen lakiin suoraan Ruotsin laissa olevista vastaavista säännöksistä.

14. Ruotsalaisessa oikeuskirjallisuudessa käytetään Kimmo Nuotion tarkoittamasta tilanteesta termiä "smittoeffekten" eli tartuntavaikutus (ks. esim. Torkel Gregow SvJT 1996 s. 518 ja Lena Schelin, Bevisvärdering av utsagor i brottmål, 2007, s. 200-201). Jos todistajan on todettu valehdelleen eli antaneen oikeudenkäynnissä perättömän lausuman tietyistä seikoista, voidaan samaa epäillä myös todistajan muista seikoista kertomien lausumien osalta. Vaikkei näyttöä suoranaisesta valehtelusta muiden seikkojen osalta olisikaan tai todistajaa ei olisi edes syytetty muiden seikkojen osalta perättömästä lausumasta, heikentää todettu perätön lausuma myös todistajan muista seikoista antaman kertomuksen uskottavuutta. Smittoefektissä on siten kysymys todistajan kertomuksen näyttöarvoa heikentävästä negatiivisesta apufaktasta.

15. Tämän mukaisesti korkeimman oikeuden vähemmistö onkin perusteluissaan todennut, että Pekka Paavolalle perättömästä lausumasta langetetun "tuomion kohteena eivät ole olleet kaikki tapahtumaketjun yksityiskohdat, mutta perättömäksi todetut osat heijastuvat olennaisesti koko kertomuksen uskottavuuteen." Mutta mitä tekee korkeimman oikeuden enemmistö? Se siteeraa väitetyn lahjoitustarkoituksen osalta erittäin laajasti todistaja Paavolan perätöntä lausumaa koskevassa oikeudenkäynnissä antamia lahjoitustarkoitusta vastaan puhuvia lausumia ikään kuin Paavolaa vastaan ajettu syyte olisi tullut hylätyksi.

16. Vaikuttaa siltä, etteivät KKO:n enemmistöön kuuluneet kolme oikeusneuvosta olisi koskaan edes kuulleet puhuttavan mistään smittoefektistä. Peräti outoa! Mikä on mahtanut saada oikeusneuvokset vakuuttumaan perättömästä lausumasta tuomitun Paavolan "muiden puheiden" ja käsitysten uskottavuudesta ja luotettavuudesta, vaikkeivät he ole henkilökohtaisesti kuulleet eivätkä nähneet Paavolan sanottua kuulustelua eivätkä ole myöskään voineet esittää hänelle tarkentavia kysymyksiä?

17. Kimmo Nuotio sanoo HS:n jutussa, että jos ihmisoikeustuomioistuin myöhemmin toteaa, että jutussa on loukattu Maija-Liisa Lahtisen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kysymyksessä olisi merkittävä arvovaltatappio korkeimmalle oikeudelle. Ilmeisesti tämän toteamuksen perusteella HS:n juttu on varustettu edellä mainitulla otsikolla "Korkein oikeus otti ison riskin." Korkein oikeus olisi siis pannut peliin oman arvovaltansa.

18. Tärkeintä tässä jutussa ei kuitenkaan toki ole korkeimman oikeuden mahdollinen arvovaltatappio, vaan yksilön eli syytettynä olevan Maija Liisa Lahtisen oikeusturva. Jos jokin tässä jutussa on uhattuna, niin se on juuri Lahtiselle kuuluva keskeinen ihmisoikeus eli oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Korkein oikeus on arveluttavalla ja omalaatuisella päätöksellään riistänyt syytetyltä oikeuden puolustautua rehellisessä oikeudenkäynnissä ja sen myötä vaarantanut hänen oikeutensa vapauteen ja ihmisarvoiseen elämään.





26 kommenttia:

Anonyymi 23 kirjoitti...

Erittäin tärkeää asiaa ja hyvä että asia on esillä. Tosin täytyy muistaa, että KKO antoi asiasta lehdistötiedotteen, joten ei asiaa nyt aivan ole yritetty vaieta kuoliaaksi.

Tuosta yksityistämisestä: Turun poliisi on huolestunut siitä, että Facebookin kauttaa ihmisiä pyydetään puistoon picnicille ilman, että järjestäjä hankkii paikalle yksityisiä järjestyksenvalvojia. Kyllä tulee kokoontumisperusoikeudelle kova hinta. Ja nyt poliisi tiedottaa ikäänkuin epäilty raiskaus puistossa olisi tilaisuuden aloitteentekijöiden vastuulla. Ei poliisi voi tehdä tyhjäksi perusoikeuksia vaatimalla jonkun maksamaan kymmenien järjestyksenvalvojien palkkiot. Poliisin tehtävä on pitää yllä yleistä järjestystä ja turvallisuutta yleisellä paikalla!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO on antoi päätöksestään lehdistötiedotteen, kuten mainitsinkin. Siitä eivät kuitenkaan selviä ratkaisun tarkemmat perusteet eikä eri mieltä olevien jäsenten perusteluja.

Toipila kirjoitti...

Mikseivät korkea-arvoiset tuomarit itse joudu koskaan vastuuseen väärämielisistä ja mielivaltaisista ratkaisuistaan?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Niin, hyvä kysymys! Tuomarit ovat perustuslain mukaan kuitenkin käytännössä erottamattomia, eli heillä on ns. erityinen virassapysymisoikeus. He voisivat kuitenkin itse erota, jos ja kun ovat töppäilleet tai heitä perustellusti epäillään rikoksesta.

Mutta eiväthän meillä eroa viroistaan oma-aloitteisesti muutkaan korkeat virkamiehet.

Euroopassa on toisenlainen käytäntö. Tänään juuri Scotland Yardin päällikkö ilmoitti eroavansa News of the World -lehden salakuunteluskandaalin johdosta, vaikka hänellä itsellään ei ollutkaan tapauksen kanssa mitään tekemistä; sen sijaan jotkut Lontoon poliisiin kuuluvat virkamiehet ovat sotkeutuneet skandaaliin.

Korkeat virkamiehet ottavat siis vapaaehtoisesti vastuun alaistensa virkavirheistä - ja rikoksista.

Muutama päivä sitten Kyproksen puolustusministeri ja armeijan komentaja ilmoittivat eroavansa viroistaan Kyproksella vajaa viikko sitten tapahtuneen laivastotukikohdan ammusvaraston räjähdyksen takia. Onnettomuudessa 12 ihmistä sai surmansa,

Mutta mitä tapahtuu Suomessa? Kun viime vaalikaudella meillä tapahtui kaksi kammottavaa koulusurmaa, joissa kuoli yhteensä 21 ihmistä, ei ollut puhettakaan - kukaan ei ollut vaatimassa - ylipoliisipäällikkö Mikko Paateron tai poliisiministeri Anne Hölmlundin eroa eivätkä kyseiset henkilöt - tietenkään - itse halunneet erota viroistaan vaan ilmoittivat, ettei heillä ole mitään syytä erota!

Maan hallitus ja ylin laillisuusvalvontaviranomainen eli oikeuskansleri päin vastoin tekevänsä kaikkensa, jottei korkeita virkamiehiä ja ministereitä saataisi vastuuseen toimialallaan sattuneista rikoksista ja virheistä.

Edes murha-aseen koulusurmaajalle jättänyttä komisarioita syytettiin vain tuottamuksellisesta virkarikoksesta, vaikka hänen laiminlyöntinsä johdosta tapahtui toinen koulusurma.

Surmansa saaneiden omaisten oli ryhdyttävä ajamaan itse syytettä kuolemantuottamuksista ja korvauskannetta valtiota ja ko. poliisimiestä vastaan; nämä oikeutetut vaatimukset ovat tulleet toistaiseksi tuomioistuimissa hylätyiksi.

Häpeällistä!

Valtiovalta, jonka tehtävänä olisi juuri suojella kansalaisia ja vastata heidän turvallisuudestaan, viis veisaa velvollisuuksistaan ja päin vastoin ryhtyy kaikin keinoon suojelemaan vastuussa olevia korkeita virkamiehiä ja poliitikkoja.

Perus- ja ihmisoikeuksia tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen mukaan rikkonut ja valtiolle merkittävän korvausvastuun aiheuttanut ex-oikeusministeri palkitaan teostaan valitsemalla hänet perustuslakia valvovan eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi!

Ministeri, jonka kaudella sattui kaksi hirveätä koulusurmatapausta, puolestaan palkitaan valitsemalla hänet eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajaksi!

Voidaanko ihmisten oikeustajua enää räikeämmin loukata?

Igor kirjoitti...

Tuore perustuslakimme (103 §) tuntee tuomarin erottamisen, joten ei se virassa pysyminen mikään ehdoton oikeus ole tuomarillekaan:

Tuomarien virassapysymisoikeus

Tuomaria ei voida julistaa virkansa menettäneeksi muutoin kuin tuomioistuimen tuomiolla.


Miksi tuota tuorehkon perustuslain pykälää ei sovelleta käytännössä olisi pitkän eri pohdiskelun aihe.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Igor - Tuomari voidaan erottaa virastaan vain tuomioistuimen päätöksellä, jos hänet tuomitaan rangaistukseen sellaisesta rikoksesta, josta seuraukseksi rikoslaissa on säädetty viraltapano. Tuomaria ei voida siis irtisanoa virastaan.

Käytännössä tuomarin viraltapano on äärimmäisen harvinaista, myös silloin, kun tuomari tuomitaan virka-aseman väärinkäyttämisestä.

Viittaan blogissa 126/9.7.2009 ("Virkarikokseen syyllistynyt tuomari sai pitää virkansa") selostamaani tapaukseen ja KKO:n päätökseen KKO 2009:62. Tuossa ratkaisussa KKO ohitti "tyylikkäästi" viraltapanoa koskevan tärkeimmän perusteen lausumatta siitä mitään!

Syytteen nostamisesta tuomaria vastaan virkarikoksesta voi päättää ainoastaan oikeuskansleri tai oikeusasiamies.

Igor kirjoitti...

Kas kehveliä kun en ollut aikaisemmin huomannutkaan:

Syytteen nostamisesta tuomaria vastaan virkarikoksesta voi päättää ainoastaan oikeuskansleri tai oikeusasiamies.

On näköjään tuomarien syytesuojaa 'tehostettu' huomattavasti vuoden 1999 perustuslakiuudistuksessa. Enpä ole tullut tuota kohtaa aikaisemmin lukeneeksikaan uudesta perustuslaista.

Varmaan seuraavassa perustuslain uudistuksessa julistetaan tuomarit pyhimyksiksi :)

EsTiempo kirjoitti...

Onko liian optimistista ajatella, että tämän törkeän ihmisloukkausrikkomuksen jälkeen jotain tapahtuisi viraltapanon osalta. No tuskinpa, mutta enpä olisi kyseisen enemmistön housuissa nyt! Mitkä ovat olleet motiivit tällaisen päätöksen tekemiseen? Motivoitu? Kuten Paavolakin?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tuomionpurkua koskevat säännökset, kuten lainsäännökset yleensäkin, antavat tuomareille laajan harkintavallan. Tällöin voidaan päätyä hyvin erilaisiin ratkaisuihin riippuen tuomareiden ammattitaidosta ja -etiikaasta, moraalista, yhteiskunnallisista näkemyksistä, verkostoitumisesta jne. jne.

Tuomarin työ eli tuomitseminen ei siis ole mekaanista, vaan inhimillistä toimintaa. Tuomari ei "lain suu", joka vain lakonisesti toteaa sen mitä laki sanoo. Lait ovat tulkinnanvaraisia ja vasta tuomioistuin antaa niille lopullisen sisällön. Tuomarit kehittävät ratkaisuillaan oikeutta, halusivatpa he sitä tai ei, myös silloin, kun tuomarit eivät itse edes tiedosta sanottua asiaa.

Kehitys voi olla luonteeltaan myös takaperoista. Lahtisen tapauksessa näin valitettavasti tapahtui. KKO:n enemmistö "majaili" henkisesti 1960-luvun alussa, vaikka nykyisin eletään ihmisoikeuksien kunnioittamisen aikakautta.

KKO luultavasti tajusi tämän itsekin, koskapa se ei halunnut julkaista ratkaisuaan ennakkopäätöksenä. Ennakkopäätösten eli prejudikaattien tarkoituksena on nimenomaan ohjata alempien oikeusasteiden tulevaa lainkäyttöä eli kehittää sitä suotuisempaan suuntaan.

KKO halusi luultavasti viestiä kyseisellä puoliksi salaisella päätöksellään, että "älkää tehkö tätä kotona," eli tämä ei ole tarkoitettu ohjeeksi ja noudatettavaksi muissa samanlaisissa tapauksissa.

Anonyymi kirjoitti...

Päätös saattaa valitettavasti ohjata alempia oikeuksia siihen suuntaan, ettei arvostelusta kannata olla huolissaan.
Niiden toimintaahan käsitellään mediassa vain hyvin harvoissa tapauksissa. Tuomioiden lukumäärä on massiivinen verrattuna KKO:n toimintaan.
Mielipiteet ja intressit saavat vaikuttaa etenkin riitajutuissa vapaasti.Tuomioiden kontrollia ei useinkaan tee edes HO .
Uudet valiokuntien puheenjohtajat eivät ehkä herätä suuria odotuksia.
Toisaalta Brax vastaavissa asemissa ajoi asioita taitavasti huonoon suuntaan. Ehkä vähempi taito tuottaa vähemmän vahinkoa.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Johannes Koskisen ja Anne Holmlundin valinnat ovat onnettomuus lähinnä siltä kannalta, ettei valinnoissa panna tippaakaan painoa ao. henkilöiden töppäyksille. Valinnat eivät herätä luottamusta ko. valiokuntien toimintaa kohtaan, päin vastoin.

Toki valiokuntien puheenjohtajilla on vain yksi ääni siinä missä muillakin valiokunnan jäsenillä.

Jos maallikko pannaan johtamaan lakivaliokuntaa, on valiokunnan virkamiehillä eli valiokuntaneuvoksilla entistä korostuneempi rooli.

Valiokuntaneuvosten paikat puolestaan jaetaan eduskunnassa tiukasta puolueiden suuruusluokan mukaisesti sulle mulle -periaatteella. Kyse on siis poliittista viroista ja poliittista virkanimityksistä. Nimitetyiksi tulleiden virkamiesten pätevyys on sivuseikka. Tämä näkyy, valitettavasti, valiokuntien eli tässä tapauksessa lakivaliokunnan mietinnöistä ja niiden perusteluissa.

Promaija-omaiset kirjoitti...

Tässä blogiaiheessa viitatut Korkeimman oikeuden päätös ja Helsingin Sanomien juttu löytyvät kokonaisuudessaan Maija Lahtisen tukisivustolta osoitteesta www.promaija.net.

t. Promaija-omaiset

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KKO:n tänään julkaisema tiedote:

Tiedote 18.7.2011 - Lehtikustantajan lesken tuomion purkua koskevaan hakemukseen annettu päätös

Päätöksestä syntyneen julkisen keskustelun vuoksi tamperelaisen lehtikustantajan leskeä koskeva ratkaisu perusteluineen tallennetaan korkeimman oikeuden verkkopalveluun (alla liitetiedostona) yleisön saataville.

Kysymyksessä on ylimääräiseen muutoksenhakuun 7.7.2011 annettu rikosasian ratkaisu, jonka lainvoimainen tuomio on vuodelta 2006.

(31kB) Päätös H2010/35

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Joku kommentoija on halunnut esittää kommentissaan kysymyksiä Promaija-omaisille asioista, jotka eivät liity välittömästi blogijutun teeman eli KKO:n päätökseen.

Tällaisia kysymyksiä ja teemaan liittymättömiä kommentteja ei blogissa julkaista. Ne on syytä esittää suoraan Promaija-omaisille.

Anonyymi kirjoitti...

"Mikä on mahtanut saada oikeusneuvokset vakuuttumaan perättömästä lausumasta tuomitun Paavolan "muiden puheiden" ja käsitysten uskottavuudesta ja luotettavuudesta, vaikkeivät he ole henkilökohtaisesti kuulleet eivätkä nähneet Paavolan sanottua kuulustelua eivätkä ole myöskään voineet esittää hänelle tarkentavia kysymyksiä?"

Oikeusneuvokset lienee lukeneet Paavolan CV:en ja sen perusteella Paavolan "muiden puheiden" ja käsitysten uskottavuus ja luotettavuus tuli selvitettyä.

Tässä osa Paavolan CV:stä

-tamperelainen kunnallispoliitikko
-koulutukseltaan lakimies
-Tampereen kaupunginsihteeri 65-69
-Tampereen kaupunginjohtaja 69-85
-Oikeusministeri 72

-Tampereen kaup.valtuusto 1993-2002
-Tampereen kaup.valtuusto 2004-2008
-Kaup.hallituksen PJ 2006
-Valtuuston PJ 2007-2008

Eroamiset-erottamiset

Erosi kaupunginjohtajan tehtävistä 1985, Noppa-tutkimusten aikaan.
Tuomio, 10 000mk sakkoja hyödyttämistarkoituksessa tehdyistä virkarikoksista.

Erotettu kaikista kunnallisista luottamustoimista 2002.
Tuomio, törkeä veropetos 10kk ehdollista vankeutta.

2009, tuomio perättömästä lausumasta tuomioistuimessa 4kk ehdollista vankeutta.

Maija Lahtisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin lienee evätty koska perättömästä lausumasta tuomittu oli tälläisen taustan omaava henkilö.
Jos kyseessä olisi ollut ojankaivaja Pekka Paavola, KKO olisi palauttanut asian uudelleen käräjäoikeuteen.

Viikkoa ennen tätä ratkaisua 7.7 KKO ei antanut valituslupaa asiassa jossa käräjäoikeuden tuomari toimi esteellisenä, eli ratkaisi asian sen eduksi jonka puoliso toimi saman kunnan valtuutettuna kun käräjätuomari itsekin.

Taisi olla hullun halvat alennusviikot korkeimmassa oikeudessa kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla.

Anonyymi kirjoitti...

KKO oli tuomiossaan kerrankin samalla kannalla kuin on kansan oikeustaju. Miksi Maija Lahtinen avasi omissa nimissään miljoonatilin toisen rahoilla ja vielä sveitsin pankkiin, jossa on tiukka pankkislaisuus. Miksi Maija Lahtinen karkasi ulkomaille piiloon kun alettiin kysellä hänen tekemisiään. Kaikki viittaa siihen, että hän on toiminut väärin ja on oikein, että häntä siitä rangaistaan ja menettää rikollisin keinoin hankkimansa omaisuuden. On lillukanvarsiin takertumista jos puhutaan todistajan valehtelusta, kun asiat ovat selviä ilman tämän tunnetun "konnan" todistamistakin.
Lakimiehillä kun on tapana olla näkemattä metsää puilta.

Olisi suuri vääryys, jos Maija Lahtinen jäisi tuomitsematta merkityksettömän todistajan valehtelun takia. Hyvä KKO kerrankin ryhdikäs päätös

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kuten näkyy, kommentoijilla tuntuu olevan kovin erilainen näkemys todistaja Paavolan todistuksen merkittävyydestä. Rikosjuttujen ratkaiseminen "kansan oikeustajun" mukaisesti on johtanut tunnetusti kautta aikojen mielivaltaisiin tuomioihin.

Syytteitä Maija-Liisa Lahtista vastaan on ajettu vuosien mittaan omituisin kiihkeästi ja rikosnimikkeet ovat matkan varrella vaihdelleet. Tutkinnassa on käytetty osin myös laittomia keinoja.

Eikös aiemmin Lahtisen asiassa tutkinnanjohtajana toiminut KRP:n korkea poliisivirkamies tuomittu jokin vuosi sitten laittoman tutkintatoimenpiteen käyttämisen johdosta rangaistukseen virkarikoksesta?

Muuten olen sitä mieltä, että anonyymin mainitsemassa tapauksessa, jossa KKO ei kesä-heinäkuun vaihteessa myöntänyt valituslupaa, käräjätuomari ei ilmeisestikään ollut esteellinen.

EsTiempo kirjoitti...

Pihapeleissä nuoruudessani "vaihdettiin jaot" 10-0 maalin jälkeen. Mitä enemmän lukee keskustelua tästä Maija Lahtisen aiheesta, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että "jaot" eivät ole olleet ihan reilut alunperinkään, varsinkaan Urpo Lahtisen kuoleman jälkeen: Maija Lahtinen vastaan Jeppe ja Hymy Lahtinen, Aulis Aarnio, KRP, syyttäjänlaitos, media. Eihän näillä jaoilla voi voittaa!

Oliskos nyt jakojen vaihdon vuoro?

KKO olisi ihmisoikeuksia ja yleistä oikeustajua :) toteuttamalla ilman ylimääräistä keskustelua ja tuskaa määrätä uuden oikeudenkäynnin. Niin, uuden oikeudenkäynnin, jossa Maija Lahtisella olisi ollut mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ilman syyttäjän avaintodistajan valheellisia todistuksia tai Suomen valtion väärinkäytöksiä (viittaan KRP:n tutkinnanjohtajan saamaan virkarikossyytteeseen).

Väitän, että olemme todistamassa yhtä Suomen historian törkeintä ihmisloukkauskysymystä, mikäli Korkein oikeus ei anna Maija Lahtiselle oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Piste.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen käsite tämä "kansan oikeustaju". Internetin keskustelupalstojen perusteella on paljon ihmisiä, jotka mm. täysin varmasti "tietävät", että niin Nils Gustafsson kuin Anneli Auerkin ovat syyllisiä.

Nythän ei ole ollut edes kysymys siitä, onko Maija Lahtinen syyllinen vai ei, vaan siitä, olisiko hänen tullut saada uusi oikeudenmukainen oikeudenkäynti.

"Kansan oikeustaju" tuntuu olevan joskus melkoisen pöyristyttävä. Syyttömiä tuomitaan lonkalta ja barabbaita vapautellaan mennen tullen. Luoja varjelkoon meitä tällaiselta "ryhdikkyydeltä".

Anonyymi kirjoitti...

Kommentti Paavolan CV:sta tukee tavallaan käsitystä, että oikeuslaitoksemme on lahjomaton.
Lahjomista ei tarvita, koska vaikutusvaltaiset tahot ja lakimiehet
otetaan huomioon ilman lahjuksiakin, kollegiaalisesti ja melko erehtymättömästi.

Markku Arponen kirjoitti...

Käsitykseni "kansan oikeustajusta" olen joskus kiteyttänyt Juhani Rekolaa (kirjassa Ruusumaanantaista Pääsiäissunnuntaihin Pitkänperjantain kohdalta) vapaasti lainaten seuraavasti:

Jeesuksen, viattoman, kuolemaan tuomitseminen opettaa meille, että meidän on syytä puhua varoen ja arasti kansan terveestä ja raittiista oikeuden tajusta, jota me tuomarit emme saisi loukata ja jota meidän pitäisi kunnioittaa. Liian usein se on johtanut väärään tuomioon.

EsTiempo kirjoitti...

AL tänään 21.7. lehdessään miettii, tulisiko Maija-Liisa Lahtinen armahtaa...

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Armonanomus ei tule kysymykseen, sillä armahtaa voidaan vain rikoksentekijöitä ja syyllisiä kärsimästä rangaistustaan. Armonanomus merkitsi syyllisyyden tunnustamista.

Lahtinen on vakuuttanut olevansa syytön ja pyytää väärän tuomion purkamista saadakseen uuden oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, jossa syyte hylätään.

Anonyymi kirjoitti...

Maija Lahtisen rahat..??? Urpo Lahtinen kuoli 1994. Jos hän oli lahjoittanut mitättömän 34 miljoonan markan summan Maija Lahtiselle, löytyisi ko. summa lainkuuliaisen Maija Lahtisen 1994 veroilmoituksesta vuodelta 1994. Tämän päivän Aamulehden tietojen mukaan pidätettiin Maija Lahtinen ja Pekka Paavola 1998 ko.summan salakuljettamisesta Sveitsiin. Kavallussyyte tuli vasta vuonna 2000.Maijalla oli siis runsaat 4 tai 6 vuotta aikaa ilmoittaa varat omakseen. Olihan hänellä varmaankin lahjakirja skarpilta mieheltään? Uskon Maija Lahtisen vilpittömyyteen yhtä paljon, kuin hänen asiamiehensä(ei siis asianajaja) vilpittömyyteen. Oikeus voittakoon. Nim. L.H.Hoppu

EsTiempo kirjoitti...

"Maija Lahtisen rahat..??? Urpo Lahtinen kuoli 1994. Jos hän oli lahjoittanut mitättömän 34 miljoonan markan summan Maija Lahtiselle, löytyisi ko. summa lainkuuliaisen Maija Lahtisen 1994 veroilmoituksesta vuodelta 1994. Tämän päivän Aamulehden tietojen mukaan pidätettiin Maija Lahtinen ja Pekka Paavola 1998 ko.summan salakuljettamisesta Sveitsiin. Kavallussyyte tuli vasta vuonna 2000.Maijalla oli siis runsaat 4 tai 6 vuotta aikaa ilmoittaa varat omakseen. Olihan hänellä varmaankin lahjakirja skarpilta mieheltään? Uskon Maija Lahtisen vilpittömyyteen yhtä paljon, kuin hänen asiamiehensä(ei siis asianajaja) vilpittömyyteen. Oikeus voittakoon. Nim. L.H.Hoppu"

Oikeus voittakoon. Sitähän tässä Maija Lahtinen vain haluaa. Terveisiä Tampereelle. Ei enää päde mustamaalausstrategia.

EsTiempo kirjoitti...

Blogisti kirjoitti: "Armonanomus ei tule kysymykseen, sillä armahtaa voidaan vain rikoksentekijöitä ja syyllisiä kärsimästä rangaistustaan. Armonanomus merkitsi syyllisyyden tunnustamista."

AL julkaisi tänään omaisen vastineen AL artikkeliin "Pitäisikö ML armahtaa".

Aamulehti ei varmasti kaikille tule kotiin, joten tässä poiminnat mielenkiintoisimmista pointeista, jotka sivuavat tälläkin palstalla asiasta kommentoitua:

"Maijan puolesta voisin todeta, että Maija ei kaipaa armahdusta, hän haluaa vain oikeutta, jota hänelle ei yhdenvertaisena lain edessä ole missään vaiheessa suotu".

"...syyttömänä kuitenkaan ei kenenkään, jos ei halua, mennä vankilaan, ja tämän valinnan Maija on tehnyt. Maijalta on käytännössä viety se kaikki, minkä hän ja Urpo kokivat tärkeiksi: keskinäinen rakkaus, kotimuseo Villa Urpo ja ihmisarvoinen elämä. Tämä Urpon ja Maijan suhde on sikäli ollut ainutlaatuinen, että se on todistettu harmoniseksi rakkaustarinaksi käräjäoikeutta myöten."

Kommentista löytyy myös siteeraus blogistin kommenttiin tällä palstalla:

" Tärkeintä tässä jutussa ei kuitenkaan toki ole korkeimman oikeuden mahdollinen arvovaltatappio, vaan yksilön eli syytettynä olevan Maija Liisa Lahtisen oikeusturva. Jos jokin tässä jutussa on uhattuna, niin se on juuri Lahtiselle kuuluva keskeinen ihmisoikeus eli oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Korkein oikeus on arveluttavalla ja omalaatuisella päätöksellään riistänyt syytetyltä oikeuden puolustautua rehellisessä oikeudenkäynnissä ja sen myötä vaarantanut hänen oikeutensa vapauteen ja ihmisarvoiseen elämään."

Mielenkiintoista on tuo viittaus käräjäoikeuden päätökseen Urpo ja Maija Lahtisen suhteesta. On tämä ollut varsinainen näytelmä, jossa suhde on jouduttu osoittamaan harmoniseksi käräjäoikeutta myöten.

Rehellisesti tunnustan, isot sympatiat ovat Maija Lahtisen puolella, vastapuolella on tuntunut olevan isot voimat näiden vuosien aikana. Tämä korkeimman oikeuden päätös vahvistaa vain mielipidettäni asiassa. Maija on selvästi U.Lahtisen kuoleman jälkeen ajautunut kaikkien kivittämäksi haaskaksi. Puolusta siinä itseäsi kaiken surun keskellä, ja samaanaikaan yrität vaalia entisen miehesi muistoa (kotimuseo Villa Urpo) vastavoimien hyökkäyksiltä.

Ei kuitenkaan olisi liikaa pyydetty, että jokaisella ihmisellä Suomessa, myös Maija Lahtisella, olisi oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.