Nyt nimien kirjaan merkitään taas:tuhma vai kiltti, ajatelkaas...
1. Kumpi ja kampi tappelivat, kumpi voitti? Kysymys edustaa sodanjälkeisen Suomen urbaania kielenkäyttöä parhaimmillaan. Mutta jos kysymys koskee Kuopion lyseossa 1955 sattunutta nujakointia, siirtyy vastuu savolaisittain kuulijoille tai lukijoille, sillä vastaus ei välttämättä löydykään kysymyksestä. Varmaa vastausta ei saada edes siihen, olivatko ne juuri kumpi ja kampi, jotka tappelivat vai tappelivatko ylipäätään ketkään.
2. Jos "kumpaa" edustaa Paavo ja "kampia" puolestaan sen pikkuveli Osmo ja rintamalinjan toisella puolella eli opettajanhuoneen ovella velloksia vastassa seisoo "Tikka," menee tilanne entistä kimurantimmaksi. Kuka, mitä ovella veteli ja ketä?
3. Vastausta tähän päivänpolttavaan kysymyksen on jouduttu etsimään, kuten HS:ssa tänään kerrotaan, 1950-luvulta peräisin olevasta Kuopion lyseossa pidetystä opuksesta "Rangaistuskirja 1939-1957". Kirjaa saa kuvata, mutta kirjan kannet pysyvät ulkopuolisilta visusti kiinni. Tässä suhteessa Rangaistuskirja muistuttaa Tiitisen listaa. Tulisiko tämäkin opus sulkea Supon kassakaappiin?
4. Entinen kuopiolainen ja nykyisin Tampereella asuva lääkäri Juha Karvonen tuli ilmeisesti puolivahingossa käynnistäneeksi vuoden 2012 presidentinvaalitaistelun, ainakin kun on kyse Paavo "Mooses" Lipposesta, tunnetaan myös Mungona mallia XV/326/71. Karvonen muisteli Aamulehdessä 23.9. olleessa kirjoituksessaan Paavo ja Osmo Lipposen kouluaikoja Kuopion lyseossa. Juha Karvonen kävi samaa poikakoulua, liekö ollut samalla luokalla jommankumman Lipposen kanssa?
5. Juha Karvosen muistelee Paavo-lyseolaista näin:
- Lipposen Kuopion ikätoverit muistavat vielä hyvin tämän väkivaltaa ja vihapuheita vastustavan presidenttiehdokkaamme suoran toiminnan miehenä. Koulun pihalla Paavoa oli helppo lähestyä, jos harrasti nyrkkeilyä tai kestävyysjuoksua. Jos erimielisyyttä tuli eikä luuvitosella pärjännyt, niin nopeat jalat olivat tarpeen.
6. Tämän jälkeen Karvonen pääsee muisteluksessaan varsinaiseen kliimaksiin:
- Uskonnonopettajamme "Tikka" oli pudistellut Paavon nuorempaa veljeä (Osmoa) jostain syystä uskontotunnilla. Entisenä jääkärinä tällä opettajallamme oli erikoinen tapa kohdella poikia kuin Saksaan värvättyjä jääkärialokkaita eli huutaa ja käyttää lievää kuritusta. Siitä ei kuitenkaan paljon välitetty. Pikkuveli lienee mennyt kertomaan tapauksesta Paavolle, joka meni ja tinttasi kesken uskontotunnin "Tikkaa" kunnolla turpiin.
7. Juha Karvosen mielipidekirjoitus olisi ehkä jäänyt unholaan, ellei Aamulehden toimittaja Olli Helen olisi repostellut sitä omassa kolumnissaan viime maanantaina. Tästä Paavo ei tykännyt yhtään, vaan sydämistyi niin, että vaati AL:ltä julkista anteeksipyyntöä. Muutoin Paavo tulisi vetämään lehden oikeuteen perättömistä kirjoituksistaan. Paavo ilmoitti, että hän ei ole lyönyt Kuopion lyskassa ketään. Kyseisessä happeningissa hän oli vain tiukannut opettajanhuoneen ovelta Tikalta, oliko tämä kurmuuttanut Oskua ja paheksunut Tikan käytöstä. AL:n mielipidekirjoitus on, paitsi legendaa, täyttä roskaa, tyypillinen kaunakirjoitus siis, sanoi Lipponen. Hän sanoi kertoneensa tapauksen oikean laidan muistelmakirjansa I-osassa. Lipponen kertoi saaneensa välikohtauksen vuoksi jälki-istuntoa ja käytöksenalennuksen. Vm. sanktio langetettiin myös Osmo-veljelle.
8. Aamulehden ei auttanut muu kuin esittää Lipposen vaatima julkinen anteeksipyyntö. Eilen Lipponen ilmoitti hyväksyvänsä sen, tosin vain pitkin hampain, koska toimittaja Helenin omasta ja lehtensä puolesta esittämä anteeksipyyntö oli ollut "tuskaista selittelyä." Olli Helenin mukaan Paavo ei ollut lyönyt Tikkaa, mutta oli kuitenkin käyttänyt opettajaa kohtaan niin kovaa kieltä, että Tikka oli pelästynyt isokokoista 14-vuotiasta niin pahanpäiväisesti, että pakeni opettajanhuoneeseen. Tämän version on julkiselle sanalle vahvistanut myös Osmo Lipponen.
9. Kuopion lyseon välikohtauksesta kertovalle tarinalle on siis ilmeisesti käynyt kuten legendoille yleensäkin käy. Se jäi elämään ja parani vuosien mittaan ja muuttui lopulta sellaiseen asuun, jota legendan kohde ei voinut hyväksyä.
10. Mutta mikä vaikutus legendalla ja sen paljastumisella sekä Paavon asiaan puuttumisella mahtaa olla presidentinvaalitaistelussa, johon Paavo osallistuu yhtenä kärkiehdokkaana? Vahvistaako legenda Paavon asemaa ja mahdollisuuksia vai onko vaikutus kenties päinvastainen? Olenkin ihmetellyt, miksi iltapäivälehdet eivät ole jo tarttuneet asiaan iänikuisen "Päivän kysymyksen" muodossa.
11. Esitetään päivän kysymys sitten nyt tässä: Vahvistaako 56 vuoden takainen tarina ja siitä kertominen Paavo Lipposen asema vaaleissa vai heikentääkö se sitä? Vastatkaa "kyllä" tai "ei".
12. Toinen kysymys. Mitä mieltä olette, toimiko Paavo viisaasti puuttuessaan lehtikirjoitukseen ja vaatiessaan lehdeltä anteeksipyyntöä? Olisiko hänen vaalikampanjansa kannalta ollut fiksumpaa vaieta tai kenties jopa antaa ymmärtää, että Juha Karvosen tarina pitää paikkansa?
13. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tilapäisestä käytöksenalennuksestaan huolimatta Paavolla ja Oskulla on mennyt elämässä hyvin. Paavo löysi vihdoin Päivinsä ja sai lopulta, kaikkien kommellusten jälkeen, töitä ison venäläisen kaasuputkiyhtiön konsulttina. Osmo puolestaan on suurlähettiläänä Pakistanissa, yhdessä maailman kaikkein vaarallisimmassa asemamaassa. Tuollaisissa hommissa tarvitaankin kovapäisyyttä eikä nyrkkisankarin maineestakaan taida olla haittaa, päin vastoin. - Muuten, olisiko Paavokin pitänyt karkottaa lähettilääksi jonnekin kaukomaille, vaikkapa Timbuktuun, Pohjois-Koreaan tai joka tapauksessa niin pitkälle kuin pippuri kasvaa?
14. Juha Karvonen taas on tullut tunnetuksi urheilulääkärinä. Hän toimi vuosina 1972-1987, siis yleisurheilumme viimeisimpinä kultakautena, Suomen yleisurheilumaajoukkueen lääkärinä. Hän julkaisi viime kesänä huumoripitoisen muistelmakirjan "Väärät kapselit vaasissa kuin juoksija Jolkkosella." Karvonen pöyhii kirjassaan myös vakavia doping-asioita ja nostaa esiin muun muassa tapaus Martti Vainion.
15. Presidentinvaalitaisto sai siis Lipposen Kuopion legendan myötä arvoisensa alun. Onhan nimittäin ennustettu, että vaalitaistelusta saattaa koitua paljon hupia mutapainin ystäville. Toivokaamme kuitenkin, että taistossa maltettaisiin pysyä Turpakäräjät-formaatissa (ei siis Turpa käräjille -formatissa) eikä vaalikentillä tai tv- studiossa nähtäisi todellista turpiin vetämistä. Saanemme kuitenkin toivottaa kaikille ehdokkaille suomalaisperuskansalliseen tapaan, että "turpiin vain ja onnea"!
Kuka, mitä lyseossa veteli ja ketä, häh?
Taisi olla Pate kun turpaan veti, mitä?
Vai oliko se Tikka?
Vai oliko se Osku?
Oliko se hyvä?
Vai oliko se paha?
Täh?
So what - mie en virka mittää!
59 kommenttia:
Ehkä Paavo karaistui jo lyseossaa sillä tavoin, että uskaltaa keskustella vaikka Kiinan keisarin kanssa. Paavo se aloitti presidenttipelin oikein räväkästi, mutta missä luuraa Sauli. Siitäkin Aamulehti, tuo kaikkien tietojan armoton paljastaja, oli jo eilen huolissaan.
Se toinen Pate eli Väyrynen taas kiertää maata iskelmän Josefin tavoin innolla etelästä pohjoiseen ja takaisin. Eilen oltiin Mikkelissä, tänään tiedä en ma missä.
En usko että tällä episodilla on mitään vaikutusta Paavon kannatuslukuihin. Vaikka olisi ollut tottakin tämä stoori. Ei ihmiset välitä tuon taivaallista jostain kymmeniä vuosia sitten tapahtuneesta yhteenotosta. Oli sitten vastassa kuka tahansa.
Paavo teki ihan oikein kun vaati oikaisua, ei nyt sentään mitä tahansa saa väittää edes poliitikoista. Pelko iski näemmä nivusiin toimituksellakin kun välittömästi peruivat perättömän huhun.
Olihan se melkoista touhua ennenvanhaan, minuakin opet vetivät hiuksista ihan huvikseen kun sai kuulemma niin hyvän otteen. Kiva oli vedellä hiuksista käytävään jäähylle. Välillä lennettiin oikein kunnon niska-perse otteella ulos luokasta. Nykyisin saisi opettaja pahoinpitelysyytteen moisesta. Sen verran lepsuksi on mennyt touhu..
Puriko karhu metsästäjää, vai Lipponen uskonnonopettajaa?
Jotenkin tämän dopingtohtorin paljastuksen voisi linkittää Kansallisteatterin uuteen sankariaiheiseen näytelmään. Myllylä tiedettiin hartaaksi uskovaiseksi ja Lipponen tölväisee vaikka Halla-ahoa ellei toinen ehdi ottaa ritoloita alleen. Vapiskaa ja peljätkää!
Niin tai näin, niin joka tapauksessa Suomi saattaa tarvita vahvaa ja kokenutta johtajaa, siis jompaakumpaa hommaan ehdolla olevaa Patea.
Vastaan tatamin toiselle reunalle astelee nimittäin Venäjän karhu, nyttemmin botonix -kasvoinen Vladimir, jonka sanotaan edustavan myös Pahan valtakuntaa.
Ota kiinni, mistä saat ja iske sinne, mihin ehdit, jos ylipäätään ehdit ennen karhun puraisua!
Juttuhan on kyllä niinkin tärkeä, että Iltasanomat 28.8. on katsonut parhaaksi pyytää kommentin Lasse Lehtiseltä, joka episodin tapahtuessa oli kahdeksanvuotias, ja lyseolaisuus siis vielä parin vuoden päässä.
Miksi kukaan ei ole älynnyt kysyä asiain oikeata tilaa vanhemmalta lyseolaiselta Martti Ahtisaarelta, joka tosin oli lähtenyt Kuopion lyseosta Ouluun jo pari vuotta aiemmin.
Mutta mitä esitettyyn kysymykseen tulee, kyllä mielivaltaista ja -puolista opettajaa lyönyt aina minulta yhden äänen saa.
Omaltakin kouluajalta tulee mieleen pari tapausta, jotka olisivat ansainneet kunnon mäjäyksen päin näköä.
Niin, matkan varrella voi ihmisen eteen muitakin läheltä piti -tilanteita, jolloin on tehnyt mieli mätkäistä jotakin auktoriteettia.
Tällaisia tappauksia voi sattua koulun lisäksi esimerkiksi sotaväessä, avioliitossa, työelämässä, parlamentin istunnoissa, oikeusjutun käsittelyssä, vesipallo-ottelussa, Tampereen rautatieasemalla jne.
Lipposta varoiteltiin menemästä kaasuputkeen, koska siellä tulisi karhu vastaan.
Ei uskonut ja oli joutua nahkurin orsille persukyyn livahdettua sillä aikaa paratiisiin pilaamaan tehdyn työn.
Kylmä porsaan kotiin ajoi ehdolle junttien vaaleihin.
Harkitsevia ihmisiä pelkäästään ärsyttää tällainen takertuminen koulupoikien kolttosiin.
Anteeksipyynnön vaatiminen ei anna kovin hyvää käsitystä Lipposen suhteellisuudentajusta ja sävyisyydestä.
Näinä aikoina olisi syytä nostaa vähän keskustelun tasoa EU-politiikkaan ja Suomen integraatioon sekä erityisesti Venäjään (ks sotakorkeakoulun uusi julkaisu).
Ad anonymous - Mälsää!
Sillä ei oikeastaan ole merkitystä, vetelikö KUKA, MITÄ, HÄH.
Opettajilla oli 50- ja 60-luvulla vielä melkoinen valta: Tiedän sen, kun opettajaisäni sai kansakoulussamme vielä 1968 itkettää ja melkein panna seinile paria koulunhäirikköä ja sana levisi. Meidän koulussa ei ollut enää järjestyshäiriöitä.
Yritin kysyä näiltä pikkuhäiriköiltä, mitä oli tapahtunut? Vastausta ei tullut. Opettajan poikana saatoin aavistaa jotain...
Jos P on vetänyt nekkuun jotain ylimielistä Opettajaa jo 50-luvulla, sehän on hero. Jos se on sanallisesti selitellyt ja aiheuttanut open paon opsuhuoneeseen tai veskiin se on superhero.
Ei kuulkaa, suomalaiset EI hyväksy tässä aiakaan surkeessa taloudellisessa tilanteessa mitään heikkoa, muita empaattisesti kuuntelevaa ihmistä, olkooon mies tai nainen. Eihän pressalla ole valtaa...
Lipponen on susi lampaan vaatteissa. Heti kun saa otteen vallan kahvasta tai pääsee kiinni puikkoihin (ei ole puhe kalapuikoista) niin alkaa kiusata ja nöyryyttää pienempiään.
Kieli pitkällä ihailee ns. sivistyneistöä ja intellektuelleja.
Lipponen jatkaa nyt jurnuttamistaan Hufvudstadsbladetin haastattelussa.
"Aamulehti luo uusia valheita" ja "lehteä johdetaan pimeyden ytimestä (från mörkrets kärna)", väittää Lipponen.
Hyvä, tämmöinen paasikiviläinen äksyily kyllä aina piristää.
Paasikiven aikaa haikailevat kulkevat toinen jalka menneen sodan juoksuhaudassa, niin myös Lipponen.
Ajan henki vaatii moninaisuutta yksioikoisen urahtelun sijaan. Ei edes Sanomatalossa hypitä enää seinille vaikka itse piäjohtaja Erkki Liikanen soittaisi Suomen Pankista.
Voi, voi Jyrki Virolainen! Onneksi kaltaisiasi ketkulakimiehiä eivät ihan kaikki lakimiehet ole! Tietenkään et tätä tekstiäni julkaise!:) Ketku kun olet! Kukapa ne tuhannet sivut selityksiä lukisi, tiivistys ja se miltä asia näyttää on tärkeää "oikeudessa"!
Eikös Osmo Lipponen mennyt Pakistaniin New Yorkin kautensa jälkeen.
Joskus kommentteina tulee tuollaisia sekavia parahduksia anonyymeiltä, kuten nyt tältä ketku-anonyymiltä. Yleensä myöhään illalla tai öisin pikkutunneilla. Heillä ei varmaankaan ole kovin kivaa, joten ehkä nuo parahdukset jotenkin helpottavat oloa.
Lasse Lehtinen torppasi oman presidenttitiensä ihan itse romaanillaan Valkoinen ihmissyöjä.
Kohta ilmestytyvä Rusin kirja Tiitisen lista aiheuttanee mielenkiintoisia reaktioita demarileirissä.
Herkkäkorvainen kuulija saattaa erottaa koulun rangaistuskirjan 55 vuotta vanhojen luonnehdintojen salaamisessa mahdollista valehtelua, öykkäröintiä, uhoa jne -- politiikassa hyödyllisiä ominaisuuksia.
Frank
Pimeyden ytimen toimittama Aamulehti ei olisi selvinnyt näin vähällä Mooseksen puraisusta jos olisi väittänyt muksituksi tulleen olleen ruotsinkielen opettaja.
Lyseon rangaistuskirjan salaisuutta on täällä pohdittu ja sille ovat herkkäkorvaisimmat löytäneet syvällisiä poliittisia perusteita. Todellinen peruste on kuitenkin julkisuuslain 24.1 § kohta 30:
oppilashuoltoa ja oppilaan opetuksesta vapauttamista koskevat asiakirjat, oppilaan ja kokelaan koesuoritukset sekä sellaiset oppilaitoksen antamat todistukset ja muut asiakirjat, jotka sisältävät oppilaan henkilökohtaisten ominaisuuksien sanallista arviointia koskevia tietoja,
Julkisuuslain 31.3 § perusteella tuo Lipposta koskeva rangaistuskirjamerkintä pysyy salaisena, kunnes on kulunut 50 vuotta hänen kuolemastaan. Viranomaisella ei ole asiassa lainkaan harkintavaltaa.
On ihmeellistä, että blogisti, joka on aina niin tarkka lain noudattamisesta ja jaksaa moittia virkarikoksiin syyllistyviä vuotajia, vinoilee Kuopion kaupungille, kun lakia nyt kerrankin noudatetaan.
Erastotenes, josta ei ole vähään aikaan tällä palsta kuultukaan, puhuu palattuaan puppua.
En ole nimittäin moittinut yhtään Kuopion kaupungin virkamiehiä, vaan olen blogikirjoituksen kappaleessa 3 todennut vain sen, mitä kaupunginarkiston hoitaja sanoi rangaistuskirjasta oliko se nyt HS:lle!
Omana loppukaneettina tälle julkisuusasialle, joka ei ole tietenkään tärkein pointti asiassa, "heitin"kappaleessa 3, että kun Tiitisen listakin, josta jotkut ovat myös ounastelleet löytyvän Lipposen nimen, on huippusalainen, niin olisiko myös tämä Kuopion kirja kiikutettava Supon kassakaappiin, jotta kirja varmasti pysyisi salassa.
Tuon kirjan salaisuuden kanssa on muuten hieman niin ja näin, sillä nyt jo kaiki kuitenkin tietävät, mistä Lipposten veljesten käytöksen alennus kahdella numerolla tuli.
Pitäisikö myös tuolle Erastotenekselle antaa parin pykälän käytöksen alennus, kun moisia tulee tänne väittämään?
Heh, heh!
Nyt sen rötöskirjan salaisuudet, josta Erastotenes täällä niin kovasti meuhkasi, sitten paljastuivat lopullisesti, kun Ilta-sanomat on tänään julkaissut ao. sivun kirjasta, joista Lipposen velloksille annettu rangaistus ja sen syy ilmenevät.
Molemmille 2 t jälkkäriä, syynä a) väärä syytös ja b) röyhkeä käytös. Vieressä opettajan puumerkki V. Tikanoja eli siis "Tikka."
Hmh, "röyhkeä käytös." Mitähän se tarkkaan ottaen sisältää? Termiin "väärä syytös" sisältynee jo P. Lipposen ilmaisema epäily siitä, että Tikka olisi lyönyt O. Lipposta.
Röyhkeä käytös voisi tarkoittaa Tikan mittapuun mukaan jonkinlaista uhkailua, tuskinpa nyt kuitenkaan turpaan mottaamista!
Lipponen osoittaisi miehekkyyttä, jos vaatisi lyseon häntä koskevien rangaistuspäiväkirjamerkintöjen julkaisemista. Silloinhan nähtäisi,mitä se Paavo-parka on oikein lyseossa kokenut.
Kuten Aamulehden päätoimittaja totesi Lipposen kommentit lyseoajalta eivät ole enää "tästä maailmasta". Ei noin kaunaista ja pitkävihaista miestä missään tapauksessa pidä valita Suomen presidentiksi. Onneksi siitä ei ole mitään vaaraakaan, koska Paavo Lipponen ei pääse edes toiselle kierrokselle. Jos Lipposen ansioita verrataan muihin ehdokkaisiin, ne kalpenevat ainakin Niiinistöön ja Väyryseen verrattuna. Lipponen on tietysti eri mieltä itse, mutta sekin vain osoittaa, että todellisuuden taju on kaikonnut miehestä.
Jokaisen suuren miehen sisällä asuu pieni mies.
Lipponen ei ehkä ole kuullut tätä tai sitten on kuullut, mutta unohtanut tai sitten kolmantena vaihtoehtona, ettei vain voi luonnolleen mitään.
Tämä näpäytys, jonka olen joskus vuosia sitten kuullut, osuu naulan kantaan juuri Lipposen kohdalla.
Jokaisen suuren miehen sisällä asuu pieni mies.
Lipponen ei ehkä ole kuullut tätä tai sitten on kuullut, mutta unohtanut tai sitten kolmantena vaihtoehtona, ettei vain voi luonnolleen mitään.
Tämä näpäytys, jonka olen joskus vuosia sitten kuullut, osuu naulan kantaan juuri Lipposen kohdalla.
Lipponen on parhaimmillaan pilkatessaan sairauden vuoksi tukkansa menettänyttä Pekkarista. Sen takia Mauri varmaan peruukkia pitää, että siitä pääministeri pilkkaisi suorassa TV-lähetyksessä? Opettaja oli päähän haavoittunut sotainvalidi. Hyvä Paavo ! Kaunaisiin äänestäjiin ja koulukiusaajiin satsaaminen varmaan kannattaa! Nim. L.H. Hoppu
On se hupaisa pakkaus tämä meidän Paavo Suuri. Raamia on vaikka kuinka, mutta sisuskalut ovat prinsessan hipiääkin herkemmät.Itse hän on kyllä valmis ja ilmeisesti mielestään oikeutettu tölvimään kanssaihmisiään mitä karkeimmalla tavalla, mutta itsestään hän ei sallisi mitään arvostelua. Tulee mieleen muutaman vuoden takainen Suomen Kuvalehden juttu, jossa eräs professori (Paavon entinen opettaja yliopistosta) aivan sivistynein sanankääntein arvosteli eräitä Paavon luonteenpiirteitä. Paavo vastasi räävittömästi ja ihmetteli, miten tämäkin arvostelija on professorintittelinsä ansainnut. Mutta professoripa antoi lehteen nasakan lyhyen vastineen, jossa hän totesi, että Paavon vastaus on paras osoitus siitä, että hänen antamansa arvostelu osui kohdalleen.
Olen ollut eräässä Paavon luentotilaisuudessa, jossa hän puhui räävittömästi Anneli Jäätteenmäestä. Että sellainen pressako meille on tulossa?
No, nyt onhan tässä nyt demareiden kannalta toki paljon vakavampiakin asioita mietittävänä kuin jonkun Mungon sekoilu yli 50 vuoden takaisten asioiden parissa.
Esimerkiksi se, mistä saataisiin Penalle 1.3.2012 lähtien töitä, kun Linnan 12 vuoden komennus päättyy.
Penaa kun ei tunnu edes Hgin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta huolivan sosiaalioikeuden proffaksi. Opetustaidosta ja oppimateriaalin kapeudesta homma kuulemma kiikastaa.
Nyt kuitenkin tiedekunta on pannut pystyn uuden porukan miettimään Penan pätevyyttä, jonka opetustoimikunta ehti jo tyssätä.
Varmaan tähän uuteen joukkoon saadaan niin vankka sosialistienemmistö, että Penastakin tehdään pikavauhdilla pätevä proffa niin että heilahtaa!
Onhan Tarjakin sentään tiedekunnan juhlallisesti vihkimä kunniatohtori, jos oikein muistan.
Itä-Suomen eli tähän lausuntoautomaatti Matti Tolvasen edustamaan Joensuun yliopistoon Pena kyllä kelpasi ja kelpaisi edelleenkin.
Muistaako joku, kuuluiko Paavo Lipponen sotilaspassinsa polttajiin 1960-luvun lopulla tai -70 -luvun alussa? Mainittuun joukkoon kuuluivat tiettävästi mm. Markku Lahtela. Ilkka-Christian Björklund, Ilkka Taipale ja Erkki Tuomioja.
Paavo Lipponen, Lasse Lehtinen ja kolmas kuopiolainen ss-mies (sotasosialisti) Martti Ahtisaari ovat kaikki presidenttiainesmiehiä, ainakin omasta mielestään, paitsi Ahtisaari joka on rahaan rakastuttuaan vaihtanut avoimesti puolta.
Skorpioni mainitsee Niinistön saavutuksista. Olisi mukava tietää mitä ne ovat.Siis Tanjan lisäksi.
Mara Ahtisaarihan on, ainakin tarvittaessa, aitoi Viipuri poikii!
Poliisin ja syyttäjän yhteystyön kehittäminen esitutkinnan johtamisen ja laadun näkökulmasta. Eero Koljosen väitöskirja. vastaväittäjänä M Tolvanen. Onko kukaan lukenut ??
Paavo Lipponen on hämäläisten vanhempien Pellossa (Turtolassa) syntynyt poika, Lasse Lehtinen kotkalais-kaksikielisestä perheestä ja Martti Ahtisaari norjalais-kymenlaaksolaista ja mitä lie sukua.
kaikki paha maailmassa ei sentään liene savolaisten syytä.
Hallintotieteiden lisensiaatti Eero Koljosen väitöskirja löytyy netistä. Väitöstilaisuus on ollut marraskuussa 2010 Tampereen yliopiston kauppa- ja hallintotieteiden laitoksella, tarkemmin sanottuna sen "johtamistieteiden laitoksella." Tampereen yliopistossa ei ole oikeustieteellistä tiedekuntaa.
Oppiaineeksi on merkitty hallintotiede, joten kysymys ei ole oikeustieteellisestä väitöskirjasta, ei hallinto-oikeudellisesta eikä myöskään prosessioikeudellisesta.
Se, että virallisena vastaväittäjänä väitöstilaisuudessa on toiminut itse OTT Matti Tolvanen, ei tee tutkimuksesta oikeustieteellistä.
Väittelijä Koljonen näyttää olevan kokenut ammattimies eli 20-30 vuotta erilaisia alan hommia tehnyt poliisimies. Vuodesta 2000 hän on ollut ylikomisario ja toiminut opettajana Poliisiammattikorkeakoulussa.
Koljonen on tehnyt ennenkin vastaavanlaisia kyselytutkimuksia ko. aiheesta, myös lisensiaatin tutkintonsa käsitteli samaa teemaa. Väitöskirja on ilmeisesti jatkoa näille kyselyille ja jonkinlainen yhteenveto tai koonnos noista kyselyistä.
Minusta kyselytutkimukset ko. aiheesta ovat itse asiassa jokseenkin tarpeettomia, sillä ne eivät anna luotettavaa kuvaa, miten asiat todellisuudessa ovat. Nimittäin siksi, että vastaajina ovat olleet a) poliisit ja b) syyttäjät. Näiden vastahakoisuus syyttäjävetoiseen esitutkintaan on vanhastaan hyvin tunnettua.
Esitutkintaa suorittava ja johtava poliisi ei halua syyttäjää "riesakseen" esitutkintaan, ja syyttäjät puolestaan eivät halua sotkeentua esitutkintaan, vaan vetoavat aina iänikuiseen syyn eli siihen hemmetin paljon puhuttuun resurssipulaansa.
Kyselytutkimukset eivät tuo juuri mitään uutta asiaan. Jos jotain "tolkkua" asiaan halutaan saada, tulisi tutkijan/tutkijoiden ottaa selvitettäväkseen, millaista on tuo paljon puhuttu esitutkintayhteistyö käytännössä ja miten siis syyttäjät todellisuudessa käytännössä osallistuvat sen "seuraamiseen" ja missä kohdin eivät. Sitten olisi selvitettävä, mistä erittäin vähäinen syyttäjien osallistuminen eli oikeastaan osallistumattomuus johtuu - resurssipulaan ei saa vedota(!). Kolmanneksi olisi esitettävä - kv. vertailun valossa - ne keinot, joilla syyttäjä saataisiin todella osallistumaan aktiivisesti esitutkintaan ja pakkokeinojen käyttämiseen ja myös johtamaan sitä.
Tutkijan/tutkjoiden olisi - ja tämä on tärkeää - perehdyttävä itse mahdollisimman moniin konkreettisiin käytännön tapauksiin, sanokaamme esimerkiksi 20-30:een erilaisia rikosjuttuja koskevaan esitutkinta-asiaan, ja käytävä niitä koskeva aineisto kokonaisuudessaan tarkasti läpi.
Tällä metodilla asiansa osaava tutkija saisi todella paljon uutta irti tutkittavasta teemasta ja hän voisi esittää todella joitakin konkreettisia ja hyödyllisiä tutkimustuloksia, joita sitten lainvalmistelussa ja -säädännössä voidaan hyödyntää.
On helppo väsätä joukko tuttuja kysymyksiä ja postittaa ne tietyn suuruisen poliisi- ja syyttäjäjoukon vastattavaksi ja sitten hieman analysoida niitä jonkin sorttisilla ja hienoilta vaikuttavilta tilastollisilla tms. menetelmillä. Mutta kuten jo sanoin, tällaisten kyselytutkimusten anti ja tulokset tunnetaan jo helkkarin hyvin entuudestaan eikä uusilla kyselyillä saada mitään uutta irti. Eivätkä kyselyihin annetut osin naiivintuntuiset vastaukset kerro juuri mitään siitä, miten asiat todellisuudessa ovat; ne eivät ole riittävän luotettavia.
Kuinka heppoisilla tekeleillä voi saada väitöskirjansa Suomessa oikein hyväksyttyä?
Riippunee tietenkin tiedekunnasta, mutta kysyn kuitenkin.
Approbatur on väitöskirjojen alin hyväksytty arvosana. Siis "hyväksytty," mutta ilman minkäänlaista "kiitosta," ei siis "hyvä."
Useissa yliopistoissa on luovuttu kokonaan arvosanan antamisesta hyväksytyille väitöstutkimuksille, koska arvostelu ja arvosanan valinta on usein "vaikea tehtävä."
Sitten on aika paljon tapauksia, joissa väitöskirja on sinänsä hyvä eli cum laude -tasoa tai jopa korkeampi, mutta tutkimuksella eli sen "tuloksilla" ei sen teemasta tai kysymyksenasettelusta johtuen ole juuri minkäänlaista käytännöllistä merkitystä.
Tutkittava teema ja esitetty väite voi siis olla sinänsä selvä ilman tutkimistakin, jolloin väitöstutkimus tehdään lähinnä tutkimuksen itsensä vuoksi ja jotta tutkija saisi tohtorin arvon.
Minusta on outoa, että vaikka Suomessa on vain kolme oikeustieteellistä tiedekunta, oikeustieteellisiä väitöskirjoja tarkastetaan silti myös monissa muissa yliopistoissa ja korkeakouluissa, joissa esimerkiksi kauppatieteellisen tai hallintotieteelliseen tiedekuntaan on perustettu jokin oikeustieteenalaan kuuluvan oppiaineen professuuri tai useampia sellaisia.
Näin tapahtuu esim. Itä-Suomen, Vaasan, ja Tampereen yliopistoissa sekä Turun ja Helsingin kauppakorkeakouluissa. Koska tiedekunnat saavat toimintaansa varten rahaa juuri osin hyväksyttyjen väitöskirjojen lukumäärän perusteella, ei väitöskirjojen laatuun kiinnitetä enää kovin suurta huomiota.
Tämä on johtanut myös siihen, että väittelijä voi tarjota väitöstutkimustaan hyväksymistä jollekin maaseutuyliopistolle, jos näyttää siltä, ettei sitä tultaisi hyväksymään esimerkiksi Helsingin tai Turun yliopistossa. Väittelijällä ei tarvitse entuudestaan olla minkäänlaista liittymäkohtaa siihen yliopistoon tai korkeakoulun, jossa hän väittelee.
Tohtoritulvan seurauksena väitöstutkimusten taso näyttäisi laskeneen.
Hehehehhe näissä Virolainen on loistava, kuin Pahkasikaa olisi lukenut.
Kiitos, päivä alkoi mukavissa merkeissä!
P.S. Paavohan munasi itsensä oikein kunnolla tuolla kärttyisän vanhan miehen narsistisella anteeksipyyntövaatimuksella. Se koira älähti johon kalahti.
Turussa vasta rima on alhaalla. Siellä voi saavuttaa oikeustieteen tohtorin arvon ilman lakimieskoulutusta. Aika usein siellä taidetaan ponnistaa poliisimaisterin papereilla oikeustieteen lisensiaatiksi. Tuollainen menettely on oikeiden juristien pilkkaamista.
Olisi mukava vielä tietää, mikä Rovaniemen näkökulmasta on maaseutuyliopisto?
Lapin yliopisto on toki maaseutuyliopisto siinä missä mutkin pääkaupungin ulkopuoliset yliopistot ja korkeakoulut.
Eikö oikeustieteen opetus ja väitöskirjan tason tutkimus voitaisi keskittää esimerkiksi juuri kolmeen tiedekuntaan?
Nyt se on hajautettu tavallaan "joka niemeen notkoon ja saarelmaan" -periaatteella sinne tänne ilmeisesti kymmenkuntaan paikkaan niin, että kussakin korkeakoulussa on kussakin pari kolme "hassua" jonkin oppialan professuuria.
Keskitettiinhän alioikeusverkostoakin niin, että kun meillä oli vielä jokin vuosi sitten 50-70 käräjäoikeutta, niitä on enää 27. Myös hovioikeusverkostoa ollaan tiivistämässä. KKO antoi äskettäin lausunnon asiasta ja katsoi, että Suomessa riittää hyvin neljä hovioikeutta nykyisten kuuden sijasta.
Suomessa julkaistavien oikeustieteellisten väitöskirjojen taso on hyvin kirjava. Viime aikoinakin on ilmestynyt todella hyviä väitöskirjoja, myös prosessioikeuden alalta tehtyjä. Sitten on useita melko heikkotasoisia väitöskirjoja. Pahalta tuntuu, jos kyseessä on nuoren tutkijan vm. kaltainen aikaansaannos.
Oikeustieteellisiä väitöskirjoja tehdään myös tavallaan harrastuspohjalta. Kyse on siis henkilöistä, joilla ei ole aikomustakaan suuntautua ns. tieteelliselle tai yliopistolliselle tutkijan uralle.
Viime aikoina on ilmestynyt jo päätoimestaan eläkkeelle siirtyneiden, usein merkittävässä asemassa olleiden lakimiesten (esim. jonkin valtion laitoksen pääjohtajan) tekemiä väitöskirjoja. Näille harrastelijoille ei ole enää merkitystä sillä, millaisen arvosanan he väitöskirjoistaan sattuvat saamaan.
Pääasia on, että he saavat tutkimuksensa hyväksytyiksi ja painaa kutreilleen tohtorinhatun. Yliopistot, joissa väitöskirja on tarkastettu ja hyväksytty, nettoavat sitten hyväksymistään tutkimuksista rahallisesti.
Vuonna 2005 tohtoriksi väitteli muuan 85-vuotias, nyt jo manan maille siirtynyt alioikeuden entinen päällikkötuomari oikeushistorian alaan kuuluvalla väitöskirjallaan.
Tänä vuonna tarkastettiin Joensuun eli Itä-Suomen yliopistossa asianajaja Zacharias Sundströmin, 75 v,. ilmeisesti prosessioikeuden alaan tarkoitettu väitöskirja nimeltään "OIkeudenmukainen tuomio."
Virallisena vastaväittäjän toimi P.O. Träskman Lundin yliopistosta ja kustoksena professori Matti Tolvanen Itä-Suomesta.
En tiedä enkä oikein ymmärrä, miksi Sundströmin väitöskirja valikoitui tarkastettavaksi nimenomaan Itä-Suomen yliopistoon. Ehkä siksi, että Matti Tolvanen oli ottanut kantaakseen työnohjaajan vastuullisen tehtävän.
Sundström väitteli ensimmäisen kerran tohtoriksi jo v. 1965. Hänet tunnetaan julkisuudessa monien tunnettujen julkkisten asianajajana, etenkin talousrikosjutuissa, ja Etelä-Afrikassa viinintilan omistavana liikemiehenä.
En ole lukenut tai edes nähnyt Sundströmin väitöskirjaa. Sain kyllä väittelijältä viime toukokuussa kutsun väitöstilaisuuteen, mutta kutsua väitöskaronkkaan ei tullut.
Kukapa sitä nyt lähtisi matkustaa vaivalloisen junamatkan Itä-Suomeen susirajoille vain jonkin kuivahkon väitöstilaisuuden takia, kun reissulta joutuisi sitten palaamaan samaan syssyyn takaisin - ja vieläpä kokonaan "kuivin suin"!
Netistä löysin mainontoja Z.S:n väitöskirjasta. Kyseessä on kuulemma tutkimus, jonka sanomana olisi se, että "Suomessa oikeuslaitos suosii valtiota". Toisin sanoen yrittäjät, joita Sundström on voittopuolisesti urallaan edustavat oikeudenkäynneissä, häviäisivät lähes automaattisesti juttunsa, jos vastapuolena on valtio.
Olisipa tosi mielenkiintoista nähdä, miten väittelijä on perustellut sanottua väitettään ja koko väitöstutkimustaan.
Johan sen itsesuojeluvaistokin sanoo, että ei hyvän ja pahan rajan yliopistossa kysellä voittajan väikkärin perään.
Jos kyselee, itse vastaa teoistaan, sanoisi presidenttiehdokas pimeyden ytimen toimittajille.
Olisiko käynyt niin, että Zacharias Sundströmin väitöskaronkka olisikin pidetty, ei suinkaan susirajalla Joen kaupungissa, vaan väittelijän viinitilalla Etelä-Afrikassa, jonne siis Herra Kustos, kaikkien oikeuksien päivystävä professori, ja Herra Vastaväittäjä, Z.S:n tavoin äidinkielenään ruåtsia haasteleva Lundin professori, olisivat matkustaneet iloisin mielin?
Jasså, vain väitöskaronkka väittelijän viiniranchilla eteläisessä Afrikassa, tiedä häntä?
Mutta laulu "Lähtekäämme Afrikkaan, onnelliseen Afrikkaan" on tuttu varmaan Eduskunnan todella, sekä henkisesti että vallankin fyysisesti, suurille pojille, eli eduskunnan ex-puhemies Paavo Lipposelle ja pääsihteeri Seppo Tiitiselle.
On kerrottu, että muutama vuosi sitten, kun eduskunta vietti suureellisia 90-vuotisjuhliaan, puhemies Lipponen ja pääsihteeri Tiitinen olisivat matkailleet kahteen pekkaan Etelä-Afrikkaan juuri Z.Sundströmin viinitilalle tehtävänään hankkia mainittuja juhlallisuuksia varten hirmuisen suuri lasti erilaisia hienoja viinejä. Kauppahinta olisi julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan ollut todella suolainen, eli about 60 euroa per puteli, mutta väliäkös tuilla. Kerrotaan, ettei eduskunta virallisesti ollut ostajan asemassa, vaan juuri herrat L ja T.
Viinejä taisi jäädä jäljelle tuntuva määrä ja niiden hankinnasta on ilmennyt erilaista porinaa tiedotusvälineissä.
Niin tai näin, tässä jutussa ja kommentoinnissa ollaan nyt palaamassa erilaisten syrjä- eli sivuhyppäysten jälkeen takaisin lähtöruutuun eli Pekka...ei kun Paavo Lipposeen.
Tässä hieman tarkennettua tietoa eduskunnan kohutusta viinihankinnasta:
Vuonna 2006 puhemies Paavo Lipposen johtama parlamenttivaliokunta, johon kuului peräti 12 henkilöä, kävi Etelä-Afrikan vierailunsa lomassa maistelemassa ja hyväksymässä viinin, joka päätettiin tilata eduskunnan 100-vuotisjuhlajuomaksi.
Eduskunta valitsi juhlavalkoviinikseen 1080 pulloa Thabana-viiniä, kun Lipposen 12 hengen seurue oli lounastanut asianajaja Zacharias Sundströmin viinitilalla.
Eduskunta maksoi viinit maahantuojalle eikä tuottajille, minkä vuoksi tuotevalvontakeskus katsoi, että eduskunta ei ollutkaan viinien tilaaja ja esti pullojen luovuttamisen.
Vuonna 2009 käräjäoikeus katsoi, että tuotevalvontakeskus oli väärässä. Vasta tämän jälkeen eduskunta sai kolme vuotta aiemmin tilaamansa juhlaviinit käyttöönsä.
Julkisuudessa oli ehditty jo epäillä, että viinit eivät olisi olleet v. 2009 enää käyttökelpoisia.
Onko tämä se sama Z.S joka avusteli käräjillä Sunkkua velipojalle STS:ssä antamista lainoista korvennettaessa?
Taitaa olla sama juttu jossa käräyttämäänsä poliitikon nahkaansa on Arja Alho nykyisin hoivaillut - eikä niinkään yllättäen Etelä-Afrikassa Suomi-Etelä-Afrikka seuran puheenjohtajana.
Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi kirjoitti noin 150 vuotta sitten komediallisen näytelmän "Olviretki Schleusingenissa." Se rohjettiin julkaista vasta vuonna 1916 eli noin 50 vuotta A.Kiven kuoleman jälkeen.
Nyt voisi olla vuorossa Lipposen ja Tiitisen johtaman valtuuskunnan ja sen surullisenkuuluisan viininhankintamatkan innoittamana syntynyt näytelmä, tai oikeastaan ooppera, kun etenkin Seppo Tiitinen on armoitettu oopperan ystävä ja tuntija, nimeltä "Viiniretki Franschhoekiniin."
Vai olisiko eduskunnan ko. viiniretki ja se, mitä kommelluksia reissun aikana ja sen jälkeen tapahtui, salaista tietoa säädetyt 50 vuotta?
Supon kassakaappihan uhkaa tätä menoa täyttyä kokonaan papereilla, joilla on jokin yhteys Paavo Lipposeen.
Tuollainen operetti Kansallisteatterin suurella näyttämöllä aiheuttaisi äänestäjäkadon presidentinvaaleissa, niin moni katsoja kokisi naurukuoleman.
Isänmaallinen Myllylä saa sen sijaan kyynelehtimään.
Ei sitä, anonyymi hyvä, koskaan tiedä, millainen olisi suuren yleisön reaktio! Ja vaikka vaaleissa tulisi äänestäjäkato, niin pääasia toki on, että teatterin tai oopperan katsomot olisivat tupaten täynnä ja esitys menisi täysille katsomoille monta monituista kuukautta.
Ei tuo Lipposen ennakoitavissa oleva äänisaalis muutenkaan näytä galluppien mukaan mitenkään hääviltä! Huonommin ei juuri voisi enää mennä.
Näytelmässä tai operetissa Paavostakin toki voitaisiin tehdä Isänmaan ystävä ja sankari. Mies joka pelasti Thabana-viinit Suomen kansan edustajien maisteltaviksi!
Kanki-Kaikkonen jäisi ehkä sivurooliin Etelä-Afrikasta odotettavissa olevan adoptiolapsensa kanssa, mutta voinee arvella että ideoimalla voisi Ruusus-Matille ja ainakin Alpo Rusille rooli hahnmottua. Tulihan Z.S. Alpon tueksi nokittamaan Suomen Valtiota, joka sekä syytti että sitten palkitsi suurlähettilään notkuvilla pöydillä.
Puhetta on Tolvasen ohjaamista kirjoista, mutta entäs Virolaisen ohjaamat väitöskirjat? Minkäs laatuisia ne ovat?
Eero Koljosen väitöskirja ei varmaankaan ollut Matti Tolvasen ohjaama, koska työnohjaaja ei voi toimia virallisena vastaväittäjänä.
Edellä ei ole ollut puhetta "Tolvasen ohjaamien väitöskirjojen laadusta" yhtikäs mitään.
Kaikista minun ohjauksessa olleista ja julkaistuista väitöskirjoista on aikoinaan julkaistu virallisten vastaväittäjien lausunnot Lakimies-lehdessä. Sieltä jokainen voi käydä lukemassa, miltä ne ovat vaikuttaneet. Itse olen jäävi sanomaan niiden laadusta mitään.
Mutta kun on ollut yleisesti tiedossa, että Lapin yliopistossa - siis prosessioikeudessa - ei mene läpi minkätasoinen väitöskirja tahansa, ei tyrkylle ja esitarkastukseen ole tuotu heikkotasoisia väitöskirjoja.
Zacharias Sundström oli tietenkin aivan oikeilla jäljillä ja "oikealla asialla" ottaessaan väitöstutkimuksessaan esille sen, että oikeusjutuissa, joissa yrittäjää vastassa on ollut valtio, valtio on vienyt voiton n. 95 %:ssa tapauksista.
Mutta miksi sitten väitöskirjan teemaksi on valittu kovin yleisluontoiselta kuulostava otsikko "Oikeudenmukainen tuomio"? Olisi ollut syytä keskittyä "itse asiaan" ja sanoa ruma sana niin kuin se on.
Olen ennenkin ehdottanut ko. osin kunnon väitöskirjan työnimeksi "Koiviston konklaavi". Kyseessä olisi väitöstutkimus, jossa todella tutkittaisiin, eikä siis vain epäiltäisi, onko tuomioistuinten riippumattomuusperiaatetta suomalaisessa lainkäytössä ja oikeusjutuissa vaikkapa Urho Kekkosen presidenttikauden alusta eli vuodesta 1956 lähtien loukattu tai pyritty vaarantamaan tai onko sitä edes kunnioitettu sillä tavalla kuin länsimainen oikeusjärjestys edellyttää.
Kyse olisi siis siitä, ovatko ja miten tasavallan presidentit yrittäneet vaikuttaa ja myös vaikuttaneet suomalaiseen lainkäyttöön yksittäistapauksissa. Samassa yhteydessä voisi pohtia myös Kekkosen yrityksiin ja toimiin puuttua riippumattomuusperiaatetta vaarantaen yleensä oikeuslaitoksen asioihin.
Kekkosen v. 1970 LM:ssä julkaistu hyökkäys suomalaisia tuomioistuimia ja oikeuslaitoksia vastaan olisi toki jo sinänsä erillisen väitöskirjansa arvoinen tutkimusteema.
Aineistoa olisi vaikka millä mitalla ainakin 500 sivun laajuiseen hyvään väitöskirjaan. Keskiössä voisi olla olisi Koiviston kuuluisa konklaavi ja tuomioistuinlaitoksen edustajien puhuttelu 1992.
Viimeisimpiä tapauksia on presidentti Tarja Halosen kannanotto viime vuonna egyptiläisen isoäidin tapaukseen ja sitä seurannut KHO:n Pekka Hallbergin ennennäkemättömän röyhkeä puuttuminen KHO:n täytäntöönpanoon.
Ko. väitöskirjan tekijän olisi syytä ensin hieman harjoitella. Sopiva aloitus ja lisensiaattitutkimuksen aihe olisi ex-oikeusministeri Johannes Koskisen ministerikaudellaan ottamat lukuisat kannanotot yksittäisiin ja vielä lainvoimaa vailla oleviin oikeustapauksiin ja oikeuskanslerin niistä tehtyihin kanteluihin ottama löperö asenne. Plus tietenkin Koskisen syyttömyysolettamaa rikkonut lausunto Rusi-tapauksessa. Tästä Koskisen tapauksesta saisi helposti hyvän 200 sivun mittaisen lisurin.
Anonyymi kirjoitti:
"Tulihan Z.S. Alpon tueksi nokittamaan Suomen Valtiota, joka sekä syytti että sitten palkitsi suurlähettilään notkuvilla pöydillä."
Siis olisiko valtio ostanut Alpo Rusin - jatkossa - hiljaiseksi "suurlähettilään notkuvilla pöydillä"?
Näköjään blogisti tai kommentoijat eivät ole huomioineet, että koko Lippos-syytös oli alun alkaen täysin järjetön:
Jos oppikoulun (ainakin poikakoulun) oppilas olisi 50-luvulla lyönyt opettajaa, oppilas olisi lentänyt koulusta kuin leppäkeihäs.
Nimim. 1949 syntynyt.
Aika näyttää rusikoivatko suurlähettilään notkuvat pöydät lopullisesti Alpon oikeudet hakea hyvitystä ihmisarvon loukkauksilleen.
Meillä kun eivät kaikki halua paljastaa mikä se on kun syyttää, puolustaa ja tuomitsee; armahtaa, suojelee ja hylkää.
Ihmisluonteen paljastumista sanotaan kehittyneeksi läntiseksi ihmiskäsitykseksi, erotuksena joistakin huntukulttuureista joissa uskotaan tuon puoleiseen, ml. suomalainen puolihuntukulttuuri a la Tartsa.
Akateemisella tasolla on viritelty tutkimusta aiheesta "Suomen 1990-luvun pankkikriisin yhteiskunnallinen tilinpäätös".
Professori Jukka Kekkonen lienee ykkösnyrkki koko projektissa:
http://www.pankkikriisi.net/
Seminaarien pohjalta on ilmestynyt tämän vuoden kesällä kirja "Pankkikriisin pitkä varjo".
Jää nähtäväksi pääseekö tutkimusryhmä joukkoineen lainkaan käsiksi lamavelkaisten sikamaiseen kohteluun oikeuslaitosta myöden tässä valtakunnassa.
Professori Virolaisen ehdotus väitöskirjan teemaksi "Koiviston konklaavi" osuu napakymppiin.
Kuka uskaltaa hommaan ryhtyä? Keskeinen tutkimusaineisto on julistettu salaiseksi presidentti Halosen määräyksellä presidentti Koiviston pyynnöstä.
Lähetä kommentti