486. Eurooppalaista sananvapautta kohti - selkeä linjamuutos korkeimmassa oikeudessa (KKO 2011:71)

1. Sanomalehti Pohjalaisen pakolaiskeskusuutisointiin liittyvä kunnianloukkaussyyte kaatui viime viikolla korkeimmassa oikeudessa. Aiemmin myös Vaasan hovioikeus oli hylännyt jutussa ajetut syytteet. Käräjäoikeus sen sijaan oli tuominnut syytetyt sakkorangaistukseen.

2. Vaasassa ilmestyvässä Pohjalaisessa julkaistiin 26.8.2006 julkaistu pakolaisten vastaanottokeskuksen lopettamiseen liittynyt kirjoitus ja sen yhteydessä erillinen A:n haastattelu. Siinä kerrottiin A:n sanoneen muun muassa seuraavan: ”Oravaisten vastaanottokeskuksen työntekijät ovat täysin leipääntyneitä ja heidän asenteensa on suorastaan rasistinen. -Alue, missä turvapaikanhakijat asuvat, on ghetto! Ympäriltä puuttuu vain piikkilanka ja kyltti ’Arbeit macht frei’.” A puolusti Vaasan vastaanottokeskusta ja perusti mainitut väitteensä keskusteluihin vastaanottokeskukseen sijoitettujen kanssa.

3. Virallinen syyttäjä ja Oravaisten pakolaisten vastaanottokeskuksen 36 työntekijästä 31 vaati Vaasan käräjäoikeudessa A:lle, lehtijutun laatineelle toimittajalle B:lle ja lehden päätoimittajalle C:lle rangaistusta kunnianloukkauksesta. Työntekijöillä katsottiin olevan asianomistajan asema vaatia rangaistusta kunnianloukkausrikoksesta, vaikka heistä kenenkään nimeä ei mainittu lehtijutussa.

4. Vaasan käräjäoikeus totesi 18.1.2008 antamansa tuomion perusteluissaan, että lehdessä haastatellun A:n esittämille mielipiteille tai väitteille ei ollut löytynyt tosiasiapohjaa. Tällä ei ollut käräjäoikeuden mukaan edes merkitystä, koska haastattelun sisältö oli mielipiteenä tai väitteenä yhtä loukkaava. Haastattelun sisältämät ja paikkaansa pitämättömät ilmaisut olivat loukanneet asianomistajien kunniaa. Lehtijutun kirjoittaneen toimittaja B:n ja päätoimittaja C:n moitittavan menettelyn seurauksena A:n loukkaavat mielipiteet tai väitteet olivat saaneet julkisuutta. Lehdistöllä oli vastuunsa tietojen julkistamisessa ja yksilön oikeuksia oli tässä tapauksessa loukattu. Käräjäoikeus tuomitsi A:n, B:n ja C:n kunnianloukkauksesta sakkorangaistukseen.

5. Vaasan hovioikeus, jonne tuomitut valittivat, katsoi 30.10.2009 antamassaan tuomiossa, että A:n haastattelussa esittämät ilmaisut olivat olleet vahvoja ja kärjekkäitä. Arvostelun olisi voinut tehdä myös käyttämättä tällaisia ilmaisuja. Kysymys oli kuitenkin ollut A:n mielipiteistä, jotka olivat osittain pohjautuneet hänen omiin kokemuksiinsa laitoksen toiminnasta ja sen ulkoisista puitteista. Haastattelussa ei ollut mainittu ketään yksittäistä laitoksen työntekijää, vaan arvostelu oli kohdistunut julkisin varoin ylläpidetyn laitoksen ulkoisiin puitteisiin ja toimintaan kokonaisuudessaan. Tähän nähden ja kun otettiin lisäksi huomioon se laajempi asiayhteys ja taustakeskustelu, johon A:n haastattelu oli liittynyt, hovioikeus katsoi, ettei A ollut syytteessä mainittuja ilmaisuja käyttämällä syyllistynyt kunnianloukkaukseen. Hovioikeus hylkäsi kaikkia kolmea syytettyä vastaan ajetut syytteet.

6. Korkein oikeus myönsi asianomistajille valitusluvan ja tutkissaan valituksen totesi, että A:n pakolaiskeskuksen työntekijöihin kohdistama arvostelu oli sinänsä ollut halventava. Toisaalta oli otettava huomioon, että arvostelu oli kohdistunut vastaanottokeskuksen työntekijöihin yleisesti ja esitetty julkisessa keskustelussa vastaanottokeskuksen tulevasta sijaintipaikkakunnasta.

7. Korkein oikeus katsoi, että kyseinen halventava lausuma oli luonteeltaan arvoarvostelma ja sen taustalla oli ainakin osittain A:n käymiensä keskustelujen pohjalta muodostama käsitys. Tämän vuoksi ja tuomion perusteluissa selostettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö huomioon ottaen korkein oikeus katsoi, ettei A:n lausuma tällaisessa yhteydessä esitettynä täytä sitä, mitä voidaan pitää rikoslain 24 luvun 9 §:n mukaan rangaistavana. Näin ollen A, jutun kirjoittanut toimittaja B ja lehden päätoimittaja C eivät olleet syyllistyneet pakolaisten vastaanottokeskuksen työntekijöihin kohdistuneeseen kunnianloukkaukseen.

8. Korkeimman oikeuden ratkaisuseloste kokonaisuudessaan löytyy tästä.

9. KKO:n ennakkopäätöksestä on kyse selkeästä linjamuutoksesta, sillä aiemmin suomalaiset tuomioistuimet korkeinta oikeutta myöten ovat katsoneet Pohjalainen-lehdessä julkaistun jutun kaltaisen tapauksen täyttävän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Katso lähemmin blogia 257/27.4.2010 "KKO sananvapautta kaventamassa" ja siinä selostetut tapaukset. Tähän lopputulokseen päädyttiin vielä käräjäoikeuden tässä jutussa antamassa tuomiossa. Ylemmissä oikeusasteissa kirjaimellinen eli lain sanamuotoon perustuvan laintulkinta sai antaa tilaa asia-argumentteihin perustuvalle tulkinnalle, jossa pantiin painoa sille, missä yhteydessä ja tarkoituksessa kiistanalaiset väitteet oli esitetty.

10. Suomalaiset tuomioistuimetkin havahtuvat siis pikkuhiljaa huomaamaan, että maailma muuttuu ja sen myötä muuttuvat myös tulkinnat sananvapaudesta, joka on yksi vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan peruspilareita. Eurooppalainen suuntaus on kulkenut jo pitkään väljempään ja sananvapautta suosivampaan suuntaan. Korkein oikeus on saanut jo niin monta kertaa "lunta tupaan" ihmisoikeustuomioistuimelta sananvapausjutuissa, että sen oli nyt ilmeisesti suoranainen pakko muuttaa aiempaa tulkintakäytäntöään.

11. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen jo vuosia sitten omaksuman linjan mukaisesti toisistaan pitää erottaa selkeät tosiasiat ja toisaalta kannanotot, jotka ovat mielipiteen kaltaisia arvoarvostelmia. Jos kyseessä on arvoarvostelmana, ei väitettä tarvitse perustella yhtä tarkasti kuin tosiasiaväitettä. Ihmisoikeustuomioistuin ei ole edellyttänyt kovin suurta näyttöä arvoarvostelmien osalta. Näin siksi, että muutoin oikeus mielipiteiden esittämiseen ja argumentointiin saattaisi kaventua huomattavasti.

12. Korkein oikeus pohti nyt ensimmäistä kertaa selkeällä tavalla, oliko tapauksessa kyseessä tosiasiaväite vai arvoarvostelma. Tässä jutussa korkein oikeus piti sallittavina arvoarvostelmina haastateltava A:n mielipiteitä Oravaisten vastaanottokeskuksesta. Hänen tuntemustensa mukaan tuolloin keskuksen henkilökunta oli leipiintynyttä ja asenteiltaan rasistista. Turvapaikanhakijoille tarkoitettua aluetta hän luonnehti lehdessä ghettomaiseksi.

13. Asiassa oli toki merkitystä myös sillä, että A:n arvostelu kohdistui laajaan joukkoon ja asianomistajia oli 31, joiden nimiä ei lehtijutussa mainittu. Yhdestä tai parista kolmesta vastaanottokeskuksen työntekijästä, jotka olisi voitu lehtijutusta tunnistaa, ei sen sijaan olisi ollut sallittua esittää yhtä kärjekästä arvostelua.

14. Korkeimman ratkaisuselosteesta ei käy lähemmin ilmi A:n asema. Pohjalaisen mukaan A:lla on pitkä ja laaja kokemus tämän kaltaisissa kysymyksissä. Hänet tunnetaan muun muassa European Mothers-järjestön perustajana ja vuosikymmenet erilaista vapaaehtoistyötä tehneenä aktiivisena kansalaisena.

15. Tärkeistä yhteiskunnallisista asioista täytyy voida puhua julkisuudessa myös kärjekkäästi ja provosoivasti. Pohjalaisen haastattelussa käsitellyt pakolaisasiat kuuluvat sellaisiin asioihin ja niistä on käyty julkisuudessa vilkasta keskustelua jo vuosikausia ja keskustelu jatkuu edelleen. Kuten korkein oikeus sanoo, kansalaisilla on oikeus tietää myös kriittisistä kannanotoista.

16. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessään omaksuma tulkinta on oikea myös sikäli, sillä suomalaiset ovat joutuneet hakemaan jo liian monta kertaa vapauttavia sananvapausratkaisuja Strassbourgin ihmisoikeustuomioistuimesta saakka. Kerran tämän joutui tekemään myös yksi Pohjalaisen toimittaja.

17. Tuolloin oli kyse tapauksesta EIT Selistö vs. Suomi 16.11.2004 selostetusta asiasta, jossa ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että EIS 10 artiklaa oli rikottu, kun lehden toimittaja oli tuomittu lehtijuttunsa johdosta kunnianloukkauksesta sakkorangaistukseen. Korkein oikeus, jossa tuomittu toimittaja haki EIT:n ratkaisun jälkeen hovioikeudesta saamansa sakkotuomionsa purkua, ei kuitenkaan suostunut purkuun. Ks. lähemmin blogia 257/27.4.2010. Korkeimman oikeuden kyseisen ratkaisun (KKO 2008:24) perustelut tuntuvat toimittajan saaman rangaistuksen vähättelyn ja kotimaisten tuomioistuinten (virheellisten) ratkaisujen - myös sittemmin virheellisiksi todettujen ratkaisujen - merkityksen ylikorostamisen vuoksi suorastaan häpeällisiltä.