Suppilokausi näyttää vielä jatkuvan...1. Tästä näyttää tulevan tämän lokakuun aurinkoisin ja kaunein päivä. Kuntosalilla ja uimahallilla tuli käytyä jo pari tuntia sitten ja nyt edessä olisi jälleen sieniretki metsään. Suppiloita löytyy vielä eikä pieni yöpakkanen vaikuta sienien laatuun.
2. Viidessadas blogijuttu on kohta kypsää kauraa ja sen jälkeen sitä sitten voisikin vetää hieman henkeä tai ainakin lonkkaa näiltä kirjoituspuuhilta. Veikko Huovinen, suosikkikirjailijoitani muuten, julkaisi aikoinaan novellikokoelman tapaisen kirjan "Lyhyet erikoiset". Pitäisi tässä kohta varmaan itsekin siirtyä lyhyempiin juttuihin. Niissä on vain se huono puoli, ettei likikään kaikkia kirjoittamisen aikana mieleen juolahtaneita asioita, epäkohtia tietenkin, saisi tuotua esiin, eikä viranomaisille, ministeriöille, päällikkötuomareille, virkamiehille, poliitikoille, toimittajille ym. annetuksi siinä märin satikutia kuin mitä he oikeesti ansaitsisivat.
3. Otetaanpa nyt lyhyesti käsittelyyn aihe, josta on ollut jonkin verran juttuja lehdissä. Kysymys on hovioikeudessa kuluvan vuoden alussa käyttöön otetusta uudistuksesta, jonka keskeisiä kohtia ovat 1) jatkokäsittelylupa ja 2) suullisten käsittelyjen karsiminen.
4. Kuten olen jo aiemmin useamman kerran blogissa maininnut, näillä uudistuksilla pyritään tehostamaan ja nopeuttamaan hovioikeuskäsittelyä. Samaan hengenvetoon on kuitenkin syytä muistaa, että uudistukset kaventavat asianosaisten ja muutoksenhakijan oikeusturvaa, sillä uudistus merkitsee valitusasian täysmittaisen tutkinnan rajoittamista.
5. Aiemmin vain noin kuutisen vuotta voimassa olleen seulontamenettelyn korvanneen jatkokäsittelyluvan ideana on, että niin sanotuissa vähäisissä, oikeastaan sellaisiksi katsotuissa jutuissa, tarvitaan ensin erillinen hovioikeuden myöntämä lupa, jotta tuomioistuin voi tutkia asian täysmittaisessa käsittelyssä. Luvan myöntämisestä ei seuraa, että juttu käsiteltäisiin suullisessa pääkäsittelyssä, vaan valtaosa tutkintaluvan saaneista jutuista samoin kuin suoraan täystutkintaan etenevistä jutuista käsitellään edelleen täysin kirjallisessa menettelyssä. Onhan uudistuksessa myös tiukennettu suullisen käsittelyn edellytyksiä.
6. Ideaalitilanne olisi tietenkin se, että kaikissa kuudessa hovioikeudessa päästäisiin jatkokäsittelylupa-asioiden myöntämisen suhteen yhdenmukaiseen käytäntöön. Tässä näyttää kuitenkin olevan todella paljon toivomisen varaa, kuten jo lakiesitystä valmisteltaessa ja eduskunnassa käsiteltäessä ennustin tapahtuvan.
7. Savon Sanomissa viime maanantaina, että eri hovioikeuksien lupakäytännössä on isoja eroja. Helsingin hovioikeudessa valituslupa-asioista jopa kaksi kolmasosaa (n. 66 %) jää ilman lupaa ja siis jatkokäsittelyä; näissä tapauksissa valitus hylätään niin sanotusti kättelyssä ilman varsinaista asian tutkimista. Kouvolan hovioikeudessa sitä vastoin valituslupien hylkäysprosentti on vain 20.
8. Näiden lukujen perusteella on jo ehditty arvailla, että valituslupien suuri hylkäysprosentti Helsingissä johtuu siitä, että hovioikeus olisi keksinyt lupamenettelystä hyvän konstin purkaa jutturuuhkiaan. Tunnettu tosiasia on, että Helsingin hovioikeus on ylivoimaisesti maan suurin ja samalla suuritöisin hovioikeus, joka on usein ruuhkautunut.
9. Helsingin hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä tietenkin kiistää moiset arvelut ja selittää syyksi sen, että jotkut hovioikeudet ovat vain varovaisempia kuin toiset. "Emme todellakaan pura jutturuuhkia tällä tavoin," kertoi Könkkölä Savon Sanomille. "Sellainen ei tulisi mieleenkään".
10. Hyökkäys on paras puolustus, lienee presidentti Könkkölä ajatellut, sillä hän kohdistaa sanotussa lehtijutussa katsantonsa pienempiin hovioikeuksiin. "Sellaistakin on heitetty, että tietyt hovioikeudet haluavat työllistää tällä itseään. No, itse en sellaiseen usko", toteaa Könkkölä, ikään kuin olisi halunnut vetää sanojaan hieman takaisin; mitä hän ei todellisuudessa tietenkään tarkoittanut tehdä.
11. Ihme kyllä, virallisia lukuja jatkokäsittelyluvista ei ole vielä oikeusministeriöstä saatu. Niitä odoteltaessa minulle on syntynyt kokemukseen perustuva sellainen mielikuva, että Helsingin hovioikeus on nyt kyllä käyttämässä tilaisuutta hyväkseen ryhtyessään vetämään hyvin tiukkaa linjaa valituslupa-asioissa. Lupahakemus hylätään tylysti heti, jos näyttää vähänkin siltä, että käräjäoikeuden päätös tuntuu sopivalta. Muuten noin korkeaa hylättyjen valituslupahakemusten osuutta on vaikea ymmärtää.
11a. Toisaalta täytyy muistaa, että Kouvolan hovioikeudella on intressiä näyttää, että sillä on paljon juttuja. Siksi tämä hovioikeus noudattaa valituslupa-asioissa aivan eri linjaa kuin mammuttisuuri Helsingin hovioikeus. Lakkautusuhan tai Itä-Suomen hovioikeuteen yhdistämisuhan alla oleva Kouvolan hovioikeus haluaa näyttää suurelta ja pysytellä edelleen hengissä! Oikeutta hakevat ihmiset tässä kuitenkin eniten kärsivät - ainakin Helsingin hovioikeuspiirissä - sillä heidät asetetaan valitusluvan saannin suhteen eriarvoiseen asemaan.
12. Yle Uutiset/Ari Mölsä varusti tuttuun tapaansa eli hieman alatyylisesti juttunsa 25.9. otsikolla "Tavallisen kansan karvalakkijutut katoamassa hovioikeuksista." Toimittaja kertoo monen lakimiehen sanoneen, että pienten ihmisten suuretkin oikeustaistelut on nyt tukahdutettu oikeuslaitoksen säästötalkoiden alle. Karsinta on rankka: kaksi kolmasosaa jatkohakemuksista kaatuu. Rikosjutuissa hovioikeuden ovea on turha kolkuttaa, jos käräjäoikeuden tuomio on vain sakkoa tai enintään neljä kuukautta vankeutta. Tavallisesti tällöin on kyse rattijuopumus-, pahoinpitely- tai kunnianloukkausjutuista. Riitajutuissa hovioikeuden ovi avautuu vain, jos käräjäoikeudessa riitaiseksi jäänyt intressi on vähintään 10 000 euroa. Pikkuperinnöistä ei siis enää pääse hovioikeuteen rähjäämään, kerrotaan Yle Uutisten jutussa.
13. Raflaavaa kieltä Yle Uutisilta, mutta pähkinänkuoressa tavallisimmat rajoitukset tulivat kuitenkin jutusta ilmi. Valituksen teossa ei kuitenkaan ole toki kyse mistään "rähjäämisestä", kuten toimittaja laukoo. Rähjäämisestä ja rettelöinnistä on sen sijaan kyse yksityistä pysäköinninvalvontaa kiihkeästi vastustavien parkkiaktivistien touhuissa, joista toimittaja on ehtinyt väsymättä väsätä monen monta kannustavaa juttua ja raahannut tv-kameransa eteen kohta liki kaikki ns. oikeusoppineet asiaa päivittelemään!
14. No, olihan tuossa Yle Uutisten jutussa toki asiatietoakin. Helsingin HO:n presidentti Mikko Könkkölä kertoi, että heille tulee tänä vuonna arvion mukaan noin tuhat hakemusta jatkokäsittelyluvan saamiseksi. Viimeisimmän tilaston mukaan hakemusten hylkäysprosentti on noin 63, ilmoitti Könkkölä. Helsingin hovioikeuden juttukannasta on Könkkölän mukaan hupenemassa noin viidennes. Tämä merkitsee sitä, että hovioikeustuomarit voivat entistä paremmin keskittyä juridisesti kaikkein vaikeimpiin tapauksiin.
15. Hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölän sanottu lausuma on sangen tyypillistä hovioikeuden päällikkötuomarin puhetta. Aivan samalla tavalla puhuu KKO:n presidentti Pauliine Koskelo vastaavissa yhteyksissä.
16. Mikä siten on näitä puheita yhdistävä piirre, lukija varmaankin uteliaana kyselee. Vastaus: se, että nämä päällikkötuomarit, joka sisältää myös kaikkien muiden hovioikeuksien päällikkötuomarit, tarkastelevat muutoksenhakua, juttujen määrää yms. kysymyksiä ainoastaan ja yksinomaan asianomaisen tuomioistuimen näkövinkkelistä ja yksinomaan oman työnsä kannalta. He hehkuttavat kaikkia sellaisia uudistuksia, joilla tuomioistuinten juttumääriä saadaan vähennetyksi ja niiden työtä kevennetyksi. He tuntuvat suorastaan hykertelevän käsiään, kun juttukantaa vähennee yhtäkkiä kolmanneksella, kuten Könkkölän lausunnosta voi erinomaisen hyvin aistia.
17. Eivätkö nämä korkean tuomarinviran haltijat todellakaan ymmärrä, että kolikolla on tässäkin asiassa kaksi puolta. Toinen puoli on siinä, että kun muutoksenhaun edellytyksiä ja valituksen tutkimisen tiukennetaan erilaisilla valituksen tutkimista rajoittavilla keinoilla, kuten juuri valitusluvilla ja suullisten käsittelyn rajoittamisella, niiden asianosaisten oikeusturva, jotka ovat hävinneet juttunsa alemmassa oikeusasteessa ja jotka eivät saa juttujaan ylemmän asteen täysimittaiseen käsittelyyn, välttämättä heikkenee. Tämä puolen asiasta Konkkölä, Koskelo ja muut päällikkötuomarit unohtavat tai sivuuttavat lausunnoissaan aina kokonaan.
18. Tuota edellä mainittua asiaa olen aina kovasti ihmetellyt. Miten ihmeessä meidän johtavat päällikkötuomarimme voiva olla noin hirvittävän putkisilmäisiä! Heiltä tuntuu puuttuvan kokonaan empaattinen kyky asettua edes hetkeksi oikeutta hakevan pienen ihmisen asemaan ja pohtia kaikkia kamalia valitusrajoituksia tältä kannalta. Osaselitys lienee siinä, että nämä korkeat päällikkötuomarimme, kuten esimerkiksi juuri Könkkölä tai Koskelo, eivät ole toimineet päivääkään alioikeustuomarina tai asianajajana ja nähneet ja tulleet tuntemaan pienten ihmisten oikeusongelmia. He tarkastelevat asioita yksinomaan ylväästi norsunluutorneistaan ja miettivät vain sitä, miten voisivat saada keventää ja mukavoittaa oman oikeusasteensa toimintaa ja kehua ministeriölle, miten tehokkaita heistä nyt on tullutkaan.
19. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea (KM 2003:3), joka paiski töitä kaksi ja puoli vuotta hartiavoimin ja melkein "niska limassa" (2001-2003) ja jonka pysyvänä ja äänivaltaisena asiantuntijana satuin toimimaan (toimikunnan liki paristakymmenestä ihmisestä koostuvasta joukosta jätin ainoana toimikunnan mietintöön oman parikymmensivuisen eriävän lausumani), korosti menettelyllisen oikeudenmukaisuuden merkitystä (procedural justice) ja tuomioistuinprosessin koetun oikeudenmukaisuuden lisäämisen merkitystä. Yksi pointti tässä on juuri se, että oikeusprosessia ja siihen suunnitelleilla olevia uudistuksia tulisi tarkastella, ei suinkaan yksinomaan tuomioistuimen omasta näkövinkkelistä, vaan myös ja nimenomaan siltä kannalta, miltä prosessi näyttää yksittäisen oikeusjutun asianosaisten ja suuren yleisön silmissä, miten oikeudenmukaiseksi ja tasa-arvoiseksi he prosessin kokevat.
20. Tässä suhteessa päällikkötuomareillamme ja oikeusministeriön lainvalmistelijoilla olisi todella paljon oppimista. Jatkokäsittelylupa ja suullisten käsittelyjen vähentäminen merkitsee valitusoikeuden tosiasiallista kaventamista ja siten samalla myös oikeusturvan kaventumista, koska muutoksenhaku on oleellinen osa oikeusturvaa.
21. Jos verrataan tilannetta Ruotsiin, niin siellä valituslupa hovioikeudessa vaaditaan vain todella vähäisissä rikosjutuissa eli ainoastaan silloin, kun on kyse sakkorangaistuksesta. Toiseksi valitus - eli tutkintaluvan saa Ruotsissa näytön arvioinnin osalta lievemmin edellytyksin kuin Suomessa. Kolmanneksi suullisia käsittelyjä, joita Ruotsin hovioikeuksissa on jo entuudestaan toimitettu huomattavan paljon paljon enemmän kuin Suomessa, ei ole rajoitettu samalla tavalla kuin nyt tehtiin Suomessa. Neljänneksi ruotsalaisessa järjestelmässä hyödynnetään uutta tieto- yms. tekniikkaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa.
22. Näin olivat ja ovat marjat tässä hovioikeusasiassa. Vaikka tarkoitus oli rykäistä vain "lyhyt erikoinen", kertyi tekstiä taas lähes totuttuun malliin. Ei maar, mutta nyt sitten sienimetsään! Hirvenmetsästys on käynnissä, ja tämän päiväisestä Iltalehdessä oli hätkähdyttävä otsikko "Hirvi tempaisi aseen ampujan kädestä ja potkaisi tätä päähän"! Jo nyt on aikoihin eletty! Ennen sitä joutui varomaan vain hirvestäjiä, mutta nyt pitää ilmeisesti varautua myös hirvien päällekarkauksiin!
22 kommenttia:
Hyvä oli blogi. Huovisesta puheenollen, yksi parhaista hänen kirjoituksistaan on Pieni etyylialkoholisarja niminen, joka on julkaistu kirjassa Mikäpä tässä (60-luvulta).
Muutoshan on lähellä valitusoikeuden lopettamista. Tuo 10 000 eur on iso riita.
Asianosaiset joutuvat panostamaan aikaa ja kustannuksia KO-vaiheeseen, koska sen päätös on nyt lopullinen.
Asian esittäminen perusteellisesti ja oikein kerralla KO:ssa ei juuri ole mahdollista.Asianajaja ei opi jutun asiasisältöä, eikä asiakas juridiikkaa. Asioiden merkitys tulee esille KO:n päätöksessä. Sen pohjalta asian voi esittää " oikein" mutta mahdollisuus otetaan pois.
Tosiasiassa uudistus palvelee myös perinteisiä suosikkitahoja kuten massavelkojia, jotka aina ovat valmistautuneet paremmin kuin vastapuoli.
Brax teki vahvaa jälkeä erityisintressien edustajana, ei niinkään kansan. Tässä tapauksessa hän edisti paitsi virkajuristien myös koko lakimieskunnan intressiä.
Asiaa on kauhisteltu yksityishenkilöiden kannalta, mutta heillä on sentään kuluttajansuoja turvanaan. Yrittäjät jäävät vapaan ryöstelyn kohteeksi, koska heitä haittaa usein rahan niukkuuden lisäksi myös oman aikaresurssin niukkuus.
Brax saanee palkintonsa,korkean oikeusviran.
Niin, voisiko Brax haluta vaikka kiivaasti ajamansa uuden ihmisoikeuskeskuksen johtajan viran?
Kun palaat sienimetsästä, ehdotan, että otat pienen kopsun. Jos haluat ilmaista sen, että otat pienen hömpsyn, tujauksen tai kuinka vain, niin ota kumminkin. Olet viikon aikana pohtinut kotietsintää, vaatimustaakkaa, hovioikeusmenettelyä jne. eli hyvin syvällisiä aiheita.
Eikö olisi aika rentoutua ja ottaa kopsut. Neuvoa antavaa, sitä sinä et varmasti tarvitse, koska blogisi ovat olleet tälläkin viikolla täyttä rautaa, mutta ota kopsu, koska muuten alan olla jo huolestunut siitä, että elät liian tervettä elämää, joka ei ole hyväksi!
Mainio tarinaniskijä tosiaan tuo Veikko Huovinen! "Pieni etyylialkoholisarja" on pirullisen hauska juttu. Täytyypä lueskella se joskus uudelleen. Huovinen on valottanut meille omalla tyylillään myös Adolf Hitlerin ("Veitikka") sekä J.Stalinin elämänvaiheita ("Joe-Setä").
Kiitos vinkistä, arv. Skorpioni! Kopsun aika - yhden tai kahdenkin - alkaa todella olla kohta käsillä.
Sienimetsästä on taas kerran onnellisesti palattu, mutta ei kuitenkaan leivättömän pöydän ääreen, kuten blogikuvasta näkyy. Korvessa ei näkynyt aggressiivisia hirviä eikä liioin heidän ammuskelijoitaankaan. Kuului vain hienoinen tuulen humina puiden latvoissa ja palokärjen ääni.
Toki tärkeä asia, muttei ole mielekästä vaatia, että lupien prosentimäärät olisivat samat kaikkialla. Seulontapykälän aikaan ne vaihtelivat eri hovioikeuksien väilillä ja eri aikaan välillä 5 - 25 %. Helsingin hovioikeudessa oli eräs laamanni, joka suuresti kiihtyi, jos jonkun muun laamannin osastolla seulontaa oli 0,1 % enemmän kuin hänen "omalla" osastollaan. Sitten ilmeni, että ko. laamanni oli tehnyt töitä puolet vähemmän kuin muut, ollut virka-aikana villisikoja ampumassa.
Villisian paisti ei ole hassumpaa vaikkapa Tallinnan keskiaikaisessa Olde Hansassa nautittuna. Kyytipojaksi pari kopsua tai snapsia Viru Välge -vodkaa ja ruokajuomaksi, jollei nyt parempaakaan keksi, olutta talon omasta panimosta.
Tiedän entisenä hovioikeudenneuvoksena (v. -76) Vaasasta, ettei hovin jäsenillä ole virka-aikaa eikä liioin kait esittelijöilläkään.
Toki aivan samoihin lupaprosentteihin on mahdotonta päästä jokaisessa hovoikeudessa, mutta silti nuo molemmat ääripäät eli Helsinki ja toisaalta Kouvola hieman ihmetyttävät.
Tämä hirvi otti oikeuden omiin "käsiin" välttäen kuolemantuomion.
Hirvittää jos oikeustaistelun alioikeudessa hävinnyt ottaa oikeuden omiin käsiinsä kun asia olisi voitu ratkaista hovissa...
Kannattaa Jyrki käydä lukemassa Osmo Soininvaaran tuore blogikirjoitus tuomioistuinten jonoista ja ratkaisuehdotukset samaan syssyyn.
Aika puistattavaa tekstiä. Suosittelisin jopa omaa blogikirjoitusta näistä tuija braxien (valituskielto hoviin) ja osmo soininvaarojen tavoista ratkaista ikävät asiat.
Odelle, tälle ikuiselle ja nykyisin myös vanhalle ja kärttyisälle pienelle vihreälle miehelle, tuskin kannattaa vastata näissä asioissa.
Häntä on näitä synnynnäisiä besserwissereitä, jotka tietävät, siis ovat tietävinään, tasan tarkkaan, mikä on oikein ja mikä on vihreiden politiikalle kaikkein edullisin toimintatapa.
HS on tänään 15.10 selostanut tapauksen, jossa Helsingin HO ei selviytynyt edes sähköpostin saapumishetken oikaisemisesta lain mukaiseksi. KKO sitten oikaisi päätöksen.
Valittajana oli ylilääkäri, jonka raha- ja aikaresurssit ovat riittäneet KKO-asiointiin.
Oikeusministeriö ei silti pidä tarpeellisena ohjeistaa oikeuksia- se kai edellyttäisi sp-saatteen tekemistä KKO-viittaukselle.
Siinä missä HO:n päätös kuvaa haluttomuutta selvittämiseen ja toisten virkamiesten arvosteluun, OM panee jopa paremmaksi. Kuinkahan moni vielä joutuu käyttämään aikaa ja asianajajaa vastaaviin oikaisuihin ?
Ad anonyymi - Ks. kommenttiani blogissa 491
Kiinnostaisi tietää, poikkeaako ei jatkokäsittelylupaa ja ei syytä-ratkaisujen yhteenlaskettu osuus eri hovioikeuksissa. Asian tutkimisessa ja hovioikeuden työmäärässä ei ole kovin kummoista eroa näiden ratkaisutapojen välillä kirjallisessa menettelyssä ratkaistavissa jutuissa.
Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvää? Uusi lupajärjestelmä pyrkii rajoittamaan ns. turhia valituksia. Niitä on olemassa. Jos niitä saadaan tapetuksi, syntyy työnsäästöä. Ylilyönnit ovat paha riski. Riski on olemassa, kun tuomarit sääteleveät juttuja ratkaistaessaan omaa työmääräänsä.
Nimim. maailma on harmaa, ei mustavalkoinen.
"Turhia" valituksia tehdään lähinnä vain hovioikeustuomareiden mielestä, he niistä aina jaksavat vaikeroida ja huudella.
Valituslupa koskee vain ns. vähäisempiä juttuja, eli oletetaan, että turhia valituksia tehdään vain niissä.
Mutta jos turhia valituksia tehdään, niitä tehdään toki myös "ei-vähäisissä" tapauksissa.
Miksi siis vain vähäisiä juttuja varten on säädetty valituslupajärjestelmä?
Ennen säästöjen ja "tehokkuuden" hakemista kansalaisten oikeusturvaa heikentävillä uudistuksilla olisi ehkä viisasta etsiä ratkaisuja jostain muualta. Esimerkiksi yleisten tuomioistuinten johtamisesta. Tuomioistuimissa ei olla käyty vielä läpi sitä, mikä on hoidettu jo oikeuslaitoksen muilla tärkeillä sektoreilla: täydellinen hallinnollinen ja organisatorinen uudistus. Työtavat, työvälineet, henkilöstöresurssien huono käyttö ja muu yleinen takapajuisuuus lienevät kehnon johtamisen ohella tuomioistuinten pahimmat ongelmat.
Ruotsalaisten kyvykkyys hovioikeuksien juttumäärien hallinnassa ilman lainsäädännöllisiä silmänkääntötemppuja ei voi olla sattumaa. Siellä on johtamisen keinoin saatu homma hallintaan.
Kun suomalaisissa tuomioistuimissa korostetaan nykisin kyllä eräänlaisena isku- tai muotisanana termiä "johtaminen".
Suomessa tällä tarkoitetaan kuitenkin ainoastaan puhdasta hallinnollista johtamista.
Tuomioistuimet kaipaisivat kuitenkin ennen muuta "lainkäyttöjohtamista", jota anonyymikin edellä ajanee takaa.
Toisin sanoen tuomioistuimen päällikkötuomarin, nimenomaan hovioikeuden presidentin, tulisi olla ensi sijassa pätevä ja arvostettu lainkäytön ammattilainen, joka saisi esimerkillään ja arvovallallaan "alaisensa" toimimaan tehokkaasti ja panostamaan osaamisensa lainkäyttöön ja tuomioiden perustelemiseen.
Mutta kun katsoo nykyisiä hovioikeuden presidenttejä, niin voiko heistä kenestäkään rehellisyyden nimissä sanoa, että hän täyttäisi mainitun vaatimuksen?
HO-presidenteiksi samoin kuin käräjäoikeuksien lamanneiksi nimitetään järjestään "mukavia" miehiä ja naisia, joilla ei ole karismaa, auktoriteettia eikä ammattitaitoa johtaa tuomioistuinta hyvin. He kyllä osaavat seurustella miellyttävästi henkilökuntansa kanssa kahvipöydässä ja pikkujouluissa, mutta siihen se "johtaminen" sitten useimmiten tuppaa myös jäämään.
Tampereen tai nykyisin siis Pirkanmaan käräjäoikeuden lamanniksi nimitettiin äskettäin käräjätuomari Hgin KO:sta. Pirkanmaa lienee Suomen toiseksi tai kolmanneksi suurin käräjäoikeus.
Vastanimitetyn laamannin erityisenä ansiona pidettiin kuulemma tuomarinvalintalautakunnassa sitä, että hän on toiminut pitkään Hgin käräjäoikeuden hallintojohtajana. Hänen kokemuksensa tuomarina ja osastonjohtajana sitä vastoin lienee vähäisempi.
Vasta nimitetty laamanni toimi Hgin KO:ssa puheenjohtajana Jippii-jutussa, jota KO istui pitkään ja hartaasti ja hylkäsi lopulta kaikki syytteet. Tuomion jälkeen sanotun jutun syyttäjät ja VKSV:n johto lyttäsi ratkaisun huomiota herättävällä tavalla ja piti tuomiota osoituksena siitä, etteivät tuomarit (yleensäkään) ymmärrä talousrikosjutuista juuri höykäsen pölähtämää.
Hgin hovissa KO:n tuomio meninkin sitten lähes kokonaan uusiksi. Tuolloin herätti huomiota se kärkevä tapa, jolla HO moitti oman tuomionsa "esipuheessa" käräjäoikeuden tuomiota suorastaan kelvottomaksi.
Pirkanmaan käräjäoikeudesta on kuulunut laamannin nimityksen jälkeen ihmettelyjä sen suhteen, että miksi heille piti nimittää taloon vielä "toinen hallintojohtaja". Kaikissa suurissa käräjäoikeuksissa on nimittäin jo ennestään hallintojohtaja tai kansliapäällikön virka ja näiden viranhaltijoiden tehtävänä on keskittyä nimenomaan tuomioistuimen hallintoon.
Ehkä käräjäoikeuksissa on siis kaipuutta todelliseen lainkäyttöjohtajaan, ei vain näihin hallintomiehiin.
Kyse voi olla siitäkin, mihin suuntaan mukavat miehet ovat mukavia.
Jotkut isot intressit eivät juuri koskaan ole hävinneet, ja pankkia yrittävät enää haastaa vain miljonäärit.
Voisikin melkein kysyä, onko päällikkötuomarit ehkä asetettu vahvojen eritysintressien etuja valvoviksi komendanteiksi pikemmin kuin hurskastelemaan oikeudellisilla argumenteilla.
Asianajokulut ovat usein isommat kuin alkuperäinen intressi. Niinpä voinee nyt käydä niin, että hävinneelle mätkäistään yli 50 000 eur asianajokuluja, ja siitä ei voi valittaa mihinkään kun kyse on vastapuolen kuluista. KO:ssa on kyllä noin 30 sek. pituinen hetki jolloin voi väittää jotain, saatuaan tiedon laskun suuruudesta. Kovin paljon perusteluja siinä ei voi syntyä.
Uudistus näyttää olevan taas uusi suuri menestys asianajajille, jotka osannevat ihailla Tuija Braxia siinä missä HO-tuomaritkin. Ei vihreys naista pahenna, jos ymmärtää ketä kulloinkin pitää edustaa.
Riitaisissa siviilijutuissa isot asianajokulut johtuvat asianajajista ja heidän aikavelotukseen perustuvasta laskutuksestaan ja oikeusturvavakuutuksesta. Asiaa ajetaan niin pitkään ja hartaasti, että oikeusturvavakuutuksen yläraja tulee usein vastaan jo alioikeusvaiheessa.
Kollegiaalisista syistä johtuen advokaatit eivät paljoksu toistensa palkkilaskuja, vaan kertovat jättävänsä vastapuolen advokaatit palkkiolaskun "oikeuden harkintaan".
Tällaisille "paljoksumisille" tuomioistuin ei tietenkään voi tehdä mitään, koska vaadittuja kuluja ja palkkioita ei ole asianosaisen/ko. advokaatin toimesta riitautettu.
Kokemuksesta voin sanoa, että tehostamisesta sinänsä ei ole kyse, koska siihen ei enää ole resursseja. Kaikki hovioikeuden tuomarit ovat olleet jo pitkään täysin ylityöllistettyjä. Pitää muistaa, että presidentti on ministeriön mies. Uudistuksella on takana rahan säästäminen eli työvoiman vähentäminen hovioikeudessa. Näin on jo budjettisyihin vedoten tapahtunut. Ovelaa tässä on se, että kaikki vähennykset voidaan selittää budjetilla (virkojen määrän vähennys), jolloin vältetään esim. Yt-menettely.
Oikeusturva ei kestä enää yhtään viran vähennystä. Se ei nykyisillä resursseillakaan enää voi toteutua, vaikka teemme 60 tuntisia työviikkoja.
Lähetä kommentti