Kuulin eilen illalla radiosta ohimenneen Tarja Halosen melkein itkunsekaisia muistosanoja Kim Jongista. Halonen toivoi laupiaalla äänellä Pohjois-Koreaan demokratiaa. Ihmisoikeuksia Halonen ei tohtinut edes mainita muistellessaan tyrannia, joka tapatti nälkään miljoonia alamaisiaan, sillä kaikki huomio ja voimavarat keskitettiin maan ydinaseen valmistukseen. Muistosanoissaan Halonen leperteli, että kyllä Kimiäkin toki jotkut jäävät kaipaamaan - voi helvetti sentään!
Havelia Tarja Halonen muisteli niin ikään "lämmöllä" sanoen suomalaisten rakastaneen tätä. Niin varmasti monet tekivätkin ja syystä, mutta siitä, kuuluiko Tarja Halonen näihin suomalaisin, en ole lainkaan varma. Ei kuulunut ainakaan 1970-luvun lopulla, jolloin poliittisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia ihmisille vaatinut vaatinut Havel passitettiin kommunististen vallanpitäjien toimesta viideksi vuodeksi vankilaan. Samaan aikaan nouseva demaripoliitikko ja pääministeri Kalevi Sorsan avustaja Tarja Halonen hankki poliittisia kannuksiaan itäblokin auliina tukijana ja DDR:n tunnustuskomitean varapuheenjohtajana.
Tarja Halosen itäblokin järjestelmää nuoleskeleva poliittinen linja oli niin etäällä Václac Havelin edustamasta vapauden linjasta, että oikein pahaa teki, kun kuulin, että Tarja Halonen aikoo matkustaa perjantaina Prahaan osallistuakseen Havelin hautajaisiin.
Jos saisin valita, niin passittaisin Tarja Halosen Havelin hautajaisten sijasta Rakkaan Johtajan Kimin hautajaisiin Pjongjangiin, se olisi hänelle henkilökohtaisesti sopivampi tilaisuus. Pohjois-Korea on kuitenkin ilmoittanut, että Kimin hautajaisiin ei kutsuta ulkomaisia valtionpäämiehiä.
Václac Havelin ja suomalaisten poliitikkojen suhteista ei ole todellakaan juuri mitään kerrottavaa. Siksi Tarja Halosen änkeäminen Prahaan Havelin hautajaisiin tuntuu räikeän tekopyhältä.
Suomen johto vierasti Havelia eikä Havel puolestaan nähnyt aiheelliseksi pitää yhteyttä Suomen poliittiseen johtoon, joka jälkikyyristeli vielä pitkään 90-luvulla neukku-kommunistien valtaan paluun pelossa. Muualla Länsi-Euroopassa kannustettiin Havelin pyrkimyksiä kansalaisvapauksien saamiseksi, mutta Suomen poliittisessa johdossa asiasta vaiettiin visusti.
Kun muissa pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa kylmän sodan sankareita olivat sellaiset nimet kuin Lech Walesa, Václac Havel ja Lennart Meri, suomalaiset pitivät ja pitävät yhä edelleen sankarinaan Urho Kekkosta, miestä, joka tilasi v. 1961 oman valtansa pönkittämiseksi ja jatkamiseksi nootin Neuvostoliiton johdolta ja joka tunnetaan ja tullaan aina tuntemaan suomettumispolitiikan isänä.
Suomalaisten poliitikkojen sankareita olivat Puolan Gomulka ja Gierek. Unkarin Janos Kadar, DDR:n Eric Honecker, Romanian Nicolae Ceausescu ja Tsekin Gustav Husak, kaikki Neuvostoliiton satelliittivaltioiden johtajiksi asettamia kommunisteja.
Presidentti Mauno Koivisto ihaili yli kaiken kenraali Wojceich Jaruzelskia, joka oli Puolan kommunistipuolueen nokkamiehenä 1981-89, valtionpäämiehenä 1985-89 ja Puolan presidenttinä 1989-90. Jaruzelski muistetaan aina ennen muuta toiminnastaan Puolan opposition ja Solidaarisuus-ammattiliikkeen veriseksi nujertamiseksi. Koivistolta ei hellinnyt yhtään myötätunnon sanaa Viron ja muiden Baltian maiden itsenäisyyspyrkimykselle, päinvastoin.
Tapasiko Tarja Halonen ulkoministerinä tai presidenttinä koskaan kahden kesken Václac Havelia, epäilen että ei tavannut. Terroristijohtajien kuten esim. Jasser Arafatin kanssa Halonen sen sijaan oli aina hyvää pataa, kuin paita ja perse suorastaan. Hän ei koskaan ottanut Kinassa käydessään esille Kiinan johdon räikeitä ihmisoikeusrikoksia.
Kiina tuki ja tukee edelleen Pohjois-Koreaa. Oikeastaan ei tue, vaan valvoo, etteivät nälkiintyneet pohjoiskorealaiset pääse tunkeutumaan rajan yli Kiinaan.
Suomen poliittinen johto tuki ja tukee puolestaan Kiinan johtoa. Muistamme aina, että suomalainen ministeri (Iiro Viinanenko se oli) oli ensimmäinen länsimainen ministeri, jonka presidentti Mauno Koivisto lähetti 20 vuotta sitten viralliselle vierailulle Kiinaan pian Taivaallisen aukion verilöylyn ja tukahdutun kansannousun jälkeen.
Tiitisen listan sullominen valtiollisen poliisin kassakaappiin ja sen itsepintainen salaaminen vuosikymmenestä toiseen on yksi osoitus siitä, miten Suomessa halutaan yhä edelleen vaieta lähihistorian pimeistä puolista.
30 kommenttia:
Sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee! Vuodenaikatoivotuksia arvon blogistille!
Loistavaa kommentointia! Harva asia kääntyy yhtä näppärästi kuin 60/70-luvun radikaalivasemmistolaisen takki. Siinä on moni siirtynyt nopeasti EU:n, ihmisoikeuksien ja ties minkä kannattajaksi, vaikka vanhaan hyvään aikaan vastustettiinkin kiivaasti EEC-sopimusta ja tietysti myös ihmisoikeuksia, joista puhuminen oli neuvostovastaista propagandaa.
Näin ilmeisesti saman jutun TV:stä kuin blogisti kuuli radiosta.
Presidentti Halonen vaikutti TV-uutisissa aidosti hengästyneeltä ja surulliselta Kim Jong Ilin kuoleman johdosta. Oikein kyynelsilmiään räpyteli tämä ylipäällikkömme.
Surunsa kullakin.
Halosen teennäinen toive demokratiasta Pohjois-Koreaan vaikutti kornilta teeskentelyltä.
Juuri näin! Tarja Halonen Havelin hautajaisissa aiheuttaa vähintäänkin yhtä suuren myötähäpeän tunteen kuin aiheutti Tarja Halonen keekoilemassa Berliinin muurin murtumisen 20-vuotisjuhlassa.
Pjongjang olisi todellakin Tarjalle huomattavasti oikeampi paikka. Eikö Pohjois Korea voisi tehdä Halosen suhteen poikkeuksen, jos Suomen kansa oikein näyttävästi ja kauniisti pyytäisi?
Onkohan Tarjamme yhtä surullinen Havel'in poistumisesta, kuin oli Hoenecker'in kuolemasta? Miksei Halonen suoraa syytä Havel'ia siitä, että Havel tuhosi sen kommunistisen Telaketsu-autuuden Tsekeissä? Telaketjut kunniaan! Automaatti konekiväärit muurille! Nim.L.H. Hoppu
Kahden perussuomalaisen kansanedustajan Pohjois-Koreaa ylistäneet puheenvuorot ovat herättäneet hieman hämmennystä eduskunnassa. Kansanedustaja Kaj Turunen ehdotti maanantai-iltana pitämässään budjettipuheenvuorossa hiljaista hetkeä Pohjois-Korean edesmennen johtajan muistoksi, ja kansanedustaja Juho Eerola puolestaan toivotti "tsemppiä suurelle seuraajalle Kim Jong-unille".
Otetaan joukolla osaa, nimittäin kohta edemänneen Tarja Halosemme suhteen. Huokaisen syvään ja kaipaavasti 1.3.2012!
nauretaan P-K:n suurelle kansan tarkastajalle, vaikka yksi henkilö ei voi ylläpitää hallintoa, ellei tukena ole laajaa systeemistä hyötyvää joukkoa.
Korkeimman oikeuden presidentti olisi oikea edustaja viemään suruvalittelunsa Kim Jongille.
Suomen vale- ja vakuutuslääkärit on sähkeessään toivottaneet pikaista paranemista ja paluuta työhön Pohjois- Korean Suurelle Johtajalle Kim Jongille.
"Harva asia kääntyy yhtä näppärästi kuin 60/70-luvun radikaalivasemmistolaisen takki."
Hyvä, että edes kääntyy, on niitä sellaisiakin sarvikuonoja, jotka pysyvät Aatteen asialla loppuun saakka.
Haluaisin uskoa, että Halosen osalta kyse on oman aseman muistamisesta: "diplomaatit ovat rehellisiä miehiä, jotka kansakunta lähettää valehtelemaan."
Yksikielisessä Ruotsissa ulkoministeri voi estoitta kehua Havelia, jonka mukaan kaikki valta ja sorto (sekä niistä vapautuminen) perustuu kieleen.
Václac Havelin ja suomalaisten poliitikkojen suhteista ei ole todellakaan juuri mitään kerrottavaa. Siksi Tarja Halosen änkeäminen Prahaan Havelin hautajaisiin tuntuu räikeän tekopyhältä.
Suomen johto vierasti Havelia eikä Havel puolestaan nähnyt aiheelliseksi pitää yhteyttä Suomen poliittiseen johtoon, joka jälkikyyristeli vielä pitkään 90-luvulla neukku-kommunistien valtaan paluun pelossa. Muualla Länsi-Euroopassa kannustettiin Havelin pyrkimyksiä kansalaisvapauksien saamiseksi, mutta Suomen poliittisessa johdossa asiasta vaiettiin visusti.
Kun muissa pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa kylmän sodan sankareita olivat sellaiset nimet kuin Lech Walesa, Václac Havel ja Lennart Meri, suomalaiset pitivät ja pitävät yhä edelleen sankarinaan Urho Kekkosta, miestä, joka tilasi v. 1961 oman valtansa pönkittämiseksi ja jatkamiseksi nootin Neuvostoliiton johdolta ja joka tunnetaan ja tullaan aina tuntemaan suomettumispolitiikan isänä.
Suomalaisten poliitikkojen sankareita olivat Puolan Gomulka ja Gierek. Unkarin Janos Kadar, DDR:n Eric Honecker, Romanian Nicolae Ceausescu ja Tsekin Gustav Husak, kaikki Neuvostoliiton satelliittivaltioiden johtajiksi asettamia kommunisteja.
Presidentti Mauno Koivisto ihaili yli kaiken kenraali Wojceich Jaruzelskia, joka oli Puolan kommunistipuolueen nokkamiehenä 1981-89, valtionpäämiehenä 1985-89 ja Puolan presidenttinä 1989-90. Jaruzelski muistetaan aina ennen muuta toiminnastaan Puolan opposition ja Solidaarisuus-ammattiliikkeen veriseksi nujertamiseksi. Koivistolta ei hellinnyt yhtään myötätunnon sanaan Viron ja muiden Baltian maiden itsenäisyyspyrkimykselle, päinvastoin.
Tapasiko Tarja Halonen ulkoministerinä tai presidenttinä koskaan kahden kesken Václac Havelia, epäilen että ei tavannut. Terroristijohtajien kuten esim. Jasser Arafatin kanssa Halonen sen sijaan oli aina hyvää pataa, kuin paita ja perse suorastaan. Hän ei koskaan ottanut Kinassa käydessään esille Kiinan johdon räikeitä ihmisoikeusrikoksia.
Kiina tuki ja tukee edelleen Pohjois-Koreaa. Oikeastaan ei tue, vaan valvoo, etteivät nälkiintyneet pohjoiskorealaiset pääse tunkeutumaan rajan yli Kiinaan.
Suomen poliittinen johto tuki ja tukee puolestaan Kiinan johtoa. Muistamme aina, että suomalainen ministeri (Iiro Viinanenko se oli) oli ensimmäinen länsimainen ministeri, jonka presidentti Mauno Koivisto lähetti 20 vuotta sitten viralliselle vierailulle Kiinaan pian Taivaallisen aukion verilöylyn ja tukahdutun kansannousun jälkeen.
Tiitisen listan sullominen valtiollisen poliisin kassakaappiin ja sen itsepintainen salaaminen vuosikymmenestä toiseen on yksi osoitus siitä, miten Suomessa halutaan yhä edelleen vaieta lähihistorian pimeistä puolista.
"Suomalaiset pitivät ja pitävät yhä edelleen sankarinaan Urho Kekkosta"
Olisiko länsimaiden NL:n etupiiriin luovuttaman Suomen sitten pitänyt "aukoa päätään" ja hankkia maahan miehitys ja liittyminen Itä-Euroopan tai Viron seuraan, ei USA tai länsi-Eurooppa olisi avuksemme tullut, lämmintä "myötätuntoa" olisimme saaneet. Fakta on, että Paasikiven-Kekkosen-Koiviston ulkopoliittisen linjan ansiosta v 1991 NL:n kukistuessa olimme demokraattinen markkinatalousmaa. Kieltämättä Kekkosen sisäpolitiikka oli armotonta, mutta hoitaakseen viisasta ulkopolitiikkaa valta piti hankkia ja pitää. Koivisto kieltämättä oli inhorealistisen varovainen, mutta rehellinen: ei halunnut yllyttää muita sellaiselle tielle, mille itse ei halunnut seurata. Hän muisti, että oli valittu Suomen presidentiksi sen etua edistämään, ei haihattelemaan Viron tai Puolan hyväksi. Ehkäpä Jaruzelskikin oli Puolalle parempi kuin NL:n tankit ja KGB. Moraalisten tuomioiden suhteessa Ruotsi ja NATO:on kuuluvat muut pohjois-maat olivat paremassa asemassa, oli varaa aukoa päätään.
Nykyään Kiinaa voisi toki arvostella kun on hyvä puskurivaltio välissä. Sillä tiellä näyttää vain olevan kovin vähän kanssakulkijoita, semminkin kun pitäisi saada Kiina luotottamaan EU:ta. Lisäksi herää kysymys, kumpi on loppulaskussa tehokkaampi tapa, arvostelu, joka nostaa kunniastaan aran suurvallan karvat pystyyn vai hiljainen yhteistyö.
Paljon puhutun "markkinatalouden" kannalta siis on "viisaasta" vaieta itäblokin ihmisoikeusloukkauksista ja miehityksistä ja panssareista ja kyyristellä hissukseen "Karhun" naapurissa!
Tuijotella vain omaan napaansa ja olla valmiita saattamaan "tarvittaessa" myös Suomi Varsovan liiton jäseneksi ja pikkuhiljaa Kalevi Sorsan ja Tarja Halosen johdolla DDR:n tielle! "Tsekkoslovakian tie on myös meidän tiemme." Kukas "reaalipoliitikko" se taas loihe lausumaan näin nerokkaasti kohta sodan päättymisen jälkeen?
No, Ruotsin, Norjan ja Tanskan "tie"osoittaa, että toisinkin voitiin todella vapaassa demokratiassa ja markkinataloudessa toimia. Mutta Suomihan ei ollut vapaa eikä sen poliittinen johto edes halunnut vapaaksi Neuvostoliiton etupiiristä.
Toki myös suomalaiset poliittiset johtajat olisivat voineet osoittaa edes hitusen kiinnostusta ja myötätuntoa esimerkiksi juuri tsekkien pyrkimyksille päätä irrottautumaan miehityksen kynsistä. Ei se suomalainen demokratia ja markkinatalous olisi siitä mihinkään romahtanut.
Helpottaako se paljonkin, kun moittii tuleviaa menneisyyden presidenttiä. Menneisyyden miehet purkavat vanhoja traumojaan. Varmaan terapeuttista. Kunhan Sauli valitaan niin maailma tulee kuin taikaiskusta valoisaksi demokraattiseksi ja tasa-arvoiseksi paikaksi. Tietysti myös oikeudenmukaiseksi. Oikeudenmukaisuutta ja ällyllistä rehellisyyttähän arvoisa blogisti haluaa edistää ?
Hyvää Joulua !
Old Grumpy
Taisi olla Pertti Salolainen (eikä Viinanen), joka - ulkomaankauppaministerinä - matkasi Kiinaan pian Taivaallisen Rauhan aukion verilöylyn jälkeen. Kaiketi ensimmäisenä ministerinä lännestä; länsi laveasti ymmärrettynä.
Kun murhanhimoiset sosialistit ja kommunistit taistelivat vallasta, niin siinä ei ihmishenkiä kunnioitettu.
Jotenkin tuntuu siltä, että ylipäällikkömme Halonen muistelee liikuttuneella kaiholla niitä aikoja.
kuka muistaa Karpaattien neroksi sanotun päämiehen, taisi olla myös Tarjan hyviä tuttuja.
Näyttää blogisti lukevan "kirjaa" kuin piru raamattua (kts. kuva) ja saanen uusi vaikutteita Egyptin matkalta.
Kyllähän 1960-90 alun kansakunnan ulkopoliittisesta johtamisesta voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta kyllä blogisti on siinä oikeassa, ettei Haloselta ole minkäänlaista myötätuntoa aikanaan eikä nytkään Tsekkoslovakian samenttivallankuomukselle herunut.
Martti Ahtisaaresta kirjotettu kirja "Matkalla"kuvaa hyvin sitä, miten "uudenajan miestä" Ahtisaarta vastaan demareiden leirissä juoniteltiin jotta Ahtisaari ei lähtenyt tavoittelemaan toista presidenttikauta.
Tämä jos mikä kuvaa, minkälainen presidentti Suomea on johtanut viimeiset 12 vuotta. Hyvä, että Halosen kausi presidentinä vihdoinkin päättyy.
Matti P
Miten otsikon kuva liittyi aiheeseen?
tajusin kuvatekstin vasta toisella kerralla :)). Ei paha kevennys...
Nyt olis Tarjalla näytön aika ja paikka.
Miten on ajelehtinut Kotkan satamaan kovan luokan "ilotulitusvälineillä" lastattu laiva.
Hyvää ja Rauhallista Joulua
Jotkut isänmaalliset kommunistivihaajat tuntuvat mielellään haluavan leimata Halosen kommunistiksi, vaikka tämä on demari. No, ehkä heidän mielestään sillä ei ole eroa. Moni haukkuu Halosta lesboksi, vaikka hän tuskin sitä on.
Halonen oli DDR:n tunnustamiskomitean vpj. 1970-71. Todennäköisesti tämä komitea oli Kekkosen työkalu hänen pyrkiessään luomaan ETYKIN, joka taas kai oli myöhemmin omiaan tuhoamaan Neuvostoliiton. Diplomatia ei aina ole perussuomalaisen yksinkertaista, vaikka pitäisi tietysti olla?
Väittikö joku, etteivät Suomen poliitikot aikanaan tuominnneet vuoden 1968 Tsekkoslovakian miehitystä? Sen tuomitsi blogistin ja Tuomiojan lisäksi) kai SKP:n johto. Asia mistä Suomessa taisi alkaa NL:n kavahtama ns.eurokommunismi ja toisaalta taistolaisuus.
Demareita on ollut ja on yhä edelleen niin kovin moneen eri lähtöön. Anonyymi vissiin katsoo, että demarin ja kommunistin ero on samantapainen kuin kuin homon ja heteron ero.
Eiköhän asia ole kuitenkin niin, että Kekkonen oli Neuvostoliiton työkalu sen pyrkiessä ETYKiin ja Euroopan silloisten rajojen vahvistamiseen ikuisesti ja samalla kommunistisen hegemonian luomiseen Euroopassa. Mutta Etykistä ei kulunut kuin 15 vuotta ja Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliitto hakosi ja sen satelliitit Euroopassa vapautuivat kommunismin ikeestä.
Kun kirjoitin Havelista, ei kyse ollut Prahasta 1968 ja Tsekkoslovakian miehityksestä, vaan 1970-luvun loppupuoliskosta, jolloin Havel vangittiin 5 vuodeksi ja vuodesta 1989 ja samettivallankumouksesta.
Toki Suomi ja jopa Aarne Saarisen kommunistit tuomitsivat tai olivat ainakin tuomitsevinaan Prahan 1968 tapahtumat, mutta sitten Kekkonen ja Suomi unohtivat nopeasti asian ja koko itäblokin tilanteen.
Eipä se uusi todennäköinen presidenttikään kovin tunnu Kiinaa haluavan kritisoida.
Ylen vaalikoneen väittämä: Presidentin on nykyistä tiukemmin vaadittava Kiinalta ihmisoikeuksien kunnioittamista, vaikka se haittaisi taloussuhteita.
Niinistön kanta: jokseenkin eri mieltä
Niinistön perustelut: "Presidentti Halonen on reagoinut ihmisoikeuksien tilaan ja toiminut oikein. Ei siis nykyistä tiukemmin. Ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamista on pidettävä kansainvälisessä kanssakäymisessä esillä, ei oppimestarina, mutta syvänä huolenaiheena."
Nimi on muuten Václav Havel.
Mitä blogisti tuuma tästä:
http://www.hs.fi/kotimaa/Oikeusasiamies+KKOn+aulatilojen+kuvauskielto+perusteeton/a1305551884528
Oikeusasiamies Petri Jääskeläisen pistää KKO:tta lainmukaiseen järjestykseen?
Mielestäni Halonen ei ollut liikuttunut, vaan asiallinen, niin kuin presidentin kuuluu olla. Tuomiojan (sinänsä 99% totta olevan) kommentin jälkeen oli sitä erikseen kysyttäessä asianmukaista todeta, että JOKU saattaa Kimpleäkin kaivata. Demokratiaa ei edistetä nenäkkyydellä, mutta suoruudella kylläkin.
Niinistön lausuma todistaa vain sen, ettei mikään tässä massa muutu ihmisoikeuksien suhteen, vaikka valta vaihtuukin. Samanlaista sossöttämistä kuin Tavjalla se on tämä viskaali Niinistönkin jupinakin. Hän ei uskalla sanallakaan riskeerata eikä arvostella pienellä sanallakaan Halosen toimia, koska pelkää, että se veisi häneltä ääniä! Sama koskee kaikkia muitakin pressaehdokkaita niin ihmisoikeuksien kuin myös Naton suhteen.
Ja näistä meidän olisi sitten valittava seuraava presidentti! Huh!
Kun Tuomioja sanoi, ettei kukaan jää kaipaamaan Kim Jong- Iliä, niin hän tarkoitti tietenkin muita maita ja niiden poliittisia johtajia, ei vähimmässäkään määrin Kimin sukulaisia!
Se, että juuri tämä Tuomiojan lausuma nostettiin Kimin kuoleman jälkeen "keskustelun" keskiöön Suomessa, osoittaa hävettävällä tavalla, miten masentavalla tasolla poliittinen keskustelu Suomessa liikkuu.
Presidentti alkaa leperrrellä niitä näitä joutavia ja kaksi valopäätä kansanedustajaa menee eduskunnan pönttöön - onneksi yöllä, jolloin juuri ketään ei enää ollut paikalla - teeskentelemään nyyhkintää, vain poliittisia pisteitä kerätäkseen ja ulkoministerille vittuillakseen.
Havel sai 5 v. vankeutta eikä siitä puhuttu. Kuten Halonen ei puuttunut tai maininnut mitenkään DDR:n ihmisoikeusrikosista. Tuhannet saivat lojua vankiloissa, DDR:n tunnustaminen oli silti lähinnä Halosen sydäntä.
Muitakin helmiä löytyy:
Itäsaksalainen laulaja ja runoilija Wolf Biermann karkotettiin pois DDR:stä. Biermann oli alun perin muuttanut BRD:stä DDR:ään 1953 ja hän eli 11 viimeistä vuottaan DDR:ssä julkaisukiellossa.
Stasin arkistoista löytyy myös BRD:n hallitukselle 26. marraskuuta 1976 lähetetty solidaarisuussähke. Siinä "pahoitellaan Wolf Biermannin antautumista kapitalismin palvelukseen." Allekirjoittajina ovat Kaj Chydenius, Kaisa Korhonen, Marja-Leena Mikkola, Pekka Milonoff, Eero Ojanen, Aulikki Oksanen.
Sellaista aikaa se oli, kun vasemmistoihmisemme halusivat vapautta ja rakkautta...
Joidenkin lauluja kun kuuntelee, niin musiikista voi pitää, muttei henkilöstä sen takana.
- Muistetaan KGB-listakin, se on myös kassakaapissa. Siinä saattaa olla kovaa kamaa eikä sen julkaisusta ole kukaan puhunut. Ks. http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2008/11/gordievskyn-lista.html
Paljon on vanhaa piilossa, paljon on vanhoja idännuolijoita yhä vallassa. Olemme Euroopassa vähiten johtoaan tuulettanut kansa. Ehkä meillä on vähän omituinen laamaluonne.
***************
Hyvää joulua arvon blogistille!
*************
JK. Minulla olisi tuhti annos Liikasen, Lipposen, Ahteen ja
Manun historiantekoja yllä eri kirjoista poimittuna, mutta riittäköön Paavon kommentti, kun NL:n ohjus tuli Inariin. Siis loppukevennyksenä:
Uutinen ohjuksesta tuli Norjasta, vähän kuten Tshernobyl-vuoto Tukholman kautta. Paavo L:n kommentti tähän oli:
- Tiedotusvälineet eivät saa kokeilla rajoja. Pitää varoa amerikkalaisuuden ihannointia.
Niinpä, vain ohjukset kokeilkoot rajoja.
Ks. myös Wikistä Irak-gate-artikkeli ja sieltä kohta "Eduskunnan tentti": "--asiapaperit antoivat syytä myös epäillä pääministerin lainvastaisesti kaupitelleen AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää Afganistanin sotaa käyneille Yhdysvalloille." pääministeri oli... tadaa... Paavo Lipponen.
Tulee hyvä joulu nyt Saudi-Arabiaankin. Syklit toistuvat.
Hyvä blogi. Halonen ei pääse menneisyydestä eroon vaikenemalla siitä. Rusin kirja Tiitisen lista osoitt että SDP muljahti vasemmalle ja itäblokin liittolaiseksi Sorsan,Lipposen ja Kalelan ohjauksessa.Kylmän sodan päättyminen veti maton tämän politiikan alta.
Lähetä kommentti