Hovioikeuden talo Viipurissa. Hovioikeuden ensimmäinen presidentti oli kreivi Carl Gustaf Mannerheim 1839-1854.1. Itä-Suomen hovioikeuden presidentti Mikael Krogerus jäi eläkkeelle 1.4. Koska vireillä on suunnitelma, jonka mukaan Itä-Suomen hovioikeus yhdistetään Kouvolan hovioikeuteen eli siis käytännössä lakkautetaan, haettiin Krogerukselle seuraajaa vain määräajaksi, joka päättyy 31.12.2013. "Pätkäpresidentin" virkaa hakivat 27.1.2012 päättyneeseen määräaikaan mennessä käräjätuomari Hannu Laitinen sekä hovioikeudenlaamannit Tuomas Nurmi (Helsingin hovioikeus), Esko Randelin (Itä-Suomen hovioikeus) ja Olavi Snellman (Itä-Suomen hovioikeus).
2. Korkein päätti täysistunnossaan 21.3.2012 nimittää presidentin virkaan Olavi Snellmanin (64 v.) 1.4.2012 - 31.12.2013 väliseksi ajaksi. Normaalisti hovioikeuden presidentin nimittämistä koskevan virkaesityksen tasavallan presidentille tekee tuomarinvalintalautakunta, mutta kun on kysymys "vain" määräaikaisesta virasta, lautakunta sivuutetaan ja nimityksestä päättää korkein oikeus. Nykyisin voimassa olevan lain mukaan "noin lyhyttä" nimitystä ei sitä paitsi tarvitse kiikuttaa edes valtioneuvoston yleisistunnon kautta tasavallan presidentin vahvistettavaksi. Mitäpä sitä nyt turhaa!
3. Hämmästystä on herättänyt, että mainitusta nimitysasiasta ei ole tiedotettu korkeimman oikeuden kotisivuilla sanallakaan, ei sen puoleen myöskään Itä-Suomen hovioikeuden sivustolla. Korkeimman oikeuden tiedotus on ollut yleensäkin aika vaatimatonta luokkaa lukuun ottamatta ennakkopäätösten ja myönnettyjen valituslupien julkistamista. Tänä vuonna korkein oikeus on tiedottanut toistaiseksi erikseen ainoastaan yhdestä asiasta, eli plenum-ratkaisusta KKO 2012:11, jossa isyys vahvistettiin laissa säädetyn kanneajan päättymisestä huolimatta.
4. Lakimieskunta laajemmalti kulunee saaneen vihiä KKO:n nimityspäätöksestä ikään kuin kautta rantain eli siitä, että Itä-Suomen hovioikeudessa julistettiin haettavaksi laamannin virka eli juuri se virka, josta Snellman nimitettiin pressaksi. Toki Yle Savon sivuilla julkaistiin jo nimityspäivänä eli 21.3. Snellmanin nimitystä koskeva uutinen, mutta kukapa nyt noita Ylen savolaissivuja tulisi kovin tarkkaan seuranneeksi.
5. Korkein oikeus pudotti mainituista neljästä hakijasta kaksi eli Hannu Laitisen ja Tuomas Nurmen "finaalista" sillä perusteella, että hovioikeus tarvitsee odotettavissa olevassa muutosvaiheessa päällikön, joka tuntee hovioikeuden ja sen henkilöstön. Tosin Tuomas Nurmenkin ura näyttää alkaneen 80-luvullla juuri Itä-Suomen hovioikeudesta. Tämän jälkeen korkein oikeus vertasi kärkikaksikkoa eli hovioikeuden "omia miehiä" Esko Randelinia ja Olavi Snellmania perusteluissaan näin:
Snellmanilla on Randelinia merkittävästi pidempi, ansiokas kokemus johtamistehtävistä hovioikeudessa. Haastattelun perusteella Snellmanilla on selkeä käsitys ja perusteltuja nä-
kemyksiä täytettävänä olevasta tehtävästä ja edessä olevan todennäköisen muutostilanteen aiheuttamista erityisistä tarpeista hovioikeuden johtamisen ja henkilöstön kannalta. Pe-
rehtyneisyytensä, kokemuksensa ja näkemystensä perusteella Snellmanilla voidaan arvioida olevan parhaat edellytykset täytettävänä olevan tehtävän hoitamiseen.
6. Korkein oikeus siis haastatteli finalistit ja ratkaisi nimitysasian sillä perusteella, kummalla hakijoista oli perustellumpi näkemys edessä olevan muutosvaiheen erityisistä tarpeista hovioikeuden johtamisen ja henkilöstön kannalta. Sitä, miten mainitut "näkemykset" erosivat toisistaan, ei kerrota. Joka tapauksessa näyttää selvältä, että vertailussa kiinnitettiin huomiota yksinomaan hovioikeuden presidentin hallinnollisiin tehtäviin. Tätä olen aina muulloinkin epäillyt ja itse asiassa "pelännyt", sillä minusta hovioikeuden presidentin tulisi olla ennen kaikkea lainkäyttöjohtaja, ei pelkkä hallintojohtaja, kuten korkeimman oikeuden perustelujen mukaan on asian laita. KKO:n perustelutapa vaikuttaa hieman oudolta myös periaatteellisesti eli tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta. Syntyy vaikutelma, jonka mukaan viran saa hakijoista se, jonka näkemykset miellyttävät eniten nimittävää viranomaista - hakijoiden pätevyydellä ei ole niinkään väliä!
7. Joka tapauksessa onnittelemme uutta hovioikeuden presidenttiä. Palsturi muistaa hänet oikeusministeriön 80-luvulla järjestämistä prosessinjohtoseminaareista nuorena viskaalina ja innokkaana oppilaana ja keskustelijana. Toivokamme, että Itä-Suomen aiemminkin eli jo sortovuosina ja myös viime sodissa kovia kokenut, vuonna 1839 perustettu hovioikeus, joka toimi vuoteen 1940 saakka Viipurissa - tuossa karjalaisten kauniissa kaupungissa - nimellä Wiipurin hovioikeus, saatettaisiin uuden presidentin johdolla manan majoille mahdollisimman arvokkaasti! Aina tarmokas oikeusministerimme Anna-Maja Henriksson on luvannut esitellä uuden hovioikeus- ja hallinto-oikeusverkoston vielä kuluvan kevään aikana.
8. Presidentti Krogeruksen eläköitymistä juhlistettiin 30.3. Kuopiossa erilaisten pippaloiden merkeissä. Kaupungin musiikkikeskuksessa pidettiin seminaari "oikeuden toteutumisen edellytyksistä," ja siellä esitelmöivät meille kaikille jo Hannu Taanilan ja Lenita Airiston 1960-luvun loppupuolella vetämästä Jatkoaika-ohjelmasta tutuksi tullut pastori ja nyttemmin käytännöllisen filosofian dosentti Terho Pursiainen aiheenaan "oikeamielisyys" sekä akatemiaprofessori Kaarlo Tuori, Terho Pursiaisen tasoinen sanakäytön virtuoosi, teemasta "tuomioistuimen riippumattomuus." Hovioikeudessa paljastettiin presidentti Krogeruksen muotokuva, ja tilaisuudessa puhui itse presidentti Pauliine Koskelo. Presidentin kyseinen puhe löytyy vaikkapa tästä. Presidentti muisti puheessaan myös vastanimitettyä uutta presidenttiä Olavi Snellmania, jota ei kuitenkaan katsonut aiheelliseksi mainita nimeltä (!).
9. Koskelo oli varmaankin oikeassa. mitä Mikael Krogeruksen ominaisuuksiin tulee. Olen joskus hieman hymy suupielessä todennut, että KKO:n jäseniltä edellytettävä oikeamielisyys ja sopivuus voitaisiin kiteyttää sanalla "kirkolliskokouskelpoisuus." Krogeruksen osalta tämä edellytys on toteutunut kirjaimellisesti, sillä hän on toiminut lukuisissa seurakunnallisissa ja kirkollisissa luottamistehtävissä ja vuosina 2000-2008 kirkolliskokouksen lainopillisena asiantuntijana. Muistan, että 1970- ja -80-luvulla vastaavassa tehtävässä korkeimmasta oikeudesta toimi oikeusneuvos Johannes Paavali Leivonen. Oikeusneuvos Leivosen tapaan myös Krogerus on pappissukua, joten tehtävä sopi hänelle sikälikin erinomaisen hyvin.
10. Oikeusneuvokset Pauliine Koskelo ja Mikael Krogerus kohahduttivat lokakuussa 2003 yleensä jokseenkin uneliasta suomalaista oikeuselämää kirjoittamalla Helsingin Sanomissa julkaistun laajan vastineen, jossa he teilasivat tai ainakin yrittivät teilata toimittaja Susanna Reinbothin kriittisen tulkinnan eräistä sananvapautta ja yksityiselämän suojaa koskevista KKO:n päätöksistä. Koskelo ja Krogerus väittivät yhteisessä kirjoituksessaan, että toimittaja oli tulkinnut väärin kritisoimiaan ratkaisuja. Oikeusneuvosten vastine oli ennenkuulumaton, sillä tapana on ollut, niin Suomessa kuin muuallakin, että ammattituomarit pidättäytyvät kommentoimasta julkisuudessa yksittäisiä oikeusjuttuja tai niissä annettuja ratkaisuja taikka vastaamasta päätösten nostattamaan kritiikkiin.
11. Olen kertonut Koskelon ja Krogeruksen mainitusta vastineesta blogijutussa nro 257/27.4.2010 "Korkein oikeus sananvapautta kaventamassa." Debatin ydin oli siinä, että toimittaja Reinboth kritisoi KKO:n kantaa, joka hänen mielestään korosti liiaksi yksityiselämän suojaa sananvapauden kustannuksella. Kolme rikosoikeuden professoria totesi oikeusneuvosten vastineesta, ettei se ainakaan selventänyt tilannetta, sillä aiemmin myös juristit olivat tulkinneet KKO:n kyseisiä ratkaisuja samalla tavalla kuin toimittajakin. Professorit eivät pitäneet Reinbothin tulkintaa huonona. Pekka Koskis-vainaa totesi sarkastiseen tapaansa yleisvaikutelmaksi jääneen, että "Reinboth johtaa, jollei 6-0 niin ainakin 4-2."
12. Puuttumatta kyseiseen debattiin tässä enemmälti on syytä todeta, että myöhemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomesta sananvapausasioissa tehtyihin valituksiin antamat päätökset ovat osoittaneet Koskelo-Krogeruksen ja koko KKO:n yksityiselämän suojaa korostaneen kannan sananvapausjutuissa virheelliseksi. Mutta pääasia oli toki se, että kummastakin debatööristä tuli presidentti, Krogeruksesta Kuopion kalakukkokaupunkiin ja Koskelosta Pohj. Esplanadi 3:een.
13. Pauliine Koskelon puheen yleisen osaston osalta voidaan vain todeta, miten innokkaasi KKO:n presidentti on ajanut ja ajaa yhä edelleen hovioikeuteen tapahtuvan valitusoikeuden rajoittamista erilaisten valituslupapykälien avulla. Hän näyttää kuvittelevan, että mitä enemmän valitusoikeutta tosiasiallisesti rajoitetaan, sitä paremmin kansalaisten oikeusturva toteutuu! No, tämä ristiriita selittynee osin sillä, että Koskelo ei ole itse milloinkaan toiminut asianajajana eikä tuomarina KKO:ta alemmassa instanssissa.
14. Mutta kamoon, nythän Koskelo on päässyt ainakin Itä-Suomen osalta tavoitteeseensa, sillä hänen hyvän ystävänsä Mikael Krogeruksen johdolla toiminut hovioikeus tullaan ilmeisesti lakkauttamaan kokonaan! Vuoden 2013 mentyä kukaan ei enää saa valittaa Itä-Suomen hovioikeuteen. Kaverilta meni siis hovioikeus niin sanotusti "alta" ja tätä kehitystä Koskelo on omasta ja koko KKO:n puolesta ollut lämpimästi kannattamassa ja ajamassa. Tästä Koskelo on varmaan ilmoittanut suuren ilonsa Kuopion hovioikeusihmisille! Presidentti Koskelo puhuu mahtipontiseen sävyyn "uuden hovioikeuden" perustamisesta. Riittäkö Suomeen jatkossa siis yksi ainoa hovioikeus, vai mistä oikein mahtaa olla kysymys? Erässä toisessa yhteydessä Koskelo puhui "tuomioistuinten saaristosta", vaikka käräjäoikeuksien lukumäärän alentamisesta reilusta 50:stä 27:een oli kulunut aikaa vasta vuoden verran.
15. Onko Kuopiossa jo perustettu tai tullaanko sinne pikapuolin perusamaan Wiipurin Itä-Suomen hovioikeuden kilta? Sen tehtävänä olisi muistella wanhoja hyviä aikoja eli aikaa, jolloin Wiipurissa ja sittemmin Kuopiossa oli vielä toimiva hovioikeus. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka opasti meitä Stefan Wallinia koskevassa kantelupäätöksessään, että varuskuntakilloista esimerkiksi Uudenmaan Prikaatin kilta Dragsvikissa voisi toimia oikein hyvin, vaikka itse varuskunta lakkautettaisiin. Vastaavasti hovioikeuskilta voisi vaalia toimintansa päättäneen hovioikeuden muistoa.
15 kommenttia:
Koskelon puheessa tuntuu melkoista fanaattisuutta valitusoikeuden lopettamiseksi, ja ylempien asteiden vapauttamiseksi ylempiin tehtäviin.
Brax, Halonen ja Koskelo on joskus laskettu samaan koulukuntaan, ja Braxin ministerikauden lopussa suuri liikahdus tapahtui.
Noilla kolmella kovalla naisella ei kellään ole tuntumaa alioikeuksien käsittelyn ja päätösten laatuun.Päätöksethän muuttuvatkin usein ja paljonkin HO:ssa.
Siviiliasioiden käsittely ei täytä laatuvaatimuksia. Kansanviisauden mukaan Koiviston aikoinaan suosittelema taho on saanut pysyvän ylivallan. Korkeat kustannukset, etenkin vastapuolen vapaa hinnoittelu, estävät liikaa turvan hakemista.
Koskelo kokee joitain intressejä läheisiksi, mutta ei kansalaisen.
Puheen henki sopii aatelistolle, mutta ehkä pikemmin markiisi- tai herttua- kuin vapaaherratartasolle.
Olisikohan johdon suuntautuminen huomioiden paras uudistaa oikeuslaitos niin, että nykyinen jatkaisi vain rikosjuttujen käsittelyä, ja siviili- ja hallintoasioiden verkosto perustettaisiin isompina yksikköinä erikseen ?
Sellainen vaikutelma ainakin syntyy, että KKO:n presidentti ja koko KKO haluaisi tarkastella yleistä lainkäyttöä yksinomaan tuomioistuinlaitoksen työn kannalta. Kansalais- tai asiakasnäkökulma eli tavallisen ihmisen näkökulma lainkäyttöön tuntuu unohtuvan tyystin. Huomiota ei kiinnitetä lainkaan siihen, kokevatko asiakkaat eli ihmiset menettelyn oikeudenmukaiseksi.
Viipurin hovioikeuden perustaminen 1839 ei ollut kovin kunniakas luku suomalaisen oikeudenkäytön historiassa. Venäläiset eivät sietäneet Turun hovioikeuden päätöksiä ns. Vanhassa Suomessa, joten keisari perusti uuden hovioikeuden, jolta odotettiin myötäsukaisempaa käytöstä uusille isännille.
No, sortovuosina tosin hovioikeuden jäsenet passitettiin vankilaan Pietariin, koska vallanpitäjät eivät tykänneet.
Ihan viime vuosinakin keskustelua on riittänyt, osin epäoikeudenmukaisestikin Itä-Suomen hovioikeutta kohtaan.
Kepeät mullat joka tapauksessa...
Niin, 10-15 vuotta siten Itä-Suomen oli usein iltapäivälehtien ja muidenkin lehtien "hampaissa" lievien raiskaustuomioidensa johdosta. Kun asiaa on selvitetty mm. Optulan toimesta, ei ko. hovioikeuden rangaistuskäytännön ole kuitenkaan voitu todeta poikenneen muiden hovioikeuksien vastaavasta käytännöstä. Selvityksessä ei ilmeisesti ole huomioitu hylättyjen syytteiden osuutta.
Itä-Suomen HO lienee kuitenkin saanut kielteistä julkisuutta raiskaustuomioistaan hovioikeuden aiempien presidenttien hieman omituisilta kuulostaneiden lausahdusten takia.
Kaleva (11.4) Professori Terttu Utriainen: Kuka pelkää Joensuun juristeja?
Tuosta Joensuun tai Itä-Suomen tulevasta uudesta oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja juristikoukutuksesta yleensä pitäisi väsätä oma juttunsa.
Tässä yhteydessä sen verran, että Tertttu U. kiinnittää tyypilliseen tapaan huomiota vain määriin, ei lainkaan laatuun. Lisäksi hän sivuuttaa kätevästi yliopiston päätehtävän eli tutkimuksen ja puhuu vain opetuksesta.
Näin viikko pari sitten tilaston, jonka mukaan "Joensuun oikeustieteilijät" tuottavat jo nykyisin pienemmällä porukalla lähes kaksi kertaa enemmän oikeustieteellisiä julkaisuja kuin Lapin yliopiston "oikeaan oikeustieteellisen" opettajat ja tutkijat.
Jos ostakin, niin juuri tästä Lapin tiedekunnan entisen pitkäaikaisen dekaanin Terttu U:n tulisi olla, jollei nyt peloissaan, niin ainakin sangen huolissaan.
On toki selvää, että Joensuu tuleva tiedekunta tulee imemään uusia opiskelijoita pääosin juuri niiltä seuduilta, joista Lappiin tulee nykyisin paljon opiskelijoita, esimerkkinä vaikkapa Kainuu. ja Keski-Suomi.
Kun Lappiin on ollut helpompi päästä sisälle kuin Helsingin tai Turun tiedekuntaan, tulee heikompi opiskelija-aines Uudeltamaalta ja Helsingistä täyttämään nykyistä vielä enemmän Lapin opiskelijakiintiön.
Halonen neuvottelee Viipurin takaisin ja Wiipurin Hovioikeus avataan taas. Katsokaas vaan. Nim.L.H. Hoppu
Ei kyllä ole mitään kunnioitusta tätä porukkaa kohtaan.
Tiedossa on, että Joensuun oikeustieteen opetus tällä hetkellä on heikompitasoista kuin Lapin yliopiston, saati muiden oikeustieteellisten, opetus.
Yksityiskohtana mainittakoot, että vuosi takaperin Joensuussa prosessioikeuden opinnot sai suoritettua 200 sivun iltalukemistolla. Lapissa tentit lähtevät keskimäärin 1200 sivusta. Erot taitavat olla aika huikeat.
Kun jututtelin hiljattain joensuulaisia oikeustieteen opiskelijoita, niin he eivät tienneet, että siviili- ja rikosprosessi ovat eri lailla säädetty.
Kyllä opetuksen tasoa tulisi tarkastella, kuten myös sisäänoton määrää oikeustieteellisiin. En näe siinä mitään järkeä, että tulevaisuudessa meillä on paljon heikkotasoisia juristeja, koska sisäänoton kasvaessa laatu laskee vääjäämättä. Selvää on, että määrä ei korvaa laatua silloin kun kyseessä on asiantuntijatyö ja ihmisten oikeusturva.
Kun Joensuu aloittaa juristien kouluttamisen nykyisellä opetuksen tasolla, niin käykös tulevaisuudessa niin, että meillä on juristeja ja sitten meillä on "joensuun juristeja"?
Minulla ei ole tietoa Itä-Suomen/Joensuun opetuksen tasosta, puhuin edellä vain julkaistujen artikkelien ym. määristä.
Lapissa prosessioikeuden opetusta annetaan/annettiin ainakin vielä vuosi sitten pakollisella aineopintotasolla kolmessa eri vaiheessa: prosessioikeus I (perusteet), insolvenssioikeus (ulosotto, konkurssi, velkajärjestely jne.) ja prosessioikeus II (oikeudenkäynti). Kussakin vaiheessa oli oma tenttinsä.
Ainejärjestöt sanovat ei neljännelle tiedekunnalle. Väitteiden tueksi olisi hyvä esittää myös todisteita ja perusteluja, esimerkiksi pitääkö todella paikkansa, että koulutuksen hajauttaminen rapauttaa opetuksen laatua?
Mutta ei tästä tämän enempää. Ehkäpä palsturi palaa aiheeseen ensi kuussa kun asia on sovittu lopullisesti Itä-Suomen yliopiston ja opetusministeriön välisessä neuvottelussa..
Vilkaisin "Joensuun tiedekunnan" sivuja ja siellä sanottiin, että tiedekunnassa on jo nyt 12 professorin virkaa ja pari vielä tarvittaisiin.
Olisiko bloggarilla vinkkiä siitä, ketkä Lapin tiedekunnasta sopisivat vahvistamaan Joensuun profiilia?
Heh, ei ole! Mutta kokemuksesta tiedän, että kaikki (oikeustieteelliset) tiedekunnat vetävät aina niin turkasesti kotiopäin kaikissa nimitys- ja valinta-asioissa, ettei ulkopuolisilla ole juuri asiaa toisen tiedekunnan palvelukseen.
Eikö Utriaisen pitäisi olla jo eläkkeellä?
Lähetä kommentti