1. Oikeusministeriön pikavippityöryhmä jätti tänään mietintönsä. Lainsäädäntöneuvos Katri Kummoisen johdolla toimineen työryhmän ehdotus (OMTR 17/2012) löytyy tästä.
2. Ehdotuksen tarkoituksena on vähentää pikaluotoista aiheutuvien velkaongelmia rajoittamalla luotonantajan oikeutta periä kuluttajalta korkoa ja muita kustannuksia. Työryhmä pitää sääntelyä pikavippien täyskieltoa tarkoituksenmukaisempana keinona puuttua pikaluottojen aiheuttamiin ongelmiin. Hintasääntely ei estäisi kokonaan pienehköjen kertaluottojen tarjoamista, mutta vaikuttaisi siten, että kuluttaja saa niitä nykyistä kohtuullisemmin ehdoin, sanotaan mietinnnössä.
3. Lakiehdotuksen mukaan pienen luoton todellinen vuosikorko ei saisi ylittää laissa säädettävää prosenttirajaa, jonka työryhmä ehdottaa alustavasti olevan 36-50 prosenttia. Tarkka prosenttiraja on tarkoitus päättää asian jatkovalmistelussa lausuntopalautteen pohjalta. Ehdotettu korkokatto koskisi alle 1 000 euron suuruisia luottoja. Sääntelyn ulkopuolelle jäisivät kuitenkin hyödykesidonnaiset luotot, kuten osamaksulla ostettaviin tuotteisiin liittyvät luotot.
4. Keskimääräisen pikaluoton suuruus oli viime vuoden lopulla noin 243 euroa ja todellinen vuosikorko lähes 900 prosenttia. Työryhmän arvion mukaan ehdotuksen mukainen hintasääntely vähentäisi todennäköisesti merkittävästi nykyisten tyyppisten pikaluottojen tarjontaa.
5. Hyvää luotonantotapaa koskevaa säännöstä ehdotetaan täydennettäväksi siten, että hyvän luotonantotavan vastaista olisi myös lisämaksullisen tekstiviesti- tai muun vastaavan viestipalvelun käyttäminen luottoa markkinoitaessa, sitä myönnettäessä tai muussa luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa. Myös luotonantajan velvollisuutta arvioida kuluttajan luottokelpoisuus ehdotetaan täsmennettäväksi ja tiukennettavaksi. Lisäksi ehdotetaan kiellettäväksi lisämaksullisen tekstiviestipalvelun käyttö kaikessa luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa. Tällaisten palvelujen käyttö vaikeuttaa kokonaiskuvan saamista luoton hinnasta.
6. Itse olen kiinnittänyt jo muutaman vuoden ajan huomiota pikavippien samoin kuin muiden ns. summaarisissa velkomusasioissa käräjäoikeudessa tuomittaviin kulukorvauksiin, jotka perustuvat oikeusministeriön vahvistamiin taksoihin. Nämä taksat ovat täysin kohtuuttoman korkeita, kun otetaan huomioon, että kyse on riidattomista saatavista ja ainoastaan saatavan perinnästä. Itse pikavipistä tai muusta velasta taikka sen suuruudesta ei siis ole riitaa.
7. Olen kirjoittanut pikavippien oikeuskuluista esim. blogissa nro 488/5.10.2011. Asiaa on pohdittu myös esimerkiksi Suomen Kuvalehdessä 16.3.2012.
8. Huutoni - rukouksista ei sentään ole ollut kysymys - on nyt kuultu ja niihin on vastattu, sillä työryhmä ehdottaa mainittujen kulutaksojen tuntuvaa alentamista. Ehdotuksen mukaan oikeudenkäyntikulujen tulisi vastata nykyistä paremmin haastehakemuksen laatimisesta velkojalle aiheutuvaa työtä ja todellisia kustannuksia.
9. Kuten työryhmä toteaa, maksun laiminlyönnistä aiheutuvat kulut, kuten juuri oikeudenkäyntikulut, ovat pikaluotoissa ja muissa alkuperäiseltä pääomaltaan pienehköissä saatavissa suhteellisesti hyvin suuria. Asia onkin niin, että perintäkulut ja erityisesti käräjäoikeuden tuomitsemat oikeudenkäyntikulut ovat johtaneet ja johtavat kuluttajan suurempiin maksuvaikeuksiin kuin itse alkuperäisestä pääomasta ja koroista aiheutuvat maksut.
10. Valtaosa eli noin 70 prosenttia käräjäoikeuteen saapuvista pikavippejä ja muita summaarisia velkomuksia koskevista haastehakemuksista laaditaan ammattimaisissa perintätoimistoissa. Näiden perintätoimistojen käytettävissä on ohjelmistoja, joiden johdosta prosessit ovat pitkälti automatisoituja, ja varsinkin rutiininomaisesti perittävien saatavien oikeudellinen perintä on mahdollista järjestää hyvin tehokkaasti ja alhaisin kustannuksin. Hakemuksen laatimisesta oikeudelle aiheutuvaa työmäärää ja siten kustannuksia on omiaan vähentämään sekin, että oikeudellista perintää edeltävän vapaaehtoisen perinnän vaiheessa tehdyt toimenpiteet ovat monilta osin hyödynnettävissä myös haastehakemusta laadittaessa. Esimerkiksi perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavalta kuluttajasaatavaa perittäessä edellytettävässä maksuvaatimuksessa mainittavat tiedot ovat pitkälti samoja kuin haastehakemuksessa mainittavat tiedot.
11. Myös haastehakemuksen toimittaminen käräjäoikeudelle on sähköisen asioinnin kehittymisen myötä helpottunut, mikä on omiaan vähentämään haastehakemuksen käräjäoikeuteen toimittamisesta aiheutuvia kustannuksia. Haastehakemuksen voi toimittaa käräjäoikeudelle sähköpostilla, minkä lisäksi kesäkuusta 2011 lukien sekä yksityishenkilöt että yritykset ja yhteisöt ovat voineet toimittaa haastehakemuksen sähköisesti oikeushallinnon sähköisen asiointipalvelun kautta käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Elinkeinonharjoittajilla on mahdollisuus toimittaa haastehakemukset suoraan käräjäoikeuden tietojärjestelmään Santra-yhteyttä käyttämällä. Vuonna 2011 Santra-yhteyden käyttäjien toimittamat haastehakemukset ovat muodostaneet yli puolet kaikista käräjäoikeuksille toimitetuista haastehakemuksista.
12. Kuten sanottu, oikeusministeriö on vahvistanut summaarisissa velkomusasioissa käytettävät kulutaksat. Nyt ministeriön oma työryhmä on vihdoinkin joutunut toteamaan ja myöntämään, että ellä mainituista syistä vahvistettujen kulutaksojen mukaisesti velallisten maksettaviksi tuomittavat oikeudenkäyntikulut ovat selvästi suurempia kuin mitä hakemuksen laatimisen edellyttämä työmäärä ja siitä aiheutuvat kustannukset keskimäärin edellyttäisivät. Tästä huolimatta kantajat vaativat usein oikeudenkäyntikuluja enimmäismääräisinä, ja useimmiten tuomioistuimet nämä vaatimukset myös hyväksyvät, ihmettelee työryhmä.
13. Tässä ei toki ole mitään ihmeellistä, sillä kun mainitut kulutaksat ovat oikein viranomaisen (viisaudessaan) vahvistamia, niin kyllä perintäfirmat niitä sitten hyödyntävät ihan viimeisen päälle! Perintäfirmat ovat nauraneet partaansa ja hyödyntäneet viranomaisen tyhmyyttä tai/ja välinpitämättömyyttä. Pikavipeillä "höynäytetyt" maksukyvyttömät ihmiset ovat joutuneet oikeusministeriön suosiollisella myötävaikutuksella suuriin velkaongelmiin. Tästä on kysymys.
14. Työryhmä on siis havainnut mainitut epäkohdan ja toteaa olevan perusteltua, että prosessien automatisoitumisesta ja muusta prosessia helpottavasta kehityksestä sekä asiamäärien kasvusta aiheutuvat kustannussäästöt koituvat myös velallisten hyväksi siten, että oikeudenkäyntikulujen enimmäismääriä summaarisissa asioissa alennetaan tuntuvasti.
15. Miten kulutasoja siten ehdotetaan alennettaviksi? Nykyisin velallisen maksettavaksi tulevien oikeudenkäyntikulujen enimmäismäärä riidattomissa velkomusasioissa on perustaksan määräisenä 134 euroa, jos velan pääoma on enintään 250 euroa. Jos velan pääoma on suurempi tai jos kyseessä on häätö, perustaksa on 168 euroa. Jos asia on tavanomaista vaativampi, noudatetaan ns. korkeita taksoja, jotka ovat vastaavasti 218 ja 258 euroa.
16. Ehdotuksen mukaan vastapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen enimmäismäärä olisi 50 euroa, jos velan pääoma on alle 300 euroa. Jos velan pääoma on vähintään 300 euroa mutta enintään 1 000 euroa, oikeudenkäyntikulujen enimmäismäärä olisi 80 euroa. Jos velan pääoma on puolestaan yli 1 000 euroa tai kyse on häädöstä, enimmäismäärä olisi 110 euroa. Korkean taksan mukaiset enimmäismäärät olisivat vastaavasti 80 euroa, 120 euroa ja 160 euroa. Jatkossakin oikeudenkäyntikulut voitaisiin siis ehdotuksen mukaan tuomita taulukon mukaisia taksoja korkeampana erityisen painavasta syystä.
17. Oikeudenkäyntikuluihin sisältyy palkkio oikeudenkäyntiä varten suoritetuista toimenpiteistä, kuten asian vastaanottamisesta, osoitetietojen tarkistamisesta, rekisteriotteen hankkimisesta, haastehakemuksen laatimisesta ja toimittamisesta tuomioistuimelle. Lisäksi ne kattavat kaikki velkojalle aiheutuneet yleiskulut, kuten vuokran, tietoliikenneyhteys-, postitus- ja kopiointikulut. Lisäksi taksat sisältävät tavanomaiset suoranaiset kulut, kuten mahdollisen arvonlisäveron sekä rekisteriotteesta mahdollisesti perityt maksut. Perintäkulut ovat eivät sisälly oikeudenkäyntikuluihin ja sama koskee ulosottomaksuja.
18. Työryhmän mietinnön sivulla 48 on havainnollistettu, miten työryhmän ehdotus summaaristen asioiden oikeudenkäyntikulujen enimmäismääristä muuttaisivat nykytilannetta. Oikeusministeriön maksuviivästystyöryhmä on jo viime vuonna ehdottanut pikaluottojen perintäkulujen enimmäismäärien alentamista (OMTR 54/2011).
19. Työryhmän ehdotus kulutaksojen alentamiseksi on oikeansuuntainen. Ehdotetuilla muutoksilla pyritään siihen, että velallisen maksettavaksi tuomittavat oikeudenkäyntikulut vastaisivat nykyistä paremmin todellisesta ajanhukasta aiheutuvaa työmäärää ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Ehdotuksella pyritään myös estämään tilanteita, joissa pelkkä täytäntöönpanoperusteen hakeminen eli riidattoman saatavan perintä kasvattaa velallisen velkasaldoa jopa moninkertaiseksi alkuperäiseen velkapääomaan nähden.
20. Minusta mutta taksoja voitaisiin leikata vielä jonkin verran nyt ehdotettua enemmän. Ruotsissa vastaavasta perintäprosessissa oikeudenkäyntikulujen taksa on saatavan suuruudesta riippumatta 640 kruunua eli noin 60 euroa.
21. Työryhmä ei ole tarkemmin perustellut, miksi oikeudenkäyntikulujen enimmäismääriä määriteltäessä tulisi käyttää saatavan pääoman suuruuden mukaan eri kategorioita ja vieläpä kolmea eri kategoriaa; nykyisin on sentään tyydytty vain kahteen kategoriaan. 300 euron suruisen saatavan perintä oikeudessa ei voine aiheuttaa esimerkiksi perintätoimistolle sen enempää työtä ja kustannuksia kuin 50 tai 100 euron suuruisen saatavan perintäkään. Ainoa lisäkustannuksia saatavan pääoman suuruuden perusteella voisi olla arvolisävero. Myös ehdotuksessa sälytettäväksi ehdotettu ns. korkea taksa, joka perustuu asetuksen mukaan siihen, että asia on "tavanomaista vaativampi," tuntuu nykyisenkaltaisessa pitkälti sähköiseen asiointiin perustuvassa perintäprosessissa aikansa eläneeltä ja siitä voitaisiin luopua kokonaan.
22. Itse asiassa pikavippien ja muiden selvien ja riidattomien saatavien kierrättäminen käräjäoikeuden päätöksellä tapahtuvan saatavan vahvistamisen kautta ulosottoon on täysin tarpeetonta ja sitä tulisi luopua kokonaan. Kun kysymys on yksinomaan saatavan perinnästä, voitaisiin hakemus kenenkään oikeusturvaa vaarantamatta tehdä käräjäoikeuden sijasta suoraan ulosottoviranomaiselle. Velalliselle varattaisiin tilaisuus kuulluksi ja jos saatavaa ei kiistettäisi, asia olisi valmis ulosottoon. Ainoastaan siinä käytännössä hyvin harvinaisessa tilanteessa, jolloin velallinen kiistää saatavan, asia siirrettäisiin käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Jos velkoja haluaisi jostakin syystä, kuten esimerkiksi ulkomailla tapahtuvan täytäntöönpanon turvaamiseksi, saatavastaan oikeuden tuomion, hän voisi velkoa saatavaa käräjäoikeudelle tehtävällä hakemuksella.
23. Ruotsissa on jo parikymmentä vuotta sitten siirrytty suoraan ulosottoviranomaisen luona tapahtuvaan saatavan vahvistamismenettelyyn (betalningsföreläggande) eikä minkäänlaisia ongelmia ole esiintynyt. Kyseissä menettelyssä vahvistettu kulutaksa on saatavan suuruudesta riippumatta vakio eli 640 kruunua, joka vastaa suunnilleen 60 euroa. Olen esittänyt, että meilläkin luovuttaisiin tarpeettomasta "käräjäkierroksesta" ja siirryttäisiin Ruotsin mallin mukaiseen joustavaan ja huokeaan menettelyyn.
24. Oikeuden eli tässä tapauksessa siis oikeusministeriön myllyt jauhavat kuitenkin Suomessa hyvin, hyvin hitaasti, joten saanemme odotella vielä jonkin aikaa ministeriöltä perintäprosessin järkevöittämisesitystä.
25. Summaaristen perintäasioiden lukumäärä käräjäoikeuksissa on ilmeisesti juuri pikavippien yleistymisen myötä kasvanut hyvin voimakkaasti. Kun vuonna 2000 käräjäoikeuksiin saapuneita summaarisia asioita oli noin 135 000, vuonna 2011 saapuneiden summaaristen asioiden kokonaismäärä oli jo noin 340 000. Jos perintäasiat ohjattaisiin suoraan ulosottoviranomaisten käsittelyyn, käräjäoikeuksien työmäärä vähenisi ja ne voisivat keskittyä todella riitaisten asioiden käsittelyyn.
20 kommenttia:
Lapsellinen keskustelu... Pitäisi lailla säätää, että kännykällä myönnettyä lainaa saisi periä vain kännykällä. Ei siis oikeudessa. Ehkä tällöin pikaluottofirmat tarkistaisivat paremmin luotonottajiensa taustat. Miksi oikeuslaitos antautuu koronkiskureiden juoksupojiksi? Nim. L.H. Hoppu
Samaa mieltä blogistin kanssa oikeudenkäyntikuluista ja myös siitä, että nämä yksipuoliset tuomiot voisi saada ulosottomieheltä eikä käräjiä tarvittaisi lainkaan.
Tämän päivän uutisen toinen, enemmän tapetilla ollut puoli oli pikavipistä perittävän todellisen vuosikoron rajoittaminen 50 prosenttiin. Tätä en kannata. Pidän kylläkin pikavippifirmoja moraaliltaan sangen kyseenalaisina putiikkeina, mutta en olisi valmis kieltämään niiden toimintaa tekemällä siitä taloudellisesti kannattamatonta. 50 prosentin vuosikorko ei riitä kattamaan näiden luottojen riskiä, joten pikavippejä ei sitten enää saisi.
Minusta elinkeinonharjoittamisen pitää olla vapaata ja eikös perustuslaissakin jotain sen suuntaista sanota. Vain erittäin painavista syistä sitä saisi rajoittaa. Pikavipeillä on selvää kysyntää ja on aina ollut. Jo kouluaikoina jotkut lainasivat toisilta rahaa ja maksoivat siitä vuosikorkona mitattuna reipasta korkoa. Esimerkiksi Pekka antoi Otolle 100 markkaa, ja Oton piti maksaa kahden viikon päästä 120 markkaa takaisin.
Minusta lainsäädännöllä ei pidä suojella ihmisiä omalta typeryydeltään. Jos joku haluaa maksaa kovia korkoja niin se vapaus hänelle suotakoon. Jossain määrin pikavipit ovat varmaan ihan hyödyllisiäkin, kun ihmiselle tulee jokin yllättävä meno ja tiedossa on pian vastaava määrä tuloja. Vaikka vipit ovat kalliita, ovat ne silti halvempia lyhyellä aikavälillä kuin varsinaiset kulutusluotot, joissa on kalliit perustamismaksut.
Laskeeko tuomioistuimen perimä maksu nykyisestä 70 - 80 eurosta, jos oikeudenkäyntikulujen enimmäismäärä pudotetaan 50 euroon?
Uudistus tarkoittaa myös sitä, ettei saatavia kannata periä muiden kuin toimintansa automatisoineiden perintätoimistojen.
Entä säännösten kiertäminen? Voiko perintätoimisto periä samalle päämiehelle 20 saman henkilön ottamaa pikavippiä - velallisethan ovat usein vippikierteessä olevia nuoria - yhtä monella erillisellä haastehakemuksella, jolloin oikeudenkäyntikulut nousevat 1.000 euroon?
Ennen näissä hommissa oli jokin järki, pikavipit haettiin pankista ja niitä kutsuttiin perjantaivekseleiksi.
Nyt on mopo karannut totaalisesti käsistä ja se lasku jonka kasvava pikavippikierteen takia syrjäytyvien nuorten joukko yhteiskunnalle aiheuttaa, tulee olemaan todella kallis.
Kukaan ei oikeasti tarvitse satasen pikavippiä. Kyse on pelkästään hädänalaisten ja ymmärtämättömien ihmisten hyväksikäytöstä. Ei tässä mistään elinkeinovapaudesta kannata puhua. Siksi koko touhun voi aivan hyvin kieltää kokonaan.
Mutta saapiko pankista nykyään esimerkiksi 200-300 euron lainaa ollenkaan?
Kunta myöntää sosiaalista luototusta, joten ei muuta kuin luukulle vaan!
Osaisikohan Joel selittää, miksi pikavippin riskit pitäisi pulveroida kaikkien vipinottajien kesken siten, että korko heiluisi viidessäkymmenessä prosentissa. Eikö pikavippifirmojen tulisi varmistua velan vakuuksista ja asiakkaan maksukyvystä ? Mitähän "kysyntää" pikavipeillä oikein on. Yksi suuri vippaajaryhmä on kehitysvammaiset/heikkolahjaiset, jotka eivät ymmärrä kulujen eivätkä korkojen suuruutta. Joel myös arvelee, että vipin voi maksaa vastaavalla määrällä rahaa. Näinhän ei ole.
Pikavippifirmoja eli Suomen Pienlainyhdistystä työryhmässä edustanut asianajaja Manne Airaksinen on jättänyt odotetusti mietintöön eriävän mielipiteensä.
Airaksisen mukaan työryhmä ehdottaa käytännössä pikalainojen kieltämistä. Ehdotusten mukaan lainanantajien tuotot laskisivat n. 85 - 95 % kulujen pysyessä ennallaan.
Airaksinen on OM:n entinen lainsäädäntöneuvos. Hän ei pidä lainsäädäntöneuvos Katri Kummoisen johdolla toimineen työryhmän ehdotusta yleensäkään kovin "kummoisena." Airaksinen valittelee monessa kohdin sitä, että ehdotus on puutteellisesti perusteltu.
Jos pikavippitoiminta on ihan oikein, liiketoimintntaa siinä missä kaikki muukin, eikä ihmisten typeryyttä pidä suojella, niin kai siinä tapauksessa oikeustoimilain 31 § pitäisi kumota.
Minun oikeustajuni sanoo, että koko pikavippitoiminta sinänsä ja kyseinen lainkohta ovat jo lähtökohtaisesti ristiriidassa keskenään.
Siru Pola esitti hyvän kysymyksen riskien "pulveroimisesta" kaikkien vipin ottajien kesken.
Ei mikään pikavippifirma muutamalla satasen lainalla elä, vaan bisnes perustuu suuriin asiakasmassoihin.
Eikö oikeustoimilakia tulisi kuitenkin soveltaa jokaisen asianosaissuhteen kohdalla erikseen, eikä niin, että pikavippifirman itselleen edustama aineellinen etu yksittäisen asiakkaan kohdalla lakkaakin olemasta ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä se itse on antanut tai myöntänyt vain sen vuoksi, että pikavippifirman riskit ovat suuria ja huomattava osa muista asiakkaista jättää vippinsä maksamatta?
Viivästyskorko on myös ankara seuraamus maksukyvyttömälle. Maksuhaluton sitä maksakoon, mutta jos kun maksukyvytön velallinen ei suoriudu pääoman ja juoksevan koron maksamisesta, miten hän voisi kyetä maksamaan vielä kaiken päälle tulevaa viivästyskorkoakin. Korkolain muuttaminen olisi ollut aiheellista jo kauan sitten.
Harvemmin rahavaikeuksiin joutuneen velallisen maksukyky paranee sillä, että hänelle lätkäistään lisäksi viivästyskorkoja ja oikeudenkäyntikuluja entisen velan päälle.
Kyllä luottoriskin toteutuessa myös velkojan kannattaisi muistaa realiteetit.
Kyllä niitä maksuhaluttomiakin on, mutta aika harvassa. He ovat todellakin aivan asia erikseen.
Näitä perintäfirmoja sikisi kuin sieniä sateella suuren laman myötä. Niille on siirretty myös kunnallisia, siis julkisia maksuja perittäväksi.
Mulle ei ole valjennut, miksi hyvin toimiva ulosottolaitos ei riitä. Olin 90-luvulla useita vuosia ulosottokierteessä, kun liikekumppani veti välistä. Onnneksi kyse oli veroista ja vakuutusmaksuista, jotka menivät suoraan ulosottoon. Olin "palveluun" tyytyväinen, vaikka korkoja meni pirusti. Kohtelu oli asiallista ja välillä löytyi joustoa, kun tarpeen perusteli.
Kaikki velvoitteet hoidin ja luottotiedot on taas kunnossa. Onneksi ei ollut rosvofirmoja välissä.
Samaan kategoriaan pikavippifirmojen kanssa kuuluvat myös panttilainaamot. Tämähän esitys suosii nyt toista pikarahoituslähdettä eli mainittua panttilainaamotoimintaa.
Taitaa Tampereellakin ns. edesmenneen lehtikeisarin poika taputtaa käsiään. Saa vähän taas lisää massia vanhan kasan päälle tavalliselta kansalta oman panttilainaamotoimintansa avulla.
Joe A puhuu asiaa. Muilta osin kommentit ovat melko demarimaisia. Se, joka vippiä ottaa, niin ottakoon, kunhan vipin ehdot ovat asianmukaisesti saatavissa.
Ei pikavipeissä mitään juoksevaa korkoa ole. Viivästyskorko toki alkaa juosta siitä, kun eräpäivä on mennyt. Korko on se mikä on.
Täällä keskustelussa on nyt ollut niin paljon virheellistä tietoa, että oikein hirvittää. Ehkä se on tämä tunteita nostattava aihe, joka sekoittaa itseään asiantuntijoiksi kutsuvien päät.
Ihmettelen, että miksi näitä pikavippejä ei ole jo kielletty, vaikka haitat ovat niin suuria ja jatkuvassa kasvussa - ja hyödyt jokseenkin olemattomia. Kärsijöinä ei ole vain ylivelkaantuneet, vaan myös muut veronmaksajat, kun ylivelkaantuminen johtaa käytännössä yhteiskunnasta syrjäytymiseen ja työnkäynnin loppumiseen kannattamattomana. Keskimäärin jokainen syrjäytynyt yksilö maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa elämänsä aikana.
Onko syrjäytymisen ja syrjäytyneiden vakavin ongelma siinä, mitä syrjäytyneet tulevat maksamaan per nuppi yhteiskunnalle? Jos yhteiskunta ei pysty tekemään mitään syrjäytymiskehityksen estämiseksi, niin kyllä se sitten saakin maksaa yhteiskunnalle. Ovatko pikavipit ja ylivelkaantuminen ainoa tai pahin syrjäytymisen syy?
No, mutta ei hätiä mitiä. Nythän meillä on nimittäin uusi upea tasavallan presidentti, joka lupasi vaalikampanjassaan jatkuvasti puuttua syrjäytymiseen ja hoitaa sen pois päiviltä.
Ai, milläkö tavalla?
No, tietenkin perustamalla - taas kerran - arvovaltaisen työryhmän asiaa pohtimaan!
Sillä se hoituu!
Pikavippifirmojen taustoista on puhuttu harvinaisen vähän.
Miksi esim. Virossa maksetaan vuoden talletukselle eräissä pankeissa korkoa n. 2,3% (tuorein tieto) Kyseisillä korkeita talletuskorkoja maksavilla pankeilla on pikavippifiliaalit myös Suomessa.
Onneksi oma vuoden talletukseni LHV Pankassa erääntyy pian. Korko oli talletushetkellä 3,2%
Perintätoimistoilla on olleet hyvät lobbarit, kun perintälakia on valmisteltu.
Moni toimisto tehtailee tukun maksumuistutuksia samasta saatavasta ja lähettää niitä muutaman päivän välein samalle velalliselle vain saadakseen perusteen kuluvaatimukselle jokaisen muistutuksen osalta erikseen.
Näin saadaan mitättömällä vaivalla reipas kasvu perintätoimiston liikevaihtoon.
Suoraan ilman tuomiota tai päätöstä ulosottokelpoisten saatavien perintä perintätoimistojen kautta pitäisi lailla kieltää.
Perintätoimisto pistää joka kerta saatavan päälle omat kulunsa, jotka nekin muuttuvat ulosottokelpoisiksi ilman päätöstä ja tuomiota. Ja velka usein tuplaantuu, jopa enemmänkin.
Ei tällaista tarpeetonta vain perintätoimistoa itseään hyödyttävää lisäkulua tarvita julkisyhteisön saatavan ja velallisen välissä.
Näissä tapauksissa kyse on pikemminkin rosvouksesta kuin perinnästä.
Lähetä kommentti