1. Kokoomuksen eduskuntaryhmä otti eilen kantaa siihen, voiko Ilkka Kanerva jatkaa ryhmän jäsenenä viime viikolla saamastaan ehdollisesta vankeustuomiosta huolimatta. Teksti-tv:ssä ryhmän päätös uutisoitiin otsikolla "Kanerva saa jatkaa eduskunnassa/kansanedustajana." Kanervan oma ryhmä ei kuitenkaan yksin päätä tästä asiasta, vaan ainoastaan siitä, saako Kanerva toimia kokoomusryhmän jäsenenä.
2. Kokoomusryhmä päätti Kanervaa kuultuaan yksimielisesti ja, kuten sanonta kuului, "ilman soraääniä", että Kanerva saa jatkaa ryhmän jäsenenä kaikissa eduskunnan luottamustehtävissään ja edustaa siis kokoomusta noissa puuhissaan. Tiedotteen mukaan ryhmä päätyi "tukemaan Kanervan työtä eduskunnassa." Kanerva tuntui saaneen ryhmän tuesta uutta virtaa ja sanoen, että ryhmän tuella on tärkeä merkitys "taistelun jatkuessa."
3. Siis "ilman soraääniä." Pääministeri Jyrki Katainen ei ilmeisestikään ollut palaverissa mukana, sillä hänhän kertoi eduskunnan edessä, että Kanervan menettely ei ollut ollut "tolkullista." Kanerva oli Kataisen mukaan siis mennyt "tolkuttomuuksiin." Eduskuntaryhmä sen sijaan ei arvostellut Kanervan toimintaa sanalla "tolkuton" tai millään muullakaan sanalla.
4. Yle Uutisten mukaan kokoomuksen eduskuntaryhmä viestitti samalla, että se haluaisi rikoslain lahjussäännökset nykyistä selkeämmiksi. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori totesi, että Kanervan lahjusrikosjutussa on kyse varsin monimutkaisesta, vaikeasti hahmotettavasta ja hämmentävästä juridiikasta. Haluaako kokoomus siis muuttaa niitä lahjuspykäliä, joiden perusteella Kanerva tuomittiin käräjäoikeudessa?
5. Ainakin apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske tulkitsi kokoomuslaisten kannanottoa juuri tällä tavalla. Ärtyneen oloisen Kalskeen mielestä on häkellyttävää, että kokoomus haluaa tarkistaa rikoslakia juuri nyt kun sen oma kansanedustaja eli Ilkka Kanerva on pulassa.
- Ihmettelen suuresti sitä, että juuri nyt - kesken oikeusprosessin - päähallituspuolueesta ja pääministeripuolueesta herätetään kysymys siitä, tulisiko lahjussäännöstöä tarkistaa. Pidän tilannetta pöyristyttävänä, Kalske tokaisi.
6. Kalskeen mukaan oikeusvaltion periaatteisiin ei kuulu, että valtapuolue pitää rikoslakia sekavana ja esittää sen tarkistamista samaan aikaan, kun sen oma kansanedustaja on saattanut hairahtua johonkin.
Kalskeen mielestä rikoslain lahjuspykälät ovat poikkeuksellisen selkeitä ja ymmärrettäviä, jos niitä lukeva edes yrittää tajuta niitä. Kalskeen mukaan Kanerva-jutussakaan itse juridiikka ei ole laisinkaan vaikeata. Näytön riittävyydestä voidaan aina keskustella, mutta se on aivan eri asia kuin lakipykälien selkeys tai sekavuus.
7. Kokoomusryhmän kannanotto Kanerva tapauksessa on toki outo, sillä kyse on sentään lainsäätäjästä, Tuomioistuimet ovat riippumattomia mun muassa juuri lainsäätäjästä, mikä merkitsee sitä, että lainsäätäjän pitää kunnioittaa tuomioistuinten itsenäisyyttä. Lainsäätäjä ei saa oikeusvaltiossa arvostella riippumattoman tuomioistuimen yksittäisessä tapauksissa antamia ratkaisuja eikä viestittää niin onnettoman heikolla tavalla, että viesti voidaan tukita haluksi puuttua tuomioistuimen päätökseen.
8. Muistanemme vielä hyvin ex-oikeusministeri Johannes Koskisen ääliömäisen tavan puuttua monissa tapauksissa yksittäisiin tuomioistuimen ratkaisuihin, arvostella niitä ja jopa kehottaa jutun hävinnyttä osapuolta valittamaan tuomiosta, joka Herra Oikeusministerin mielestä oli virheellinen. No, ylin laillisuusvalvoja eli oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei halunnut puuttua mitenkään tähän Koskisen tuomioistuinten riippumattomuutta loukkaavan menettelyyn.
9. Jonkan oli kuitenkin pakko - pitkin hampain toki - se tehdä sen jälkeen, kun kantelin hänelle Koskisen menettelystä. Jonkan putiikki tuki kanteluani lähes kolme vuotta ja totesi vihdoin ja viimein - ikään kuin rivien välistä mutta kuitenkin - Koskisen menettelyn sopimattomaksi. Mitään seuraamusta Koskinen ei luonnollisesti Jonkalta saanut. Ei tietenkään, sillä onhan Maan tapa, että laillisuusvalvojan tulee olla mahdollisimman helläkätinen, kun on kyse ministereiden lain ja perustuslain vastaisesta menettelystä.
10. Näitä vanhoja asioita on aina niin erinomaisen kivaa muistella! Mutta palatkaamme nyt takaisin kokkariryhmän tuoreeseen tempaukseen.
11. Tänään kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen, tämä rikosylikomisarius siviilissä, on sitten puuttunut asiaan. Tolvasen mielestä Jorma Kalskeen tulkinta keskustelusta oli liian jyrkkä. Tolvasen mukaan kyse oli vain lain yksityiskohtien selkeyttämisestä kansanedustajille. Hän kiisti, että kokoomus olisi tarkoittanut ryhmäkokouksessaan ottaa kantaa rikoslain muuttamiseen. Tolvasen mukaan keskustelua käytiin vain siitä, että kansanedustajille annettaisiin koulutusta lain sisällöstä, ja siitä, mikä on lahjonnan vastaanottoa ja mikä ei, jottei kukaan "vahingossa" riko säädöksiä.
12. Vai että vain koulutuksen järjestämisestä olisi ollut kyse ja siitä, ettei kukaan kansanedustajapoloinen rikkoisi lakia "vahingossa." Ryhmän puheenjohtaja Vapaavuori taisi kuitenkin kertoa eilen hieman toisella tavalla. Muuten, katsooko Tolvanenkin, että Kanerva oli menetellyt vain "vahingossa" tai huolimattomuudesta? Eikö tämänkin voisi tulkita jonkinlaiseksi kannanotoksi Kanervan puolesta ja käräjäoikeuden tuomiota vastaan?
64 kommenttia:
Tänään Jaakko Jonkka yritti jyrähtää tai oli jyrähtävinään puolustusvoimien uudistusasiassa:
Oikeuskanslerin mukaan puolustusministeriön ja Puolustusvoimien pitäisi ajoittaa kuulemismenettely paremmin, koska nyt päätökset tehtiin ennen palautteen saamista.
Oikeuskansleri katsoo, että nykyisellä menettelyllä alueellistamis- ja aluekehityslainsäädännön mukaisen kuulemismenettelyn merkitys uhkaa vesittyä. Jonkka ratkaisi kymmenen puolustusvoimauudistusta koskevaa kantelua. Tässä vaiheessa hän ei ryhdy muihin toimiin.
Niinpä. Tuo lopu oli olennainen kohta j niin kovin, kovin tyypillistä Jonkan "valvonnalle." Vaikka jokin virhe asian käsittelyssä olisi tapahtunut, niin Jonkka ei kuitenkaan ryhdy mihinkään toimenpiteisiin!
Mitä merkitystä tuollaisella valvonnalla voisi olla? Tuskinpa mitään. Jonkan päätös ei velvoita viranomaisia mihinkään muutoksiin.
Seli seli. Tolvanen yrittää pelastaa mitä pelastettavissa enää on. Turha enää selitellä kun vetelät on jo housuissa. Kyllähän se Vapaavuoren eilinen ulostulo oli ihan selkeä kannanotto että nykyinen laki on liian vaikeaselkoinen ja sitä pitäisi selkiyttää. Jottei ainakaan omat puoluetoverit joutuisi enää jatkossa tuomituiksi. Taisi olla viimeinen naula Kanervan arkkuun, sori vaan Ike..
Miten pirussa meiltä tavallisilta "taviksilta" tossun
kuluttajilta voidaan odottaa perehtyneisyyttä lakeihin.
Mikä eduskunnan oikeusasiamiehen rooli on Kanervan tapauksessa kun (syytön mies tuomitaan) j ministerin tekemisiä tutkisi Valtioneuvoston Oikeuskansleri ja kansanedustajan tekemiset on Jääskeläisen putiikille.
Viimeisenä voisi kuvitella että juuri kokkoomus puolueen ei tarvisi lakeja noudattaa.
Vapaavuori, juristi hänkin, tuli ryhmän pj:nä sanoneeksi tuoreeltaan heti ryhmän kokoustamisen jälkeen muutaman vapauttavan sanasen Kanervan puolesta. Vapaavuori antoi ymmärtää, että Ile Kanerva, tuo silmiään mullisteleva kävelevä katastrofi, nauttisi ryhmän luottamusta.
Sinänsä selvää on, että Vapaavuori ja varmaan puolet eduskuntaryhmästä tietävät, että lain kirjain on Kanvervan Ilen rikoksessa selvä ja yksinkertainen.
Tässä taitaa olla etupäässä kysymys siitä, että ryhmän sisällä haluttiin näpäyttää pääministeriä. Ryhmän linja Ilen asiassa on nimittäin täysin eri kuin Kataisen pojan linjanveto tolkuttomuuksista.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän linjauksella oli siis kaksi tarkoitusta eli:
1) ryhmä varoitti eli näytti Kataiselle, että se ei seiso Jyrkin linjausten takana (hei Jyrkinhän antoi aikanaan fudut Ilelle "ihanan" Tuksun takia!) ja
2) tässä naulittiin Ilen arkkuun viimeinen naula.
Eduskuntaryhmässä kyllä ymmärretään, vaikka ei ne kokkarit ole sen viisaamipia kuin muutkaan edarinveijarit, että tämä puoltava lausunto ja jargoni lain "epäselvyydestä" tulee syömään Ilen ääniä seuraavissa vaaleissa. Lausunto oli nimittäin todella ärsyttävä ja meni täysin Ilen ansioksi.
Eduskuntaryhmän kannanotto oli helppo pykäistä kasaan, sillä koko soppa on julkisuudessa nimenomaisesti Ilen nimissä. Puolue ei tässä ole tavanomaista enemmän ryvettynyt.
Tässä poliittisessa näytelmässä, Ile-farssissa, vallan kolmijako-oppi onkin sitten sivullinen uhri, mutta ainahan aitaa kaatuu kun ryskätään. Valitettavasti.
Huolestuin jo siinä vaiheessa, kun pääministeri antoi lausunnon Kanervan tuomion jälkeen. Hän puhui "tolkusta" ja muustakin puheesta jäi mieleen käräjäoikeuden tuomion vähättely! Jatkossa Vapaavuoren lausunto viimeviikolta ja eilinen kokoomuksen kannanotto Kanervan puolesta on mielestäni aika pöyristyttävää. Herää kysymys, että missä muualla ehdolliseen vankeustuomioon tuomittu kansanedustaja voisi jatkaa toimintaansa kansallisesti merkittävissä
luottamustehtävissä edelleen?
Katson ilman muuta, että Kanerva olisi hovioikeuskäsitelyn ajaksi vapautettava kunnallisista luottamustehtävistä ja kansaedustajan toimesta olisi kokoomuksen tullut erottaa Kanerva ryhmästä niin kauaksi kuin selviää, että muuttuuko tuomio hovioikeuskäsittelyssä vai ei. Yleisesti kyseenalaistan kokomenettelyn, jos luottamus on mennyt yhdeltä osin niin miten sitä voi olla merkittävimmissä tehtävissä.
Mauri heitti sitten pyyhkehen kehään ja luopui! Paavo kuulemma söi hänen intonsa.
Aina kaikki syyttää Paavoa vaikka mistä, on se kummallista! Maurihan ilmoittautui kisaan vasta Paavon jälkeen, silloin siis vielä oli intoa.
Kepun puheenjohtajakisan kärkiehdokkaat ovat nyt sitten Tuomo Puumala (30) ja Paavo Väyrynen (65/66).
Puumala ilmoitti eilenkin, että hän tähtää oikeasti vasta "seuraavalle vuosikymmenelle", siis 2020-luvulle. Tässä välillä on kuitenkin monet vaalit.
Paavo sen sijaan tähtään kahteen nopeaan voittoon: nyt syksyn kunnallisvaaleissa ja vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.
MIksi Puumala pyrkii jo nyt puheenjohtajaksi, vaikka hänen päätähtäimensä on vasta vuoden 2019 eduskuntavaaleissa? Pitääkö kepulaisten katsella Puumalaa "seitsemän laihaa vuotta" puheenjohtajana kun puolue on oppositiossa?
Jaksaako Puumala seitsemää vuotta, kun Mari Kiviniemikin sai hommasta tarpeekseen kahdessa vuodessa?
Jokainen puolue toimii tietenkin omien pelisääntöjensä mukaan mutta pidän kyllä vähintäänkin kyseenalaisena että ehdollisen vankeustuomion saanut edustaja saa jatkaa eduskuntaryhmän jäsenenä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.Miten tämä on verrattavissa esim. Hakkaraiseen tai Hirvisaareen, jotka joutuivat jäähylle paljon mitättömämmästä rikkeestä? Nyt ainakin tiedetään miltä puolueilta sitä selkärankaa löytyy tarvittaessa.
Puumalassa on ryhtiä kuin märässä lapasessa.
Jos puolueen puheenjohtajaksi ollaan menossa tekemään asioita toisella kädellä, ilman sitoutumista, niin kyllä on puolueen rivit sekaisin.
Ei tuollaisella puheenjohtajalla puolue voi menestyä.
Voi taivahan vallat! Kokoomuksen eduskuntaryhmän meno alkaa olla villiä kuin turkkilaisessa hieromalaitoksessa. Tolkutonta menoa, saattaisi joku lausua.
Kädet heiluu, jalat heiluu, kenenkään jutuista ei saa mitään selvää kun kaikki puhuvat omiaan ja toistensa päälle eikä kukaan ole kiinnostunut siitä, mistä raha tulee kunhan se vaan tulee. Tai siis näin toimitaan siihen asti, kunnes kaikille saadaan sitä Tolvasen peräänkuuluttamaa "koulutusta".
Kalske osui asian ytimeen, nyt vain odotellaan Jonkan, ah niin jämeriä, toimenpiteitä vaikka kukapa noista hänen nuhteistaan mitään välittäisi. Kun ei välitä käräjäoikeuden tuomiostakaan.
Tuota en ymmärtänyt - siis mitä Jonkan toimenpiteitä ja mistä? Kanerva-asiaan Jonka ei voi tietenkään puuttua mitenkään. Ei myöskään kansanedustajien valtiopäivillä tekemisiin tai tekemättä jättämisiin taikka puhumisiin.
Jos kansanedustajilla on näin epäselvää lahjusten vastaanotto, kuuluisi EDUSKUNNAN kouluttaa uudet kansanedustajat ensi töikseen - kauhulla mietin myös paikallispoliitikkojen taskun täytteitä.
Missä ihmeen lintukodossa nämä poliittiset päättäjät elävät? Eivät tämän todistelun mukaan siis ainakaan yhteydessä liike-elämän käytäntöihin esim. verottajan tms. virkamiehen kanssakäymisessä. Siis mitä kansanosaa kokoomus edustaakaan? Nähtävästi aivan muuta kuin olen luullut tai puhuvat ns. "päre kainalossa" -juttuja nämä juristikoulutuksen saaneet, mutta oppinsa unohtaneet.
Kokoomuksella menee muutenkin lujaa: Lapuan kokoomus tulee tekemään aloitteen Rovaniemellä 15.-17.6. kokoontuvalle kokoomuksen puoluekokoukselle "KOTI, USKONTO JA ISÄNMAA" -tunnuslauseen uudelleenkäyttönotosta. (LS 24.4.12 mukaan)
Ansiokas kirjoitus jälleen kerran.
***
Koska en ole juristi en ole koskaan ymmärtänyt mikä ero ja merkitys on käsitteillä tuottamuksellisuus ja tahallisuus.
Lain tuntemattomuus ei minusta (useinkaan) voi olla esteenä tuomiolle, tuomion pituuteen sillä sen sijaan minusta pitäisi tai voisi olla vaikutus.
***
Kuten blogisti avasi lautamiesten valintaa toissa blogissaan, voi esteellisyys olla alitajuinen, omaamme tiettyjä ajatusmalleja ja suhtaudumme tiettyihin asioihin myönteisesti. Luultavasti pienen kestityksen jälkeen mahdollinen muutos ei ole ainakaan kielteinen :)
***
Useinkaan liike-elämässä ei harrasteta lahjoituksia eli raha on maksu jostain tai sijoitus jotakin varten.
***
Nämä ovat maallikon ajatuksia.
Nyt jos Jyrki Kataisessa olisi valtiomiesainesta, hän jyrähtäisi ja pistäisi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Vapaavuoren aisoihin.
Katainen voisi lausua, että eduskuntaryhmä eikä sen pj voi ottaa kantaa riippumattoman tuomioistuimen antamaan tuomioon. Samalla hänen tulisi vaatia eduskuntaryhmän pj heti vaihdettavaksi. Hän voisi erityisesti korostaa, että perustuslain vallan kolmijako-oppi on oikeusvaltion keskeinen kivijalka ja että Kokoomus on aina ollut perustuslaillinen puolue, jonka periaatteisiin kuuluu tiukasti tukea perustuslain kunnioittamista.
Mutta pääministeri Katainen on vielä poika, ei hänestä ole auktoriteetiksi. Hän on vain puolueensa juoksupoika.
No, heh, heh! Ei tämä nyt sentään noin vakavaa ole, tämähän on vain politiikkaa ja politikointia! Poliittista retoriikkaa juuri ennen Vappua!
Minä taas luulen, että Mauri on ollut samassa juonessa Marin kanssa alusta lähtien.
Maurin luopuminen oli nimenomaan Paavoon kohdistunut potku kahdella perusteella: 1) Paavo(kin) oli kehdannut haastaa istuvan puheenjohtajan Marin, ja 2) Paavokin on vanha käppyrä, vielä vuotta Mauriakin vanhempi. Nyt Mauri on yhtynyt kuoroon, oka vaatii nuorennusleikkausta kepun johtoon!
Toinen ehdokas, joka on ilmoittautunut mukaan vain Paavoa mollatakseen, on tietenkin tämä Kaunisto, jolla ei ole minkäänlaisia mahiksia tulla valituksi.
Sipilä taas on äkkirikas ensimmäisen kauden poliitikko, joka on tullut mukaan kisaan vain, koska se on niin kliffaa. Ei hänelläkään ole todellisia mahdollisuuksia kisassa, sillä kyllä rikkaan on yhtä vaikea päästä kepun johtoon kuin sen kamelin mennä neulansilmän läpi, vai miten se nyt tas menikään.
Puheenjohtajan paikasta kisaavat siis Tuomo Puumala ja Pate Väyrynen. Puumala kertoo tähtäävänsä vasta 20-luvulle, joten hänen johdollaan kepu joutuisi istumaan oppositiossa ainakin seuraavat seitsemän laihaa vuotta. Jos kepu haluaa hallitukseen ja pääministeripuolueeksi, pj:ksi on valittava Paavo. Näin se menee.
Paavo on kuitenkin kunniapuheenjohtaja voisihan olla kunniaksi tavallinenkin puheenjohtaja kun seuraava eduskunta on keskusta vetoinen ei pääministeristä ole pienintäkään epäselvyyttä.
Kuka sitä korruptio-koulutusta alkaisi opettamaan näille lurjuksille Jonkka.J, vai vetäisikö kakkua saaneet liikemiehet, tai joku maineen ja kunniankin menettänyt kansanedustaja?
Tenttiähän voi sitten käräjillä lopputentti hovissa ja KKO myöntää diplomin.
J.Jonkka ja hänen byroonsa on todellinen paperitiikeri.
Anonyymille: "Pitääkö lainsäädäntövaltaa käyttävälle taholle todellakin antaa koulusta ja valitusta itse säätämistään laeista?"
- ei kai anonyymi nyt ihan tosissaan väitä/oleta, että kansanedustajat todella olisivat perillä niistä laeista, joita ministeriöiden uumenista eri reittejä pitkin äänestettäväksi tulevat. Aikamoinen olettama! Juristejahan kansanedustajista on vain pieni osa, ja heistäkin vain harva on erityisen kauaa aikaa toiminut oikeissa juristin töissä.
Aivan oivallinen yleisönosastokirjoitus muuten tänään lauantaina blogistilta hesarissa.
Kansanedustaja-juristit (ne harvat) tai muutkaan eivät muuten ole Suomessa keksineet kiinnittää pahemmin huomiota nyt ajankohtaisen keskustelun (kansanedustajat kunnanvaltuustoissa) valtiosääntöiseen pohjaan. Vallan kolmijaossa kunnanvaltuustojäsenyys voinee olla vain hallintovaltaa, ei tietenkään tuomiovaltaa eikä lainsäädäntövaltaa. Kuitenkin meillä Suomessa tästä kaksoisroolista (eikä se rajoitu siihen, vaan kansanedustajilla tuppaa olemaan vaikka minkälaisia muita luottamus- ja edunvalvontatoimia esim. osuuskaupparyhmässä ja maakuntaliitoissa sun muissa) puhutaan korkeintaan kansanedustajien ajankäyttöasiana. Mihin on unohtunut se periaate, että lainsäädäntövaltaa käyttävän ei tule osallistua tuomiovallan käyttöön kuten ei myöskään hallintovallan käyttöön (ministerit totta kai hallituksessa sitä käyttävät)? Eli vallan kolmijaon erilläänpitämistä ei edes yritetä.
Kts Kari Uoti-blogi 27.4.12 "Reilu meininki".
Pitänee vielä myöhemmin palata tuohon tapaus Mäenpäähän ja lautamiesten valintatavan "pöyristyttävyyksiin." Olen käsitellyt lautamiesjärjestelmää eri kantilta jo blogissani nro 63 vuonna 2009, lukekaapa sieltä.
Nyt näin kauniina ja aurinkoisena lauantaipäivänä tuohon hommaan ei viitsi kuitenkaan ryhtyä; tässähän on Vappukin ja pitkä viikonloppu aluillaan; taitaa mennä aika nyt niiden "pitkien" puolelle!
Olen kuullut, että tuota em.blogikirjoitusta 63 on käytetty erässä suureessa käräjäoikeudessa lautamieskoulutuksen yhteydessä oheislukemistona.
Telkkarissa juuri (klo 9.15) Ben Zyscowicz kuuluu selittävään kiihkeään tapaansa tapaus Kanervaa ja kokoomuksen kannanottoa siihen samoin kuin Kalskeen pöyristyttävää-lausuntoa.
Eivätkö nuo toimittajaparat todellakaan keksi ketään muuta asiaa kommentoimaan kuin aina vaan tuota Benia, josta on, muiden kokoomuslaisten tavoin, tullut kokoomusryhmän lausunnon jälkeen selvästi asiaan osallinen ja siis tavallaan jäävi!
Kun ylikomissaario siis kansanedustajalta tulee esitys eduskunnalle koulutuksen aloittamiseksi. Kansanedustajien aloitteethan tulee ottaa sillä vakavuudella kuin vapunajan puheetki ja ei muuta kun komitea kasaan jokaisella jolla on asiaan, jotain sanottavaa kommentoikoon.
Iloitkaamme ja riemuitkaamme kesän alkua lumisen talven jälkeen.
Kommetoin vaikka en tiedä liittyikö se "tosissaan" epäily juuri minun kannanottoon.
Hienoa että blogisti laittoin tämän päivän Hesarin mielipiteessä Mäenpää-jubakan palaset järjestykseen, sekä periaatteiden että kyseisen tapauksen yksityiskohtien suhteen.
Mäenpäähän oli itsekin päästetty tänään uutisissa ääneen. Vaikuttaa öykkäriltä, mutta voi olla toimittajan valitsema sävytys.
Soisi että myös Hesarin toimittajat sensaation nälässään pysähtyisivät hieman ja selvittämään asiafaktoja.
Lukijoita olisi Turun Sanomien nettiversiosta lainatun 'sensaation' sijaan, hyödyttänyt juttu järjestelmän puutteista. Esimerkkinä olisi voinut käyttää tapausta Mäenpää. Mutta sehän olisi vaatinut toimittajalta ihan vaivan näkemistä lainaamisen sijaan.
Ilman blogistin jakamaa tietoa olisi asiasta jäänyt lukijoiden nenään vain epämääräinen skandaalin käry.
Anu Suomela
Eikös tämä ole ihan linjassa oikeistolaisuuden kanssa: Säännöt koskevat muita.
Kanervan syytteet tullaan hylkäämään. Tähän nähden kohkaaminen on mennyt yli. Keskustelu toki liittyy oivalla tavalla juuri tahallisuuteen ja siihen, ettei kanerva saadessaan rahaa vaaleihin ja synttäreihin ei pienehköitä rahasummista ymmärtänyt niiden olevan mahdollisesti viranomaisten mukaan mukamas yhteydessä hänen sivutoimeensa.
mielestäni väite, että rahoilla olisi nimenomaan yritetty vaikuttaa tiettyihin kaavoihin kanervan kautta on absurdi juuti kanervan tahallisuuden kannalta. kanerva ei tätä ole selvästi ymmärtänyt!!
Kaleva kertoo ministeriaikoinaan valtakunnanoikeudessa ehdolliseen vankeuteen lahjuksen ottamisesta tuomitun Kauko Juhantalon 70-vuotissyntymäpäivähaastattelussa (28.4.42), että mies on aikoo jälleen lähteä ehdoille syksyn kunnallisvaaleihin keskustan listoilta. Juhantalo muistelee 90-luvun aikoja ja toteaa, että ”Minuun kohdistamalla yhteiskunnan ilmapiirin puhdistaminen oli paljon vaarattomampaa. Minun avullani pestiin hyvävelijärjestelmä piiloon” ja jatkaa ”Tämä ei ollut juridinen, vaan poliittinen oikeudenkäynti. Olin avuton valmiiksi suunnitellun ja vahvasti demarivetoisen oikeudenkäynnin hampaissa [...] päätin silloin, etten pyydä apua, tapa itseäni tai tule uskoon, vaan hoidan tämän rauhassa tietäen kohtaloni. Urani lopetettiin, ja se vaikutti rankasti elämääni”.
Juhantalon aika on kulunut pitkälti harrastusten parissa, hevosten ja golfin lisäksi Juhantalo rakastaa kokkaamista ja varsinkin riistaruokia. Hän mainitsee rusakon, joka onnistui talvella syömään pari omenapuuta kotipihalta ”Otti niin paljon pannuun, että samana iltana otin tuolin talon nurkalle ja jäin kyttäämään. Kun söit mun omenapuut, mä syön sut. Olikin oikein iso rusakko. Ja maistui hyvälle”.
Palasihan Kauko eduskuntaa vielä ainakin kerran ellei kahdesti tuon valtakunnanoikeuden tuomion jälkeen; eduskuntahan erotti Kaukon tuomion vuoksi.
Taas esillä kysymys lautamiehistä.
Suomessa on riita-asioiden oikeudenkäyntimenettely tehty niin monimutkaiseksi, että siitä on mahdotonta, vaarantamatta oikeuksiaan, selvitä ilman pätevää lakimiehen apua.
Tästä on seurauksena se, että oikeudenkäynti on tullut kalliiksi ja sen myötä kuluriski kasvanut siten kohtuuttomaksi, ettei riita-asioissa suurin osa suomalaisista voi hakea oikeutta tuomioistuimesta.
Miksei harkita Norjan tapaista mallia siitä, että riidat on ensin vietävä pakolliseen maallikkotuomioistuimeen (ts. riitalautakuntaan ilman suurempia kuluja), ja vasta tämän jälkeen mentäisiin kalliiseen tuomioistuinmenettelyyn jos vielä tarvetta on. Tämä olisi eräällä tavoin osa puheena ollutta asianosaisten omaa jutun valmistelua.
Suomessa käytössä oleva menettely vaaraantaa pääsyä tuomioistuimeen (access to court).
Muistaakseni jossakin OPTULA:n parin vuoden takaisessa selvityksessä mainittiin, että pääkäsittelyyn edenneen riideltävän intressin keskivertokulut ovat noin 15 000 euroa. Kovasti käy siis kantajan ja vastaajan kukkarolle, mutta anonyymin mainitsema restoratiivinen oikeus (”Norjan malli”), joka on siis oikeusjärjestelmälle täydentävä tapa ratkaista rikos- ja riita-asioita on jo käytössä meilläkin.
Ongelma on kyllä aito, mutta en silti mistään hinnasta antaisi omaa asiaani jonkun poppoon päätettäväksi, joka koostuu nykyisiä lautamiehiä vastaavasta väestä.
Keskustanaisten puheenjohtaja, kansanedustaja Elsi Katainen tokaisi leikkimielisesti lauantaisessa puoluevaltuuston kokouksessa ”keskusta elää vakavassa naisen puutteessa”.
Ongelma ei tiettävästi ole tarjolla olevien naisten määrä, vaan laatu. Mistä löytää keskustalle nainen, joka sumentaa aivot niin että yhtenäkään päivänä ei osaa kuvitella mitään parempaa tekemistä aamuin, illoin ja öin kuin syöksyä takaisin hänen viereensä ja upottaa kyntensä hänen lihaansa vielä kerran?
Anonyymi sanoi ...
"Suomessa on riita-asioiden oikeudenkäyntimenettely tehty niin monimutkaiseksi, että siitä on mahdotonta, vaarantamatta oikeuksiaan, selvitä ilman pätevää lakimiehen apua.
Tästä on seurauksena se, että oikeudenkäynti on tullut kalliiksi ja sen myötä kuluriski kasvanut siten kohtuuttomaksi, ettei riita-asioissa suurin osa suomalaisista voi hakea oikeutta tuomioistuimesta."
Asia on prikulleen noin. Ja siitä saamme kiittää osaltaan blogistia, joka on ollut järjettömän uudistuksen innokkaimpia ajajia. Mitään kilpailuakaan ei enää ole, ja uuden rajoituksen, "luvansaaneiden avustajien" monopolin astuttua voimaan 2013, entistäkin vähemmän.
Oikeudenkäyntikuluista seuraavaa:
1) On totta, että oikeudenkäyntikulut ovat suhteellisen suuret, mutta pitää muistaa, että kuluriskillä on myös ennaltaehkäisevä vaikutus koska...
2) se, joka on tehnyt lainvastaisen teon, eli hävinnyt osapuoli, maksaa oikeudenkäyntikulut.
Kannattaa elää siis siten, että ei oikeuden eteen joudu.
Maallikkotuomioistuimesta seuraavaa:
1) maallikot ovat halpoja, mutta heillä ei ole kykyä tai osaamista käsittää oikeudellisia ongelmia
2) heillä saattaa olla myös oikeudenhoidon ulkopuolisia intressejä, kuten poliittisia tavoitteita.
Itse olisin valmis maksamaan siitä, että asiani ei olisi maallikkojen käsissä.
Kanervasta seuraavaa:
1) Olisiko käynyt nyt niin, että Kanerva on kiristänyt edariryhmän jäseniä julkitulolla, jonka vuoksi ryhmä asettui tukemaan häntä?
Kantor valokeilassa: http://fifi.voima.fi/artikkeli/2012/huhtikuu/amerin-kevytsavuke-tapaus-uudelleen-auki
Tuossa ylempänä bloggari mainitsi Olavi Mäenpään, joka on on ollut kaikenlaisissa hommissa.
Ensimmäisen kerran tutustuin Mäenpäähän neukkuaikoina Viron Rakveressä kun Rakveren Lihamkombinaattia rakennettiin. Hän toimi siellä työmaan luottamusmiehenä. Sen jälkeen en ole nähnyt miestä mutta olen kuullut.
Suomalaisen SRV:n urakoiman Rakveren työmaan harjakaisissa hän piti loistavan puheen ilman paperia ja arvosteli varsin rehellisesti silloista paikallisten (virolaiset, venäläiset) työntekijöiden työ- ja työmaakulttuuria. Puheesta jäi hyvä mieli. Onneksi sitä ei käännetty kuulijoille viroksi eikä venäjäksi. Siinä hetkessä se oli sen ajan aikaa edellä, varsinkin mitä sai tai uskalsi sanoa. Ehkä vanha virsi on jäänyt päälle, mutta mielipiteitähän tähän maahan mahtuu jos vain oikeuslaitos sallii.
Ymmärtääkseni Mäenpää on särmikäs heppu joka sanoo asiat suoraan.
Mäenpään taustan jotenkuten tietäen hän voisi olla hyväkin lautamies. Huonompiakin on nähty.
Capo di tutti capi on kuulemma myös tehnyt Åbo Akademin säätiön kanssa talobisnestä. On se kummaa touhua.....
Oikeusministeri voisi pikaisesti pyytää Taxellia pohtimaan Norjalaista mallia rakenteelisen korruption sovittelrmiseen.
Anonyymin vuodatusta:
"Suomessa on riita-asioiden oikeudenkäyntimenettely tehty niin monimutkaiseksi, että siitä on mahdotonta, vaarantamatta oikeuksiaan, selvitä ilman pätevää lakimiehen apua.
Tästä on seurauksena se, että oikeudenkäynti on tullut kalliiksi ja sen myötä kuluriski kasvanut siten kohtuuttomaksi, ettei riita-asioissa suurin osa suomalaisista voi hakea oikeutta tuomioistuimesta."
Asia on prikulleen noin. Ja siitä saamme kiittää osaltaan blogistia, joka on ollut järjettömän uudistuksen innokkaimpia ajajia. Mitään kilpailuakaan ei enää ole, ja uuden rajoituksen, "luvansaaneiden avustajien" monopolin astuttua voimaan 2013, entistäkin vähemmän."
Höpsistä! Anonyymi e tunne asioita. Lakia on aina helppo syyttää, mutta siitä eli lain huonoudesta ei ole ko. tapauksessakaan kysymys.
Laki on kyllä po. suhteessa hyvä ja joustava eli tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja menettelylle asian laadun mukaan.
Lainkäyttäjät eli asiamiehet ja tuomarit ovat vain heikkoja ja surkeita, advokaatit lisäksi ahneita!
Mitä pitempää asianajaja tai muu asiamies saa oikeusjutun valmistelua ja pääkäsittelyä venytetyksi, sitä kalliimmaksi tämä asianosasille tulee, koska advokaatin palkkio määräytyy jutun hoitamiseen käytettyjen, joko todellisten tai niin ikään "venytettyjen" työtuntien mukaan.
Tuomarit taas eivät välitä huolehtia aktiivisesta prosessinjohdosta eivätkä siitä, että oikeudenkäyntiä ei saa kohtuuttomasti pitkittää.
Tästä syystä, ei siis lain takia, oikeusjutut venyvät ja vanuvat ja tulevat kalliiksi sekä asianosaisille että yhteiskunnalle. Siis lainkäyttäjistä johtuen.
Oikeudenkäyntiasiamiehille ja -avustajille on toki asetettava tietyt tiukat kelpoisuusvaatimukset, joita tulee myös tehokkaasti valvoa. Täysin villit lakimiehet ovat yleensä niitä kaikkein heikoimpia ja tästä heidän päämiehensä kärsivät raskaasti.
Myös asianajajien pitäisi toki olla oikeudenkäyntiasiamiehille asettavien lupaehtojen piirissä, sillä heidänkin joukossaan on joukko todella huonoja asiamiehiä, vaikka joitakuita heistä kutsutaankin mediassa säännöllisesti "huippuasianajajiksi."
Anonyymi:
"Mitään kilpailuakaan ei enää ole, ja uuden rajoituksen, "luvansaaneiden avustajien" monopolin astuttua voimaan 2013, entistäkin vähemmän."
Tuntuu hieman siltä, että em. pätkä voisi olla vaikkapa jonkinlaisen "valejuristin" tekstiä!
Uuden lain myös esim. eurooppaoikeuden tms. erityisasiantuntemusta (kuulemma) omaavat lakiasiaintoimistot joutuvat hankkimaan luvan toimia avustajana oikeudenkäynnissä...
Eräs luottamushenkilöiden, myös kansanedustajien, kestoselitys nykyään on myös se, että "enhän minä tiennyt/tiedä mistä sitä rahaa tuli...siitä huolehtii kannatusyhdistykseni". Mielestäni viimeistään tällainen kommentti paljastaa, että sillä jonka pitäisi nauttia julkista luottamusta ei ole puhtaat jauhot pussissan, vaan henkilö viis välittää siitä mistä rahaa "minulle" tulee, kunhan sitä tulee. Kysymys on tällöin tietoisesta lahjomien ottamisesta ja pahimman laatuisesta äänestäjien aliarvionnista. Kuka tuollaista "kannatusyhdistysselitystä" uskoo...Ei kukaan peruskoulun käynyt, saati korkeammin koulutettu.
Mielenkiintoista nähdä kuka on se joka heittää ensimmäisen kiven jos ja kun Kanervan tuomio säilyy hovissa. Ei liene vaikea arvata että kokoomusryhmä tulee äänestämään Kanervan erottamista vastaan mutta riittääkö Ikellä kannatusta muissa puolueissa pysyäkseen eduskunnassa? Veikkaan ilman muuta että löytyy eli Ike ei tule erotetuksi eduskunnasta. En usko että sitä kahta kolmasosaa löytyy joka äänestää Ikeä vastaan. Uskon kuitenkin että asia tulee ajankohtaiseksi ja todennäköisesti joku persuedustaja tekee aloitteen Kanervan erottamiseksi. Ja hyvä niin, olisihan se aika outoa että ehdollisen vankeustuomion saanut edustaja jatkaisi eduskunnassa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onhan se aika outoa itseasiassa jo nyt..
Ei Kanervan tuomio pysy hovissa, se on selvää, on siinä niin sekavasta kokonaisuudesta kyse, että hovioikeudenneuvoksille jää varmasti varteenotettavaa epäilyä Kanervan subjektiivisesta osuudesta väitettyyn rikokseen.
"Eräs luottamushenkilöiden, myös kansanedustajien, kestoselitys... Kuka tuollaista "kannatusyhdistysselitystä" uskoo...Ei kukaan peruskoulun käynyt, saati korkeammin koulutettu."
Ei kyse ole siitä, mitä kukanenkin uskoo, vaan siitä, mitä näytetään toteen.
Laki on niin kuin se tulkitaan ("luetaan") ja näyttö niin kuin se intuitiivisesti "katsotaan."
Jep. Lakia luetaan niin kuin lakia, eikä Lucky Lukea (Laki lukea).
Koittakaatte ymmärtää kansanedustaja Tolvasta. entistä rikoskomissaariota väkivalta osastolta. Vallattoman väen väkivalta rikosten entistä tutkijaa.
Hän tietää mikä on muunneltua ja mikä on vain muuta totuutta.
Vallallisen väen tekoihin "työtoverien" ei ole syytä sekaantua, sen verran poliisi on aina poliisi.
Kanervan ”tietämättömyydestä”: henkilö on johtanut Varsinais-Suomen liiton hallitusta vuodesta 1995 ja omien sanojensa mukaan kaavoitusasiat, jotka ovat ko. elimen päätehtävä, eivät kiinnosta häntä tippaakaan. Sukarin Maskun Ideapark -hankkeesta hän tiesi vain sen mitä lehdistä oli lukenut. Kanerva on pidellyt käsissään maakuntahallituksen puheenjohtajan nuijaa kohta 17 vuotta. Onko luottamustehtävän hoitaminen ollut hänelle todellakin näin heppoista hommaa - pelkkää nuijan paukutusta päivät pääksytysten?
Oikeudenkäyntien pitkittymisestä ja kulujen kasvamisesta: mikä rooli alioikeusuudistuksella, joka toteutettiin 90-luvun alkupuolella on ollut ko. ongelmien kehittymiseen? Uudistuksen tavoitteenahan oli kaiketi parantaa kansalaisten oikeusturvaa ja tehostaa, myös kustannustehokkaasti, riita-asioiden käsittelyä.
Nyt on juristit pistetty paremmuusjärjestykseen Suomen maassa, he-he:
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=201204164873
"Oikeudenkäyntien pitkittymisestä ja kulujen kasvamisesta: mikä rooli alioikeusuudistuksella, joka toteutettiin 90-luvun alkupuolella on ollut ko. ongelmien kehittymiseen? Uudistuksen tavoitteenahan oli kaiketi parantaa kansalaisten oikeusturvaa ja tehostaa, myös kustannustehokkaasti, riita-asioiden käsittelyä."
Alioikeusuudistuksella tehtiin yksityiskohtiin menevä ja tosi jäykkä riita-asioiden menettely Suomessa. Kaikki asia käsitellään samalla tavoin (poislukien riidattomat pikkujutu, jossa kyse tavallisesti maksukyvyttömästä henkilöstä, jolta peritään laskua).
Suomessa riidat tuodaan "raakoina" suoraan kalliiseen alioikeusmenettelyyn, jossa vasta selvitetään oikeudelliset riitaiset osat muusta sälästä. Oikeuteen mennään ja vastapuoli usein tiedä asiasta mitään, ennenkuin saa haasteen.
Norjassa sen sijaan ennen alioikeusmenettelyä on käyty laaja pakollinen valmistelu. Suurin osa riidoista (n. 150 000 klp/v)ratkaistaan lopullisesti edullisessa lautakuntamenettelyssä, mitä ennen ei voi asiaa viedä alioikeuteen.
Norjassa oikeudenkäyntimenettely sovitetaan mahdollisimman pitkälle kulloinkin kyseessä olevan riita-asian mukaisesti. Pienet jutut (riidan arvo alle 15 000e)käsitellään yksikertaistetussa (ja halvassa) menettelyssä.
Ks. lisää Norjan menettelystä: http://edilex.fi/lakikirjasto/haku/?search=lakikirjasto&sent=1
Kanervan jutusta vielä: EI maakuntahallituksen päätehtävä ole suinkaan maakuntakaavojen laatiminen. Kaavoja uudistetaan hyvin harvoin n. 10-15 v välein.
Anonyymi, joka kirjoittaa Norjan siviiliprosessilaista, antaa kyllä hyvin yksipuolisen ja osin harhaanjohtavan kuvan sekä norjalaisesta että suomalaisesta siviiliprosessista eli riita-asian oikeudenkäynnistä.
Norjassa sovintoneuvosto (forliksrådet) voi käsitellä raha-arvoltaan vain alle 125 000 kruunun eli n. 15 000 euron suuruisia riitoja. Lisäksi esim. perheoikeudelliset riidat jäävät kokonaan lautakuntakäsittelyn ulkopuolelle.
Ja mikä tärkeintä: neuvosto ei ota käsittelyyn lainkaan juttuja, joissa jommallakummalla osapuolella on asianajaja! Siis neuvosto/lautakunta käsittelee ainoastaan sellaisia riitoja, joissa asianosaiset esiintyvät prosessissa yksin ilman lainoppinutta avustajaa.
Norjalaisen lautakunnan päätehtävän on sovittelu. Se voi ratkaista jutun vain silloin, kun edellytykset yksipuolisen tuomion antamiseen ovat olemassa tai kun velan maksamatta jättäminen johtuu velallisen maksukyvyttömyydestä. Varsinaisia riitaisia asioita lautakunta ei siis voi ratkaista.
Suomalainen siiviliprosessi ei ole suinkaan "kaavamainen ja kaikissa asioissa samanlainen jutun laatuun katsomatta", kuten anonyymi väittää. Jo haastehakemusvaiheessa on selviä jutun laatuun perustuvia eroja, kuten OK 5 luvun 2 ja 3 §:stä ilmenee. Yksinkertaisissa asioissa hakemus on suppeampi ja helpompi tehdä kuin riitaisissa ja vaikeissa asioissa.
Jutut eivät tämän jälkikäteen etene kaikki saman kaavan mukaisesti, ei suinkaan. Niinpä pääkäsittelyä ei tarvitse pitää suurimmassa osassa tapauksia lainkaan, vaan myös riitaisia asioita voidaan tietyin edellytyksin ratkaista jo valmisteluvaiheessa, joko kirjallisen valmistelussa ai sitten suullisen valmistelun istunnossa.
Lisäksi on syytä todeta, että Suomessa on olemassa monenlaisia elimiä ja menettelyjä, joissa riidan osapuolet pyritään saamaan sopimaan asia ilman oikeudenkäyntiä. Merkittävin niistä on kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisten riitaisuuksien selvittämistä varten perustettu kuluttajariitalautakunta, joka antaa suosituksia siitä, miten riita tulisi ratkaista.
Pahin epäkohta Suomessa on se, että yksinomaan saatavan perimistä tarkoittavat pikavippiasiat ja muut sen kaltaiset selvät ja riidattomat velkomusasiat kierrätetään käräjäoikeuden kautta ulosottoperusteen saamista varten. Ne tulisi ohjata Ruotsin mallin mukaisesti suoraan ulosottoviranomaisen ratkaistaviksi, mikä keventäisi menettelyä tuntuvasti.
Norjan sovintoneuvostomenettely otettiin käyttöön jo 1700-luvun lopulla ja syynä oli se, että haluttiin välttää tuomioistuimissa käytössä olevaa kirjallista menettelyä. Suomessa sen sijaan trendi on ollut viime aikoina sellainen, että tuomioistuimissa halutaan mennä entistä enemmän kirjalliseen menettelyyn!
Oikeusjärjestelmät ja perinteet ovat eri maissa hyvinkin erilaisia. Sen vuoksi jossakin maassa käytössä olevaan erityisjärjestelyjä ei kannata "tuoda maahan" sellaisenaan eli niin kuin maahan tuodaan kaukomaita vaikkapa banaaneja tai kahvia.
2000-luvun alussa Suomeen kuitenkin tuotiin Norjasta hovioikeuden seulontamenettely (siling). Ei hoksattu eikä ymmärretty, että vaikka tuo menettely toimii Norjan toisen oikeusasteen menettelyssä, se ei välttämättä toimisi Suomessa. Ja niinhän siinä sitten kävi, kuten ennustinkin: Seulonta osoittautui Suomessa sudeksi ja siitä jouduttiin muutaman vuoden jälkeen luopumaan.
Syy ei ollut nytkään varsinaisesti lain "huonoudesta", vaan siitä, että suomalaiset hovioikeudet ja hovioikeustuomarit eivät osanneet ja/tai edes halunneet soveltaa eli käyttää seulontamenettelyä oikein eli niin kuin sitä käytetään Norjassa.
Hyvä esimerkki palsturin mainitsemista käräjäoikeuden kautta kierrätettävistä triviaaleista riita-asioista on myymälävarkaudet. Onko tässä mitään järkeä, siis kiikuttaa omenavarkaita käräjille?! Miksi kauppiaille ei kelpaa poliisin rangaistusmääräykset? Onko taustalla kenties ajatus, että kuormittamalla käräjäoikeuksien työtä, kauppiaat olettavat, että sakon muuntorangaistus saadaan palautetuksi takaisin? Painostusta ilkeilymielessä?
Anonyymi on väärässä, sillä myymälävarkaus ei ole suinkaan mikään riita-asia! Se on rikosasia.
On ymmärrettävää, että kauppiaat haluavat saattaa myymälävarkaudet tuomioistuimen käsittelyyn, koska poliisin antamaa ja syyttäjän vahvistamaa rangaistusmääräyssakkoa ei voida muuntaa vankeudeksi. Myymälävarkaat nauravat p******ta nauruaan saatuaan rangaistusmääräyksen sillä he tietävät hyvin, etteivät joudu lusimaan jättäessään sakkonsa maksamatta. Tuomioistuimen tuomitsema sakko sen sitä vastoin voidaan muuntaa vankeudeksi.
Myymälävarkauksien käsittelystä oikeudessa ei aiheudu tietenkään minkäänlaista rasitusta käräjäoikeudelle tai syyttäjälle, koska nämä asiat voidaan käsitellä nykyisin käräjäoikeuden puhtaasti kirjallisessa menettelyssä, siis pelkästään asiakirjojen perusteella. Syytettyä ei haasteta käräjille eikä syyttäjänkään tarvitse olla oikeudessa saapuvilla. Asian ratkaisee lähes aina tuomioistuinharjoittelua suorittava notaari yksinään.
Rikosasioiden kirjallinen käsittely on juuri yksi esimerkki nykyisen prosessilain joustavuudesta, kun se tarjoaa asian laadun mukaisen käsittelytavan. kaikkia asioita ei todellakaan käsitellä nykyisin kaavamaisesti ja saman muotin mukaan, kuten täällä on sitkeästi yritetty väittää.
Riitalautakuntia on joka hiton asiaan
sosiaaliturva työttömyys, sairaus, eläke ja tapaturma asioissa. Päättäjinä kaikissa lautakunnassa on jonkinlaisen intressi joukko ja niiden etu on tärkeämpi, kuin muutosta hakevan etu, joka yleensä on ihminen.
Niin mitätöntä asiaa ei ole etteikö muistioita saada salaisiksi.
Käsittelyt kestää taatusti vuosia.
Olisiko Norjalaisten malli parempi?
Huonompaa saa hakea!
Tuomiovaltaa käyttäviä lautakuntia siviiliprosessin alalla ovat esim. tapaturma-asiain lautakunta, työeläkeasiain muutoksenhakulautakunta ja työneuvosto. Suosituksia antavia lautakuntia taas ovat esim. kuluttajariitalautakunta, liikennevahinkolautakunta ja potilasvahinkolautakunta.
Näissä lautakunnissa on jäseninä ko. alan asiantuntijoita, joista osa esim. vakuutusyhtiöistä tai riippumattomia ulkopuolisia jäseniä.
Olisi tietenkin ääliömäistä lakkauttaa nämä lautakunnat ja korvata ne pelkästään kolmen maallikon lautakunnalla!
Toki myös esim. Norjassa on vastaavanalaisia lautakuntia. Erityinen sovintoneuvosto, josta edellä on ollut puhetta, on lähinnä vain norjalaiseen traditioon perustuva sovitteluelin niissä yksinkertaisissa asioissa, joissa mahdollisesti tulee nostettavaksi velkomuskanne alioikeudessa, mutta joissa asianosaisilla ei ole avustajanaan asian asianajajaa.
Saapa nähdä, miten innokkaan "raivokkaasti" oikeusministeri Anna-Maja Henriksson puolustelee lähinnä "ex-vaasalaisista" koostuneen OM:n toimikunnan osin virheellisiin tietoihin perustuvaa ehdotusta lakkauttaa Itä-Suomen hovioikeus!
Eduskunnan lakivaltiokunta on antanut tänään lausuntonsa hallituksen valtiotalouden kehyksistä vuosille 2013-2016 annetusta selonteosta koskien OM:n toimialaa.
http://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiakirjat/LaVL 5/2012
Kuten lakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, tuomioistuinlaitokseen tulee kohdistumaan jälleen merkittäviä määrärahavähennyksiä. Jälleen arvovaltatappio erityisesti KKO:n Pauliine Koskelolle, joka on kiivaillut määrärahavähennyksiä vastaan.
Huom! Hovioikeuksista ja käräjäoikeuksista kultiin asiantuntijana ainoastaan Kouvolan HO:n presidenttiä.
Lähetä kommentti