2. Nyt tähän asiaan on saatu uusi merkittävä lisä, kun Ruotsin korkein oikeus antoi tänään täysistunnossa asiaa koskevan ennakkopäätöksen, jolla muutetaan Ruotsissa aiemmin omaksuttua tulkintaa. Högsta domstolenin ratkaisu (B 4946-12), joka on yksimielinen, löytyy tästä. HD:n ratkaisu näyttäisi tukevan perustuslakivaliokunnan kysymyksessä omaksumaa kantaa (PeVL 9/2012). Mielenkiintoista nähdä, tuleeko jatkossa myös Suomen korkein oikeus muuttamaan linjaansa ne bis in idem -kiellon soveltamisen suhteen.
3. Ne bis in idem -kiellosta on määräys Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4. artiklassa: Ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista uudelleen oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. - On syytä huomata, että kiellossa ei ole kyse pelkästään kahdesti rankaisemisen (kaksoisrangaistavuus), vaan myös kahdesti syyttämisen eli syytteiden tutkimisen (kaksoismenettelyn) kiellosta.
4. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännössä ne bis in idem -kiellon soveltamisala ei rajoitu ainoastaan varsinaisiin rikosoikeudellista rangaistusta koskeviin tuomioihin, vaan sen katsotaan koskevan myös erilaisia rangaistuksenluonteisia hallinnollisia seuraamuksia; näin esimerkiksi ratkaisuissa Jussila v. Suomi 23.11.2006 ja Ruotsalainen v. Suomi 16.6.2009. Tämä on Suomen kannalta merkittävä asia, sillä Suomi on hallinnollisten sanktioiden luvattu maa eli valtio, jonka lainsäädäntö sisältää runsaasti erilaisia veronkorotuksia ja monia muita rangaistuksenluonteisia hallinnollisia sanktioita.
5. EIT:n omaksuman kannan mukaan esimerkiksi veronkorotuksen määräämisessä on siis kysymys EIS:n 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitetusta rikosasiasta, lisäksi siinä ja veropetosasiassa on kyse olennaisesti samasta asiasta. Näin esimerkiksi ratkaisussa Zolotukhin v. Venäjä (10.2.2009). Tämän mukaisesti korkein oikeus on katsonut ennakkopäätöksessään KKO 2010:45, että koska veronkorotuspäätös oli tullut lopulliseksi (lainvoimaiseksi) jo ennen kyseistä verovelvollista vastaan veropetoksesta nostetun syytteen vireillepanoa, ne bis in idem -kielto esti veropetossyytteen tutkimisen.
6. Sitä vastoin ennakkopäätöksissä KKO 2010:46 ja KKO 2010:82 veronkorotusten ei katsottu muodostavan estettä veropetosta koskevien syytteiden käsittelylle, koska veronkorotukset eivät olleet tulleet lopulliseksi ennen syytteiden nostamista. Verotuspäätöstä koskevan oikaisuvaatimuksen tekemiselle varattu viiden vuoden määräaika ei ollut kulunut vielä umpeen, joten KKO antoi molemmissa tapauksissa vastaajalle langettavan tuomion veropetoksesta. Tapauksesssa KKO 2010:46 veronkorotukset eivät olleet lopullisia vielä siinäkään vaiheessa, kun korkein oikeus antoi asiassa oman tuomionsa. Tapauksessa KKO 2010:82 veronkorotukset taas tulivat lopullisiksi rikosprosessin kuluessa.
7. Korkeimman oikeuden linjavedon mukaan siis ainoastaan veronkorotusta koskeva lopullinen päätös voi estää veropetossyytteen käsittelyn, mutta sitä vastoin ne bis in idem -kielto (kaksoisrangaistavuuden/kaksoismenettelyn kielto) ei sovellu tilanteeseen, jossa ensin aloitetussa prosessissa (tässä siis veroprosessissa) annettu sanktio tulee lopulliseksi vasta jälkimmäisen prosessin (rikosprosessin) kuluessa tai sen jälkeen. Näissä tilanteissa on korkeimman oikeuden mukaan edelleen mahdollista rangaista kahdesti, vaikka EIS 7. lisäpöytäkirjan mainittu märäys näyttääkin sanamuotonsa mukaisesti tämän kieltävän. Miksi näin? Korkein oikeus lukee eli tulkitsee lakia omalla tavallaan (varovaisesti ja verottajalle edullisesti) ja katsoo, että EIS:n ko. artikla sisältää vain oikeusvoimavaikutuksen, ei sen sijaan ns. lis pendens -vaikutusta. Käsitelainopillisesti päätöksen oikeusvoimasta erotetaan asian vireilläolovaikutus eli mainittu lis pendens -vaikutus, joka tarkoittaa sitä, että oikeudenkäynnissä jo vireillä olevasta asiasta (jota ei siis vielä ole ratkaistu lainvoimaisella tuomiolla) ei voida nostaa uutta kannetta tai syytettä.
8. Kuten olen alussa mainitussa blogijutussa 26.11.2012 todennut, korkeimman oikeuden omaksuma kanta ei ole sopusoinnussa ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4. artiklan ja ne bis in idem -kiellon ration kanssa. Ei ole perusteltua tulkita kaksoisrangaistavuuden kieltoa - oikeastaan siis kaksoismenettelyn kieltoa - ahtaasti siten, että se koskisi vain puhtaasti peräkkäisiä menettelyjä, vaan kieltoa on järkevä soveltaa myös samanaikaisesti vireillä oleviin menettelyihin. EIT:n ratkaiseman tapauksen Tomasovic v. Kroatia 18.10.2011 tuomiossa on lausuttu aika selkeästi, että myös osittain samanaikaiset prosessit voivat loukata ne bis in idem -kieltoa. Kiellon soveltamisalaa on siten tulkittava sanotunlaisissa tilanteissa vastaajan/verovelvollisen eduksi (in dubio contra fiscus), ei siis Suomen korkeimman oikeuden omaksumalla tavalla verottajan kannalta ystävällisesti (in dubio pro fiscus).
9. Suomen korkein oikeus on katsonut, että jälkimmäinen verorikosprosessi voidaan viedä loppuun asti, jos se on käynnistynyt ennenkuin aiempi hallinnollinen veronkorotusmenettely on tullut lopulliseksi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on sen sijaan pitänyt perusteltuna (PeVL 9/2012 vp), että lainvoimaisen, lopulliseksi jääneen seuraamusmaksun tulee estää samaa tekoa koskevan rikossyytteen käynnistyminen tai keskeyttää se.
10. Ruotsin korkein oikeus on alussa mainitulla plenum-tuomiollaan (B 4946-12) yksimielisesti muuttanut ne bis in idem -kieltoon nähden aikaisemmin eli vuosina 2004 ja 2010 omaksumaansa kantaa ja linjannut, että henkilöä ei voida syyttää tuomioistuimessa verorikoksesta, jos verottaja on aikaisemmin määrännyt samasta teosta eli samojen väärien tietojen antamisesta hänelle veronkorotuksen. Högsta domstolen on tukeutunut päätöksessään EU-tuomioistuimen aiemmin tänä vuonna (26.2.2013) antamaan tuomioon Åkerberg Fransson -tapauksessa (C-617/10, syyttäjä v. Hans Åkerberg Fransson). Mainittu tuomio koski arvonlisäveroa. Högsta domstolen toteaa, että kaksoismenettelyn kielto koskee myös muita veroja, kuten esimerkiksi tuloveroa.
11. Vuonna 2004 antamassaan ennakkopäätöksessään Högsta domstolen vielä katsoi (NJA 2004 s. 510), että verottajan veronkorotuspäätös estää veropetossyytteen tutkimisen ainoastaan siinä tapauksessa, että päätös on tullut lopulliseksi ennen syyteen nostamista. Tälllä kannalla on ollut myös Suomen korkein oikeus esimerkiksi ennakkopäätöksissään KKO 2010:46 ja KKO 2010:82. Tänään annetun ratkaisun mukaan sitä vastoin jo verottajan tekemällä veronkorotuspäätöksellä on oikeusvoimaan (ne bis in idem) rinnastettava lis pendens -vaikutus, joka siis estää veropetossyytteen tutkimisen, vaikkei veronkorotusta koskevan valituksen määräaika ole vielä päättynyt.
12. Högsta domstolen on nojautunut kantansa tueksi näkyvästi kiinteään systemaattiseen ja funktionaaliseen yhteyteen, joka ko. kahden prosessiperiaatteen eli oikeusvoiman (res judicata) ja toisaalta vireilläolovaikutuksen (lis pendens) välillä on vanhastaan katsottu ruotsalaisessa prosessioikeudessa vallitsevan.Tässä kohdin korkein oikeus on viitannut tunnettujen prosessualistien Lars Welamsonin ja Per Olof Ekelöfin oikeusvoimaa ja lis pendens -vaikutusta koskeviin esityksiin; Lars Welamsonin väitöskirja Om brottmålsdomens rättskraft, johon HD on viitannut, on muuten kirjoitettu vuonna 1949.
13. Högsta domstolenin tuomion laajat perustelut päättyvät seuravaan yhteenvetoon (perustelujen kohta 72):
Sammanfattningsvis innebär det sagda i huvuddrag följande. Rätten att inte bli lagförd eller straffad två gånger för samma brott (gärning) omfattar systemet med skattetillägg och påföljd för brott mot skattebrottslagen. Rätten omfattar såväl mervärdesskatt som andra skatter och avgifter. Den gäller när skattetillägg och påföljd för skattebrott aktualiseras för en och samma fysiska person, också när en juridisk person är primärt ansvarig för skattetillägget. Det föreligger hinder (lis pendens) mot åtal för skattebrott även om beslutet om skattetillägg inte har vunnit laga kraft.
14. Tulee olemaan tosiaan mielenkiintoista nähdä, miten Suomen korkein oikeus reagoi naapurimaan oikeuskäytännön muutokseen, joka on saanut kannatusta myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotossa (PevL 9/2012 vp.). Jos korkein oikeus muuttaa linjaansa - itse pidän tätä lähes tulkoon varmana asiana - on seurauksena, että useiden, kenties jopa satojen vireillä olevien veropetos- ja mahdollisesti eräiden muidenkin talousrikosjuttujen tutkinta on pakko lopettaa.
15. Ruotsisssa verottaja on jo ehtinyt arvella (Aftonbladet 11.6.), että HD:n linjanmuutos tulee johtamaan lukuisiin, kenties satoihin tai jopa tuhansiin purkuhakemuksiin. Henkilöt, joille on määrätty veronkorotus ja jotka sen jälkeen tuomittu antamiensa samojen väärien tietojen johdosta myös veropetoksesta, voivat hakea purkua eikä purkuhakemukselle tässä tapauksessa, kun purkua haetaan syytetyn tai tuomitun eduksi, ole säädetty määräaikaa. Purkuhakemuksia tehtäneen perusteella "ilmeisesti väärä lainsoveltaminen". Koska tilanne kaksoisrangaistavuuden tai -menettelyn suhteen on ollut epäselvä - EIT:n ratkaisukäytäntökin on ollut horjuva - voidaan väittää, ettei edellytyksiä purulle olisi olemassa. Ne bis in idem -sääntö samoin kuin kansalaisten tasapuolisen kohtelun periaate ovat kuitenkin niin painavia perusteita, että vaaka kallistunee purkuhakemusten hyväksymisen puolelle. Kaksinkertaisen rangaistuksen kohteeksi joutuneilla on myös oikeus vaatia vahingonkorvausta valtiolta.
34 kommenttia:
Kyl on mainio juttu, etta tallaisia arvostetun ammattiumiehen blogeja tulee!
Mutta eikös ne torelliset asiantuntija mahda täsäkin tapauksessa olla siel Turkkuses?
Ruotsissa Högsta domstolenin ratkaisua on jo ehditty komentoida esim. Dagens Juridik -sivustolla monissa kirjoituksissa, ks. esim. pääkirjoitusta
http://www.dagensjuridik.se/2013/06/pa-tisdag-provtrycks-systemet-i-den
Korkeimmassa on sopivasti vireilläkin tähän liittyviä juttuja. Ruotsin tuomo tuli sopivaan aikaan.
Onko viritetyistä mopoista langetettava moottoripyörävero juuri tälläinen?
http://www.trafi.fi/tieliikenne/verotus/ensirekisteroinnin_jalkeinen_autovero/viritettyjen_mopojen_ja_mopoautojen_autoverotus
Entäs huumeiden käyttörikoksesta kiinnijääneen henkilön ajokielto sellaisissa tapauksissa joissa henkilö ei ole jäänyt kiinni rattijuopumuksesta?
Kummatkin käytännöt ovat maan tapa - mutta ovatko ne lainmukaisia?
KKO:ssa on ratkaisematta ainakin kolme ne bis in idem -tapausta, joissa KKO on myöntänyt valitusluvan, valitusluvat 2012-72, 2012-104 ja VL 2013:20.
Tiettävästi KKO on vain odotellut Ruotsin HD:n tänään antamaa ratkaisua.
Ruotsisa asianajaja Jan Thörnhammar pohtii kirjoituksessaan johtaako HD:n tänään antama tuomio aiemmin vastaavanlaissa tapauksissa annettujen toisensuuntaisten tuomioiden purkamiseeen
http://www.dagensjuridik.se/2013/06/ne-bis-idem-nu-nar-tryckkokaren-har-sprangts
Viritettyjen mopojen yms. anonyymin edellä mainitsemat tapaukset eivät ole ne bis in idem -säännön kannalta ongelmallisia, koska kielto ei tule niissä sovellettavaksi.
Kovin muodollisilta tuntuvat nämä linjanvedot. Tuntematta sen enempää vero-oikeutta kuin rikosoikeuttakaan, voisin kuvitella tilanteen, jossa veronkorotus jää hyvin vähäiseksi sen vuoksi, että maksamatta jäänyt vero on hyvin vähäinen. Teko voi kuitenkin olla huomattavan suunnitelmallinen ja osoittaa tekijässään selvää rikollista mieltä.
Uhkaavan rikosseuraamuksen voisi tällaisessa tapauksessa välttää käymällä maksamassa verot korotuksineen, ennen kuin poliisi ehtii tarpeettomasti sotkeentua asiaan.
Ylipäätäänkin tuntuu kummalliselta, että rikollista pitää kaikin keinoin mahdollisilta seuraamuksilta.
No niin, Ne bis in idem alkaa nyt olla kondiksessa Suomessakin.
Mitenkähän saataisiin myös Reformatio in peius kuntoon? Meinaan kun Suomessa on mahdollista se, että kun hakee muutosta hovikoikeuden tuomioon ja syyttäjä erityisesti on vielä ilmoittanut tyytyvänsä tähän samaan tuomioon ja KKO sitten palauttaa jutun hovioikeuteen, syyttäjä saakin syyttää uudestaan niistäkin rikoksista, joiden suhteen oli jo tyytynyt aikaisempaa hovin tuomioon. Ja kaikki tämä sitten KKO:n suosiollisella tuella?
Mieleen hiipii väistämättä kysymys: Ollaanko tässä ne bis jne. -knoppologiassa lähelläkään ihmiisoikeuksien ydinaluetta ja kaikkien tiedossa olevia todellisia ihmisoikeusloukkauksia, joihin Euroopan neuvostonkin odottaisi keskittyvän?
"Mitenkähän saataisiin myös Reformatio in peius kuntoon? Meinaan kun Suomessa on mahdollista se, että kun hakee muutosta hovikoikeuden tuomioon ja syyttäjä erityisesti on vielä ilmoittanut tyytyvänsä tähän samaan tuomioon ja KKO sitten palauttaa jutun hovioikeuteen, syyttäjä saakin syyttää uudestaan niistäkin rikoksista, joiden suhteen oli jo tyytynyt aikaisempaa hovin tuomioon. Ja kaikki tämä sitten KKO:n suosiollisella tuella?"
Noin siis anonymi.
Anonyymi viittaa selvästi Jippii-jutussa annettuun KKO:n ratkaisuun KKO 2011:109. Olen kommentoinit ko. ratkaisua blogissani nro 524/30.12.2011. Kun selostuksestani ilmenee, ratkaisussa ei itse asiassa ollut kyse reformatio in peius -kiellon ongelmasta, vaan osittaisesta lainvoimasta ja sen murtamisesta vakavan oikeudenkäyntivirheen eli tuomarin esteellisyyden takia.
KKO noudatti päätöksessään tismalleen väitöskirjassani (Reformatio in pejus -kiellosta) vuonna 1977 omaksumaani kantaa, ks. blogijutun kohta 16.
Onhan se kiva huomata, että 35 vuotta kirjoittamani opit ovat siis edelleen ns. käypää valuuttaa!
Joku viittaa edellä knoppologiaan ja todellisten ihmisoikeuksien unohtamiseen.
Olen asiasta samaa mieltä. En ymmärrä, miksi pitää juhlia sitä, että lainrikkojat välttyvät seuraamuksilta, jotka kuitenkin lienevät yleisesti varsin kohtuullisia. Asianajajille ja muille juristeille knoppologia tietää luonnollisesti työtä ja lihavia tuloja.
Tällainen oikeuskäytäntö ei edistä mitään hyvää yhteiskunnassa, päinvastoin. Seurauksena on loputon määrä pitkiä oikeudenkäyntejä, joissa lopulta Suomen valtio saa pyyhkeet siitä, että talousrikollista on roikotettu liian pitkään löysässä hirressä.
Johan oli typerää tekstiä anonyymiltä!
Kyse ei ole mistään "knoppologialla juhlimisesta", vaan siitä, että myös suomalaisessa rikosprosessissa kunnioitetaan ja noudatetaan keskeisiä oikeusperiaatteita ja ihmisoikeuksia, joihin ne bis in idem -kielto epäilemättä kuuluu.
Jos Suomessa noudatetaan EOT:n ratkaisukäytäntöä, niin seurauksena on, ei suinkaan "loputon määrä pitkiä oikeudenkäyntejä, joissa Suomen valtion saa lopulta pyyhkeitä", vaan päin vastoin se, että tuollaisilta pitkiltä oikeudenkäynneiltä EIT:ssa ja Suomen saamilta pyyhkeiltä vältytään.
Anonyymiparka tuntuu olevan aivan sekaisin ajatuksissaan!
Anonyymiparka makselee puolet tuloistaan veroina. Voi olla, että nälkä jo sumentaa ajattelua, mutta onneksi kohta on se aika vuodesta, kun itsellekin jää jotakin. Aika lapselliselta tuntuu oikeusoppineiden syvä huoli siitä, että verojenkiertäjä voi saada sakot sen lisäksi että joutuu maksamaan verot kortuksineen. Mutta kaipa sitä pitää professorienkin jostain toimeentulonsa saada.
Ei tässä veronkiertäjiä olla hyysäämässä tai heille myötätuntoa osoittamassa, eli anonyymiparka, jonka ajattelua tuntuu kyllä sumentavan nyt jokin muu kuin nälkä, haukkuu niin sanotusti väärää puuta.
Anonyymi ei näytä sitten yhtään ymmärtävän, että myös veronkorotus on rangaistus, joten sakkojen lätkäiseminen veronkorotusten päälle merkitsee verovelvolliselle tuplarangaistusta. Tuntuisikohan tuollainen anonyymistä kivalta, jos omalle kohalle osuisi?
ne bis in idem -kieltoasiastakaan ei veroasioissa pitäisi tehdä elämää suurempaa kysymystä: siinä on vain kysymys siitä, että verottajan täytyy aivan aluksi tehdä itselleen selväksi kumpaa tietä edetään. Jos tapaus on lievä hallinnollisilla veronkorotuksilla ja jos vakavampi rikosprosessina, jolloin veronkorotuksia ei luonnollisesti pidän määrätä.
Muutoin olen sitä mieltä, että rikoslaissa pitäisi olla ainoastaan nykyistä törkeää veropetosta vastaava tunnusmerkistö, sitä lievemmät teot pitäisi hoitaa hallinnollisessa menettelyssä veronkorotuksin.
Uusi oikeudenhoidon kehittämisohjelma muuten kannattaa hallinnollisten seuraamusten lisäämistä resurssien säästämiseksi.
Niinpä, mutta toisaalta linjanmuuosta ei ole syytä vähätelläkään!
KKO:llakin olisi ollut jo vuonna 2010 kaikki mahdollisuudet tehdä oikea "valinta" ja päätös asiassa, jos se olisi vain kyennyt ajattelemaan asioita järkevän selkeästi prosessioikeudellisten perusperiaatteiden valossa eikä lähtenyt saivartelemaan sanamuodon mukaisen mukaisen tulkinnan tietä sillä, mitä EIS seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitetetaan sanalla "lopullisesti"! Siinä KKO, kuten aluksi myös Ruotsin HD, meni pahasti metsään.
KKO:n tulkinta meni pieleen, kun ratkaisua etsittiin EIT:n sekavasta käytännöstä ja ao. normin sanamuodosta ja unohdettiin sääntelyn ratio ja prosessuaaliset perusperiaatteet!
Okei, toivoa sopii, että KKO on nyt (vihdoin) oppinut, ettei tällaisten asioiden tulkinnassa pidä noudattaaa orjallisesti ohjetta in dubio pro fiscus!
Tähän(kin) asiaan ryhtiä toisi myös se ("oikeusturvaohjelmaksi" nimitetyn pääosin de facto lyhytjänteisen säästösuunnitelman) ehdotus, että hallintotuomioistuimet ja yleiset tuomioistuimet pantaisiin saman katon alle. Kannatetaan lämpimästi!
Tuo uudistus, jota olen itse ehdottanut jo kymmenen vuotta, toisi todella ryhtiä moniin muihinkin asioihin!
Mutta ilmeisesti juuri siksi tuota uudistusta kai vastustetaankin niin hemmetisti ja halutaan pitää kiinni omista pikkku reviireistä!
Lakimiesuutisten uusimmassa numerossa nämä päällikkötuomarit taas - jälleen kerran - jatkavat tuttua napinaansa ja voivotteluaan oikeudenhoidon määrärahoista ja niiden leikkaamisesta!
Mitä he tuollaisilla foorumeilla. joita kukaan ei valtionhallinnon johtopaikalla oleva ei edes seuraa, asiasta puhuvat ja napisevat! Heidän pitäisi ottaa yhteyttä suoraan Urpilaiseen ja Kataiseen, mennä näiden puheille, kutsua media paikalle ja lyödä ns. nyrkkiä pöytään! Mutta tähän näillä päälliköillä ei ole kanttia!
KKO:n ja KHO:n presidenttien pitäisi sopia yhteisestä strategiasta ja ohjelmasta, mutta juuri he ovat kaikkein eniten julkisuudessa napit vastakkain. Ei tuollaisella asioiden hoidolla mitään parannuksia saada aikaan eikä määrärahoja nostetuksi!
Kannattaa käydä tutustumassa
Hallituksen esitykseen laiksi erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/vex3000.sh?TUNNISTE=HE+191/2012
Em. anonyymin mainitsemasta hallituksen esityksestä (HE 191/2012 vp) on annettu blogijutussa mainittu perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 9/2012 vp.
Eduskunnan lakivaliokunta on antanut ko. hallituksen esityksestä lausunnon valtiovarainvaliokunnalle juuri tänään 12.6., ks. LaVL 8/2013 vp. Uudella lainsäädännöllä ei olisi taannehtivaa vaikutusta, eli uutta sääntelyä sovelletaisiin vain tapauksiin, joissa valintaa rikosprosessin ja veronkorotusmenettelyn välillä ei ole vielä tehty.
Em. lausunnoissa ei ole eikä ole voitukaan ottaa kantaa sihen, olisiko ne lainvoimaiset veropetostuomiot, jotka on langetettu vastoin ne bis in idem -kieltoa ja lispendens -vaikutusta, mahdollista purkaa
"henkilöä ei voida syyttää tuomioistuimessa verorikoksesta, jos verottaja on aikaisemmin määrännyt samasta teosta eli samojen väärien tietojen antamisesta hänelle veronkorotuksen"
Eikö verottajalle valehteleminen ole jo itsessään tuomittavaa?
Entä onko ne bis in idem-periaatteella rikoshyöty pesty puhtaaksi, jos verottajan sakkojen jälkeen käykin ilmi toiminnan olleen ns. oikeusjutun arvoista eli laajaa tai törkeää?
Tästä olen samaa mieltä blogistin kanssa. Olen ihmetellyt puhtaasti mekaaniseksi mieltämääni tulkintaa kaksoisrangaistavuuden kiellosta. Verotus tulee lisäksi lopulliseksi vasta viiden vuoden jälkeen. Kyseessä on todella pitkä aika. Eiköhän KKO seuraa kiltisti perässä, koska nykyinen tulkinta on umpisurkea.
Anonyymi uteli edellä seuraavaa:
"Eikö verottajalle valehteleminen ole jo itsessään tuomittavaa? Entä onko ne bis in idem-periaatteella rikoshyöty pesty puhtaaksi, jos verottajan sakkojen jälkeen käykin ilmi toiminnan olleen ns. oikeusjutun arvoista eli laajaa tai törkeää?"
Verottajan pitää toki, yhteistyössä poliisin ja syyttäjän kanssa, harkita etukäteen, miten "tuomittavaaa" verotustietojen salaaminen tai vääristeleminen on ollut. Jos on kyse "vakavasta tuomittavuudesta", pitää aloittaa rikoksen esitutkinta, nostaa syyte ja viedä asia siis oikeuteen. Tällöin veronkorotusta ei voida määrätä. Jos taas määrätään veronkorotus, asiaa ei voida enää sen jälkeen pääsäännön mukaan viedä oikeuteen.
Sen tapauksen varalta, että veronkorotuspäätöksen jälkeen myöhemmin ilmenee, että asia olikin laadultaan vakavampi, viittaan lakivaliokunnan tänään antamassa lausunnossa (LaVL 8/2013) ehdottamaan seuraavaan rikoslakiin otettavaan poikkeussäännökseen:
"Syyte voidaan kuitenkin nostaa ja tuomio antaa, jos veron- tai tullinkorotuksen määräämisen jälkeen on saatu näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista olennaisista tosiseikoista ja samassa asiassa aikaisemmin määrätty veronkorotus on erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta annetun lain ( / ) §:n mukaisesti poistettu."
Mukavaa kun kommentoijina on 50 prosentin verokannan ihmisiä. Jos kysymys on tuloveroista, niin verotettavaa tuloa lie 170 000 euron paikkeilla vuodessa. Eläkkeellä olevat hovioikeuden pressatkin saavat tehdä paremmanpuoleisen välituomion tuohon tuloverokantaan päästäkseen.
Nyrkki heilahtaa vaikkapa ammattikoulun pihalla. Uhrilla on hampaat kurkussa tai paljon vakavampaa. Rehtori antaa lyöjälle jälki-istuntoa, määräaikaisen koulusta erottamisen tai muun valtuuksiinsa kuuluvan hallinnollisen seuraamuksen.
Ne bis in idem rikosprosessissa ?
Ei ne bis in idem -ongelmaa, jos rikosprosessia ei tule. Mutta jos todella "hampahat kurkus", niin silloin tietenkin tehdään heti rikosilmoitus, suoritetaan esitutkinta, nostetaan syyte ja vierähän asia oikeuteen. Silloin ei mitään jälkkäriä tai muuta enää tarvitse miettiä eikä ne bis in idem ongelmia taaskaan ole.
"Rehtori antaa lyöjälle jälki-istuntoa, määräaikaisen koulusta erottamisen tai muun valtuuksiinsa kuuluvan hallinnollisen seuraamuksen."
Näissähän ei Engel -kriteerien mukaan ole kyse ranaistuksesta, jolloin n.b.i.i. ei sovellu.
Entäs jos peltipoliisi ehtii sakottaa, mutta sitten huomataankin, että jotain paljon pahempaa on tapahtunut? Vakavasti puhuen oikeuselämän resurssit kyllä pitäisi keskittää johonkin aivan muuhun kuin tällaiseen ylimääräiseen, jota kadunmies ei edes osaa pitää ongelmana. Ties mitä tuolta ihmisoikeustuomioistuimesta vielä vieteriukkona pullahtaakaan, esimerkiksi inkriminointisuojan tiimoilta. Esimerkiksi niin, että veroilmoituksessa saa kertoa ihan mitä satuja vaan, koska syytteen vaaraanhan siinäkin voi joutua.
Pitääkö verottajan sakkorangaistus perua ennen oikeudenkäyntiä vai tuleeko asia ajankohtaiseksi vasta, jos vastaaja tuomitaan?
Verottaja ei anna sakkorangaistusta, vaan mätkäisee veronkorotuksen! Se on poistettava ennen kuin syyte voidaan nostaa, jos kyseessä sama teko.
Ruotsissa on jo tehty purkuhakemus veropetoksesta annetun tuomion purkamisesta, kun tuomitulle oli aiemmin määrätty verottajan toimesta saman teon perusteella veronkorotus. Högsta domstolen on määrännyt eilen valtakunnansyyttäjän antamaan purluhakemukseen johdosta lausumansa. HD aikoo ratkaista purkuhakemuksen tulevana syksynä.
Tässä HD:n tiedote asiasta 13.6.:
Frågan om resning av dom rörande skattebrott
[2013-06-13] Högsta domstolen
Sedan Högsta domstolen har slagit fast att en person inte får åtalas för skattebrott om det dessförinnan har beslutats om skattetillägg för en och samma oriktiga uppgift, uppkommer frågan om en person som redan har dömts för skattebrott, trots att det förelåg ett beslut om skattetillägg, nu har rätt att få domen upphävd genom resning.
Högsta domstolen har idag förordnat att Riksåklagaren ska yttra sig över en sådan ansökan. Domstolen räknar med att avgöra frågan under senare hälften av juli månad. Avsikten är att det genom avgörandet ska klarläggas om, och i så fall under vilka förutsättningar, redan lagakraftvunna domar avseende skattebrott kan bli föremål för resning.
Lähetä kommentti