1. Ruotsin raiskausta koskeva lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö on tiukempaa ja ankarampaa kuin naapurimaassa Suomessa. Tämän sai tuta myös 28-vuotias suomalais-tunisialainen Rachid Zoghlami (jäljempänä X).
2. X sai syytteen raiskauksesta (våldtäkt) sillä perusteella, että hän oli päättänyt tehdä avovaimolleen uskottomuustestin työntämällä, syytteen mukaan väkivaltaa tai uhkausta käyttäen, sormensa tyttöystävänsä sukupuolielimeen mahdollisen vieraan miehen sperman löytämiseksi. Tyttöystävän mukaan kyse oli pakottamisesta ja raiskauksesta. X myönsi testin suorittamisen, mutta kiisti raiskaussyytteen, koska hänellä ei ollut ollut seksuaalista tarkoitusta.
3. Käräjäokeus tuomitsi X:n raiskauksesta (brottsbalken 6:1) kahdeksi vuodeksi kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen; minimirangaistus raiskauksesta Ruotsissa on kaksi vuotta vankeutta. Svean hoviokeus, jonne mies valitti, katsoi, ettei teossa ollut kyse raiskauksesta, koska miehellä ei ollut ollut seksuaalista tarkoitusta tai tahallisuutta. Hovioikeus tuomitsi X:n pakottamisesta vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen.
4. Valtakunnansyyttäjä - Ruotsissa "sikäläinen Nissinen" siis esiintyy itse korkeimmassa oikeudessa eikä pane valtionsyyttäjää asialle - pyysi korkeimmalta oikeudelta valituslupaa (prövningstillstånd) ja vaati valituksessaan, että X tuomitaan raiskauksesta tai toissijaisesti seksuaalisesta pakottamisesta ja että tuomittua rangaistusta kovennetaan. Högsta domstolen myönsi valtakunnansyyttäjälle valitusluvan teon rubrisoinnin eli rikosnimikkeen määrittelyn osalta.
5. Eilen antamassaan tuomiossa, itse asiassa eräänlaisessa välituomiossa, korkein oikeus katsoi, että mainitunlainen teko on raiskaus riippumatta siitä, missä tarkoituksessa se on tehty.
HD:n tuomio B 1195-13
6. Faktojen osalta korkein oikeus tyytyi viittaamaan hovioikeuden perusteluihin siitä, miten teko oli tapahtunut, kas näin:
"Hovrätten har, beträffande åtalspunkten 2, funnit styrkt att X har knuffat ner Y på sängen och dragit hennes ben åt sidan samt att han mot Y:s vilja fört upp sina fingrar i hennes underliv och i samband med denna händelse uttalat hot av innebörden att hon skulle skadas. X och Y var vid tidpunkten för händelsen ett par. De har samstämmigt uppgett att X syfte med handlingen var att kontrollera om Y hade varit otrogen."
7. Lainsoveltamisen eli teon rikosoikeudellisen kvalifioinnin osalta korkein oikeus totesi, että sillä tarkoituksella, missä teko on tehty, ei sinänsä ole merkitystä arvioitaessa, onko kysymyksessä seksuaalirikos vai ei. Ratkaisevaa on se, loukataanko sanotunlaisella teolla kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Korkein oikeus kirjoitti näin:
"Vissa handlingar ska alltid anses ha en påtaglig sexuell prägel. Exempel på sådana handlingar är vaginala, orala och anala samlag. Hit hör även handlingar som att föra in fingrar eller föremål i en kvinnas underliv. Avsikten med handlingen saknar betydelse. En handling av det aktuella slaget är alltid ägnad att kränka den sexuella integriteten, om den utförs utan ett giltigt samtycke."
8. Korkeimman oikeuden mukaan X:n tekoon ei voida soveltavaa lievennettyä rangaistusasteikkoa, vaan rangaistus tulee mitata raiskauksesta (våldtäkt) säädetyn normaalin rangaistusasteikon mukaan:
"X har fört in två fingrar i Y:s underliv och 'grävt runt', låt vara att handlingen var kortvarig. Handlingen har med våld och hot om våld utförts mot Y:s uttryckliga vilja. Det uttalade syftet har inneburit att situationen, utöver den kränkning som övergreppet i sig innebar, var förödmjukande för henne. Brottet kan därför inte anses vara ett sådant undantagsfall där den lindrigare straffskalan i tredje stycket ska tillämpas. Brottet ska således bedömas som våldtäkt enligt 6 kap. 1 § första stycket brottsbalken."
9. Högsta domstolenin ratkaisu oli yksimielinen. Oikeusneuvos Agneta Bäcklund lisäsi perusteluihin vielä omia näkemyksiään parin sivun verran.
10. Högsta domstolen ei ottanut tapausta lopullisesti ratkaistavakseen eikä antanut siitä pääasiaratkaisua, vaan kumosi hovioikeuden tuomion rikosnimikkeen, tuomitun rangaistuksen ja vahingonkorvauksen osalta sekä palautti jutun näiltä osin hovioikeuteen.Tämä saattaa tuntua suomalaisesta lukijasta yllättävältä lopputulokselta, sillä Suomessa on totuttu siihen, että KKO voi tuomita rangaistuksen, vaikka syyte olisi hylätty sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa.
11. Jos korkein oikeus hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen tuomitsee syytetyn rangaistukseen, ei syytetyllä enää ole mahdollisuutta valittaa tuomiosta. Högsta domstolenin ratkaisu, jolla juttu palautettiin eräänlaisen "vahvistustuomion" jälkeen takaisin hovioikeuteen, antaa syytetylle, kuten myös rikoksen uhrille eli asianomistajalle, mahdollisuuden valittaa hovioikeuden langettavasta tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa siis huolehditaan ihmisten oikeusturvasta eli tässä tapauksessa valitusoikeuden toteutumisesta viimeisen päälle.
12. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen ripeyteen, jolla X:n tapaus käsiteltiin kolmessa oikeusasteessa. Käräjäoikeus antoi tuomionsa joulukuussa 2012, Svean hovioikeus 8.2.-13 ja korkein oikeus eilen 13.6. Koko "homma" vedettiin läpi kolmessa oikeusasteessa siis puolessa vuodessa! Suomessa tällaisen jutun tutkintaan eri oikeusasteissa kuluu helposti vähintään 2-3 vuotta.
13. Oikeusturvassa on siis todella eroja!
11 kommenttia:
Kiitos hienosta blogista!
Jäin miettimään tuota rikosnimikeasiaa rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen kannalta. Jos tunnusmerkistö edellyttää raiskaukselta seksuaalista tarkoitusta, eikä voida näyttää, että tekijällä sellainen oli ollut, miten on mahdollista, että kuitenkin tuomitaan raiskauksesta. Eikö teon tunnusmerkistön olisi tullut edellyttää sitä, että teolla loukataan seksuaalista itsemääräämisoikeutta, jotta tekijä olisi voitu tuomita raiskauksesta?
Vai onko seksuaalinen tarkoitus ja tahallinen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen yksi ja sama asia? Legaliteettiperiaatteen kannalta käsite "seksuaalinen itsemääräämisoikeus" on mielestäni ongelmallinen, sillä se on aika epämääräinen.
Mites tämä menee meillä Suomessa?
Anonyymin kannattaa lukea HD:n perustelujen kohdat 8-12.
HD:n mukaan tietyillä teoilla voidaan katsoa olevan aina seksuaalinen leima. Esimerkkeinä sellaisista teoista mainitaan perusteluissa "vaginala, orala och anala samlag" ja niihin kuuluu myös teko, jolla naisen sukuelimeen työnnetään sormet tai jokin esine. Teon tarkoituksella ei siis ole merkitystä. Sanotunlainen teko toteuttaa aina seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksen, jos se suoritetaan ilman suostumusta.
Toisenlainen kanta mahdollistaisi sen, että raiskauksen tunnusmerkistö voitaisiin kiistää väittämällä, että "sisään työntymistä" ei tehtykään seksuaalisessa tarkoituksessa! On järkevää lähteä siitä, että tuollaisella teolla on aina seksuaalinen tarkoitus.
Voidaan sanoa, että HD noudatti raiskauspykälän tulkinnassa P.O.Ekelöfin teleologista tulkintametodia.
HD:n tuomion perustelut täyttävät mainiolla tavalla myös lainkäytölle asetettavan ihmisten käyttäytymistä ohjaavan funktion, joka P.O.Ekelöfin mukaan on lainkäytössä kaiken a ja o.
Tässä tapauksessa HD:n ratkaisun sanoma ja ohjaus voidaan muotoilla näin:
Kannattaa olla ronkkimatta tyttöystävän alapäätä ilman tämän suostumusta!
No sitten varmaankin myös tämä Övre Norrlandin hovioikeudessa valituskäsittelyssä oleva teko, jossa kolme ruotsalaisnuorukaista työnsi viinipullon nuoren tytön vaginaan täyttää raiskauksen tunnusmerkistön!
"Jos korkein oikeus hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen tuomitsee syytetyn rangaistukseen, ei syytetyllä enää ole mahdollisuutta valittaa tuomiosta."
Tästäkin ongelmasta huolimatta eikö blogisti näe tuomioistuimen oikeusasteellisen riippumattomuuden kannalta mitään ongelmaa siinä, että KKO panisi alemman tuomioistuimen tuollaisella vahvistamistuomiollaan tekemään "likaisen työn" puolestaan. Esimerkiksi Anneli Auerin tapauksessa olisiko KKO voinut antaa ratkaisun, että Auer on käräjäoikeudessa tuomittava.
Ns kielisuudelmajuttu (KKO 2005:93) osoittaa parhaimillaan, millaisiin ongelmiin joudutaan, kun seksuaalirikoksissa tunnusmerkistöön kytketään seksuaalinen tarkoitus. Sen vuoksi tunnusmerkistö on järkevä kytkeä seksuaaliseen itsemäärääämisoikeuteen eli blogistin hyvin ilmaisemalla tavalla "olla ronkkimatta tyttöystävän alapäätä ilman tämän suostumusta".
Suurin ongelma jutun taustalla - jälleen kerran - näyttää olevan hyvin erilainen kultuuripohjainen käsitys seksuaalimoraalista ja (naisen) -itsemääräämisoikeudesta.
Sormiraiskaajalla, jonka nimi jätettäköön mainitsematta on sekä Tunisian että Suomen kansalaisuus.
Mielenkiintoinen tapaus vuodelta 2009. Isä työnsi sormensa tyttärensä emättimeen varmistaakseen tämän neitsyyden. Mies tuomittiin pahoinpitelystä, ei raiskauksesta.
http://www.notisum.se/rnp/domar/rh/RH010009.htm
Tämä meni ...tun koitteluksi, jos tämä olisi tapahtunut meillä... niin olisi mennyt vituix, kuin kaikki muutkin.
Niin, noihan se tahtoo meitillä usein mennä!
Viittaan blogijuttuun 741 (ne bi in idem -kielto) ja totean, että Ruotsissa on nyt tehty korkeimmalle oikeudelle hakemus veropetoksesta annetun lainvoimaisen tuomion purkamiseksi, kun tuomitulle oli aiemmin määrätty verottajan toimesta saman teon perusteella veronkorotus. Högsta domstolen on määrännyt eilen valtakunnansyyttäjän antamaan purluhakemukseen johdosta lausumansa. HD aikoo ratkaista purkuhakemuksen tulevana syksynä.
Tässä HD:n 13.6. antama tiedote asiasta:
Frågan om resning av dom rörande skattebrott
[2013-06-13] Högsta domstolen
Sedan Högsta domstolen har slagit fast att en person inte får åtalas för skattebrott om det dessförinnan har beslutats om skattetillägg för en och samma oriktiga uppgift, uppkommer frågan om en person som redan har dömts för skattebrott, trots att det förelåg ett beslut om skattetillägg, nu har rätt att få domen upphävd genom resning.
Högsta domstolen har idag förordnat att Riksåklagaren ska yttra sig över en sådan ansökan. Domstolen räknar med att avgöra frågan under senare hälften av juli månad. Avsikten är att det genom avgörandet ska klarläggas om, och i så fall under vilka förutsättningar, redan lagakraftvunna domar avseende skattebrott kan bli föremål för resning.
Tietyllä tavalla olen ruotsalaisten kanssa samoilla linjoilla (vaikka käräjätuomio oli mitaltaan täysin tökerö, vaikkakin lainmukainen), sillä eihän toiminnan motivaatiota kykene muuten päättelemään kuin TEON LUONTEESTA tai muuta kiertotietä käsin (mikäli uskottava tunnustus puuttuu ja näin hyvin usein on). Mitä muita vaihtoehtoja loppujen lopuksi on olemassa? Keskiaikaisessa oikeudenkäytössä, joka rakentui syytetyn tunnustukselle ja motivaation arvioinnille, käytettiin kidutusta juuri sen takia, että haluttiin päästä varmuuteen syyllisen mielentilasta ja motivaatiosta tekohetkellä.
Kuitenkin voidaan pitää selvänä asiana, että ihmisen motivaatiota tuskin koskaan kyetään selvittämään ’beyond reasonable doubt’, koska väistämättä joudumme arvaamaan/päättelemään motiivin teon luonteesta. Päättely motiiveihin pitää usein sisällään mahdollisuuden ylideterminaatioon: tietty teko voidaan ristiriidattomasti selittää usean motiivin valossa. Feministiset tutkijat ovat esittäneet, että raiskauksissa oleellista on vallan osoittaminen ja alistamisen halu. Hyväksykäämme tämä hypoteettisesti. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö teko voisi aiheuttaa väkisinmakaajalle MYÖS tyydytystä. Mikäli tekoon kuitenkin olisi ryhdytty, vaikka se ei olisi tuottanut tyydytystä (kuitenkin siten, että tyydytys oli reaalisesti läsnä), miten arvioimme motiiveja: tässähän tilanteessa seksuaalisen tyydytyksen hakeminen ei ollut edes conditio sine qua non (välttämätön edellytys), puhumattakaan riittävästä, vaan puhtaasti eräänlainen toiminnan kontingentti ei-aiottu seuraus.
Samaten pidin pitkälti naurettavana tapaa, jolla KKO yritti todistaa, mihin Halla-aho teksteillään pyrki. Mistä helvetistä me loppujen lopuksi tiedämme mihin Hala-aho pyrki? Miten osoitamme VÄÄRÄKSI tulkinnan, jonka mukaan hän halusi ironiseen sävyyn harjoittaa poliittista kritiikkiä, jne. Ei mielestäni mitenkään.
Berlusconi sai 7 vuotta seksin ostamisesta alaikäiseltä. Tuo rangaistus alkaa jo lähetä Anneli Auerin ja Jens Kukan tuomioita!
Lähetä kommentti