tiistai 31. joulukuuta 2013

814. KHO 2013:199. Lainvastaista autoveropäätösta ei purettu

1. Tulli oli määrännyt  A:n käytettynä 23.11.2003 Saksasta maahantuomasta henkilöautosta kannettavaksi autoveroa ja autoverosta suoritetta­vaa arvonlisäveroa. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 2.12.2006 taltionumero 3419, KHO 2006:95, hylännyt muun ohella A:n vaatimuksen autoverosta suoritettavaksi määrätyn arvonlisäveron poistamisesta ja ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta. Korkein hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella unionin tuomioistuimen samanalaisesta oikeuskysymyksestä antamalla ennakkoratkaisulla C-101/00, Siilin.

2. Korkein oikeus on valtion vahingonkorvausvelvollisuutta koskevassa asiassa 5.7.2013 antamassaan ratkaisussa KKO 2013:58 todennut, että elv:n periminen on ollut siinä määrin ilmeisellä tavalla verotuksen syrjivyyden kieltoa rikkovaa, että valtio on velvoitettu korvaamaan toiselle käytetyn ajoneuvon maahantuojalle unionin oikeuden rikkomisella aiheutettu vahinko. Korkein oikeus on perustellut tuomiotaan muun ohella unionin tuomioistuimen tuomiolla asiassa C-10/08, komissio v. Suomi.

3. A vaati mainittuun unionin tuomioistuimen ratkaisuun ja korkeimman oikeuden tuomioon KKO 2013:58 viitaten, että korkeimman hallinto-oikeuden 12.12.2006 antama päätös taltionumero 3419, KHO 2006:95, on purettava.

4. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vero- ja maksuvelvollisen mahdollisuutta vaatia unionin oikeuden vastaisesti peritty elv valtiolta vahingonkorvauksena on pidettävä hallintopäätösten purkamisesta erillisenä kysymyksenä. Purkua koskeva asia oli ratkaistava hallintolainkäyttölain purkua koskevien säännösten perusteella. Koska jälkikäteen oli mahdollista katsoa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2006:95 rikkoneen unionin oikeutta, voitiin katsoa, että hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentissa säädetyt purkuedellytykset lähtökohtaisesti täyttyivät. Purkuedellytyksiä arvioitaessa tuli kuitenkin ottaa huomioon myös asiassa sovellettavaksi tuleva hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan päätös, jonka purkamista haettu yli viiden vuoden kuluttua siitä, kun päätös sai lainvoiman, voidaan purkaa vain erityisen painavista syistä.

5. Lainvoimaisen hallintopäätöksen purkamisen katsottiin perustuvan viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden kokonaisharkintaan. Tähän nähden ja kun otettiin huomioon, ettei unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö (C-224/01, Köbler) edellyttänyt lainvoimaisen hallintopäätöksen purkamista siinäkään tapauksessa, että sen on katsottava rikkoneen unionin oikeutta, ja lisäksi se, että eduskunta on elv:n palautuslakia (822/2009) säätäessään rajoittanut tuomion C-10/08 takautuvat vaikutukset pääasiassa vuonna 2006 ja sen jälkeen maksuunpantuun elv:iin, ei päätöksen KHO 2006:95 purkamiselle ollut esitetty hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisen painavia syitä. A:n purkuhakemus on hylättiin.

KHO 2013:199

6. Olen kertonut korkeimman oikeuden valtiota vastaan antamasta vahingonkorvaustuomiosta KKO 2013:58 blogijutussa nro 750/9.7.2013.

7. Minusta tapauksessa täyttyvät kyllä kaikki tuomionpurun edellytykset. Vaikka purkua on haettu yli viiden vuoden kuluttua siitä, kun ko. päätös sai lainvoiman, on asiassa kosolti sellaisia erityisiä syitä, joiden perusteella lainvoimainen päätös olisi voitu ja se myös olisi tullut purkaa.

8. KHO on vedonnut purkuhakemuksen hylkäämisen tueksi oikeusvarmuuteen, mutta kyllä oikeudenmukaisuus, jota tukevat sekä EU-tuomioistuimen että KKO:n tuomiot, painaa tapauksen punninnassa selvästi lainkäytön ennustettavuutta enemmän.

9. Miksi KHO on kuitenkin hylännyt purkuhakemuksen?  Päätöksen perusteluissa viitataan epämääräisesti KHO:n omaan kokonaisharkintaan. Olisi ollut mielenkintoista kuulla ja tietää, mitä tällä "kokonaisharkinnalla" itse asiassa tarkoitetaan. KHO:n päätöksen perusteluista asiaan ei kuitenkaan saada minkäänlaista vastausta! Kokonaisharkinta on vain fraasi ja fasadi, joka on kaivettu esiin ja heitetty perustelujen loppukaneetiksi näon vuoksi, kun mitään muutakaan perustetta ei ole enää voitu lukijalle tarjota.

10. Olisiko niin, että  kyseinen autoveroa koskeva asia on muodostunut KHO:lle jonkinlaiseksi arvovaltakysymykseksi? Nyt KHO on halunnut sanoa asiassa viimeisen sanan ja näyttää erityisesti KKO:lle niin sanotusti "kaapin paikan": älkää tulko meidän reviireillemme kukkoilemaan, kun kerran ette ymmärrä verotuksesta tuon taivaallista! 

11. KHO:lla ja KKKO:lla on meneillään kissanhännänvetoa  monessa oikeuslaitoksen kehittämistä koskevassa asiassa. KKO ajaa tuomioistuinhallituksen tai - viraston perustamista ja oikeusminsteriölle nykyisin kuuluvien tuomioistuinten hallintotehtävien uskomista kyseiselle elimelle, mutta KHO vastustaa kyseistä esitystä jyrkästi. KHO:ta ja sen presidenttiä Pekka Vihervuorta jurppii vahvasti esiin heitetty ajatus KKO:n ja KHO:n yhdistämisestä, jonka KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on ottanut viime aikoina useasti esille; itse asiassa hallintotuomioistuimet kokonaisuudessaan tulisi integroida yleisiin tuomioistuimiin. Monessa muussakin kysymyksessä KKO ja KHO ovat nykyisin napit vastakkain. Kummankin oikeusasteen presidentit vahtivat tarkasti ja älähtävät, jos   "vastapuolta" suositaan niukkojen määrärahojen jaossa oman tuomioistuimen kustannuksella.

12. On sangen valitettavaa, että mainitunlaiset arvovaltakysymykset ja henkilö- tai instanssikohtaiset intrigit vaikuttavat ylimpien tuomioistuinten ratkaisuihin ja estävät tuomioistuimen puoleen kääntyviä ihmisiä pääsemästä oikeusjärjestyksen heille takaamiin oikeuksiin. Niin tai näin, mutta lopputulos oli nyt joka tapauksessa se, että väärä ja lainvastainen päätös jäi voimaan. Periaate in dubio pro fiscus nostetiin jälleen kerran hallintotuomioistuimen päätösharkinnan johtotähdeksi. Viesti on selvä: muidenkaan laittoman autoverotuksen uhriksi joutuneiden suomalaisten ei kannata tämän jälkeen hakea väärien tuomioiden purkamista.

23 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

KHO:n päättely oo siis edennyt tapauksessa seuraavasti:

Asiassa on selvitetty relevantit seikat x, y ja z. Niistä jokainen erikseen puoltaa purkuhakemuksen hyväksymistä. Mutta kun otetaan huomioon seikkojen kokonaisharkinta, on päädyttävä hakemuksen hylkäämiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Valaise blogisti vähän, mikä tässä on sitä talojen välistä kissanhännänvetoa, kun en ihan tavoita.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ks. kirjoituksen kohta 11.

Anonyymi kirjoitti...

Onkohan kyse samanlaisesta tilanteesta kuin KRP:n ja Helsingin poliisilaitoksen välillä?

Mutta nyt juhlimme Uutta Vuotta ja nostamme shampanjamaljan professori Virolaiselle, joka herättää mielenkiintoisia keskusteluja niin tuomarien kuin juomarienkin keskuudessa!

Anonyymi kirjoitti...

Jos nyt vähänkään oikein luin, tämä KHO:n kokoonpano oli yhtä mieltä KKO:n kanssa siitä, että KHO:n vuoden 2006 kokoonpano oli ratkaissut väärin.

Anonyymi kirjoitti...

Hämmentävä tuo ajatus in dubio pro fiscus. Kun oletettavasti kaikki ylimpään asteeseen edenneet jutut ovat tulkinnanvaraisia, niin sitä seurattaessa jokainen ratkaistaisiin verottajan eduksi. Toki tiedämme, ettei tilanne ollenkaan ole tämä. Olisiko siis olemassa joku kiintiö jutuista, joka pitäisi ratkaista yhteen suuntaan ja toinen toiseen suuntaan?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

KHO:n ratkaisu ja sen perustelut ovat todella outoa luettavaa.

Korkein oikeus totesi tuomiossaan 2013:58 nimenomaan, elv:n periminen on rikkonut ja loukannut siinä määrin ilmeisellä tavalla verotuksen syrjivyyden kieltoa (SEUT 110 artikla), että valtio on velvollinen korvamaan korvaamaan asianomaiselle käytetyn ajoneuvon maahantuojalle unionin oikeuden rik­ko­misella aiheutetun vahinkon.

Tämä on sellainen peruste, että se kelpaa kyllä ilman muuta sellaiseksi erityiseksi syyksi, jota hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentissa tarkoitetaan ja jolla hallintotuomioistuimen lainvoimainen päätös on purettava.

KHO:n perusteluissa mainitsemat syyt puolestaan ovat pelkkää saivartelua ja verukkeita, jotka panevat kyllä vakavasti pohtimaan, että nimenomaan arvovaltasyyt ovat se peruste, jolla KHO ei ole voinut millään myöntää oman virheensä vakavuutta ja suostua purkuhakemukseen.

Nyt kakkien muidenkin laittoman autoverotuksen uhreiksi joutuneiden on pakko nostaa käräjäoikeudessa kanne valtiota vastaan saadakseen korvausta tuomioistuimen selvästi virheellisen päätöksen johdosta.

Anonyymi kirjoitti...

Kuinkahan kauas ajassa noissa korvauskanteissa voidaan mennä taaksepäin?

Anonyymi kirjoitti...

Mukava, että Virolainen on nykyään KKO:n puolella!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Typerys, en ole KKO:n tai minkään muunkaan tuomioistuimen tms. instanssin "puolella"! Olen oikeuden asialla.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Professori Ilkka Saraviita kuoli joulupäivänä sairauden murtamana 73-vuotiaana.

Saraviita toimi 30 vuoden ajan Lapin yliopiston julkisoikeuden professsorina, josta virasta jäi eläkkeelle vuonna 2008. Hänen leipälajinsa oli valtiosääntöoikeus. Ilkka toimi kahteen otteeseen Lapin tiedekunnan dekaanina. Hän julkaisi useita oikeustieteellisiä teoksia, oppikirjoja sekä perustuslakia käsitteleviä käsikirjoja. Ilkka oli omansa alansa johtavia asiantuntijoita ja häntä kuultiin eduskunnan perustuslakivaliokunnan istunnoissa 400-500 kertaa.

Saraviita oli matkakalaukkuproffia eli hän hoiti Lapin virkaansa Helsingistä käsin ja teki lähes kaikki työmatkansa Rovaniemelle ja takaisin Helsinkiin yöjunalla. Itse junailin samoja reissuja Tampereelta käsin noin parinkymmenen vuoden ajan. Junassa ja lähinnä sen ravintolavaunussa tapasimmekin Ilkan kanssa usein.

Kerran 90-luvun alussa tein dekaani Ilkan kanssa junassa alustavasti suullisen ns. fifty-fifty -sopimuksen siitä, että tiedekunta kustantaa ja julkaisee kirjoittamani kirjan (Alioikeusuudistus I). Sopimus piti ja kirjasta tulikin sitten hyvä myyntimenestys; kirjasta otettin neljä painosta.

Tiedekunta hankki ko. kirjan myyntituloilla mm. upouuden kopiokoneen (malli oli Xerox tai Canon), kopiokone sai kylkeensä nimitarran Jyrki I. Minä puolestani ostin myyntituloilla Faster-merkkisen moottoriveneen, joka oli varustettu 40 hv:n Johnson-perämoottprilla. Huristelen tuolla veneellä vieläkin joskus kesäisin Hämeenlinnan seutuvilla.

Ilkka harrasti öljyvärimaalausta, hänen työhuoneessaan oli nähtävillä miehen omia maalauksia.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Toivotan kaikille lukijoille Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2014!

Muistakaapa, että myös tipaton tammikuu voi olla vakava terveysriski! Monilla tipatonta viettäneillä on sitten helmikuun - vihdoin ja viimein - koittaessa tapana kitata alkomahoolia tammikuunkin edestä!

Tasainen ja kohtuullinen tissuttelu on järkevää, se miehen tiellä pitää!

Anonyymi kirjoitti...

Vuoden 2013 ilmiöitä: töissä seisotaan ja sperma huononee.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Vuodet vaihtuvat, mutta ihmisluonto ei muutu:
Uudenvuodenyönä Helsingissä neljä tapon yritystä ja 440 poliisin hälytystehtävää

Anonyymi kirjoitti...

KHO:n autoveropäätös osoittaa jälleen kerran, että oikeaa oikeutta hakevat päätyvät asioimaan yleisissä tuomioistuimissa. Hallintotuomioistuimissa tarjolla on jotakin muuta, mutta aina voi lohduttautua sillä, että oikeudenkäyntikulut eivät siellä päätä huimaa.

Anonyymi kirjoitti...

Eihän sitä valita voi, kun kumpaisillakin on omat toimi valtansa. Joskus kyllä, kuten nyt, voi näyttää samalta, mutta normaali vahingonkorvausprosessi ja vanhan veropäätöksen purku ovat juridiikaltaan kaksi kovin erilaista tilannetta.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ei pitäisi sanoa anonyymin tavoin "kumpaisillakin on omat toimi valtansa", vaan kumpaisellakin on oma toimivalta.
Asiallisesti täysin turha kommentti.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö 150 kansanedustajaa tehnyt lakialoitteen, jolla lain vastaiset elv:t maksetaan takaisin myös niille, jotka ovat maahantuoneet auton ennen vuotta 2006. Jos tämä
menee näin osoittaa se kansanedustajilta korkeaa moraalia.

Anonyymi kirjoitti...

Hienointahan on tämä kohta:

Korkein hallinto-oikeus on 30.6.2010 antamallaan päätöksellä taltionumero 1561 hylännyt A:n hakemuksen korkeimman hallinto-oikeuden 12.12.2006 antaman päätöksen purkamisesta ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Eli siis purkamista on haettu jo kertaalleen ihan viiden vuoden määräajan kuluessa. KHO on kuitenkin hylännyt hakemuksen. Nyt kun purkamista haetaan uudelleen KHO toteaa että päätös olisi pitänyt purkaa mutta ikävästi on ehtinyt kulumaan yli 5 vuotta..

Eli siis KHO itse on aikaisemmalla hylkäävällä päätöksellään aiheuttanut tuon 5 vuoden määräajan ylittymisen jota nyt sitten käytetään perusteena olla purkamatta päätöstä.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä. LA 65/2013 vp on parhaillaan valtionvarainvaliokunnan verojaoston käsittelyssä.

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/la_65_2013_p.shtml

Valiokunnan puhenjohtajan Sampsa Katajan (kok) kommentit lähetekeskustelussa ei lupaa hyvää aloitteen etenemiselle. Oli lukenut lähetekeskustelussa suoraan ministeriön virkamiehen laatimaa tekstiä. Joka kirvoitti kommentointia muiden edustajien taholta. Katajan puheenvuorossa on kuitenkin yksi hyvä huomio. ELV:iä on peritty jo 1.1.1995 alkaen. Eli palautuslaki pitäisi koskea vuosia 1995-2005 eikä pelkästään 2002-2005.

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_117_2013_ke_p_4.shtml

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Annyymi kirjoitti:

"Hienointahan on tämä kohta:
Korkein hallinto-oikeus on 30.6.2010 antamallaan päätöksellä taltionumero 1561 hylännyt A:n hakemuksen korkeimman hallinto-oikeuden 12.12.2006 antaman päätöksen purkamisesta ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Eli siis purkamista on haettu jo kertaalleen ihan viiden vuoden määräajan kuluessa. KHO on kuitenkin hylännyt hakemuksen. Nyt kun purkamista haetaan uudelleen KHO toteaa että päätös olisi pitänyt purkaa mutta ikävästi on ehtinyt kulumaan yli 5 vuotta..

Eli siis KHO itse on aikaisemmalla hylkäävällä päätöksellään aiheuttanut tuon 5 vuoden määräajan ylittymisen jota nyt sitten käytetään perusteena olla purkamatta päätöstä".

Tuo onkin hyvä lisänäkökohta, joka tekee KHO:n purkuhakemuksen epäämispäätöksestä vielä entistä kummallisemman!

Anonyymi kirjoitti...

Olen seurannut autoverotusta vuodesta 1999, kun opiskelukaverini kanssa tutustuimme autoveron EY-yhteensopivuuteen. Johtopäätöksemme tuolloin oli, että on tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaista, että jäsenvaltion alueella hyödykkeen hintataso valtiointervention vuoksi ei saavuta tasapainotilaa nopeasti sellaisessa tilanteessa, jossa arbitraasin mahdollisuus on selvästi olemassa.

Suomessa tuontitullia vaikutuksiltaan vastaavana toimenpiteenä on mielestäni pidettävä kaikkia niitä tullin ja verottajan toimia, jotka Dassonville-lausekkeen mukaisesti suoraan tai välillisesti, tosiasiallisesti tai potentiaalisesti voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Suomen autoverotuksen laittomia elementtejä oli vaikka kuinka:
- siirtokilvet
- siirtovakuutus
- tilapäisen käytön rajaus yhteen autoon
- verotaso sinänsä
- veron määräämismenettely autoliikkeiden pyyntihinnoista
- veroprosentit autoliikkeiden ilmoittamia
- virheellisen ratkaisun korjaamisesta kieltäytyminen
- virheellisen ratkaisun aiheuttaman palautusvelvollisuuden palautuskorko alle tuottokoron
- elv/alv ja koko farssi sen ympärillä
- muka vanhentuneet palautusoikeudet
- tuomareiden ulostulot (Villikka), että autoveroista ei pidä valittaa
- vertailukelpoisten ajoneuvojen absurdi hakeminen (wartburg = Citroen)
- puuttuvan hintatiedon saaminen tullin hintatietokantaan sopivalta autoliikkeeltä yhdellä puhelinsoitolla (löydettyjä pyyntejä 3 kpl, kun autoja rekisteröity maahan 1 kpl)

Näitä olisi vaikka kuinka paljon lisää, mutta olkoon siinä. En voi välttyä ajatukselta, että takana on jokin todella iso kupru, jonka rikosoikeudellinen vanheneminen on kohta käsillä, ja hallinto (sisältäen KHO) on siinä mukana. Mistä tällainen arvio? Mikä on koko skandaalin luonnollisin selitys.


Täytyy sanoa, että vahvasti legaliteettiperiaatteeseen nojaavana kansalaisena suomut ovat pudonneet silmiltäni. Pidän KHO:ta hallinnon jatkeena, en tuomioistuimena. Autoverotuksessa ratkaisuperiaate tuntuu olevan pro fiscus. Turhia dubioita ei ole, vaan KHO tietää ennen prosessin alkua hallinnon tarpeet ja muotoilee ratkaisun sen mukaisesti.

Anonyymi kirjoitti...

VM:lle, tullille ja KHO:lle lisää auroverotuksen ongelmia EUT:n suunnalta.

http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=145905&pageIndex=0&doclang=FI&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=612480

EUT katsoi asian olevan niin selvä ettei ollut edes tarvetta järjestää suullista käsittelyä vaikka Suomen asiamies sitä halusi. Käytännössä siis nykyinen käytettyjen tuontivero on laiton koska se ei huomioi vastaavien aiemmin tuotujen autojen jäljellä olevaa veroprosenttia. Siis jos veroprosentti on joskus ollut x ei prosenttia enää koskaan saa nostaa suuremmaksi vaan kaikki vastaavat autot pitää saada tuoda x prosentin tai alemmilla verolla. Tämä kaataa koko nykyisen käytettyjen autojen veron ja pakottaa tullin huomioimaan kaikki aiemmin voimassa olleet autoverolain versiot ja valitsemaan niistä kullekin autolle löytyvän mahdollisimman alhaisen prosentin.

VM:ssä tehtiin virheellinen tulkinta vuonna 2008 CO2 lain säätämisen yhteydessä ja kuviteltiin voitavan unohtaa kaikki vanhat lait. Tämä Alankomaiden saama tuomio todistaa kyseisen tulkinnan olleen virheellinen. Koska tuomio on annettu jo 19.12.2013 eikä sitä ole otettu valtionhallinnossa vieläkään huomioon pitää se pakottaa käyttöön hallinto-oikeuden kautta.