1. Helsingin käräjäoikeus on tuomareiden ja henkilökunnan lukumäärän perusteella mitattuna Suomen suurin tuomioistuin. Käräjäoikeuden päällikkötuomarina on laamanni Eero Takkunen, jonka isä Lauri toimi aikoinaan korkeimman oikeuden jäsenenä eli oikeusneuvoksena.
2. Laamanni Takkusenkin aikakaudella käräjäoikeudessa on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, sekä outoja että suorastaan huvittaviakin episodeja. Näistä kommelluksista raportoidaan usein Yle Uutisissa, jonka toimituskuntaan laamanni Takkusella tuntuu olevan hyvät suhteet. Viime vuoden lopulla kerroin blogissani, miten laamanni Takkunen nosti äläkän käräjäoikeuksien uudesta rikostuomioiden kehittämishankkeesta eli RITU:sta. Takkunen ja lähes koko tuomarikunta käräjä- ja hovioikeuksissa nousi uudistuksen johdosta takajaloilleen ja haukkui RITU:n olevan täysi susi. Katso blogi numero 813/28.12. 2013.
3. Toissa päivänä Yle Uutiset kertoi käräjäoikeuden vihon viimeisestä riesasta. Ohjelmassa, jossa haastateltiin myös laamanni Takkusta, kerrottiiin, miten asianajajat lähettelevät haukkumaviestejä käräjäoikeuden tuomareille. Näitä henkilökohtaisia sähköpostiviestejä tuomarit ovat kuulemma saaneet asianajajilta, jotka ovat olleet tyytymättömiä ko. tuomareiden käräjäoikeuden nimissä antamiin tuomioihin. Viestejä tulee sellaisilta advokaateilta ja muilta oikeusavustajilta, joiden päämiehet ovat hävinneet juttunsa käräjäoikeudessa.
4. Laamanni Takkunen kertoi ko. tv-jutussa, että käräjäoikeus aikoo puuttua asiaan. Takkusen mukaan kyse ei ole ainoastaan yksittäisistä viesteistä, vaan laajemmasta ongelmasta. Takkusen mukaan käräjätuomarit ovat saaneet viestejä, joissa tuomareita on syytetty siitä, että he ovat tuominneet tahallaan väärin. Takkunen ihmettelee tuomareiden moittimista, sillä hänen mielestään "oikea tie" saada vääriksi koettuihn ratkaisuihin oikaisu on valittaa niistä hovioikeuteen.
5. Takkusen mukaan viesteissä on yritetty selkeästi provosoida tuomareita. Tuomarit ovat kuitenkin yrittäneet olla provosoitumatta, vaikka on provosoitu, sanoo Takkunen. Takkusen mukaan Helsingin käräjäoikeus on saanut nyt tarpeekseen mainitunlaisista viesteistä ja aikoo puuttua tilanteeseen. Käräjäoikeus kerää ko. haukkumaviestejä ja aikoo olla sen asian tiimoilta yhteydessä Suomen Asianajajaliittoon ja "muihin tahoihin, jotka toimivat oikeudenkäynneissä", kertoo Takkunen.
6. Asianajajaliiton johdossa ko. viestien lähettämistä ei hyväksytä. Liiton puheenjohtajan Risto Sipilän mukaan asianajajan tulee osoittaa tuomioistuimelle asianmukaista arvonantoa, eikä asianajaja saa pyrkiä epäasiallisesti vaikuttamaan tuomioistuimeen. Lähtökohtaisesti ratkaisuihin tulee pyrkiä vaikuttamaan muutoksenhakuteitse eli valittamalla hovioikeuteen. Sipilä ei pidä asiallisena, että tuomioistuimia lähestytään muulla tavoin.
7. Laamanni Takkunen kertoi olevansa huolestunut myös siitä, että tuomarit ovat alkaneet saada viestejä myös tavallisilta kansalaisilta, joiden oikeudenkäynti on kesken tuomioistuimessa. Esimerkiksi lasten huoltajuusriidoissa vanhemmat lähettävät suoraan tuomareille sähköposteja, joissa kertovat kiistaansa liittyviä asioita. Kun vanhemmille selitetään, että asia täytyy kertoa kaikille osapuolille, niin asiaa ei enää ole haluttukaan tuoda esille oikeussalissa. Tällaisella toiminnalla laamannin mukaan yritetään vaikuttaa epäasiallisesti tuomareihin. Takkusen mukaan oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää, että "kaikki keskustelu käydään tuomioistuimen kanssa", jolloin tuomari ei henkilöidy ko. asiaan.
8. TV-jutussa arveltiin, että viestejä lähetteleviltä oikeusavustajilta ja tavallisilta kansalaisilta ovat menneet sekaisin nettien keskustelupalstat ja oikeuslaitos. Laamanni Eero Takkunen sanoo, että nettiviestintä on lisääntynyt valtavasti, mikä on johtanut siiihen, että joillakin tahoilla on mennyt sekaisin se, mitä kirjoitetaan nettiin ja mitä taas tuomarille henkilökohtaisesti.
9.Vanhastaan on tiedetty, että tuomioistuimissa ja advokaattipiireissä puhutaan aika usein "pahaa" kollegoista ja muista oikeudenkäynneissä esiintyvistä henkilöistä. Tuomarit eivät tyydy aina "sättimään" vain toisiaan tai ylioikeuksien tuomareita, vaan oikeussalin ulkopuolella kunniansa saavat kuulla myös juttuja ajavat asianajajat tai muut asiamiehet ja avustajat. Mutta haukkumaviestejä ei ole aiemmin ollut tapana lähettää. Sähköinen viestinnän kasvu on mahdollistanut nykyisin myös kiukkuisten tekstiviestien ja sähköpostien lähettämisen.
10. Suomen Asianajajaliiton on syytä suhtautua asianajajien tuomareille lähettämiin moiteviesteihin vakavasti. Liitolla on laillisia keinoja, joilla "häirikköadvokaatit" voidaan saada kuriin. Moitteiden kohteeksi joutuneet tuomarit voivat puolestaan tehdä kunnianloukkauksesta rikosilmoituksen, jos heitä syytetään viesteissä siitä, että he ovat tuominneet jutussa väärin. Rikoslakiin olisi syytä ottaa nykyistä tiukemmat säännökset oikeuden halventamisesta, jotka koskisivat myös oikeuskäsittelyn jälkeen tai kestäessä tuomareille lähetettäviä epäasiallisia viestejä.
11. Oikeusjutuissa asianosaisina olevien tavallisten kansalaisten tuomareille lähettämiin viesteihin voidaan sitä vastoin suhtautua ymmärtäen, jollei viesteissä ole kyse suoranaisesta tuomarin kunnian loukkaamisesta. Asianosaisilla on esimerkiksi oikeus tiedustella, mikä on ao. jutun käsittelyaikataulu ja missä vaiheessa asia on sekä esittää asian käsittelyn kiirehtimistä koskevia pyyntöjä.
43 kommenttia:
Eiköhän tässä ole kyse siitä tavallisesta eli tuomioistuimet eivät halua sopeutua maailman muutokseen. Turha siellä on kiukutella siitä että on tullut lähdettyä alalle jossa työkseen astuu ihmisten varpaille.
Ei muuta kuin pois alalta jos ei kestä palautetta. Minusta on ihailtavaa että asianajajat antavat suoraa palautetta. Siitä pitäisi jakaa mitaleja. Tähän asti on nielty hiljaa suoranaiset vääryydet ja jopa rikolliset harkintavallan ylitykset. Tuomarithan ovat keskimäärin vallan halusta valinneet ammattinsa ja joillakin neste nousee vääjäämättä päähän ellei potkita perseelle juuri kuten nyt aiheellisesti on tehty.
On myös syytä tajuta että tuomioistuinlaitos on syvässä alennustilassa, jossa se ei enää ole oikeuslaitos vaan pelkkä prosessikone. Lisäksi yhteiskunnan rappiotila vääjäämättä syövyttää tuomarikunnan ammattitaitoa ja moraalia. Vääriä päätöksiä tulee aivan solkenaan, ja poliisin tutkittavaksi joutavia tuomioita olisi pilvin pimein. Ongelma vaan on tuomarin asema. Se ei ole tätä päivää. Normaali erottamisuhka ja useita valitus- ja kanteluelimiä jotka eivät kuvia kumartele. Henkilökohtainen korvausvelvollisuus vääristä päätöksistä.
Ei tuomari voi olla mikään kummajainen joka saa pönöttää koskemattomana tornissaan. Eläkööt samassa maailmassa kuin muutkin.
Otetaanpa vielä yksi esimerkki räikeimmästä päästä. Talo- ja asuntokauppariidat. Niissä tuomarikunta oikein mässäilee päästessään langettamaan elinikäisiä velkavankeuksia hyvässä uskossa kotinsa myyneille tavallisille kansalaisille. Narsistiostajat ja narsistituomarit ovat löytäneet toisensa ja soidinmenot sen kuin kiihtyvät.
Heh, Heh!
Ei ole vaikea arvata, että edellä olevan vuodatuksen lähettänyt anonyymi kuuluu niihin asiamiehiin ja avustajiin, jotka ovat lähettäneet oikein urakalla herja- ja haukkumaviestejä Hgin käräjäoikeuden tuomareille!
Blogisti on oikeassa siinä että kerran (1 kpl) olen lähettänyt haukut erääälle tuomarille. Siirsin tehtävän saman tien kollegalle, tuli luukutettua sellaista tekstiä... Oli kyllä aihettakin arvosteluun mutta olin toisaalta vaan niin loppu ettei jaksanut taistella tuulimyllyjä vastaan.
No, en toki halua arvostella koko tuomarikuntaa. Eikä tuollainen sähköpostien lähettely oikeasti ole järkevää.
On kuitenkin niin että tuomioistuinlaitos on taantunut. Menettely on tullut aina vaan raskaammaksi ja muodollisemmaksi ja turhanpäiväiseksi prosessisääntöjen pyörittelyksi.
Suoraa puhetta kai voisivat esittää tuomaritkin. En panisi pahakseni että sieltä suunnalta avauduttaisiin mikä tiskin toisella puolella olevissa oikein jurppii. Jokuhan systeemissä mättää kun vastakkain asettelua tässä mittakaavassa syntyy.
Ihan hyvä keskustelun avaus taas blogistilta.
Itselläni nuoremman polven asianharjoittajana ei ole edes päässyt syntymään kuvaa muusta kuin kurasankona toimimisesta. Jotkut, kuten ehkä viestiketjun aloittajana toiminut anonyymi, eivät osaa ajatella asioita muuten kuin henkilöllistämällä ongelmat, ja se heille oman sielun hoitona suotakoon. Ihmeellisempänä koen ne kerrat, kun asiamies purkaa kaiken pettymyksensä, eikä osaa irrottaa itseään ammatillisesti ajamastaan asiasta.
"On kuitenkin niin että tuomioistuinlaitos on taantunut. Menettely on tullut aina vaan raskaammaksi ja muodollisemmaksi ja turhanpäiväiseksi prosessisääntöjen pyörittelyksi."
Näin puhuu eli menettelyä ja tuomaria syyttää vain tyyppi, joka on katkeroitunut ajamiaan oikeusjuttuja hävittyään. Todellisuudessa laissa olevat menettelysäännökset ovat sangen joustavia ja mahdollistavat asian laadun mukaisen prosessaamiseen.
Liekö niin, että tuomareiden joukossa niin kuin muissakin ammateissa on huonoja, hyviä ja parempia ammattilaisia. Ehkä nykyisin kritiikin forumejen yleistyessä arvostelua on tullut enemmän kuin ennen. Huono kello kauas kuuluu. Huonot tuomiot ja tuomarit saavat julkisuutta. Hyvä niin. Paljon olen lukenut hyviä tuomioita ja törmännyt hyviin tuomareihin ja asianajajiin. Näitä kehutaan aika harvoin, eikä se usein sopivaa olisikaan. Kritiikki on hyvästä, mutta yleistämiseen ei ehkä ole aihetta.
Helsingin käräjäoikeuden tuomareiden saamaa kritiikkiä koskevassa uutisessa huonoa on, että jutun tekijä ei kerro, kuinka monta arvostelevaa viestiä käräjäoikeuteen on tullut, milloin ne ovat saapuneet, montako avustajaa on niitä lähettänyt ja moneenko tuomariin ne ovat kohdistuneet. Ehkä uutisen tekijällä on ollut kiire tai ehkä hän ei ole ollut erityisen hyvä toimittaja.
On naiivia edes ajatella, että käräjäoikeus kertoisi tuollaisia anonyymin mainitsemia tietoja tai tilastolukuja tomittajalle!
Minusta suuresti arvostamani Virolainen lyö nyt kirveensä kiveen. Mielestäni nyky-Suomessa jokaisen, varsinkin yhteiskunnalta palkkansa saavan tulee kestää töittensä arvostelu. Arvostelu voi olla julkista tai yksityistä, se ei tilannetta muuta.
On selvää, että arvostelija pyrkii arvostelullaan johonkin. Todennäköisesti parantamaan omia mahdollisuuksiaan oikeudenkäynnissä, joko paraikaa käynnissä olevassa tai mahdollisissa tulevaisuuden tapauksissa. Molemmat ovat hyväksyttäviä syitä.
Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että arvostelua pyritään estämään ohjeilla, määräyksilla tai rangaistuksilla.Suomen laki määrää rangaistavat teot ja rangaistukset. Mikäli laki koetaan liian lieväksi, oikea tapa tilanteen parantamiseen on lainmuutos, ei jonkun porukan päätös tai suosittelu. Lait säätää Suomessa eduskunta.
Jo kyseisen asian esiintullut käsittelytapa viestittää,ainakin minulle, että oikeudenkäytössä Suomessa on jotain vialla. Ja paljon vialla. Nykyaikaan ei sensuuri kuulu. Odottaisi ainakin oikeusistuimen tuntevan edes perustuslain. Sensuuri on kielletty. Jokainen vastaa kirjoituksistaan jälkikäteen. Jokaisen pitää myös kestää töihinsä kohdistuva arvostelu.
Ei kait se voi olla mikään kunnianloukkaus jos joku lähettää henkilökohtaisen sähköpostiviestin tuomarille ja haukkuu tämän epäpäteväksi? Vai lukeeko näitä viestejä muutkin kuin asianomainen?
Haukkumaviestejä saaneet tuomarit voineet näyttää viestejä toisilleen, ainakin ne näyttäneet ko.viestejä laamani Takkuselle.
Puolueetom tarkkailija on kyllä tässä(kin) asiassa metsässä. Hän ei ymärrä, että arvostelu ei ole sama asia kuin haukkuminen ja kunnianloukkaaminen!
Tuomarin menettelyä ja päätöstä saa ja pitääkin arvostella hovioikeudelle tehtävässä valituskirjelmässä, mutta silloinkaan tuomaria ei tietenkään saa mennä "haukkumaan". Arvotslun tulee perustua faktoihin ja lakiin, ei siihen, että tuomari on "mäntti" eikä ymmärrä mistään mitään.
Puolueettoman ajatusmaailma on hyvin yksoikoinen ja sieltä "syvältä"!
Haukkumakirjeitä tuomareille lähettäviä asianajajia voidaan pitää OK 15 luvun 10a §;ssä tarkoitetulla tavalla sopimattomina tehtäväänsä. Tuomioistuin voi tällä perusteella määrätä asiamiehen tai avustajan esiintymiskieltoon sanotussa oikeudessa enintään kolmeksi vuodeksi.
No on tuo edelleen aika outoa että jos tuomari saa henkilokohtaisen sähköpostiviestin jossa hänen "kunniaansa" loukataan niin miksi hänen pitää sitä levitellä ympäriinsä? Jotta voi nostaa kunnianloukkaussyytteen? Eikö olisi vain parempi pitää tieto omanaan ja niellä kiukkunsa? Silloinhan siitä ei tietäisi kukaan. Enhän minäkään levittele omia sähköpostejani kenellekään.
Höh! Noita haukkumaviestejä on tietenkin tullut niin runsaasti ja ilmeisesti muutamalta märätyltä tahoilta, että ne ovat alkaneet herättää huomiota ja närästyssä käräjätuomareiden piirissä. Silloin on tietenkin aivan oiken, että mainituista viesteistä tehdään "numero" ja nuo häirikköadvokaatit yritetään saada kuriin. SAL voi hyvässä lykyssä erottaa nuo kurtitomat jäsenensä liitosta.
Pöyristyttävää näissäkin kommenteissa ilmenevä ajattelumalli siitä, että tuomari on kuin mikä tahansa hallintovirkamies normivirastossa. No ei ole. Kyse on yhden ylimmän valtiovallan eli tuomiovallan käyttäjästä, joka ei todellakaan rinnastu hallintoon. Tuomarin virassapysymisoikeus on oikeusvaltiossa itsestään selvyys, samoin avustajakunnan taholta tuomioistuimille ulospäin osoitettava asianmukainen käytös. Suomi on valitettavasti vielä varsin kehittymätön oikeusvaltio.
Anonyymi sanoi:
"No on tuo edelleen aika outoa että jos tuomari saa henkilokohtaisen sähköpostiviestin jossa hänen "kunniaansa" loukataan niin miksi hänen pitää sitä levitellä ympäriinsä? Jotta voi nostaa kunnianloukkaussyytteen?"
Anonyymillä on väärä käsitys, kun hän luulee, että loukkaavaa viestiä tulisi levittää, jotta loukattu voisi nostaa kunnianloukkaussyytteen. Kyllä viesti voi loukata, vaikkei sitä olisi levitettykään.
RL 24:9
"Joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle ..."
Kyllä minäkin olen sarkastisia kommentteja lähettänyt KKO:ta ja Helsingin HO:n presidenttiä myöten.
Viimeksi kysyin asiallisesti KKO:n ao. esittelijältä Jenna Lepomäen asiakirjatilauksen hintaa. Sp:n aiheeksi merkitsin "Voi herran pieksut!!!" Apulaiskirjaaja vastasi ystävällisesti, että asiakirjat voi tilata Turun HO:sta. Hintatieto jäi saamatta.
Sanonta "Voi herran pieksut" osoittaa po. yhteydessä pelkästään härskiyttä ja typeryyttä! Eipä ihme, ettei valitusluppaa lohjennu KKO:sta!
Tässähän ei nyt kai tiedetä, mitä viesteissä on sanottu.
Eli ovatko ne sisältäneet kirosanoja, uhkauksia ja kommentteja tuomarin hygienian puutteellisuudesta ja oletetusta seksuaalisesta suuntautumisesta. Vai ovatko viestit ehkä olleet "ihmettelen hieman, että tuomiossa ei ole otettu huomioon x-asiakirjaa, johon kantaja kuitenkin painokkaasti vetosi".
Asiaa tietämättä pidän mahdollisena myös sitä, että joukossa voi olla hyvin herkkähipiäistä väkeä.
Toki ihmettelen sitä, että kukaan lähettää ylipäänsä mitään tuomion antamisen jälkeistä epävirallista viestiä tuomarille, kun ei siitä missään olosuhteissa voi mitään hyötyä.
Ylimmissä tuomioistuimissa kuulemma erilaisia alatyylisiä hengentuotteita tietynlaisilta asianosaisilta nykyään tulvii kaikenlaisiin sähköpostiosoitteisiin, usein samaa pitkää ja sekavaa tavaraa kymmenillekin vastaanottajille. Ja nämä ne sitten joutuvat tarkkaan ruotimaan, jos vaikka seassa olisi joku purkuvaatimukseksi tulkittava tai muu vastaava. Ainakin omista verovaroistani huolta kantavana vahvasti toivoisin, että minkäänlaisia käsittelyresursseja haaskaamatta ne uskallettaisiin suoraan heittää loppusijoitukseen, niin oikean oikeusturvan tekemisellekin jäisi aikaa. Vaikka pelkäävät tietysti, että sankariviestittelijä seuraavaksi kantelee jonnekin siitä, että hänen tuotoksiaan ei ole otettu vakavasti.
Sitäkin typerämpää, kun tällaisiakin tilauksia vastaanottamaan joutuvilla kansliaihmisillä ei ole osaa eikä arpaa päätösten sisältöön.
Mitäs pienistä. Lueskelin muistin virkistämiseksi blogistin taannoista juttua tuomareiden kielenkäytöstä:
- Selvityksen mukaan tuomarit kertovat oikeudenkäyntien tauoilla rasistisia vitsejä ja arvostelevat muun muassa asianosaisten ulkonäköä halventavasti.
2. Hovioikeuden jäsenet saattavat raportin mukaan käyttää tauoilla ja päätösneuvotteluissa halventavasti sellaisia ilmaisuja kuin "neekeri", "ryssä", "juutalainen" ja "homo". Oikeudessa esiintyviä naispuolisia asianajajia voidaan nimitellä esimerkiksi sanalla "femakko", selvityksessä todetaan.
Kas kun nyt ollaan niin herkkähipiäisiä kun pilkka sattuukin omaan nilkkaan.
Tässä asiassa on monia puolia:
1) Tuomari on virkamies ja velvollinen tämän vuoksi vastaamaan saamaansa yhteydenottoon niin kuin muukin virkamies. Historiallisessa kehityksessä olivat ensi kirjeet, niiden lähettämistä harkittiin enemmän kuin näitä sähköposteja. Sitten tuli puhelin ja virkamiehen velvollisuuksiin tuli tarvittaessa vasta puheluihin. Yhteydenpito pysyi sangen asiallisena, kun vielä hyvät tavat olivat voimissaan. Sähköpostien aikana ei enää ole ollut paljoa jäljellä hyvistä tavoista ja sähköpostin lähettäminen on osoittautunut aivan liian helpoksi kanavaksi lähettää tuomarillekin asiatonta tekstiä.
2) Tuomarin tulee, niin kuin aikaisempi kommentoija jo toi esille, ottaa selville saamastaan epämääräisestä asianosaisen viestistä, onko siinä tekstin seassa jokin asiallinenkin asiakirjapyyntö tai muu vaatimus, joka pitää kiireellisesti käsitellä. Jos tämä jää huomiotta, laillisuusvalvojilta ei tule hyvää palautetta.
3) Tuollaisen asianosaisen lähettämän sotkun ja muun tekstin läpikäyminen vie aikaa, joka on jostakin muusta työtehtävästä pois.
4) Usein tuollaisen kirjoittelun tarkoitus on häirintä tai härnääminen, mitä provosointiyritys usein vain on.
5) Jos tuollaisen kirjoituksen lähettäjä on asianajaja tai lupalakimies, tuomari ei voi jutun kestäessä tehdä paljoakaan, ainoa keino on silloin esiintymiskiellon harkinta, mutta silloin tuomari tavallaan vaarantaa mahdollisuuden ratkaista juttunsa ja ainakin aikaa kuluu avustajaa vaihdettaessa. Avustajan päämieskin saattaa tuntea vähäisempää luottamusta tuomioistuimeen tällaisessa tilanteessa.
6) Tuomarin tulee viedä juttu ratkaisuun saakka ja sitten asiassa voi toimia, huomioiden asianajajatavan ja asianajotavan, joka on koodattu lupalakimieslakiin: lupalakimiehen tulee olla pyrkimättä vaikuttamaan tuomioistuimeen tai muuhun viranomaiseen epäasiallisin keinoin ja saattamatta tuomioistuimen tai muun viranomaisen työtä tai ratkaisua epäasiallisen arvostelun kohteeksi. Jutun ratkaisemisen jälkeen tuomari tai tuomioistuin voi lähettää oikeudenkäyntiavustajalta saadun epäasiallisen yhteydenoton tiedoksi asianajajaliitolle tai oikeudenkäyntiavustajalautakunnalle, sellaista toimenpidettävä varten, johon mahdollisesti on aihetta.
7) Näitä tilanteita varmaan tulee tulevaisuudessakin. Esimerkiksi voisi ottaa erään nyttemmin avustajajaluvan saaneen nuoren lakimiehen kirjoitukset eräälle tuomioistuimelle. Saatuaan juttukohtaisen esiintymiskiellon, johon hän tyytyi, hän seuraavissa haastehakemuksissaan nimenomaan vaati, ettei asiaa saa jakaa osittaisen esiintymiskiellon antaneelle tuomarille.
Olen kyllä pikkuisen eri mieltä. Jos esimerkiksi sotkuisia tekstiviestejä generoiva asiakas - jonka mahdollinen asema jossakin ratkaistussa tai siellä tai täällä vielä vireillä olevassa jutussa jo yksinään usein vaatisi salapoliisityötä - lähettelee näitä esimerkiksi suurelle joukolle kollegisen tuomioistuimen tuomareita, vaikka päivittäin, ei mikään tästä maailmasta oleva palveluperiaate voi velvoittaa siihen, että jokaisen tuomarin olisi osaltaan ryhdyttävä käyttämään aikaansa erilaisten tajunnanvirtojen setvimiseen ja viesteihin vastailemiseen. Kyllä silloin oikeuslaitoksen tehtävien fokus olisi pahasti ojassa. Eikä oikeuslaitokselle tuommoista varten verovaroja anneta. Kaipa sen nyt lainvalvojatkin sentään ymmärtävät.
"Pöyristyttävää näissäkin kommenteissa ilmenevä ajattelumalli siitä, että tuomari on kuin mikä tahansa hallintovirkamies normivirastossa. No ei ole."
Hauska tämä "normivirasto". Niin menevät sanat sekaisin vrt kivijalkakauppa.
Nyrkkisääntönä voitaneen pitää sitä, että minkä lausuminen ei ole sallittua istuntosalissa, ei ole sallittua myöskään sen ulkopuolella tuomaria kohtaan. Ainakin oikeuden halventamisesta voisi läjäyttää sakot tuomaria moittineelle. Kyllä muuten tuomaritkin ovat oppinneet käyttämään sähköposteja ja moittivat (joskus jopa haukkuvat) advokaatteja sen välityksellä.
Blogistin kirjoituksia blogista numero 2/2008:
2. Mutta onko sitten tuomioistuinten tuomioita ja etenkään maan ylimpien tuomioistuinten eli KKO:n ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisuja ylipäätään luvallista kritisoida? Kyllä on, tästä ei ole mitään epäselvyyttä. Valtiovaltaa käyttävien elinten ja viranomaisten, siis myös tuomiovaltaa käyttävien tuomioistuinten toiminnan arvostelu kuuluu demokratian perusteisiin.
3. Mieleen muistuu tässä kohdin mainion bloginpitäjän, professorin ja entisen tuomarin Jukka Kemppisen lausahdus: Tuomioistuimia saa ja pitääkin arvostella ja korkeinta oikeutta voi lyödä kuin vierasta sikaa! - No, oli miten oli, yritän itse pitää kritiikkini asiallisella tasolla.
Tuomioistuimien, myös KKO:n, ratkaisujen ja menettelytapojen asiallinen arvostelu ja kritisointi painetussa sanassa on kokonaan eri asia kuin asianosaisen päämiehenä yksittäisessä jutussa toimineen asiamiehen tai avustajan haukkumaviestien lähettäminen jutun ratkaisseelle tuomarille!
Se, joka tätä eroa ei ymmärrä, on kyllä melkomoinen typerys. Tällaisia hölmöjä tyyppejä kommentaattoreissa näyttää olevan yllättävän paljon.
Yksi kysymys on myös ex parte -viestintä. Kun ajatellaan vaihetta ennen tuomion antamista, on tietenkin selvää, että asianosainen ei saa käydä tuomioistuimen kanssa sellaisia yksityisiä keskusteluja (suullisesti, puhelimitse, sähköpostilla tms.), joista vastapuoli ei saa tietoa.
On hyvin ajateltavissa, että häiriköt pyrkivät lähettämään myös oikeudenkäyntiaineiston ulkopuolista materiaalia (kuten todistajiksi nimeämättömien henkilöiden kirjallisia kertomuksia tms.).
Tuomioistuimet eivät taida tältä osin ohjeistaa asianosaisia kovin selvästi, mutta pitäisi ilmoittaa, että kaikki viestit, joita tuomarille tai ylipäänsä tuomioistuimeen lähetetään, annetaan välittömästi tiedoksi vastapuolelle.
Etelä-Ruotsista terveisiä. Olin juuri merellä ja tapasin satamassa kaksi tuomaria ja kolme asianajajaa, ja kysyin, kuinka se täällä menee. Kun olen lupalakimies myös Suomessa, osaan vähän verrata.
Täällä prosessista kommunikointi menee paremmin, siis kutsut tulevat sähköpostiin eikä haastemieheltä, todistajalistat elävät sähköpostikeskustelussa, valmistelu on elävä prosessi sähköpostissa, koko prosessisuunnittelu tapahtuu suurimmaksi osaksi käräjäsalin ulkopuolella, jne.
Mutta täällä ei koskaan, ei koskaan asianajaja tai päämies tuomion jälkeen kommunikoi tuomarin kanssa. Se on sitten valituslupa, jota haetaan.
Niin, Suomessa tuomarit eivät halua nähdä asiamiehiä tia avustajia enää edes pääkäsittelyn jälkeen, sillä meilähän lähes kaikki tuomiot annetaan ns. kansliatuomioina muutama viikko tai kuukausi pääkäsittelyn päättymisestä.
Tarkoitin sitä, että jos prosessi on hyvin hoidettu, lopputulokseen ollaan tyytyväisempiä.
Esimerkiksi ihan yksinkertainen törkeä ylinopeus. Sähköpostissa tuomari, syyttäjä, asianajaja ja vastaaja sopivat noin kymmenellä sähköpostilla, ketä pitää kuulla ja mitä kirjallista käyttöä esitetään. Valmistelu mahdollisimman huolelliseksi ja avoimeksi. Sitten vain käräjille ja tuomio.
Olin itse tällaisessa asianajajana ja kaikki olivat riittävän tyytyväisiä lopputulokseen. Eikä kenelläkään ollut tarvetta ryhtyä henkilökohtaisuuksiin.
Kyllä, tuohon pitäisi pyrkiä myös Suomessa!
Kuitenkin Ruotsin asianajajaliitto kanteli jokin aika sitten Gotlannin käräjäoikeuden laamanni Mikael Mellqvististä mm. sillä perusteella, että MM oli ohjeistanut asianosaisten asiamiesten ja käräjäoikeuden välistä viestintää juuri sähköpostiliikennettä suosivaan suuntaan! Oikeuskansleri toki sitten hylkäsi liiton kantelun ja totesi, ettei Mellqvist ole syyllistynyt mihinkään lainvastaisuuksiin.
Lisäksi tällainen joustava valmistelu paitsi vähentää muutoksenhakuja, eliminoi yksityiset herjaavat ja muut yhteydenotot tuomariin niin myös lyhentää aivan oleellisesti juttujen käsittelyaikoja, jotka Suomessa ovat se iso ongelma. Useilla kuukausilla jo alioikeusvaiheessa.
Tuttu sosiaalivirkailija kertoi esittäneenä esimiehelleen, että tämäkin ehdottaisi YLE Uutisille uutisaiheeksi viraston saamat asiattomat viestit. Esimies totesi, että se ei ole uutinen.
Kun asianajajien sp-aktiivisuus ilmeisesti on uusi asia, se liittynee uuteen tilanteeseen.
Kyse voi olla valittamisen rajoittamisesta.Se näyttää etenkin Helsingin HO:ssa olleen virike vähentää vaivannäköä tuntuvasti.
Jos käsitellään, niin vain näennäisesti- pysytetään tuomio ilman pääkäsittelyä.
Kun kritiikki on vähentynyt, voivat myös KäO:n tuomarit olla arrogantteja ja manipuloida reippaammin. Pöytäkirjahan on tuomarin hallinnassa sekin.
Korkealta ilmaistu tavoite keskittymisestä suuriin asioihin taitaa merkitä sitä, että käsitellään van juttutyyppejä Wincapita, asfalttikartelli, puukartelli ja bazaramba-jutut joita saattaa tulla useampi vuodessa.
Avustajat ja syyttäjät voisivat myös kiinnittää huomiota käyttäytymiseensä salin ulkopuolella istunnon taukojen aikana: vastaajan edesottamuksille naureskellaan ja naljaillaan (vastaajan ollessa vain muutaman metrin päässä kuuloetäisyydellä).
Olin tyrmistynyt luettuani ko. uutisen, vaikka nykyään saa kaikkeen tottua. Epäpäteviä käräjätuomareita on aina ollut, se ei sinänsä ole mitään uutta. Avustajien ja asiamiesten lyhytnäköisyyttä ja harkintakyvyn puutetta ihmettelen erityisesti, oman oksan sahaamistahan tuollainen on.
Ehkäpä ilmiö kertoo monestakin yhteiskunnan muutoksen mukanaan tuomasta asiasta, ainakin seuraavat syyt tulevat mieleen:
1) Yleinen yhteiskunnan ja arvojen rappio. Mitään ei nykyään kunnioiteta kuten ennen, vaan likasanko ollaan valmiit kaatamaan kenen naamalle hyvänsä. Esimerkki koulumaailmasta: ennen koulussa häiriötä aiheuttanut sai jälki-istuntoa ja kotona selkäänsä. Sen sijaan nyt vanhemmat kantelevat opettajasta aluehallintovirastoon ja haastavat kunnan käräjille.
2) Heikkotasoinen oikeuslaitos ja puutteellisesta prosessi. Aurejärvi raflaavasta kielenkäytöstään huolimatta on pääosin oikeassa. Paineet toki kohdistuvat myös avustajiin ja asiamiehiin: asiat on osattava vääntää niin rautalangasta, että ne käsittää ymmärtämättöminkin käräjätuomari. Prosessiuudistukset eivät nekään ole oikeusvarmuutta ainakaan lisääneet, vaan pikemminkin heikentäneet sitä.
3) Viestinnän helppous sähköisillä välineillä. Ennen piti vähintään mennä kirjakauppaan, ostaa postikortti ja siihen merkki, sitten kirjoittaa kommentit korttiin ja viedä se vielä postiin. Nyt sama onnistuu takapuolta tuolista nostamatta vaikkapa lehdenluvun ohessa muutamalla napinpainalluksella.
Kynnys on siis matalampi, mutta osattiin ennenkin. Mieleenpainuvin tuomiokunnan "Saapuneet sekalaiset kirjeet" -mapista joskus iloisella 80-luvulla löytämäni sydämistyneen kansalaisen postikorttiin kirjaama viesti kuului: "Tulimme hakemaan oikeutta, vaan taisimmekin käydä tivolissa!"
Kyllä tuollainen menettely ammatikseen asioita ajavan henkilön toimesta lisäksi kertoo tyhmyydestä: kun avustajan tehtävä oikeudenkäynnissä on suostutella tuomari hyväksymään hänen päämiehensä oikeudellinen tai näytöllinen tulkinta asiasta, mikähän uskottavuus seuraavassa jutussa on sellaisen asiamiehen tulkinnalle, joka on edellisessä jutussa haukkunut tuomarin? Ei vaikuta ammattimaiselta toiminnalta!
Jos todellisia ongelmia on, ne pitää suunnata ensisijassa muutoksenhakuun ja pysyvissä tilanteissa päällikkötuomarille tai yleiselle lainvalvojalle.
En ymmarra tata anonyymia viestintaa. Miksi ei uskalleta tulla esiin omalla nimella? (a:n ja o:n pisteet puuttuvat, koska kone on espanjalainen)
Virolainen kirjoitti: " Moitteiden kohteeksi joutuneet tuomarit voivat puolestaan tehdä kunnianloukkauksesta rikosilmoituksen, jos heitä syytetään viesteissä siitä, että he ovat tuominneet jutussa väärin. Rikoslakiin olisi syytä ottaa nykyistä tiukemmat säännökset oikeuden halventamisesta, jotka koskisivat myös oikeuskäsittelyn jälkeen tai kestäessä tuomareille lähetettäviä epäasiallisia viestejä."
Jos viestissä esitetän syytös, että tuomio on väärä, ja vaikka sinä lausuttaisiin, että tuomari on tehnyt tahallaan vääryyttä (vaikkapa suosimalla toista osapuolta), ei kyseessä ole kunnianloukaus. Tällainen viesti on yksityinen ja ilmaisee lähettäjänsä käsityksen. Ollakseen kunnianloukkaus, tulisi viestin olla valheellinen vihjaus, joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Yksityisesti lähetetty viesti, vaikka siinä arvosteltaisiin voimakkaastikin tuomiota tai päätöstä, ei voine (ainakaan kovin helposti) olla kunnianloukkaus.
Tietenkin on ongelma, että emme tiedä minkälaisia viestejä on lähetetty. Ehdotankin, että Takkunen kertoisi esimerkkejä siitä, millä sanoilla tuomaria on halvennettu. Tällainen kertominen ei tietenkään paljastaisi muuta kuin sen, millä sanoilla haukkuminen on tehty, ilmaisematta mitään osapuolista tai asiasta, mihin haukkuminen liittyy.
Niin kauan kun emme tiedä asiasta tarkemmn, on tähän "haukkumiseen" mahdotonta ottaa kantaa.
Lopuksi: Kannustan blogistia hänen valitsemallaan räväkällä tiellä. Täytyy myöntää, että joskus saattaa olla vaikeaa hyväksyä esim. KHO:n päätöksiä, niissä kun on sivuutettu asianosaisen esittämää näyttöä, ja sen lisäksi laiminlyöty perustella päätös. Tällöin on rankkakin arvostelu paikallaan. Ja munakastahan ei voi tehdä rikkomatta munia.
"Jos viestissä esitetän syytös, että tuomio on väärä, ja vaikka sinä lausuttaisiin, että tuomari on tehnyt tahallaan vääryyttä (vaikkapa suosimalla toista osapuolta), ei kyseessä ole kunnianloukaus."
Jos viestissä väitetään tuomarin tehneen tahallaan väärän tuomion kyse on kunnianloukkauksesta. Siitä on hovioikeustason ratkaisuja. Myös Euroopan ihmisoikeussopimus ei suojaa tuollaista sananvapautta, koska sen katsotaan kyseenalaistavan koko oikeuslaitoksen uskottavuuden.
"Jos viestissä väitetään tuomarin tehneen tahallaan väärän kyse on kunnianloukkauksesta. Siitä on hovioikeustason ratkaisuja. Myös Euroopan ihmisoikeussopimus ei suojaa tuollaista sananvapautta, koska sen katsotaan kyseenalaistavan koko oikeuslaitoksen uskottavuuden."
No ei varmasti ole. Kyseessähän on sähköpostiviesti, ja lähetetty vain yhdelle vastaanottajalle. Ja mitä tulee oikeuslaitoksen uskottavuuteen, sen pitää se ansaita. Tuomiota saa arvostella ja tuleekin arvostella ja epäilyn tuomion lainvastaisuudesta saa herättää, kunhan tekee sen myös perustelut esittäen.
Onhan blogistikin varsin kärkevästi arvostellut tuomioistuimia, esim. Auerin tuomiossa ja KHO:ta siitä, ettei se perustele päätöksiään. Ja viimeksi apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaista (ylin laillisuusvalvoja) uskonnonharjoittamista kouluissa koskevasta ratkaisustaan.
Professori Jukka Kemppinen, Tuomiota ja tuomioistuimia saa arvostella:
http://kemppinen.blogspot.fi/2012/06/korkea-laki-ja-oikeus.html
Mielenkiintoinen kysymys: onko tuomarille virka osoitteeseen tullut enemmän tai vähemmän törkyinen viesti julkinen asiakirja vai ei!
Tuo kysymys on kyllä vailla kaikkea mielenkiintoa!
Lähetä kommentti