1. Korkeimman oikeuden (KKO) ennakkopäätöksinä (prejudikaatteina) julkaisemien ratkaisujen määrä näyttää vuosi vuodelta vähenevän.
2. Vuonna 2000 korkein oikeus julkaisi vielä 129 prejudikaattia, mutta vuonna 2011 julkaistiin enää 111 ratkaisua. Vuonna 2012 ennakkopäätösten määrä laski 109:ään ja vuonna 2013 korkein oikeus julkaisi enää 102 ennakkopäätöstä. 1980-luvulla korkein oikeus julkaisi sen sijaan yli 200 ennakkopäätöstä vuodessa.
3. Vuodesta 2014 näyttää tulevan KKO:ssa ennätyksellisen huono prejudikaattivuosi. Nyt ollaan toukokuun puolivälissä, mutta tähän mennessä korkein oikeus on julkaissut vasta 27 ennakkopäätöksen statuksen saanutta ratkaisuaan. Jos kesäkuun lopussa päästään vaikkapa 35-40 julkaistuun ennakkopäätökseen, voidaan arvioida, että tänä vuonna KKO antaa noin 80 prejudikaattia.
4. Ennakkopäätösten lisäksi korkein oikeus julkaisee lyhyitä tiedotteita "muista ratkaisuista" Niillä tarkoitetaan asioita, joissa KKO on myöntänyt valitusluvan, mutta joiden ennakkopäätösarvo tai muu valitusluvan myöntämisen peruste on jostakin syystä ikään kuin kadonnut pääasian ratkaisemisen jälkeen jonnekin. Me emme tiedä, millä perusteilla KKO myöntää valituslupia, sillä KKO ei perustele luparatkaisujaan eikä mainitse ko. päätöksissään edes sitä lainkohtaa, jolla lupa on myönnetty. Nämä muut ratkaisut sivuutetaan Finlexissä lyhyellä parin rivin maininnalla siitä, mistä asiassa on ollut kysymys. Jos lukija haluaa perehtyä tarkemmin ko. päätöksiin, hänen on tilattava ratkaisut KKO:n kirjaamosta.
5. Tämän blogijutun otsikkossa ei kerrota KKO:n ja KHO:n välisen korismatsin tulosta. Näiden ylimpien oikeusasteiden välit eivät liene nykyisin parhaalla mahdollisella tolalla. Tämä johtuu siitä, että KKO:n ja KHO:n päällikkötuomarit eli presidentit ovat muutamassa keskeisessä oikeuspoliittisessa kysymyksessä jyrkästi eri mieltä keskenään. Esimerkkinä voidaan mainita suhtautuminen tuomioistuinten keskushallinnon siirtämiseen oikeusministeriöltä uudelle tuomioistuinvirastolle tms. toimeenpanovallasta riippumattomalle elimelle. Toinen kiistakysymys koskee sitä, tulisiko nykyinen kaksinapainen tuomioistuinorganisaatio lakkauttaa ja integroida hallintotuomioistuimet yleisiin tuomioistuimiin.
6. Otsikosta ilmenee, että kun KKO on antanut tänä vuonna tähän mennessä mainitut 27 ennakkopäätöstä, on KHO puolestaan julkaissut tähän mennessä ennakkopäätöksinä jo 76 ratkaisua. Urheilutermiä käyttäen voitaisiin todeta, että KHO:lla on prejudikaattien lukumäärässä murskaava johto. Muita edellä mainittuja muita ratkaisuja KHO on julkaissut tähän mennessä selvästi enemmän kuin KKO. Näitä muita päätöksiä KHO myös selostaa kotisivullaan paljon laajemmin kuin KKO omia ko. ratkaisujaan.
7. Ennakopäätösten määrää koskevat luvut ovat olleet viime vuosina muutoinkin selvästi KHO:n eduksi. Vuonna 2012 KHO julkaisi ennakkopäätöksinä 135 ratkaisua, KKO puolestaan 109. Viime vuonna vastaavat luvut olivat KHO:n eduksi vielä selvemmin eli 202-102. Sama tahti jatkuu myös tänä vuonna, sillä KHO antanee lähes 200 ennakkopäätöstä, kun taas KKO:n julkaisemien ennakkopäätösten määrä jäänee selvästi alle sadan ratkaisun.
8. Mistä tällainen ero ja kehitys prejudikaattien määrien suhteen voisi johtua? KHO:een tulee vuosittain noin 4000 uutta lainkäyttöasiaa eli enemmän kuin KKO:een. KHO:ssa on jonkin verran enemmän esittelijöitä ja tuomareita kuin KKO:ssa, jossa on 19 jäsentä; mainittakoon, että Ruotsin korkein oikeus, jossa on 16 jäsentä, on antanut tänä vuonna tähän mennessä noin 40 ennakkopäätöstä. Asioiden vaikeusasteessa tuskin on KHO:n ja KKO:n välillä kovin suurta eroa. Korkein oikeus on tosin antanut vuonna 2013 ja myös tänä vuonna useita ne bis in idem- kysymystä koskevia valituslupia eivätkä nämä asiat ole yleensä erityisen helppoja ratkaista.
9. Korkein oikeus on ryhtynyt toimittamaan enemmän suullisia käsittelyjä kuin aikaisemmin. Viime viikolla korkein oikeus istui Oulussa tapon yritystä koskevaa juttua, jossa hovioikeus oli tuominnut miehensä tapon yrityksestä syytetyn vaimon kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Kyse oli siis aika tavanomaisesta perheväkivaltatapauksesta ja siitä, voitiinko syytetyn katsoa toimineen tahallisesti. Tämän vastapainoksi korkein oikeus joutuu epäämään valituslupia todella merkittävissä jutuissa. Esimerkkinä tästä voidaan mainita pari viikkoa sitten annettu päätös, jolla korkein oikeus, ilman minkäänlaisia perusteluja, hylkäsi syyttäjän hakeman valitusluvan Ilkka Kanervan ja ns. Nova-liikemiesten lahjusjutussa.
10. Korkein oikeus perustelee nykyisin ennakkopäätöksensä hyvin huolellisesti, laajasti ja seikkaperäisesti. KHO ei kuitenkaan jää perustelujen laajuudessa tai laadussa yleensä KKO:ta huonommaksi. KKO:n ennakkopäätösten perustelut sisältävät usein laajoja katsauksia tai viittauksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, toisinaan myös EU-tuomioistuimen ratkaisuihin. Olen itse aikaisemmin eli 10-15 vuotta sitten esityttänyt, että korkeimman oikeuden tulisi alkaa perustella ennakkopäätöksensä seikkaperäisemmin ja avoimesti pro et contra.
11. Nyt minusta vaikuttaa siltä, että "huutoni" on kuultu ja otettu huomioon liiankin tarkasti. Korkein oikeus näyttää menneen perustelujen seikkaperäisyyden ja yksityiskohtaisuuden tavoittelussa joskus jopa liian pitkälle. Jaksavatko esimerkiksi alempien oikeuksien tuomarit enää edes lukea KKO:n ennakkopäätöksiä, jos niiden perustelut ovat kovin laajoja ja monipolvisia? KKO:n ennakkopäätösten perustelujen läpikahlaaminen on usein raskas ja vaativa tehtävä, sillä niin perusteellisesti niissä yritetään esittää näkökohtia puolesta ja vastaan, toisinaan jopa sinänsä melko selviltä tuntuvien kysymysten osalta. Ruotsin högsta domstolenin perustelut ovat sen sijaan lyhemmät, mutta samalla ymmärrettävästi ja napakasti kirjoitettuja. Toisin kuin Suomen KKO, Ruotsin ylin tuomioistuin viittaa perusteluissaan aika usein myös oikeuskirjallisuuteen, mikä on omiaan elävöittämään argumentointia. Ruotsalaisten oikeusneuvosten oikeudellinen ajatus näyttää kulkevan hyvin ja päätösten perustelut kirjoitetaan nautittavalla tyylillä. Sen sijaan suomalaisten tuomareiden raskastyyliset perustelut saattavat herättää epäluuloa oikeudellista päättelyä rasittavista puutteista.
12. Olisiko niin, että ennakkopäätösten raskas perustelutyyli on yksi syy korkeimman oikeuden prejudikaattien määrässä tapahtuneeseen laskuun ja valituslupahakemusten hylkäysprosentin kasvuun? Se, että korkein hallinto-oikeus puolestaan julkaisee huomattavan suuren määrän ratkaisujaan ennakkopäätöksinä, saattaa johtua jonkinlaisesta näyttämishalusta. KHO haluaa osoittaa, että se on tärkeä instanssi, jota ei voida noin vain lakkauttaa ja sulauttaa KKO:een.
53 kommenttia:
Yle.fi:n tämänpiväisenä "pääuutisena" esitetään "selvitys", jonka mukaan tuomareiden ammattitaito on usein puutteellinen ja että se on tuonut tuomioita jopa syyttömille. Juristit, joilla tarkoitetaan uutisjutussa oikeudenkäynneissä esiintyviä asiamieheiä ja avustajia, ovat silti tyytyväisiä valtaosaan tuomioista
Lähes puolet Yle Uutisten laajaan kyselyyn vastanneista lakimiehistä sanoo, että puutteet tuomioistuimissa toimivien tuomareiden ammattitaidossa ovat johtaneet jopa syyttömien tuomitsemiseen. Tuomioistuimissa asiasta ollaan eri mieltä.
Hm, ja heh, heh". Kaikenlaisia "selvityksiä" tuossa Mölsän ja kumppaneiden puljussa tehdäänkin ja ajatetaan ulos ikään kuin "totuutena"!
Tuollaisen kyselyyn lakimiehet ovat tietenkin vastanneet anonyymeinä, joten kyselyn tulosta ei voida pitää mitenkään luotettavana.
Vastauksissaan erilaiset tyypit ovat voineet vain lähinnä purkaa tuomareita ja tuomioita vastaan olevia kaunojaan. Jos avustajan päämies on hävinnyt jutun, niin tottahan toki avustaja haluaa usein vierittää syyn tuomarin ja tämän "puuttuvan ammattitaidon" syyksi!
Siis: epäluotettava selvitys!
Olisi hauska tietää, mitä mieltä tuomarit olisivat vastaavanlaisessa selvityksessä asiamiehistä ja avustajista ja heidän ammattitaidostaan. Entä sitten ammattitaidottomista Ylen toimittajista?
Tilastoharhaako kaikki on vain... Hallinto-oikeuksiin valitetaan virkakoneiston laittomiksi katsotuista päätöksistä, jos siitä pitäisi jotain päätellä on virkamieskunnan osaamisessa puutteita.
Kansalaisten tekemät rikoksesta tuomiot käsitellään tehokkaasti ja ammattitaidolla jo alemmissa tuomioistuimissa ja rikoksetkin on vähentyneet.
Korkeimmat oikeudet käy tarpeettomiksi.
Kyllä, täällähän sitä vain harhailemme!
Takkunen ja Könkköläkin ovat onneksi realisteja ja myöntävät, että parannettavaa on. Kuitenkin huuhaata on, että syyttömiä tuomitaan. Päinvastoin, syylliset nauravat partaansa hyväuskoisille hölmöille (tuomarit), joita voi höynäyttää mielin määrin.
Kaikilla on aina oikeudenkäynnissä on parannettavaa, erityisesti avustajilla ja asiamiehillä!
Mutta tuollaiset Yle Uutisten toimitajien typerät kyselyt ovat täyttä höpsötystä, jossa toisen luokan pikku jutuissa esiintyvät avustajat saavat purkaa kaunojaan tuomareille vastaamalla niitä näitä toimitajien laatimiin naiiveihin kysymyksiin. Ja tätä pidetään sitten "selvityksenä", jonka "tuloksia" kailotetaan tv-uutisissa ikään kuin totuutena. Huh, huh!
Vaikka YLEn tutkimus on lähinnä mielipidekysely, on hyvä, että asiasta keskustellaan. Samanlainen tulos tulee, kun juristien kesken keskustellaan tuomareiden ammattitaidosta. Yleisesti ottaen hovia kuitenkin arvostetaan enemmän kuin alioikeutta. Siltä osin YLEn "tutkimus" oli yllättävä.
Joku kyseli, mitä tuomarit mahtavat olla mieltä asianajajien ammattitaidosta. Helsingin asianajajayhdistys teki viime vuonna laajan kyselytutkimuksen asiasta ho-piirin tuomareille. Tulokset löytyvät aa-liiton nettisivuiltakin, julkaisut - muut julkaisut - HAY:n laatuhanke 2013. Ihan kiinnostavia havaintoja!
Komppaan blogistia tämän kyselyn toteutustavan ja merkityksen suhteen. Satunnaisotanta laatutarkkailumielessä voisi joskus olla paikallaan, mutta silloin pitäisi tarkastella myös parttien toimintaa. Oma näppituntuma on, että eräitä avustajia saattaisi punastuttaa tuomareiden sijaan, jos ulkopuolinen taho arvioisi osaamista.
Surkuhupaisaa, että oikeusministeri esiintyy uutisstudiossa kommentoimassa tuloksia kyselystä, joka ei täytä minkäänlaisia metodisen järjestyksen tai luotettavuuden kriteerejä.
Ei tuollaisilla kyselyillä ja sen "tulokisilla" ole minkäänlaista merkitystä, jos kysytään vain esimerkiksi höhlästi, että "onko tuomareiden ammattitaidossa puutteita"? Voiko enää johdattelevampaa kysymystä kuvitella olevan olemassa?
Siihen vastaavat nämä pahansuovat ja katkeroituneet "urpot" ja "heikit" tietenkin mielellään, että "kyllä on"!
Kysely lähtettiin reilulle 3 000 lakimiehelle, mutta vastauksia saatiin vain 460 henkilöltä. Vastausprosenetti jäi siihen vajaaseen 15 %:iin.
Suurin osa kyselyn saaneista asianajajista on siis heittänyt typerät kysymykset suoraan roskikseen. Anonyyminä vastaajat voivat väittää perusteettomasti mitä vain ja tavalla, jota kyselyn toimeenpanijat ovat suorastaan tyrkyttäneet kysemyksissä vastauksiksi.
Yleisradion verkkosivun mukaan
"Kyselyn sai Suomen Asianajajaliiton ja Lakimiesliiton kautta 2945 asianajajaa ja lakimiestä
463 vastaajasta 380 oli asianajajia, 60 luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia ja 2 julkisia oikeusavustajia."
Vastausprosentti on (463/2945)*100 eli 15,72%.
Melkoisesti vaatii happea uutisoida tämän otoksen pohjalta yhtään mitään.
Kukaan yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saanut ei uskaltaisi näin vinon otoksen perusteella päätellä aineistosta mitään, vaan olisi jättänyt 'uutiset' julkistamatta.
Nyt oikeasti vähän koulutusta sinne toimitukseen!
Jokaisen toimittajan pitäisi toki ilman mitään erityiskoulustakin ymmärtää, että selvitys oli typerä. Mutta ne toimittajaparat, aloittelevat sellaiset, tekee vaan, mitä niiden pikkusen kieroutuneet, katkerotouneet ja politisoituneet esimehet ja päällikkötoimittajat käskee tehdä.
Vastaavanalaisia toopeja "selvityksiä" tai "tutkimuksia" Yle Uutiset näyttää tekevän nykyisin oikein liukuhihnalta. Niissä ei ole päätä eikä häntää.
Ne tekee "pääuutisia" asioista, joilla ei ole minkäänlaista todellista uutisarvoa. Mikään muu tiedotusväline ei näytä edes viittaavan Ylen "selvitykseen", mikä kertoo kaiken selvityksen tasosta.
Tässä blogijutussa on käsitelty KHO:n ja kKO:n prejudikaattien määrää, ei lainkaan Yle Uutistn ko. selvitystä, joten keskustelu siitä loppuu nyt tähän eikä selvitystä koskevia kommentteja enää julkaista. Olkaatte hyvät ja käykätte tuota keskustelua Ylen palstoilla.
Tunnustusta blogistille "prosessinjohdosta": kommenttien julkaiseminen tai julkaisematta jättäminen ei tunnu mielivaltaiselta, jos blogin pitäjä tarvittaessa ohjaa keskustelun oikeaan suuntaan...
Vaikka KKO olisikin jäljessä prejudikaattien määrässä, se johtaa KHO:a ylivoimaisesti välimiestehtävien määrässä, joten keskimäärin on tasapeli.
Mutta sama trendihän on havaittavissa myös Ruotsin korkeimmassa oikeudessa. Tähän mennessä HD on julkaissut vasta 34 ennakkopäätöstä (vrt. vuosi 2013 kaikkiaan 113 prejudikaattia). Ennakkopäätösten raskas perustelutyyli ei siis liene oleellinen syy laskuun.
Ei kai ennakkopäätösten antaminen ole itseisarvo. Voisiko viime vuosien laskevan trendin tulkita niin, että tällä hetkellä oikeusolot ovat jotakuinkin vakaat? Ennakkopäätöksen antaminen toki edellyttää myös, että tämän arvoinen juttu tulee KKO:n ratkaistavaksi. Itseisarvoista olisi leipoa selvästä jutusta prejudikaatti.
Kun yhteiskunnan olot muuttuvat, voi ilmetä tarvetta oikeudenkäytön ohjaamiselle laajemmin.
Höpsistä!
Kuten kaikki asiaa tuntevat "tahot" aina oikeusministeriä myöten ovat julkisuudessa todistaneet, oikeudelliset olot ovat koko ajan monimutkaistuneet mm. EU-oikeuden vaikutusten, ihmisoikeuksien merkityksen kasvamisen ja yleensä oikeuslähteiden kasvun ja tulkintaongelmien lisääntymisen takia. Siksi olisi perusteltu odottaa, että KKO:n ennakkopäätöksinä julkaisemien ratkaisujen määrä vain vuosi vuodelta nousisi, koska alempien oikeuskien oikeuskäytämnnön ohjaaminen sitä edellyttää.
Tämä selkeä trendi onkin havaittavissa KHO:mn ennakkopäätöksistä, joiden määrä on ollut selvässä kasvussa.
Sen sijaan KKO:n prejudikaattien määrä on selvässä laskussa. Tämä on herättänyt huomiota ja huolestumista monien tuomareiden ja oikeusoppineiden keskuudessa.
Viimeksi tänään annetut kaksi KKO:n ennakkopäätöstä näkyy, miten pikkutarakasti mutta samalla sangen "raskalla tyyylillä" KKO nykyisin perustelee sinänsä jokseenkin yksinkertaisia oikeuskysymyksiä. ks. ratkaisut KKO 2014:28 ja 29.
Jos Ruotsin HD olisi joutunut ratkaisemaan samat kysymykset, se olisi selvityynyt ainakin puolta lyhyimmilä perusteluilla kummassakin tapauksissa ja perustelut olisivat silti olleet paljon selkeämmin kirjoitetut kuin KKO:n ko. päätöksissä.
Ei se ihan ihme ole, että pistävät tekstiin runsaasti viittauksia mm. ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiin. Jotkut yliopistotutkijathan vahtivat sellaisten määrää ja antavat kriittistä palautetta, jos niitä ei ole tarpeeksi. Eli tuomioissa ainakin vältetään huonoksi leimaamista yksien kriitikkojen suunnasta.
Aamu-uutisten pääaiheena oli kuinka asiamiehet suomivat hallinto-oikeuskien päätöksiä kertoen hallinto-oikeuksien olevan lähinnä viranomaisten jatkeita, ei oikeita tuomioistuimia. Minulla on täysin samat kokemukset kummaltakin puolelta. Virastoa edustaessa voittaa HaOssa 9/10 jutusta, kun taas yksityistä edustaessa häviää 90 % varmasti vaikka valituksen perusteet olisivat kuinka vahvat hyvänsä. Kyselyn, oli se sitten kuinka epätieteellinen tahansa, puhuvat nimetöntä mutta karua kieltään tilanteesta johon kyllä täysin yhdyn omien kokemusteni perusteella. Tosin on myönnetävä, että HaOon menee kyllä valtavat määrät kantelu-typpisiä kansalaisten oma kyhäämiä valituksia joilla ei ole mitään edellytyksiä menestyä.
Kun kuitenkin viranomaistoiminnan pitää perustua lakiin, olisi kai aika huolestuttavaa, jos hallintopäätöksiin tyytymättömät "voittaisivat" vaikka puolet jutuista.
Blogijutussa "ihmeteltyä" KKO:n prejudikaattien seikkaperäistä perustelutyyliä edustaa myös KKO:n 15.5.-14 antama pitkä ja perusteellinen lausuntonto hovioikeuden jatkokäsitteluvan laajentamista koskevasta mieitinnöstä
http://korkeinoikeus.fi/fi/index/lausunnot/opinion/1400159695286.html
KKO.ssa asiaa ei ole luultavasti käsitelty missään kollegiaalisessa kokoonpanossa, vaan lausunnon on rustannut presidentti Koskelo yksikseen.
Ehkä Koskelo on ajatellut, että kun häntä on kielletty oikein ma. apulaisoikeuskanslerin "arvovaltaisella" kannanotolla lähestymästä kansanedustajia sähköpostitse, hänen lausuu tästä eteenpäin kaikista asioista niin perusteellisesti joka asiasta, ettei e-maileja tarvitse enää lähetellä.
Minusta OM:n työryhmän ehdotus jatkokäsittelyluvan soveltamisalana laajentamista on suoraan sanottuna "aivan hirveä", eli sitä ei tulisi missään nimessä hyväksyä. Jos hyväsytään, niin silloin valittajien oikeusturvaa kavennetaan todella merkittävällä tavalla.
Mutta ilmeisesti kohta tähdätään siihen, että valituksen tekeminen käräjäoikeuden tuomioista kielletään ainakin näyttökyysmysten osalta kokonaan.
Tätä rataa hovoikeudet voidaan kohta lakkauttaa kokonaan tai supistaa niiden määrä viidestä kahteen, eli 1) Etelä-Suomen (Ruuhka-Suomen) ja 2) Keski- eli Pohjois-Suomen hovioikeuteen.
Blogisti on aiemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, että suomalaisissa päätöksissä ei viitata kovinkaan yleisesti oikeuskirjallisuuteen. Ehkä voi kysyä, onko syytäkään.
Mielipide ei muutu yhtään sen vakuuttavammaksi sillä perusteella, että se on painettu kovien kansien väliin. Kustantajat kilpailevat tuotteillaan, ja varsin vähäisilläkin hengenlahjoilla varustetut kirjoittajat pääsevät näin julkisuuteen.
Alioikeustuomioissa viittaamista käsittääkseni jonkin verran harrastetaan, mutta perusteena lienee se, että painettuun tekstiin viittaminen on tuomarille kunniallinen tapa selvitä jutusta, jonka ratkaisemiseen oma ymmärrys ei riitä.
On tottakai - tai ainakin ennenvanhaan oli - korkeatasoistakin oikeuskirjallisuutta. Jos ja kun tutkija on perusteellisesti, (tieteellisin) menetelmin päätynyt tiettyyn tulokseen, niin toki siihen on syytä kiinnittää huomiota myös tuomioistuimessa.
"Väitöskirjan tekeminen" on havaintojeni mukaan nykyisin hienostuneempi tapa ilmaista, että on työttömänä. Voihan se toki olla myös milekästä puuhastelua eläkeläisen arkeen.
Kun laajojen riita-asioiden käsittely tuomioistuimissa on muutenkin romahtanut murto-osaan siitä, mitä se oli ennen vuoden 1993 uudistusta, niin kai se vaikutus näkyy pikkuhiljaa myös KKO:ssa.
Toinen selittävä tekijä on Aurejärven mainitsema laiskuus. Ei viitsitä tehdä töitä, ei perehtyä satoihin asiakirjasivuihin, kun varsinkaan KKO:ssa ei ole pakko, eikä tätä ratkaisua edes tarvitse perustella.
Suomessa julkaistaan nykyin kyllä laadukkaita väitöskirjoja, vaikka anonyymi ei varmaankaan ole niin tutustunut, kunhan vain vain ainoastaan "heittelee" jotakin "ajatuksiaan" ja epäluulojaan ilmaan.
Hän on myös täysin "ulallla" sen suhteen, miksi muiden maiden ylimmissäkin tuomioistuimissa ja erityisesti niissä viitataan runsaasti oikeuskirjallisuuteen. Ei suinkan siksi, että jokin oikeuskysymys ratkaistaan suoraan oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannanoton perusteella. Esim. Ruotsin HD viittaa oikeuskirjallisuuteen viitteenomaisesti eli estelläkseen perustelujen alkuosassa niitä tutkimuksia, joissa ratkaistavana oleva oikeusongelmaa on käsitelty.
Anonyymin kannattaisi tutustua oikeuslähdeoppeihin eikä heitellä niitä näitä joutavia sekä Aurejärven "oppeja" ja tämän ja omia kaunaisia lausumiaan sinne tänne sekaan. Tuollainen tyyli osoittaa vain sivistymättömyyttä.
Toisella anonymillä taas on jäänyt selvästikin oma väitöskirja tekemättä tai kesken, sillä niin kaunaisesti hän tunuu suhtautuvan kaikkiin väitöskirjansa julkaisseisiin henkilöihin. Törppö mikä törppö!
Pieni täsmennys blogistin kommenttiin, jossa sanotaan että
"KKO:ssa asiaa ei ole luultavasti käsitelty missään kollegiaalisessa kokoonpanossa, vaan lausunnon on rustannut presidentti Koskelo yksikseen."
Tosiasiallisesti presidentti Koskelo ei laadi lausuntoja KKO:n puolesta omissa nimissään. Lausunnot valmistellaan yleensä ensin työryhmissä, minkä jälkeen ne esitellään täysistunnossa työryhmän laatiman selvityksen pohjalta.
Kyseinen jatkokäsittelylupa-asiaa koskenut lausuntoasia esiteltiin täysistunnossa eilen. Kyseessä on siis KKO:n lausunto, ja presidentti on ainoastaan allekirjoituksellaan vahvistanut lausunnon pyytäjälle lähteneen toimituskirjan.
Tässä nyt taitaa olla oma lehmä ojassa, kun olen OTT, ollut Suomessa kahden yliopiston professori, USA:ssa yhden, ja nyt päätynyt Kööpenhaminaan professoriksi. Kirjoja on 11 eri kielillä ja 12. tekeillä. Artikkeleita noin 50. Totta kai, jos joku tekee pääasialliseksi päivätyökseen tutkimusta, hänellä on ihan eri tavalla aikaa perehtyä lähteisiin ja argumentoida kuin asianajajalla, syyttäjällä tai tuomarilla jotka pyörittävät oikeudenkäyntien rumbaa. Meillä Ruotsissa ja Tanskassa tuomioistuimilla ei ole ongelmia viitata oikeuskirjallisuuteen, kunhan se on laadukasta.
Jasså, Pia Sive!
Se, että ko. lausuntoasiaa on käsitelty työryhmässä ja lopulta KKO:n plenumissa, ei kuitenkaan millään tavalla vain ilmene lausunnosta. Aikaisemmin ja vielä joskus 5-6 vuotta sitten nämä tiedot mainittiin KKO:n lausunnoissa, mutta nykyisin ei mainita.
Öresundin miehelle sanoisin, että kyllä myös Suomen KKO ja hoviokeudet perehtyvät jo esittelijän valmistelun ja muision turvin ja jäsenten oman harrastuksenkin ansiosta hyvin siihen, mitä oikeuskirjallisuudessa on lausuttu ko. teemasta. Tämän tiedän kokemuksesta, sillä olen ollut, paitsi alioikeustuomarina, tuomarina myös hovioikeudessa ja esittelijänä KKO:ssa.
Meillä Suomessa ei vain haluta tai uskalleta panna oikeuskirjallisuutta koskevia viittauksia näkyviin päätösten perusteluihin, siinä se ero on. Meillä ei olla edes po. suhteessa avoimia tai "läpinäkyviä".
Katsotaan, ettei sellainen "oikein sovi" tuomioistuimen rooliin. Tämä on mm. johtanut siihen, että tuomioistuimien ja oikeustieteen harjiittajien keskinäinen yhtistyö ja vuoropuhelu on Suomessa vähäistä ja puutteelista.
Joo, kyllä näin on! Korkeimman oikeuden tulee ilmoittaa lausunnoissaan, millaisessa "porukassa" tai porukoissa lausuntoja on väsätty.
Sanoohan Antti Rinnekin aina, että asia päätetään "porukassa".
Katsokaapa vertailun vuoksi KHO:n OM:lle tai valtioneuvostolle antamia lausuntoja. Niissä mainitaan aina yksilöidysti eli henkilöiden nimet mainiten, kuka tai ketkä hallintoneuvokset ovat kunkin lausunnon antaneet tai sen valmistelleet.
http://www.kho.fi/fi/index/julkaisut/lausunnot.html
KHO on siis tässä suhteessä salamyhkäistä KKO:ta edistyksellisempi!
KKO ottaa yleensä loppuvuodesta loppukirin ja välipäivinä päästään yli sadan ennakkopäätöksen. Näin kävi viime vuonna.
Mutta enemmän ihmettelen hovioikeuksien saamattomuutta Finlexin suhteen. Tänä vuonna ei yksikään hovioikeus ole pusertanut ainuttakaan Finlex-ratkaisua. Ainoa tälle vuodelle numeroitu HelHO 2014:1 on ratkaistu syyskuussa 2013.
Finlex-ratkaisujen julkaiseminen on otettava tuomioistuinten tulostavoitteeksi!
Ja sitten tuo Finlexin EIT tietokanta: se on jämähtänyt kevääseen 2013.
Näin on eli hovioikeuksien tiedotustoiminnan puutteet ja niiden ratkaisujen julkaisematta jättäminen Finlexissä on saavuttamassa suorastaan katastrofaaliset mittasuhteet!
Aiemmin eli presidentti Erkki Rintalan kaudella Vaasan HO julkaisi vuosittain muistaakseni alun kolmattakymmentä ratkaisuaan Finlexissä. Viime vuonna sama hovioikeus ei meinannut millään saada tässä suhteessa edes kuparista rikki.
Kun ihmettelin ko. hovioikeuden saamattomuutta blogissani, Vaasan hovioikeus sai sentään vuoden lopulla puserretuksi kolme ratkaisuaan Finlexiin. Valitettavasti vain yksi näistä ratkaisusta eli se, joka koskee riita-asiassa annettun tuomion oikeusvoimaa, on virheellnen eli nykyisin vallalla olevien oikeusvoimaoppien vastainen. VHO:n ratkaisu 17.9.2013/1003.
Hovioikeuksien presidentit vaihtuvat, mutta outoa on, että ko. tuomioistuinten tiedottaminen menee aina vaan huonompaan suuntaan! Vissiin ne puuhailevat päivät pitkät sen "kirotun" hallinnon kimpussa eivätkä ehdi valvoa oman tuomioistuimensa ja alaistensa käräjäoikeuksien lainkäyttöä juuri lainkaan.
KKO:lla taitaa olla sama ongelma kuin joillakin meikäläisen työkavereilla: hierotaan ja hierotaan asioita eikä saada mitään aikaiseksi.
Oikeuskirjallisuuden käyttö tuomioissa saa joskus huvittavia piirteitä. Joillakin tuomarilla on kirjoista kopioidut vakiopohjat eri rikoksiin, ja ne pläjäytetään aina tuomioon riippumatta siitä, mikä on se varsinainen riitakysymys.
Kuten mainitsin, KKO on myöntänyt useita valituslupia ne bis in idem -kysymystä koskevissa asoissa. EIT antaa ensi tiistaina eli 20.5. neljä Suomea koskevaa ne bis in idem -ratkaisua. Luultavasti KKO:ssa on odoteltu näitä päätöksiä eikä se oli sen vuoksi lähtenyt ratkaisemaan täällä valitusluvan saaneita asioita aikaisemmin.
Huh, huh! Teemu Selänteen ura on nyt - vihdoin ja viimein ja onneksi - ohitte, kun Anaheim hävisi seitsemännen matsin Los Angelesille rökelemäisesti 6-2.!
Teemu ei voittanut urallaan koskaan MM-kisoissa kultaa, kerran Stanley Cupin kuistenkin.
Mutta ehkä taas ensi kesänä, kun Teemu tulee Suomeen, alkaa se loputtomalta jo tähän saakka vaikuttanut uhoilu ja vetkuttelu - ainakin suomalaisissa iltapäivälehdissä - että josko Teemu kuitenkin jatkaisi vielä uraansa ja pelaisi Anaheimissa!
Voi hyvät sylvit! Herran varjele meitä moiselta spekuleeraukselta!
Politiikan Teemu Selänne eli Paavo Väyrynen ei ole koskaan edes spekuloinut uransa lopettamisella.
Nyt otsikossa mainitun "ottelun" tilanne on KHO 80 - KKO 30.
Voisiko blogisti selvittää miten määräytyy ja kuka määrää tavallisen KKO:n ratkaisun ja ennakkopäätöstittelin eron? Onko se asian ratkaissut kokoonpano? Mahtaako neuvoksilla olla kisaa siitä kuka on ollut ratkaisemassa eniten ennakkopäätöksiä?
Jutun ratkaissut kokoonpano määrää, julkaistaanko ratkaisu ennakkopäätöksenä vai annetaanko siitä vain - erittäin lyhyt - tiedote eli "muu ratkaisu". Mitään kisaa jäsenten välillä ei ole.
Kun prejudikaattiperuste on KKO:saa vallitseva valitusluvan peruste ja kun valituslupajärjestelmä on kattava, on selvä pääsääntö, että valitusluvan jälkeen päätös aina julkaistaan. Poikkeukset tästä ovat satunnaisia.
Näin tapahtuu eli ne julkaistaan.
Mutta julkaiseminen tapahuu eri tavalla riippuen ratkaisun laadusta. KKO määrittelee itse ratkaisun laadun eli sen, milloin kysymyksessä on ennakkopäätös ja milloin taas vain "muu ratkaisu".
Ennakkopäätökset julkaistaan kokonaan KKO:n kotisivulla ja Finlexissä, mutta "muut ratkaisut" vain muutaman rivin pituisina ilmoituksina. Vm. tapauksissa lukijan on tilattava päätös erikseen KKO:lta, jos hän haluaa tutustua koko päätökseen.
Muiden ratkaisujen osalta KKO:n tiedottaminen on siis "jostakin syystä" puutteellista.
Mutta noita muita kai on selvästi vähemmän kuin KKO:n vuosikirjapäätöksiä. Ratkaisevaa siis lopulta lienee, paljonko valituslupia annetaan.
Kyllä on vähemmän. Mutta oudolta tuntuu, miksi noista muista KKO:n ratkaisuista ei julkaista enemmän tietoa kuin vain muutaman rivin ilmoitus, mistä tapauksessa on kysymys! Sen sijaan KHO julkaisee muista ratkaisuista apljon enemmän tietoa, myös ratkaisun pääperusteet.
Jokainen voi Finlexistä katsoa, kuinka paljon ko. muita ratkasuja on, jaKkKO:n kotisivulla on tilastotietoja vuosittain myönnettyjen valituslupien määristä.
Tässä esimerkki siitä, millaisina KKO julkaisee muut kuin ennakkopäätösratkaisunsa Finlexissä:
Veropetos Ne bis in idem
Diaarinumero: R2012/271
Antopäivä: 07.05.2014
Taltio: 889
Esittelypäivä: 18.03.2014
Kysymys siitä, estivätkö tuloveron jälkiverotuksessa määrätyt veronkorotukset veropetossyytteen tutkimisen.
--
Siis vain ilmoitetaan mahdollisimman lyhyesti"kysymys", joka on ollut KKO:n ratkaistavana ja josta valituslupa on annettu, mutta ei mitään tietoa siitä, miten ko. tapaus on ratkaistu!
Tässä puolestaan esimerkki siitä, miten laajasti KHO julkaisee myös muut kuin ennakkopäätöksinä (vuosikirjapäätöksinä) antamansa ratkaisut kotisivullaan ja Finlexissä:
http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/muitapaatoksia/muupaatos/1400566820967.html
On tässä KKO:n ja KHO:n välillä eroa kuin yöllä ja päivällä!
Blogikirjoituksen otsikossa mainittu tilanne on tänään KHO 84 - KKO 30.
Rako siis kasvaa!
Tuo blogistin viittaama KKO:n tapa laatia otsikoita on varmaankin ongelma lainsoveltajan kannalta. Eikös otsikolla ole juuri ratkaiseva merkitys sen kannalta, mikä on tapauksen ennakkopäätös. nyt lukija joutuu "arvailemaan"enemmän tai vähemmän selkeästi kirjoitetuista ja joskus ylipitkistäkin perusteluista.
Tänään on EIT;stä tullut nippu Suomea koskevia ne bis in idem -päätöksiä. Osaisikohan joku vääntää ne meille rautalangasta?
Kyllä anonyymin on käännyttävä Jukka Kemppisen ja hänen bloginsa puoleen "rautalangan vääntämisasiassa"!
KHO:lta merkittävä päätös 2014/83 hiukan selvyyttä salakähmäiseen vakuutuslääkäri toimintaan.
Vielä on paljon tehtävää kyseisellä saralla, ennekuin vakuutetut saa minkäänlaista uskottavuuttä kyseiseen järjestelmään .
Toinen eit juttu on minun. Tässä pääpiirteet. Eli hallinnollinen rangaistus tuli lopulliseksi ennen kuin rikosprosessi tuli lopulliseksi. Eit:n mukaan rikosprosessista olisi pitänyt tällöin luopua. Nythän kko on antanut päätöksen 2013:53 jonka mukaan jos annetaan hallinnollinen rangaistu niin se estää syytteen lukemisen.
Aikaisempi kko:n kanta oli mikäli rikosprosessin syyte kertiään nostamaan ennen hallinnolisen tultua lopulliseksi se voidaan lukea samaksi rangaistukseksi. Johan se maalaisjärkikin sanoo että laki ei voi perustua aikamääreeseen.
Nyt on mielenkiintoista seurata kuinka kko toimii sen suhteen kun in monia rikosprosesseja kesken vaikka on annettu veronkorotus. Kko:n omanpäätöksen mukaisesti niistä pitäisi luopua,eli se estää syyksi lukeman mutta edelleenkin eräät syyttäjät ajavat syytettä täsät huolimatta ja tuhlaavat veronmaksajien rahoja. Saa siis nähdä tuleeko kko taas pyörtämään päätöksensä ja tiukentamaan kantaansa. Jokuhan on voinut jättää veronkorotuksen valittamatt ja tällöinhän rikosprisessi tuleekin aikaisemmin lopulliseksi. Kko:n päätod 2013:59 mukaisestihan henkilökohtainen veronkorotushan estää syyksi lukemisen. Tässä ristiriita edelleenkin.
Lähetä kommentti