1. Vakuutusyhtiöt ovat hävinneet kiistan vakuutuslääkärien eli vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkäreiden nimien julkisuudesta. Korkein hallinto-oikeus ratkaisi asian tänään antamallaan ennakkopäätöksellä (KHO 2014:83). Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vakuutuslääkärien nimet ovat julkista tietoa, koska he käyttävät julkista valtaa osallistuessaan lakisääteisiä vakuutuksia koskevaan päätöksentekoon.
KHO 2014:83
2. Monet ihmiset ovat jo kauan ihmetelleet, miksi vakuutusyhtiöt eivät halua kertoa päätöksentekoon osallistuvien vakuutuslääkäreiden nimiä. Nyt päätetty kiista alkoi, kun Vakuutusongelmaisten liitto, nykyisin Oikeutta vakuutetuille -yhdistys, pyysi vakuutusyhtiöiltä tietoja niiden lääkäreiden nimistä. Useat vakuutusyhtiöt kieltäytyivät antamasta tietoja.
3. Vakuutusyhtiöt hävisivät kiistan jo Helsingin hallinto-oikeudessa, mutta valittivat sen päätöksestä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asiasta valittivat KHO:een Vakuutusyhtiö Tapiola, nykyisin LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö, Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva, Pohjola Vakuutus Oy ja A-vakuutus Oy.
4. KHO katsoi siis, että yksityiset vakuutusyhtiöt hoitavat julkista tehtävää ja käyttävät julkista valtaa tehdessään päätöksiä lakisääteisiä vakuutuksia koskevissa asioissa. Näiden päätösten tekoon osallistuu vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkäreitä. Näin ollen myös heitä koskee julkisuuslaki.
5. Tiedon saaminen siitä, ketkä käyttävät julkista valtaa, kuuluu KHO:n mukaan julkisuuslain 1 §:n 1 momentissa ilmenevän julkisuusperiaatteen ydinalueeseen. Tämä tiedonsaantioikeus koskee paitsi henkilön osallistumista yksittäisen julkisen vallan käyttöä sisältävän päätöksen tekemiseen, myös hänen kuulumistaan julkista valtaa käyttävään organisaatioon päätöksentekoon osallistuvana.
6. KHO:n mukaan vakuutuslääkärien nimet eivät ole salassa pidettävää tietoa sillä perustella, että lääkärit ovat työsuhteessa vakuutusyhtiöön tai antavat lausuntoja toimeksiantosuhteen perusteella. Vakuutuslääkäreiden henkilöllisyys ei ole KHO:n mukaan myöskään liike- tai ammattisalaisuus eikä siinä ole kysymys myöskään heidän henkilökohtaisia olojaan koskevista salassa pidettävistä tiedoista.
7. Asiassa ei ollut enää KHO:ssa kysymys siitä, oliko tietopyynnön esittäjällä oikeus saada vakuutusyhtiön henkilörekisteriin sisältyneet tiedot asiantuntijalääkäreiden henkilöllisyydestä julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaisilla tavoilla eli kopiona, tulosteena tai sähköisessä muodossa.
8. Hyvä päätös! Nyt on vihdoin saatu ratkaisu sinänsä selvässä asiassa. Lakisääteisiä vakuutuksia koskevissa asioissa vakuutusyhtiöiden päätöksentekoon osallistuvien asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkista tietoa, jonka vakuutusyhtiö on velvollinen pyynnöstä ilmoittamaan. Vakuutusyhtiöiden tulisi em. vakuutuspäätöksissään ilmoittaa jo omasta aloitteestaan päätösten tekemiseen osallistuneiden asiantuntijalääkäreiden nimet.
24 kommenttia:
Selvennyksenä vielä kuvioon, että julkisuus on tähän asti toteutunut vain asianosaisjulkisesti, nyt myös yleisöjulkisesti. Toivottavasti ko. yhdistyksen jatkaja (valittajana ollut yhdistys ei taida enää olla olemassa) käsittelee tietoja vastuullisesti, aikaisemmin on julkaistu mm kotiosoitteita ja listaukseen liittyviä toimintakehoituksia...
Huonosti menöö, mutta menköön:
- "Huippuhiihtäjä" Tero Similä kärähtänyt eposta
- Leijonat - nää ikivanhat karalahdet sun muut komaroffit ynnä westerlundit - on, aivan ansaitusti, putoamassa pois lätkän MM-kisojen puolivälieristä 60 vuoteen kehnon pelin takia
- Valtio uhkaa luopua kossua ym. janojuomaa valmistavan Altian omistuksesta
- Teemu Selänteen Anaheim putosi jo NHL:ssä ja Teemu itki, voihan veee mitä miten älytöntä
- Nyt tietysti alkaa iänikuinen vatkaaminen siitä, jatkaako Teemu sittenkin "vielä yhden" ja sen jälleen kerran vihonviimeisen kauden Anaheimissä
- Suomen taloustilanne ja työllisyys menee päin persettä, mutta sitähän se on tehnyt jo neljättä vuotta peräkkäin
- Paavo Värynen (67) pärjää helevetin hyvin nuorten EU-vaaleissa
- Sauli Niinistö soittaa vasta nyt Ukrainan tilanteesta Putinille emmekä tiedä yhtään, mitä Putin sanoi Salelle
- Pirunmoiset helteet ovat vyöryneet Suomeeen, eilen Heinolassa 30,8 C, mutta Virossa pantiin paremmaksi 33,1 astetta
- Minskin kisaturisteista suurin osa näyttää olevan tv:n katsomokuvien perusteella Suomesta, siellä nuo pölhökustaat naikkosiin taas törtteilevät ja ölisevät kummallisissa asuissa ja puolikännissä tietenkin
- jne, jne.
Jaa, tämähän on hauskaa lätkää seuratessa, muualla ei leijonat pärjääkään, Iisalmessakin löytyy pian Tiger of Sweden ja se toinen Tiger, tanskalainen Tiimarin syöjä. Gigantti myös.
Saksalainen filosofi Hannah Arendt käytti osuvaa luonnehdintaa, kun hän selitti, että valtava pahuus ja tuhoavat joukkoliikkeet eivät tarvitse levitäkseen läpeensä pahoja ihmisiä vaan jokapäiväistä piittaamattomuutta ja kyseenalaistamatonta tottelemista. Arendtin mukaan paha kertyy ja kasvaa "pahuuden arkipäiväisyydestä".
Ilmiöstä saa viitteitä – kuten luonnehdinta antaa ymmärtääkin – jokapäiväisessä elämässä. Suomalaisille näyttää olevan vaikeaa puuttua, katkaista piittaamattomuus. On helpompaa katsoa muualle.
Jokohan myös Vakuutusoikeus alkaa julkaista päätökseen osallistuneiden tiedot nettisivuillaan.
Nyt se Putin hamuaa Ukrainan jälkeen jo Suomeen. Venäläinen lentokone loukkasi Suomen ilmatilaa Porvoossa.
Mitähän tästä oikein tulee? Ei olis Salen pitänyt soittaa Putinille!
Tuo KHO:n ratkaisuhan ilmaisee, että päätösprosessinkin pitäisi olla julkista tietoa. Vakuutusyhtiöt kertovat suoraan, ettei lääkäri ratkaise asiaa, vaan antavat lausunnon: "Lääkärit toimivat yhtiöissä yhtenä osana ja henkilöstöryhmänä lakisääteisenkin vakuutuksen toimeenpanossa eikä heidän osallistumistaan päätöksentekoprosessiin voida eritellä muusta henkilöstöstä erilliseksi kokonaisuudeksi."
Onkohan jossain tieto, minkälaisella päätöksentekoprosessilla niitä ratkaisuja tehdään?
Minulla tulee mieleen liikennevakuutuksen päätös, jossa ei osallisena ollut lääkäreitä. Asialla ei ollut suurempaa merkitystä, koska ratkaisu oli minun edukseni, mutta silloin kävi mielessä, ettei siitä ilmennyt minkälainen kokoonpano olisi sen esitellyt tai ratkaissut.
Ei se taida aina viranomaisillakaan olla selvillä, ellei verottajaa koske joku muu laki. Yhdessä verottajan kirjeessä olen törmännyt vastaavaan, kun ihmettelin yrityksen ennakkoveron määrää. Lasku tuli ilman tietoa viranomaisesta, joka olisi käsitellyt sitä. Verottajalle soitettuani selvisi, ettei verotustani ole vielä ratkaistukaan ja oikaisivat siinä yhdessä puhelussa määrän järjelliselle tasolle. Enpä huomannut silloinkaan kysyä enää, miksi asian käsitellyttä ei ollut kirjattu siihen. Kirjeessä kuitenkin luki, että jos laskun jättää maksamatta, se olisi ulosottokelpoinen.
Lopullisen ratkaisun tekee ko. vahingosta vastaava korvauskäsittelijä. Lääkäri antaa vain lausuntonsa syy-yhteyden olemassaolosta, ei sen juridisesta korvattavuudesta.
Vaikeimmissa tapauksissa vastaava korvauskäsittelijä on lakimies, mutta ei ole mitenkään tavatonta, että "tavallinen" korvauskäsittelijä (joilla ei välttämättä mitään alan koulutusta sinänsä) ratkaisee asian toisin kuin vakuutuslääkäri on lausunut.
Vaikka tuosta julkisuudesta olen oikein tyytyväinen, blogista olisi voinut saada vieläkin enemmän lisäarvoa monesti blogistin peräänkuuluttamalla pro et contra arvioinnilla. Myös hävinneen osapuolen perusteluiden täydellinen tyrmääminen olisi voinut ajaa asiaa; heidän puolustus vaikuttaa oikeuden ratkaisun luettuani hysteerikoilta, jotka pelkäävät yksityisyyttään loukatun, kun lääkäri kutsuu nimeltä huoneeseensa. Vakuutusyhtiöidenkin lakimiehet ovat kuitenkin jostain hakeneet sen lainmukaisen perusteen kieltäytyä tiedon antamisesta ja maallikkona arvioiden tuossa kokoluokassa lain tuntemus on jo melkoista.
Perusoikeuksiin vetoaminen on aika vahvan kuuloinen vetoomus julkisuuslakiakin vastaan. En silti hahmota, miten lääkäreiden tai muidenkaan työtään tekevien perusoikeudet kärsivät, kun heitä vaatii seisomaan sanojensa takana. Yritysmaailmassa tuollainen yrityksen helmojen suojiin kätkeytyminen tuntuu yhä yleisemmältä. Joissain yhtiöissä puhelimessakaan ei kerrota kuin etunimi, vaikkei asiakkaan kanssa perinteisesti sinunkauppoja ole tehty, eikä sukunimeä kerrota kysyessäkään. Onko joku perusoikeus, jota voidaan loukata, jos yritys ilmoittaisi vaikka perinteisesti koko organisaatiorakenteen puhelinluettelossa kysymättä työntekijöiltään sen tarkemmin? Heidän mukaanhan "Lääkäreiden yksityisyyden suoja ja ammatinharjoittamisen vapaus ovat suojattavina etuina julkisuusperiaatetta vahvempia."
Vakuutuslääkärit ovat asiantuntijoina todellisen vallan käyttäjiä vakuutuspäätöksiä tehtäessä. Juuri heidän lausuntoihinsa kielteiset yhtiöiden päätökset perustuvat. Lääkärit kyllä ymmärtävät, että vähänkin epäselvässä tapauksessa heidän tulee antaa vakuutetulle kielteinen ja yhtiölle myönteinen lausunto.Yhtiöt vetoavat näihin maksettuihin lausuntoihin.
Mielestäni mahdollisimman suuri avoimuus on asian luonteeseen liittyen paras tapa. Välillä vakuutuslääkärien osalta tuntuu olevan lynkkausmentaliteettia ilmassa, vaikka yleinen etu taitaisi olla, että ko tehtävissä toimisi mahdollisimman taitavia henkilöitä (vrt tilanteeseen, jossa taitamattomat suorittaisivat tehtäviä pelkästä rahasta). Ei kai nämä asiat ihan yksinkertaisia ole, jos lähtökohta on että vakuutus ei korvaa vähempää eikä enempää kuin mitä siihen kuuluu. Jos vakuutuspäätösten tekeminen siirrettäisiin kenelle tahansa lääkärin tutkinnon suorittaneelle henkilölle, voisi tilanne mennä aika villiksi...
Eiköhän se ole nyt jo "aika villiä", vakuutusyhtiöiden eduksi tietenkin, koska ne palkkavaat asiantuntijalääkärit. Vakuutuslääkärit asettuvat miltein aina vastustamaan hoitavien lääkäreiden lausuntojen, vaikkeivät ole itse potilasta edes nähneet.
Anonyymin kommentti "Vakuutuslääkärit asettuvat miltei aina vastustamaan hoitavien lääkäreiden lausuntojen, vaikkeivät ole itse potilasta edes nähneet" herätti kysymyksen siitä, eikö olisi aiheellista jonkun tutkia, kuinka usein hoitavien ja lausuvien lääkärien kannat ovat menneet ristiin, ja kuinka kauan vakuutusyhtiön kannalta hankala lääkäri on saanut jatkoaikaa sopimukselleen. Tuo ei olisi mikään nollatutkimus, jollaisia tuntuu nykyään paljon tehtävän.
Siittä vaan tutkimaan, kaikki epätietoiset ja -toivoiset!
Arvostelussa on yleensä kolme kohtaa
1. Vakuutuslääkäri on tehnyt ratkaisun potilasta näkemättä
2. Vakuutuslääkäri on ratkaissut eri tavalla kuin hoitava lääkäri olisi tehnyt
3. Vakuutuslääkäri ei ole riippumaton, kun kerran saa palkkion/korvauksen yhtiöltä
Kommentit.
1. Potilasta ei tarvitse nähdä, koska vaivat on jo tutkittu ja lausunto niistä on pöydältä. Vakuutuslääkäri ei diagnosoi tai hoida vaan arvioi sairauden/vamman "juridista luonnetta".
2. Jos kansalainen arvelee olevansa jonkin lääkkeen/operaation tarpeessa, hän voi kiertää lääkäriltä toiselle. Aina lopulta löytyy puoskari, joka suostuu toiveen täyttämään. Vastaavasti, jos jokainen lääkäri saisi oikeuden "kirjoittaa eläkepaperit", alkaisi järjestelmän väärinkäyttö samantien. Vakuutuslääkärijärjestelmä on järkevää erikoistumista, joka samalla sekä rajaa väärinkäyttöä että takaa kansalaisten tasa-arvon.
3. Näyttäisihän se ulkoapäin katsoen paremmalta, jos palkkiot maksaisi joku muu kuin asianosainen.
Tuo anonyymin "analyysi" vaatii vielä pari lisäkohtaa:
4. Vakuutuslääkärit tietävät, mitä vakuutusyhtiöt heidän "potilasta näkemättä" -lausunnoiltaan ja niiden "juridiselta luonteelta" edellyttävät, siis "ei syy-yhetyttä".
5. Vakuutuslääkärit tekevät työtä käskettyä - se siitä riippumattomuudesta.
KKO on viimeksi kuluneiden 4-5 vuoden aikana antanut lähes 20 ennakkopäätöstä, joissa vakuutuslääkäreiden "juridisluontoisilla" ja vakuutettuja näkemättä annetuilla lausunnoilla on suomeksi sanottuna pyyhitty persettä ja vakuutusyhtiöt on vahvistettu korvausvelvollisiksi.
Lakisääteistä vakuutuskorvausta koskeva päätös on julkisen vallan käyttöä ja hallintopäätös. On aika erikoinen vaatimus, että vain päätöksentekoprosessiin osallistuneen asiantuntijalääkärin nimi pitäisi näkyä päätöksestä. Miksi ei korvauskäsittelijän tai muun asiantuntijan? Ja miksi ei kaikissa hallintopäätöksissä pitäisi kertoa kaikkien sen tekoon osallistuneiden nimiä? Käsittääkseni laki on kaikille sama - tässäkin asiassa.
Vaikuttaa siltä, että usein unohdetaan tähän vakuutuslääkärikeskusteluun liittyvä olennainen seikka: kysymys on julkisen hallintotehtävän hoitamisesta, jossa vakuutusyhtiökään ei ole asianosainen, joka ajaisi omaa asiaansa (mikä se olisi?) vaan virkavastuulla lakisääteistä hallintotehtävää toteuttava taho.
Tässä on siis tunnistettava ero yksityisvakuutukseen, jota eivät koske julkisuuslain, hallintolain tai hallintolainkäyttölain säännökset.
Ei kukaan ole "vaatinut", että "vain" asiantuntijalääkärin nimi olisi mainittava vakuutusyhtiön päätöksessä!
Sen sijaan on sanottu, että siinä olisi syytä mainita myös ko. lääkärin nimi.
"Potilasta ei tarvitse nähdä, koska vaivat on jo tutkittu ja lausunto niistä on pöydältä. Vakuutuslääkäri ei diagnosoi tai hoida vaan arvioi sairauden/vamman "juridista luonnetta"."
Vakuutuslääkäri, mm. Kelan lääkäri arvioi haittaluokkaa uusiksi annettujen kuvausten pohjalta. Kun mm. yliopistosairaalan erikoislääkäri ei ole kirjoittanut kaikkia haittaluokan kokonaisarvion pohjalla olevia havaintojaan, jotka hän pitää täysin selvänä, Kelan lääkäri arvioi olemassaolevan suppean aineiston pohjalta täysin virheellisesti näkemättä potilasta. Se johtaa arvioihin, joissa vakuutuslääkäri päättää potilaan kykenevän suorituksiin, jotka ovat potilaalle kenen tahansa arvioimana fyysisesti mahdottomia.
Puolisollani on ollut pari vuosikymmentä MS-tauti ja sen pahentuessa on muutamaankin kertaan joutunut valittamaan Kelan lääkärin arviosta. Heikommalla haittaluokalla Kela yrittää arvioida potilaan kykenevän liikuntasuorituksiin, joihin hän ei kykene saadakseen haittaa neurologin ja fysioterapeutin arvioita pienemmäksi. Kun haitta alkaa olla sellainen, että avut vähenevät, taipumus on arvioida työssäkäyvääkin potilasta kykyjään heikommaksi. Silloin mm. oikeus tiettyjen lääkkeiden erityiskorvattavuuteen poistuu. Valitusten kautta vasta on opittu, että vakuutuslääkärille pitää olla kuvattu seikkaperäisesti se, joka johtaa heikentyneeseen arvioon, pelkkä lääkärin diagnoosi ei riitä ainakaan ensimmäisellä yrittämällä. Myöhemmin pitää olla kuvattu, mihin heikentymisistä huolimatta kykenee, jottei kelan lääkäri luule, että yksityiskohtaisia liikkeitä koskevat kuvaukset koskevat myös muita raajoja tms.
Käytännössä yliopistosairaalan erikoislääkärille ei saa aikoja kuin noin kerran vuodessa. Siitä seuraa, että haittaluokan pahentuessa potilaan on osattava sillä kertaa sanella lääkärille, mitä Kela odottaa. Monet erikoislääkärit hyvin helposti jättävät kirjaamatta jokaista yksittäistä havaintoaan ja kirjaavat vain yhteenvedon kokonaisarviona. Kun kaikkea ei ole selostettu, jotta virheen saa oikaistua valitusta varten on keksittävä ulkopuolisiksi lausunnon antajiksi mm. yksityisiä lääkäreitä ja fysioterapeutteja, koska alkuperäinen lääkärin lausunnon korjaus voi olla kuukausia hitaampaa. Kelan lääkäri saattaa siis päättää näkemättä, että kun lääkäri ei ole erikseen maininnut henkilön kyvyksi pysyä pystyssä ilman apuvälineitä alle 50 metriä, hän kykenee siihen, vaikka tilanne olisi näkemällä ilmeistä. Kerran saadessamme päätöksen potilas itse luki silloin apuvälinelainaamosta vasta saadussa pyörätuolissa istuen, että hänen haittaluokkansa ei ole lääkärinsä päättämä, koska Kelan lääkärin mielestä hän kykeni kävelemään enemmän kuin haittaluokka salli. Muistaakseni juuri tuo 50 metriä. Silloin kävi mielessä, että Kelan puoskari olisi voinut vain potilasta vilkaisemalla todeta kuinka naurettava hänen väite oli ja mietimmekin, että ajaisimmeko 500 km lääkärin luokse, mutta helpompaa oli saada fysioterapeutin ja yksityislääkärin yksityiskohtainen kuvaus liikkumisesta.
Oikaisujahan saa aina tehtyä, mutta kun Kelan käsittelyajat on pitkät, potilaat eivät saa lääkärin heille tarpeellisiksi katsomia hoitoja, apuvälineitä tai lääkkeitä. Käsittelyssä voi kokonaisuutena syntyä puolenkin vuoden viive ja meillä syntyi parin kuukauden katkos työkyvyn ylläpitämiseksi tarkoitetussa välttämättömässä hoidossa.
Yhdessä tällaisessa oikein pitkään venyneessä tapauksessa olimmekin oikeusasiamieheen yhteydessä, kun meiltä pyydettiin kolmaskin tarkennus maaliskuussa, vaikka hakemus oli ollut kelalla edellisvuoden syyskuusta. Haittaluokkaa heikennettiin elokuun lopun lääkärikäynnillä sille tasolle, että se oli kelan, eikä enää kunnan vastuulla. Kunnalta jo päätetty hoito jatkui vuoden loppuun, jottei tulisi katkosta ja Kelan ratkaisu tuli vasta maaliskuussa sen jälkeen, kun olimme oikeusasiamieheen yhteydessä. Kelalla ei ollut ollut todellista syytä viivyttää, vaan oikeusasiamieskin katsoi "täydennyspyyntöjen" olevan viivytystä, jotka kuuluivat ihan normaaliin selonottovelvollisuudn piiriin.
Työnjako hoitavan lääkärin ja vakutuslääkärin välillä on normaalisti selvä: hoitava lääkäri diagnostisoi tilan ja se oireet ja vakuutuslääkäri arvioi onko näillä syy-yhteys vakuutustapahtumaan ja mikä on mahdollinen haittaluokka. Tämä ei edellytä vakuutetun näkemistä vaan tapahtuu lääketieteellisten kokemussääntöjen varassa.
Ongelmat aiheutuvat useimmiten kahdesta seikasta:
- hoitava lääkäri ei lausunnosaan - ajan tai kokemuksen puutteesta johtuen - dokumentoi lausunnossaan riittävästi havaintojaan
- vakuutetun oireyhtymä on epätyypillinen. Vakuutuslääkärin ajattelu perustuu kokemussääntöihin, esim. tämäntyyppinen tapahtuma yleensä paranee parissa kuukaudessa. Jos vakuutettu onnettomuudekseen kuuluu niihin poikkeusyksilöihin, joille jääkin pysyvä haitta, hän on vaikeuksissa.
Ongelmaa parantaisivat avoimet, yksilölliset perustelut.
Anonyymi ei selvästikään tunne KKO:n vakuutusasioissa antamia päätöksiä, joissa on monen monta kertaa muutettu vakuutusoikeuden, ao. lautakunnan ja vakuutusyhtiöiden vakuutetuille epäedullisia päätöksiä, jotka ovat perustuneet vakuutuslääkäreiden potilasta näkemättä laatimiin täysin virheellisiin arviointeihin!
"Työnjako hoitavan lääkärin ja vakutuslääkärin välillä on normaalisti selvä: hoitava lääkäri diagnostisoi tilan ja se oireet ja vakuutuslääkäri arvioi onko näillä syy-yhteys vakuutustapahtumaan ja mikä on mahdollinen haittaluokka. Tämä ei edellytä vakuutetun näkemistä vaan tapahtuu lääketieteellisten kokemussääntöjen varassa."
Hoitavat lääkärit kirjaavat kokemukseni valossa hyvinkin kattavasti havaintojaan. Ongelma vakuutuslääkäreiden kanssa on, että erikoislääkärien olisi kyettävä sinä yhden tunnin/vuosi tutkimusaikana kirjaamaan tieteellisen tarkasti havaintoja, joita voi pitää ilman tutkimuksiakin selvinä. Kun selviä asioita kirjataan yleisluontoisemmin, vakuutuslääkärit päättelevät helposti, ettei asiaa ole selvitetty. Näkemättä potilasta he tulkitsevat yleisluontoisemmat havainnot jopa mitättömiksi, jos se on vakuutuksen kannalta yhtiölle edullisempaa, vaikka konkreettisesti johtopäätös olisi täysin väärä. Esimerkiksi jos vakuutuslääkäri arvioi MS-taudissa, ettei haitta ole pysyvä, kun haitan pysyvyyttä ei ole erikseen mainittu, on muun arvion ongelma vakuutuslääkärin ammattitaidossa. Kun kävelyn vaikeutta ei ole arvioitu metrimääräisesti, se tulkitaan reippaasti yli fyysisten kykyjen ja vastoin lääkärin tekstistä saatua yleiskuvaa.
Joka tapauksessa luulisin, että ei lääkärille mennä saadakseen kaikki aukot laillisesti tukkiva dokumentti vakuutusyhtiöitä varten. Lääkärillä on sen yhden tunnin/vuosi aikana tehtävä aika paljon muutakin kuin tutkia jokainen vakuutuslääkärin vaatima pilkku oikeaan paikkaan. Oikea hoito ja potilaan terveys ei edellytä aikaavievää eri pilkun paikkojen arviointia. Lääkityksen toimivuus, potilaan yleisvointi ja muut hoidot on potilaan terveyden kannalta aika paljon pilkkujen paikkoja tärkeämpää.
Kun tosiasiassa on kyse siitä, ettei lääkärin työ riitä vakuutuslääkäreille, eikö silloin vakuutuslääkäreillä ole selonottovelvollisuus ennen kuin arvioivat vastoin hoitavan lääkärin arviota?
Katso myös seuraava ennakkopäätös, jonka KKO antoi eilen:
27.5.2014 KKO:2014:33 Tapaturmakorvaus - Syy-yhteys
A oli 1.2.2006 kaatunut jäisellä pihalla siten, että takaraivo oli iskeytynyt maahan. Puhelinkonsultaation perusteella aivotärähdykseksi arvioitu vamma ei ollut vaatinut välitöntä lääkärinhoitoa, vaan A oli päänsärystä huolimatta palannut seuraavana päivänä esimiestason työhönsä jatkaen sitä koko saman vuoden kevään ilman sairauspoissaoloja. Kesäloman jälkeen A jäi sairauslomalle 7.8.2006 alkaen ja hänelle myönnettiin sittemmin pysyvä työkyvyttömyyseläke. A:n työkyvyttömyyden aiheuttaneita oireita tutkittiin ensin työuupumuksena ja niitä hoidettiin mielialahäiriöön ja työkuormitukseen liittyvänä masennuksena, kunnes aivovammaa alettiin tutkia oireita selittävänä tekijänä lokakuusta 2007 lähtien. Kysymys siitä, johtuivatko A:n neuropsykologiset oireet ja masennus mainitusta tapaturmasta.
Vakuutusyhtiö, tapaturmalautakunta ja vakuutusoikeus katsoivat, että eivät johtuneet. KKO: kyllä johtuivat.
Tällaisia tapauksia on ollut viimr vuosina lukemattomia. Ne osoittavat, keiden puolella vakuutuslääkärit ovat.
Kuten tässäkin keskustelussa on todettu, asiantuntijalääkärit eivät tee korvausratkaisuja. Yksikertaisimmissa asioissa ratkaisun tekee korvauskäsittelijä, haasteellisimmissa tapauksissa asiantuntijakollegio, johon kuuluu niin asiantuntijalääkäreitä kuin korvauslakimiehiä, korvauspäällikkö ja joskus myös palvelupäällikkö.
KHO:n ratkaisu lisää vettä myllyyn sen huhun puolesta, että asiantuntijalääkäri tekisi yksin vakuutusratkaisun. Keskustelussa tulisi muistaa, että asiantuntijalääkärit antavat lääketieteellisen konsultaationsa vammamekanismista ja sen lääketieteellisistä vaikutuksista yleisellä tasolla sekä yksittäiseen tapaukseen peilattuna. Asiantuntijalääkärin kanta otetaan ratkaisussa huomioon, mutta se ei läheskään aina johda sellaisenaan ratkaisuun. Lääketiedettä peilataan vakiintuneeseen oikeus- ja korvauskäytäntöön, ja tämän peilauksen tekee useimmassa tapauksessa juristi. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun ratkaisu eroaa asiantuntijalääkärin kannasta.
Lakisääteisen vakuutuksen korvausratkaisun takana on siis lähes aina viimekädessä joko korvauslakimies tai korvauspäällikkö, jolloin kansalaisten loka menee väärän henkilön niskaan henkilöityessään asiantuntijalääkäriin.
Näin ollen, sen sijaan, että asiantuntijalääkärit asetetaan julkisen loanheiton uhreiksi, pitäisikin samantein julkaista kaikkien lakisääteisten vakuutusten korvausasratkaisuja tekevien henkilöiden nimet.
Tulisi pitkä lista.
Höpö, höpö!
Anonyymin kommentti on täysin perseestä!
Kukaan ei ole väittänyt tai kertonut tuollaista mitä anonyymi väittää asiantuntijalääkäreistä esitetyn!
Lähetä kommentti