1. Satakunnan käräjäoikeus oli yhden tuomarin kokoonpanossa lukenut A:n syyksi B:hen ja C:hen kohdistuneet pahoinpitelyt ja tuominnut hänet niistä 40 päiväksi vankeuteen sekä suorittamaan vahingonkorvausta B:lle ja C:lle.
2. Rangaistuksesta käräjäoikeus totesi, että A oli tuomittava syyttäjän vaatimaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rangaistusta mitattaessa oli sovellettava RL 6 luvun 5 §:n 5 kohdan koventamisperustetta, koska A:n syyksi nyt luetut rikokset ja hänen aikaisempi samankaltainen rikollisuutensa osoittivat A:ssa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Yhteistä rangaistusta alentavana seikkana oli otettava huomioon saman käräjäoikeuden 2.12.2010 antama lainvoimainen tuomio.
3. A on valituksessaan Vaasan hovioikeudelle vaatinut, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa muutos- ja ennakkopäätösperusteella. Rangaistus ei ollut linjassa oikeuskäytännön kanssa, eikä koventamisperusteen soveltaminen vastannut lain tarkoitusta. Rangaistus oli ankarampi kuin mitä se olisi ollut, jos samaan tekoaikaan kohdistuvat teot olisi käsitelty yhdessä. A:lle aiemmin tuomitun yhdyskuntapalvelun varoittava vaikutus oli jäänyt vaikuttamatta. Koventamisperusteesta oli valituksen mukaan tärkeää antaa vastaista laintulkintaa ohjaava ratkaisu.
4. Vaasan hovioikeus pyysi ennen lupakyysmyksen ratkaisemista A:lta lausuman siitä, oliko hän aloittanut Satakunnan käräjäoikeuden 2.12.2010 hänelle tuomitseman yhdyskuntapalvelun suorittamisen, oliko sen suorittaminen onnistunut ja missä vaiheessa suorittaminen oli. Sen varalta, ettei yhdyskuntapalveluun tuomitseminen tullut enää kysymykseen, hovioikeus varasi A:lle tilaisuuden lausua myös käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen voimaan tulleen valvontarangaistuksen mahdollisesta soveltamisesta asiassa.
5. Saatuaan A:n lausuman hovioikeus tutki edellytykset jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ja katsoi, ettei käräjäoikeuden ratkaisun ja valituksen sekä muun oikeudenkäyntiaineiston perusteella ollut ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Muutakaan perustetta jatkokäsittelyluvan myöntämiseen ei asiassa ollut. Hovioikeus ei myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.
6. A pyysi korkeimmalta oikeudelta valituslupaa. Valituksessaan A vaati, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen tai että hänelle aikaisemmin tuomittu yhdyskuntapalvelurangaistus katsotaan riittäväksi seuraamukseksi käräjäoikeuden hänen syykseen lukemista rikoksista tai että vankeusrangaistus lievennetään yhdyskuntapalveluksi tai valvontarangaistukseksi tai tuomittua vankeusrangaistusta ainakin alennetaan.
7. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan. Päätöksessään KKO katsoi ensiksi, että hovioikeus oli menetellyt virheellisesti pyytäessään A:lta edellä mainitun lausuman (perustelujen kohdat 8-10). Näin tehdessään hovioikeus oli korkeimman oikeuden mukaan edennyt asian tutkimisessa pidemmälle kuin jatkokäsittelylupaa koskevat OK 25 a luvun säännökset olisivat edellyttäneet. Tästä huolimatta hovioikeus oli A:n lausuman saatuaan päättänyt, ettei jatkokäsittelylupaa myönnetä.
8. Itse asian eli jatkokäsittelyluvan myöntämisen osalta korkein oikeus katsoi yksimielisesti, että hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle lupa sekä muutosperusteella (perustelujen kappaleet 11-16) että tarkitusperusteella (kappaleet 17-18; hovoikeus oli lausunut lähinnä vain muutosperusteella.
KKO 2014:31
9. KKO:n päätös on perusteltu ja on myös paikallaan, että ratkaisu on julkaistu ennakkopäätöksenä. Valittaja A ei ollut saanut hovioikeudessa oikeusturvaa, koska hovioikeus ei ottanut hänen valitustaan täystutkintaan. Valitusluvan epääminen hovoikeuksissa on helppoa, sillä lain mukaan hovioikeuden ei tarvitse perustella luvan epäämistä koskevia päätöksiä asianomaista tapausta koskevilla konkreettisilla seikoilla. Perusteluiksi riittää pelkkä viittaaminen ao. lainkohtiin ja toteamus, jonka mukaan tapauksessa ei ole ko. säännöksissä mainittuja luvan myöntämisen edellytyksiä. Tällaiset viittaukset ja lainsäännösten sanamuotojen toistamiset ovat vain fasadiperustelua, eivät todellisia perusteluja. Tuollaisten päätösten oikeellisuutta on mahdotonta kontrolloida.
10. Korkein oikeus on antanut kolmen tai neljän viimeksi kuluneen vuoden aikana useita jatkokäsitteluvan myöntämistä koskevia ennakkopäätöksiä, joilla hovioikeuksien lainkäyttöä on pyritty ohjamaan. Näyttää kuitenkin siltä, ettei ennakkopäätöksillä ole ollut toivottua vaikutusta, sillä hovioikeuksien ratkaisuja, joilla jatkokäsittelylupaa koskevia hakemuksia on hylätty, vaikka lupa olisi tullut selvästi myöntää, putkahtaa jatkuvasti esiin. Korkeimmassa oikeudessa valitusluvan saaneet jatkokäsittelylupaa koskevat tapaukset edustavat vain jäävuoren huippua, sillä hovioikeudet hylkäävät vuosittain satoja lupahakemuksia.
11. Hovioikeudet eivät julkaise kotisivuillaan tietoja lupakäytännöstään ja siitä, mikä on lupahakemusten hylkäys- ja hyväksymisprosentti kussakin hoviokeudessa. Tämä osoittaa salamyhkäisyyttä ja tiedottamisen puutetta. Kuten olen näissä blogijutuissani aika usein todennut, hovioikeuksien tiedottaminen yleensäkin, samoin kuin ratkaisujen julkaiseminen, on kaikissa hovioikeuksissa vähäistä ja puutteellista.
12. Oikeusministeriön työryhmä on julkaissut viime helmikuussa sitten ehdotuksen, jonka mukaan hovioikeuden jatkokäsittelyluvan soveltamisalaa on tarkoitus laajentaa todella huomattavasti (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 10/2014). Näin siitä huolimatta, että luvan soveltamisala ja luvan myöntämisen edellytykset ovat meillä jo nykyisin löyhemmät kuin Ruotsissa, jonka lainsäädännöstä jatkokäsittelylupajärjestelmä on vuonna 2010 Suomen lainsäädäntöön muutoin lähes sellaisenaan kopioitu. Suomessa hovioikeus pystyy epäämään jatkokäsittelyluvan herkemmin ja paljon useimmissa jutuissa kuin Ruotsissa. Tästä huolimatta säännösten soveltamisalaa ollaan meillä edelleen huomattavasti laajentamassa. Korkein oikeus on antanut 15.5. seikkaperäisen ja kriittisen lausuntonsa työryhmän mietinnöstä, mutta ei suorin sanoin ehdotusta kuitenkaan tyrmännyt.
13. Otan työryhmän ehdotuksen myöhemmin blogissa tarkasteltavaksi. Tässä on jo kuitenkin syytä todeta, että työryhmän ehdotus tulisi toteutuessaan kaventamaan valittajien oikeusturvaa todella paljon. Ehdotusta ei tulisi sen vuoksi hyväksyä.
25 kommenttia:
Lain mukaan (OK 25 a:11) hovioikeuden on myönnettävä jatkokäsittelylupa ns. muutosperusteell, "jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta" (momentin 1 kohta).
Säännöksen sanamuoto on väljästi muotoiltu. Vaikka jo aihe epäillä ratkaisun oikeellisuutta - so. se, että valitaja osoittaa epäilyn aiheen olevan olemassa - riittää lainkohdan sanamuodon mukaan luvan myöntämisen perusteeksi, on todennäköistä, että käytännössä hovioikeudet tulkitsevat em. säännöstä niin, että lupa myönnetään vain, jos valittaja onnistuu osoittamaan valituksessaan, että käräjäoikeuden tuomion lopputulos on virheellineni. Mutta näin tiukasti em. säännöstä ei saisi tietenkään tulkita.
Näin on kuitenkin ilmeisesti käynyt myös KKO:n ratkaisussa 2014:31 selostetussa Vaasan hovioikeuden ratkaisussa.
Pykälän 2 kohdassa mainituun tarkastusperusteeseen puolestaan hovioikeus ei näytä kiinnittäneen lainkaan huomiota.
Totta, noinhan se käytännössä menee. Vaikka luvan myöntämisen kynnys muutosperisteella on asetettu laissa alhaalle ("aihetta epäillä"), hovioikeuksilla on taipumusta ja halua nostaa lupakynnys käytännössä paljon korkemmalle. Kun perusteluja ei tarvita, lupakynnyksen nosto on helppo juttu toteuttaa.
Tämä käytäntöhän oli ihan itsestäänselvä kaikille ihan lain säätämisestä saakka. Tottaka hovioikeudet seulovat pois kaiken mitä vaan voivat kun ei perustellakaan tarvitse. Heillä on nyt avoin valtakirja vähentää omaa työtään todella paljon ihan oman mielensä mukaan. Nyt on sitten molemmat ylemmät oikeusasteet monesti samassa diktaattorimaisessa tilassa.
Imperius Rex!
Kyllä näistä kirjallisten lausumien pyytämisistä pitäisi päästä eroon. Tässäkin asiassa ns. pikku pääkäsittely olisi ajanut asian eli vastaaja paikalle kertomaan tilanteestaan. Näyttöä ei olisi tarvinnut ottaa uudelleen vastaan. Hovioikeus olisi voinut julistaa ratkaisunsa ja suullisesti perustella vastaajalle, miksi KO:n tuomiota ei muuteta. Oikeusturva olisi toteutunut.
Niin, tai sitten perutella suullisen käsittelyn päätteeksi, miksi tuomittu ehdoton vankeusrangaistus on liian ankara ja lieventää tuomiota! Vm. mahdollisuutta hovioikeus kenties jotenkin pelkäsi, koska silloin tuomiolle olisi pitänyt kirjoittaa kunnon perustelut.
Hovioikeduet vastustavat tai kenties jopa "vihaavat" suulisia käsittelyjä kuin ruttoa. Todellisuudessa hyvin toteutunut napakka pikkupääkäsittely vie hovioikeuden aikaa ja resursseja vähemmän kuin kankea kirjallinen menettely lausuntojen ja selvitysten pyytämisineen.
Mutta se pyhä byrokratia, se byrokratia, jonka pauloissa hovioikeudet yhä edelleen näyttävät olevan!
KKO on nykyisin lisännyt selvästi suulisia käsittelyjä, kun taas hovoikeudet sen sijaan haluaisivat vähentää niiden määrää.
Olen työskennellyt valtionhallinnossa 7 vuotta. Tuo aika opetti minulle, että organisaatioita (etenkin hallintoa) vaivaa jatkuva myöpia, eli likinäköisyys.
Maailma näkyy vain oman organisaatin näkökulmasta. Vaikka periaatteessa ollaan kansalaisia palveleva organisaatio, on aika mahdotonta nähdä omaa työtä kansalaisten palvelun näkökulmasta. Kehno tai jopa olematon tiedottaminen on tästä esimerkkinä.
Tätä ongelmaa ei ratkaista konsulttien voimin (kallistakin), vaan oikealla viestinnällä, jossa organisaatio itse ymmärtää, mitä kansalaiset organisaation tiedottamiselta edellyttävät.
Omia sivustoja tulee käyttää tällaisen palautteen keräämiseen. Ei se sen vaikeampaa internetin maailmassa ole, jos organisaatiossa halutaan saada tietoa, ja hyödyntää sitä.
Anu Suomela
Hovioikeuksien julkaisukäytäntö on tosiaan huonoa. Edilex on kuitenkin pyrkinyt parantamaan tässä asiaa. Saamme kaikki hovien julkipanolistat ja uutisoimme päätöksiä sitä mukaan kuin vain ehdimme (useita päivittäin). Lisäksi Edilexissä on Juhani-tietokanta, jota kautta tulee paljon hovioikeusmateriaalia.
Ongelma on myös tekninen. Päätökset ovat yleensä kuva-pdf:nä, joille pitää ensi tehdä OCR-tekstintunnistus!
Toivottavasti joskus tässäkin päästäisiin nykyaikaan.
Jukka Savolainen
Edilex-toimitus
Suomeksi sanottuna tuomioistuimia ja niiden "johtavia tuomareita" vaivaa se, että kaikkia asioita ja uudistuksia tarkastellaan yksinomaan tuomioistuimien ja tuomareiden toimnnan eli omalta kannalta. Eli miten tuomareiden ja t-istuimien työtä voitaisiin helpottaa, asiamääriä vähentää, valitusoikeutta rajoittaa, erilaisia lupasysteemejä kehittää ja entisestään tiukentaa jne. jne.
Ne ei kyllä yhtään tunnu - siltä ainakin tuntuu - halua pohtia tai katsoa ja ottaa huomioo, miltä asiat ja menettelytavat näyttävät tuomioistuinten asiakkaiden kannalta ja vakuttavat näiden oikeusturvaan! Tuomioistuimista haetaan oikeusturvaa, mutta sen saantia halutaan vain kaikennäköisilä rajoituksilla ja kielloilla entisestään hankaloittaa.
Tähän on saatu mukaan myös esim. VKSV:n ja SAL:n edustajia. Kaikkiin työryhmiin valitaan mukaan aina vain samoja liittojen ja VKSV:n tunnettuja jees-miehiä ja -naisia, jotka hyväksyvät kaikki OM:n valmistelijoiden oikeusturvaa kaventavat ehdotukset pokkana! He eivät tippaakaan kanna huolta asianosaisten oikeusturvasta, vaan ovat valmiitta kaventamaan todellista valitusoikeutta.
Hyvä esimerkki täsätä on jatkokäsittelyluvan laajentamista pohtineen OM:n työryhmän mietintö (OM 10/2014), jossa jäseninä olivat mukana kaksi tuomaria, VKSV:n valtiosyyttäjä ja SAL:n entinen puheenjohtaja ja tämä "marha-asianajaja" Riitta Leppiniemi.
Kaikki he hyväksyivät OM:n ajaman idean lupajärjestelmän tiukentamisesta vastaan panematta! Kun nykyisin lupajärjestelmän piiriin kuuluvat asiat, joissa syytetty on tuomttu enintään 4 kk vankeuteen, niin ehdotuksen mukanaa tämä 4 kk:n raja nostettaisiin peräti 8 kuukaudeksi.
Hyi olkoon!
Nykytekniikalla kaikki ne tuomioistuinten päätökset, joita ei ole salaisiksi julistettu, tulisi julkaista internetissä. Tämä koskisi niin alioikeutta, hovioikeutta kuin KKO:ta samoin kuin hallintotuomioistuimia.
Ei niitä koskaan julkaista, se on varma juttu!
Tänä vuonna maan viisi hovioikeutta ovat julkaisseet Finlexissä yhteensä vain yhden(1) tuomion; se on Hgin HO:n ratkaosu.
Luultavasti Vaasan hovioikeudessa hieman luetaan blogiani, jossa olen ihmetellyt hovioikeuksien ja erityisesti entisen "oman tuomioistuimeni" Vaasan HO:n saamattomuutta asiassa.
Nyt nimittäin VHO on julkaissut kaksi (2) lehdistötiedotetta maaliskuussa antamastaan kahdesta ratkaisusta. Kun ihmettelin Vaasaan, että miksei näitä tapauksisa ole julkaistu Finlexissa, minulle kerrotiin, etä kyllä ne on tarkoitus vielä julkaista sielläkin eli laatia ns. "kortit", mutta se ottaa kuulemma vielä aikaa!
Hohhoijaa! Aika aikaa kutakin ja hitaasti hyvä tuloo!
Nyt nostan kertakaikkiaan hattua professori Virolaisen ylempänä olevalle kommentille, joka päättyy sanoihin "Hyi olkoon".
Olen asiasta 100 prosenttisesti samaa mieltä ja yrittänyt sitä tavallisena rivijuristina tuoda esillekin, mutta laihoin tuloksin.
Milloin tämä oikeusturvan vesittäminen lopetetaan?
Blogisti kiinnitti huomiota tärkeään asiaan. Komiteat ja toimikunnat koostuvat samoista naamoista, joiden ainoa päämäärä on oman uran edistäminen. Ja silloin on oltava tarkkana, mihin päin kumartaa ja mihin pyllistää.
No, vaikkei niitä nyt oteta remmiin "oman uransa edistämiseksi", niin tuttujen kanssa on tietysti paljon hauskempi "leukailla" ja kahvitella.
Näitä tuttuja tuomareita, syyttäjiä ja advokaatteja valitaan aina mukaan siksi, että tiedetään, etteivät ne pane koskaan hanttiin ja ilmaise mieitnnöissä eriävää mielipidettään, vaikka "ministeriön tyypit", joiden ajatuksiin ja ehdotuksiin ko.mietinnöt aina perustuvat, ehdottaisivat kuinka hulluja uudistuksia tahansa.
Häpeämisestä olen samaa mieltä, mutta sen saa kyllä mielestäni kantaa Suomen valtio. Ei ole elo tuomioistuimessa leppoisaa tänäpänä, uudistuksissa on kyse siitä mihin naurettavat resurssit saadaan riittämään. Vastaus on, että kevennettyyn oikeusturvaan: kerran pääsee käräjöimään, mutta jos ei mene tarpeeksi pieleen niin se on siinä sitten. Hallintopuolella saa sitten hakea muutosta ilman oikeudenkäyntiriskiä vaikka koko ketjun läpi lillukanvarsistakin, ja sen jälkeen vaikka sama uudestaan. Oli miten oli niin näin on.
Valtio ei ole mikään inhimillinen olio, joka tuntisi häpeää.
Häpeää tuntevat tai sitä pitäisi tuntea niiden ns. päättäjien, jotka edustavat valtiota, istuvat työryhmissä ja komiteoissa, ministeriöissä, Arkadianmäelä jne. aina vähäisempään tuomariin ja virkamieheen asti.
Tuomioistuinten resursseja aina valitetaan, mutta eivät ne ole mitenkään huonot eikä niitä ole huononnetu. Suurin osa riidoista ja rikosasioista ratkaistaan nykyisin muualla kuin tuomioistuimissa. On rikesakot, joista päättää poliisi, ja rangaistusmääräysasiat, joista päättävät poliisi ja syyttäjä, eivtkä nuo asiat tule tuomioistuimiin käytännössä ollenkaan.
Riita-asioita taas on - valitusvirsien mukaan - niin vähän, että tuomarit suureen ääneen kaipaavat niitä lisää!
Surin osa eli n. 95 % riita-asioista, on täysin selviä ja riidattomia perintäasioita, joiden osalta ei ole edes minkäänlaista riitaa ja joilla käräjäoikeuksia rasitetaan aivan tarpeettomasti ja aiheutetaan kuluja myös asianosaisille. Ruotsissa niitä ei ole käsitelty enää miesmuistiin lainkaan käräjäoikeukisssa, vaan ne viedään suoraan ulosottoviranomaiselle.
Myös "oikeuien" riita-asioiden samoin kuin rikosasioiden määärä käräjäoikeuksissa on vähentynyt.
Käräjäoikeudessa n. 40 % prosenttia kaikista rikosasioista käsitellään puhtaasti kirjallisesa käsittelyssä yhden tuomarin voimin, jossa syyttäjä, asianomistaja ja syytetty eivät ole oikeudessa edes saapuvilla!
Tämä kaikki on keventänyt tuomareiden työtä. mutta tästä huolimatta tuomareiden ja esittelijöiden määrää ei ole supistettu.
Hovioikeuksien työtä halutaan edelleen keventää laajentamalla jatkokokäsittelyluvan soveltamisalaa todella merkittävällä tavalla, mikä kaventaa valittajien oikeusturvaa selvästi.
Anonyymi ei siten tiedä asioiden oikeaa laitaa tai ei halua myöntää sitä.
Puheena olevasta korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenee, että hovioikeus oli ratkaissut asian ilman esittelijää. Hovioikeudet on pullollaan neuvoksia, joille pitää törkeät ratitkin esitellä. Ylioikeuteen pesiytyy ihmisiä, jotka eivät pärjäisi päivääkään käräjätuomarina. Säälittävää.
Anonyymin ko. väite kuuluu selkeästi sarjaan "typeriä ja perättömiä väitteitä".
Tuolla(kin) asialla, jonka KKO on sitten ratkaissut, on toki ollut hovioikeudessa esittelijä, mutta KKO:n selosteessa hovioikeuden esittelijöiden nimiä ei kirjoiteta koskaan näkyviin.
Suurin osa hovioikeuden tuomareista on toiminut uransa jossakin vaiheessa käräjätuomareina. Sieltä sitten on hakeuduttu hovoikeuteen. Hovioikeuden tuomrin viroista haetaan vastaavasti usein töihin käräjäoikeuksiin.
KKO otti jatkokäsittelyluvan laajentamista pohtineen OM:n työryhmän mietintöön (OM 10/2014) kriittisen kannan. Blogisti onneksi samoilla linjoilla.
http://korkeinoikeus.fi/fi/index/lausunnot/opinion/1400159695286.html
"KKO otti jatkokäsittelyluvan laajentamista pohtineen OM:n työryhmän mietintöön (OM 10/2014) kriittisen kannan. Blogisti onneksi samoilla linjoilla."
Ongelmat vaan eivät siitä muutuu: viime kehysriiheessä päätettiin leikata menoja aikaisempien lisäksi n. 40 milj eurolla. Jos mitään uudistuksia ei tehdä se toteutuu ruuhkautumisen aikansaamana käsittelyaikojen pidentymisenä, joka on kaikista viheliäisin juttu.
Itse ehdottaisiin pakollista kolmen tuomarin kokoonpanoa käräjäoikeuksiin ja LÄHES täydellistä näyttömuutoksenhakukieltoa taikka Ruotsin järjestelmää (videoidun näytön muutoksenhaku), jota muuten blogistikin on kannattanut.
Mutta pelkkä ei, ei kaikkeen "oikeusturvan" nimissä ei krtakaikkiaan käy.
Anonyymin ehdotus "näyttömuutoksenhaun" kieltämisestä on suurinta typeryyttä, mitä "oikeusturvan nimissä" voisi tehdä tai edes esittää.
Hovioikeuksien kannalta ehdotus tietenkin sopii, mutta kannattaisi joskus tutkailla asioita oikeusturvaa hakevien ihmisten kannalta, jotka kärsivät tuollaisesta vouhotuksesta kaikkein eniten.
Mutta sitä hovioikeusihmisiltä tai KKO:n jäseniltäkään turhaan odottaa. Ei heitä tavallisten pienten ihmisten oikeusturva kiinnosta tipan tippaa! He tuijottavat vain omaa napaansa ja haluavat aina vain "helpottaa" omaa työtään.
Kyllä hovioikeuden esittelijä kirjataan korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen, jos asiassa on ollut esittelijä (esimerkiksi KKO 2014:28). Vaasan hovioikeudesta en tiedä, mutta ainakin useassa muussa hovioikeudessa on ohjeistettu neuvoksia ratkaisemaan jatkokäsittelylupa-asiat ilman esittelijää.
Kuka tai mikä on "ohjeistanut" riippumatonta hovioikeutta asiassa, oikeusministeriökö?
Lain mukaan jatkokäsittelylupa-asia "voidaan" ratkaista ilman esittelyä (OK 25 a:13.3). Lain mukaan asiaa ei siis ole pakko ratkaista ilman esittelyä, joten esittelijä voi siis olla mukana menettelyssä.
Eikö esittelijöiden haluta osallistuvan/sotkeutuvan "selvien" asioiden käsittelyyn? Ilmankos niitä luvan epääviä ratkaisuja sitten onkin niin helpoo tehdä!
Sanonta "ilman esittelyä" tarkoittaa, että esittelijä ei esitä asiassa jäsenille virallista mietintöä tai ratkaisuehdotustaan. Esittelijä voi kuitenkin osallistua myös jatkokäsittelylupa-asian valmisteluun ja laatia muistion asiassa.
Myöskään niissä asioissa, joissa hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn, ei toimiteta esittelymenttelyä.
Esitteljä ei näissäkään jutuissa anna mieitintöään ja ratkaisuehdotustaan. Kuitenkin esittelijä osallistuu pääkäsittelyjutuissa tiiviisti asian valmisteluun ja käsittelyyn. Esittelijä on mukana pääkäsittelyssä, laatii muistioita, pyytää selvityksiä jne. Esitteljä osallistuu myö jäsenten päätösneuvotteluun, vaikkei kerro "virallisesti" kantaansa. Jos esittelijä olisi jäsenten kanssa eri mieltä asiasta, hän ei voi pääkäsittelyjutuissa kirjoittaa näkyviin eli tuomioon omaa mielipidettään.
Luulisin, että myös jatkokäsittelylupa-asioissa hovioikeuden esittelijä laatii tarvittaessa muistion ja on mukana istunnossa, jossa jäsenet - ilman virallista esittelyä - päättävät luvan myöntämisestä tai epäämisestä.
Lähetä kommentti