1. Käsittelin maanantaina 29.9. blogijutussa 880 Helsingin Sanomissa viime lauantaina 27.9. ollutta laajaa juttua, jossa kahden oikeustieteen professorin lehdelle antamiin lausumiin viitaten ja niitä sanatarkasti siteeraten heitettiin ilmoille epäily, että elinkeinoministeri Jan Vapaavuori saattoi olla esteellinen Fennovoima Oy:tä koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen esittelyssä ja päätöksenteossa 25.9.
2. Olin kirjoituksessani varma siitä, että kyseiset professorit eli Olli Mäenpää ja Teuvo Pohjolainen olivat joko erehdyksessä tai jostakin muusta syystä esittäneet virheellisen arvion Vapaavuoren esteellisyydestä. Mutta kun Helsingin Sanomissa väitetään tai epäillään jonkun ministerin menetelleen virheellisesti, olleen tietyssä asiassa esteellinen tai toimineen lain vastaisesti, niin silloin joukko hyenoita ponnahtaa esiin ja toimittaa kiireesti oikeuskanslerillle nipun hätäpäissä väsättyjä kanteluja, joissa vaaditaan asian selvittämistä ja ministerin saattamista edesvastuuseen.
3. Näin tapahtui myös Jan Vapaavuoren epäillyssä esteellisyysasiassa. Lehdet seurasivat innolla asiaa ja raportoivat päivittäin, kuinka monta kantelua asiassa oli ehditty tehdä. Näin siitä huolimatta, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli HS:n jutun luettuaan kertonut medialle, että hänen käsityksensä mukaan Vapaavuorta ei ole syytä epäillä Fennovoiman asiassa esteelliseksi.
4. Tänään eli tasan viikko sen jälkeen kun hallitus oli tehnyt Fennovoimaa koskevan periaatepäätöksen, saattin oikeuskansleri Jonkan päätös kanteluihin. Kuten voitiin ennakoida, tapaus oli niin selvä, että päätöksen mukaan oikeuskansleri ei katsonut tarpeelliseksi pyytää Vapaavuorelta edes selitystä tai lausuntoa kantelujen johdosta. Kantelut ovat ilmeisesti olleet niin yleisluonteisia, ettei niissä ole perusteltu ministerin väitettyä tai epäiltyä esteellisyysväitettä lähemmin, vaan on kirjoitettu kiireessä ja summan mutikassa, että "vaadin, että oikeuskangsteri selvittää asian ja saattaa esteellisen ja kelvottoman ministerin edesvastaukseen" tai jotakin muuta vastaavaa.
Oikeuskanslerin päätös löytyy tästä.
5. Aivan odotetusti oikeuskansleri ei yhtynyt kantelijoiden epäilyihin, vaan katsoi, että Vapaavuori ei ollut esteellinen. Hän on arvioinut asiaa hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan yleislausekkeen valossa. Mainitun lainkohdan mukaan virkamies ja siten myös ministeri on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.
6. Oikeuskanslerin mukaan Jan Vapaavuoren helmikuussa 2014 Suomen puolesta allekirjoittama sopimus, jossa toisena osapuolena on Venäjän valtio, on valtiosopimus, jonka allekirjoittamiseen Vapaavuori oli saanut asianmukaisen valtuuksen valtioneuvoston esityksestä tasavallan presidentiltä. Sopimuksen voimaantulo edellyttää eduskunnan hyväksymistä sekä tasavallan presidentin päätöstä sopimuksen hyväksymisestä. Oikeuskanslerin päätöksessä torjutaan epäily, jonka mukaan yhteistyösopimuksen allekirjoittamisella olisi ollut tarkoitus vaikuttaa valtioneuvoston Fennovoima Oy:n hakemusta koskevaan päätöksentekoon.
7. Esittämillään perusteilla oikeuskansleri päätyi siihen, että viime helmikuussa tapahtunut ydinenrgia-alan yhteistyötä koskevan valtiosopimuksen allekirjoittaminen asianmukaisesti annetun valtuutuksen nojalla ei muodosta sellaista hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua erityistä syytä, jonka vuoksi luottamuksen ministeri Vapaavuoren puolueettomuuteen voitaisiin arvioida vaarantuneen siten, että hän olisi ollut esteellinen esittelemään edellä mainitun valtioneuvoston periaatepäätöksen täydentämistä koskevan asian sekä osallistumaan asiaa koskevaan päätöksentekoon valtioneuvoston yleisistunnossa.
8. HS:n ko. kirjoitus 27.9. ja sen tueksi saadut oikeusoppineiden lausumat ovat toki vain yksi vihreiden ja muiden ydinvoiman vastustajien monista yrityksistä heittää hiekkaa tai kapuloita ydinvoimalahankkeen rattaisiin.
8 kommenttia:
Asiaan en ota mitään kantaa, mutta ei se kansleri mikään oikeusriitojen ratkaisuja ole. Jos sama kysymys jotain kautta tulee tuomioistuimeen, ei kanslerin joskus esittämä mielipide asiaa ratkaise!
No, tämä ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun vihreät tai muuta vastaavat intressiryhmät yrittävät käyttää oikeuslaitosta keppihevosenaan. Eikä myöskään ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun ideologisesti värittyneille oikeusoppineille heidän mielipiteensä on se ensisijainen asia ja sille sitten pyritään keksimään oikeudellisia perusteluita, joskus hyvinkin vilkasta mielikuvitusta käyttäen.
Mielenkiintoista viime päivien HS:n uutisoinnissa Vapaavuoresta ( http://www.hs.fi/aihe/janvapaavuori/ ) on ollut, että Petri Sajari ei ole ollut juttujen toimittajana.
Onko sattumaa?
Presidentti Sauli Niinistökin on tänään ottanut kantaa UM:n virkamiesten kiisteltyyn Nato-lauseeseen sanomalla, että paljon puhuttu yksi lause ja vielä kokonaisuudesta irrotettuna on "noussut itseään suuremmaksi asiaksi" (HS 3.10).
Ks. blogikirjoitusta 881.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja, joka vielä pari päivää siten haukkui omia virkamieheiään, kirjoitti tänään mielipidekirjoituksessaan HS:ssa, että "yksi lause ei muuta Suomen linjaa".
Eipä niin muutakaan, mutta sellaista lauseen kirjoittaneet virkamiehet eivät toki edes ehdottaneet. Ko. muutos ei tullut edes virkamiesten mieleen.
Täysin turha kohu asiasta nousi vasta kun Erkki Tuomioja suuhtahti, täysin aiheetta!
"Ei se kansleri mikään oikeusriitojen ratkaisuja ole. Jos sama kysymys jotain kautta tulee tuomioistuimeen, ei kanslerin joskus esittämä mielipide asiaa ratkaise!"
Näin uhosi edellä anonyymi, joka on selvästi pettynyt oikeuskanslerin Vapaavuori-ratkaisuun. Kenties anonyymi on itse kannellut asiasta OKa:lle.
Anonyymi ei näköjään tiedä, että oikeuskanslerin tehtävänä ei ole ratkaista tuomioistuimissa käsiteltäviä riita-asioita tai ottaa niihin kantaa eikä häneltä edes pyydetä niissä lausuntoja.
Vapaavuoren väitetty esteellisyys ei voida tulla ratkaistavaksi tuomioistuimessa.
Eikö se edellinen anonyymikin tarkoittanut ihan juuri samaa eli sitä ettei oikeuskansleri ole mikään tuomioistuin!
Voisitko Jyrki Virolainen kirjoittaa vaihteeksi Auer -jutusta. Syyttäjä on tuonut oikeuteen todisteet, joista ilmenee, että ikkuna on hakattu olkopuolelta rikki metalliesineellä (lyömäaseella) ja siitä on tarttunut uhrin verta ikkunan pieliin. Eli tekojärjestys on nyt selvä, ensin hakattu uhria ja sitten rikottu ikkuna. Ei taida olla oikein mieleinen todiste, vai? Teknisesti sitovaa näyttöä, jota puolustus ei oikein voi mitenkään kommentoida. Mites tästä mennään pro & contra opeilla eteenpäin. Kerro ihmeessä.
Jospa kiihtynyt anonyymi puolestaan kertoisi, mikä vaikutus noilla verijäljillä on minsteri Vapaavuoren väitetyyn esteellisyyteen, kun hän haluaa komentoida "uusia verijälkiä" nimenomaan ministerin esteellisyyttä käsittelevän blogikirjoituksen yhteydessä.
En ole seurannut Auerin jutun "neljättä pääkäsittelyä". Annetaan nyt asianosaisille ja hovioikeduelle työrauha ja tarkastellaan sitten aikanaan tuomiota, johon hovioikeus päättyy.
Auerin puolustus on sanonut tänään, ettei syyttäjän ko. uusilla todisteilla ole minkäänlaista todistusarvoa. Puolustus on saanut näistä uusista tutkimustuloksista uuden aiheen epäillä syyttäjien objektiivisuutta.
Lähetä kommentti