1. Oikeudenkäynnin asianosainen, jota ei ole määrätty saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, saa käyttää asiamiestä (OK 15:1.1). Tuomioistuimessa läsnä oleva asianosainen saa käyttää oikeudenkäyntiavustajaa (OK 15:1.3). Oikeutta turvautua avustajaan ei voida missään tilanteessa evätä. Asianosaisella on oikeus itse valita avustajansa ja asiamiehensä. Tätä valintaoikeutta rajoittaa vain se, että valinnan tulee kohdistua henkilöön, joka täyttää laissa määrätyt asiamiehen ja avustajan kelpoisuusehdot (OK 15:2 ja 3).
2. Toisaalta Suomen laki, toisin kuin yleensä muiden maiden lainsäädäntö, ei sisällä yleistä asianajaja- tai juristipakkoa. Laki ei siis velvoita asianosaista turvautumaan tuomioistuimessa asiamieheen tai avustajaan, vaan asianosainen voi halutessaan prosessata yksin ja omin avuin. Rikosjutun syytetylle on tosin eräissä tapauksissa määrättävä julkinen puolustaja viran puolesta, jos syytetty ei ole itse hankkinut avustajaa eikä hän pyydä julkisen puolustajan määräämistä (ROL 2:1.3). Eri asia on, että asianosaisen on käytännössä yleensä välttämätöntä turvautua oikeudenkäynnissä pätevän lakimiehen apuun.
3. Vuoden 2013 alusta edellä mainittuun pääsääntöön eli asianosaisen oikeuteen ajaa itse asiaansa on tehty yksi poikkeus. Sen mukaan muun hakijan kuin viranomaisen on käytettävä asianomaiset kelpoisuusehdot täyttävää oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa OK 31 luvussa tarkoitetuissa tuomiovirhekantelu- tai tuomionpurkuasiassa korkeimmassa oikeudessa (OK 15:1.4). Säännöksellä, jota korkein oikeus lienee esittänyt, on lain esitöiden mukaan pyritty hillitsemään selvästi aiheettomien kantelu- ja purkuhakemusten tekemistä, joita korkeimpaan oikeuteen on aiemmin tehty varsin runsasti (HE 318/2010 vp s. 20-21). Tämän on katsottu vaikeuttavan korkeimman oikeuden resurssien kohdentamista tuomioistuimen tärkeimpään tehtävän eli ennakkopäätösten antamiseen. Säännös ei koske ylimääräistä muutoksenhakua muissa tuomioistuimissa (esimerkiksi hovioikeudessa tai KHO:ssa) eikä korkeimmassa oikeudessakaan menetetyn määräajan palauttamisasioita (OK 31:17-18). Kantelu- ja purkuasioissakin asiamies/avustajapakko koskee vain hakijaa, joka ei ole viranomainen, ei sen sijaan viranomaishakijoita (esimerkiksi syyttäjiä) eikä myöskään hakijan vastapuolta tai muuta henkilöä, jota kuullaan hakemuksen johdosta.
4. Korkein oikeus on antanut tänään OK 15 luvun 1 §:n 4 momentin tulkintaa koskevan ennakkopäätöksen. Tapauksessa oli kysymys kanteluasiasta. Varatuomari P vaati korkeimmalle oikeudelle toimittamallaan hakemuksella, että hovioikeuden tuomio asiassa, jossa hän itse oli ollut asianosaisena, poistetaan OK 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla ja asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
5. Varatuomari P täytti oikeudenkäyntiasiamiehelle- ja avustajalle OK 15 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyt kelpoisuusvaatimukset, sillä hän oli luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa (715/2011) tarkoitettu luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Asiassa oli kysymys siitä, olisiko P:n tästä huolimatta tullut käyttää OK 15:1.4:n mukaisesti hakemuksen laatimisessa oikeudenkäyntiasiamiestä. Ts. koskeeko sanotussa lainkohdassa säädetty asiamiespakko myös tilannetta, jossa kantelun tekijällä itsellään on asiamieheltä OK 15:2.1:ssa vaadittava kelpoisuus, vai onko hän kelpoinen laatimaan ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen, paitsi toisen puolesta, myös omassa asiassaan.
6. Ennen asian ratkaisemista korkein oikeus varasi P:lle tilaisuuden hankkia OK 15:2.1:n mukaiset kelpoisuusvaatimukset täyttävän asiamiehen. Asianajaja M toimitti korkeimmalle oikeudelle hakemuksen, jossa hän ilmoitti P:n asiamiehenä toistavansa P:n hakemuksen perusteluineen.
KKO 2014:77
7. Korkein oikeus totesi, ettei lain esitöissä ole otettu kantaa edellä kohdassa 5 mainittuun tilanteeseen, josta tapauksesssa oli kysymys. Enemmistö ratkaisi asian tiukasti sanamuotoon pitäytyen, siis sillä perusteella, että ko. säännöksessä (OK 15:1.4) ei ole säädetty muista kuin viranomaisia koskevista poikkeuksista asiamiespakkoon. Asiamiespakkoa on enemmistön mukaan siten sovellettava ylimääräisessä muutoksenhaussa myös henkilöihin, joilla on itsellään asiamieheltä edellytettävä kelpoisuus. P:n olisi tullut hankkia itselleen kelpoisuusehdot täyttävä asiamies eikä hänen itsensä laatimaa hakemusta voitu enemmistön mukaan tutkia. Enemmistö jätti tutkimatta myös asianajaja M:n P:n asiamiehenä oikeuteen toimittaman hakemuksen, koska M oli vain uudistanut sellaisenaan P:n tekemän hakemuksen eikä ollut edes väittänyt, että hän olisi laatinut hakemuksen ja vastannut sen asiallisesta sisällöstä.
8. Korkeimman oikeuden vähemmistöön jääneet kaksi oikeusneuvosta sen sijaan tutkivat P:n hakemuksen. He viittasivat lain esitöistä ilmenevään poikkeussäännöksen tarkoitukseen eli siihen, että OK 15:1.4:n säännöksellä on ollut tarkoitus estää vailla oikeudellista koulutusta ja kokemusta tuomioistuinmenettelystä olevia hakijoita tekemästä itse ylimääräistä muutoksenhakua koskevia hakemuksia, joilla ei ole mahdollisuutta menestyä. Vähemmistö katsoi, että ko. säännös ei estä oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuusehdot täyttävää asianosaista laatimasta itse kantelu- tai purkuhakemustaan korkeimmassa oikeudessa. Varatuomari P:llä oli kelpoisuus toimia asiamiehenä ja hänelle oli vuonna 2013 myönnetty lupa toimia oikeudenkäyntiavustajana.
9. Korkeimman oikeuden enemmistön varsin tiukasti lain kirjainta noudattava tulkintatapa tuppaa jopa hieman hymyilyttämään. Vähemmistön mielipidettä sitä vastoin on pidettävä perusteltuna. Tapaukseen sovellettavaa säännöstä (OK 15:1.4) ei ole syytä tulkita enemmistön tavoin tiukasti sanamuodon pitäytyen, vaan tulkinnassa on otettava huomioon myös säännöksen tarkoitus. Kyse on teleologisesta tulkintametodista, jonka mukaan tulkintaa ohjaa tavoite, jota lailla tai yksittäisellä säännöksellä on tarkoitus edistää.
10. Suomen lainsäädäntö ei tunne yleistä asiamiespakkoa. OK 15:1.4:n säännös on poikkeus selkeästä pääsäännöstä. Jos henkilöllä on oikeudenkäyntiasiamieheltä vaadittava kelpoisuus laatia toisen puolesta hakemus ylimääräistä muutoksenhakua koskevassa asiassa, on johdonmukaista katsoa, että hän on oikeutettu laatimaan sanotunlaisen hakemuksen myös omassa asiassaan. Ei ole järkevää syytä vaatia, että ko. henkilö hankkisi asiamiehekseen mainitut kelpoisuusehdot täyttävän lakimiehen.
28 kommenttia:
Tähän sopii blogistin toisessa yhteydessä tekemä arvio: "Tuomareiden osaamistaso vaihtelee suuresti ja heikkoja tuomareita on yllättävän paljon.."
Vähän samantapainen tilanne, kun taannoin Espoon syyttäjä vaati naiselle rangaistusta siitä, että tämä oli sallinut lähestymiskieltoon määrätyn ex-puolisonsa vierailla luonaan.
OM:n selvitysmiehet: Summaaristen velkomusasioiden käsittely tulee siirtää käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaisille
http://oikeusministerio.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2014/10/selvityssummaaristenasioidenkasittelytulisisiirtaakarajaoikeuksiltaulosottoviranomaiselle.html
No vihdoinkin! Itse olen "vaatinut" ja esittänyt tätä uudisusta jo toistakymmentä vuotta ja blogijutuissan ikin monta kertaa.
Pitänee palata ko. asiaan seuraavassa blogijutussa.
Olisi mukava lukea blogistin kanta tähän todisteiden hyödyntämiskieltoasiaan http://www.hs.fi/kotimaa/a1413953831201
Tämä palsta kun ei ole mikään "Lakimiehen tietolaari", jossa blogisti vastaisi mitä kummallisimpiin ja "mukavia asioita" koskeviin kysymyksiin.
1950-luvulla maaseudulla kuunneltiin korvat hörössä sunnuntaiaamuisin ohjelmaa nimeltään "Maamiehen tietolaari" - sekin on vissiin nykyisin lopetettu?
Minulla ei ole po. kysymykseen kantaa siksikään, että ko. ongelma ja asia ei kunnolla yhdestä vaivaisesta lehtileikkeestä tietenkään kunnolla selviä.
En ainakaan ryhhdy kantaani tässä paljastamaan.
Mutta jos minulta kysytään ja pyydetään - toki ao. järjestyksessä - oikeudellista asiantuntijalausuntoa, saatan toki olla käytettävissä ja paneutua asiaan!
Turussa on aikojen kuluessa ollut "liikkeellä" monensorttista "Turun tautia", joihin ovat joskus sotkeutuneet jopa hovoikeuden tulevat Herra Presidentitkin.
Muistui mielen tuo Maamiehen tietolaari ja sen lähetykset näkyvät jatkuneen vuoteen 2001 asti.
Ei ollut lainkaan huono ohjelma, jos vertaa sitä nykyiseen radion tarjontaan.
Olisi jo tosiaan korkein aika, jotta tuo velkomusasioiden etenisi.
Suurin hyötyhän siitä koituisi velallisille, toki velkojillekin, mutta kyllähän oikeuslaitoskin siitä saisi arvonnousua, kun puutaheinää hommat jäisivät siltä pois.
Lakimiehen tietolaarihan voisi taas pohtia tuota itsekriminointisuojaa / puhalluttamista.
Hyvää vkl kaikille. Kohta tulee lunta tai räntää.
Joo, taas jäi osalta metsä näkemättä kun oli niin paljon puita edessä....
Tämänkaltaiset ratkaisut ovat omiaan nakertamaan ylimmän tuomioistuimen arvostusta kentällä.
Terveen kaupunkilaisjärjen käytön soisi olevan jossain roolissa KKO:ssakaan!
Kyllä tätä blokia hyvin voisi nimittää Lakimiehen tietolaariksi. Tulee erittäin perusteltua juridista kirjoitusta mielenkiintoisista aiheista. Lisäksi sisältävät sopivasti huumoriakin paikkapaikoin.
Edellisiä kirjoittajia kompaten puhalluttamisesta kieltäyminen ja itsekriminointi ja tuo todisteiden käyttökielto olisivat kiinnostavia blogiaiheita.
Kiitokset blogikirjoituksista!
Minusta on suorastaan "höhlää" joidenkin kommentaattoreiden naiivi tapa puuttua täysin ao. blogikirjoituksen teeman ulkopuolelle meneviin aiheisiin kysymällä, mitä meltä blogisti on siitä ja siitä asiasta. Kuten nyt juuri todisteiden hyödyntämiskiellosta, puhalluskokeesta keltäytymisestä, kolaripaikalta poistumisesta jne, jne.
Jos kirjoitan vaikka ulkopolitiikasta, tämä tai nämä "uunot" kysyvät aivan ensimmäiseksi esimerkiksi, "mitä mieltä blogisti on kauppoihin tulevan ruokaperunan laadusta"?
Tuollaisia kommentteja en enää julkaise ja varmaa myös on, että jätän ko. tuputtelujen jälkeen ko. "mielenkiintoiset aiheet" blogissa taatusti käsittelemättä!
Kyllähän KKO:n enemmistökin on teleologista tulkintaa käyttänyt: "Se, että ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen tarpeellisuuden arvioi objektiivisesti asian suhteen ulkopuolinen, oikeudenkäyntiasiamieheltä edellytetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävä lakimies, toteuttaa tätä lain tarkoitusta." perustelee KKO.
Päätös on ihan oikein.
Anonyymi ei näytä oikein ymmärtävän, mistä teleologisesa tulkinnassa on kysymys.
Anonyymin KKO:n enemmistön perusteluista poimima lausuma asiamiespakkoa koskevan sääntelyn tarkoituksesta koskee esitöiden mukaan yksinomaan tilannetta, jossa kantelua hakeva asianosainen on maallikko. Kuten perusteluissa mainitaan, esitöissä ei ole sen sijaan otettu minkään laista kantaa nyt esillä olevaan tilanteeseen, jossa asianosainen on itse lakimies, joka täyttää avustajan kelpoisuusehdot.
Vm. tilanteesta KKO:n enemmistö toteaa vain lakonisesti, että sillä ei (mjuka) ole merkitystä, onko hakjana itsekin sanotunlainen lakimies. Tätä ei ole perusteltu sääntelyn tarkoituksella eikä millään muullakaan asia-argumentilla. On vedottu yksinomaan lain sanamuotoon, josta on tehty sitten tuo hieman "hassu" johtopäätös.
Totta kai sillä, onko hakija itse avustajan kelpoisuusehdot täyttävä lakimies, on po. asiassa merkitystä ja jopa ratkaiseva merkitys sääntelyn tarkoituksen kannalta!
Toisin kuin KKO:n enemmistön perustelut, vähemmistön perustelutapa nojautuu aitoon teleologiseen tulkintaan, joka on, kuten esitöistä ilmee, estää vailla oikedellista koulutusta ja kokemusta tuomioistuinmenettelystä olevia asianosaisia tekemästä hakemuksia, joilla ei ole menestymisen mahdollisuuksia.
Kun po. tapauksessa hakijana on itse lakimies, joka täyttää vaaditut kelpoisuusehdot, ei sääntelyn tarkoitus huomioon ottaen voi olla estettä siihen, että asianosainen saa itse laatia hakemuksen eikä hänen tarvitse hankkia asiaa varten "vielä toista" kelpoisuusehdot täyttävää lakimiestä.
Ymmärrän kyllä, että asiallisesti ottaen juridisen asiantuntemuksen vaatimus tulee täytettyä omassa hakemuksessa, mutta ei liene täysin tuulesta temmattu myöskään ajatus, että harkinta asian menestymisen mahdollisuuksien, hakemuksen tarpeellisuuden osalta ei tule ehkä loppuun asti vietyä omassa asiassaan.
Mutta jos hakijana olisi ollut vaikkapa varatuomari Lyhkönen, niin hänen hakemuksensa olisi varmaankin menestynyt ja otettu tutkittavaksi.
Se voi näet joskus olla noin pienestä ja lyhyestä kiinni, meinaan.
Huomaa kyllä, että Olli K on valistunut maallikko, mutta kuitenkin vain maallikko.
Heh, heh! Eipä taida olla, juu!
Tämä pieni "nimisekannuus" veikin pohjan pois sangen tuhman anonyymin yksinomaan solvaustarkoituksessa esittämältä kommentilta!
Matrikkelissa ei ole myöskään VT Lyhköstä. luulisin.
Meneeks KKOn päätökseen tää:
OTT joutuu p.o. tapauksesa palkkaamaan tod.näk. alemman koulutuksen laintuntijan ku mitä ite on? Koska on vain oma asia?
Näin se mänöö. Siis vaikka OTT:llä olisi itsellään ao. lupa toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä.
Minusta koko OK 15:1.4:n säännös, jonka mukaan ylimääräisessä muutoksenhaussa KKO:ssa, mutta vain siinä - ei siis esim. tavallisessa muutoksenhaussa ja valitusluvan pyytämistä koskevassa asiassa - vallitsee asiamiespakko, jonka mukaan hakijan, olipa hän itse miten pätevä lakimies tahansa, tulisi palkata omassa asiassaan toinen juristi asiamieheksi, on omituinen ja perustuu, kuten blogijutussa jo sanoin, aivan ilmeisesti KKO:n OM:lle esittämään toivomukseen.
Jos ja kun ko. säännös (OK 15.1.4) on jo sinänsä hieman kummallinen ja epätavallinen, ei sitä tulisi tulkita sanamuotonsa mukaisesti tiukasti ja laajentavasti oudolla tavalla myös sellaisissa tapauksissa, joita säännöksellä ei ole tarkoitettu.
KKO:n ratkaisu on tosiasiallisesti epäluottamus lakimiehen kykyyn pystyä laatimaan omassa asiassaan asiallinen ja hyvin perusteltu purkuhakemus.
Asiasta kiinnostuneena maallikkona, niin. Kyllä minusta HE 318/2010 voi lukea myös niin, että lain tämän kohdan tarkoituksena on karsia nimenomaan turhia hakemuksia, ei esimerkiksi huonoja hakemuksia, kaikissa tapauksissa eikä vain niissä joissa juridisen asiantuntemuksen puute tuottaa sellaisia. Turhia hakemuksiahan synnyttää esimerkiksi vahva oma intressi. Tähän ratkaisuna on ulkopuolisen juridisen avun ja harkinnan käyttö. Ulkopuolisuus olisi tämän harkinnan oleellinen osa. Näin ollen ja kun asiamiespakosta ei tosiaan ole säädetty yksityishenkilöitä koskevia poikkeksia, KKO:n enemmistön kanta ei ihan hatustakaan vedetty ole.
Turhia hakemuksia. KKO:n mielestä ylivoimaisesti suurin osa kantelu- ja purkuhakemuksista on varmaankin "turhia", sillä nistä hylätään n. 99 prosenttia. Näin tapahtuu, vaikka niissä kaikissa on käytetty asiamiehenä "ulkopuolista" lakimiestä.
Ulkopuolisen asiantuntijan käyttö ei siten lisää harkitusti tehtyjen ja hyväksyttävien purku- tai kanteluhakemusten määrää. Luvan oikudenkäyntiasiamieheksi saaneet lakimiehet ja asianajajat tekevät rahasta ja palkkiota vastaan toisen puolesta paljon "turhaa" ja laativat näppärästi myös turhia eli vailla menestymisen mahdollisuutta olevia hakemuksia, joita KKO sitten joutuu "tutkimaan", toki vain sumaaarisesti.
Nämä lakimiehet ovat toki omissa asioissaan, siis myös purkuhakemuksissa - niitä on käytännössä erittäin vähän - yleensä ottaen harkitsevampia kuin toisen puolesta tekemissään hakemuksissa tai hoitamissaan asioissa, koska heille maksetaan vain vm. tapauksissa, ei omassa asiassaan.
Maallikot eivät näytä ymmärtävän, että ko. tapauksessa KKO ei antanut ennakkopäätöstä ja oikeusohjetta sen vuoksi, että P:n hakemus olisi ollut asiaton tai huonosti perusteltu, vaan siksi, että hänen laatimaansa hakemusta ei saatu edes ottaa tutkittavaksi.
Ensi lukemalta minustakin tuntui oudolta se, että "jopa" lainoppinutkin joutuisi käyttämään asiamiestä omassa asiassaan. - Tarkemmin ajatellen KKO:n kanta tuntuu kuitenkin perustellulta syistä, että
1) Ensiksikin, kun laissa sanotaan, että on käytettävä asiamiestä/avustajaa, sellaista on sitten käytettävä, ja sillä siisti. Sitä kaikki asianosaiset, myös lakimiehet, noudattakoot.
2) Olen joutunut kuulemaan ja itse kokemaan, että meitä tiedekunnasta tutkintotodistuksen kera ulos laskettuja on varsin moneksi. Lakimieskunnassa kuten muuallakin yhteiskunnassa hiihtelee myös monenlaisia originelleja yksityisajattelijoita, jotka uskovat vastoin koko muun maailman mielipidettä olevansa oikeassa ja ovat valmiit ajamaan omaa asiaansa EIT:een ja vaikka "YK:n päämajaan Pariisiin" saakka. Lakimiestutkinto ei siis suinkaan takaa sitä, että pääasiat (!) olisivat aivan kohdallaan.
3. Kun joku lakimies ajautuu tilanteeseen, jossa hän tekee omassa asiassaan tuomionpurkuhakemuksen tai kantelun KKO:lle, jo siitä pitäisi päätellä, että asialla saatta hyvinkin olla em. kohdassa tarkoitettu sinnikäs, asianmukaista hoitoa kaihtava oikeustaistelija.
4. Siitä, että KKO:n ottamaa kantaa jatkossa noudatetaan, ei aiheudu uhkaa oikeusturvalle eikä muutakaan suurempaa harmia. Jos hakemuksessa on jonkin verran järkeä, joku kollega voinee hyvin ottaa kirjoituksen nimiinsä vaikkapa lounasta ja normaaleja ruokajuomia vastaan.
Hm, nim. "Vanha jurristi" tuntuu olevan jo näin aamuseltaan ikään kuin hieman "jurrissa".
Olisiko tuo nauttinut hiukka liikaa mainitsemiaan "normaaleja ruokajuomia"?
Joka tapauksessa jurristi osoittaa kommentillaan, että hän kuuluu noihin "originelleihin hiihtelijöihin", sillä niin pahasti metsään hänen "näkökohtansa" jälleen menivät.
Tämä tulkinta johtaa erikoiseen tilanteeseen. Asianajaja ei saa omassa asiassa tehdä purkuhakemusta mutta saman toimiston nuori lupalakimies voi sen tehdä asianajajan puolesta.
Niin, näinhän se sitten menee.
Mutta nämä lupalakimiehet ovatkin ns. "eri miehiä".
Itse asiamiessääntelyä ihmettelen. Aloitin oikeustieteen opiskelut 1987 ja vaimoni sai syytteen liikenteen vaarantamisesta. Hän kirjoitti minulle avoimen asianajovaltakirjan ja menin hänä edustamaan. Valmistuin vuonna 1991 ja olen toiminut hallintojuristina. Koska en ole istunut käräjiä, en enää kelpaisi asiamieheksi. Sen sijaan 70-luvulla käräjät istunut varatuomari kelpaa noin vaan, vaikkei hän olisi ollut missään tekemisissä prosessiasioiden kanssa kymmeniin vuosiin. Hän ei mahdollisesti tiedä, että on uusi ROL vaan luulee, että OK on edelleen sellaisenaan voimassa. Ei muuta kuin asiamieheksi!
Tätä lakia tehtäessä myytti siitä, että kuukauden oikeuden puheenjohtajana toiminut on loppuikänsä pätevä mihin tahansa lakimiestehtävään, elää yhä.
Hallintojuristille tiedoksi, että varatuomarikaan ei enää "noin vain" kelpaa asiamieheksi, vaan hänen tulee hakea ja saada erityiseltä lautakunnalta lupa toimia oikeudenkäyntiavustajana.
Vähemmistön teleologinen tulkinta olisi ollut samalla contra legem tulkinta. Kyse ei ole pelkästään "järkevimmän" ratkaisun löytämisestä, vaan myös tuomioistuimen toimivallan rajoista.
Kotimaisessa varsin tiukan formaalin oikeuden valtiosääntöoikeudellisessa ympäristössä täytyisi contra legem tulkinnalta edellyttää selvästi painavempia – perusoikeuksista johdettavia – perusteita. Tässä tapauksessa asianomistajan oikeusturva koskevat, taikka muutkaan perusoikeudet eivät vaarantuneet, joten tuomioistuimen ei ole mielestäni syytä lähteä "sooloilemaan" asiassa vastoin kirjoitettua lakia.
Väärin Valpuri. KKO:n vähemmistön lausunto, joka ei vain "olisi ollut" vaan myös "on", täyttää kyllä mainiosti asian laatu huomioon ottaen hyvältä ratkaisulta vaadittavat argumentit ja perustelut.
Lähetä kommentti