perjantai 14. marraskuuta 2014

894. KHO 2014:164. Vastuu pysäköintivirhemaksusta

1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi eilen pysäköintivirhemaksua käsittelevän ennakkopäätöksen (KKO 2014:164). Ratkaisu koskee ajoneuvon omistajan näyttövelvollisuutta, kun hän väittää, ettei ole itse pysäköinyt ajoneuvoa väärin. 

2. Järvenpään pysäköinninvalvoja oli määrännyt A:lle pysäköintivirhemaksun tämän omistaman auton oltua pysäköitynä ilman lupaa pysäköintipaikalla, jolle sai pysäköidä ainoastaan luvan perusteella. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen ja ilmoitti, että  ko. autoa käytti myös hänen kolmesta henkilöstä koostuva lähipiirinsä, johon kuuluvat henkilöt eivät asuneet samassa osoitteessa hänen kanssaan, eikä hän tiennyt, kenen käytössä auto oli ollut silloin, kun se  28.1.2013 oli pysäköity mainitulle alueelle. A esitti valituksessaan selvitystä myös siitä, että hän oli työpaikallaan Helsingissä ajankohtana (23.1.-13  klo 9.07), jona pysäköinninvalvoja oli todennut pysäköintivirheen.

3. Helsingin hallinto-oikeus käsitteli A:n valituksen yhden tuomarin kokoonpanossa. Ratkaisun mukaan A oli esittämällään työpaikkansa kulunvalvontaraportilla selvittänyt, että hän oli ollut 28.1.-13 kello 8.18 ja kello 10.15 työpaikallaan Helsingissä. Hallinto-oikeus katsoi A:n näin saattaneen todennäköiseksi, ettei hän ollut tehnyt tuona päivänä kello 9.07 todettua  pysäköintivirhettä Järvenpäässä. A ei siten ollut auton omistajana vastuussa saamastaan pysäköintivirhemaksusta. 

4. Pysäköinninvalvoja valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vaati hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista.

5. Korkein hallinto-oikeus hyväksyi valituksen ja kumosi hallinto-oikeuden päätöksen, jolloin pysäköinninvalvojan päätös jäi voimaan. KHO:n päätöksessä selostetaan tarkasti kysymykseen tulevia säännöksiä, pysäköinninvalvonnasta annettua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 223/2010 vp) asianomaista kohtaa sekä perustuslakivaliokunnan lakiesityksen johdosta antamaa lausuntoa (PeVL 57/2010 vp).

KHO 2014:164

6. Pysäköintivirhemaksusta vastaa lain mukaan ensisijaisesti pysäköintivirheen tehnyt ajoneuvon kuljettaja (9.1 §). Pysäköintivirheestä vastaa myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Tämä on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että hän ei ole tehnyt pysäköintivirhettä tai että pysäköinvirhemaksun määräämiselle ei ollut edellytyksiä (9.2 §).

7. Ko. tapauksessa virhemaksua ei ollut määrätty tietyn pysäköintiajan ylittämisestä, vaan pysäköintipaikan luvattomasta käyttämisestä. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, milloin auto oli pysäköity ko. paikalle. Näin ollen se, että A oli pysäköintivirheen tultua todetuksi ollut toisella paikkakunnalla, ei osoittanut, että hän ei ollut ollut pysäköintivirheen tekijänä. Myöskään A:n viittaus  hänen lähipiirillään olleeseen auton käyttöoikeuteen ei riittänyt saattamaan todennäköiseksi, että A ei olisi tehnyt pysäköintivirhettä. KHO:n mukaan A:n esittämät seikat eivät erikseen tai yhdessäkään olleet sellaisia, että niiden perusteella olisi voitu pitää todennäköisenä, että A auton omistajana ei ole tehnyt ko. pysäköintivirhettä.

8. Pysäköintivirhemaksu ei ole sakko tai parkkisakko, vaikka esimerkiksi KHO:n päätöksestä kertoneen Helsingin Sanomien uutisjutun otsikossa eilen niin mainittiin, vaan hallinnollinen seuraamus. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti auton omistajalle voidaan kuitenkin asettaa todistustaakka siitä, että hän ei ole tehnyt pysäköintivirhettä. Todennäköisyysnäyttö ko. seikasta riittää. Todistustaakkaa  pysäköintivirheen tekijästä ei voida asettaa pysäköinninvalvojalle, koska  pysäköintivirhemaksun määräämismenettely on massaluonteista ja ko. valvonnalle on tyypillistä, ettei ajoneuvon pysäköinyttä henkilöä tavata "itse teosta" tai hänen henkilöllisyyttään ole muutoinkaan mahdollista kohtuullisin keinoin selvittää.

9. KHO:n ratkaisu, jonka mukaan A ei ollut esittänyt vaadittavaa näyttöä, on epäilyksittä oikea. Auton omistajan asiana olisi selvittää väitettyyn lähipiirinsä kuuluvien henkilöiden kanssa, kuka heistä heistä oli autoa kuljettanut ja  pysäköinyt sen väärin, jos omistaja ei itse ollut sanottua virhettä tehnyt. Tämä on yleensä helppo selvittää. Ko. tapauksessa omistaja ei ollut esittänyt todennäköistä selvitystä asiasta. Ainostaan väite, jonka mukaan myös omistajan lähipiirillä oli oikeus käyttää autoa, ei riitä poistamaan omistajan pysäköintivirhemaksua koskevaa vastuuta.

10. Miten olisi arvioitava tapausta, jossa auto on pysäköity luvatta yksityisen omistamalle maalle ja auton omistaja saa pysäköinninvalvontaa harjoittavalta parkkiyhtiöltä valvontamaksukehotuksen? Kuluttajariitalautakunnan 6.10.2011 antaman suositúksen mukaan parkkiyhtiöllä on todistustaakka, jos ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija kiistää kuljettaneensa autoa ja pysäköineensä sen ko. alueelle. Lautakunnan päätöksessä on nojauduttu, minusta liian yksioikoisesti ja todistustaakan jakoa koskevat reaaliset näkökohdat kokonaan sivuuttaen, yleiseen sopimusoikeudelliseen todistustaakkanormiin, jonka mukaan velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste. Tällä perusteella parkkiyhtiön olisi siis näytettävä, että vastoin omistajan tai haltijan kiistämistä hän olisi pysäköinyt auton ja näin sopimuksin sitoutunut maksamaan valvontamaksun.

11. Olen kritisoinut lautakunnan kyseistä suositusta blogijutussa nro 489/6.10.2011. Katso myös kirjoitustani "Todistustaakkaoppia parkkimaksuasioissa", blogi nro 316/15.9.2010. Viittaan tässä mainituissa kirjoituksissa esittämiini perusteluihin. Kuten pysäköintivirhemaksusta, ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija on vastuussa myös yksityisoikeudellisesta valvontamaksusta. Omistajan tai haltijan on vastuusta vapautuakseen esitettävä selvitys, josta voidaan todennäköisin syin päätellä, että hän ei ole pysäköinyt ajoneuvoa tai että valvontamaksun perimiselle ei ole edellytyksiä. Myös yksityiselle pysäköinninvalvonnalle ja siihen perustuvalle valvontamaksun määräämiselle tai vaatimiselle on ominaista massaluonteisuus ja asian summaarinen selvittely. Pysäköinninvalvonnalle, julkiselle tai yksityiselle, on tyypillistä, ettei ajoneuvon pysäköinyttä henkilöä tavata eikä hänen henkilöllisyyttään ole mahdollista muullakaan tavalla kohtuullisin ponnistuksin selvittää. Ajoneuvon omistajan tai haltijan on sitä vastoin helppo näyttää, kenen käyttöön hän on ajoneuvonsa luovuttanut ja ettei hän siis ole tehnyt pysäköintivirhettä itse.


7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko niin, että tämä kunnallinen maksu toimii kokonaan toisella logiikalla kuin korkeimman oikeuden hyväksymä yksityinen maksu, jonka pohjana on kuljettajan kanssa syntyväksi ajateltu sopimus? Muuhun kuljettajaan kuin auton haltijaanhan jälkimmäinen ei päde.

Anonyymi kirjoitti...

Haltija ja kuljettaja voivat olla eri henkilöitä. Pysäköidyn auton omistaja tai rekisteriin merkitty haltija vastaavat myös yksityisoikeudellisesta valvontamaksusta samalla tavalla kuin pysäköintivirhemaksustakin kuten blogikirjoituksen lopussa on todettu.

Anonyymi kirjoitti...

Ilmeisesti pysäköintisopimuksen rikkomisen ajankohtaa ei tästedes kannata edes mainita pysäköintisopimushuomautuslapussa, koska se vain mahdollistaa sen, että pysäköintisopimuskumppani voi yrittää kiistää pysäköintisopimuksen solmisen sillä, että se ei ollut mahdollista sinä ajankohtana kuin väitetään. Ehkä tulevaisuudessa ajoneuvon rekisterinumerokin kannattaa jättää huomiotta, ettei ole mahdollista yrittää kiistää sitä kautta sopimuksen synnyn mahdottomuutta. Toki samalla voi lähettää pysäköintisopimusrikkomuslapun kaikille samat tuntomerkit omaavien autojen omistajille.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, ja anonyymin kaltaisten nyyhkyttäjien kannattaa luopua autosta ja autoilusta kokonaan ja siirtyä jalkamieheksi. Jep, jep.

Anonyymi kirjoitti...

"Pysäköinninvalvonnalle, julkiselle *tai yksityiselle*, on tyypillistä, ettei ajoneuvon pysäköinyttä henkilöä tavata eikä hänen henkilöllisyyttään ole mahdollista muullakaan tavalla kohtuullisin ponnistuksin selvittää. Ajoneuvon omistajan tai haltijan on sitä vastoin *helppo näyttää*, kenen käyttöön hän on ajoneuvonsa luovuttanut ja ettei hän siis ole tehnyt pysäköintivirhettä itse".

Niinpä niin, JV yrittää taas kerran todistella mustaa valkoiseksi.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Jahas, tuossa edellä oli vielä yhden vielä vapaana olevan parkkiaktivistin viesti ja ko. lajityypille niin tyypillistä "argumentointia".

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Haluaisin tiedustella kahta tähän samaiseen aiheeseen eli tässä tapauksessa yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyvää asiaa:

1. Tilanteet, joissa yksityisellä pysäköintialueella henkilö saa yksityisoikeudellisen valvontamaksun omalta paikaltaan. Toisin sanoen jos vaikkapa on pysäköinyt omaan parkkiruutuun, mutta pysäköintilupa on unohtunut laittaa kojelaudalle/ikkunaan, on tippunut paikaltaan, on peittynyt lumen vuoksi, on peitetty autoa suojaavalla peitteellä tai on sijoitettu sivuikkunaan eikä yleisen käytännön mukaisesta tuulilasiin. Miten tällaisessa tai tällaisissa tilanteissa näkemyksesi mukaan tulisi nykyisen lainsäädännön mukaisesti menetellä? Kunnallisessa pysäköinninvalvonnassahan näissä tapauksissa maksu perutaan/mitätöidään mikäli auton haltija osoittaa pysäköineensä oikein ja vain vaikkapa unohtaneensa sijoittaa pysäköintiluvan osoittavan lapun tuulilasiin. Yksityisten firmojen osalta taasen olen törmännyt kaikkien edellä mainitsemieni tapausten tyyppisiin tapauksiin, joista jokaikisessä on reklamaation vastaus ollut, ettei pysäköintiluvan yleinen omaaminen riitä vaan luvan tulee olla selkeästi näkyvillä, toisin sanoen reklamaatiot on hylätty.

2. Pysäyttäminen vs. pysäköiminen. Kenellä tällaisissa kiistanalaisissa tapauksissa on todistusvelvollisuus? Tuleeko vaikkapa muuttokuormaa purkavan autoilijan todistaa olleensa vain kantamassa tavaroita vai tuleeko pysäköinninvalvojan osoittaa ajallisesti pysähdyksen olleen pysäköimistä eikä pysäyttämistä? Yleensä käytäntönä taitaa olla tällaisissa tapauksissa, että käytetään "huoltoajo"-lappuja tms. Vaikuttaako tällaisen lapun käyttäminen "sakon" aiheellisuuteen? Ja jälleen, törmäämieni tapausten perusteella julkisen pysäköinninvalvonnan puolella näissäkin tapauksissa ollut enemmän joustoa kuin yksityisellä puolella, toisin sanoen yksityisellä puolella reklamaatiot on automaattisesti hylätty.

Mutta niin, tällaiset tapaukset ovat itseäni askarruttaneet ja ajattelin, että sinä asiantuntijana osaisit varmasti vastata niihin! Kiitoksia jo etukäteen.