1. Ihmiskauppaa koskevat rangaistussäännökset otetettiin rikoslakiin vuonna 2004. Ihmiskauppaan (RL 25:3) syyllistynyt on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Törkeästä ihmiskaupasta (RL 25:3a) on säädetty rangaistukseksi vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta.
2. Oikeuskäsittelyyn edenneet ihmiskauppaa koskevat tapaukset ovat olleet Suomessa hyvin harvinaisia. Poliisiin tietoon tuli törkeitä ihmiskauppaepäilyjä vuonna 2010 kaksi, vuonna 2011 kuusi, vuonna 2012 neljä ja vuonna 2013 kolme kappaletta. Ihmiskauppa liittyy usein prostituutioon. Korkeimman oikeuden vuonna 2014 ratkaisemassa tapauksessa (KKO 2014:80) oli kysymys siitä, täyttikö syytetyn menettely ihmiskaupan vai parituksen (RL 20:9) tunnusmerkistön. Alemmat oikeudet päätyivät paritukseen, kun taas korkeimman oikeuden mukaan tapauksessa oli kysymys törkeästä ihmiskaupasta. Korkein oikeus ei kuitenkaan nähnyt aiheelliseksi korottaa hovioikeuden syytetylle tuomitsemaa 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistusta.
3. Pirkanmaan käräjäoikeus ratkaisi viime torstaina harvinaislaatuista ihmiskauppaa koskevan jutun. Tapauksessa 45-vuotias mies ja tämän 22-vuotias tytär olivat pitäneet vuonna 1991 syntynyttä naista vankinaan neljän vuoden ajan (2010-2014). Uhrin henkistä kehitystä on kuvattu sanalla "viivästynyt" ja häntä on pidetty lapsellisuutensa takia helposti johdateltavissa olevana. Syytetyt, jotka ovat uhrin tavoin romaneja, olivat tutustuneet uhriin internetin välityksellä. He olivat uhkailleet uhrin vanhempia eivätkä olleet päästäneet näitä tapaamaan tytärtään. Nainen oli synnyttänyt vankeusaikanaan neljä 45-vuotiaan siittämää lasta, joista yksi oli viety kolmevuotiaana Ruotsiin.
4. Miehen mukaan tapauksessa ei ollut kysymys ihmiskaupasta, vaan avioliittoon rinnastettavasta romaniavioliitosta, joka alkaa siten, että mies "ryöstää" naisen itselleen. Uhrin karkausyritykset olivat epäonnistuneet ja johtaneet miehen uhriin kohdistamiin pahoinpitelyihin. Uhri oli yrittänyt myös itsemurhaa, siitäkin mies oli raivostunut naiselle.
5. Käräjäoikeus tuomitsi miehen törkeästä ihmiskaupasta, lapsikaappauksesta, rekisterimerkintärikoksesta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta 3 vuodeksi 10 kk vankeuteen. Miehen tytär tuomittiin osittain nuorena henkilönä tehdystä törkeästä ihmiskaupasta ja petoksesta 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen. Tuomitut velvoitettiin maksamaan uhrille korvausta kärsimyksestä 15 000 euroa, joka on kolmannes siitä, mitä uhri vaati jutussa syytetyiltä.
6. Rikoksista, jotka käräjäoikeus luki miehen syyksi, olisi lain mukaan voitu tuomita yhteensä enintään 13 vuotta vankeutta. Rikosoikeusoppineet ovat pitäneet syytettyjen saamia rangaistuksia liian lievinä. Esimerkiksi professori Matti Tolvanen on ihmetellyt tuomittua rangaistusta, joka ei yltänyt edes rangaistusasteikon puoliväliin. Tolvasen mukaan ankarin Suomessa törkeästä ihmiskaupasta tuomittu rangaistus on 4 v 8 kk vankeutta tapauksessa, jossa uhri oli alaikäinen. Pirkanmaan tapaus on Tolvasen mielestä vm. tapausta mm. kestoltaan ja tekotavaltaan vakavampi. Ns. jengiraiskaustapauksessa, jossa annetusta tuomiosta valitettiin korkeimpaan oikeuteen asti (KKO 2014:85) - uhrin vapaudenriisto kesti ko. tapauksessa "vain" 7-8 tuntia - päätekijälle mitattiin törkeästä raiskauksesta 5 v 6 kk vankeutta.
7. Pirkanmaan käräjäoikeudessa esillä ollut törkeä ihmiskauppa on vakava rikos, josta olisi voitu tuomita vaikkapa 5-6 vuotta vankeutta. Käräjäoikeuden tuomio ei liene julkinen, joten emme tiedä teon kaikkia olosuhteita tai perusteita, jotka käräjäoikeus on rangaistusta mitatessaan ottanut huomioon. Käräjäoikeus on voinut katsoa, että tapauksessa on kysymys romanien välisestä rikoksesta ja syytetyn väitteiden mukaan romanikulttuuriin kuuluvasta "naisen ryöstöstä", jota ei ole pidetty erityisen vakavana eikä käsitelty aiemmin tuomioistuimissa. Törkeä ihmiskauppa oli tapauksen selvästi vakavin rikos, kun sen sijaan muut miehen syyksi luetut rikokset vaikuttavat suhteellisen vähäisiltä. Toisaalta ihmiskauppa on kohdistunut henkiseltä kehitykseltään jälkeen jääneeseen ja helposti taivultavissa olevaan uhriin, jolta on riistetty vapaus ja jonka ei ole sallittu tavata edes vanhempiaan.
8. Korkein oikeus on antanut parin kolmen viimeisen vuoden aikana useita rangaistuksen mittaamista koskevia ennakkopäätöksiä; useimmat niistä ovat koskeneet väkivalta- ja seksuaalirikoksia sekä huumausainerkoksia. Esimerkiksi viime vuonna korkein oikeus antoi alun toistakymmentä rangaistuksen mittaamista koskevaa ennakkopäätöstä. Katso esim. KKO 2014:5 (tappo), 2014:6 (törkeä pahoinpitely), 2014:34 (törkeä huumausainerikos), 2014:48 (lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö), 2014: 55 (törkeä varkaus), 2014: 60 (törkeä pahoinpitely), 2014:80 (törkeä ihmiskauppa/törkeä paritus), 2014:85 (törkeä raiskaus), 2014:87 (törkeä ryöstö) ja 2014:91 (raiskaus). Tänä vuonna korkein oikeus on antanut tähän mennessä kaksi mittaamisratkaisua: KKO 2015:12 (tapon yritys) ja 2014:18 (törkeä huumausainerikos).
9. Pirkanmaan käräjäoikeuden nyt antamasta tuomiosta valitetaan melkoisella varmuudella hovioikeuteen ja hovioikeuden tuomioon haettaneen valituslupaa korkeimmasta oikeudelta. Valitusluvan myöntäminen olisi rangaistuksen mittaamiskäytännön ohjaamisen takia perusteltua, sillä ihmiskauppaa koskevia tapauksia tulee nykyisin entistä useammin polisiin tietoon ja osa niistä etenee tuomioistuinten käsiteltäväksi.
16 kommenttia:
Kun luetteloituja ennakkotapauksia katsoo, on vaikea niiden pohjalta arvioida, mikä rangaistuksen kesto tulisi olla. Naista on pidetty vankina neljä vuotta, maalaisjärjellä vapausrangaistusta voisi suhteuttaa siihen, etenkin kun tuomittu perustelee tekoa kulttuuriteolla "vaimon ryöstöllä", joka on rikos. Suomessa ei päde Hammurabin laki, mutta aika oudolta tuntuu, jos viattoman uhrin kaltoinkohtelu neljä vuotta vastaa rikokseen syyllistyneen alhaisempaa vapaudenmenetystä valvotuissa vankioloissa.
Korvauksetkin neljästä vuodesta kuulostaa kovin alhaisilta. Mistä tahansa työpaikasta olisi ollut mahdollisuus saada korvauksia parempi ansiotaso. Onko siinä huomioitu jokin erityinen ylöspito? Onko uhri saanut itse ratkaista, miten ylöspito järjestetään? Tuskin kuitenkaan, enkä arvaisi, että hän olisi nauttinut minkäänlaista palkkaakaan.
Pirkanmaan käräjäoikeuden ratkaisu on asianomistajan tunnistetietoja lukuun ottamatta julkinen.
Siispä siitä vain kaikki kipin kapin Pirkkalan KO:n kansliaan syynäämään tuomiota!
Netissähän nämä tuomioistuimet, KKO:ta ja KHO:ta lukuun ottamatta, eivät viitsi tai rohkene julkaista tuomioitaan lainkaan.
Julkisuudessa esitettyjen tietojen perusteella jutun faktoihin jää monia kysymysmerkkejä. Tästä huolimatta vaikuttaa vahvasti siltä, että rangaistuksen mittaaminen ei ole osunut ihan kohdalleen edes suhteessa vakiintuneisiin mittaamisperusteisiin.
Tapaus nostaa kuitenkin esiin myös rakenteellisen ongelman, eli henkilön koskemattomuuteen tai vapauteen kohdistuvien rikosten rangaistusten suhteen muihin rikostyyppeihin.
Vertailun vuoksi voidaan ajatella, että ko. jutun vastaajat olisivatkin neljän vuoden ajan myyneet 10 grammaa amfetamiinia ja 10 Subutex-tablettia per viikko (= muutaman säännöllisesti käyttävän henkilön "kulutus"). Kertolaskun tulos neljältä vuodelta on noin 2000 tablettia ja 2 kg amfetamiinia. OIkeuskäytännön perusteella vastaajille leivottaisiin tästä vähintään viiden vuoden kakku.
Pidän rangaistusten epäsuhtaa ilmeisenä, eikä kysymys ole vain harvinaista rikostyyppiä koskevasta yksittäistapauksesta. Esimerkiksi pahoinpitelyrikoksesta tuomitaan yli viiden vuoden tuomio vain äärimmäisen törkeissä tapauksissa.
Sama koskee myös lievempiä tapauksia: Ei liene montaakaan eurooppalaista valtiota, jossa nyrkiniskun kasvoihin rinnastetaan moitittavuudeltaan ylinopeuteen.
Olisiko pitänyt olla miljonäärisuvusta? Törkeä panttivangin ottaminen ja muita rötöksiä, 9 vuotta vankeutta?
Professori Utriainen sanoi Ylelle että oikeusistuimet arvostavat omaisuutta. Onneksi ei tässä nk. 'aviomies' yrittänyt siis kiristää ketään, kunhan pakotti synnyttämään lapsia.
Pitäisikö loogisesti yksilötkin luokitella (vaikkapa oman itsensä) omaisuudeksi, jotta suomalainen käräjäoikeus osaisi antaa yleiseen oikeustajuun käyviä tuomioita? Yhdysvaltalaisilla viranomaisilla on useita erilaisia laskennallisia arvioita, mutta esimerkiksi FDA esitti vuonna 2010 luvun 7.9m USD.
Mutta ylinopeussakot ovat Suomessa sentään tip top -kunnossa.
Jos joku miljonääri erehtyy kaahaamaan 60 km:n rajoitusalueella kahdeksaakymppiä, niin jätkä joutuu pulittamaan rkoksestaan rangaistukseksi sakkoa 55.000 euroa.
Tässä olisi vientituotetta kaikille muillekin maille! Miksei ne hölmöt ole ymmärtäneet seuranneet Suomen mallia!
Varsinaisten rikosoikeusoppineiden lisäksi myös emerita Utriaisen Terttu paheksuu - jälleen kerran - suomalaista kriminaalipolitiikkaa ja Pirkanmaan KO:n lievää tuomiota
http://yle.fi/uutiset/naisen_kaapanneiden_pieni_tuomio_ei_yllata_asiantuntijaa__tyypillista_meidan_systeemilta/7883019
Terttu vaikenee teitenkin visusti siitä, että hänen kanssaan samanmieliset (vasemmalle kallellaan olevat) oikeusoppineeet, esim. Inkeri Anttila, Raimo Lahti, Pekka Koskinen ja etenkin Olavi Heinonen, ovat olleet luomassa ko. kummallista ja muiden pohjoismaiden käytännöstä eroavaa suomalaista kriminaalipolitiikkaa lainvalmistelijoina ja eduskunnan toistuvasti kuulemina asiantuntijoina.
Olavi Heinonen vaikutti lisäksi asiaan ja käytäntöön reilut 30 vuotta KKO:n oikeusneuvoksena ja presidenttinä.
Joten tätä taustaa vasten mainittua käytäntöä ei niin vain muuteta, vaikka Utriainen antaisi kuinka monta lausuntoa Yle Uutisille!
Jarkko Sipilä on kirjoittanut Pirkanmaan KO:n tuomiosta nasevan - ja suorastaan vihaisen - blogijutun
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/kommentti-jarkyttava-tuomio-miksi-nuoren-naisen-vangitsijat-paasivat-nain-vahalla/4926568
Myös se on Sipilän jutussa hyvä asia, että hän mainitsee tapauksen päätekijän eli 45-vuotiaan romanimiehen nimen.
Sipilä kertoo myös käräjäoikeuden tuomareiden nimet! Tuomareiden nimistä media vaikenee yleensä aina kokonaan - se kuuluu vissiin paljon puhuttuun (ja epäonnistuneeseen) suomalaiseen oikeuskulttruuriin.
Tuomion lievyydestä järkyttyneille toimittajille, rikosoikeusoppineille ja muillekin kansalaisille voidaan lohdutukseksi kertoa, että syyttäjä ja asianomistaja tulevat valittamaan rangaistuksesta hovioikeuteen. Käräjäoikeuden tuomio ei siten jääne lopulliseksi.
Jos tässä ihmiskauppatapauksessa on käytetty kulttuurista puolustusta (cultural defence) osana ratkaisutoimintaa vastuuvapausperusteiden nojalla (vrt. ruumiillinen koskemattomuus ei nauti ehdotonta suojaa KKO2008:93), niin täytyy kyllä todeta, että kulttuurisen puolustuksen merkityksen korostaminen rangaistuksen lieventämisen tarkoituksessa meni käräjätuomareilla (Petteri Palomäki, Ida-Sofia Mäki ja Antti Hyvönen) aivan liian pitkälle yhdenvertaisuuden kustannuksella.
Kysymyksiä herättää myös se, että romaanikulttuuriin kuuluva traditio yhteiseloa aloittavan parin karkaamisesta, joka tässä tapauksessa muuttuikin julmaksi ryöstöksi, ja ylipäätään kaikenlainen häpeä, hyssyttely ja salassapito mikä liittyy romaniparisuhteisiin on ”kulttuurinen erityispiirre”, jota pidetään yleisesti hyväksyttävänä ja sillä on myönteistä merkitystä varsinkin romaninaisen ihmisoikeuksien, identiteetin kehittymisen ja yhteisöön kiinnittymisen kannalta.
Joo, mutta jos somalijengi syyllistyy porukalla raiskaukseen - vrt. Tapanilan tapaus - niin silloin lehdet eivät uskalla pitkään aikaan kertoa, että epäillyt ovat somaleja.
Ihmiskaupasta syytettyä Leif Grönforsia on etsitty Ruotsissa tuloksetta seitsemän vuotta. Hänen epäillään osallistuneen Haaparannassa 60-vuotiaan eläkeläisnaisen törkeään raiskaukseen (pakottaminen suuseksiin), ryöstöön ja vapaudenriistoon yhdessä sisarpuolensa Lenitan kanssa vuonna 2008. Sisarpuoli saatiin kiinni ja tuomittiin Haaparannan käräjäoikeudessa kuuden vuoden ehdottomaan vankeuteen. Hovioikeuskäsittelyssä tuomio aleni viiteen vuoteen. Oikeus velvoitti Lenitan maksamaan uhrille 187.000 kruunua (ks. linkki).
Kovin erilaisia tuomioita lahden molemmin puolin...
Kihlakunnansyyttäjä Leena Koivuniemi on luvannut kertoa perjantaihin mennessä valittaako molemmista tuomioista hovioikeuteen. Asia ei ole vielä selvä.
Sinänsä tämä juttu herättää mielenkiintoisia kysymyksiä myös rikosten yksilöinnistä ja konkurenssista.
Tällaisessa jatkuvaluonteisessa tekokokonaisuudessa, jossa vastaajan kaikki uhriin kohdistuva teot niputetaan tuon yhden rikosnimikkeen alle (törkeä ihmiskauppa), toivoisi tosiaan, että rangaistusasteikon yläpäätä käytettäisiin. Rangaistuksen mittaamisessa olisi voinut näyttää erilaiselta jos kaikki rikokset olisi yksilöity ja syytekohtia olisi ollut useampia.
Juttu on istuttu kahden käräjätuomarin ja yhden notaarin kokoonpanossa.
Rangaistuksen mittaamisen osalta tuomiossa ei ole RL 7:5 §:n edellyttämin tavoin perusteltu, paljonko lähtökohdaksi asetettava ankarin rangaistus (törkeä ihmiskauppa) on ja paljonko muiden rikosten vaikutus.
Tuomiossa ei ole tarkemmin arvioitu ihmiskaupan tunnusmerkistöjen täyttymistä, vaan se on ympäripyöreää lätinää...
Valitus lähtee hovioikeuteen! Koivuniemi hakee syytettynä olleelle miehelle vähintään 6 vuotta vankeutta, ja naiselle 3–4 vuotta.
Lähetä kommentti