Eduskunnan perustuslakivaliokunta käsittelee parhaillaan oikeuskansleri Jaakko Jonkan 16.9. valiokunnalle tekemää ilmoitusta ex-pääministeri Matti Vanhasen virkatoimien tutkimiseksi.
Jonkan mielestä Vanhanen oli vuosina 2006-2009 esteellinen osallistumaan valtioneuvoston yleisistuntoihin - kaikkiaan kuusi istuntoa - joissa päätettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten myöntämisestä Nuorisosäätiölle. Näin oli muodostunut asetelma, joka hallintolain esteellisyyssäännöksen tarkoittamalla tavalla on vaarantanut luottamuksen Vanhasen puolueettomuuteen. Jonkan yksiselitteisen kannanoton mukaan Vanhanen oli menetellyt lainvastaisesti.
Oikeuskansleri olisi voinut halutessaan päättää asian käsittelyn antamalla Vanhaselle huomautuksen jääviydestä. Oikeuskansleri kuitenkin totesi, että asiaa olisi arvioitava myös rikosoikeudellisesti. Jonkan tulkinnan mukaan hänellä oikeuskanslerina ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta käynnistää valtioneuvoston jäsenen menettelyä eli ministerivastuuasiaa koskevaa esitutkintaa. Esitutkinnan käynnistäminen on yksinomaan perustuslakivaliokunnan harkinnassa. Asian perusteelliselle selvittämiselle on Jonkan mukaan aito tarve, sillä Vanhasen tapauksessa on kyse yhteiskunnallisesti merkittävää valtaa käytettäessä tapahtuneen epäillyn lainvastaisuuden tutkinnasta.
Keskusrikospoliisissa on parhaillaan vireillä Nuorisosäätiön antamia vaalitukia koskeva laaja esitutkinta. Tällä tutkinnalla on Jaakko Jonkan mukaan ainakin rakenteellinen yhteys nyt käsiteltävään Vanhasen esteellisyyttä koskevaan tapaukseen. Vanhasen saamaa tukea tulisi sen vuoksi tarkastella osana esitutkinnassa olevaa asiakokonaisuutta. Oikeuskanslerin käsitys on, että ilman tämän yhteyden huomioon ottamista ei Vanhasen osallistumisesta avustuspäätöksien tekemiseen Nuorisosäätiölle saada oikeaa kuvaa.
Perustuslakivaliokunta on jo ehtinyt kuulla sekä "syyttäjää" eli oikeuskansleria että "vastaajaa" eli Matti Vanhasta. Vanhanen on kiistänyt esteellisyytensä. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin mukaan Vanhanen on kiistänyt myös tiettyjä Jonkan ilmoituksessa mainittuja faktoja. Valiokunta on kuullut Jonkkaa jo kahdesti. Sasin mukaan valiokunta on pyytänyt Matti Vanhaselta kirjallisen lausunnon, jonka Vanhasen on määrä toimitta valiokunnalle tänään.
Olen käsitellyt asiaa blogissani kahdesti. Viime perjantaina eli 1.10. ihmettelin, miksi valiokunta ei kuullut Jonkkaa ja Vanhasta vastakkain, sillä tämä olisi ollut tehokas tapa epäselvyyksien poistamiseksi. Aina valpas Aamulehden Helsingin toimitus hoksasi ehdotukseni ja kysyi asiaa Sasilta. Aamulehden haastattelussa lauantaina 2.10. Kimmo Sasi selitti, että tuo vastakkain kuulemista koskeva mahdollisuus oli kyllä ollut valiokunnassa esillä, mutta "ainakin tässä vaiheessa" oli kuitenkin päädytty traditionaaliseen menettelyyn eli erikseen kuulemiseen.
Asian käsittely jatkuu huomenna torstaina, jolloin valiokuntaa kuulee "todistajia" tai oikeastaan kahta asiantuntijaa. Toinen heistä on hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää ja toinen rikosoikeuden emeritusprofessori Pekka Koskinen. Perjantaina valiokunnan on vielä määrä kuulla valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä. Nissistä kuullaan tavallaan viran puolesta, sillä perustuslain mukaan perustuslakivaliokunta pyytää juuri valtakunnansyyttäjää käynnistämään ministerivastuuasiaa koskevan esitutkinnan, jos siihen on aihetta.
Olli Mäenpäätä kuullaan Vanhasen jääviydestä. Mäenpää on pohtinut virkamiehen esteellisyyttä kirjoissaan perusteellisesti, vaikkei olekaan, toisin kuin Kimmo Sasi viime viikolla kertoi, väitellyt esteellisyyskysymyksistä. Vanhasen esteellisyyden osalta Jonkan ilmoitus ja päätös 16.9. ("jääviystuomio") on hyvin perusteltu enkä usko, että Mäenpää voisi päätyä arvioinnissa toisenlaiseen tulokseen. Tosin asiantuntija ottaa kantaa lähinnä vain yleiseltä kannalta hänelle esitettyyn kysymyksen eikä (yleensä) puutu käsillä olevaan konkreettiseen tapaukseen.
Selitys, jonka mukaan kyseinen avustusasia olisi ollut - jokaisessa kuudessa istunnossa - vain jonkinlainen rutiiniasia, jota käsiteltiin valtioneuvoston istunnoissa "kolmen sekunnin ajan" ja jota Vanhanen ei olisi siten hoksannut, on tietenkin vain Vanhasen ja hänen perässähiihtäjiensä kömpelö yritys peittää pääministerin ilmiselvä jääviys. Valtioneuvoston istunnon esityslistat jaetaan hyvissä ajoin etukäteen ennen istuntoja ministereille ja heidän laajalle avustajakunnalleen. Nuorisosäätiötä 20 vuotta johtaneen poliitikon pitää ymmärtää, mistä avustusasiassa oli kysymys. Vanhanen on myös tiennyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tietää, että Nuorisosäätiö avusti hänen vaalikampanjaansa.
Oikeuskansleri on sanansa jääviysasiassa sanonut ja olisi suoranainen yllätys, jos valiokunta päätyisi esteellisyyden arvioinnissa toiselle kannalle. Valiokunnalle jää oikeastaan vain päättää, onko Vanhasta syytä epäillä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tämä on jääviysarviointia visaisempi kysymys.
Minusta on hieman outoa, että tästä kysymyksestä valiokunta kuulee vain yhtä rikosoikeusoppinutta. Suomen johtava virkarikosasiantuntijahan on tunnetusti professori Pekka Viljanen Turun yliopistosta. Viljanen tunnetaan aika tukasta suhtautumisesta lahjus- ja virkarikoksin. Olisiko tässä selitys siihen, miksi valiokunta ei halunnut kuulla Viljasta? Enteileekö asiantuntijan valinta sitä, että valiokunta, tässä vaiheessa lähinnä sen puheenjohtajisto (Sasi ja Jacob Söderman), on sillä kannalla, että Vanhasta ei ole syytä epäillä virkavelvollisuuden rikkomisesta, jolloin esitutkinta ei siis ole tarpeen?
Asiantuntijaksi valittu professori Pekka Koskinen asiantuntemusta ei toki ole syytä epäillä, vaikka tietääkseni hän ei ole kirjoittanut virkarikoksista juuri mitään. No, saattaahan tapaukseen liittyä myös tiettyjä rikosoikeuden ns. yleisiä oppeja, mikä on Koskiselle tutumpi aihealue. Valiokunta tulee nojautumaan asiassa mieluusti asiantuntijoiden lausuntoihin, esteellisyyden osalta Olli Mäenpään ja rikosoikeudellisen arvion oalta Pekka Koskisen lausuntoon. Näyttää siltä, että Matti Vanhasen kohtalo eli se, joutuuko hän esitutkintaan vai ei, riippuu paljolti professori Koskisen lausunnosta.
Asian rikosoikeudelliseen puoleen liittyy prosessioikeudellinen kysymys eli se, ylittyykö tapauksessa esitutkinnan aloittamiskynnys. Tätä varten kuullaan valtakunnansyyttäjä Nissistä. Ratkaisevaa on se, painaako kysymystä harkittaessa enemmän asian selvittämisintressi vai yksilön eli siis Vanhasen oikeusturvaintressi. Valiokunta joutuu arvioimaan näiden intressien keskinäisiä painoarvoja ja punnitsemaan niitä vastakkain. Syytekynnystä käsittelevässä väitöskirjassaan vuodelta 1991 oikeuskansleri Jaakko Jonkka on operoinut juuri näiden käsitteiden avulla.
Mitä tärkeämpänä tapahtuneen mahdollisimman perusteellista selvittämistä pidetään ja mitä todennäköisemmin asian tutkinta poliisin suorittamassa esitutkinnassa käytössä olevin keinoin toisi asiaan merkityksellistä tietoa, sitä korkeammaksi asian selvittämisintressin painoarvo kohoaa. Oikeusturvaintressi puolestaan puhuu tapauskohtaisesti määräytyvällä painoarvollaan pääsääntöisesti esitutkinnan aloittamista vastaan.
Minusta näyttää selvältä, että asian selvittämisintressi painaa punninnassa selvästi oikeusturvaintressiä enemmän; itse asiassa oikeusturvanäkökohdatkaan eivät puhu koko painollaan esitutkinnan aloittamista vastaan. Asian rikosoikeudellisen puolen perusteelliselle selvittämiselle on olemassa aito ja perusteltu tarve, sillä onhan nyt kyse yhteiskunnallisesti merkittävää valtaa käytettäessä tapahtuneen epäillyn lainvastaisuuden tutkinnasta. Kun Vanhasella on oikeuskanslerin käsityksestä poikkeava erilainen kanta, ei vain esteellisyyskysymyksen juridisesta arvioinnista, vaan myös tapauksen tosiseikoista, ei valiokunnalla näyttäisi olevan muuta mahdollisuutta oman päätöksentekonsa tarvittavan selvityksen pohjaksi kuin pyytää valtakunnansyyttäjää käynnistämään esitutkinta.
Oikeuskansleri Jonkan 16.9. julkistaman ilmoituksen ("jääviystuomion") perustelujen rivien välistä on luettavissa, että hän on esitutkinnan käynnistämisen kannalla. Oikeuskansleri lausui ilmoituksessaan muun muassa näin:
Nuorisosäätiö on jakanut varsin huomattavassa määrin poliittista tukea ilman säännöissään olevaa mainintaa. Pelkästään viimeisten vajaan kymmenen vuoden ajalta vaalitukea on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan annettu yli 100 000 euroa. Käytettävissäni olevin keinoin en voi ottaa kantaa siihen, onko säätiö näin menetellessään toiminut myös lainsäädännön vastaisesti, mutta tukikäytännöstä joka tapauksessa on käynnistetty esitutkinta. Vanhasen on täytynyt Nuorisosäätiön hallituksen entisenä pitkäaikaisena jäsenenä ja puheenjohtajana tuntea sen säännöt 14 ja tietää myös siitä, että säätiö tällaista tukea antaa, koska tukikäytäntö on todennäköisesti linjattu hallituksessa tai joka tapauksessa sen tieten. Näyttää siltä, että Raha-automaattiyhdistyksen varoilla on avustettu sääntöjensä mukaan yleishyödyllistä toimintaa harjoittavaa mutta tosiasiallisesti – ja ainakin johonkin mittaan Vanhasen tieten – säännönmukaisesti myös puoluepoliittista toimintaa rahoittanutta säätiötä. Tämänkin seikan merkitystä Vanhasen tekemien säätiötä koskevien avustuspäätösten arvioinnissa olisi perusteltua tarkemmin selvittää.
Oikeuskansleri perää siis asian perusteellista selvittämistä. Tämä edellyttää poliisin esitutkintaa. Vanhasen tapaus liittyy kiinteästi Nuorisosäätiön tukikäytännön jo vireillä olevaan esitutkintaan. Jos perustuslakivaliokunta päättää käynnistää esitutkinnan, päätöksessä tuskin voidaan rajata tutkintaa vain Vanhasen nyt havaitun lainvastaisuuden eli esteellisyyden selvittämiseen, vaan tutkinnan laajuus määräytyy sen mukaan, mitä Nuorisosäätiön meneillään olevassa esitutkinnassa nähdään tarpeelliseksi.
21 kommenttia:
Kossupullo vetoa, ettei perustuslakivaliokunta käynnistä esitutkintaa!
Jokainen on joskus oksentanut ja tietää, että kun ensimmäinen pisara tulee suuhun, niin sen jälkeen ei voi tehdä mitään muuta kuin antaa vatsan tyhjentyä. Nyt on samanlainen dominoefekti havaittavissa, kun politiikan perinteiset linnakkeet eli vaalirahoitus, valtionyhtiöiden yksityistäminen, hallintoneuvostot, päättäjien taloudelliset kytkökset jne. jne. nousevat esiin kuin Linnanmäen legendaarisen myyräpelin myyrät.
Vuorotellen ja epämääräisessä yhteisrintamassa Katainen, Kivimäki/Vanhanen ja Urpilainen ovat yrittäneet nuijia näitä "myyriä" takaisin koloihinsa, vähättelemällä, kiertelemällä ja jopa valehtelemalla. Veikkaukseni kuitenkin on, että pato taitaa olla jo murtunut ja pian KAIKKI haluavat tunnustaa erilaisia poliittisia syntejään, jotta tulisivat edes joskus enää valituiksi tuleviin eduskuntiin.
Odottakaas vaan...
Jonkan putkassaolosta tulee kaksi kysymystä mieleen. Ensinnäkin onko Jonkan toiminnalla Vanhasen asian selvittämisessä ja putkareissun esiin kaivamisella juuri nyt jonkin asiallinen yhteys? Itse uskon näin. Toisekseen ihmetyttää, miten helkutissa prosessualistilla voi olla noin heikko viinapää?
Jonkka muistaa hyvin nauttimansa "kolme annosta valkoviiniä", mutta ei lainkaan putkaan laittamistaan, johon tarvittiin lehtitietojen mukaan vartija ja kaksi riskiä poliisimiestä.
Hyvä kuitenkin, että selvisi vain aivotärähdyksellä, pahemminkin olisi voinut käydä kolmen virkamiehen puristuksessa putkan lattialla.
Vaalien läheisyys ja julkinen kohu pakottavat perustuslakivaliokunnan kehottamaan poliisia tekemään asiassa esitutkinnan.
Kuuntelin juuri äsken (klo 12) radiouutisista professori Pekka Koskisen haastattelua. Hieman huolestuttavalta vaikutti se, että Koskinen tuntui joko ikään kuin sekoittavan keskenään esitutkinnan aloittamiskynnyksen ja ministerivastuuasian syytekynnyksen tai ei pitänyt näitä erillään toisistaan.
Vaikka ministerivastuuasiassa syytekynnys on normaalia korkeampi, ei esitutkinnan aloittamiskynnys ole, vaan siihen riittää myös ministerivastuuasiassa "on syytä epäillä rikosta" -kynnys.
Perustuslakivaliokunta pohtii tässä vaiheessa lähinnä vain esitutkinnan aloittamiskynnyksen ylittymistä.
Radiotoimittaja tuntui olevan ulalla, kun hän kertoi, että jos jos asia on epäselvä, niin silloin asia ratkaistaan "syytetyn eduksi" eli sovelletaan in dubio pro reo -periaatetta. Toimittaja "uumoili", että perustuslakivaliokunta tulee tällä perusteella päätymään siihen, ettei esitutkintaa aloiteta.
Kyseinen periaate koskee kuitenkin ainoastaan tuomioistuimen päätöksentekoa, ei sen sijaan syyteharkintaa eikä ainakaan esitutkinnan aloittamiskynnystä.
Kuuntelin ja katselin ajankohtaisohjelmassa pari päivää sitten Jacob Södermanin haastattelua.
Tässä Vanhasen asiassa minusta kuullosti hyvin enteelliseltä kun hän peräänkuulutti rohkeutta tehdä nimenomaan oikea päätös. Ja samassa yhteydessä hän korosti että perusteellisen perustuslakivaliokunnan selvittelyn jälkeen kaikki vaihtoehdot ovat vielä auki. Ja että tärkeää on että [valiokunnalla] on rohkeutta tehdä oikea päätös. Lainmukaisuudesta ei ollut mitään puhetta.
Södermanin aiempaa uraa seuranneena minua ei ihmetyttäisi että "oikea" päätös olisi jollain kvasi-argumentilla että ei ylita tutkintakynnystä.
Ryhmädynamiikkaa ja perustuslakivaliokunnan historiaa kollektiivisena päätöksentekoelimenä seuranneena ja niitä tuntien saattaa olla että tosiasiallisen päätöksen tekevät jäsenten suurta kunnioitusta nauttivat juristi-puheenjohtajat (Sasi ja Söderman) ja muut rivijäsenet sitten hyväksyvät ja siunaavat ratkaisun.
Södermaninin julkisuuskuvahan monipuolisena Suomen ja EU:n oikeusasiamiehenä antoi hänen televisiohaastattelussaan erinomaista pontta hänen mielipiteelleen. Sasin televisio-habitus ei olisi ollut alkuunkaan yhtä uskottavan tuntuinen.
Eli minä näen meidän edessämme tapahtuvan vain hyvin käsikirjoitetun poliittisen näytelmän.
Pontius Pilatus: "Mikä on totuus"?
Mikä on oikeus päätös? Lainmukainen, perusteltu, oikeudenmukainen, kohtuullinen, moraalisesti oikea, tarkoituksenmukainen, enemmistön hyväksyttävissä oleva, vai mikä?
Onko tässäkään asiassa olemassa ehdottomasti yhtä ainoata oikeata ratkaisuvaihtoehtoa, jonka perustuslakivaliokunta löytäisi ikään kuin simsalabim Jacob Södermanin ja/tai Kimmo Sasin (poliittisen) vainun avulla?
Eikö "oikea ratkaisun" tekeminen tai löytäminen vaadi mitään muuta kuin Södermanin peräänkuuluttamaa rohkeutta?
HUOM! Tässä vaiheessa on kysymyksessä itse asiassa vain oikean "välipäätöksen" löytämisestä.
Onpa tosi jännä "sattuma", että oikeuskanslerin putkareissu ikään kuin "pulpahtaa pintaan" näin 17 vuoden jälkeen. Tällä ei varmasti ole mitään yhteyttä Vanhas-asian kanssa.
Jotenkin vain tulevat mieleeni kriminologisesta tutkimuksesta tutut neutralisointitekniikat, joista yksi on kiinniottajien syyllistäminen. Ts. rikoksesta epäilty pyrkii neutralisoimaan tekoaan ja syyllisyyttään syyllistämällä kiinniottajat.
Toivottavasti lukeva yleisö nyt kuitenkin ymmärtää, että oikeuskanslerin putkareissulla ja hänen oikeudellisen päättelynsä pätevyydellä ei ole minkäänlaista yhteyttä.
Luulen kumminkin, että ainakin tietyn puolueen kannattajat myhäilevät nyt tyytyväisinä, kun oikeuskanslerin mainetta loataan.
Onhan ainutkertainen, 17 vuoden takainen putkareissu kuitenkin paljon, paljon moitittavampi asia kuin suunnitelmallinen ja kauan, kauan "maan tapana" jatkunut poliittinen korruptio. Onhan.
Jonkka taitaa kuitenkin olla melko puhtoinen kaveri, koska luulisin, että tässä vaiheessa on hakemalla haettu kaikkia vanhoja syntejä. Jos tuo on kuitenkin pahinta, niin ainakaan minä en pidä oikeuskansleria parhaana musulmaanina, mutta en myöskään pahimpana pakanana - erinomaisena juristina kylläkin.
Huomasiko kukaan muuten sitä, että epäilty rikosnimike oli "haitanteko virkamiehelle", johon voi syyllistyä esimerkiksi tarttumalla kaiteeseen ja yrittämällä siten estää poliisin virkatoimen suorittamista?
Sekin on kuitenkin vain tahallisena rangaistava rikos, joten jos - ja luullakseni kun - Jonkan väite aivotärähdyksestä pitää paikkansa, pitäisin juttua tahallisuuden kannalta hankalana. Väite on minusta uskottava, sillä kukaan ei varmaankaan tässä tilanteessa esittäisi tuollaista hätävalhetta, eikä ainakaan viittaisi lääkärinlausuntoon, jota joku toimittaja voi esimerkiksi vaatia nähtäväkseen.
Jos juopunut ja aivotärähdyksen henkilö putoaa poliisin otteesta ja sattuu pudotessaan pitämään kiinni tämän paidasta, jolloin paita repeää, en pitäisi menettelyä tahallisena. Henkilö kun ei välttämättä tilansa vuoksi kykene mieltämään edes varsin todennäköiseksi sitä, että hän menettelyllään haittaa poliisin virkatoimen suorittamista, ts. putkaan laittamista.
Jos tahallinen, teko olisi kuitenkin esitetyssä muodossaankin tekijän syyllisyyden kannalta siksi vähäinen, että asia voitaisiin panna poliisin pöydälle - erityisesti, kun henkilö vielä ilmoitti olevansa valmis korvaamaan aiheuttamansa vahingon.
junassa on hauska matkustaa, myös Jonkka näyttää tämän tietävän. Eräänlainen ennätys mieheltä
Arvoisa professori Virolainen.
Mitä sanotte uutisesta, jonka mukaan oikeuskansleri Jaakko Jonkan katsotaan antaneen entisen pääministerin Matti Vanhasen (kesk.) toimien selvittämisen eduskunnan perustuslakivaliokuntaan keskeneräisenä?
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/vanhasen-j%C3%A4%C3%A4viysasiassa-kuullaan-nyt-professoreita/605262
Savon Sanomien "uutinen" perustuu yksinomaan Kimmo Sasin lausuntoon.
Oikeuskansleri Jonkka tulkitsee perustuslakia niin, että vain perustuslakivaliokunta voi käynnistää ministerivastuuasiassa esitutkinnan. Tämä kanta on vallitseva.
Eri asia on, että lakia voitaisiin, kuten olen itse aiemmin blogissani esittänyt, selventää niin, että myös oikeuskanslerilla tai oikeusasiamiehellä olisi valta määrätä esitutkinnan käynnistämisestä. Tämä edellyttäisi siis lain muuttamista.
- Vaalirahoitus on Suomessa vielä niin____ (kukin laittakoon adjektiivin, jonka haluaa)
- Käytäntömme ovat niin ala-arvoisia verrattuna____
- Yhdysvalloissa voit lukea jokaisen $50 lahjoituksenkin…
JA STOP just tähän kohtaan.
Toivoin – nay – hartaasti pyydän lukekaa nyt ihan vaikka esimerkkinä tämä The Economist lehden verkkoversion pari päivää sitten julkaisema blogi :
http://www.economist.com/blogs/democracyinamerica
(lokakuun 4. 2010) kirjoitus ”Campaign finance -- Ignore that $800,000 behind the curtain” ja sen kommentit.
Tai Washington Post –lehden artikkeli (03.10.2010) kuinka sitä vaalitaistoa oikeasti käydään :
http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2010/10/03/AR2010100303664.html?hpid=topnews
Ei, ei, ei ja ei, en nyt yritä sitten niin yhtään millään puolustella joidenkin suomalaisten politiikan toimijoiden päin takamusta hoitamia asioita, mutta oliskohan aika lopettaa se… aivan perättömän propagandan levittäminen ja toisten järjestelmien sokea ihannointi.
Ja tämä jääviys / muihin tarkoituksiin tarkoitettujen varojen käyttö – se on oma lukunsa – eikä kovinkaan mieltä ylentävää saati suotavaa – olettaen, että se saadaan toteen näytetyksi.
Sitten – kuinka mahtaa olla – esimerkiksi tätä blogia lukevista – vaikuttaako teihin todella tuon taivaallista kuinka paljon joku ehdokas mainostaa ? Keihin oletatte sen vaikuttavan ? Ja jos väittämä on että vaikuttaa, niin pohjaako se stetson vakioon, mutu-tuntumaan vai voisinko olla niin julkea ja pyytää, että laittaisitte linkin, jossa olisi tutkimus, jossa tällainen positiivinen korrelaatio ihan nuin tilastollisesti näkyisi…(suomalaisen median omat ”tutkimukset” voitte sitten huoletta jättää pois – tarkoitan tilastollista, tieteellistä analyysiä x euroa enemmän mainostanut y ääntä enemmän saanut tms.)
Ja jos sitten todella jotain radikaalia haluttaisiin, niin tämän näpertelyn sijaan 100 edustajaa todellakin riittäisi aivan hyvin ja valintatapa saisi olla Irlannin ja Australian mallin mukainen STV (Single Transferable Vote) – joka on kyllä niin hankala selittää, että parasta kun etsitte sen vaikka tuosta kammottavasta wikipediasta.
(Ja juu ei, en ole koskaan äänestänyt tai edes vakavasti harkinnut äänestäväni maalaisliittoa tai sen nykyistä inkarnaatiota)
TV1:n pääuutisissa kerrottiin äsken, että perustuslakivaliokunta kuuli tänään Vanhas-jutussa "riippumattomia asiantuntijoita."
Sallikaa minun nauraa! Mitä ihmeen riippumattomia nämät ovat?
Olli Mäenpää ja Pekka Koskinen ovat kumpikin tunnettuja vasureita ja radikaaleja. Mäenpää lienee ollut nuorena miehenä taistolaisia ja Koskinen on aina ollut demareiden vasenta siipeä, siis sitä samaa mitä Tarja Halonenkin.
Koskinen toimi 10 vuotta vasemmistolaisen taustan ja vankan kannatuspohjan omaavan Rauhanpuolustajien puheenjohtajana.
Mäenpää on kirjoittanut todella paljon, mutta Koskinen on yhden kirjan professoreja. Hän ei ole väitöskirjan lisäksi julkaissut yhtään ainoata monografiaa tai muuta vastaavaa opusta, pelkkiä peruskurssikirjoja vain.
No, onhan näitä yhden kirjan professoreja toki olut muitakin, esim. Mikael Hidën ja Raimo Lahti tulevat ensimmäisinä mieleen.
Vaikuttaa siltä, että asiantuntijat ovat Jacob Södermanin (sdp) yksin valitsemia.
No, jos asiantuntijat eivät ole aivan riippumattomia, niin toivotaan, että he ovat sentään puolueettomia.
7. lokakuuta 2010
KE Sauli Niinistö, puhemies
KE Seppo Kääriäinen, varapuhemies
KE Tarja Filatov, varapuhemies
Asia: Entisen pääministeri Matti Vanhasen asia perustuslakivaliokunnassa
Motto: Professori Keijo Korhonen aloitti esitelmänsä Suomalaisella klubilla 28.5.2009 seuraavasti: ”Suomi on kuin mielisairaala, jota potilaat johtavat”.
Perustuslakivaliokunta toimii asiaa käsittelevänä viranomaisena kuten hallintolainkäyttölaki ja sen 1§ tarkemmin määrittelee. Tämä asettaa myös vaatimuksen, että valiokunnan jäsenten tulee vannoa tuomarinvala. Viittaan asiassa asetukseen virkavalasta ja virkavakuutuksesta sekä tuomarinvalasta ja tuomarinvakuutuksesta 23.12.1987/1183. Matti Vanhasen asiaa käsiteltäessä valiokunnassa ei ole kyse valiokunnan normaalista lain säätämisestä vaan lain käyttöön kuuluvasta tehtävästä. Tuolloin sovellettava normi on mm hallintolainkäyttölaki kuin myös Euroopan ihmisoikeussopimus.
Eduskunnan puhemiehellä on perustuslaissakin määritelty erityinen velvollisuus valvoa, että käsillä olevassa asiassa ei toimita vastoin perustuslakia ja muuta lakia.
Eduskunnan puhemiehistö tahtonee huolehtia siitä, että asiassa toimitaan kuten perustuslaki ja muut lait edellyttävät.
Parhain terveisin,
Jali Raita, diplomi-insinööri
Aika "kivaa" tuo Keijo Korhosen aloitus, jos se pitää paikkansa.
Se nyt kyllä on puppua, että perustuslakivaliokunnan jäsenten tulisi vannoa tuomarinvala käsitellessään ministerivastuuasiaa.
Valiokunta ei tuomitse ketään, sen tehtävänä on vain päättää - aikanaan - mahdollisen syyte-esityksen tekemisestä eduskunnan täysistunnolle.
Nyt se e vielä puuhastele edes syyttäjän roolissa, vaan pohdiskelee vasta sitä, olisiko edes esitutkinta aloitettava.
" - - pohdiskelee vasta sitä, olisiko edes esitutkinta aloitettava"
Ei tule lasta eikä paskaa?
Jääviys on todettu.
Mitä pl-valiokunta pohtii - Vanhasen tahallisuutta tai tuottamusta tahi niiden puuttumista.
Niiden arvioiminen on mahdollista vasta tehdyn esitutkinnan jälkeen.
"Eri asia on, että lakia voitaisiin, kuten olen itse aiemmin blogissani esittänyt, selventää niin, että myös oikeuskanslerilla tai oikeusasiamiehellä olisi valta määrätä esitutkinnan käynnistämisestä. Tämä edellyttäisi siis lain muuttamista."
Eikö siihen riitä perustuslakivaliokunnan kannanotto, joka sain puheista päätellen on tulossa?
Ei se kyllä riitä.
Olisi tämän jo tähän mennessä typerän pallottelun entistä typerämpää jatkoa, jos p-valiokunta päättäisi palauttaa asian Jonkalle ja sanoa, että asia on "epäkypsä" ja että hoidapa ensi tuo esitutkinnan käynnistäminen!
P-valiokunta voi itse aivan hyvin määrätä esitutkinnan aloittamisesta.
Kumpihan loppulaskussa on Kiinan kaltaiseen historiallisesta syystä itsetuntopuuttelisen ja sen vuoksi -aran suurvaltaan nähden tehokkaampi vaikutuskeino: hiljainen diplomatia vai räyhäkkäät julistukset. Olemmeko välissä olevan puskurivaltion vuoksi unohtamassa, että meitä on noin 5 miljoonaa, kiinalaisia 1,2 miljardi. Ehkäpä presidenttimme vain muistavat virkavalansa parhaan kykynsä mukaan edistää Suomen (!) etua - eikä jotain epämääräistä "yleistä hyvää". Kiinan suhteen muun maailman hiirilauma pitää kovaa ääntä, mutta kuka lopulta haluaa ripustaa kellon Kiina-kissan kaulaan?
Lähetä kommentti