Matti Vanhasen jääviyskysymyksen käsittely näyttää menevän, jollei nyt piirileikiksi, niin ainakin pahasti hakoteille.
Kun asiantuntijoita oli määrä kuulla perustuslakivaliokunnassa Vanhasen esteellisyydestä ja asian rikosoikeudellisesta puolesta sekä esitutkinnan aloittamiskynnyksen ylittymisestä, onkin valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi ryhtynyt paasaamaan julkisuudessa lähinnä vain menettelytapakysymyksistä ja siitä, että oikeuskanslerin olisi pitänyt käynnistää omalla päätöksellään asian esitutkinta. Kun näin ei ole tapahtunut, on asia tuotu Sasin mukaan epäkypsänä valiokuntaan. Sasia ovat säestäneet valiokunnan varapuheenjohtaja Jacob Söderman ja eilen asian rikosoikeudellisesta puolesta valiokunnassa kuultu ex-professori Pekka Koskinen.
Pekka Koskisen lausumat ihmetyttävät, sillä eilen hänellä ei tuntunut olevan lehtimiehille mitään sanottavaa virkavelvollisuuden rikkomista koskevasta kysymyksestä, josta häntä valiokunnassa lähinnä kuultiin. Koskinen puuttui yksinomaan edellä mainittuun menettelytapakysymykseen ikään kuin hän olisi jonkinlainen valtiosääntöoikeuden asiantuntija ja häntä olisi kuultu valiokunnassa yksinomaan tässä ominaisuudessa.
Menettelytapa-asiassa on kysymys oikeuskanslerin toimivaltuudesta eli siitä, olisiko oikeuskansleri voinut määrätä poliisin suorittamaan esitutkinnan, jos tutkinnan aloittamiskynnys "on syytä epäillä rikosta" on ylittynyt. Jonkka katsoi ilmoituksessaan 16.9. lyhyesti ja ilman asiallisia perusteluja, että oikeuskanslerilla ei ole tällaista oikeutta. Jonkan mukaan mainittu kanta on johdonmukainen, koska kanslerilla ei ole ministerivastuuasiassa "rikosoikeudellistakaan roolia", vaan hän toimii ainoastaan laillisuusvalvojan ominaisuudessa.
Ilmoituksessaan 16.9. Jaakko Jonkka toteaa yhdessä virkkeessä lyhyesti ja perustelematta, että "esitutkinnan käynnistäminn on vain perustuslakivaliokunnan harkinnassa." Alaviitteessä hän sanoo, että "tätä voidaan pitää nykylainsäädännön mukaisena vallitsevana kantana". Hän viittaa mainitussa alaviitteessä ainoastaan yhteen omaan kirjoitukseensa vuodelta 2006, jossa kanta on esitetty. Lisäksi Jonkka viittaa Esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan mietintöön (KM 2009:3) s. 293, jossa sanottu kanta myös todetaan ikään kuin itsestään selvyytenä ja ilman minkäänlaisia perusteluja. - Ei tämä nyt niin kovin vakuuttavalta vaikuta!
Jonkka on puolustellut näkemystään selittämällä, että hänen kantansa on "vallitseva" ja että hän ei ole "nähnyt oikeudellisesti perusteltua vastakkaista tulkintaa missään." Jonkka kertoi olleensa yhteydessä eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläiseen, joka oli Jonkan mukaan ollut hänen kanssaan samaa mieltä. Jääskeläisenkään kantaa ei ole tosin "näkynyt missään," vaan kyse lienee ainoastaan suupuheesta.
Olen itse ottanut kantaa kirjoituksessani 321/21.9. "Ministereiden syytesuoja aikansa elänyt." Tulin siihen johtopäätökseen, että kysymys on tulkinnanvarainen ja että molempia kantoja - oikeuskanslerilla joko on tai ei ole sanottua valtaa määrätä esitutkinnan käynnistämisestä - voidaan puoltaa. Totesin kuitenkin, että reaaliset asia-argumentit samoin kuin monet oikeussystemaattiset argumentit puoltavat melko yksiselitteisesti kantaa, jonka mukaan oikeuskanslerilla samoin kuin oikeusasiamiehellä on jo nykyisin voimassa olevan lain eli ministerivastuulain 4 §:n mukaan oikeus valta käynnistää ministerisyyteasiaa koskeva esitutkinta ilman, että asiaa pitäisi tätä varten kierrättää perustuslakivaliokunnan kautta.
Virkatoimissaan hyvin varovaisen miehen maineessa oleva Jaakko Jonkka on kuitenkin valinnut toisen tulkinnan ja halunnut saattaa kysymyksen esitutkinnan käynnistämisestä perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi. Jonkan tulkintaa ei voida virheellisenä, kun kysymystä ei ole laissa yksiselitteisesti säännelty.
Minusta on outoa, että perustuslakivaliokunta ja sen johtoporras (Kimmo Sasi ja Jocob Söderman) haluaa jatkaa narinaansa ja asian pallottelua menettelytapakysymyksellä, jolloin itse pääasiaa jää varjoon. Mutta ehkä tämä juuri on pallottelun tarkoituksena? Selvää kuitenkin on, ettei perustuslakivaliokunta voi, vaikka se haluaisikin, palauttaa asiaa oikeuskanslerille uudelleen käsiteltäväksi. Jos näin tapahtuisi, saisi Vanhas-tapaus vielä entistä naurettavammat mittasuhteet.
Olen blogissani 321/21.9.2010 kertonut myös eduskunnan silloisen oikeusasiamiehen Riita-Liisa Paunion vuonna 2007 tekemästä selvityksestä. Siinä on pro et contra -menetelmällä koottu sanotun "oikeuden" (toimivallan) eli oikeuskanslerin itsenäisen aloiteoikeuden puolesta ja vastaan puhuvia argumentteja. Paunio ei kuitenkaan - hänkin kuului näihin ylivarovaisiin virkamiehiin - halunnut arvioida mainittujen pro ja contra -argumenttien keskinäisiä painoarvoja eikä punnita niitä vastakkain. Paunio saattoi kuitenkin mainitun epäselvän toimivaltakysymyksen valtioneuvoston ja oikeusministeriön tietoon mahdollisia lainsäädäntötoimia varten.
Mutta niin kuin valitettavan usein näyttää käyvän, oikeusministeriö, jonka tehtäviin kyseinen asia eli perustuslain ja ministerivastuulain muutosten käynnistäminen ja valmistelu ensi sijassa kuuluu, ei ole ryhtynyt Paunion kirjeen johdosta tarpeellisiin toimenpiteisiin. Oikeusasiamiehen toimistosta saadun tiedon mukaan oikeusasiamies olisi nostanut kysymyksen esiin Christoffer Taxellin pari vuotta sitten istuskelleessa komiteassa, joka pohti juuri perustuslakiin tehtäviä tarkistuksia. Muta kun lukee komitean mietinnön, niin havaitsee, että komitea on sivuuttanut sanotun kysymyksen kokonaan; siitä ei mainita mietinnössä halaistua sanaa.
Tässä vielä varmemmaksi vakuudeksi oikeusasiamies Riitta-Liisa Paunion vuonna 2007 valtioneuvostolle, perustuslakivaliokunnalle ja oikeusministeriölle tekemän esityksen perusteluja:
Oikeuden olemassaolon puolesta puhuvia näkökohtia
Ylimmillä laillisuusvalvojilla on perusoikeusuudistusta edeltäneessä oikeuskäytännössä katsottu olevan oikeus määrätä esitutkinta toimitettavaksi ministerivastuuasioissa. Perustuslakia tai ministerivastuulakia säädettäessä ei lausuttu, että tämä oikeus olisi lakannut. Tätä oikeutta määrätä esitutkinta suoritettavaksi ministerivastuuasioissa on tosiasiallisesti myös käytetty perustuslain muutosta edeltäneellä ajalla.
Suoraa lisätukea ylimpien laillisuusvalvojien oikeudelle antavat ylimpiä laillisuusvalvojia koskevien lakien sanamuodot. Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain (197/2002) 8 §:ssä on nimenomaisesti säädetty oikeusasiamiehen oikeudesta määrätä esitutkinta toimitettavaksi tutkittavanaan olevan asian selvittämiseksi. Valtioneuvoston jäsenen menettely kuuluu oikeusasiamiehen tutkittaviin asioihin.
Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 8 §:ssä asiasta on säädetty asiallisesti vastaavasti. Oikeus käynnistää esitutkinta ilmenee säännöksestä virka-avun saamisen muodossa seuraavasti: "oikeuskanslerilla on tehtäviään suorittaessaan oikeus viipymättä saada kaikilta viranomaisilta sellaista virka-apua, jonka antamiseen asianomainen viranomainen on toimivaltainen".
Myöskään oikeusasiamiehestä annettua lakia tai valtioneuvoston oikeuskanslerista annettua lakia säädettäessä ei viitattu siihen, että oikeus määrätä esitutkinta toimitettavaksi olisi tarkoitettu rajata pois joltakin laillisuusvalvonnan osa-alueelta, vaikka viimeksi mainitut lait on säädetty perustuslain ja ministerivastuulain säätämisen jälkeen.
Selvää on, että yksinomainen toimivalta ministerivastuuasiassa nostettavasta syytteestä kuuluu perustuslakivaliokunnalle. Ylimpien laillisuusvalvojien oikeus esitutkinnan määräämiseen ei poista tai rajoita tätä toimivaltaa. Menettely voi kuitenkin parantaa perustuslakivaliokunnan päätöksenteon edellytyksiä jo ilmoitusasian käsittelyn alkuvaiheissa. Ministerivastuulain esitöissä on korostettu intressiä selvittää tosiasioita koskeva aineellinen totuus.
Asiaa voidaan tarkastella myös siltä kannalta, millaiseksi rikoksesta epäillyn oikeusturva muodostuisi siinä tapauksessa, että perustuslain 115 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen ilmoitus tehdään sen jälkeen, kun henkilöä on ensin kuultu ylimmän laillisuusvalvojan toimesta hallinnollisessa menettelyssä, ja että häntä kuullaan tämän jälkeen samoista seikoista rikoksesta epäiltynä perustuslakivaliokunnan määräämässä esitutkinnassa.
Tässä tilanteessa erityisen keskeistä on rikoksesta epäillylle kuuluva oikeus olla myötävaikuttamatta oman epäillyn rikoksensa tai syyllisyytensä selvittämisestä. Tämä niin sanottu itsekriminointisuoja ei ole ehdoton oikeus, mutta se voi tulla loukatuksi esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilöltä on ensin vaadittu selvitystä hallinnollisella pakolla, ja näin saatuja tietoja käytetään sittemmin rikosprosessin puitteissa (ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston tuomio O'Halloran and Francis v. Iso-Britannia (29.6.2007) kohta 55). Itsekriminointisuoja ei itsessään estä käyttämästä rikosprosessin
ulkopuolisia hallinnollisia selvityskeinoja. Se voi kuitenkin joissakin tilanteissa rajoittaa mahdollisuuksia käyttää rikosprosessissa sellaisia tietoja, jotka on saatu tätä ennen hallinnollisella pakolla.
Laillisuusvalvonnassa virkarikoksen sisältävät asiat on yleensä perusteltua siirtää selvitettäväksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa esitutkintamenettelyssä. Tämä johtuu yhtäältä rikoksesta epäillyn oikeusturvavaatimuksista, toisaalta tarpeesta turvata asian rikosoikeudellisen käsittelyn edellytykset. Molemmissa suhteissa ongelmaksi voi nimittäin koitua se, että hallinnollisella pakolla tutkinnan kohteelta hankitun aineiston käyttäminen osoittautuisi kielletyksi sittemmin tarpeelliseksi arvioidussa rikosprosessissa.
Oikeuden olemassaoloa vastaan puhuvia näkökohtia
Erityisesti perustuslain ja ministerivastuulain systematiikasta on johdettavissa perusteita sille, että esitutkinnan käynnistäminen on yksinomaan perustuslakivaliokunnan käsissä. Ministerivastuulain 1 §:n mukaan lain 2 lukua - otsikoltaan ministerivastuuasian käsittely eduskunnassa - sovelletaan tutkittaessa (muun muassa) valtioneuvoston jäsenen virkatointen
lainmukaisuutta. Tästä näkökulmasta voidaan katsoa, että valtioneuvoston jäsenen virkarikosoikeudellisen vastuun selvittämisestä on säädetty tyhjentävästi perustuslaissa ja ministerivastuulaissa.
Voidaan myös ajatella, että pelkästään laillisuusvalvonnalliset tarpeet eivät edellytä esitutkinnan käynnistämismahdollisuutta, vaan että tällainen tarve tulee vasta syyttäjäroolin myötä. Toisin kuin ennen perustuslain säätämistä, ylimmillä laillisuusvalvojilla ei ole enää syyttäjäroolia ministerivastuuasioissa (PL 114 §:n 3 momentin mukaan syytettä valtioneuvoston jäsentä vastaan ajaa valtakunnansyyttäjä).
Johtopäätökset
Ylimpien laillisuusvalvojien oikeus määrätä esitutkinta suoritettavaksi ministerivastuuasioissa jää käsitykseni mukaan nykyisessä oikeustilassa
tulkinnanvaraiseksi.
Oikeuden olemassaolon puolesta puhuu erityisesti ylimpiä laillisuusvalvojia koskevien lakien sanamuodonmukainen, vakiintunut ja looginen tulkinta. Oikeutta vastustavat argumentit ovat luonteeltaan systeemiargumentteja, ja siten edellistä implisiittisempiä.
Pidän vallitsevaa oikeudellista tilaa epätyydyttävänä. Mahdollisesti yllättäen eteen tulevien ministerivastuuasioiden asianmukaisen ja viivytyksettömän selvittämisen turvaamiseksi pidän tärkeänä, että tutkintamenettelyt sekä eri viranomaisten keskinäiset toimivaltasuhteet ovat selvät ja kaikkien toimijoiden tiedossa.
Pidän ministerivastuuasioissa noudatettavien käytäntöjen selkiyttämistä lainsäädännössä tärkeänä. Käsitykseni mukaan ministerivastuuasioiden tutkintajärjestelyitä koskevaa sääntelyä olisi perusteltua täsmentää siten, että laista kävisi selvästi ilmi, onko eduskunnan oikeusasiamiehellä ja valtioneuvoston oikeuskanslerilla toimivaltaa määrätä näissä asioissa
esitutkintaa suoritettavaksi.
-----
Oikeusasiamies Paunio lähetti käsityksensä valtioneuvoston tietoon. Hän oheisti esitykseensä 12.11.2007 päivätyn asian esittelijän, OTT Pasi Pölösen seikkaperäisen muistion. Siitä lähemmin ilmenevin perustein oli Paunion mukaan perusteltua harkita myös sitä, tulisiko ministerivastuuasian esitutkinnan käynnistämisen edellytyksistä samoin kuin kysymyksestä esitutkintaviranomaisten itsenäisestä toimivallasta käynnistää esitutkinta ministerivastuuasiassa säätää laissa nykyistä selvemmin.
Paunio lähetti esityksensä tiedoksi myös perustuslakivaliokunnalle, valtioneuvoston oikeuskanslerille, valtakunnansyyttäjälle, sisäasiainministeriölle ja oikeusministeriölle.
Näin siis eduskunnan oikeusasiamies Riita-Liisa Paunio 20.12.2007 (Dnro 876/2/05). On yllättävää, että oikeusasiamiehen perusteltu päätös, joka on lähetetty tiedoksi muun muassa oikeusministeriölle, ei ole antanut oikeusministeriössä aihetta toimenpiteisiin tulkinnanvaraisen oikeustilan selvittämiseksi lakia muuttamalla. Ei, vaikka parhaillaan on vireillä lainsäädäntötyö perustuslain eräiden säännösten tarkistamiseksi. Christoffer Taxell ja muut perustuslain tarkistelijat ovat näpräilleet monta vuotta yhden ainoa kysymyksen eli tasavallan presidentin valtaoikeuksien kimpussa. Muut ja paljon tärkeämmät asiat ovat jääneet kokonaan unholaan.
Paunion muistio on lähetetty tiedoksi myös perustuslakivaliokunnalle, mutta eipä näytä esitys sielläkään saaneen aikaan minkäänlaista jatkoesitystä. Paunion esitys lienee valiokunnan puheenjohtajalle Kimmo Sasille tuntematon paperi ?
Paunio lähetti esityksensä tiedoksi myös oikeuskanslerinvirastoon. Oikeuskansleri Jaakko Jonkalle Paunion paperi näyttää olevan yhtä tuntematon kuin perustuslakivaliokunnan Kimmo Sasillekin.
----
Tänään perustuslakivaliokunta kuuli valtakunnansyyttäjä Matti Nisistä. Mikä on valiokunnan syyskäräjien ensi tiistaina kuultavan välitilinpäätöksen sisältö?
Kun Kimmo Sasi ja muut valiokunnan jäsenet valittavat koko ajan, että asia on keskeneräinen ja "epäkypsä" ratkaistavaksi, ei valiokunnalla tietenkään ole muuta mahdollisuutta kuin saattaa asia esitutkinnassa selvitettäväksi. Näin, jos asiaa ajattelee puhtaasti juridisesti. Mutta kun poliitikot ovat päättämässä, saamme varautua myös yllätyksiin.
39 kommenttia:
Näyttää siltä, että Sasi ja Söderman haluavat kiemurrella koko asiasta irti siten, että joku muu taho tekisi tutkintapyynnön kuin perustuslakivaliokunta heidän johdollaan.
Mitä ihmeen vellihousuja nämä herrat oikein ovat?
Eihän esitutkinta vielä ole syyte.
Jyrki Virolaisen kannattaisi lukea Jyrki Virolaisen blogi, jotta syntyisi oivallus siihen, että mistä tässä pallottelussa on kyse, jos Jonkka sanoo, ettei voi ilman Vanhasen ministeritovereiden lupaa määrätä rikoksen esitutkintaa heidän ministeritoverilleen. Toinen kysymys olisi myös, johon mielennäni kuulisin asiantuntijan vastauksen - vastaava tilanne - voiko supo tutkia tutkittavaa ilman tutkittavan lupaa?
Sasi lienee eduskunnan pikkujoulujen "Miesten jatkoilla" päässyt valokuvaan, jossa ylittää kulttuurirajoja venäläisen sukkanauhadelegaation kanssa ja tätä kuvaa säilytetään Keskustan tallelokerossa. Jotain syvästi inhimillistä syytä täytyy olla, mikä vie viimeisenkin ripauksen poliittista rohkeutta. Muuten on kyllä äärimmäisen vaikea ymmärtää, miksi Sasi kiemurtelee tämän asian edessä kuin ajettaisiin metristä halkoa tuhkaluukun kautta sisään.
Söden kohdalla en uskalla edes arvailla, millä "punaisten kotkien" leirimuistoilla miestä puristellaan, mutta jotain rajuja liikkeitä Keskustan puoluetoimistolla on nyt tehty, kun kaikki ovat varpahillaan kuin tontut jouluyönä.
Häpeällistä.
Söden kohdalla olen ihmetellyt mm. hänen jatkuvaa vaikerointiaan siitä, miten vaikeaa tällaisissa asioissa on päästä yksimieliseen ratkaisuun!
Voi hemmetti! Onko konsensukseen pääsy asiassa todella jokin itseisarvo? Tarkoittaako Söden vaikerrus sitä, että jos yksinkin perustuslakivaliokunnan jäsenen katsoo, että asiaa ei pidä viedä esitutkintaan, niin silloin tämä kanta tulee valiokunnan päätökseksi?
Minusta käsityskantojen erilaisuus ja niiden kirjoittaminen myös reilusti näkyviin on tervettä ja demokraattista päätöksentekoa, jota ei missään tapauksessa pitäisi pyrkiä estämään.
Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tilaisuudessa 4.10.2010 ”Oikeudellinen dialogi Valtioneuvostossa ja Korkeimmassa oikeudessa” eräs korkea-arvoinen laillisuuden valvoja arvioi, että poliitikot kyllä vesittävat Vanhasen syyttämisen.
Jali Raita, diplomi-insinööri
8.3.2010
Tämä Söde peräänkuulutti toisaalta "rehellisyyttä tehdä oikea päätös."
Minusta osoittaisi äärimmäistä epärehellisyyttä yrittää taivuttaa valiokunnan "toisinajattelijat" enemmistön kannan taakse.
Virolainen kirjoitti:
"Minusta käsityskantojen erilaisuus ja niiden kirjoittaminen myös reilusti näkyviin on tervettä ja demokraattista päätöksentekoa, jota ei missään tapauksessa pitäisi pyrkiä estämään."
Mitä tekemistä demokratialla on sen asian kanssa, että Jonkka tarvitsee ministeritovereilta luvan, jotta voi viedä Vanhasen asian rikostutkintaan?
Oikean päätöksen kumoaa sen vasta-argumentti eli vasen päättämättömyys, mitä linjaa Söde on edustanut kunniakkaasti koko poliittisen historiansa ajan. Tästä nollasummapelistä saamme nyt nauttia koko TV-lupamaksun voimalla.
Miettikääpä nyt, jos kaikki ministerit olisivat rikollisia ja samassa juonessa, ja heidät pitäisi asettaa esitutkintaan, niin tuota tutkintaa ei voida tehdä kuin heidän luvallaan!
Tämän päiväisestä uutisesta, joka koskee valtakunnansyyttäjän lausuntoa:
Valtakunnansyyttäjä toivoi, että lakia esitutkinnan käynnistämisestä täsmennetään. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on tulkinnut, ettei hän voi pyytää tutkintaa, mikä on närkästyttänyt perustuslakivaliokuntaa. Asian on koettu tulleen pöydälle keskeneräisenä.
"– Nyt siitä on kahta näkökulmaa, ja itse olen nähnyt perusteluja vain Jonkan kannalle, että kanslerilla ei sellaista oikeutta olisi, Nissinen totesi."
VAIN JONKAN NÄKEMYKSELLE ON PERUSTELUT.
Jonkkahan ei voi viedä asiaa esitutkintaan lainkaan, ei vaikka hänellä olisi siihen Vanhasen puoluetovereiden suostumus!
"OIkeudellinen dialogi valtioneuvostossa". Hhmm, melkoisia humoristeja nuo turkulaiset!
Nissisen sanotussa lausunnossa, jonka mukaan "hän ei ole nähnyt muita perusteluja", on huvittavinta se, että Nissinen käytti presiis samanlaista sanontaa kuin Jonkkakin.
Ilta-Sanomissa tänään Jonkka nimittäin sanoi: "En ole nähnyt oikeudellisesti perusteltua vastakkaista tulkintaa missään."
Vaivaisiko Nissistä ja Jonkkaa "näkemättömyys" vai kenties lukemattomuus?
Voisivathan nämä korkeat oikeusviranomaisemme edes joskus yrittää itse "nähdä" tai ajatella erilaisia vaihtoehtoja ongelmille! Eikä tuijottaa vain siihen yhteen, jonka mukaan heidän ei tarvitse tehdä mitään.
Virolainen, olet ollut hyvin jyrkkänä lain suhteen isoäitiasiassa, ei säätöjä, mutta tässä olet sitä mieltä, että asioita voidaan hoidella mielikuvituksen varassa... niin, että ei tarvita lakia siihen, että ministeritkin tutkittaisiin oikeuskanslerin toimesta ja asetettaisiin teoistaan edesvastuuseen? Jotakin mätää asiassa on, jos Jonkalta puuttuu tällainen oikeus määrätä esitutkinnasta.
"En ole nähnyt oikeudellisesti perusteltua vastakkaista tulkintaa missään."
Siis Jonkan näkemyksen vastaista tulkintaa oikeudellisesti perusteltuna.
Kuka ja koska on vienyt Jonkalta vallan?
- Vai eikö oikeuskanslerilla ole koskaan ollutkaan oikeutta asettaa ministereitä edesvastuuseen teoistaan määräämällä esitutkinnasta?
Mistä oikein johtuu, että Jonkka ei halua ottaa itselleen minkäänlaista rikosoikeudellista roolia?
Älkää tutkiko, eihän teitäkään tutkittu! Jonkinlainen Tampere 1993 -syndrooma, vai?
Ehkä Jonkalla ei ole mahdollisuutta ottaa mainitsemaasi "rikosoikeudellista roolia", koska häneltä puuttuvat siihen tarvittavat "oikeudelliset perusteet", kuten asiaa on yhtenevästi kuulutettu nyt eri tiedotusvälineiden toimesta jo monta päivää. Virolainenkin tässä edellä toteaa havainneensa tämän tiedottamisen yhteneväisyyden.
Kuten oppinut ystäväni Jyrki Virolainen erinomaisen hyvin tietää, valiokunnassa kuullun asiantuntijan ei ole mahdollista lausua ulospäin mitään jutun sisällöllisistä kysymyksistä tai niiden oikeudellisesta arvioinnistaan. Siitä tietysti pidän tiukasti kiinni. Yleiset menettelykysymykset ovat toisessa asemassa. Se, että asia nykykäytännön mukaan tulee valiokuntaan ilman perusteellista poliisitutkintaa, on tällainen yleinen kysymys, jossa ei ole mitään salattavaa. Virolainenkin hyvin tietää, mitä ongelmia tästä myös asiantuntijalle aiheutuu. Tämän asian ratkaisusta olemme täysin samaa mieltä. Siksi oudoksen ystäväni Jyrkin heittoa.
No, toinen asiantuntija eli Olli Mäenpää kuitenkin lausui jotain myös jutun asiallisista kysymyksistä "paljastamalla", että oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli esittänyt Vanhasen esteellisyyttä koskevalle kannanotolleen "oikein hyviä perusteita".
Asiantuntijoiden ensisijaisena tehtävänä ei ole lausua tapauksen faktoista, vaan juridisista kysymyksistä.
Virolainen kirjoitti:
"Tämä Söde peräänkuulutti toisaalta "rehellisyyttä tehdä oikea päätös."
Minusta osoittaisi äärimmäistä epärehellisyyttä yrittää taivuttaa valiokunnan "toisinajattelijat" enemmistön kannan taakse."
Oikea päätös on se päätös, joka ei perustu uhkailuun, kiristämiseen eikä lahjontaan.
Muistin hieman väärin sikäli, että oikeasti Söderman peräänkuulutti "rohkeutta" tehdä oikea päätös.
Perusteluistaan päätös punnitaan.
Jos perustelut ovat niukat, mitään sanomattomat, epäloogiset, epäselvät fasadiperustelut, ei yleisö tule voi olla vakuuttunut ratkaisun oikeellisuudesta.
Sillä, että tuleeko yleisö vakuuttuneeksi ratkaisujen oikeellisuudesta, ei tunnu enää olevan mitään merkitystä - viitaten nyt Ulvilan surman oikeudenkäyntiin ja käräjäoikeuden antamiin välituomion perusteluihin.
Jos tuomion perustelut eivät vakuuta, niin voi olla syytä epäillä, onko ratkaisu puolueeton vai perustuuko se mielivaltaan. Jos perustelut eivät vakuuta, on siis syytä epäillä ratkaisun lopputulosta vääräksi.
Jaakko Jonkan putkareissu maaliskuussa 1993 on kiusallinen episodi, mutta sellaista voi sattua ja on sattunut muillekin.
Yksi asia tuossa putkareissussa kuitenkin hieman mietityttää. Miksi Jonkka ei kertonut tapauksesta mitään esimiehilleen tai hakiessaan korkeita virkoja?
Tapauksen tultua nyt ilmi Jonkka selittää, että hän "oletti", että hänen silloinen esimiehensä eduskunnan oikeusasiamies Jacob Söderman "olisi kuullut" asiasta. Jonkka toimi tapahtuma-aikana 1993 eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa esittelijäneuvoksena; se ei ole mikään pikku virka.
Jacob Söderman itse on kuitenkin sanonut, ettei hänellä ollut minkäänlaista tietoa koko asiasta.
Jonkka sanoi Ilta-Sanomille 7.10., että hakiessaan valtakunnansyyttäjän virkaa - tämä tapahtui v. 1997 - hän oli "päättänyt haastattelutilanteessa kertoa putkajutusta, jos se tai polisin kanssa tekeminen olisi jotenkin tullut ilmi. Ei tullut eikä asia ole myöhemminkään tiedusteltu." - Valtakunnansyyttäjäksi valittiin Matti Kuusimäki.
Jonkka ei siis halunnut valtakunnan korkeinta syyttäjänvirkaa hakiessaankaan kertoa omasta aloitteestaan putkareissusta. Jonkan selitys, jonka mukaan hän olisi kertonut, jos asiasta olisi kysytty, on aika heikko puolustus, sillä totta kai hänen olisi tuolloin pitänyt asia kertoa, vaikkei olisi halunnutkaan!
Kertomatta asia jäi Jonkalta myös silloin, kun hän haki ja hänet myös nimitettiin apulaisoikeusasiamieheksi 1998, apulaisoikeuskansleriksi 2001 ja oikeuskansleriksi 2007. Kukaan ei vissiin hoksannut kysyä asiaa Jonkalta!
Jos putkareissu olisi tullut tuoreeltaan vuonna 1993 ilmi, Jonkkaa tuskin olisi nimitetty em. korkeisiin virkoihin. Jonkka olisi luultavasti siirtynyt yliopiston tutkijaksi ja professoriksi. Hänessä onkin paljon enemmän tutkijatyypin kuin ärhäkän laillisuusvalvojan ominaisuuksia.
Minkä tiedemiehen olemmekaan Jaakko Jonkassa menettäneet!
Itsekriminointisuoja merkitsee sitä, ettei kenenkään tarvitse ilmiantaa itseään rikoksesta.
Jos nyt sitten Treen haitantekona kirjattu kirjattu episodi Jonkan mielestä edes oli mikään rikos.
"Söderman peräänkuulutti rohkeutta tehdä oikea päätös".
"Jos tuomion perustelut eivät vakuuta, niin voi olla syytä epäillä, onko ratkaisu puolueeton vai perustuuko se mielivaltaan. Jos perustelut eivät vakuuta, on siis syytä epäillä ratkaisun lopputulosta vääräksi."
Suomessa siis tarvitaan rohkeutta tehdä puolueeton, perusteltu ja ei mielivaltaan perustuva päätös. Ulvilan tapauksessa en havainnut huonosti perustellun päätöksen tekemisessä tarvittavan ylimääräistä rohkeutta.
En haluaisi enää jankuttaa ystäväni Jyrkin kanssa. Totta kai ymmärrän, että asiantuntijalta odotetaan juridisia arvioita, ei näytön arviointia saati politiikkaa. Mutta oikeudellisen arvion pohjana täytyy olla tietty suhteellisen varma faktapohja. Ei ole asiallista, eikä oikein vastaajaakaan kohtaan, lähteä spekulatiivisiin arvioihin siitä, miten tilannetta olisi arvioitava, jos tosiasiat ovat menneet näin taikka näin. Aika absurdejakin esimerkkejä tästä olisi kehiteltävissä, mutta jääkööt. Nyt sana on meidän yhdessä arvostamallamme perustuslakivaliokunnalla. Sen mukaan sitten mennään.
Olen lukenut Jonkan pienellä rivivälillä kirjoitetun 15 liuskan pituisen ilmoituksen perustuslakivaliokunnalle. Siinä on kyllä rikosoikeuden asiantuntijalle yllin kyllin myös faktaa antaa lausunto juridisista kysymyksistä ja vastata valiokunnan jäsenten kysymyksiin!
Rikosoikeuden asiantuntija ei ole mikään tuomari tai tuomioistuimessa asian päätöskuntoon valmisteleva esittelijä, jonka tehtävänä olisi esittää käsityksensä tai mietintönsä siitä, miten "juttu" olisi faktojen ja normien pohjalta ratkaistava eli mikä olisi asiassa oikea "tuomio."
Asiantuntijoiden tehtävänä ei siis ole ollut Vanhas-tapauksessa ottaa pro et contra kantaa "asianosaisten" eli Jonkan ja Vanhasen puolin ja toisin esittämään "näyttöön" ja väitteisiin, vaan ainoastaan valiokunnan heille esittämiin juridisiin kysymyksiin Jonkan ilmoituksen pohjalta.
Tuskinpa valiokunnan jäsenet ovat kysyneet asiantuntijoiden mielipidettä siitä, kumman "riitapuolen" faktat vaikuttavat luotettavimmilta, "syyttäjä" Jonkan vai "vastaaja" Vanhasen!
Perustuslakivaliokunnalla on omat sihteerinsä - taitavat olla oikein valiokuntaneuvoksia - joiden tehtävänä on esitellä asia ja kirjoittaa luonnos valiokunnan lausunnoksi/esitykseksi. Tämä ei siis ole asiantuntijoiden tehtävä.
Pitää myös muistaa, että valiokunta on nyt vasta eräänlaisessa välipäätösvaiheessa, jossa otetaan kantaa ensisijaisesti siihen, onko asiassa käynnistettävä esitutkinta.
Vielä: jos asian faktapuoli on asiantuntijoiden - ja valiokunnan - mielestä puutteellisesti selvitetty, niin silloinhan asia on helkkarin yksinkertainen: asiassa on pakko suorituttaa poliisin toimesta esitutkinta.
Esitutkinnan aloittamiskynnys ylittyy varmasti jo Jonkan ilmoituksessa mainituilla faktoilla. Asian selvittämisintressi on todella huomattava, kun kyseessä on merkittävää, itse asiassa ylintä poliittista päätösvaltaa valtakunnasta käyttäneestä poliitikosta.
Ei esitutkinnan aloittaminen suinkaan merkitse syyttömyysolettaman kumoutumista! Tämän nyt pitäisi olla itsestään selvää, myös rikosoikeuden asiantuntijalle.
Miksi sitä esitutkinnan aloittamista pelätään niin hemmetisti, että päätöstä siitä pitää jahkailla viikkotolkulla? Oikein kissojen ja koirien kanssa eli eri alojen asiantuntijoiden avustuksella.
Kuten Jonkka kirjoittaa ilmoituksessaan, Vanhasen oikeusturvaintressikään ei puhu yksiselitteisesti esitutkinnan aloittamista vastaan.
Kyse on vain teatterista, jota perustuslakivaliokunta haluaa esittää, kun se ei "toverituomioistuimena" rohkenisi ja haluaisi millään tehdä niin "ikävää" päätöstä vanhan kunnon pääministerin asiassa.
Jos tavallinen alioikeustuomari syyllistyisi samanlaiseen jahkailuun selvässä asiassa, niin häntä pidettäisiin todellisena kummajaisena ja hänen etenemismahdollisuutensa tyssäisivät siihen paikkaan.
Jyrki, hei haloo. Ethän sinä tiedä, mitä valiokunnassa on kysytty ja miten olen vastannut. Etkä saa tullakaan tietämään. Omalta osaltani lopetan tämänkin keskustelun tähän, kaikessa ystävyydessä edelleen.
Onko jo siis "sovittu" ettei meidän "yhdessä arvostamamme" valiokunta tule pyytämään esitutkintaa?
Tähän päätelmään on pakko kallistua, kun on asian ympärillä tiedotettua seurannut mm. 8.10 pidetty tiedotustilaisuus, jossa Sasi ei sanonut mitään ja Söderman tuskaisena kiemurteli ja yritti viljellä kuivaa huumoriaan. Miksi muuten tämä on herra Södermanille niin tuskainen paikka?
5 viimeisen kommentin suhteen, on helppo yhtyä blogistin näkemykseen!
Koskisen vastauksesta: "Ethän sinä tiedä, mitä valiokunnassa on kysytty ja miten olen vastannut. Etkä saa tullakaan tietämään." - Näin toki on. Mutta olkoonkin, että eduskunnan valiokuntien kokousten ei-julkisuus voi itsessään olla OK, niin onko mitään laitaa siinä, että juuri tämäntyyppinen asia käsitellään salaisena? Kysehän on vain siitä, ylittyykö esitutkinnan aloittamiskynnys (totta kai ylittyy).
Toinen asia: 10.10. Hesarissa Tarastin peruslinjaus siitä, että demokratia perustuu sidonnaisuuksiin ja että poliitikon tehtävänä on edustaa jotain porukkaa eikä olla puolueeton, sai karvat nousemaan pystyyn, kun puhutaan esteellisyysproblematiikasta. Eikö Tarastin mielestä esim. Viron järjestelmä ole demokraattinen, siellä kun kansanedustajilta ja ministereiltä on nimenomaan kielletty kaikenlainen kahdella pallilla istuskelu, ts. kaikki parlamentin ulkopuoliset luottamustoimet ovat täysin kiellettyjä? Näin pitäisi nimenomaan myös Suomessa menetellä.
Poliitikot voivat hyvin olla omien porukoittensa puolueellisia edistäjiä näinkin - otettakoon vaikkapa sitten vain avoimesti vastaan erilaisia lobbausetujärjestöjä ym. kansanedustajan toimessa istuessa. Mikään ei pakota esim. kovapalkkaiseen hallintoneuvostotyöskentelyyn tuossa suhteessa.
En ole jarin kiinnostunut Koskisen lausumien sisallosta, arvaan kylla mita han kertoi ja valitti valiokunnassa
Mita tama Halosen "huoli" on, kun mieleeni ei tule yhtakaan poliitikkoa, jonka "perhetta tai peheenjasenia" olisi revitelty julkisuudessa. Ajoitus on hieman outo..
Pääministeri näyttäisi nauttivan Suomessa Berlusconiakin hurjempaa syytesuojaa. Suomessa kukaan ei uskalla tehdä päätöstä edes pääministeriin kohdistuvasta esitutkinnasta.
Kovasti huvittavia nuo Halosen ulkomailla valtiovierailujen yhteydessä antamat haastattelulausunnot, jotka koskevat aina lähinnä vain kotimaan asioita!
Näin nytkin Jordaniassa, jonne presidentin piti ängetä, kun Lähi-idän rauhanneuvottelut ovat "vaiheessa." Kukaan tai mikään maa siellä Lähi-idässä ei vain taida tarvita yhtään Halosen (tai Stubbin) mielipidettä rauhanneuvottelujen tiimoilta.
Lehdistö Jordaniassa, joka koostui vain suomalaisesta lehdistöstä, ei ole lainkaan kiinnostunut Lähi-Idän tilanteesta, vaan Halonen vastailee kerjäläislakiehdotukseen ym. kotimaan asioihin! Eikös näistä asioista Halosta voisi tentata kotimaassa.
Aivan oikein, Halonen ei pidä lehdistökonferensseja Suomessa, hän pitää niitä vain ulkomailla kotimaiselle lehdistölle. Ahtisaarihan tätä aikanaan yritti, mutta nuo tilaisuudet nyt oli mitä olivat: yhtä tyhjän kanssa.
Lauri Tarasti on valtioneuvoton ja ministereiden renki, joka tuomarinakin ollessaan oli sivutoimillaan sidoksissa hallitusvaltaan.
Hänen tekeleensä eli vuoden 2000 vaalirahoituslaki epäonnistui pahemman kerran eikä tämä uusi laki, jonka Tarastin työryhmä myös sorvasi, ole juuri edeltäjäänsä parempi.
Lakiin jäi paljon porsaanreikiä, mutta tästä viis. Ministerit ja poliitikot kiittivät kun entinen suhmurointi vaalirahoituksessa sai luvan jatkua: he olivat hommaamassa Tarastille keväällä ministerinarvonimeä.
Luin nyt minäkin tuon ministeri Lauri Tarastin haastattelun tämänpäiväisessä Hesarissa.
Tarasti, tämä "poliitikkojen puolustaja", suorastaan yllyttää poliitikkoja eli käytännössä erilaisiin sidonnaisuuksiin ja kytköksiin entistä enemmän! Kummallista, juuri kun on luultu, että poliitikkojen hämäristä sidonnaisuuksista ollaan pääsemässä uuden vaalirahoituslain avulla eroon!
Tarastin mukaan poliitikon tehtävänä on edustaa "jotain porukkaa eikä olla puolueeton. Hänen mielestään demokratia perustuu sidonnaisuuksiin. Valitettavasti vain Tarasti ei edes yritä määritellä, mitä hän "porukalla" tarkoittaa.
Tarastin mukaan poliitikko tehtävänä voi siis olla edustaa vaikkapa jotakin hirviporukkaa, lottoporukkaa, urheiluseuraa tai yksityistä yritystä, esimerkiksi Nova Groupia tai sitä kuuluisaa KMS:a. No, onhan tästä näyttöjä jo saatukin, mitä tällaisesta edustamisesta" ja "sitoutumisesta" voi seurata.
Itse olen kuvitellut, että demokratia perustuu, ei suinkaan jonkin hämärän"porukan" edustamiseen ja sen tarpeiden tyydyttämiseen, vaan tiettyjen ideologian ja yhteiskunnallisten näkemysten edustamiseen ja niitä koskevien asioiden ajamiseen.
Poliitikon tulee kylä sitoutua, ei kuitenkaan jonkin yritysryppään (tai kauppaketjujen yms.) etujen valvomiseen ja asioiden ajamiseen, vaan tiettyjen tärkeäksi kokemiensa sosiaalisten epäkohtien korjaamisen ja poistamiseen sekä tiettyjen arvokkaiksi koettujen asioiden ajamiseen ja edistämiseen.
Sitoutumisissa on siis eroja. Samoin "porukoissa."
Hesarin Tarasti-haastattelussa huomasi, miten lehti oli pannut oikein ministerin asialle edistämään tietyn "politiikkaporukan" asian ajamista Vanhas-jupakassa.
Viikko pari sittenhän HS:n erikoistoimittaja Unto Hämäläinen syytti kolumnissaan oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa siitä, että kansleri ei ollut valvonut Vanhasen esteellisyyttä, vaan oli "päästänyt" pääministerin peräti kuudessa eri valtioneuvoston istunnossa toimimaan esteellisenä Nuorisosäätiön tukiasiassa.
Nyt samaa virttä veisaa tämä ministeri Lauri Tarasti, mies joka itsekin pyrki aikanaan oikeuskanslerinvirkaan siinä kuitenkaan onnistumatta.
Tarasti syyttää Jonkkaa aivan samoin sanakääntein kuin Unto Hämäläinenkin:
"Jonkan oli pitänyt normaalitilanteessa varoittaa Vanhasta."
Se, mitä ministeri tarkoittaa "normaalitilanteessa" ei selviä jutusta; tyypillistä sanoilla heittelyä siis.
Tarastin mukaan Jonkan olisi pitänyt tietää Vanhasen suhteesta Nuorisosäätiöön, koska "tätä asiaa oli puitu monta kertaa." - Siis mitähän asiaa?
Vaikka herra Ministeri on entinen KHO:n tuomari, hän tuntuu viis veisaavan virkamieslaista, jonka mukaan on aivan selvää, että virkamies ja ministeri itse vastaa, jos hän ei jäävää itseään esteellisenä.
Ilmeistä on, että Tarasti ei ole lukenut lainkaan oikeuskansleri Jonkan 15 sivun pituista ilmoitusta perustuslakivaliokunnalle. Jos olisi, niin hän ei tietenkään heittäisi vain ikään kuin lonkalta, että "jos tutkitaan vain esteellisyyttä ja jääviyttä, en ymmärrä, mitä tutkittavaa tässä oikeastaan on."
Tarastin moitteet Jonkalle ovat todella hirmuisen outoja, sillä kun lukee Jonkan paperin, ei voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen, että tässä asiassa sitä tutkimista oikein onkin!
Kyse on tietenkin siitä - tätä Jonkka ei ole rohjennut tuoda esiin - että Vanhasen esteellisyys liittyy kiinteästi - Jonkka puhuu varovaiseen tapaan "rakenteellisesta yhteydestä" - koko muuhun Nuorisosäätiön poliisitutkintaan, jossa ovat mukana mm. Kanki-Kaikkonen ja Juka Vihriälä.
Vasta poliisitutkinnassa selviäisi, mikä se Vanhasen kytkös tähän rahanjakoon oikein on ja onko Kaikkonen vain jatkanut edeltäjänä Vanhasen aikoinaan omaksumia keinoja ja tapoja.
Tämä on tietenkin koko jutun punainen lanka, mutta sitä ei vaan haluta millään edes aloittaa selvittää ja tutkia! Oikeuskanslerilla ei vain ole rohkeutta kakaista asiaa selkokielellä ulos suustaan ja kynästään, vaan hän tyytyy vain pallottelemaan poliitikkojen kanssa.
Poliitikot kiroilevat hiljaa mielessään, että voihan perhana tuota Jonkkaa, minkä teki, ja yrittävät kaikin keinoin mollata oikeuskansleria "epäkypsän" asian tuomisesta eduskuntaan ja jopa lehdistön suosiollisella avustuksella mustata oikeuskanslerin mainetta jonkin 17 vuotta sitten sattuneen mitättömän episodin takia.
Tässä(kin) koitoksessa poliitikot saavat tukea "poliitikkojen puolustajalta" ministeri Lauri Tarastilta.
"Hänen tekeleensä eli vuoden 2000 vaalirahoituslaki epäonnistui pahemman kerran eikä tämä uusi laki, jonka Tarastin työryhmä myös sorvasi, ole juuri edeltäjäänsä parempi."
Miten niin epäonnistui, sehän on paras laki mitä rahalla saa :D
Varmana juuri se, mikä oli tilauskin.
Luin minäkin tuon Tarastin jutun.
Ottaen huomioon median taipumuksen mielipiteen ohjailuun so. valikoivaan kerrontaan, ja taustalla hääräävän omistajan näkemykset NIIN SITTENKIN menee komiikan puolelle.
Tarastin lausunto antaa ymmärtää, että miksi te vaivaatte meitä tärkeitä sidoksellisia ihmisiä utelemalla niistä kun me kerran olemme rakentaneet parhaan mahdollisen maailman (itsellemme)!
Vastuunsiirtely Jonkan & Tarastin tapauksessa ei ällistytä. Sitähän on jo nähty, ei tämä ensi-ilta ollut.
HS:n Hämäläinen teki perinteiset HS:t eli pyrki ohjaamaan huomion toisaalle itse aiheesta.
Onkohan siellä pelko persiin alla että jos oikein intoutuvat tutkimaan asioita niin joku voi tulla mittanauhan kanssa kyselemään sanomatalon ylimääräisistä rakennusluvattomista kerroksista :D
Minä uskon, että tarkoitus on voittaa aikaa niin että mahd. rikos vanhenee tai ainakin vaalien yli koska takuulla tässä asiassa p-ka lentää muidenkin hallituspuolueiden syliin jos tutkinta vauhtiin päästetään.
Yst.terv. Riikka Söyring
Lähetä kommentti