Kuin lyhtypylväs lehdetön...tällaiseen on moni mies uhattu feministien toimesta hirttää...Facebook-porukalla ei ole mennyt viime aikoina täysin niin sanotusti putkeen.
Ensin kaatui facebookissa kaavailtu yleislakkohanke. Netissä kerättiin peräti 110 000 nimeä, jotka ilmoittivat kannattavansa yleislakkoa, jollei eduskunta hylkää palkkiotoimikunnan tekemää esitystä kansanedustajien palkankorotuksesta. Tämän mahtavan joukon oli määrä kokoontua joskus viime viikolla eduskuntatalon rappusille pontevaan mielenosoitukseen asiansa puolesta. Mutta kun aika koitti, niin katso, paikalle vaivautui ainoastaan parikymmentä ihmistä, joten lakkohanke kuivui saman tien kokoon. Tästä opimme, ettei yleislakkoa saada aikaan noin vain eli klikkaamalla netissä "kannatan" tai "tykkään" vaihtoehtoa.
Sitten alkoi suuri homokeskustelu, joka velloo edelleen. Ihmisryhmä, joka koostui facebook-ihmisten ohella homoaktivisteista ja luultavasti osin myös kristityistä ja muistakin ihmisistä, kyllästyi kansanedustaja Päivi Räsäsen (krist) ja Tampereen piispan syntipuheisiin sekä muuhun homovastaiseksi tulkittuun leukailuun. Mikä nyt keinoksi osoittaa mieltä? Kun tuohtuneet aktivistit ja muut eivät kuulu Räsäsen puheenjohdolla toimivaan kristilliseen liittoon, päätettiin joukolla erota kirkosta, so. evankelisluterilaisesta kirkon jäsenyydestä.
Väitetään, että kirkko syrjii homoja, kun homot eivät saa solmia keskenään avioliittoja eikä kirkko suostu siunaamaan rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä homopareja; korkeintaan siunailemaan, mikä on hieman eri asia. Kirkko ja piispat käyvät kyllä siunaamassa kauppakeskuksia ja kalastuskilpailuja, mutta joku rajahan tässä siunaamishommassakin on (piispojen mielestä) toki pidettävä!
Täytyyhän sitä nyt, Herra paratkoon, voida tällaisten puheiden jälkeen päästä jostakin eroamaan - ja näyttävästi! Kirkosta eroaminen on tehty netin välityksellä todella helpoksi nappia painamalla. Nyt reilun viikon kuluessa kirkosta, siis siitä evankelisluterilaisesta (ortodoksit ja muut kirkkokunnat ovat päässeet vähällä julkisuudella) - on eronnut jo reilut 30 000 ihmistä, joista pieni osa luultavasti useampaan kertaan, jota luvut saataisiin komeiksi.
Mutta tämäkin operaatio kääntyi värvääjiään ja manipuloijiaan vastaan. Osa kirkosta eronneesta porukasta luultavasti kuvitteli, että Päivi Räsäsen johtama puolue eli kristilliset on jonkinlainen kirkon puolestapuhuja tai äänenkannattaja taikka papiston oma puolue. Mutta kuten yhteiskuntaopin äksynsä hyvin tehneet kansalaiset tietävät, näin ei tietenkään ole asian laita. Räsänen puolueineen ei edusta kirkkoa.
Nyt on ilmennyt, että se, joka tästä jupakasta ja aktivistien kiivailusta jotakin konkreettista hyötyi, on juuri Päivi Räsänen johtama puolue, johon on liittynyt lähemmäs 500 uutta jäsentä. Kohun myötä kristilliset siis vain tiivistää rivejään. Se, nouseeko puolueen kannatus myös ensi vuoden vaaleissa, on sitten jo toinen asia.
Mahtaa kirkosta eronneita tai ainakin heidän agitaattoreitaan jonniin verran ottaa niin sanotusti päähän!
Toisaalta piispoja ja pappeja sekä muita seurakunnan työntekijöitä ottaa päähän kirkosta eronneiden suuri luku, joka on jonkinlainen uhka seurakuntien taloudenpidolle. Tämän tuskan ymmärtää, sillä jos kirkollisveron tuotto laskee, niin on mahdollista, että piispat, pastorit, kenttärovastit, lainoppineet asessorit ym. päälliköt joutuvat tyytymään hieman vaatimattomimpiin osin kirkollisverolla kustannettuihin pappiloiden ja muihin virka-asuntoihin.
Tämän tuskan toi näkyvästi esiin Helsingin hiippakunnan vastavalittu piispa Irja Askola, joka lausui kuolemattomat sanat: "Surettaa, hävettää ja harmittaa".
Piispan lausahdus ei ole hepreaa, mutta tarkoittaa suomeksi käännettynä: Kyllä nyt ottaa päähän, suorastaan v******* niin perhanasti!
No, piispat ja tuomiorovastit osannevat pitää kielen keskellä suuttaan puhuessaan julkisuudessa. Mutta muut "pipit ja papit" voivat sitten olla jo hieman eri asia. Äskettäin nimittäin Auran kirkkohera sai tuomiokapitulilta kurinpitorangaistuksen, koska hänen katsottiin kiroilleen ja käyttäytyneen muutenkin hieman epäasiallisesti. Päätöksestä on tiettävästi valitettu ylempään instanssiin.
Pari viikkoa sitten kerrottiin apulaisoikeusasiamiehen päätöksestä, joka koski erään paikallisen poliisipäällikön kiroilua ja asiatonta kielenkäyttöä, kun poliisipomo oli kärähtänyt ylinopeudesta. "Tulee helvetin kalliiksi tämä viranhoito", oli poliisipäällikkö sadatellut ja nimitellyt häntä hitaammin ajavia autoilijoita "pullopersesioiksi" ja peltipoliiseja "helkkarin kottaraispöntöiksi." Poliisipäällikkö sai suuremmilta päälliköiltä suullisen huomautuksen, jonka apuoikeusasiamies sitten siunasi.
Mikä sitten on meidän maallisten johtajiemme kanta kiroiluun ja/tai haistatteluun? Kun suomen kielessä on tutkijoiden mukaan lähes 5 000 kirosanaa, on mahdollista, että myös poliittiset johtajamme saattavat käyttää lähes mitä sanaa tahansa kirosanan ominaisuudessa.
Kiro- ja voimasanojen on todettu liittyvän useimmiten joko uskontoon tai seksuaalisuuteen, eli juuri alumpana käsiteltyihin teemoihin! Suomen kielessä yleisin kirosana alkaa v:llä, joka on hyvin yleinen sana puhutussa kielessä ja yleistyy myös kirjoitetussa kielenkäytössä. On sanottu, että tuosta v-sanasta on tullut meillä monelle ikään kuin välipartikkeli, joka toistuu joko joka kolmannessa sanassa tai vähintään joka toisessa lauseessa.
V-sanan käyttö on niin yleistä, että sen vaikuttavuus on himmenemässä. Kirosana on sitä tehokkaampi, mitä suurempi vaikutus siihen liittyy. Kun vaikutus liittyy myös kiroajan vaikutusvaltaan tai yhteiskunnalliseen asemaan, on syytä perehtyä hieman siihen, miten esimerkiksi meidän presidenttimme ovat käyttäneet kirosanoja.
Presidentti Juho Kusti Paasikivi tunnettiin kovaäänisestä meuhkaamisesta, kiroilustaan ja karjumisestaan, jonka saivat tuta muun muassa ministerit ja virkamiehet. Paasikivi kunnostautui tässä jo 1930-luvulla ollessaan KOP:n pankinjohtajana. Kerrotaan, että KOP:n johtokunta olisi kyllästynyt JKP:n rähjäämiseen niin, että laittoi hänet menemään lääkäriin, jonka piti selvittää, oliko ukko hullu, kun se huutaa niin kauheasti. Lääkäri tutki ja totesi, että ei se hullu ole, vaan helvetin huonosti kasvatettu. Vielä 1950-luvun presidenttikaudella rouva Alli Paasikivi sai usein aihetta toppuutella Juho Kustia karjumasta.
Kiroileminen ei ollut vierasta myöskään Urho Kekkoselle. Kun Kekkonen valittiin vuonna 1962 uudelleen presidentiksi, Kari Suomalainen piirsi kuvan, jossa maalaisukko lohkaisee toiselle ukolle: On se mukavata, kun saatiin oikea kansanmies - ei oo mikään herra, mutta helvetin hyvä kiroilee. Kekkonen tunnetaan lausahduksestaan "saatanan tunarit", jotka hän kohdisti joihinkin harvalukuisiin poliittisiin vastustajiinsa. Tämä tapahtui Kekkosen myllykirjeissä, joissa Kekkonen muutenkin purki kiukkuaan lähinnä typeriin poliitikkoihin ja virkamiehiin.
Mauno Koiviston kiroiluista ei ole juttuja juuri kuulunut; jos joku tietää jotakin, niin kertokoon ihmeessä. Koivisto lienee saanut ankaranpuoleisen kotikasvatuksen, jossa kiroilua ei luultavasti sallittu. Martti Mara Ahtisaaren kirosanoista, jos nyt sellaisesta voidaan edes puhua, tunnetaan vain yksi: voihan peijooni! Varmasti Maralla oli kaudellaan monta aihetta kiroiluun, ei vähiten heti pressakautensa alussa Tukholman kuninkaanlinnassa, jossa Mara juhlinnan päätteeksi kompastui (ne lakeerikengät, peijooni) - tietenkin aivan selvin päin - kylpyhuoneessa satuttaen otsansa, johon retkueen kotiin palatessa oli ilmestynyt paljon kohua aiheuttanut laastari. Diplomaattina Ahtisaaren onnistui kuitenkin yleensä pitämään mölyt mahassaan.
Tarja Halonen ei sen sijaan ole kirosanojaan julkisuudessa säästelyt. Ei ainakaan, mikäli on uskominen Pekka Ervastin ja Timo Haapalan juuri ilmestynyttä kirjaa Kuka Mitä Häh?, josta eräs iltapäivälehti ehti jo julkaista pari otetta. Kirjan mukaan lokakuussa 2009 pidetyn Utvan eli ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksen jälkeen käytiin kipakka keskustelu Tarja Halosen ja puolustusministeri Jyri Häkämiehen välillä, joka päättyi seuraaviin loppukaneetteihin:
- Haista sinä v***u, jätkä!
- Haista ite!
Häkämiehen tunnettujen Venäjä-puheiden jälkeen presidentti Halonen oli kirjan mukaan ollut tuskastunut myös Alexander Stubbiin ja Jyrki Kataiseen tokaisten, että hän kyllä pärjää Häkämiehen kanssa ja jatkanut "mutta ne kaksi nulikkaa."
Julkisuudessa on myös kerrottu - en tiedä onko tätä mainittu edellä mainitussa kirjassa -miten kovasanaisesti presidentti Halonen moitti erästä suomalaista toimittajaa, joka pari vuotta sitten Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin Suomen vierailun aikana Porvoon kirkon mäellä innostui Halosen mielestä tekemään turhia kysymyksiä Medvedeville. Halonen ärjäisi:
- Saatanan jätkä, nyt mä kyllä hirtän sen munistaan lyhtypylvääseen!
No, tulkki tuskin käänsi tätä presidentin "ukaasia" Medvedeville.
Presidenttien ja muiden johtavien poliitikkojen kiroilussa ei ole sinänsä mitään pahaa. Kiroilu on päin vastoin merkki siitä, että poliitikot ja valtiomiehetkin ovat tunteenpurkauksineen loppujen lopuksi tavallisia pulliaisia. Mutta tietty kohtuus myös tässä asiassa voisi olla paikallaan.
Etenkin tasavallan presidentin tulisi lausahduksissaan ottaa huomioon, millaisen esimerkin tai mallin hänen kielenkäyttönsä saattaa antaa nuorisolle. Tutkimusten mukaan etenkin nuorten tyttöjen kielenkäyttö on ronskistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana todella huimasti. Rajuinta nuorten kielenkäyttö on tutkimusten mukaan koulun kahdeksannella luokalla. V-alkuiset sanat ja muut rumat ilmaisut ovat tyttöjenkin kielenkäytössä yleinen ilmiö. Tytöt ovat ikään kuin "hyviä jätkiä." Myös homottelu ja huorittelu on hyvin yleistä.
Mistä näitä kirosanoja ja munista hirttämis- yms. uhoamista nuorison kielenkäyttöön oikein tulee? Ottavatko nuoret mallia vanhemmista vai vanhat nuorista?
44 kommenttia:
Huh, huh. Kyllä Tarja osaa räväyttää. Onkohan Pentillä se puolipäivätyö Joensuussa professorina, jotta pääsee välillä "munistahirttämisenpelosta" rauhaan?
Nyt en kyllä, poikkeuksellisesti, ymmärrä JV:n ajatuksenkulkua. Siis että kirkosta eronneet olisivat nyt tulleet jotenkin "ymäytetyiksi", kun Päivi saikin vähän poliittisia irtopisteitä siitä kaikkein änkyräisimmästä vanhoillispäästä??! Mitä tekemistä sillä, että haluaa erota valtiokirkosta (ja sitä kautta alentaa prosentilla verotustaan) on sillä, montako jäsentä jossain puolueessa on?
Kaikkein olennaista tässä koko hommassa olisi, että avioliittoon liittyvillä oikeusvaikutuksilla, tarkemmin niiden syntymisellä, ei olisi jatkossa mitään tekemistä minkään kirkon (jonka kohdalla JV:n täsmennys, että nyt puhutaan juuri ev.lut. kirkosta, ansaitsee täydet pisteet, Suomessa kun nyt sattuu olemaan yli 30 rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa eli kirkkoa mitä yleensä ei haluta muistaa!) käsienheiluttelun ja mantrojen lukemisen kanssa.
Eli valtio ja kirkko erilleen. Varmaa on, että nykysysteemi tuottaa lähivuosina "tulta munille" koko valtiojärjestelmälle jos ja kun joku ottaa asiakseen viedä "kirkollisia asioita" ihmisoikeustuomioistuimeen.
Tarja on "kova jätkä."
Mutta asiasta toiseen. - Niin arvoisat lukijat lienevät panneet merkille - kyllä kai tämä "panna"-sana nyt tässä yhteydessä sallitaan - tämän blogijutun tietynlaisen kaksijakoisuuden eri asioiden kesken. Mutta sitä kun niin harvoin pääsee ääneen, niin pitää ympätä (liittää, integroida) eri asioita keskenään.
Kokoomus kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa, tästä tehtiin viime kesänä oikein puoluekokouksen päätös. Myös puheenjohtaja Jyrki Katainen kannattaa avioliittolain muuttamista niin, että laissa ei enää puhuta "miehen ja naisen" välisestä avioliitosta, vaan ilmeisesti "kahden henkilön" solmimasta avioliitosta.
Keskusta(puolue) taas teki toisenlaisen päätöksen eli keskusta ei puolueena hyväksy sukupuolineutraalia avioliittoa.
Sen sijaan pääministeri Mari Kiviniemi kannattaa tuota edellä mainittua avioliittolain muutosta. Hän selitti viimeksi pari päivää sitten, että hän hyväksyy tai hyväksyisi uudistuksen, mutta hänen puolueensa ei. Onko tämä tavallaan kahdella eri tuolilla istumista? Kiviniemen on "turvallista" kannattaa homoliittoja, koska hän tietää, että homoliittojen mahdollistaminen lainmuutoksella näyttää tällä hetkellä varsin epätodennäköiseltä.
Jos Kiviniemi olisi ensi vuoden vaaleissa ehdolla synnyinseudullaan Etelä-Pohjanmaalla, niin luulen vankasti, että hän ilmoittaisi vastustavansa sukupuolineutraalia avioliittoa. Pohjanmaalla olisi nimittäin melkoinen poliittinen itsemurha ilmoittaa kannattavansa homojen välistä avioliittoa, näin kuvittelisin.
Mutta kun Kiviniemi on - nyt toista kertaa - ehdolla Helsingissä, hänen on katsonut viisaammaksi kannattaa kyseistä lainmuutosta, koska Helsingissä on (todennäköisesti) enemmän homoäänestäjiä kuin Pohjanmaalla; samoin enemmän arvoliberalismia kannattavia heteroja.
Kiviniemi sanoi pontevasti, että kantaa huolta vain omista synneistään (liittyisikö tämä jollakin tavalla vaalirahoitukseen?) ja että uskontoa ei pidä sekoittaa politiikkaan.
Sukupuolineutraaliin avioliittolakiin siirtymisestä päättää kuitenkin lainsäätäjä eli eduskunta hallituksen esityksestä.
Ensin Suomen Kuvalehti löytää tikulla kaivaen jonkkavastaista 20 vuoden takaa, kun Vanhasta asetellaan poliisitutkintaan. Nyt samasta lähteestä yritetään täsmäosua kansan syviin riveihin, jotta valinta totuuden sanoista olisi entisestäänkin hämärtynyt. Hienosti Halonen ja Niinistö tilanteen hoitivat - kansakunnan katto piti, eikä tullut lunta tupaan. Ei ainakaan vielä.
Tarja on tiukka täti. Viimeinen tempaus iltiksen mukaan oli Niinistön noukkiminen pois majuriksi nimitettävien listalta.
Kiusa se on pienikin kiusa. Ja pressalla on tietysti niin vähän valtaa jäljellä.
No eihän se Niinistö enää majurin natsoja tartte... eihän se enää rintamalle...
Vastustajan uhkaaminen munista hirttämisellä ei ole aivan harvinaista edes poliittisella huipputasolla.
Muistettakoon, miten Venäjän Vladimir Putin uhkasi marraskuussa 2008 syrjäyttävänsä Georgian presidentin Mihail Saakashvilin vallasta ja hirttävänsä tämän munistaan.
Kirkon erottaminen valtiosta tai päinvastoin taitaa olla vielä hankalampi juttu kuin yleislakon toteuttaminen - ainakin nettikyselyn avulla. Operaatio vaatisi perustuslain muutoksen. Kirkossa, siis ev.lut -sellaisessa, lienee vielä jäljellä ainakin 4 miljoona ihmistä, joten painotuskeinona joukkoerolla on vielä paljon tehtävää.
Mari Kiviniemi tuskin tarkoitti lausunnollaan kirkon ja valtion eroa.
Tarja vei Niinistöltä majurin natsat, mutta myönsi saman arvon Ike Kanervalle, joka on nuorempi kapteeni kuin Sauli! Mistä tämä kertoo? Oliko kyseessä kuvaannollinen "hirttäminen." Vai vain hirteishuumorin osoitus?
Jyrki Katainen ei tänään eduskunnassa muistanut, onko meillä pääministerinä herra vai rouva. Hän puhui "herra pääministeristä."
Tällaista se sitten on, kun tulee aika sukupuolineutraalisuuden!
Halonen ei tunne sotilasarvoja lainkaan. Jos kerran Niinistöä on esitetty kapteenista majuriksi, niin meneehän siinä ylipäällikkö hämilleen. Eikö kapteeni tunnu arvokkaammalta kuin joku majuri - laivan kapteeni, lentokoneen kapteeni?
Miltä tuntuisi lentokoneen majuri taikka laivan majuri - mokomakin tampuurimajuri?
Halonen on tehnyt varmaan mielestään oikein ja oikeutta Niinistölle pitäessään tämän kapteenina.
Hauska tarina, kiitos siita.
Pikku episodi vuosien takaa. Tarja Halonen oli aikanaan oikeusministeri, elettiin vuosia 80-luvun loppupuolella. Jos en nyt vallan vaarin muista, niin oikeusministerilla oli sanansa sanottavana hovioikeudenneuvoksia nimitettaessa.
Tuore kansanedustaja Sauli Niinisto, hovioikeudenviskaali, oli ehdolla Turun Hovioikeuden neuvokseksi, mutta oikeusministeri Halonen tyssasi nimityksen. Onko tuttu juttu professori Virolaiselle tai palstan lukijoille?
Tietysti muodollisesti Niiniston nimityksen hylkaamisperusteet olivat jotain muuta.
Kylla se meidan nykyinen presidentti on osannut haistaa rotan kaukaa.
Enpä ole tuota Niinistön nimittämisen tyssäämistä kuullut ennen ainakaan tuossa muodossa. Oikeusministerillä ei ollut valtuuksiakaan tyssätä ehdokkaan nimeämistä yksin, koska hänellä oli tuohon aikaan KKO.n istunnossa ainoastaan yksi ääni.
Ellen nyt väärin muista, hovioikeudenneuvosten nimitysasiat menivät KKO:n kautta, jonka täysistuntoon oikeusministeri osallistui.
Olisiko ollut niin, että nimitys tyssäsi KKO:n esitykseen? Perusteena saattoi olla se, että Niinistö oli tuolloin 80-luvun lopulla jo siirtynyt politiikkaan, joten neuvoksen virka hovioikeudessa olisi ollut hänelle vain taustavirka, jota hän ei olisi koskaan hoitanut.
Ad anonyymi kirkon ja valtion erottamisesta: Perustuslain 76.1 §: "Kirkkolaissa säädetään evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta." Niinpä - viitaten tuleviin Strasbourg-ongelmiin, tässäpä koko homman perusongelma juuri piilee! Vaan eipä Taxellin porukka tähän puuttunut tikullakaan.
"Tarja on kova jätkä tai tiukka täti"
Höpö höpö. Nelinkontillaan se on hanuri itäänpäin joka asiassa.
Paitsi lapsiaioissa, joissa hän on vastustanut venäjän lainsäädännön soveltamista Suomessa.
Toisaalta jos hän olisi siihen suostunut tai myöntynyt, ei Suomessa tarvittaisi enää presidenttiäkään koska sillä ei olisi suvereniteettia.
Tarha Halonen on Suomen kaikkien aikojen heikoin presidentti. Ainoa näkyvä aikaansaannos häneltä tulee olemaan presidentin valtaoikeuksien vähentäminen. Niihin puuttumista hän on vastustanut mutta ne on tehty paljolti hänen menettelynsä vuoksi.
Onkos se tyottjen huorittelu jo loppumassa, kun ei ole listalla. "Moi huora, mihin tanaan mennaan?"
Tarja Halosta koskevat koskevat paljastukset eivät pelkästään maallista presidentti-instituutiota, vaan tekevät myös Halosen persoonasta kyseenalaisen.
Miten arvostettua presidentin tehtävää on voitu hoitaa tuolla asenteella noilla käytöstavoilla? Tuollaiset lausumat voidaan tulkita selväksi häiriökäyttätymiseksi. Ainakaan itse en ole koskaan sallinut omien työntekijöideni suoltaa moista potaskaa suustaan.
Minua kiinnostaa tuomarinvala, virkavala ja todistajan vannoma vala.
"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä...
Tässä on ristiriita. Jokainen näistä valanvannojista on ymmärtääkseni jäävi käsittelemään Raamattuun liittyviä asioita oikeusistuimissa.
Jos saataisiin selville tuomarin vannoneen saatananpalvojien valan, olisiko hän jäävi... hmmmm
Pitäisikö valittaa EU:n elimiin näin selvästä ristiriidasta.
Jostakin syystä luen mielummin juoruja poliisista, joka kiroaa omia peltipönttöjä, kuin poliisista, joka ehdottelee kahvinjuonteja.
Aidosti reagoiva poliisi on minun mielessäni katu-uskottavampi kuin hienopieru.
Anonyymi: ..."Tarja Halonen on Suomen kaikkien aikojen heikoin presidentti"...
Tämä nyt on taas tällaista tietämättömän pölvästin höpinää.
Nimittäin jos aikaansaannoksia katsotaan, niin Mauno Koivisto on ollut kaikkien aikojen vahingollisin presidentti maallemme. Kukaan muu ei ole tiettävästi pystynyt rauhan aikana saamaan maahamme yli 50.000 yrityskonkurssia, yli 500.000 työtöntä, arviolta yli 14.000 itsemurhaa ja oikeuslaitoksen täydelliseen alennustilaan.
Koivisto piti itseään ylivoimaisena talousnerona ja tarrautui jääräpäisesti ensin vakaaseen markkaan ja lopulta vahvaan markkaan, joka aikaansai järjettömän kokoisen velkavetoisen noususuhdanteen, joka lopulta poksahti omaan mahdottomuuteensa.
Kuten Toipila sanoi,
Manu on kaikkien aikojen huonoin pressa suomessa, haloska on hyvänä kakkosena.
Tarja Halosen vähättelyllä ja lokaamisella ei enää aikoihin ole ollut mitään rajaa. Kaikilla presidenteillämme on ollut oma persoonallisuutensa ja tyylinsä, ja hyvä niin. Presidenttien toiminnan suora vertailu on mahdotonta, jollei sitä suhteuteta kulloinkin voimassa olleeseen valtaoikeuksia koskeneeseen lainsäädäntöön sekä muuhun poliittis-oikeudelliseen toimintaympäristöön.
Tarja Halosen keskeinen tehtävä on ollut ulkopolitiikan johtaminen, yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tässä hän on menestynyt hyvin. Juuri tämä löytyy kuitenkin myös suuren osan sitä kritiikkiä takaa, jota presidentti on saanut osakseen.
Taustalla on tietysti nelikirjaiminen sana, jonka alkukirjain on N ja viimeinen kirjain o. Presidentti on ollut viimeisenä lukkona torjumassa Suomen Nato-jäsenyyttä, ja sitä hänelle ei anneta anteeksi. Tuon lukon purkamiseen tulevien presidenttien toiminnassa tähtäävät vireillä olevat lainuudistushankkeet. Onhan riski (valitettavasti ei kai kovin suuri), että seuraavakin presidentti Tarja Halosen tavoin ymmärtäisi tehdä oikeat johtopäätökset Suomen historiasta ja maantieteellisestä asemasta ja haluta pitää kiinni maamme sotilaallisesta liittoutumattomuudesta.
Nato-jäsenyyden torjuminen on Tarja Halosen presidenttikausien suurin saavutus, ja se riittää tekemään hänestä historian edessä merkittävän valtionjohtajan. Kovan hinnan Halonen on saanut siitä maksaa. Henkilöön käyvä ilkeily, ulkonäöstä ja pukeutumisesta ja käytöstyylistä lähtien, tekee varmasti kipeää kenelle hyvänsä.
Kannatusluvut ovat kuitenkin edelleen korkealla, muualla kuin median piirissä. Kyllä kansa tietää. Tarja Halonen ansaitsee kaiken kunnioituksemme sitkeästä järkkymättömyydestään Suomen turvallisuuden peruskysymyksessä. Voimia hänelle jäljellä olevaksi kaudeksi - joka ei vielä ole kovin lyhyt, kyseessä ei ole mikään lame duck!
Frankin ja Toipilan kommentit ovat mielenkiintoisia ja oikeaan osuneita. Parhaita kommentteja pitkään aikan tällä blogilla.Eiköhän rattijuoppojen määrän vähentyminen selity vain sillä, että puhallutettujen määrä on vähentynyt, koska peltipoliiisi ei vielä puhalluta.
Poliisin valvonta tieliikenteessä on siis siirtynyt peltipoliisille, mikä on väärä suunta.
Mita taas tulee Koiviston talouspolitiikan arvosteluun, senkin on täysin nappiin mennyt kommentti Toipilalta, koska Koivisto puolusti vahvaa markka vimeiseen asti. Tämä taas johtui pitkälti Paavo Väyrysestä, joka oli vastakkaista mieltä ja oli oikeassa.
Kokoomuspoliitikka vie Suomen kohti peltipoliiseja ja kaiken toiminnan yksityistämistä, mikä viimeksi mainittu ei sinänsä ole mikään huono asia.
Mutta mitä sanoo Timo Soini, joka ei sano poliittisesta linjastaan yhtään mitään, mutta kannatus on 14,2 prosenttia. Nähdäänkö Suomen poliittisessa kentässä Soinin politiikan jälkeen suurin ja historiallisin mahalasku? Siltä näyttä.
Näyttää myös siltä, että Timo Soinille on Eu-edustus ottanut koville ainakin televisiokuvien mukaan. Mies on kuin seinästä reväisty. Ei ole helppo olla kansansuosikki. Älkäämme pyrkikö siihen!
Pekka Koskinenhan on, kuten kaikki tiedämme, Suomen Rauhanpuolustajien entinen pitkäaikainen puheenjohtaja. Koskinen on myös Tarja Halosen ikäluokkaa ja opiskelijatoveri oikiksessa.
Kun Pekka Koskinen täytti 60 vuotta, hänen juhlakirjansa esipuheen kirjoitti - Tarja Halonen.
Kaikki kunnia Tarja Haloselle, mutta kyllä tasavalan presidenttiäkin on oltava mahdollisuus kritisoida. Tässä blogissa on ollut blogistin taholta kyse vain Halosen kielenkäytöstä, kn sitä on äskettäin muussakin yhteydessä ihmetelty.
Rauhanpuolustaja Koskinen vastustaa Natoa ja Suomen liittymistä siihen. Pekan kommentista ei vain suoraan ilmennyt, miksi Suomen ei tulisi liittyä natoon.
No, kyllähän sen kuitenkin arvaa. Koskinen ja hänen laillaan ajattelijat vetoavat Suomen geopoliittisen asemaan eli siihen että "Suuri ja Mahtava" on Suomen naapurina.
He joko a) pelkäävät, että Venäjä pyrkii suurvallaksi ja valtaa kenties takaisin Neuvostoliiton luhistumisessa menettämiään maita (Viro, Latvia, Liettua, Georgia jne.) tai b) kenties toivovat, että sosialistinen Neuvostoliitto tekisi mainitunlaisen come back´in.
Suomi on kuitenkin jo hyvin pitkällä mukana Natossa ja sidoksissa järjestöön kumppanuuden muodossa, me emme vain pääse osallistumaan Naton päätöksentekoon.
Toiset, jotka ovat myös "rauhan asialla", toivovat em. syistä Suomen liittyvän Natoon. Saa nähdä, miten käy Tarja Halosen kauden jälkeen!
Mutta onneksi sentään Viro. Latvia, Liettua, Tsekki, Unkari, Puola, Bulgaria, Romania, Slovakia ym. maat ovat ymmärtäneet liittyä Natoon! Se hillitsee veli venäläisen haluja rynniä miehittämään uudelleen noita maita.
Myös Georgia ja Ukraina tullaan hyväksymään kohta puolin Naton jäseneksi. Ehtiikö Putin sitä enne hirttää Saakashviliä munistaan, kuten hän pari vuotta sitten uhkasi, jää nähtäväksi.
Olisiko Suomen syytä valita pressaksi myös jatkossa vain naisia, jottei tuollaista uhkaa ainakaan meille syntyisi?
Skorpionille - Ei perussuomalaisten puheenjohtajan ja kansan miehen ja johtajan tulekaan näyttää niin kovin freesiltä ja mediaseksikkäältä, sehän veisi persujohtajan uskottavuuden!
Timo Soinilta udeltiin eilen Pressiklubi-ohjelmassa, että keitä ne ovat ne muut persut, jotka voisivat olla ministeriaineita.
Tiukkaamisen jälkeen Soini mainitsi kolme nimeä: 1) Raimo Vistbacka, joka ei ole kuitenkaan enää ehdolla seuraavissa vaaleissa, 2) puoluesihteeri, fil. tri Jussi Niinistön (liekö mitään sukua Saulille?) ja 3 )prosessioikeuden professori Erkki Havansin. Kahden viimeksi mainitun osalta Soini asetti ehdoksi, että pääsevät vaaleissa läpi.
Soinista tulisi ilmeisesti valtiovarainministeri, Vistbackasta sisä- eli poliisiministeri, Niinistöstä opetusministeri ja Havansista tietenkin oikeusministeri.
Virolainen kirjoitti:
"No, kyllähän sen kuitenkin arvaa. Koskinen ja hänen laillaan ajattelijat vetoavat Suomen geopoliittisen asemaan eli siihen että "Suuri ja Mahtava" on Suomen naapurina."
Virolainen, se Suuri ja Mahtava on nyt Suomessa, ja vasta historian kirjoista tulemme lukemaan - kuten Koivistonkin kohdalla - itse kunkin paheet ja hyveet, ja sen, että miten tästä selvittiin.
Ilmansuunnista en tiedä mitään.
Jyrki Virolainen uskoo olevansa hyvä arvaamaan. Vähän aikaisemmin hän kertoi arvaavansa, mitä olin sanonut PeV:ssa Vanhas-asiaa käsiteltäessä. Nyt hän arvaa, miksi en kannata Suomen Nato-jäsenyyttä. Taitaisi oikeudenkäynnitkin nopeutua ja tulla halvemmiksi, kun supertuomari Herkules vain arvaisi, mitä kukin tulee sanomaan, eikä ketään siis tarvitsisi kutsua edes paikalle.
No vitsi vitsinä. Lukuisissa puheenvuoroissa vuosien mittaan olen käsitellyt Suomen Nato-jäsenyyden ongelmia. Seuraavan kerran huomenna YK-päivänä Tampereen Rauhanpuolustajien tilaisuudessa, otsikolla Suomi ja Nato.
Tällaisessa blogikommentissa on mahdoton mennä syvemmälle asiaan. Ei kysymys ole eipäs-juupas -väittelystä, jossa muutamalla one-linerilla pantaisiin asiat järjestykseen. Vakavaan keskusteluun teemasta olen valmis Jyrkin kanssa milloin tahansa siihen sopivammalla forumilla.
Totta kai tunnen Tarja Halosen opiskeluajoilta saakka. Jyrki hyvin tietää, että meidän ikäiset juristit tuntee suuren osan vaikutusvaltaisista lakimiehistä, piirit on pienet. Me yliopistonopettajat lisäksi on saatu tutustua uramme aikana satoihin, tai pikemmin tuhansiin nuorempiin juristeihin opetustyössämme. Siltä osin tilanne tosin usein on "kaikki tuntee apinan, apina ei tunne ketään".
Se että ehkä tunnen Tarja Halosen paremmin kuin sanokaamme Alexander Stubbin, ei voi estää minua esittämästä omia arvioitani heidän toiminnastaan. Mitään erityisyhteyttä tasavallan presidenttiin minulla ei tietenkään ole, enkä tarkkaan tiedä hänen Nato-ajattelunsa logiikkaa. En myöskään, toisin kuin Jyrki, lähde arvailemaan.
Mauno Koivistoa en lainkaan tunne, enkä ole aikanaan arvostanut kaikkia hänen toimiaan. Hänen nykyinen selkeä kantansa Nato-jäsenyyttä vastaan on kuitenkin merkillepantava seikka. Hänellä jos kellään on syvällinen ja omakohtainen kokemus ja harrastus turvallisuuspolitiikan peruskysymyksiin.
Hyvää YK-päivää huomenna. YK on todella universaali, ketään syrjimätön kv. organisaatio, jonka kehittämiseen meidän tulisi panostaa, samalla kun sotilasliitot joutaisivat purettavaksi.
En ole väittänyt olevani hyvä arvaamaan; keskinkertaisellakin arvaustaidolla nämä Koskisen kysymykset on kyllä selvitettävissä.
Valitettavasti Pekka Koskisen vuosien varrella lausumat Nato-kananotot ovat menneet minulta ohitse, koska en ole nähnyt niitä niissä lehdissä (HS, I-S, Iltalehti, Aamulehti jne,) joita olen vakituisesti seurannut.
Voisiko sanoa, että Pekka Koskisen lausumat Natosta eivät ole ylittäneet uutiskynnystä, vaikka hän on esittänyt ne Rauhanpuolustajat ry:n puheenjohtajana?
Johtuisiko tämä siitä, että R-puolustajien toiminta on jostakin syystä menettänyt merkitystään? En tiedä, mutta nykyisinhän esimerkiksi kaikki poliittiset puolueet ilmoittavat kannattavansa rauhaa! Rauhasta vallitsee siis mitä laajin konsensus; Suomeen ei ole perustettu "Sotapuoluetta" tai "Rauhanvastaista Liitoa."
Tällä en tarkoita mitenkään vähätellä rauhanpuolustajien toimintaa, päinvastoin. Toivottavasti mahdollisimman moni on tilaisuudessa menemään huomenna Tampereelle viettämän rauhanpuolustajien tilaisuuksissa YK:n päivää.
Itse aion ottaa YK-päivän tapojeni mukaan "rauhallisesti", lähden ehkä syksyiseen metsään katselemaan Jukolan Laurin tavoin "puita väärii." Aamulla ihmettelen, miksi helvetissä liput on vedetty tankoon, mutta nyt tiedän, että kyseessä on YK-päivä, ei Ruotsalaisuuden päivä. (Molemmat päivät ovat tavallisille suomalaisille, en siis puhu perussuomalaisista, jokseenkin yhdentekeviä).
Kävin jo tänään metsässä, kun aurinko paistoi, mutta huomasin, että suppilovahveroita ei enää juuri näkynyt johtuen - arvattavasti - parina yönä olleista lähes 10 asteen yöpakkasista.
Niin, ne yöpakkaset. Toivotaan, ettei poliittisia sellaisia enää tule - vaikka emme olekaan Natossa. Silloiset neukkujohtajat eivät toki uhonneet hirttävänsä naapurimaiden pressoja yleensä, saatikka sitten tietyistä strategisista paikoista erityisesti.
Demaripressojen kanta Nato-jäsenyyteen on vaihdellut: Mauno koivisto oli tapansa mukaan ambivalentti, Mara Ahtisaari oli puolesta (vaikkei pressana voinut kantaansa julki julistaa) ja nyt Tarja on sitten kiivaasti vastaan, kuten hyvä ystävänsä Pekka Koskinenkin.
Ehkä Ahtisaaren myönteiseen Nato-kantaan vaikutti ja vaikuttaa edelleen osaltaan se, että hän on Karjalan evakkoja, niin kuin minäkin.
Muistan itsekin Tarja Halosen jo opiskeluajoilta, vaikken ollut (sillonkaan) missään suhteessa "aktiivi" tai aktivisti.Halonen erottui joukosta lähinnä punaisella hiuksillaan, Pekka Koskinen ja hänen hyviin ystäviinsä myös kuulunut Kari S. Tikka olivat jo silloin ilmiselvästi tulevaa professoriaineista.
Niin, onhan ainakin yhdestä sotilasliitosta jo -luojan kiitos - päästy eroon. Tarkoitan tietenkin varsovan Liitoa, johon monet nyt Natoon kiireen vilkkaan liittynet maat (mm. Tsekki, Unkari ja Puola) pakotettiin aikanaan liittymään ja kuulumaan. Natoon ei ole minkään valtion pakko liittyä jäseneksi.
Onhan tässä siis kehitystä tapahtunut. Sen, onko kehitys Rauhanpuolustajien ansiota vai ei, jätän jokaisen arvioitavaksi; en siis lähde arvailemaan, koska Pekka Koskinen(kaan) ei siitä tykkää.
Tuskin lähden väittelemään tai keskustelemaan Pekka Koskisen kanssa "rauhasta ja Natosta" millekään foorumeille; minun forum domiciliini on paikallinen pubi, joten sinne Koskinen on toki tervetullut.
Menikö Timo syyhyttä saunaan?
Koomasta herännyt Heinolan löylyfinalisti Timo kaukonen ei lehtitietojen mukaan syytä kisan järjestäjiä mistään.
Blogisti olisi varmaankin muotoillut kirjoitustaan toisin, jos olisi
muistanut, etteivät hänen vakituisesti seuraamansa tietolähteet "HS,
I-S, Iltalehti, Aamulehti jne", ole puoluepoliittisesti riippumattomia
julkaisuja. Ne eivät sellaista väitä edes omilla sivuillaan.
Kun kyseisiä julkaisuja lukee, kaikesta huomaa, että Suuri ja Mahtava
on täällä.
Se sama Suuri, joka vapautti Baltian maat itselleen siirtomaaorjiksi. Joka rakensi N-liiton ja myös hajoitti.
Nurin käännettyyn takkiin pukeutunut Suuri ja Mahtava on paraikaa
viimeistelemässä USA:n ja Euroopan kansallisvaltioiden tyhjennystä.
Huh, aikamoista Ilmestyskirjan Petoa tuo Hilda nyt taitaa ajaa takaa! Minkähänlaisissa aviiseissa tällaista esitetään? Onkohan kyseessä jokin Rauhanpuolustajien julkaisu? Ei, sellaisia en ole tullut lukeneeksi.
Vieläkö muuten Tex Willer ilmestyy?
Onkohan se sama Suuri ja Mahtava joka ajaa ja vaatii, että kirkon on vastoin pyhiä oppejaan tunnustettava, siunattava ja vihittävä homoja kristilliseen avioliittoon ja joka uhkaa panna Kari Mäkisen hiippakuntineen muuten polovilleen ja pyytämään armoa, ettei kansa vaan eroaisi kirkosta?
Miksiköhän Ahtisaari ei kutsunut Halosta Nobel-juhliinsa.
Miksi Bush ei suostunut skoolaamaan Halosen kanssa YK:n juhlissa.
Miksi Viron presedentti Ilves suuttui täysin Haloseen vuonna 2008. Halonenhan tuolloin totesi:
"virolaisten potevan jälkineuvostolaista stressiä."
Miksi vapaat maat suuttuivat Halosen Georgia-sodan kommentteihin, jotka puolustelivat Neuvostoliittoa... siis Venäjää.
Puola Solidaarisuus -toimintaryhmä toimi vuonna 1981. Sen jäsenistä tehtiin musta lista.
Lista on vieläkin salainen.
Heikki Talvitie sanoo:
"Eduskunnassa useat kansanedustajat, muun muassa Tarja Halonen, vaativat mustan listan tarkoituksen selvittämistä. Asia ei selvinnyt. Kun Halosesta sitten tuli ulkoministeri vuonna -95, soitti Raimo Laakia hänelle ja pyysi häntä avaamaan ulkoministeriön salaisuuksia tältä osin.
Raimo Laakia:
"Tarja Halonen oikein suuttui puhelimessa mulle, että mitä sinä tätä nyt oikein veivaat. Eihän siitä ollut kenellekään haittaa, että mitä te tämmöistä kyselette. Ja sen jälkeen sitten lähetti vielä sihteerinsä pari kertaa soittamaan ja hyssyttelemään mua, että ei sitä kannata veivata."
Näitä asioita, joissa Tarja Halonen on suuttunut, tai suututtanut valtioiden päämiehet, kansakunnat, rehelliset ihmiset, löytyy pilvin pimein.
Missä vika, että presidentillämme on kireä pinna? Sekö, että hän itsekin ymmärtää ettei hänestä jää juuri mitään positiivista historian aikakirjoihin.
Suomen Kuvalehti 44/2005 teetti Johtamistaidon opistolla (JOT) tutkimuksen presidenttiehdokkaiden esimieskyvyistä.
"Sietämätön ja pompotteleva Halonen - kauhuesimies"
Tutkimus lähinnä vahvistaa tiedot, jotka ovat pitkään olleet hyvin politiikkaa tarkemmin seuraavien tiedossa ja joita on kuultu monilta Halosen entisiltä alaisilta, työtovereilta ja puoluetovereilta.
Tutkimus paljasti, että Halosen huolella luoma muumimammaimago on mahdollisimman kaukana totuudesta: hyvin harva meistä on yhtä sietämätön ja pompotteleva sekä yhtä vähän läheisistä piittaava. Hän ei myöskään osaa ottaa alaisiaan huomioon, kuten seuraavista otteista käy ilmi.
”Hänellä on arvioiduista ehdokkaista eniten kehittämisen varaa johtajanominaisuuksissaan. Yleensä vain muutamat esimiehet osuvat tuohon kategoriaan” [huonoimpaan mahdolliseen], kertoi JTO:n rehtori, filosofian tohtori Heikki Siltala.
”Tehtyjen päätösten toimeenpano tuottaa kuitenkin ongelmia. Hän ei esimerkiksi kiinnitä huomiota siihen, että päätetyille toimille on varattu riittävästi aikaa”, lehti kertoo.
”Toimeenpano taitaa tökkiä, koska hän ei ota toimeenpanijoita – eli ihmisiä – juurikaan huomioon. Silloin käskyttäminen jää ainoaksi toimintamalliksi”, Siltala jatkoi. ”Käskyttäminen panee alaisiin vipinää, mutta tuskin sitouttaa heitä työhönsä ihanteellisella tavalla.”
”Ihmisläheisyyttä sanoissaan korostava presidentti näyttäytyy siis tulosten valossa vaikeana esimiehenä, joka ei arvosta alaisiaan.
»Mikäköhän on se lukko, joka estää häntä toimimasta julki lausumiensa arvojen mukaan. Eikö hän osaa vai halua ymmärtää alaisiaan vai katsooko presidentti, ettei se kuulu maan johtajan rooliin», Siltala pohtii.”
Halonen puolustautui sillä, ettei presidentin tarvitse olla hyvä esimies, koska kansliapäällikkö hoitaa esimiestehtävät.
Mutta eikös Haloselle itselleen jää pressakauden jälkeen palkintokaappiin iso läjä kansainvälisiä pystejä ja kunniakirjoja ihmisoikeuksien, erityisesti naisten oikeuksien kohentamisesta?
On se Suomi vaan kumma maa. Kansankirkkoon kuuluu neljä viidesosaa väestöstä, joista Jumalaan uskoo puolet. Nyt sitten ateistit painostavat kirkkoa muuttamaan oppiaan eroamalla joukolla, viimeisenä kiihokkeenaan sellaisen ihmisen puheet, joka ei ole kirkon edustaja. Mutta fiksuun porukkaan kuuluminenhan se tärkeintä on.
Asian ytimessä tosiaan on "napin painallus" enemmän kuin mikään muu.
painoimpa nappialle:
Odotapa kun tämä pöljä kansa saa mahdollisuuden netti_äänestää eduskunta- ja kuntavaaleissa.
Ovelimmat julkistavat vasta viikkoa ennen äänestystä kaikki skandaalit ja huhupuheet. Ja tulos on taattu ja muokattu.
Arvoisan blogistin logiikka on nyt ihan päin v***ua, jos tämä leikkisä ja kansanomainen ilmaisu sallitaan. Ja miksipä ei sallittaisi, sillä arvojohtajammekin Tarja Il-Haloneng on lanseerannut termiä sen verran ansiokkaasti, että olisi lähes maanpetoksellista toimintaa jättää se käyttämättä.
Mutta, siitä vihreellisestä logiikastahan tässä piti puhua eikä v***sta, joten asiaan. Joka meni nimittäin näin...
Tarja ja Jyri (siis Häkäpönttömies) ovat itse asiassa erittäin läheisiä ystäviä ja ystävien keskenhän sanaillaan aina hieman rennommin, mistä tässäkin nyt oli kyse. Kyseinen "haista..." dialogi vain osoittaa, kuinka intiimillä tasolla heidän ystävyytensä onkaan ja kyseinen lausepari on täysin irroitettu asiayhteydestään. Supon nauhoilta puhtaaksikirjoitettu versio kuuluu seuraavasti:
Tarja: "Mitäs Jyri ajattelit hommata illalla?"
Jyri: "En mä tiedä, varmaan poikien kanssa Storyvilleen... Mikähän muuten auttais kun on nenässä finni?"
-- clip -- liitä tähän tuo julkisesti kerrottu dialogi -- clip --
Tarja: *SUPON SENSUROIMA VASTAUS*
Jyri: "Ok. Harmi kun toi Stadin vanhin perinnetapahtumakin (silakkamarkkinat) jo ehti mennä, niin olisin voinut tuoda edes hajua pussissa... Moido."
Ad prof. Virolainen. Suuri ja Mahtava on luultavasti se, jolle kaikki
ovat velkaa.
Velanantaja kiristää ruuvia halutessaan. Sen mahtia ei ole syytä
aliarvioida. Se voi pakottaa kokonaisen kansallisvaltion menojen
leikkaustyranniaan, jonka jälkeen maan olot eivät enää muistuta
hyvinvointiyhteiskuntien piirteitä.
Velkojat ovat yksityisiä yrityksiä, ja ne toimivat yhteistyössä
velanottajavaltioiden hallitusten kanssa.
Tosiasiassa kansallisvaltioiden hallitukset ovat ainoita tahoja, jotka
halutessaan voisivat käyttää valtaa Suuren ja Mahtavan velkojan yli.
Miksi ihmeessä ne eivät ota valtaa itselleen?
Täällä ne, joille Suomi on velkaa:
http://www.treasuryfinland.fi/public/?contentid=17053&nodeid=19318
Ad Hilda.
Olisi tietysti huisin jännää, jos tällainen "suuri ja mahtava" taho todella ohjaisi meren syvyyksissä sijaitsevasta tukikohdastaan maailmatalouden aallokkoa. Tällaisia tarinoita syntyy kovin usein, sillä kautta aikain yksi ihmisen suurimmista tarpeista on ollut asioiden selittäminen - sekä omien tekemisten tai tekemättä jättämisten ja ennen kaikkea, ilmiöiden, joiden syntyä tai toimintaa ei ymmärrä.
Markkinatakaajat ovat ainoastaan rahamarkkinoiden tueksi rakennettu mekanismi, jonka avulla yritetään pitää länsimaisen markkinatalouden kulisseja pystyssä ja siinä on (sinänsä käsittämättömän) pitkään myös onnistuttu.
Alunperin, kun maailmankaupan valuuttana käytettiin ainoastaan dollaria, markkinoiden säätely tapahtui hyvin pitkälle amerikkalaisen painomusteen voimin eli painettiin lisää rahaa markkinoille aina tarpeen tullen, minkä avulla Yhdysvaltojen rooli maailmankaupan johtajana oli kiistaton ja alulle saatiin maailmanhistorian huikein taloudellinen kasvu. Kun pankkijärjestelmät kehittyivät ja "raha" siirtyi sähköiseen muotoon sekä dollarin asema ainoana maailmanvaluuttana oli romutettu, on jouduttu rakentamaan tavallisen kansalaisen perspektiivistä erittäin mutkikkaita takaus-, tuki-, sijoitus-, syndikointi- ym. mekanismeja keskuspankkien, finanssilaitosten ja sijoitusyhtiöiden välille liittyen valuuttamarkkinoiden toimintaan, mistä markkinatakaajat ovat yksi esimerkki. Tokihan dollareita painetaan markkinoille tätä nykyä hullummin kuin koskaan, eikä sitä enää edes suuremmin yritetä peitellä.
Perimmäinen totuus kuitenkin on, että tätä nykyä vain häviävän pienellä osalla pankkien tietokoneilla olevaa "elektronista rahaa" on olemassa vastiketta reaalimaailmassa, edes (vastikkettominakaan) seteleinä. Ei siis ole kovinkaan vaikea ymmärtää sitä, että kansainvälisen pankkijärjestelmän kaatuminen tai yhden suuremman keskuspankin kaatuminen aiheuttaisi dominoefektin, jonka seuraukset olisivat tuhoisat nykyiselle länsimaiselle elämäntavalle. Hyvä analogia on kauhun tasapaino ydinaseiden käytössä.
Ei siis ole olemassa vain yhtä "suurta ja mahtavaa" vaan joukko melkoisilla savijaloilla seisovia finanssilaitoksia. Eikä kukaan voi tai uskalla hypätä kyydistä pois ja miksi kannattaisikaan? Näiden laitosten johtopaikoilla olevat henkilöt ovat jo vuosien ja vuosikymmenien ajan ehtineet kääriä satojen miljoonien palkkiot ja bonukset sekä vaihtaa suuren osan näistä rahoista reaaliomaisuudeksi. Rivieran rantaviiva ei nimittäin lisäänny metriäkään vaikka dollarin kurssi romahtaisi.
Kun katsoo asiaa hieman pidemmällä aikajänteellä kuin pelkästään seuraava kvartaali tai tulosjulkistus, niin kyllähän kansainvälisten finanssimarkkinoiden meno on kuin Sodoman ja Gomorran viimeisinä päivinä. Vaikkei taivaasta huomenna sataisikaan tulta ja tulikiveä, niin kliseenomaisesti voi todeta "elämme mielenkiintoisia aikoja", sanon minä.
Haluamatta mitenkään kuulostaa Linkolan Pentiltä. Joka ei ihan puupäinen mies muuten olekaan, vaikka metsän keskellä haluaakin olla.
Edellä oleva - on vain joukko rahalaitoksia, jotka tahtovat jotakin - pitäisi erinomaisen hyvin paikkansa, jos pytyisi ummistamaan silmänsä kaikilta niiltä kokonaisuudistuksilta (kannattaa googlettaa tuo sana, niin pääsee jyvälle asiasta)ja lainsäädännön muutoksilta, joita on meneillään. En hyvällä tahdollakaan saa sopimaan näitä tuohon rahalaitosajatteluun suoraan, vaan aivan johonkin muuhun. Ja mikä se jokin muu on, ei ole vielä selvinnyt, vaikka elämmekin mielenkiintoisia aikoja. Taitavat muuttua hetken kuluttua entistä mielenkiintoisemmiksi, veikkaan.
Ad anonyymi. Laissez-faire!
Hommahan lähti siinä vaiheessa keskuspankeilta lapasesta, kun erilaisia kv-rahoituslaitoksia ja mekanismeja oli tullut markkinoille riittävästi eikä rahoitusmarkkinaa säädelty Yhdysvalloissa tai kansainvälisin sopimuksin kuin nimellisesti. Tämä jätti pelivaraa ja kaikki pelimiehet hankkivat itselleen oman "pankin". Oman pankin hankkimalla sai välittömästi käyttöönsä "vivun", jonka avulla todelliset pelimiehet saattoivat ottaa ennennäkemättömiä riskejä johdannais- ja rahoitusmarkkinoilla. Tämä siksi, että vakavaraisuussäännökset olivat (ja ovat) lähes naurettavan rajamailla. Suomessahan tätä yritti joskus Uoti kavereineen, mutta vasta Nalle ja isi-Buntta kulisseissa saivat homman lentoon.
Totta ihmeessä, nyt kun todellisuus on paljastunut jo heikkolahjaisimmillekin keskuspankkien virkamiehille, halutaan luoda valtiollisten toimijoiden ajamana erilaisia lakeja, asetuksia, kokonaisuudistuksia ja vaikka sun mitä mekanismeja, jotta kukaan ei pääsisi puhkaisemaan syntynyttä ilmapalloa.
Olisinpa ollut paikalla eduskunnan istunnossa, kun aina niin nokkela valtiovarattomusministerimme Jyrki Käteinen mouhosi sossujen Heinäkenkäluomalle, jotta menes poika käymään Suomen Pankissa ja tutustu valuuttumarkkinoiden ABC-kirjaan. Tomaatilla (vähintään) olisin moista älykääpiötä heittänyt ja pyytänyt äijää syömään tuon ABC-kirjan ihan itse. Jos sellaisen siitä putiikista jostain löytäisi.
Käteisen käsittämättömät (vaikkakin möreä-ääniset) pötypuheet valuuttakriisin tiimoilta ovat onneksi tallentuneet talouslehtien sivuille. Niistä voi sitten joku tuleva tohtorinkloppi rakennella väitöskirjaansa aiheesta "Jyrki Katainen - Euroopan paras valtiovarainministeri vai Suomen paras stand-up koomikko?". Analogiana hyvä lienee tukkisavotta, jossa jokainen tukki voi koskeen joutuessaan "miettiä mielessään", jotta minähän tässä itse asiassa ohjaan koko tukkilauttaa ja hulluimmat voivat jopa kuvitella ohjaavansa kosken kuohuja.
Käsikirjoitus on aivan selkeä rahoitusmarkkinoiden tasapainoa haettaessa. EU:n suuret jäsenvaltiot yrittävät ottaa ja ottavatkin (tavalla tai toisella) oman paikkansa EU:n johdossa, kuten heidän tietysti kuuluukin. Pian nämä isot pojat säätelevät EU:n "sisäiset valuuttamarkkinat" siihen kuosiin, että kaikki taloudellinen päätösvalta on todellisuudessa heillä ja yksittäisten valtioiden talouden kaatumisilla spekulointi saadaan loppumaan.
Eikä näissä päätöksissä tai ratkaisuissa ole suomalaisilla poliitikoilla mitään sananvaltaa. Menevät vaan kiltisti mukana, kun ovat kerran kelkkaan hypänneet.
Ad S.moro et ali.
Liittovaltiota, Euvostoliittoa kohti olemme menossa? Valtiososialistista liittovaltiokehitystä palvelevat meneillään olevat: Kansalaisoikeuksien hävittäminen ja se, että päättäjät nimitetään sen sijaan, että heidät valittaisiin vaaleilla.
Työttömyyden, tulo- ja hyvinvointierojen kasvattaminen, verovapaudesta nauttivien rälssien synnyttäminen. Synteettinen terrorismi ja talousromahdus sodankäynnin menetelmänä omia kansalaisia vastaan.
Lainsäädännön muutokset, 'harmonisointi', yksityistäminen, kuntien hävittäminen, EU-suurlähetystöjen ja muun ei-kansallisen byrokratian perustaminen, kansallisten armeijojen ja asekannan hävittäminen ja korvaaminen palkkasotilailla.
Terveydenhoidon alasajo, ruuan ja energiaomavaraisuuden hävitys, maaseudun autioittaminen, luonnon myrkyttäminen ja tuhoaminen.
Opetuksen tason madaltaminen, korkeakouluopetuksen kytkeminen markkinatoimijoiden hallintaan.
Miten tämmöistä sosialismia hallitaan?
Hilda K.:n kommentista selviää hyvin miten kokonainen kokonaisuudistusten joukko on kytköksissä puhuttuun pankkimaailman pyörteisiin, mitkä pyörteet syntyvät, aivan samalla mekanismilla kuin Suomen 90-luvun pankkikriisissäkin.
Tähän riittää tietoisesti tehtyjen, katteetomien numeroiden jono, jolla ei ole reaalimaailman vastinetta. Todellisuudessa se ei siis ole rahaa. Syntyneen tilanteen seurasta ryhdytään kutsumaan kriisiksi, joka osoitetaan näillä olemattomilla numeroilla, ja aputoimiksi tarvitaan nopeasti kriisinhallintaa.
Ensin on lanseerattava ihmisten mieliin raha-asiat kriiseiksi (vrt. luonnonmullistus, hallitsematon tilanne), jotta sanalla on tarvittava teho.
Kyseinen rahaksi väitetty asia on näköharhaa, mutta psykologisesti erittäin tehokas vallankäyttöväline yhdistettynä kriisi-sanaan.
On enää nuijankopautusta vaille EU-lautaseen, kun niin Suomen armeijan ylipäällikkyys kuin poliisijohdonkin päämaja ovat Brysselissä.
Facebook-yleislakko onnistui loistavasti, todennäköisesti tuhansia oli lakossa. Sen sijaan media rummutti koko ajan lakkoa vastaan ja sen epäonnistumisen puolesta.
Lakkokokoontumisryhmään oli ilmoittautunut vain satakunta ihmistä, joista ehkä puolet vaivautui paikalle. Media haastatteli työtöntä. Mitään yritystä haastatella aidosti lakossa olevia ei ollut.
Kirkosta sen sijaan erosi noin prosentti jäsenkunnasta. Jos mistä tahansa muusta yhteisöstä eroaisi prosentti, se ei ylittäisi edes uutiskynnystä.
Lähetä kommentti